Arkipäiväistä

Tiistai. Kaivoin vähän pääsiäisrekvisiittaa kaapista ja ostin yhden perunanarsissin, mutta jostain syystä mun pääsiäiskoristeluni lojuu nyt vain tossa keittiön tasolla ja narsissia en oo saanut edes pussista ulos. Ehtii varmaan kuukahtaa koko horsma ennenkuin löytää ruukkuun saakka :D Meillä on niin järkky sotku koko ajan, kun eräät nimeltämainitsemattomat koirat tuo mukanaan hiekkalaatikollisen hiekkaa joka kerta, kun käydään ulkona, että ei jotensakaan tee mieli laitella mitään koristeita, kun on muuten kuin pommin jäljiltä koko kämppä.

Viikonloppuna vietiin sukset varastoon ja siivosin eteisestä monot ja luistimet säilöön. Pesin myös toiveikkaana aika monet talvivaatteet ja laitoin vaatehuoneeseen. Niitä siistimpiä talvitakkeja ei tytöt varmaan enää tarvi eikä välttämättä toppahousujakaan, kun käyttävät jo välikausihousuja. Saahan ne sieltä vaatehuoneesta sitten jos on tarve. Ihanasti tulee aina vähän selkeämpi olo, kun saa naulakoita ja kenkähyllyä tyhjennettyä. 

Minille käytiin edellisviikonloppuna hakemassa kumpparit ja ulkohousut. Muuten tuntuu olevan hommat kunnossa kevättä varten. Löytyy parit takit ja löytyy hanskat, pipot ja kengät. Molemmille on lenkkaritkin kaapissa odottamassa kesäisempiä kelejä. Onneksi!! Huomenna tulee ensimmäinen tili, jossa näkyy lomautukset. Mister A toki oli lauantaina taas töissä, niin saa vähän paikattua mun vajetta.  

Mua vähän naurattaa nämä mun postaukset. Ei näin arkipäiväistä voi ollakaan. Että ollaan sitte ihan pyykkiä pesty ja narsisseja osteltu :D Vaikka en tiedä, onko kenelläkään nyt just niin ihmeellistä ja vaihtelevaa hommaa. Onko teillä? Somesta päätellen toki monet onnelliset on olleet lapissa jo useammankin kerran talven aikana ja sitä mä kyllä vähän kadehdin, mutta me ollaan nyt vaan himassa ja imuroidaan about kolme kertaa päivässä. Eipä sitä paljoa muuta ehtiskään.

Mietin tässä tyttöjen harrastuksia. Kumpikaan ei oo tainnut vuoden aikana olla poissa kertaakaan. Kyllä on vähempi kulkeminen, maskien käyttö ja etäisyyden pitäminen selvästi vaikuttanut siihen, että flunssat ja ökätaudit ei oo tarttuneet. Mietinkin tossa yksi päivä, että voisko toi maskin käyttö vakiintua sillä tavalla vielä koronahommien laannuttua (jos ne ikinä laantuu), että maskia voisi käyttää jos on vaikka kurkku kipeänä, mutta pakko lähteä maitokauppaan tms. Voishan siitä jonkin verran apua olla flunssien tarttumisen kannalta. 

Itelläkään ei oo flunssat vaivanneet viimeisen vuoden aikana, mutta se jalkaepisodi oli alkuvuodesta ja nyt kun se vaiva on ollut poissa useamman viikon, kehitin viikonloppuna uuden. Googlettelun jälkeen kotilääkärin tuomio on jännetupentulehdus. Voi hohhoijjakkaa!! Epäilen tietysti, että johtuu kutomisesta, mutta vähän mua nauratti tämä, minkä löysin netistä: Jännetupentulehdus on yleinen peukalon tyvinivelen kiputila. Se syntyy usein yksitoikkoisesta työssä tai äkillisestä venytyksestä. Kipu alkoi perjantaina, kun tultiin kotiin videokuvauksista. Että mahtoiko kuitenkin olla joku tosi äkillinen venytys syynä :D :D

Sunnuntai-iltana testailin siinä kotona, mitä liikkeitä pystyn tehdä ja mietin, mitä hitsiä teetän jumpissa niin, että pystyn ite tehdä kaikki. Hankalaa siinä mielessä, että käsi on sen verran kipeä, että sille pystyy varata painoa vain tietyssä asennossa ja silloinkin hyvin varovasti ja vaihtelevasti. Mini katseli mun puuhia ja totesi sitten: "Olisko järkevää vaan sanoa siellä töissä, että sulla on käsi kipeä?" Niin, sehän olis tietysti yksi vaihtoehto, mutta koska mulla on tänä vuonna ollut jo se jalkahomma, niin enhän mä nyt tietenkään voi heti olla vaivainen uudestaan. Mulla on pään sisällä hyvin tarkat aikataulut, kuinka usein saan olla kipeä. Onko teillä muilla? Mini lupasi vielä mun puolesta tulla sanomaan asiasta jos on tarve, mutta vakuutin, että kyllä mä pärjään itsekseni. Parka toinen <3 Ja ihan ookoo pärjäsinkin, myös jumpassa.. pari juttua oli, jotka tuntui pahalta, mutta en usko, että kukaan kiinnitti kovin paljoa huomiota, vaikka niissä liikkeissä ohjasin enemmän, kuin itse tein. 

Vähän tuntuu kyllä siltä, että nyt just mikään ei mene putkeen, mutta ihan positiivisella mielellä oon ollut eilen ja tänään. Kaivoin vitamiinipurkit esille ja ajattelin hakea vielä kaupasta rautatabletteja. Ei niistä nyt ainakaan haittaa voi olla. Ihanaa, että huomenna on vapaapäivä ja ihanaa, että torstaina on lyhyt työpäivä. Ihanaa, että on pian pääsiäinen. Ihanaa, että saan tänään ohjata RPV-tunnin pitkästä aikaa. Toivotaan, että sää muuttuu vähän kuivemmaksi. Toisaalta, ihanaa jos sataa vettä, niin saa hyvällä omatunnolla ottaa iisisti :)

Sannis

Suunnitelmat

Videotunnit saatiin purkkiin eilen ja taas kerran etukäteisstressi oli paljon kovempi, kuin mitä olis tarvinnut olla. Mun kokoiselle ajatuskin kuvaushommista on superahdistava, mutta aika rentona olin kameran edessä ja luulen, että ohjauksen puolesta meni aivan hyvin. Oli aika kiva ohjata myös rauhalliset lajit. Kuvaustilanteessa tuntuu aina, että on jotenkin kiire sanoa ja ohjata kaikki, mitä tarvitsee, mutta venyttelyssä ja joogassa onnistuin kyllä saamaan semmosen rauhallisen fiiliksen. Myös tanssi meni ilman suurempaa hätää. Valitsin siihen niin supertutut kappaleet, että fiilis oli aika varma. Ehkä siinä yleensä jännitys vähän nostaa sykettä ja sen takia tulee kiireen tuntu, kun hengästyttää jo aluksi. Nyt pysyi sykkeet vähän alempana alusta loppuun. Seuraavalle kierrokselle mietin, että mun lajeja taitaa olla ainakin sisäpyöräily ja Pilates. Niitä en oo vielä meidän videokirjastoon tehnyt.

Viikonlopulle ei ole suunnitelmia. Tuntuu, että nykyään ei ole ikinä mitään suunnitelmia. Ensi viikosta tulee duunin osalta lyhyt. Osa meillä lomailee ja me muut tehdään alkuviikosta hommat pakettiin. Mulla ehtii olla siinä lyhyen viikon aikana myös yksi lomautuspäivä. Nuo videotunnit on juurikin tämmösiä pääsiäisvapaita varten. Me saadaan hengähtää, mutta jengi saa jumppailla ja liikkua oman aikataulun mukaan. Meidän videotuntejahan asiakkaat voi tehdä keskuksella tai kotona. Omat treenit on olleet vähän on hold tässä kevään aikana. En oikein tiedä, kuinka niitä lähestyisin tässä olotilassa. Pelkään, että kuormitus nousee liian suureksi ja ohjaukset on kuitenkin jaksettava tehdä. Jotenkin tuntuu, että ehkä yhden salitreenin vois jo taas viikkoon lisätä. Saimikin on tottunut jo olemaan muutaman tunnin itekseen kotona, niin siinäkin mielessä olin helpompaa lähteä työmaalle vähän aikaisemmin.

Foodieta ei saanut tilattua enää ensi viikolle, joten näyttää siltä, että pääsiäisen ruokaostokset on pakko lähteä tekemään ihan livenä. Huuuh! En edes muista, koska olisin viimeksi käynyt kaupassa hakemassa enemmän, kuin pari puuttuvaa tavaraa.  Ehkä me koitetaan pärjätä vähän vähemmällä ja haen muutamia juttuja vaikka Lidlistä. Tytöille mietin jotain kivaa trullittelun tilalta. Olisko se sitten pääsiäismunajahti tai jotain vastaavaa ehkä..? Täytyy vähän tutkia, minkälaista säätä on luvattu. Toivotaan tietysti sellaista säätä, että vois olla ulkona ja käydä myös mökillä.

Pääsiäinen on aina ollut yksi mun lempipyhistäni. Se katkaisee pitkän kevään ja tuo vähän lepoa, jota jo tässä vaiheessa useimmiten kaipaan alkuvuoden rutistuksen jälkeen. Tänä vuonna, nyt kun unohtelen asioita, takeltelen puheessani ja oon niin alavireessä kaiken aikaa, tulee nämä vapaat jälleen kerran juuri täydelliseen kohtaan. Aion unohtaa kaiken ylimääräisen ja vain nauttia omasta perheestä, Saimin hömpötyksistä ja mutsin lammaskastikkeesta, jonka se toivottavasti myös tänä vuonna tekee. Täytyypä muuten vielä varmistaa, onko lammasta ja erityisesti sen kastiketta listalla  :) 

Kivaa viikonloppua!

Sannis

Ei vielä

Eilen kävelin rannassa Saimin kanssa sillä välin, kun mini oli ninjakoulussa. Sää oli yhtäkkiä aika lämmin ja aurinko paistoi mahtavasti. Ihmisiä oli tosi paljon liikkeellä. Oli ihan outoa nähdä niin monta tuttua niin lyhyessä ajassa kaupungissa. Saimiakin ihmetytti, kun joka puolella oli porukkaa.

Kotiin ajellessa tuli yhtäkkiä outo olo. Yleensä on niin ihanaa, kun maa alkaa näkyä talven jälkeen, mutta nyt huomasin miettiväni, että ei pliis vielä! Ei vielä, kun maailma ei vieläkään oo normaali. Ei vielä, kun mun oloni ei vieläkään oo normaali. Tuli jotenkin hätä siitä, että aika valuu käsistä. 

Ihan puskista tuli tuo fiilis eilen ja jotenkin se tuntui tosi erikoiselta. Mä olen yleensä se, joka innoissaan odottaa seuraavaa vuodenaikaa, koska oon jo kyllästynyt edelliseen. Nyt voisin pysäyttää ajan hetkeksi siinä mielessä, että saisin korjattua itseni ja sitten pystyisin jatkaa vahvempana, mutta en menettäisi yhtään päivää tai viikkoa tyttöjen elämästä.

Tänään on tiukka päivä töissä. Tänään kuvataan uusia videotunteja ja tämä päivä kolkuttaa takaraivossa aina monta viikkoa etukäteen. En tiedä, mikä siinä on niin stressaavaa. Oon tehnyt näitä monen monta kertaa aiemminkin. Ehdottomasti haluan, että mun tuntejani löytyy meidän videotuntivalikoimassa ja se on ihan saakelin siistiä, että ihmiset jumppailee mun tahdissa myös kotona tai keskuksessa silloin, kun en oo paikalla. Mutta se niiden teko. Huuuuuuuuuh! :D Mulla on tänään ohjelmassa Tanssi, Jooga ja Venyttely. Tällä kertaa ei siis fyysisesti oikein rasittava setti ja mulle vähän "oudommat" lajit, Varsinkin jooga mua jostain syystä jännittää. Wish me luck!

Sannis

Tapas

TORTILLA

Suikaloi iso paistinpannu täyteen perunoita.

Lisää reilusti öljyä (laitan ainakin 1/2 dl jos en enemmänkin)

ja pari sipulia silputtuna. 

Lisää mustapippuria ja reilusti suolaa.

Paista ja kääntele, kunnes perunat on kypsiä. 

Maista, onko suolaa riittävästi.

Sekoita joukkoon kananmunat (isoon pannuun laitoin 6kpl).

Anna paistua hetki ja käännä sen jälkeen isoa lautasta apuna käyttäen tortilla ympäri

+ paista hetki myös toiselta puolelta.

ALBONDIGAS

Sekoita jauheliha (800g) + kananmunat (3kpl) ja mausteet

(valkosipulijauhe, sipulijauhe, yrttisuola, mustapippuri, pizzamauste, paprika tms.).

Pyörittele pulliksi ja paista pannulla.

Siirrä lihapullat uunivuokaan.

Silppua 1-2 sipulia ja kuullota. 

Kaada joukkoon tomaattimurska + mausta about samoilla mausteilla, kuin lihapullatkin.

Kaada kastike lihapullien päälle ja paista uunissa 200 asteeessa n. 30min.

Pitkään lukeneet taitaakin jo tietää, että Tortilla on mun lapsuuteni ruoka. Espanja oli muutenkin silloin läsnä. Äiti opetti espanjaa aina, kun istuttiin saunan lauteilla ja usein meillä soi espanjalainen musiikki. Reissattiinkin sinne muutamaan otteeseen, vaikka silloin ei vielä ihan niin tavallisia ulkomaanreissut olleet, kuin tänä päivänä. Tai siis tänä päivänähän ei tietysti mennä yhtään mihinkään, mutta you know.. :D

Tortilla on niin täydellisen hyvää silloin, kun sitä jaksaa ruveta vääntämään. Lihapullia tein nyt ekaa kertaa tomaattikastikkeessa ja vaikka en niin oo tomaattipohjaisten soosien ystävä, oli nämä superhyviä. Eihän niissä edes mitään ihmeellistä ole, mutta vaihtelu on aina tervetullutta. Näitä vois aivan hyvin tehdä vaikka pääsiäiseksi. Miten se oikeesti voikin olla jo ensi viikolla? Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin vuodet vierii.

Mukavaa päivää!

Sannis

Laavulla

Lauantaiaamuna laitettiin pitkästä aikaa puut pulkkaan ja lähdettiin retkelle. Saimin takia ollaan ulkoiltu viime aikoina ilman tulentekohommia, mutta nyt on aika pienimmänkin totutella hengailemaan laavuilla. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä meistä on laavu, joka ei oo yleisessä mittakaavassa läheskään niin cool paikka, että siellä olis viikonloppuna porukkaa ja suunnattiin sinne. Oon sitä mieltä, että koiran pitää saada olla vapaana mahdollisimman paljon ja siksi ollaan vältelty suositumpia ulkoilureittejä. Nyt mentiin jo ennen aamukymmentä ja kierrettiin metsässä vähän pidemmän kautta niin, että Saimi sai juosta vapaana koko matkan. Toivon, että Saimi on aikuisenakin kuin muutkin meidän koirat on olleet...että pysyy näköetäisyydellä eikä karkaile. Olis tosi harmillista jos ei voisi juoksuttaa vapaana metsäreiteillä ja mökillä.

Perille, kun päästiin, sai siinä vähän olla sydän syrjällään, kun pienin jäsen juoksi kymmenen kertaa korkean laavun katolle ja lasketteli sieltä liukasta kattoa pitkin alas. Mister A:n tehdessä tulta, sammui ensimmäinen yritys, koska sama pienin tyyppi pyyhälsi nuotiopaikan yli vieden polttopuita mukanaan. Kyllä se onneksi sitten ymmärsi pysyä kauempana, kun tuli oikeasti syttyi. Yhtään ei muuten sama jäsen laittanut hanttiin, kun sai ensimmäisen kerran maistaa makkaraa. On tää kuulkaa aikamoista koiraelämää nyt vaan :) 

Toivotaan, että ensi viikonlopulle saadaan hyvä sää, niin voidaan ottaa uusiksi.

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Kevät

Naistenpäivän tulppaanit on vähän väsähtäneet :D Oudosti ovat muuten hyvässä kunnossa, mutta varret on nuupahtaneet. Vähän on jo kevätfiilistä ilmoilla. Lämpimämpi sää ja valoisammat päivät tuo selkeästi tunteen siitä, että talvi alkaa olla selätetty. Toki, eiköhän sitäkin laatua oo vielä luvassa jos vanhat merkit paikkansa pitää, mutta toivon että parinkymmenen asteen pakkaset on tältä erää taputeltu. Ulkoilu Saimin kanssa on vähän hankalaa niin kovilla pakkasilla.

Eilen mietittiin töissä sitä, kauanko tätä koronaelämää vielä kestää. Ite en osaa ajatella enää edes muuta. En enää edes uskalla toivoa, että saatais ohjata täysille saleille tai tehdä suunnitelmia, jotka oikeasti pitää. En enää ajattele, että tämä on väliaikaista, vaan näillä mennään mitä on annettu. Tähän asti ollaan säästytty karanteeneilta ja niin terveinäkin ollaan oltu, että ainoastaan mini meidän perheestä on käynyt koronatestissä. Eiköhän pian osu arpa meidänkin kohdalle. Toivon tietysti, että ei. Sairastelu ei kiinnosta vähääkään, saatika sitten koronatestaus. Eikä toki karanteenikaan ihan ihanteellinen olisi.

Oon edelleen venyttänyt töihin lähtöä aamuisin Saimin takia. Vieläkin välillä stressaan, että mitä jos jotain sattuu ja oon vähän levoton myös aikataulujen suhteen... että kuinka saan sovitettua töihin lähdön juuri siihen kohtaan, kun Saimi pötkähtää päikkäreille. Kaikki on Saimin kanssa sujunut superhyvin ja sen takia oonkin kuitenkin onneksi jo huomattavasti rennompi, kuin ihan aluksi. Kertaakaan en oo katunut koiran ottamista vielä, vaikka muutoksia se onkin tottakai elämään tuonut. On se niin ihana, että negatiiviset jutut jää pieneksi. Saimi tuntuu olevan aika kiva luonteeltaan ja toivon, että iloisuus ja avoimuus ei karise, vaikka ikää tulee lisää. 

Kivaa tiistaita!

Sannis

Leivontalauantai

Tänään ei oo ehditty vielä donitseja leivoskella, vaan oon lähdössä töihin. Oon duunaillut konehommia jo pari tuntia tässä aamusta ja vielä olis yksi kiertoharjoittelu ohjattavana. Lauantaiaamun jumppa on aina kiva. Lähtee päivä jotenkin passelisti käyntiin. Jumpan jälkeen on ohjelmassa tyttöjen kuskailua tanssitunnille ja sen jälkeen askartelutarvikeostoksille. Vielä on molemmilla synttärirahaa vähän jäljellä ja minillä on haaveissa myös uusi liukuri, koska entisen joku varasti koululta. 

Viime aikoina oon kiinnostunut etsimään uusia reseptejä. Kaipaan vaihtelua sekä ruuanlaittoon, että leivontaan. Mietin, että nyt kun on viikonloppuisin vähän vähemmän menoja, vois ihan hyvin käyttää enemmän aikaa ruokahommiin ja etsiä erilaisia juttuja. Oon aika tylsä ruuanlaittaja ja arjessa teen paljon samoja ruokia. Kaikki pitää olla helppoa ja sellaista, jota pystyy tehdä paljon kerralla. Nyt mietin, jos viikonloppuisin kokeilisi jotain uutta. Kaiken pitää olla edelleen aika helppoa, mutta ehkä vois löytyä uusia makuja. Viime viikonloppuna tein espanjalaisia lihapullia ja tykästyttiin kaikki niihin kovasti. 

Leivonnassakin oon tosiaan etsiskellyt vähän vaihtelua. Valmiit herkut on tosi kalliita ja niitä en mielelläni osta. Paitsi tietysti mutakakkua, joka on mun mielestäni kaupan pakastealtaasta niin hyvää, etten ite vaan saa tehtyä samanlaista. Rainbow-kakku on sen verran edullinenkin, ettei maksa vaivaa alkaa suuriin puuhiin. Donitseja leivoin pari viikkoa sitten ja yllättävää kyllä, mun mielestäni tuossa reseptissä saisi olla vähän enemmän sokeria. Yleensä on toisinpäin ja vähennän sokerin määrää. Tällä kertaa laitoin pinnalle tomusokeria ja kanelia, mutta vapuksi voisi kyllä tehdä donitsit jollain ihanalla valkosuklaa- tai kinuskipinnalla. Löytyykö sulla vinkkiä parhaaseen kuorrutteeseen?

Sannis

Säästökuuri

Talviloma on paketissa. Keräsin takapihan terassilta joulukuuset pois. En oo malttanut tätä ennen, mutta nyt kun valoa on jo niin paljon enemmän, alkoi ne tuntua vähän hassuilta. Myös sisällä oli vielä parit jouluvalot, joista keittiön ikkunassa olevat laitoin nyt pois, mutta kakstoistaveen huoneessa olevat jätin yövaloiksi.

Seuraava juhlapyhä taitaakin olla sitten pääsiäinen. Se on yleensä aina ollut aika kiva. Luulen, että tehdään tänä vuonna jonkin sortin pääsiäismunajahti tytöille. Viime vuonna ei hössötetty yhtään ja jotenkin tuntuu, että nyt elämään kaivataan vähän hössötystä. Myöskään pääsiäiseksi meillä ei oo tulossa mitään reissuhommia, joten senkin takia on ehkä kiva keksiä jotain pientä hauskaa. Alkaa kotona seinät kaatua päälle, kun ei yhtään pääse vaihtamaan maisemaa. 

Vähän kyllä kaipaisin jotain pientä retkeilyä. Mökillä tietysti voidaan käydä kääntymässä, mutta mennään yleensä vain päiväseltään, kun kyseessä ei oo meidän oma mökki. Raha, koronatilanne ja se, että Saimi on vielä niin pieni laittaa kyllä täysstopin nyt meidän reissuille ja nimenomaan rahan suhteenhan tää on oikein hyvä ratkaisu. Meillä alkaa duunissa lomautukset kohta ja sen nyt tietää kaikki, mitä se rahallisesti tarkoittaa. Onneksi lovi ei oo ihan mahdoton, kun lomautus on vain osittainen. Sen verran tiukka on meidän budjetti kuitenkin muutenkin, että kyllä tässä saa pennejä laskeja. Omat menot; kampaajakäynnit ja kosmetologihommat oon karsinut jo kauan sitten, että tytöt sais harrastaa mieleisiään juttuja. Ratsastukset ja ninjakoulut perutaan vasta, kun kaikki muut oljenkorret on käytetty. Tai hei, käynhän mä kampaajalla pari kertaa vuodessa.. paikallisessa amiksessa, jossa leikkaus maksaa 9-15€. Ja joskus kun kaikki tähdet on oikeassa asennossa, tulee eteen joku sopiva yhteistyö kauneusjuttujen merkeissä :D

Pieni säästökuuri on tässä nyt suunnitelmissa siis. Viime aikoina oon yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon ajellaan autolla. Mister A:lle aina urputan, koska se ajelisi ihan kuinka vaan, koska vaan ja mihin vaan. Yritän aina toppuutella, että voishan sitä hoidella useamman homman samalla reissuilla ja ilman ylimääräisiä mutkia. Ite taas pyöritän kuivuria ihan surutta kaiken aikaa muutaman sukan ja kalsareiden takia. Sen verran nostatti hiuksia viimeisin sähkölasku, että oon nyt antanut kuivausrummun levätä laakereillaan ja kiltisti ripustellut kuivumaan kaiken, mikä naruille mahtuu. Näissä kohdissa säästäminen on varmaan myös ihan passeli ekoteko. Työmatkapyöräilyn yritän aloittaa tänä vuonna mahdollisimman aikaisin. 

Viime kuukausina meillä on herkkujen määrä jostain syystä lisääntynyt ja se on myös yksi juttu, mistä aion säästää. Normaalisti mulla on Foodiessa maksimissaan tyttöjen karkkipäiväkarkit, mutta syksyn aikana sinne alkoi eksyä turhan usein esim. limsaa ja sen oon nyt tämän vuoden puolella muistanut karsia. Mister A:ta oon pyytänyt jättämään take away - kahvit ostamatta. Ite oon karsinut lounaat ulkona. Normaalisti käydään töistä lounaalla kerran viikossa tai kahdessa. Korona-aikana huomattavasti harvemmin. Nyt oon tainnut viimeksi lounastella joskus viime vuoden puolella.

Tiedän, että nyt pitäisi kannattaa yrittäjiä, mutta meidän on pakko vähän niukistella. Ratsastus-, tanssi- ja ninjakoulurahat menee toki paikallisille yrittäjille, joten ehkä siinä mielessä pystyn kuitenkin nukkua yöni rauhassa. Liikuntaharrastuksia pidän huipputärkeänä ja jos en saisi kuntoilupaikkaa itselleni työn puolesta, olisi se juttu, johon maksaisin kuukausiasiakkuuden myös poikkeusaikana. Oikeastaan hei.. varsinkin poikkeusaikana, kun istumista ja paikallaan oloa tulee automaattisesti enemmän, kuin normaalisti.

Ihan pikkusen laitetaan myös sukanvarteen. Ei oo kyllä ihan tuulesta temmattu se juttu, että pitäis olla aina kuukauden-parin palkka sivussa. Korona-aika on sen viimeistään opettanut. Nyt tottakai, kun pitäis säästellä, tulee koko ajan sähköpostiin ties minkälaista mainosta ja tarjousta. Ehkä pitää perua kaikki uutiskirjeet hetkeksi :D

Miten teillä muilla? Ootteko töissä vai lomautettuna?

Onko päällä säästökuuri vai rennompi meininki?

Sannis

Hiihtoloma

Talvilomaa tässä tyttöjen kanssa vietellään. Tytöillä tuntuu olevan ihan kivaa, mutta itellä on jotenkin vaikeaa päästä lomafiiliksiin. Oon tylsistynyt ja vähän ärtynyt ja jotenkin en vaan voi erityisen hyvin. Mutta tätähän tää nyt on ollut jo monta kuukautta, joten kyllähän sen arvasi, että ei olotila taianomaisesti viikon lomalla muutu. Ehkä jonkinlaista palautumista tapahtuu kuitenkin, kun mennään niin hissukseen, vaikka korvien välissä ei nyt just siltä tunnukaan. Hitto, tästähän onkin tullut kunnon uupumus-blogi. Toivottavasti kohta olisi taas jo jotain muuta. Kauhean korkea kynnys on nyt kirjoittaa, kun on niin paljon negatiivista sanottavaa. Mikään kuvakaan ei tunnu nyt olevan riittävän hyvä ja silti mietin joka päivä, että haluaisin jonkun postauksen tehdä. Voi ensimmäinen maailma ja sen ongelmat hei!

Ihan hirveästi kelaan ja analysoin taas kaikkea. Tyttöjen kasvamista mietin ja sitä, miten erilaista nykyään on... olla mutsi jo isommille tytöille. Toisaalta mini on koko ajan jotain vailla.. pitää silittää hamahelmiä ja etsiä kuivia hanskoja, mutta toisaalta mutsin seura ei ole enää ollenkaan niin kysyttyä. Tunnen oloni tosi yksinäiseksi välillä. Pitää olla olemassa, mutta suurimmaksi osaksi ruuanlaittajana ja pyykinpesijänä. En osaa oikein lähteä omiinkaan menoihin, vaikka pitäisi ehdottomasti oman voinnin kannalta. Tänään mut on kutsuttu työkaverin luokse ja oon miettinyt koko päivän, että perun. Tiedän, että se tekee hyvää jos menen, mutta silti tuntuu jotenkin aivan ylitsepääsemättömältä poistua kotoa.

Aloitettiin loma pienellä shoppailureissulla. Tytöillä oli omaa rahaa ja koska pääsevät ihan hitsin harvoin mihinkään kaupoille, päätettiin nyt lähteä. Tarkkaan molemmat valitsi vaatteensa Henkkamaukasta ja käytiin vielä eläinkaupasta ostamassa Saimille pienet tuliaiset. Helposti ajattelisi, että kakstoistavee on enemmän innoissaan vaateostoista, mutta kyllä se on mini, joka ostaa mielellään vaatteita ja niitä sitten sovittelee päälle ja esittelee kaikille. Tällä kertaa valitsi itelleen hienon toppaliivin ja pari muuta juttua. Kakstoistavee shoppaili hyvin maltillisesti yhden puseron, kaulakorun ja puhelimen kuoret, vaikka annoin aika vapaat kädet osan synttärirahoista suhteen.

Yhtenä päivänä tehtiin visiitti mökille ja toisena mutsin luo. Kakstoistavee kävi ratsastamassa ja mini ninjakoulussa. Muuten ollaan oltu kotona ja ulkoiltu Saimin kanssa. Mini on ollut paljon ulkona kaverinsa kanssa. Mister A on nykyään aina vasta myöhään iltapäivästä töistä kotona ja just ilmoitti, että menee lauantainakin duuniin, joten yhteistä aikaa ei paljoa ole. Sää on ollut kiva ja aurinkoinen koko loman. Migreeni ei tykkää kevätauringosta ihan hirveästi, joten vähän varovainen pitää koko ajan olla. Nyt tuntuu ohimolla siltä, että on pakko ottaa kohta lääke. Ei siis kannata haaveilla Proseccosta työkamun illanistujaisissa. Vesilinja sopiikin tosin kukkarolle paremmin. 

Saimia vielä vähän pelottaa oudot paikat ja mielummin usein hihnassa ollessaan istuisi paikallaan ja tutkisi tilannetta. Vähitellen alkaa kuitenkin sujua aina vain paremmin ja ollaankin koitettu ulkoilla vähän erilaisissa paikoissa. Vapaana ollessaan juoksee reippaasti ja rohkeasti ja hyppii innoissaan. Vapaana tietysti pidetäänkin paikoissa, missä ei ole pelottavia autoja. Varsinkin kuorma-autot ja traktorit on vielä aika kummajaisia pienelle koiralle. Mökille, kun pääsi ensimmäisen kerran, oli aivan kotonansa ja niin onnellinen. Kerroinkin Saimille jo lähtiessä, että nyt mennäänkin sellaiseen paikkaan, josta tulee lemppari heti kättelyssä. Yritin jo vähän houkutella tyttöjä huomiseksikin mökkireissulle.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis