Booklover: JHT - Missio vai mielenrauha

En oo koskaan pitänyt Cheekistä. En tokikaan oo tuntenut tai nähnyt hänestä, kuin pintaa, mutta se mitä oon nähnyt, siitä en pidä. Kirjan lukemisen jälkeen mieleni ei muuttunut. Cheek ON vain pintaa enkä edelleenkään pidä hänestä. Ällöttää hänen tyylinsä kutsua naisia ämmiksi ja ällöttää hänen diiva olemuksensa.

Kirjan luettuani sain mielipiteen Jaresta. Sellaista blogin kirjoittajalla ei vielä koskaan aiemmin ollutkaan. Jaressa on niin paljon enemmän, kuin Cheekissä ja hän on juurikin niin monimutkainen ja monisyinen, kuin me kaikki muutkin ihmiset. Huomaan kirjaa lukiessa, että välillä hän ärsyttää ja välillä oon ihan samaa mieltä kuin hän. Välillä mietin, että onpa fiksu tyyppi toi Jare sitten kuitenkin. Hän on epävarma, kuten me kaikki muutkin ja hän etsii mielenrauhaa, kuten varmasti ainakin melkein kaikki meistä muistakin. Hän ei ole Cheek. Cheek on hänen esittämänsä hahmo. Heissä on jotain samaa ja hyvin paljon eroavaisuuksia.

Missio vai mielenrauha kertoo siitä kuinka Jaren elämässä näitä kahta asiaa ei voinut olla yhtäaikaa ja kuinka missio oli ensin laitettava etusijalle, että sen jälkeen pystyi lopettaa kaiken Cheek-touhun ja keskittyä mielenrauhaan. Cheek oli kuopattava, että Jare pystyi jatkaa elämäänsä. Tätä kirjoittaessa Cheek on tainnut jo tehdä paluun. Kun Cheek aikanaan teki viimeisen keikkansa Lahden mäkimontussa, arvelin, että toi tyyppi on niin riippuvainen feimistä, että hän ei tuu lähteen täältä koskaan Huomaatteko sanaleikin? Oon kyllä taitava hei :D Kun luin kirjan, ajattelin olevani väärässä. Ajattelin, että lopettaminen oli niin tarkkaan suunniteltua ja niin tarpeellista, että ei Cheek enää palaa.

Oikein vähän harmitti, että ensimmäinen arvaus osui oikeaan. Olisin mielelläni nähnyt ja kuullut enemmän Jarea ja jättänyt Cheekin hautaansa. Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että ehkä Cheek uppoaa suureen yleisöön Jarea paremmin. Nyt kun tätä kirjoitan alan miettiä, onko tämä comebackikin osa alkuperäistä suunnitelmaa. Jarella oli niin tarkka plääni siitä, kuinka Cheek lähtee, etten ihmettelisi vaikka sama suunnitelma sisältäisi kaikkivoivan Cheekin kuolleista nousemisen. Olisin kuitenkin toivonut, että Jare olisi tosiaan saavuttanut sen tavoittelemansa mielenrauhan siinä määrin ettei olisi tarvinnut enää Cheekiä.

Kirja on yllättävän kuunneltava ja se herättää monenlaisia ajatuksia. Se kertoo Jaresta ja Cheekistä paljon, mutta se saa myös miettimään omaa elämää. Omaa missiota ja omaa mielenrauhaa. Kirjassa on toistoa ja monia juttuja jankataan vähän tuhan monta kertaa, mutta sen pystyy antaa anteeksi, kun aihe on muuten ihan mielenkiintoinen. Jare itse kirjan lukijana on erittäin hyvä valinta. Se kuinka hän lukiessaan naurahtelee tietyissä kohdissa, tuo esille hänen kykyään itseironiaan ja saa hänet tuntumaan jotenkin inhimillisemmältä. Toki, en ihan kokonaan poissulje sitä, että naurahduksien paikat on laskelmoitu ja sovitettu juuri oikeaan paikkaan lukijan sympatiaa varten. 

Blogin kirjoittaja on aina ollut kirjoitetun sanan suuri fani. Joku yksittäinen lause tai lausahdus tuntuu aina silloin tällöin niin nerokkaalta, niin voimakkaalta ja uppoaa niin syvälle, etten oikein tiedä mitä sillä tekisin. Löysin tämän kirjan alusta, noin puolen minuutin kohdalta yhden sellaisen -> 

”Ne eivät ole universaaleja totuuksia tai välttämättä juuri sinulle soveltuvia. Ne ovat minun totuuksiani ja on hyvä pitää mielessä, että saatan olla väärässä.”

Nämä lauseet soi mun päässäni monta päivää sen jälkeen, kun olin ne lukenut. Varsinkin "on hyvä pitää mielessä, että saatan olla väärässä". Onkin tosiaan erittäin hyvä pitää mielessä, että suurin osa siitä mitä me luetaan, on jonkun oma totuus. Ja onkin tosiaan ihan saakelin hyvä pitää mielessä, että se joku saattaa myös olla väärässä. Jonkun muun totuus on erilainen, kuin jonkun toisen ja that's it. Jotenkin helppoa ja helpottavaa, vai mitä?

Sannis

P.S. Viimeinen dinosaurus on ostanut vihdoin langattomat kuulokkeet. Kehitys kehittyy kuulkaa. Black friday ja johdon tarttuminen pyörän eri osiin about seitsemän miljoonaa kertaa made me do it!

Toimenpiteitä

Joulukuu on kohta puolessa välissä. Yhtäkkiä. Muutama viikko sitten sain soiton sairaalasta, että toimenpideaika olkapäätä varten tulee vielä tälle vuodelle. Oon ollut hyvin skeptinen siitä toteutuuko leikkaus, koska en oo ollut flunssassa koko syksynä ja ympärillä on koko ajan, varsinkin viimeisen parin viikon aikana ollut flunssaa ihan hulluna liikkeellä. Vieläkin vähän epäilen josko säilyn terveenä. Mitään flunssaa tai vatsatautia ei saa olla pariin viikkoon ennen h-hetkeä. Nyt ollaan jo lähellä, koska leikkaus on aikataulutettu maanantaille.

Töissä tapahtuu ja taas kehitetään uutta, mikä on mahtavaa. Tuleva uudistus on kirjoittajalle erittäin mieluinen, mutta sen aiheuttamat aikatauluepävarmuudet sai aikaan sen että ensi vuoden ryhmäliikunnan aikataulut ja niihin liittyvät sadat isot ja pienet hommelit on olleet työn alla nyt just viimeisinä päivinä ennen sairaslomaa. Oon viilannut aikatauluja miljoona kertaa ajan ja tilan suomien mahdollisuuksien sekä jokaisen ohjaajan ja asiakkaiden toiveiden mukaan. Oon naputtanut tunteja järjestelmiin sinne, tänne ja tuonne. Oon tehnyt verkkosivuille kuvauksia uusista tunneista, luonut uusia sivuja ja sisältöjä uusia kursseja varten, tehnyt lisää tuotteita verkkokauppaan, tiedottanut asiakkaita, ajastanut hullun määrän somepostauksia, tehnyt kampismarkkinointimateriaalia, ajastanut asiakasviestejä ja lähettänyt niin paljon materiaalia käännettäväksi meidän ruotsinkääntäjälle, että huhhelihuijjaa.

Olin jotenkin ajatellut, että ei mulla kalenterissa oo niin paljoa kaikkea delegoitavaa. No eipä… Kirjoittajan työnkuva on aikamoisen laaja ja tehtäviä on jos jonkinlaisia. Jumppien ja ohjausten jakaminen on suhteellisen helppoa ja selkeää. On ajat ja paikat ja lajit selvät. Kaiken isomman ja pienemmän sälän delegoiminen onkin sitten jotenkin koomista. "No niin.. sinä ja sinä päivänä täytyy sitten arpoa tähän arvontaan voittaja. Tona päivänä täytyy laittaa keskukseen tällaiset tiedotteet esille. Yhtenä päivänä pitää koodata naisten keskuksen ovet lukkoon pyhiä varten ja kuka merkkaa sitten kalenteriin, että ne on sitten yhtenä päivänä avattava? Tähän verkkosivulle on tänä päivänä muutettava tällainen tieto ja ennen ku laitatte tämän tuotteen lopullisesti esille, tsiigatkaa toisilla silmillä vielä läpi ettei oo mitään outouksia. Ja hei, tässä kuvia mitä voi käyttää somessa jos on tarvetta. Jos uusi tila saadaan auki tässä, muistakaa muuttaa tuntien maksimiosallistujamääriä, mutta jos se avautuukin tossa, tehkää sitten niin ja näin." Ja tää lista jatkuu sitten about.. aika pitkään :D

Luin toimenpideohjeista, että sairaslomaa kirjoitetaan yleensä kuusi viikkoa. En uskokaan, että tarvitsen kuutta viikkoa vapaata kaikista töistä. Jumpista varmasti ja niistä koitan pysyä nyt poissa niin kauan, kuin toipumisaika vaatii. Toivon kuitenkin, että pystyisin esim. suunnitella alkuvuoden ohjaukset, tehdä somea ja sisältöjä, ottaa valokuvia ja suunnitella uuden LYKKE yoga & pilates - studion avajaispäivää. Oon varautunut siihen, että jos käsi on kipeä, pidän tottakai sairaslomaa. Jos kuitenkaan kivut ei vaivaa, ei kirjoittajalla oo tarvetta istuskella sohvalla kuutta viikkoa. Toimenpide on suunnitelman mukaan tähystys, ei avoleikkaus. Aikanaan polven tähystyksen jälkeen toivuin tosi nopeasti ja toivon, että tämä homma sujuu samalla tavalla. Toki olin silloin parikymmentä vuotta nuorempi (ja parikymmentä kiloa kevyempi), joten ehkä odotukset on nyt liian ruusuiset, mutta näillä nyt mennään. Ehkäpä me katsellaan tilanteen mukaan.

Tänään on vielä tavallinen työpäivä ja valmistautuminen sairaslomaan jatkuu. Ohjauksia on pari ja sen lisäksi kuvaan vähän kuvapankkikuvia. Aiotaan myös Toimarin kanssa laittaa yksi kymppikorttituote Hyrox-tunteja varten tulille tässä torstain ratoksi. Huomenna on lyhyt päivä ja duunin pikkujoulut. Iltarientoja ei oo kuitenkaan luvassa, vaan homma alkaa klo 13 ja päättyy kirjoittajalle sopivaan aikaan. Ihanaa <3 Lauantaina mennään ystävien kanssa joululounaalle, joten tuleva viikonloppu onkin aikamoisen herkullinen. Mumma eli anoppi ja mister A:n sisko taitavat tulla jossain kohdassa weekendiä minin synttärikaffille, kun joutuivat jäämään viime viikonlopun kemuista pois. 

Semmosia toimenpiteitä siis täällä. Kuinkas muilla sujuu?

Sannis

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivänä eli eilen juotiin kauden ekat glögit. Kuustoistavee on suurena glögin ystävänä keitellyt juomat itelleen jo muutaman kerran marraskuun aikana, mutta kirjoittajalle tämä oli eka. Puoli kupillista riittää nykyään aivan hyvin kerrallaan ja voi olla, että tämä jää ekaksi ja vikaksi tälle joululle. Juoman makeus ei enää niin houkuttele ja monesti siinä tilanteessa, kun voisi juoda glögiä, juon mielummin kahvin.

Itsenäisyyspäivä alkoi kahvikupposella, kuten kaikki päivät. Sen jälkeen pyöräiltiin minin kanssa LYKKElle. Mini teki salitreenin ja kirjoittaja veti jumpan. Oon sanonut ennenkin ja sanon taas; lauantaiaamun jumppa on aina niin kiva. Niin tälläkin kertaa. Porukka oli pyynnöstä pukeutunut siniseen, valkoiseen ja mustaan ja stereoissa soi suomimusa koko tunnin ajan. Kotimatka hiestä märkänä vesisateessa ei varsinaisesti nostanut tunnelmaa, mutta onneksi se oli treenin jälkeen sen verran korkealla, että plussan puolelle jäätiin.

Loppupäivä sujui minin tämän päivän synttärikahveja/perheen pikkujouluja valmistellen ja linnanjuhlia katsellen. Mini ite leipoi suklaacookiet ja yhdessä väsättiin mokkaruutuja. Luottoresepti mokkaruutuihin on mystisesti kadonnut sekä kirjoittajalta, että mutsilta eli mummulta, mutta nyt muutaman testileivonnan jälkeen saatiin oikea resepti taas haltuun. Mister A miettikin, että täytyy ehkä leipoa lisää, mutta saatiin isimies pidettyä erossa herkuista niin, että niitä riittää juhliinkin :D

Kyllä kai sitä on vanhaksi aikuiseksi tullut, kun linnanjuhlat on kiinnostaneet jo monta vuotta. Parhaimmat on tietysti pätkät veteraanien kahvitilaisuudesta. Ihania tyyppejä aina haastatteluissa ja tällä kertaa myös Suomen laulun esittäjä sai kirjoittajan huokailemaan. Aikamoinen poika laulamaan <3 Finlandiasta en tänä vuonna tykännyt niin paljoa. Itse lauluosuus on aina ihana, mutta nyt alku- ja loppusoitto ei passannut kokonaisuuteen. Veteraanien tilaisuudessa pressaakin näytti vähän naurattavan viimeiset värssyt. Mietin hetken, oliko se ihan sopivaa naureskella siinä kohdassa, mutta luulen, että siinä veteraanit itekin vähän hätkähtivät voimallista loppua ja sen takia Stubbiakin hymyilytti.

Juhlan puvuista ei oikein moni jäänyt erityisesti mieleen. Ihan kaikkia en tietysti nähnytkään. Jenni Vartiainen oli upea. Valkoinen puku oli todella kaunis. Yllätyshyökkäyksen teki ensimmäinen tanssi. En yhtään odottanut, että se olisi "Missä muruseni on" ja hitto, että meni tunteisiin. Se soi jatkuvasti radiossa sinä kesänä ja syksynä, kun Tommi kuoli eikä se edelleenkään kuulu ollenkaan kirjoittajan suosikkeihin. Jotkut kappaleet on surullisia ja niistä tulee sellainen "parempi", kauniimpi ikävä ja kaipaus. "Missä muruseni on" ei kuulu niihin. Sen aiheuttamassa ikävässä ja surussa ei ole mitään kaunista, vaan se on täyttä tuskaa; unettomia öitä, ääretöntä epätoivoa ja viiltävää kipua. Se on kirjoittajalle tosi tosi vaikea kappale kuulla. Suru Tommin kuolemasta harvoin näin viidentoista vuoden jälkeen iskee yhtäkkiä nurkan takaa. Nykyään yleensä tietää etukäteen ne hetket, milloin olla vähän varuillaan. Nyt pääsi kuitenkin paukauttamaan ihan kunnolla halolla päähän. Ja sydämeen. Piti lähteä tyhjäämään tiskikonetta siitä telkkarin äärestä, kun ei pystynyt olla paikoillaan.

Huh, nyt iloisempiin juttuihin; Pizzan tekoon ja täytekakun leivontaan. Tänään on pikkujoulu- ja synttärijuhlapäivä. Mukavaa sunnuntaita kaikille <3

Sannis

Joulusuunnitelmia

Peurat hiipi esiin esiin piiloistaan samaan aikaan, kuin kuusi ilmaantui olkkariin. Sää on edelleen niin musta, että joulutunnelmaa ei kuitenkaan meinaa oikein löytyä. Muutamana päivänä upeista upein talvi kävi näyttäytymässä viime kuussa, mutta suurimmaksi osaksi on ollut mustaa ja mustaa. Mini on sitä murehtinut useampana päivänä, kun haluaisi niin olla ulkona, mutta tuolla vesitihkussa ei löydy oikein tekemistä. Varoittelin, että täytyy varmasti alkaa asennoitumaan siihen, että tänä vuonna joulukaan ei ole valkoinen ja tultiin siihen tulokseen, että etsitään joulumieltä muista asioista.

Lahjahommat on ihan hyvällä mallilla. Tytöt on niin isoja, että saattavat eksyä tänne blogiin, joten mitään en voi paljastaa :) No joo.. eipä likat taida jaksaa mutsin jaaritteluita lukea, mutta todistetusti leivontaohjeita käyvät joskus selaamassa, joten eipä kuitenkaan oteta riskiä. Muutamia juttuja tytöille sekä muille on siis kuitenkin valmiina. Saimille taidetaan kääriä joulupakettiin ainakin poronluu, joita juuri ostin pussillisen.

Ruokatilauksen oon tapani mukaan tehnyt jo valmiiksi. Tällä kertaa otin sen jo 19.12., koska ei tarvita kaloja tai muutakaan niin nopeasti pilaantuvaa. Kasviksia ja maitoa haetaan sitten jostain pienemmästä kaupasta tarpeen mukaan. Tänä vuonna ei tehdä jouluruokia kotona, joten mitään niin yli spesiaalia ei tarvinnutkaan tilata. Lähempänä ehtii sitten muuttaa mieltänsä ja lisätä tilaukseen lanttusoseet ja muut jos ollaankin kipeinä niin ettei päästä jouluvierailuille. Viime vuonna ihastuin naapurin ylioppilasjuhlissa kinuskijuustokakkuun niin, että nyt taidetaan sitä kokeilla jouluksi. Kinuski ei enää vanhemmiten oo aina kirjoittajan suosikki, mutta tasan vuosi sitten itsenäisyyspäivän alla maistettu kakku oli kyllä herkullista ja sitä viedään mukanamme kyläpaikkoihin tällä kertaa.

Kotona meidän joulu tulee tällä(kin) kertaa yhdessä olosta, jouluvaloista, kuusesta, joululauluista, pipareista, tortuista, aattoaamun riisipuurosta ja aattoaamuna avattavista lahjoista. Aaton jouluruoka syödään tänä vuonna iltapäivällä mutsin eli mummun luona. Aattoillan ohjelma on vielä auki, koska ei olla vielä anopin kanssa juteltu, mutta toivon, että illaksi joko hän ja mister A:n sisko tulee meille tai me mennään porukalla anopin luo.

Joulun pyhille ei ole vielä mitään aikatauluja. Faija ja mummu moikataan tottakai. Ehkä mennään joulupäivänä porukalla mummun luo. Mummu on kohta 100 ja vaikka vielä hyvin kuoriikin perunat ja laittelee kaffit, ei hän enää lähde kotoaan juurikaan muualle, kuin kauppaan tai lääkäriin. Kuulo alkaa olla myös sillä mallilla, että jos porukkaa ja puheensorinaa on enemmän, on vaikea keskittyä kuuntelemaan. Oikein suuria ja pitkiä kalaaseja ei siis enää mummun kanssa vietellä. Mister A:n siskolla on muuttopuuhia vuoden viimeisinä päivinä, joten semmostakin hommaa on luvassa siinä heti joulun jälkeen.

Tulevana viikonloppuna meillä on perheen pikkujoulut ja samalla juodaan minin kolmetoistaveekaffit. Mutsi, faija, mister A:n mutsi, vanhin siskoni perheineen ja nuorimman siskoni porukka on tulossa paikalle. Varattiin juhlatila kaupungista ja tasattiin tarjottavat niin, että jokainen tuo mukanaan jotain. Meidän vastuulla on tottakai kakku synttärisankarille. Sankari itse aikoo leipoa myös suklaakeksejä. Nam!

Mukavaa viikonloppua <3

Sannis

Joulukalenteri

Joulukuun eka päivä. Meillä on kotona ollut jouluvalot esillä jo muutaman viikon ja mini on leiponut torttuja ja pipareita pariinkin otteeseen. Mini on kunnon jouluttaja ja hänen toiveestaan laitettiin viikonloppuna jo kuusi valmiiksi. Kirjoittajalle on vähän se ja sama koska kuusi koristellaan ja jos sen aikaisemmin esille laittaminen tuo lapsille iloa, niin miksipä sitä varastossa panttaisi. Allergisten takia meille ei voi kuitenkaan laittaa aitoa kuusta eikä siitä syystä tarvitse miettiä neulasten ennenaikaista varisemista.

Tänä vuonna kuustoistavee toivoi tontun tekemän joulukalenterin ja mini halusi Brainblasterz-kalenterin kaupasta. Olipa jotenkin outoa miettiä kalenterin sisältöä vain toiselle tytöistä. Aikaisempina vuosina tonttu on laittanut yllärin joka päivä odottamaan aamulla herääviä, mutta tällä kertaa tonttu päätti päästää itsensä hitusen helpommalla ja tehdä kaikki luukut valmiiksi, niin ei tuu sitten unohduksia. Tonttu ehti jo hukata yhdet aiemmin ostetut jutut, mitkä oli tarkoitettu kalenterin muutamaan pussukkaan. Saapa nähdä koska ne tulee vastaan ja mistä :D

Ihanaa joulukuuta <3

Sannis