Mutsi (ei) reissaa

Joku aika sitten mulle tarjoutui huikea mahdollisuus lähteä Kanadaan jo suunniteltua aiemmin. Kesällehän me ollaan perheen kanssa matkaa suunniteltu, mutta nyt olisin pystynyt lähtemään mutsin kanssa kaksistaan jo keväällä. Ensimmäinen ajatus oli ei. Toinen ajatus oli, että miksi hemmetissä muka ei. Miksi muka ei, koska sehän olis niin vitsin siistiä! Olis niin mahtavaa hengailla mutsin ja siskosen kanssa viikko tai pari, nähdä ja tehdä kaikenlaista kivaa. Olis niin huikeeta vihdoin nähdä missä se systeri oikein asuu ja olla läsnä nyt, kun sitä tarvitaan.

Mutta kun ei. Miksi sitten ei? Miten voi sanoa ei noin siistille reissulle? 

Siksi, kun pelkään, että jotain tapahtuu. Pelkään, että mulle tapahtuu jotain ja mun lapset joutuu kasvamaan ilman äitiä. Ja pelkään, että mun lapsille tapahtuu jotain ja mä olen jossain tuhansien kilometrien päässä. Ja kyllä, ymmärrän, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa, mutta silloin mä olen ainakin lähempänä jos en ole Kanadassa. Tommin jälkeen menettämisen pelko on ollut todella suuri ja se varmasti tulee vaikuttamaan läpi elämän. Uskon kuitenkin, että olisin neuroottinen ilman Tommiakin. En pelkää, että mun lapsiani ei osaisi muut hoitaa, vaan pelkään onnettomuuksia, kaikkea odottamatonta ja sitä että en ole paikalla. Tiedän myös, että kun oon koneessa ja mister A kotona, tuijottaa sekin silmä tarkkana netistä missä mun lennot menee.

Toinen juttu on se, että viikko, puhumattakaan kahdesta tuntuu liian pitkältä. Pari kertaa oon ollut poissa neljä päivää ja se on ollut ihan riittävä oma aika. Meillähän lapset on suhteellisen usein yökylässä, mutta vain yhtä yötä kerrallaan. Tosi harvassa on olleet ne kerrat, jolloin tytöt on kaksi tai kolme yötä poissa. Mä niin mielelläni annan tytöt isovanhempien tai tädin luo yöksi ja otan vähän omaa aikaa, mutta useimmiten se meidän perheen yhteinenkin aika on niin kortilla, että halutaan käyttää kaikki mahdollinen. Nyt on suunnitteilla tytöillä kahden yön yökylä mummun luona, koska hiihtoloma on tulossa ja saadaan olla silloin enemmän yhdessä. Tytöt odottaa tosi innoissaan tuota kahta yötä, mutta eilen, kun tuli puheeksi tuo Kanadan reissu, niin johan alkoi kasiveekin kysellä, että et kai sä äiti oo yksin lähdössä mihinkään pitkäksi aikaa. Viikko tai kaksi viikkoa olis varmasti meille kaikille liian pitkä aika.

Kolmas juttu on se, että mun mielestä tuntuis epäreilulta lähteä ja kokea niin mahtavia juttuja ilman mister A:ta ja tyttöjä. Haluan, että koettais ne asiat yhdessä ja että koko mun perhe olis mun mukanani näkemässä, mitä maailmalta löytyy. Oon ollut mutsin ja isosiskojen kanssa pitkän viikonlopun Roomassa, kun odotin miniä. Duuninaisten kanssa käytiin muutama päivä työhommissa Riminillä pari vuotta sitten. Varsinkin ennen Riminin reissua olin tosi huolissani lentomatkoista ja kaikesta mitä voi sattua. Mister A:n kanssa lennettiin Varsovaan joku vuosi sitten ja kun takaisin tullessa lento viivästyi ukkosmyrskyn takia, olin jo ihan itkun partaalla, että nyt ei oo sitte tytöillä äitiä eikä isiä. Kohteessahan mulla ei oo koskaan mitään ongelmia näillä lyhyemmillä matkoilla ollut ja kaikki nämä reissut on olleet mahtavia. Ressi tulee vain lentämisestä ja lentokentillä hengailusta.

Jaaaa neljäs homma... mister A tekee duunia seitsemästä kolmeen. Tuntuis ärsyttävältä, että tytöt joutuis mennä päiväkotiin jo puoli seiskaksi ja mister A joutuis pari viikkoa hoitamaan koko arkirumban yksin sillä välin, kun meikämuikkeli lomailee. Tokihan yksinhuoltajat tekee tuota koko ajan ja toiset lapset menee aina puoli seiskaksi hoitoon. Me ollaan onnekkaita siinä mielessä, että tyttöjen ei tarvi lähteä aivan kukonlaulun aikaan ja meitä on kaksi pyörittämässä arkea ja me arvostetaan sitä. Ei tahdota kumpikaan jättää koko showta pitkäksi aikaa vain toisen harteille. Tehdään niitä parin viikon omia reissuja sitten, kun tytöt on molemmat koulussa ja osaa ite lähteä ilman vanhemman apua. Jos silloinkaan :D

Jep, kuulostaa varmaan jonkun mielestä todella neuroottiselta ja vähän tarvii itekin tehdä töitä tämän asian kanssa, koska ärsyttää missata näin huikea tilaisuus! Eihän tää nyt mikään elämää rajoittava ongelma oo, mutta vähän veettää, että Kanadaan pääsyn se nyt kuitenkin rajoitti. Ehdotin josko siskonen tulisi työmatkojensa välissä johonkin tänne lähemmäs ja kompromissina lennettäis mutsin kanssa muutamaksi päiväksi siskoa tapaamaan johonkin Euroopan kaupunkiin. Se olis loistava vaihtoehto mulle.. näkisin siskoa, mutta matka olis lyhyempi.

Näyttää siis siltä, että meidän perheen kaikki jäsenet viettää seuraavatkin kuukaudet suurimman osan ajastaan näissä kuvien maisemissa. Saatetaan olla niin villejä, että käydään vaikka Raumalla tai Espoossa ;D Mites teillä muilla? Miten teillä hoidetaan reissut?

Sannis