keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Colors

Kamera on lepäillyt laakereillaan suurimman osan alkuvuodesta, mutta puhelinta kun selailin, löysin kaikki tammikuun värit ->

BLUE

BLACK & WHITE


GREEN


GOLD


Epäilen, että taivaskuvista olis saanut kasaan vielä pinkin, mutta hei.. gotta go! Koulu, eskari ja duuni kutsuu. Tänään vähän silimiä väsyttää, mutta epäilen, että unihiekka karisee kun pääsee vaan liikenteeseen. Eilen illalla jumppa oli taas niin super, että vielä tänäänkin lämmittää. Oon niin tärinässä, kun jumpat kulkee normaaliin tapaan taas migreenisyksyn jälkeen. 

Saas nähdä mitä värejä tänään saadaan puhelimeen tallennettua. EasyFit Vaasa täyttää kahdeksan vuotta, joten yksi väreistä taitaa olla ainakin "Cake" :D

Kivaa tätä päivää!
Sannis

tiistai 29. tammikuuta 2019

Breathe


Tammikuu tuntuu tältä. Niinku, että silmät kiinni vaan ja raikasta ilmaa sisään. Aina toki on jotain, mikä mieltä välillä mietityttää, mutta kaiken kaikkiaan fiilis on todella kiitollinen. Tytöt on ihania, niin mahtavassa iässä nyt just. Vauvavuodet on ohi, mutta teiniangstit ei oo vielä alkaneet. Molemmat on niin omatoimisia ja reippaita. Nyt ne yökyläilee..  mini nukkui ysiveen huoneessa patjalla. Sekin onnistuu jo, ilman että täytyy illalla lähettää molemmat omiin huoneisiin, että kikatus ja käkätys päättyisi.

Muutaman päivän pakkasta oli parikymmentä astetta ja se alkaa olla jo aika kylmä ulkoiluun. Tänään on puolet vähemmän ja suuntaan ulos ennen duunia. Oon tehnyt sitä nyt koko alkuvuoden. Muutaman kerran viikossa teen rauhallisen kävelylenkin ennen töitä. Piristää ja tuo niin hyvää fiilistä. Kun on kaunista ympärillä, sydän aivan läpättää. Talviset maisemat ja auringonnousu meren yllä saa mut hyrräämään. Kuuntelen musaa ja usein vähän vahingossa itken.. koska musiikki ja koska se kauneus. Ihanaa, että maailmassa on kaiken paskan lisäksi niin ihania asioita. Ollaan me onnekkaita.

Sannis

lauantai 12. tammikuuta 2019

Good


Ensimmäinen ihan kunnollinen ja kokonainen arkiviikko takana. Oon suunnitellut jumppia ihan hulluna. Ohjasin omien tuntien lisäksi pari tuuraussettiä ja kaikilla tunneilla fiilis oli super. Tammikuu näytti voimansa ja räjäytti potin heti alkaessaan. Sali oli ihan täynnä melkein jokaisella tunnilla ja tuntuu, että omatkin energiat on kohdillaan. Ihan mahtavaa!

Jumppien lisäksi oon tehnyt lyhyitä ja rauhallisia kävelylenkkejä. Talvi on niin upea taas ja kameraan onkin tallentunut ainoastaan sinisiä hetkiä ja salaperäisiä maisemia. Oon koittanut pitää kalenteria mahdollisimman väljänä niiltä osin, kuin se on mahdollista. Yritän tänä(kin) vuonna opetella etten voi edes kivoja juttuja sopia niin paljon, ettei palautumisaikaa jää yhtään.

Eilen pääsin duunista jo yhden paikkeilla ja tehtiin minin kanssa ruokaostokset siinä kotimatkalla. Illalla käytiin moikkaamassa kavereita. Nyt ei viikonlopulle oo sen kummempaa mietittynä, kuin tänään ysiveen Taidekoulu. Minin lupasin viedä sillä välin luistelemaan. Mister A:n kanssa päästiin viime viikonloppuna elokuviin ja vielä siellä menis parikin leffaa, jotka haluaisin nähdä. Saas nähdä onnistuuko.

Kuinkas muiden vuosi on lähtenyt käyntiin?
Sannis

P.S. Ilmoitin minin kouluun. How weird is that??
P.P.S. Oudointahan siinä oli ehkä se, että tein sen ensimmäisenä mahdollisena päivänä. En viime tipassa :D

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Aamut


Tänään on keskiviikko. Maanantaina ja tiistaina kävin kävelyllä ennen duunia. Ajattelin tehdä tänään samoin. Tällä viikolla mulla on keskiviikkoon asti iltatöitä. Se tuntuu aina pitkältä... kolmena päivänä peräkkäin tulla vasta illalla kotiin. Onneksi maanantaina pääsin jo ennen seiskaa ja loppuviikosta otetaan vähän takaisin päin, kun teen lyhyttä aamuvuoroa. Duunit kulkee nyt superhyvin. Oon saanut boogieni takaisin ihan paskan loppuvuoden jälkeen ja oon niin onnellinen, että saan jumpata...että voin jumpata. 

Kuvasin aamukävelyilläni kännykkäkameralla Vaasan erilaiset aamut. Molempina päivinä fiilis oli siisti. Toisena auringonnousu aivan salpasi hengen ja toisena mahtava sumuinen, vähän mystinen sää toi oman jännän fiiliksensä. Alkuviikon päivinä hengaillaan pitkät duunipätkät sisällä ja tuntuu, että tuo pieni raitisilma-annos on ihan elintärkeä ja tosi ratkaiseva jaksamisen kannalta. Kyllä se niin kuulkaa on, että ihminen tarvii ilmaa, että jaksaa. Ei ne pelkät jumpat riitä, vaikka niin toivoisinkin :D

No niin.. ei kuulkaa auta. Pylly ylös sohvalta ja liikkeelle. Mini nukkuu vielä ja pitäis saada se jollain ilveellä hereille. Eskari alkaa ysiltä ja kello on 8.11. Pitäisköhän muuten aivan ottaa kamera tänä aamuna mukaan käpyttelylle.. hmm.. 

Kivaa keskiviikkoa sulle! Mulla on hyvä fiilis. Toivottavasti sulla myös!
Sannis


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Startti


Tammikuu on käynnistynyt hyvällä fiiliksellä, vaikkakin mini on ollut kipeä koko viimeisen viikon. Saatiin onneksi sairaanhoitaja kotikäynnille toissapäivänä ja korvatulehdus alkaa lääkekuurin myötä hellittää. Viime yö saatiin jo nukuttua. Useampi yö oli katkonaisia ja tottakai väsy ja migreeni vähän sen takia vaivailee, mutta niistä huolimatta on ihan hyvä boogie. Syksy oli niin kamalan raskas, mutta nyt vuoden alkaessa tuntuu mieli jo kevyemmältä.

Joulun jälkeen vapaapäivät on olleet vain yksittäisiä, koska oon lauantai-aamutkin viettänyt töissä, mutta jotenkin on saanut levättyä ja nollattua päätä kuitenkin. Ollaan otettu hyvin rauhallisesti ja vietetty lähes kaikki vapaa-aika vain omalla porukalla. Ehkä minin flunssa tuli nyt siinä mielessä sopivaan kohtaan, että kaipasinkin kotona oloa, ihan rauhassa ilman sen kummempia hötkyilyjä. Eilen vaihdoin yökkärit päälle, kun tulin jumpasta. Klo 14 iltapäivällä :D Jossain vaiheessa heitin siihen toppikset päälle ja tein pienen kävelylenkin, mutta muuten en ihan hirveän kauas sohvan ympäristöstä poistunut. Oikein kauaa en yleensä vetelehtimistä jaksa, mutta nyt se on ollut enemmän, kuin tarpeen. Loppuvuodesta alkoi fiilikset olla sitä luokkaa, että mennään kovaa päin seinää jos ei jarrut pelaa sitä ennen. Onneksi nykyään tunnistaa merkit jo paremmin ja tietää, että on pakko himmata ennen kuin on liian myöhäistä. Toki tässä kotosallakin kaiken aikaa pyykkikone ja tiskikone pyörii, mutta jotenkin on siitäkin ollut hyvä fiilis. Ihanaa, että ehtii siivota ja järjestellä paikkoja, kun välillä sekin jää arjen jalkoihin.

Kuvia ei oo tänä vuonna siunaantunut vielä juuri ollenkaan ja some onkin ollut hyvin hiljainen verrattuna normaaliin postaustahtiin. Kaiken suhteen ollut nyt siis vähän iisimpää. Semmonen loiva lasku ja aivan hyvä startti vuoteen 2019.

Koitetaan pitää hommat hanskassa ja langat käsissä taas seuraavat 359 päivää :)
Sannis

tiistai 1. tammikuuta 2019

2018

Tammikuussa talvi oli upea enkä kyllästynyt ihastelemaan sitä. Ulkoiltiin ja koitettiin ladata akkuja edellisen vuoden jäljiltä. Purettiin yksi seinä kotona ja rakennettiin uusi. Mini sais siis isomman huoneen ja me muutettiin "takkahuoneeseen". Lähipiirissä oli paljon kaikenlaista vaikeaa ja suruakin, joka vaikutti kovasti myös omaan fiilikseen.

Helmikuussa revittiin olkkarista tapetit ja maalattiin uudet puhtaat seinät. Samalla vaihtui ikkunan pokat ruskeista valkoisiksi. Helmikuussa seisoi poliisi ja pappi meidän oven takana kertomassa, että mister A:n isä on kuollut. Helmikuussa ysivee täytti yhdeksän vee. Helmikuun vimppana päivänä lähdettiin pikareissulle Tampereelle tyttöjen, siskon poikien ja mutsin kanssa. 

Maaliskuussa sairasteltiin. Oli flunssaa, oli vatsatautia, oli migreeniä. Ihan ranteet auki - meininki. Pääsiäinen oli kuitenkin kiva. Kanadan sisko oli vierailulla. Päästiin ulkoilemaan ja uimaankin.

Huhtikuu aloitettiin ystävien luona pihajuhlissa. Pyöräiltiin, treenailtiin salilla ja tuntui, että kesää kohti mennään jo kovaa. Kuukauden viimeisinä päivinä tehtiin puutöitä t-paidoissa mister A:n äidin luona. Töissä piti kovaa kiirettä laajennuksen ja uudistuksien painaessa päälle. 

Toukokuu alkoi tietysti vapulla ja meillä syötiin hodareita. Migreeni vaivasi paljon, mutta pääsin brunssille työkamujen kanssa ja fillari- sekä skeittipuistoreissuille. Toukokuussa oli ensimmäinen oikea kesäpäivä, kun tytöt sai olla sortseilla ja hyppiä trampalla ilman pitkähihaista. Espoon reissulla käytiin Nuuksiossa retkeilemässä ja hengailtiin ystävien kanssa. Toukokuussa kasattiin kesäpeti ja siirrettiin jo ruokailu terassille. Piknikkejä tehtiin päivällä ja vielä illallakin mun jumppien jälkeen. Sää kylmeni välillä, mutta silti mökillä serkkupojat ui hulluna ja tytötkin uskaltautui mereen. Toukokuussa menetettiin yksi mister A:n parhaista ystävistä ja elämän särkyvyys laittoi miettimään paljon.

Kesäkuussa kelit kylmeni hetkeksi ja fillaroidessa piti laittaa hanskat käsiin. Juhlittiin firman kesäjuhlat ja koulun päättäjäiset. Kesäkuussa alkoi kesäloma ja kesäkuussa lähdettiin vuosia odotetulle reissulle Kanadaan. Koko kevät jännitettiin, päästäänkö lähtemään, saadaanko tarpeeksi rahaa kasaan ja onko kaikki varmasti terveenä. Tuntui lottovoitolta, kun kaikki meni nappiin.

Heinäkuussa lampsittiin ympäri Kanadaa. Kesäloman loppu kotona meni lentäen, ihan liian nopeasti.  Heinäkuussa oli kuuma vähän liian pitkään. Uitiin ja hikoiltiin. Alettiin jo vältellä ulkona oloa. Superhelteet toi superukkoset, joita pelkään kuin ruttoa. Marjankeruupuuhiin päästiin onneksi helteestä huolimatta. Vähemmän, kuin olisin toivonut, mutta kuitenkin. Mister A:n kanssa maisteltiin kuoharia ja kevätrullia Vaasa Festivaleilla.

Elokuu alkoi Tommin syntymäpäivällä. Raskasta aina vaan. Elokuussa käytiin Pietarsaaressa ja tehtiin hulluna omppuhilloa. Minin eskari alkoi huippuhyvin ja kolmasluokkalainen lähti kouluun jo tutuin elkein. Wasa Open Airissa tanssittiin Mister A:n kanssa ja Tampereen reissulla riideltiin. Ehdittiin kuitenkin nähdä, kun kummityttö konfirmoitiin :)

Syyskuussa alkoi hirmuhelteet hellittää ja päästiin mustikoita poimimaan. Syyskuussa pyöräiltiin ja pidettiin lasten bileet mökillä. Syyskuussa oli kiire ja väsy. Syyskuu oli hiljainen blogikuukausi. Vain 11 postausta.

Lokakuussa ihasteltiin syksyn värejä ja ensimmäistä aamukuuraa. Vietettiin tyttöjen ja ystävien kanssa tosi kiva ilta mökillä ja tehtiin pikareissu Tampereelle. Tein muutaman pienen sisustushankinnan ja tuntui kivalta saada pitkästä aikaa vähän muutosta kotiin. Ulkoiltiin perheen kanssa ja käytiin myös duunikamujen kanssa ihanalla metsäretkellä. Lokakuussa alkoi superpitkä migreeniputki.

Marraskuu aloitettiin Halloween-bileillä. Puolivälissä kuukautta iski joulustressi. Halusin tehdä jotain ihan muuta tänä vuonna, mutta en keksinyt mitä se olisi. Stressi hellitti ja päätettiin, että vietetään joulu kotona. Marraskuussa sairastin rajun flunssan ja lokakuussa alkanut migreeniputki jatkui edelleen. Marraskuussa tuntui, että mikään ei onnistu ja olin tosi matalalla mielellä.

Joulukuussa käytiin Helsingissä ystävien kanssa. Migreeniputki täytti kaksi kuukautta ja olin todella väsynyt kaikkeen. Päivät tuntui rämpimiseltä ja vapaat meni ihan liian nopeasti. Valmistelin joulua ja odotin hengähdystaukoa. Juhlittiin minin synttärit, jotka meni nappiin. Vietettiin joulu kotosalla ja se meni aivan kivasti. Omat jouluruuat oli vähän pettymys, mutta muuten oli aika sopivassa suhteessa kaikkea. Vuoden viime metreillä mini sairastui flunssaan ja oltiin koko porukka nukkumassa, kun vuosi 2019 pyörähti kalenteriin.


Vuosi 2018 ei ollut paras mahdollinen. Kanadan reissu erottuu huikeana piikkinä keskellä vuotta ja toki muitakin highlightseja löytyy, mutta kokonaisuudessaan kuitenkin jotenkin blääh. Saattaa toki olla, että loppuvuoden migreeniputki määrittelee koko vuotta vähän liikaa ja se vie hohtoa kivoiltakin jutuilta. Eilen selailin Instagramia ja tuntuu, että kaikilla muilla on takana ihan huippu vuosi ja jotenkin harmittaa, että mulla ei. Oon jotenkin vähän hukassa. En tiedä pitäiskö levätä vai puuhata, treenata salilla vai käydä kävelyllä, säästää vai tuhlata, reissata vai olla kotona, keskittyä enemmän itseen vai olla enemmän olemassa muita varten. Loppuvuosi toi eteen parikin yllättävää käännettä ja tuntuu vähän aikaa kestävän, että ehtii ja osaa käsitellä kaikki ja pääsee sinuiksi asioiden kanssa.

Vuodesta jää hyvänä mieleen tytöt. Meidän uskomattomat tytöt. Kuinka helppoa niiden kanssa nyt onkaan. Tottakai kiukutellaan välillä ja muuta perussettiä, mutta molemmat on niin reippaita ja omatoimisia. Molemmat osaa jo vaikka mitä ja voi että, ne on molemmat hauskoja. Niin hyviä juttuja ja hassuja hömppäilyjä, että usein mietin mille me sitten täällä nauretaan, kun tytöt muuttaa pois kotoa. On haikeaa, mutta samalla ihanaa, kun tytöt kasvaa ja päivien puuhat muuttuu erilaisiksi.

Vuodelle 2019 teen poikkeuksellisesti muutamankin lupauksen. Yleensä en uudenvuodenlupauksia tee, mutta tällä kertaa minäkin aloitan iiiiiihan uuden elämän vuoden vaihtuessa :D Mun lupaukset liittyy kehonhuoltoharjoituksiin ja omasta itsestä huolehtimiseen. Henkiset voimavarat on olleet ihan äärirajoilla viime vuoden ja yritän tänä vuonna löytää enemmän aikaa palautumiselle. Pitäisi muuten ehkä kirjoittaa lupaukset ylös vaikka jääkapin oveen, että muistaa ne koko pitkän vuoden.

Hyvää uutta vuotta 2019!!
Sannis