Vuoden vimpat

Kirjoitin eilen Instagramiin, että tämän vuoden päätös ei herätä mitään suuren suuria tunnekuohuja ja oon tänään aika samaa mieltä. Eilen oli vähän lamaantunut olo jollain lailla. Tänään on jo parempi, mutta ei tässä nyt tosiaan mitään suurensuuria hurraahuutoja irtoa. En niin paljoa koronaan liittyviä juttuja oo ressaillut pitkään aikaan, mutta nyt kun lomautusuhka leijuu jälleen pään päällä ja kuntosaleja suljetaan, tulee koko homma tietysti taas lähemmäksi. Ei jaksaisi enää tätä säätöä. Ärsyttävän vaikeaa pitää motivaatiota yllä, kun ainut mikä on varmaa, on epävarma. Jos salit suljetaan, tuntuu että saa aloittaa taas kaiken vähän niinkuin alusta eikä oo niin helppoa saada jengiä palaamaan.

No joo.. ehkä sulkua ei tule. Ehkä ryhmäliikuntaa ei kielletä. Oulussa saatiin päätös jo kumottua, joten toivotaan, että se vaikuttaa meillekin. Ja oikeasti mun ei ollut tarkoitus kirjoittaa tästä asiasta, vaan jotkin tosi viisaat loppusanat tälle vuodelle. Koska aina on just jotain niin tosi viisasta sanottavaa :D Jouduin muuten käydä blogista läpi kulunutta vuotta, koska en oikeasti muista mitään. Onneksi on blogi. 

Vuosi 2021 ei selkeästikään ollut ihan mun vuoteni.. Tammikuussa kävi se outo jalkahaaveri, kun tietokone putosi jalan päälle aiheuttaen aika massiiviset vauriot verrattuna itse tapahtumaan. Vaikutti jopa pari kuukautta jalan toimintaan. Oli todella erikoinen keissi! Jalkajutun jälkeen jatkoin jännetupen tulehduksella ja siitä siirryin suoraan migreeniputkeen. Alkukesästä ihan outo pakaran superjumi vei lääkäriin saakka ja oli kipeä as hell. Loppukesästä iski ärsyttävän pitkä flunssa ja jouluna sama vaiva, joka toivottavasti ei kestä yhtä pitkään. Vähän tuntuu nyt jääneen päälle, kun aina vaan on nokka ja ääni nuhainen. Vasen olkapää on vähän vaivaillut läpi vuoden eikä selkeästikään oo ihan kunnossa. Kaikennäköstä muutakin outoa pikkuhommaa mahtui tähän vuoteen. Mulla ei yleensä sen kummempia kremppoja ole.. migreeni on mun juttu ja perus kausiflunssat, mutta tänä vuonna oon kyllä kehittänyt semmosia vaivoja, että huhhuh! Saa nähdä kuulkaa.

Kotirintamalla tapahtui kylppäriremppa. Kesällä tehty rutistus menee sekä vuoden miinus-, että plus-sarakkeeseen. Rempan aikana kirjoittajalla meinas jo palaa käämit ihan tosissaan. Homma venyi tietenkin pidemmäksi, kuin oltiin ajateltu (niinhän ne aina) ja jotenkin mua ei olis kiinnostanut pätkääkään. Tuntui, että kesäloma meni vähän ohi, kun joka paikassa oli jäätävä kaaos ja mister A oli niin paljon kiinni remppahommissa. Lopputulos sitten taas kiinnostaa hyvinkin paljon ja kyllä me nyt aika onnellisina ollaan saunottu ja suihkuteltu uusissa tiloissa. Näin jälkikäteen sanoisin, että oli sen arvoista kyllä.

Tänä vuonna tytöt oli ekaa kertaa yöleirillä. Mini oli seurakunnan leirillä tässä lähellä ja kakstoistavee kepparileirillä Kuortaneella. Mini ei oo ihan varma meneekö uudelleen.. leirille kyllä, mutta ei ehkä kuulemma seurakunnan leirille, kun "ne kirkkojutut" oli ilmeisesti vähän raskaita. Kakstoistavee lähtis uudelleen vaikka heti ja ensi kesälle onkin varattu jo useamman yön heppaleiri omalla kotitallilla.

Vuonna 2021 oltiin paljon mökillä. Jäätiin jopa yöksi useamman kerran, mitä ei olla tehty vuosiin. Välillä oli kesä vähän turhan kuuma, mutta kyllä me nautittiin olostamme. Saimi juosta hörskötti menemään, tytöt viiletti serkkupoikien kanssa ja me aikuiset koitettiin pitää silmät selässäkin :) Nukuttiin jopa teltassa yksi yö ja luulen, että niin tehdään ensi kesänäkin. Syksyn ja talven mittaan on mökkireissut vähentyneet, mutta haluaisin ehdottomasti mennä käymään asap. Mökkihommat kuuluu joka vuosi aina niiden kivoimpien juttujen listalle. Tytöt ja Saimi tykkää ja itelläkin yleensä verenpaine laskee muutamalla asteella.

Tänäkin vuonna tyttöjen isovanhemmat on auttaneet meitä ihan hullun paljon. Mutsi ja anoppi käy meillä lähes joka viikko hengailemassa tyttöjen kanssa koulun jälkeen. Pappa piipahtaa välillä monta kertaa viikossa ja löytää jemmoistaan parhaat aarteet; viimeisimpänä aivan uuden frisbeegolfkorin. Välillä meidän keittiössä odottaa anopin laittamat valmiit ruuat ja välillä oven takana on toinen pappa mutsin laittaman ruokalähetyksen kanssa. Toivon, että tytöt muistaa aina nämä jutut omista isovanhemmistaan ja siitä kuinka olivat läsnä niin paljon. 

Vuoden 2021 paras juttu ilman pienintäkään epäilystä on tietysti Saimi. Ihana, rakas Saimi. En enää edes muistanut kuinka lujaa voi koiraan kiintyä ja välillä vähän pelottaa, kuinka meidän käy kun Saimia ei enää ole. Välillä taas aivan naurattaa, kuinka siitä on tullut ihan meidän perheen keskipiste ja kuinka kovaa me ollaan kaikki rakastuttu. Oon niin ylpeä Saimista, kuinka hienosti se on jo ensimmäisen vuoden aikana oppinut asioita ja kuinka siihen voi koko ajan luottaa enemmän ja enemmän. Saimi on niin kiltti ja reipas, ihan omanlaisensa ja luonteeltaan vähän erilainen kuin meidän aikaisemmat koirat. On jotenkin tosi jännää opetella tuntemaan uutta perheenjäsentä. Sanon aina, että Saimi on vähän outo. Just sopivasti. Passaa meidän outojen joukkoon :D Ja todellakin, Saimi on sujahtanut osaksi meidän porukkaa tosta noin vaan ja niin vaivattomasti. Aivan, kuin olis ollut meillä aina.

Kivoina juttuina tästä vuodesta jää mieleen myös esimerkiksi Vappu Espoossa ystävien kanssa, kesäkuun reissu Kangasalle mutsin ja serkkupoikien kanssa ja mun sekä tyttöjen päiväreissu Kalajoelle. Samaan kategoriaan menee yksi extempore mökkipäivä ystävien mökillä ja Lukkuhaan karavaanarireissut, joista eka omalla perheellä oli kiva ja toinen ystäväperheen kanssa aivan superkiva. Pikkujoulu perheen ja suvun kanssa Vähänkyrön V.S. Relaxissa oli ihana ja samoin Helsingin reissu mister A:n kanssa. Selkeästi on nyt pienet irtiotot ja retket olleet sitä kaivattua luksusta.

Kakstoistavee totesi eilen yllättäen, että: "Koronasta huolimatta vuosi 2021 on ollu kyllä tosi kiva vuosi!" Voi että mun tuli hyvä mieli. Ja tosiaan, onhan kakstoistavee saanut tänä vuonna ratsastaa enemmän, kuin ikinä aiemmin ja se on nyt kyllä selkeästi tärkeintä. Siinä sitten vielä, kun juteltiin asiasta, minikin mainitsi hyvinä juttuina esim. synttärit ja joulun. Just ne, joita ite murehdin, kun suunnitelmat peruuntui sairastelun takia. Aika vähällä ollaan korona-aikana päästy ja tytöt ja mister A on sairastaneet ihan supervähän, enkä toki itekään oikein montaa semmosta juttua, jotka olis koronalta vaikuttaneet ja nyt sitten loppuvuoteen tuli taudit just semmosella aikataululla, että kaatui kaikki juhlahommat. Ilmeisesti korvaavat puuhat oli kuitenkin mieleisiä se tuntuu kyllä mutsin sydämessä hyvältä. Tänään vielä kun kysyin, haluaisko tytöt illalla mennä johonkin tai tehdä jotain erityistä, oli molemmat sitä mieltä, että ollaan vaan omalla porukalla.

Tänään päivällä vein tytöt kaupungille. Saivat käyttää vähän joululahjarahojaan ja nyt mulla on täällä kaksi tyttölasta onnensa kukkuloilla. Toinen osti pari vaatetta ja toinen kauneudenhoitojuttuja. Mister A tulee töistä kotiin vasta illansuussa. Käytiin lenkittämässä ja leikittämässä Saimia ennenkuin rakettien paukuttelu alkaa. Sytytettiin jo ulkotulet ja myöhemmin lastataan pöytä täyteen uuden vuoden herkkuja ja katsellaan josko ikkunasta näkyisi raketteja. Luminen talvi, valkoinen joulu ja vuoden viimeisen päivän ihana aurinkoinen pakkassää paketoi tämän vuoden ihan sopivasti. Kohta ollaan taas vuoden vanhempia ja viisaampia. Mitään en toki lupaa. Parempi nyt tsiigailla vaan :)

Hyvää vuodenvaihdetta!

Palataan asiaan ensi vuonna!

Sannis

Päiväjärjestys

Koululaisten loma on ollut aika makoisa tänä jouluna. On herkuteltu ties millä. Tämän kaakaon mini teki kylmään maitoon ja totesi: "Ei tää kermavaahto kyllä tässä kylmässä kaakaossa niin hyvääkään oo." Ehkä niitä hyviä juttuja on kuitenkin tosiaan ollut ihan riittävästi :D Kirjoittaja on ainakin tippunut jo kärryiltä, montako joulutorttua tai maustekakun palaa on tullut syötyä. Ja onko tuon niin väliäkään. Siinä mielessä ihan hyvä, että joulun pyhät oli lyhyet tänä vuonna.

Flunssa alkaa hellittää, vaikka nokka on vielä vähän nuhainen. Eilen olin vielä kotona ja voi jeeZUS, miten tylsä päivä mulla oli. Olin suunnitellut, että otan ihan iisisti ja istun sohvalla koko päivän, mutta sen sijaan sain hermoromahduksen tytöille heti aamusta (aiheesta) ja loppupäivän olin ihan hiton kypsänä, supertylsistynyt ja koko ajan oli jotenkin huono omatunto kipeänä olosta. Niin ärsyttävää!

No joo, eiköhän tässä ala hommat taas helpottaa, kun pääsen normaaliin päiväjärjestykseen ja vähän ihmisten ilmoille. Jumppaa olis huomenna ja pitääkin nyt tämän päivän aikana arvioida, onko aiheellista lähteä ohjaamaan. Tällä kertaa en kyllä lähde puolikuntoisena, vaan maltan odottaa kunnes oon oikeasti terve. Menee sitten ens vuosi ehkä paremmin putkeen, kun hoitaa tämän vuoden kunnialla pakettiin.

Kolme päivää tätä vuotta jäljellä. Miten outoa. Kohta on 2022. Nämä "koronavuodet" on menneet vielä edeltäjiään nopeammin. Moni kyllä sanoo, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin menee. Onko tää nyt siis vanhuutta vai koronaa? :D

Sannis

Lumikaaos

Vaasassa tuli jouluna ennätysmäärä lunta, mistä olikin jo edellisessä postauksessa puhetta. Täällä puhuttiin lumikaaoksesta. Omasta mielestä se ei tuntunut miltään kaaokselta johtuen varmasti sitä, että ei tarvinnut mennä juuri mihinkään. Mun mielestäni se oli aika ihanaa. Kun muutenkin oltiin jumissa kotona, niin tulkoot sitten vaikka lunta pihat ja porraspäät täyteen. 

Mister A:ta alkoi jo jossain vaiheessa hirvittää ja sitä vähän tuntui ottavan lumityöt päähän, mutta mun mielestä nekin on kivoja. Onpahan jotain tekemistä ulkona ja tytötkin jaksaa innostua talvipuuhista. Saiminkin talviriemua on niin kiva seurailla. Nyt kun etupihan lisäksi takapihalla on jättiläismäinen lumikasa aidatun alueen sisällä, tarkkailee Saimi kukkulan kunkkuna sieltä silmä tarkkana ohikulkijoita.

Sanoisin, että ainakin postauksen kuvista on kaaos kaukana. Joulupäivän auringonlasku oli täydellinen <3

Sannis

Joulu 2021

Joulu 2021 oli erilainen. Omalla tavallaan kiva ja sitten vähä rasittava. Minä ja mister A tultiin, kuin tultiinkin kipeiksi ja jouduttiin perua kaikki joulun kyläilysuunnitelmat. Aattona piti meille tulla porukkaa puurolle aamupäivällä ja iltapäivällä meidän piti lähteä mutsin eli mummun joulupöytään. Toisin kävi ja hoidettiin kaikki ruokailut ja muutkin hommat omalla porukalla kotona. Mua harmitti kyllä. Olin odottanut tosi paljon, että päästään mutsin luo syömään. No, nytpä saatiin viettää aikaa ihan vain omalla perheellä, joka sekin on ihan tervetullutta.

Aloitettiin aatto jo kuudelta aamulla. Yleensä tytöt on heränneet joulunakin myöhemmin, mutta tänä jouluna loppui uni ajoissa. Kasilta aamulla oli kahvit juotu ja lahjat avattu, joten päätettiin lähteä koronatestiin. Jep, ajan hengen mukaisesti vietettiin aattoaamua mukavasti koronatestauspaikalla :) Onneksi jonoa ei ollut ja päästiin nopsasti takaisin kotiin. Lunta oli tullut ihan hullu määrä yöllä, joten jatkettiin joulua lumitöillä. Aika raskasta oli kolaaminen flunssaisena, mutta onneksi lumi oli kevyttä.

Kolaamisen jälkeen keiteltiin puurot ja odoteltiin anoppia ja tyttöjen tätiä, jotka lupasivat tuoda lahjapussit huonosta ajokelistä huolimatta. Lunta tuli tosi sakeasti, mutta niin vain pääsivät perille. Sisälle ei uskallettu tietenkään tonttuja kutsua, eivätkä toki olis tulleetkaan, mutta kyllä oli tytöt tyytyväisiä, kun kävivät kuitenkin. Mutsin eli mummun kanssa oli sovittu jouluruokatoimituksesta, mutta soittelin mutsille, että eiköhän jätetä joulupäivälle. Keli alkoi olla jo sillä mallilla, että epäilin ettei autolla pääse edes enää eteenpäin. 

Mumma toi lahjojen mukana palan kinkkua ja muutamia jouluruokajuttuja olin ostanut, kun epäilin, että tähän maailman aikaan saattaa muutoksia suunnitelmiin aika helposti tulla. Saatiin aikaiseksi oikein kiva joulupöytä ja kirjoittaja kyllä nautti olostaan siinä kohdassa flunssasta huolimatta. Mister A oli huonommassa kunnossa, nukkui ison siivun päivästä eikä varmaan oikein osannut ottaa iloa irti koko jouluaatosta. Normiflunssaoireiden lisäksi ilmoilla on ollut myös miesflunssan tunnusmerkkejä ja sanotaanko nyt näin, että kirjoittajalla on "vähän" ollut välillä hermo tiukassa :D

Iltasella otettiin vielä toinen ulkoilurundi, koska lumityöt oli pakko tehdä uudelleen. Saimin kanssa ei koko päivänä päässyt kävelylle, koska pyöräteillä oli lunta polveen saakka eikä oltaisi oikein jaksettukaan. Saimi oli kuitenkin molemmilla lumityökerroilla meidän mukana ulkona ja sai juosta vapaana. Niin hienosti pysyi taas omassa pihassa eikä edes naapuria lähtenyt moikkaamaan ennenkuin sai luvan. Juoksi ja hyppi aivan hulluna ja kaivoi lumikasoissa. Iltapissallekin kun pääsi takapihalle, oli aivan lumessa koko koira, kun piti peuhata ihan hulluna. Saimi onkin keksinyt, että kun koputtaa takaoveen, tulee useimmiten joku päästämään ulos ja viime viikkoina on kopistellut ovella monta kertaa päivässä.

Joulupäivänä tuli lunta yhtä paljon, kuin aattona ja meidän päivä koostui lähinnä syömisestä, lumitöistä ja huilaamisesta. Jouluruokatoimitus saapui perille, samoin kuin vielä yksi lahjapussi. Vähän nauratti, kun vaihdettiin pussukoita terassilla. Isäpuoli asetti omansa terassille ja peruutti. Minä otin pussin, asetin omani tilalle ja peruutin, jonka jälkeen isäpuoli nappasi pussin mukaansa tuumaten: "Vähän erilainen joulu tällä kertaa!" No jep!! :D

Iltapäivällä hypättiin autoon ja ajettiin rantaan tsiigaamaan auringonlaskua, että saatais vähän maisemanvaihdosta. Näkymät oli kyllä ihan huikeat ja auringonlasku näytti upealta. Mister A oli edelleen heikommassa kunnossa ja odotteli autossa, kun minä napsin muutamat kuvat ja kakstoistavee ulkoilutti Saimia. Mini oli tosi kylmissään ja halusi myös autoon odottamaan. Pelkäsinkin hetken, että on myös tulossa kipeäksi, mutta taisi vain väsy painaa. 

Joulupöytään katettiin mutsin lähettämiä herkkuja ja aatolta jääneitä juttuja ja taas maistui kaikki tosi hyvältä. Yleensä ei olla välttämättä edes joulupäivänä enää syöty jouluruokaa, mutta nyt oltiin mister A:n kanssa molemmat sitä mieltä, että kyllä me vielä tapanina laitetaan joulupöytä. Jopa tytöt sai kerättyä lautasilleen huomattavasti enemmän ruokaa, kuin jouluna yleensä. Illalla vielä tuli negatiivinen koronatestitulos meille molemmille. Olin kyllä helpottunut. Ensimmäistä kertaa mulla oli sellainen olo, että nyt saattaa kyllä arpa osua kohdalle, mutta ei onneksi osunut.

Tapani sujui about samalla kaavalla, kuin muutkin joulun päivät; ruokaa, lumitöitä, lepoa. Lunta tuli edelleen. Taitaa olla jonkin sortin ennätys, melkein metri lunta muutamassa päivässä. Vielä jaksoi Saimikin innostua ulkopuuhista ihan samalla tavalla, kuin muinakin päivinä ja pääsi myös ottamaan kunnon aamuspurtit naapurin koiran kanssa. Kolmas jouluruoka oli vieläkin maistuvaa, mutta illalla paisteltiin sitten jo pitsaa. 

Tyttojen mielestä tämän joulun lahjat oli parhaat ikinä. Niin ne taitaa olla joka joulu ja se on tosi kivaa, kun sanovat niin. Tietää ainakin, että on mennyt nappiin. Tytöt tykkäs kyllä myös pakollisesta kotona olosta ja siitä ettei tarvinnut lähteä mihinkään. Mini pystyi kuitenkin leikkiä naapurin kamun kanssa pihalla ja kamun uutta frisbeegolfkoria onkin nyt kulutettu ulkona urakalla. 

Paljon istuttiin sohvalla ja paljon katsottiin joululeffoja. Herkuteltiin kyllä, mutta ei kertaakaan ähkyyn saakka. Tytöt viihtyi jo melkein paremmin omissa puuhissaan, kuin meidän vanhempien kanssa. Uusi jouluperinne on näköjään nyt se, että illansuussa kerätään keittiön pöydälle joulun naposteluherkkuja. Siitä jokainen saa kerätä mieleisensä jutut lautaselle ja syödä missä huvittaa; olkkarissa, omassa huoneessa, telkkarin edessä tai äänikirjaa kuunnellen :)

Tänään mister A pääsi jo töihin. Ite jäin kotiin, mutta toivon, että pääsen huomenna jo työmaalle. Tämän päivän tuuraukset onneksi järjestyi helposti ja muutamia hommia oon puuhastellut koneella tässä kotosalla. Vähän nyt naurattaa, että piti sitten ekana joulun vapaapäivänä tulla kipeäksi. Ei tainnut kroppa paljoa flunssaisena levätä, mutta kaikesta huolimatta joulusta jäi mukava fiilis. Ainakin oli hei erilaista :D

Kuinka sun joulu sujui?

Sannis

Aaton aatto

Joulun miniloma alkoi. Lahjat on suurin osa paketissa ja ruokaostokset on tehty. Pipari- ja torttutaikina on sulamassa. Jotenkin ihanaa, että tänä vuonna ei tarvi paistaa kinkkua ja miettiä koska sen paistaisi ja kuinka sen paistaisi. Nokka vuotaa kirjoittajalla. Samoin mister A:lla jo eilen. Mietittiin, että saattaa olla jotain allergista, mutta who knows.

Ihanaa, että saadaan valkoinen joulu ja sopivasti pakkasta. Kaikki näyttää niin paljon nätimmältä. Saimikin rakastaa lunta ja peuhaa pihalla aivan innoissaan. Tytöt on malttamattomia, varsinkin mini. Ei meinaa enää pysyä nahoissaan. Saa nähdä, päästäänkö tänään nukkumaan ollenkaan.

Kohta on joulu <3

Sannis

Joulukuun 22.

Ihania pakkaspäiviä. Koti. Duunimaisemia. Helsingin kaffia.

Omat kotikorttelit. Joululounas. Lisää talvifiilistelyä

Puhelimesta löytyi kivoja kuvia. Joulukuun 22. tänään jo. Heräsin migreeniin. Oon tuulettanut, että tämä syksy on ollut migreenin suhteen helpompi. Viimeiset pari viikkoa ei kyllä kuitenkaan lukeudu siihen. Viimeiset pari viikkoa migreeni on ollut ihan syvältä. Oon nyt oikolukenut nämä muutamat lauseet ärsyttävän monta kertaa enkä siltikään oo ihan varma, onko kaikki sanat oikein kirjoitettu. Aivot ei vaan toimi, niinkuin kuuluisi.

Tänään duunaillaan vielä töissä ja sen jälkeen pidän loppuviikon vapaata. Mister A on töissä vielä 23. päivä. Me taidetaan laittaa tyttöjen kanssa pipari- ja joulutorttutehdas käyntiin huomenna. Tytöillä on koulusta jo loma tietysti alkanut, mutta tänään lähtevät vähän palkkatöihin mummun kanssa :) Samalla reissulla täytyy kuulemma kakstoistaveen hakea kaverilleen joululahja. Kirjoittajankin täytyy käydä vielä kaupassa. Maitokaupassa. Kaikki muu taitaa jo löytyä.

Eilen käytiin mun mummuni luona. Annettiin lämpöpeitto, joka oltiin hommattu lahjaksi, koska mummu palelee koko ajan. Mummu katteli peittoa ja sanoi: "Joo, tämmösestä me joskus puhuttiin ja mä sanoinkin, että en mä tämmöstä kyllä halua!" Nonni...Ihan nappi lahja siis! :D :D

Kivaa keskiviikkoa!

Sannis

Just saying

• Housut, joissa ei oo taskuja, on ihan hiton ärsyttäviä. Samoin pampulat, jotka on liian löysiä.
• Oon ollut lasten syntymän jälkeen tasan yhden yön yksin kotona. Kakstoistavee täyttää ihan kohta kolmetoista. Huhhuh!
• En oo koskaan joutunut soittaa ambulanssia. Tulipalon takia oon soittanut 112, mutta meillä kukaan ei oo koskaan tarvinnut ambulanssia, onneksi.
• Pidän kylmästä enemmän, kuin lämpimästä. Pidän talvesta, mutta tottakai kesässäkin on omat ihanat juttunsa.
• Inhoan maissia. Sen haju on tosi ällöttävä.
• Mulla on ollut lapsena koiran lisäksi lemmikkinä tanssihiiriä. Niiden piti olla kaksi tyttöä. Ne ei olleet kaksi tyttöä. Meillä oli loppuviimein aika paljon tanssihiiriä. Parikymppisenä mulla ja mister A:lla oli pupu nimeltään Emmi. Hän oli aika ärtsy tapaus, joka paukutti jalkaa sohvan alla.
• Tykkään olla nelikymppinen paljon mielummin, kuin parikymppinen. 
• Oon niin ylpeä meidän lapsista. Mun mielestäni tytöt on aivan huikeita; reippaita, fiksuja ja järkeviä.
• Mitä vanhemmaksi tuun, sitä vähemmän jaksan nysvätä kaikenlaista. Ei huvita kaiken aikaa laitella uusia sohvatyynyjä tai tehdä ite joka ikistä jouluruokaa.
• Mun suosikki joulupöydässä on sillit ja keitetyt kananmunat. Muuten en pidä raa'asta kalasta enkä syö esim. graavilohta. Silleistä en yleensä ota niitä, jotka on kirkkaassa liemessä. Mutsi tekee maailman parasta silliä, jonka resepti on mysteeri. Siinä on keltainen kastike, joka ei kuitenkaan ole sinappia.

Eipä muuta kuulkaa tälle päivälle.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Lahjapuuhia

Kukaan ei oo oksentanut pariin päivään. Minä ja mister A ollaan säästytty ainakin vielä. Mulla on ollut parina päivänä outo puristava tunne vatsassa ja oon vähän resseissä odotellut, että koska tauti iskee kunnolla, muttamutta... Tänä aamuna iskikin migreeni ja niinhän se taisi tuokin puristus liittyä migreeniin eikä oksennustautiin. Voi morjens! Ei sillä, että mielelläni tätäkään potisin, mutta jos pitää valita, niin kyllä mä sen oksennustaudin skippaan. Vaikkakin tämän päivän kohtauksessa kipuaste oli vähän kovempi kuin yleensä. Usein mulla on muut oireet kovempia, kuin itse pääkipu, mutta viime viikolla sain kaksi kovempaa kipukohtausta ja nyt taas tänään. Onneksi kovin kipu hellitti tunnissa-parissa, mutta järkky tuskanhiki, epämukava olo ja semmonen häilyvä särky jäi jäljelle. VMP!

Sitten vähän iloisempiin asioihin -> oon ehtinyt paketoida muutamia lahjoja. Meillä on tytöille lähinnä pehmeitä paketteja. Eikös ne oo kaikkien lasten suosikkeja..eiku.. :D Oikeesti meillä tytöt on jo sen ikäisiä, että arvostavat kyllä ihan oikeasti vaatelahjoja mikä on ihan kiva, kun niitä kuitenkin aina pitää ostaa muutenkin. Yllättäen mini on kiinnostuneempi vaatteista ja varsinkin merkkivaatteista, lähinnä tietysti urheilumerkeistä. Toivoo Vansia, Nikea ja Addua ja oon nyt toiveiden mukaista koittanut paketoida. 

Meillä on usein tytöillä henkkamaukkaa ja muuta edullisempaa vaatetta, koska ihan hyvin nekin on kestäneet ja kakstoistavee ei oo koskaan merkeistä ollut kovin kiinnostunut. Joskus oon vähän surkutellut, että onko vähän nuivaa kun kakstoistavee kulkee aina jossain Citarin tennareissa ja muilla on AirMaxeja, mutta mister A on lohdutellut, että eihän se semmosista oo koskaan edes puhunut. Ja se on kyllä totta. Typy on kiinnostunut muista jutuista ja sehän on ihan hyvä.

Tyttöjen toivelistat on tänä vuonna (onneksi) hyvin lyhyitä. Kakstoistaveen "Suklaata, rahaa, joku kirja" -lista ei ihan hirveän suuria puuhia vaadi. Ennemminkin aiheutti vähän päänvaivaa, että onkohan toi nyt tarpeeksi. Kauheaa määrää lahjoja en ikinä halua tytöille, mutta toivon kyllä, että lapsille on jouluna lahjoja, kun meillä kerran on mahdollisuus niitä jonkin verran hankkia. Kyllä tytöt on kuitenkin yritetty opettaa kohtuuteen ja siihen ettei kaikkea aina saa. Ja molemmat on ihan hitsin hienosti hoitaneet koulun ja muut hommat koko vuoden, joten kyllä siitäkin vähän voi palkita. Me autetaan pienesti joka vuosi myös heitä, joille lahjat ei ole niin itsestäänselvyys ja tänä vuonna osallistuin meillä töissä järjestettävään HOPE-lahjakorttikeräykseen.

Hyvällä mallilla alkaa siis lahjapuuhat olla. Jotain pientä haluan vielä käydä hakemassa ja sitten on kaikki valmista. Opettajien muistamiset haen tänään vielä illemmalla ja huomenna onkin tytöillä jo vimppa koulupäivä. Hullun nopeasti nämä vuodet vain menee. Koko ajan nopeammin. Ihan ihanaa, että joulu on pian täällä.

Sannis

Yrjö

Heipparalla! Mitäs kuuluu? Tänne ei yrjötautia kummempaa. Yöks! Tässä odottelen josko seuraava potilas kaatuu. Toivon toki todella, että ei kaadu. Yrjö ei ookaan viime vuosina käynyt kylässä oikein usein ja voidaan kyllä kirjoittajan mielestä oikein hyvinkin pitää tilanne samanlaisena.

Harmitti aivan yli kovaa, kun kakstoistaveellä meni viikonloppuna paljon odotettu Junnujen jouluyö-tapahtuma tallilla sivu suun. Ite se ei paljoa siitä puhunut, mutta näin kyllä että oli iso juttu ja kyyneleet nousi silmiin, kun siitä mainittiin. Eilen typy pääsi jo kouluun ja bongasin joulumyyjäiset tallilla, jossa ei olla koskaan käyty. Ajattelin, että olis tosi kiva ylläri käydä tutustumassa uuteen talliin ja ehkä löytää jotain pientä jouluista ostettavaa. Järkkäiltiin vähän töitä ja kuskauksia niin, että varmasti ehditään myyjäisiin, jotka luvattiin loppuvan kahdeksalta.

Oltiin pelipaikalla muutaman minuutin yli seitsemän ja viimeistä myyntipöytää korjailtiin pois. Kysyin, joko myyjäiset on loppuneet ja vastaus oli: "Joo, kaikki on jo lähteny!". Voi vittusaatanaperkele!!!! Anteeksi rumat sanani, mutta oikeesti! Siinä me seistiin tyhjässä maneesissa.. lapsi, joka oli muutenkin jo ihan maansa myynyt ja silti yritti esittää reipasta ja mutsi, jolla oli paha mieli lapsen puolesta jo ennestään ja joka omasta mielestään keksi niin kivan jutun pettymyksen tilalle.

Vielä sain ostettua meille glögit ja tortut ja syötiin ne pilkkopimeässä tallin pihassa. Mua otti aivoon ihan armottomasti ja jouduin tehdä kaikkeni, että sain höpöteltyä tosi reippaasti ja pirteästi koko matkan kotiin saakka. "Voi että.. kuinkakohan ne nyt oli jo loppunu ne myyjäiset.. kyllä siinä sanottiin, että kasiin asti pitäis olla.. olikohan siellä ollu niin vähän porukkaa.. haluaisitko sä käydä jossain muualla.. ai et vai.. no ajellaanpa kotiin päin.. kattellaanko kuule samalla vähän jouluvaloja..." Argh!!

Kotiin, kun päästiin, oli vastassa vatsakipuinen mini. Mister A siinä jo sitten kertoikin, että lentistreenit oli jääneet väliin eikä aikaakaan, kun sain ihan itse nähdä minin lattialla kuinka paljon paprikaa siinä sen aiemmin syömässä tortillassa tosiaan olikaan. Oh my! Olin jo huokaissut helpotuksesta, että ei tää nyt muille tuu, mutta tuli vain, vähän pidemmällä itämisajalla. Hiton ärhäkkä tauti. Molemmilla tytöillä oli yksi yö ihan horroria. Mun oksennustaudit on aina ihan järkyttäviä ja tässä nyt kauhulla odotan, koska se itellä alkaa. Mister A yleensä säästyy näiltä.

Oksennustaudeissa friikeintä on mun mielestäni aina se, että muiden pitää mennä normisti kouluun ja töihin. Niin helposti, kuin nämä tarttuukin. Toki, ite pystyn tehdä osan etänä ja hoitaa hommat tarvittaessa niin, että lähikontaktit on aika minimissä, mutta Mister A:n duunissa sitä mahdollisuutta ei ole. Ja kouluunhan on kans mentävä. Huhhuijjakkaa.

Täällä nyt oon keitellyt kaffia ja tuottanut sisältöä. Harmi vain, että todella pätkittäisten yöunien jäljiltä ei luovuus oo ihan huipussaan. Saimikin on saanut vasta pienen pissalenkin, kun en oo viittinyt jättää miniä yksin. Toki ollaan leikitty takapihalla ja pidetty koirakoulua :) Saimi on ollut pari viime päivää jotenkin toooooosi hidas ulkona. Meinaa aivan remmin toisessa päässä palaa käpy, kun vain haistellaan ja haistellaan. Välillä saa vetää perässä koko koiraa. Nauroinkin, että joko alkoi ikä painaa. Jonkun koiralla tommonen käytös edelsi juoksuaikaa. Sitä ollaankin tässä vähän mietitty.. että joko ensimmäinen tulee, kun siskoilla on jo ollut.

Mukavaa päivää! Älkää yrjötkö!

Sannis

9 + 1

Päivänsankarit, päivän sankarit.

Siskot ja ystävykset. Joulukuun lapset.

Maailman ihanimmat.

Yhdeksän ja yksi.

Nuavvain. 

Yhdeksänvee-synttäreitä on odotettu ja päivä alkoikin JIHUU-huudoilla, kun odotettu luku vihdoinkin pyörähti mittariin. Yksivuotias ei paljoa hötkyillyt, mutta otti oikein mielellään vastaan possunkorvan ja vähän nakkiakin juhlan kunniaksi. Juhlapäivän kulku muuttui jonkin verran, koska kakstoistavee tuli kipeäksi pari päivää aiemmin. Saatiin kuitenkin vähän juhlahumua aikaiseksi ja lahjojakin löysi perille aikamoinen määrä. Ollaan erittäin kiitollisia! Yhdeksänvuotias on nyt superonnellinen eikä pienempikään erityisen surkealta vaikuta :D

Sannis

Vapaaharjoittelua

On tämä harvinaista herkkua, että joulukuussa on näin kaunis lumi maassa. Tänään pakkasta näyttää olevan 14 astetta. Viime päivien parikymmentä on ollut vähän liikaa koiran kanssa lenkkeilyyn noin niinkuin koiran kannalta...mutta jos pitäisi valita parinkymmenen pakkasasteen ja nollakelin välillä, otan pakkasen koska tahansa. Kirjoittajan toivesää on n. kymmenen pakkasastetta ja muuten just kuvien mukaista. Talvi on niin kaunis. Edes kesämaisemat ei voita talviaurinkoa ja lumen kimallusta.

Meillä ei ole Saimille minkäänlaisia vaatteita hommattuna heijastinliivin lisäksi. Se tuntuu tarkenevan tosi hyvin, samoin kuin meidän muutkin koirat aiemmin, joten uskon, että pärjätään ainakin vielä ilman. Vasta parinkymmenen asteen pakkasilla on nostellut vähän tassujaan kylmän merkiksi. Nyt ollaan muutamana päivänä jätetty lenkit lyhyiksi ettei tule paleltumia. Saimi on saanut juoksennella ja kiertää minin tekemiä tunneleita takapihan aitauksessa monta kertaa päivässä sen verran, kuin on halunnut. Välillä on tullut itse sisälle ja usein ollaan huudeltu lämmittelemään . 

Kuvat on otettu kaikki meidän korttelista eilen. Se hyvä puoli näissä kovemmissa pakkasissa on, että ihmisiä on vain vähän liikkeellä ja ollaan myös saatu harjoitella Saimin kanssa vapaana oloa ihan tässä parinkymmenen metrin päässä kotoa. Meillä on kotikadun päässä sopiva nurmikkoalue, joka on kauempana autoteistä, jossa pääsee vähän heittämään keppiä ja kävelemään muutaman askeleen metsänreunaan. Siinä on ollut hyvä vähän harjoitella aamu- ja iltahämärällä nyt, kun ei kovin pitkälle tarkene lähteä. 

Käydään paljon metsässä ja pentutreffeillä, jossa Saimi saa olla vapaana ja hienosti osaa tulla luokse noissa tilanteissa.. jos vaan tietää, että palkka on valmiina :D Toki, niissäkin tilanteissa jos näkisi uusia ihmisiä tai koiria, saattaisi "Tänne"- huudot kaikua kuuroille korville. Mökillä ei ole kuitenkaan lähtenyt pihasta edes naapurin koiran perässä. Metsässä kun ollaan, pysyy aina lähellä ja vaikka spurttailee ihan kunnolla, pysähtyy aina odottamaan ja varmistamaan, onko varmasti menossa oikeaan suuntaan. Pentutreffeilläkin viimeksi käveli vapaana aivan kiltisti meidän mukana kotiin lähtiessä, vaikka muut koirakaverit jatkoi matkaa toiseen suuntaan. Metsässä uskoo jopa "Panta"-käskyä hienosti, vaikka tietää että se tarkoittaa kiinni kytkemistä.

Omassa pihapiirissä homma vaatii vielä vähän harjoittelua. Siinä missä metsässä luotan siihen, että Saimi tulee luokse, omassa pihassa saadaan olla vielä varovaisia. Jostain syystä naapurien pihat on mielenkiintoisempia, kuin oma. Ja pari kertaa ne on olleet jopa mielenkiintoisempia, kuin se palkkapussista löytyvä herkku. Tarkoitus ei ole tietenkään nyt tai jatkossa pitää koiraa vapaana piha-alueella tai autotien lähellä, mutta toiveena on, että jos neiti pääsee vahingossa ovesta pihalle, ei tuloksena ole karkureissu, vaan että siinäkin kohdassa "Tänne!" tai "Sisälle" toisi koiran kotiin. 

Meille ei oo vielä aiemmin sattunut sellaista koiraa, joka karkailisi ja näyttää kyllä siltä, että Saimikin oppii homman hienosti, kun saa vielä vähän harjoitusta ja ikää tulee lisää. Näitä "pihapiirin" harjoitustilanteita pitää vain tietysti tarkkaan miettiä.. koska ja miten ne hoidetaan, ettei vaan satu vahinkoja. Useimmiten harjoitellaan silloin, kun ollaan kaikki paikalla niin apukäsiä ja -silmiä on monta paria ja yritetään pitää tilanteet sellaisina, että epäonnistumisprosentti on olematon.

Tänään meidän lähelle avataan koirapuisto, mikä on ihan superkiva juttu. Käytiin vähän stalkkailemassa puolivalmiita puistoja pari viikkoa sitten ja hyvältä näytti jo silloin. Puistot tulee meiltä sellaisen matkan päähän, että sinne voi kävellä, mutta ei myöskään tarvi tuntea oloaan ihan superhuonoksi ihmiseksi, vaikka menisi autolla :D Koirapuistot ei siinä mielessä oo kirjoittajan suosikkeja, että niissä harvoin itse saa kovin paljoa liikettä, mutta aivan kivaa vaihtelua ne on koiralle tietysti. Uuden puiston lähellä on kivoja metsäreittejä, joten voi tehdä vaikka ensin remminlenkin ja sen jälkeen piipahtaa puistoon.

Mukavaa torstaita!

Sannis