Kalajärvi

Viikonloppu vietettiin Peräseinäjoella Kalajärvellä. Lyhyt ajomatka houkutteli ja toki oltiin kuultu Kalajärvestä paljon kehuja. Sen verran hieno syksyinen sää oli koko viikonlopun, että harmitti kun tulin jättäneeksi kameran kotiin. Ei saisi ikinä jättää. Eipä se paljoa olisi autossa taas vienyt tilaa.. että vaikka jäisi käyttämättäkin, ei haittaisi, mutta jotenkin oon ollut vähän laiska kuvaamaan jo pidemmän aikaa ja kamera jää aina vaan useammin kotiin.

Kalajärven leirintäalue oli hieno. Siistit vessat, makea ranta-alue ja hyvät ulkoilumaastot. Kesällä olis varmasti tosi kiva päästä tuolla rannalle hengailemaan, mutta kaikesta päätellen epäilen, että väkimäärä on meille kesällä Kalajärvellä liian suuri. Nyt oli täydellisen vähän porukkaa ja hyvä sää mahdollisti sen, että päästiin monta kertaa kävelylle. Vähän salaa käveltiin Saimin kanssa liian lähellä rantaakin, mutta epäilin, että ehkä koirakielto ei oo niin tiukka, kun muita ihmisiä ei ollut mailla halmeilla ja pissa- ja kakkahommat oli hoidettu jo muualla.

Alueen luontopoluilla oli tosi kiva lyhyempi reitti, joka varrelta löytyi metsäkämppä ja laavu. Lyhimmillään kierros oli vain pari kilometriä, joten passaa pienemmillekin lapsille. Heti vaunualueen vierestä lähti myös frisbeegolfrata ja tytöt pääsivät vähän heittelemään kiekkoja iskän kanssa. Sillä välin kirjoittaja vei Saimia koirapuistoon, joka myös oli ihan kävelyetäisyydellä.

Pieni miinus tulee saunasta. Varattiin yksityisvuoro ja tilaussauna oli aika ankea. Varataan mielellään oma vuoro, niin päästään saunomaan koko perhe yhdessä. Tällä kertaa olisi kuitenkin kannattanut säästää rahat. Yleiseen saunaan en kurkannutkaan, joten en tiedä minkälainen se oli. Suihkut oli siistit. Vähän miinusta tulee myös yleisestä tunnelmasta. Se ei ollut ollenkaan niin lämmin ja ystävällinen, kun muissa paikoissa on ollut. Ehkä syksyllä jengi on enemmän omissa oloissaan enkä toki ollenkaan kaipaakaan mitään superhyper kanssakäymistä, mutta jotenkin koen, että oon tuntenut oloni tervetulleemmaksikin. 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli kiva ja rauhallinen. Vaunussa ei ollut vielä yhtään liian kylmä nukkua ja kaikki meni muutenkin hyvin. Kolmetoistavee oli vähän nihkeä lähtemään alunperin, mutta tuumasi reissussa, että: "Joo, pakottakaa vaan mut aina mukaan näille matkoille, koska näillä on niin kivaa kuitenkin aina." Okei, pakotetaan, pakotetaan :D

Ehkäpä se oli nyt tämän vuoden viimeinen vaunureissu. Ensi vuonna toivottavasti taas.

Sannis

Syksyshopping

Käyn ihan superharvoin kaupungilla enkä oikeastaan koskaan lähde "shoppailemaan". Viime viikolla tytöt tahtoi kaupunkiin, koska toisella oli housuvajetta ja toisella poltteli mielessä joku takki, jonka oli nähnyt jo kesällä Henkkamaukassa. Ite olin tehnyt extempore löydön.. tai siis löydöt FB-kirpparilta ja ajattelin hakea ne samalla.

Mun kirpparilöydöt oli nuo pienet siniset laukut. Hilfiger osui ensimmäisenä silmään, mutta päätin ostaa vielä Korsinkin. 20€ kappaleelta ei ollut paha hinta. En oo ihan varma mitä Korsilla teen, mutta ajattelin, että ehkä voin antaa sen kolmetoistaveelle jos en ite tarvi. Oon ihan vaikuttunut kyllä MK-laadusta sen perusteella, että oon viimeiset reilut kymmenen vuotta käyttänyt samaa Korsin kukkaroa joka ikinen päivä ja edelleenkään se ei paljoa uudelle kalpene. Samaten rantasandaalit, jotka ostin Floridasta vuonna 2016 on edelleen aivan hyvässä, hyvinkin käytettävässä kunnossa. Ja niitä on kyllä käytetty paljon ja niillä on lampsittu siellä sun täällä.

Tytöt saivat housunsa ja takkinsa. Pikkuhousuja löydettiin myös molemmille. Ite ostin laukkujen lisäksi kaulahuivin ja parit korvikset. Kaulahuivien kanssa kirjoittajalla on aina joku ongelma. Joko ne on liian paksuja tai liian ohuita tai liian homssuisia tai jotain muuta. Toivotaan, että nyt meni nappiin ostos. Korvikset olis saanut olla kooltaan vähän isommat, mutta kokovaihtoehtoja ei nyt ollut tarjolla, joten tosi pienillä mennään. A ja S tietysti. Kirjoittajalla ei oo "oikeita" korviksia ollenkaan, vaan ostelen jotain rihkamajuttuja ja heitän sitten menemään, kun ovat värjääntyneet harmaiksi. Ei ehkä kaikista järkevin systeemi. Ehkä voisin tehdä visiitin kultasepän liikkeeseen joku päivä. Tai laittaa toiveen joulupukille :)

Ihanaa kun on jotain pientä uutta. Piristää kummasti. Muuten syksyn vaatekaappi onkin aika hyvällä mallilla. Vaelluskengät tarvisin, mutta saa nähdä joutuuko ne odottaa nyt kevääseen. Minin kanssa tehtiin jo aiemmin täsmäisku Stadium Outletiin ja lähdettiin kotiin neljän housuparin kanssa. Luulen, että molemmat tytöt tarvii vielä myös talvikengät. Takkivalikoimakin pitäisi käydä läpi ja hanskat on kaikki jääneet minille pieniksi. Saa ny tosiaan vissiin mutsin kenkäostokset odotella :)

Onkos teillä jo kaikki varustelut syksyksi ja valmiiksi valmiit?

Sannis

Suunnitelmia

Postauksen kuvat on otettu pari viikkoa sitten. Viikonloppu oli aika nuhjuinen ja sateinen. Eilen oli hetken taukoa sateesta ja näytti vähän kirkkaammalta, mutta ei kyllä kuvien mukaiselta kuitenkaan. Nytkin sataa. Kello on vähän vajaa yhdeksän maanantaiaamuna. Odotan, että sade loppuisi, että pääsen Saimin kanssa ulos. Ei me toki sokerista olla... mutta Saimi kyllä vähän on eikä tykkää lampsia sateessa. Toki sitä itekin mielummin lenkkeilee kuivalla säällä.

Oon tehnyt hetken duunia tässä jo aamusta, mutta nyt koitan tehdä vähän aikaa muita hommia. Tunteja alkaa kerääntyä niin iso määrä, että pitää tehdä vähän lyhyempää päivää. Se on välillä vaikeaa, kun nämä työvälineet on tässä käsien ulottuvilla koko ajan ja hommaa olis kuitenkin kaikenlaista. Varmaan kuitenkin ihan aiheellista keskittyä muuhun, varsinkin silloin, kun tuntuu ettei millään pysty päästää työasioista irti.

Vietettiin viikonlopusta iso osa kotona. Ihan tarkoituksella koitin vaan istuskella soffalla ja tsiigailla telkkaa. Terassia laiteltiin vähän talvikuntoon ja pyykkiä pesin tietysti, mutta menot pidettiin minimissä. Minillä oli kaverin synttärit sunnuntaina iltapäivällä, joten silloin täytyi lähteä liikenteeseen ja faija kävi mister A:n kanssa fiksaamassa jotain meidän ilmanvaihtoon liittyvää hommaa. Saimin kanssa käytiin tietysti kävelyillä. Kierrokset on tosin olleet viime aikoina lyhyitä, kun koronan jälkeen jalat ja selkä väsyy ja/tai kipeytyy kirjoittajalla jotenkin tosi nopsasti. Hiton ärsyttävää, mutta koitetaan pikkuhiljaa pidennellä lenkkejä taas.  

Tällekin päivälle on minillä yhdet synttärijuhlat. Aikamoista juhlahumua. Huomenna on kolmetoistaveellä ratsastus. Yksi vanhempainilta on tiedossa tälle viikolle. Kirjoittajalla on aika perus työviikko edessä. Ensimmäiset sairaslomatuuraukset on jo hoidettu tälle päivälle. Viikonloppu on vapaa. Viime aikoina viikonlopputöitä on ollut paljon ja on kyllä aika ihanaa saada koko weekendi vapaaksi pitkästä aikaa. 

Viikonloppuna aiotaan tehdä jotain kivaa. Jotain rentoa kivaa. Vähän on jo suunnitelmaa mielessä :) Yhdessä tekeminen on nykyään erilaista, kun tytöt on isompia. Ysivee on vielä tärinässä mukana kaikessa, mutta kolmetoistavee ei niin innoissaan enää poistu omasta huoneesta ja se aiheuttaa mutsissakin vähän ristiriitaisia tunteita. Kun ei voisi vaan omassa huoneessa lojua, mutta sitten taas on tosi rasittavaa sillain puolipakolla roudata mukaankaan.

Syyslomaakin oon miettinyt. Kanadan siskonen on jossakin päin Eurooppaa ja mietin josko lentäisin Espanjaan niin voitais hengailla yhdessä. Nopea vilkaisu lentojen aikatauluihin ja hintoihin katkaisi suunnitelmilta siivet aika nopsasti. Sisko oli just Suomessa ja tulee vielä uudelleen lokakuun alussa, joten ehditään hengailla täälläkin. Syysloman alussa ystävät Espoosta on tulossa Vaasaan ja syyloman lopussa ollaan lähdössä mister A:n kanssa Tamperelle tsiigaamaan Volbeatia. Pidempään lukeneet ehkä muistaa, että tämä ei ole eka yritys tolle keikalle, joten saa nähdä kuinka käy tällä kertaa. Mister A ja tytöt on lomalla koko syyslomaviikon, kirjoittajalla on vapaata loppuviikko. Kyllä me jotain taidetaan tehdä koko perheelläkin.

Nukuin superhuonosti viikonlopun yöt. Heräilin työjuttuihin ja siihen, että Saimi raapi itseään. Viimeisimmästä punkin puremasta jäi aika mojova jälki, joka ei meinaa parantua ja se tuntuu nyt kutittavan ja vaivaavan Saimia. No, huonoista öistä huolimatta on aika hyvä fiilis. Helpottunut. Semmonen, että nyt voi luvan kanssa ottaa vähän rennommin. Kolmetoistavee suunnittelee täällä jo joulua. Ite en ihan vielä sinne asti oo ehtinyt, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. :)

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis 

Koronapäiväkirja 6

Tokasta koronasta on nyt jo useampi viikko. Vieläkin se vähän tuntuu. Kirjoitin ekasta tarkat päiväkirjat, joten jatkoin niitä vielä tällä yhdellä osalla. Kiinnosti merkitä ylös myös tämän tokan setin vaiheet. Kappaleet on siis kirjoitettu pätkittäin tässä viime viikkojen varrella.

*****

Korona vol 2 ina da house. Aika reilusti ärhäkämpi, kuin ensimmäinen kierros. Flunssan oireet on vahvasti läsnä, tosi voimakkaat sellaiset. Ei puhettakaan, että jaksaisi edes Saimin kanssa lähteä kävelemään. Yhden kerran kävelin korttelin ympäri ensimmäisen kolmen päivän aikana ja se oli riittävästi. Homma alkoi lyhyellä pahoinvointikohtauksella ja oksentamisella. Sen jälkeen alkoi outo vihlova pääkipu, joka palasi useampana iltana aina samaan kohtaan vasemman korvan ja takaraivon välimaastoon. Aluksi en ymmärtänyt, että on koronasta kyse ja mietin, onko migreeni muuttunut yhtäkkiä noin radikaalisti, kun viimeiset kymmenen vuotta on kipu ollut aina vasemman silmän ja ohimon ympärillä, ei koskaan pään takaosassa. Kurkku oli kipeä pari ensimmäistä päivää ja sen jälkeen pahinta on ollut tukkoisuus, kuumeinen olo (yhden kerran mittasin kuumeen.. ei mitään) ja semmonen yleinen sairauden tunne.

Päivät on menneet about niin, että aamut ja aamupäivät on suht ookoo. Vointi on huono, mutta sen kestää vielä, kun tytöt on koulussa ja päivää on kulunut vasta vähemmän aikaa. Iltapäivästä olo alkaa olla niin ärsyttävä pelkästä istumisesta ja makaamisesta, että ei tiedä kuinka päin olisi. Oon yrittänyt pitää tyttöihin etäisyyttä ja olla terassilla karanteenissa, että saisin säästettyä ne tältä, mutta yhtäkkiä koittaneet hellepäivät on tehneet mahdottomaksi hengailla ulkona iltapäivästä, jolloin meidän terde on kuin sauna. Yöt oon nukkunut huonosti ja pyörinyt kaiken aikaa. Kyljet on kipeät eikä tiedä kuinka päin milloinkin makaisi.

*****

Kahdeksan päivän jälkeen palasin töihin. Tein lyhyemmän päivän ja meni yllättävän hyvin. Nyt on kolmastoista päivä. En oo vielä treenannut, mutta nyt voi jo kävellä Saimin kanssa ja pihahommiakin tein pari päivää sitten. Hengästyin hulluna, mutta ei tuntunut pahalta. Seuraavana päivänä olin kyllä sitten tosi väsynyt. Hiki on jäätävä heti kun koittaa tehdä jotain, mutta se taitaa johtua myös tästä vallitsevasta loppukesän säästä.

*****

Puolitoista viikkoa omasta sairastumisesta sairastui kolmetoistavee. Alkoi kurkkukivulla. Toisena päivänä oli surkeampi ja flunssaisempi olo. Kolmantena alkoi jo vähän piristyä. Useampi päivä piti kuitenkin olla poissa koulusta. Olo oli nuhainen ja ääni painunut.

*****

Treenit aloitin niin, että ohjasin ensimmäisenä Kehonhuollon n. kolme viikkoa koronan alkamisen jälkeen. Siitä parin päivän päästä ohjasin kiertoharjoituksen meidän senioriporukalle. Jumppa oli siis kevyempi, mutta aivan riittävä siinä kohdassa. Selkä kipeytyi ja väsyi tosi kovaa. Seuraavaksi treenasin omaa yhtä omaa tuntia kotona ja jo yhden kyykkybiisin jälkeen olin ihan kaputt. Seuraavana päivänä ohjasin tunnin, jota harjoittelin ja maltoin käyttää mahdollisimman kevyitä painoja. Meni aivan hyvin, mutta tunnin jälkeen toinen jalka meni ihan jumiin. Kummallinen jumipaikka jalan takaosassa polvitaipeen ylä- ja alapuolella. Jumi meni ja tuli oudosti seuraavien päivien aikana. 

Nyt oon ohjannut jo useamman tunnin ihan normaalisti ja oman salitreeninkin tein viime viikolla. Kroppa tuntuu vieraalta, turvonneelta ja oudon "jumiselta", mutta treenit on sujuneet aivan hyvin. Viime aikoina on ollut niin paljon, että vaikea tietää johtuuko turvotukset ja väsymykset koronasta vai stressistä.

*****

Nyt koronahommien alusta on vähän reilu kuukauden verran. Toisina päivinä kurkussa on outo väsynyt tunne. Raskas hengittää ja sellainen, että olisi hengästynyt ihan sairaasti. Keuhkopainetta ei ole tässä tokassa koronassa tullut ollenkaan. Kolmetoistavee on väsynyt ja olo aaltoilee. Toisina päivinä on ihan selkeästi flunssan tuntua ja toisina päivinä parempi. Ysivee on korvatulehduksessa, mutta koronatesti oli negatiivinen. Mister A skippasi myös tämän kierroksen.

Onko teillä jo korona vieraillut toisenkin kerran?

Sannis

Viikot

Lauantai. Mister A on ollut poissa melkein koko viikon. Lähti Saksaan työreissulle maanantai-iltana yhdeksän maissa. Siitä noin viiden tunnin kuluttua ensimmäinen tuli kipeäksi. Yöllä kun valvottiin minin korvakipua, mietin kyllä moneen kertaan, kuinka hitsissä saadaan kaikki hoidettua, koska edessä oli todella tiukka viikko ja monen monta iltahukia töissä. Uusi keskus on nyt auki ja kaikki hommat tietysti vähän kriittisempiä sen suhteen.

Kaikki tuli hoidettua. Isovanhemmat oli taas korvaamattomia. Kukaan muu ei oo onneksi sairastunut ainakaan vielä. Kirjoittaja ja kolmetoistavee molemmat on edelleen vähän nuhjuisia koronan jäljiltä ja mister A on ollut kaukana sairastuvalta. Minilläkin alkaa jo helpottaa, vaikka antibioottikuuria ei lääkäristä saanutkaan. Yskii ja kröhii vielä koko ajan tommosta outoa kuivaa yskää, joka kolmetoistaveelläkin on monesti ilmaantunut korvatulehduksessa. Ei muuten päässyt soittamalla kunnalliseen läpi eikä soittopyyntöön vastattu samana päivänä, kuten yleensä, joten käytiin yksityisellä toteamassa, että kannattaa ottaa Buranaa.

Mister A saapui tänään aikaisin aamulla kotiin ja nukkuu nyt. Kolmetoistaveekin vetää vielä sikeitä, samoin Saimi. Mini on jo Minecraft-hommissa ja ite lähden kohta töihin. Tänään on taas yksi juoksutapahtuma, jossa meidän osuus on alkulämmittely. Näitä onkin viime vuosina ollut paljon. Tällä kertaa lämmittely on lapsijuoksijoille, kuten viime vuonnakin tässä tapahtumassa. 

Eilen oli ensimmäisen kerran moneen viikkoon useampi tunti putkeen, kun ei tarvinnut tehdä mitään. Käytiin tyttöjen kanssa kaupungilla iltapäivästä ja loppuilta hengailtiin vaan kotona. Lähinnä katselin telkkaria ja tytöt myös. Satoi koko ajan, niin lenkkikin jäi väliin ja Saimin kanssa tehtiin vain pienet kierrokset. Uni tuli jo puoli yhdentoista maissa ja riitti jopa puoli kasiin tänä aamuna. Oon kyllä hitsin väsynyt. Pakko yrittää nyt huilata aina, kuin mahdollista. 

Saa nähdä minkälaiseksi ensi viikko muodostuu. Puolet porukasta on duunissa kipeänä. Oon koodannut sairaslomatuurauksia joka päivä ja koko ajan saa olla vähän varuillaan omienkin aikataulujen vuoksi. Pitäisi olla kuitenkin vähän iisimpi viikko tiedossa, kuin mitä viime aikoina on tehty. Saa nähdä :)

Hyvää viikonloppua!

Sannis

70

Viikonloppuna juhlittiin mutsin 70-v juhlat. Oli kyllä aikamoisen kivat kemut!! Perjantaina ajelin suoraan töistä juhalapaikalle, jossa valmisteltiin paikka niin pitkälle juhlakuntoon, kuin oli siinä vaiheessa mahdollista. Lauantaiaamuna järjestelyt jatkui ja itse juhla alkoi klo 17.00. Sunnuntaina siivottiin juhlien jäljet ja jatkoin siitä melkein suoraan töihin. Aikamoinen viikonloppu takana siis :)

Juhlaväkeä oli yhteensä viitisenkymmentä ja juhlat juhlittiin Vaasassa Palosaaren pursiseuralla, joka on söpö vanha rakennus ihan meren äärellä. Koristelut hoidettiin itse, samoin juomat ja iltapala. Dinneri ja kakkukahvit tuli pitopalvelusta. Paikalla oli Dj ja ohjelmassa laulua + tanssia. Allsång på Brändö sisälsi laulujen lisäksi pienen flash mobin ja illan sankari piti huikean puheen.

Myös vieraista ihanan moni halusi puhua mutsille ja meidän porukan tyyliin uskollisena yksikään puheista ei ollut jäykkää nähnytkään. Kirjoittajalla meinasi ihan pakka revetä, kun myös meidän kolmetoistavee marssi yhtäkkiä mikrofonin ääreen ja kertoi, että hänellä nyt ei niin paljoa oo sanottavaa, mutta haluaa vain kertoa, että mummu on hänelle tosi rakas. Kertoi myös, että kun on huono päivä, mummu aina osaa piristää ja se, että mummu tulee meille usein koulun jälkeen on kuulemma tosi tärkeää. Huuuuuuh!! Noin vain uskalsi kolmetoistavee puhua viidenkymmenen ihmisen edessä extempore. Niin ihana <3

Oli kyllä tosiaan kivat synttärit. Laulua ja tanssia riitti ja kaikki tuntui olevan hyvällä fiiliksellä. Mutsi oli kyllä niin juhlansa ansainnut ja toivottavasti nautti olostaan. Sankari oli toki itekin joutunut tekemään ison märään hommia etukäteen leipomalla, laittamalla iltapalaruokia ja miettimällä tarpeeksi astioita kasaan, mutta toivottavasti pystyi kemuissa vähän rentoutua.

Me oltiin mister A:n kanssa kahvi- ja limsalinjalla matkassa, joten aamulla painoi ainoastaan väsy eikä migreeniäkään näkynyt koko viikonloppuna. Ei oo itseasiassa näkynyt pariin viikkoon enkä nyt tahtonut riskeerata. Oon ollut niin kiinni töissä ja juhlajärjestelyissäkin aamusta iltaan viime päivät ja viikot, että tänään koitan nyt tehdä muita juttuja tässä aamusta. Alan olla sen verran väsynyt, että alkaa tulla virheitä töissä ja niitä en kyllä kestä yhtään. Varsinkin stressaantuneena valvon sitten pitkin öitä ja mietin jotain pientäkin virhettä ties kuinka pitkään.

Seuraavat juhlat onkin sitten nopsammin, kuin luuliskaan. Nuorin meistä siskoista täyttää neljäkymmentä heti ensi kuun alussa. Luvassa on viikonloppu Tikkakoskella(ko?) ja mökkimeininkiä. Mutsin juhlissa kirjoittajaa vähän harmitti, että oma juhlavaatetus oli vähän turhan arkinen, kun en löytänyt mitään ihanaa juhlajuttua. Tulevilla nelikymppisillä taitaa riittää ulkoiluvaatteet ja villasukkatyyli on sallittua.

Mukavaa tätä viikkoa!

Sannis

Lempeyttä, kiitos!

Tiistai. En oo paljoa nukkunut viime aikoina, kun työasiat herättää joka yö. Varmaan seuraavat pari viikkoa on vielä samaa settiä, mutta ehkä sitten jo alkaa helpottaa. Toivon, että helpottaa jo heti, kun avauspäivä ja mutsin 70vee-synttärit on takana. Stressaan vähän molempia. Vähän liian samaan syssyyn tuli nyt kaksi isoa juttua ja paljon järjesteltävää.

Eilen pääsin kotiin töistä jo iltapäivällä ja illalla lähdettiin metsään. Aurinko paistoi ja ajattelin, että on pakko käyttää kaikki mahdolliset hetket hyväksi. Aika paljon on kuitenkin ollut sateita ja nuhjuisempaa säätä. Koronan jäljiltä pidemmät kävelylenkitkin on olleet vähän raskaita. Puolen tunnin jälkeen alkaa jalkoja ja selkää särkeä ja muutenkin olla tosi hyytynyt olo. Todella ärsyttävää. Lauantaina ohjasin Kehonhuollon ja eilen meidän senioriporukalle patteriharjoituksen. Tänään on ensimmäinen perusjumppaohjaus muutaman viikon tauon jälkeen. Rasittaa aina yli paljon nämä treenitauot, mutta minkäs teet.

Kanadan sisko on maisemissa ja lähti meidän mukaan metsäreissulle. Tällä kertaa ei sytytetty nuotiota eikä viivytty muutenkaan kovin kauaa taukopaikalla. Mister A olis tahtonut tehdä tulet, mutta kolmetoistaveetä söi hyttyset. Käveltiin siis Ryövärinkarille, joka on tässä Vaasassa hyvä lintubongauspaikka ja nähtiinkin varmaan satoja kurkia. Saimikin kuunteli aivan ihmeissään, kun aurat lensi aika matalalla aivan meidän yli monta kertaa ja meteli oli sen mukainen.

Viikonloppuna tehtiin lenkki Alahärmään Powerparkiin. Ei ihan meidän parhaita retkiä. Kaikki oli kai jotenkin väsyksissä, koska tytötkään ei oikein jaksaneet venkslata. Kirjoittajaa ärsytti ysiveen käytös ja piti oikein korottaa ääntä, jota meillä ei oikein usein tarvitse tehdä. Ruokapaikkoihin oli liian pitkät jonot ja nälkäkiukku taisi yllättää meidät kaikki.

Loppuviimeinen tytöt kävi kolmessa laitteessa, syötiin ylihintaiset ranskalaiset, ostettiin karkkia ja lähdettiin reilusti ennen ilotulituksia kotiin. Huvikauden päätöksen raketit olis kyllä varmasti olleet superhienot, mutta ei vaan jaksettu niitä odotella. Oli niin kylmää ja märkää ja jotenkin vähän rasittavaa. Loppuviimein kaikki oli hyvällä tuulella siinä vaiheessa, kun lähdettiin kotimatkalle :) 

Olispa kuulkaa nämä tulevat viikot vähän lempeämpiä, toivon.

Tsemppiä tähän päivään just sulle!

Sannis