Äitienpäivä

Äitienpäivä sujui mukavasti. Toivottavasti teillä muillakin. Kuvista näkyy minkälaisia muistamisia sain. Mini oli askarrellut hamahelmijuttuja ja seitsemäntoistavee oli ostanut ihania kukkia. Sen lisäksi sain sekä tytöiltä, että mister A:lta vähän herkkuja. Mister A oli kai laskenut sen varaan etten oo ollut flunssassa pitkään aikaan ja laittanut settiin mukaan kirjoittajan lempparikurkkupastilleja :D 

Tyttöjen kortit oli ihanat! En tiedä onko seitsemäntoistavee vakoillut blogia, koska eihän siitä kauaa oo, kun kirjoittelin, että oon aina koittanut tehdä tytöille turvallisen kodin. Vai oonko ehkä onnistunut yrityksessäni? No, joka tapauksessa kortissa typy kiitti juurikin turvasta: "Kiitos, että oot tehnyt meidän kodista turvallisen ja rakkauden täyteisen paikan. Oot meidän upee ja paras äiti!" Ihania sanoja <3

Mini tilasi edellisviikolla itselleen Lego Ninjago-dvd:itä, koska on niitä katsellut ihan pienestä asti ja ovat ihan lemppareita. Sieltä oli sitten poiminut korttiin Sensei Wun lausahduksen, jossa ei voisi paljoa enempää viisautta olla. "Tasapaino on avain kaikkeen." Kysyin vähän leikilläni viittaako tuo noihin Geishoihin, jotka oli ostanut, johon typy vastasi iloisesti: "En tiedä!". Hellunen kakara! Ei oikein itekään tiedä miksi, mutta kuitenkin lause selvästi puhutteli, kun oli sen korttiin valinnut. Ja sen takanahan onkin niin paljon enemmän, kuin vain paketillinen suklaata. Ihan täydellinen ohje kaikille elämän osa-alueille.

Viisaita likkoja meillä kuulkaa. Olen niin ylpeä siitä, että saan olla juuri heidän äitinsä. Viime aikoina oon sanonut ääneenkin ystäville ja mutsille useamman kerran, että havahdun usein ihmettelemään, miten me ollaan saatu kasvatettua noin upeita nuoria naisia  <3

Oman äidin kanssa soiteltiin ja ollaan sovittu sekä mutsin, että anopin kanssa, että kaffitellaan äitienpäivää vasta tulevana torstaina, kun meillä kaikilla on vapaata. Myös kirjoittajan mummun luona käynti siirtyy eteenpäin, koska mummu on nyt flunssassa. Seitsemäntoistaveen tiukin aikataulupätkä jatkuu vielä tämän viikon puoleen väliin saakka ja saipa nyt sitten rauhassa huilailla, kun pääsi eilen duunista kotiin. Kukkapisteellä oli ollut aikamoinen hulina ja kiirus viikonlopun aikana. Kirjoittajallekin sopi ihan hyvin olla äitienpäivä omalla porukalla raskaan viikon jälkeen. 

Mukavaa tätä viikkoa ja oikein hyvää äitienpäivää vielä näin jälkikäteen kaikille huikeille äideille!

Sannis

#kaikenkuvaaja

Viikonloppu lusittu. Meni nopeasti. Oon ollut viime aikoina tosi väsynyt ja jotenkin uuvuksissa. Perjantain kevyt puolen tunnin kävelylenkkikin nosti sykkeitä ihan liikaa ja pisti taas miettimään levon merkitystä. Sosiaalinen krapula vaivaa selkeästi, kun rauhallisempaa kotiaikaa ei oo ollut oikeastaan ollenkaan vaan ollaan lennetty juhlista seuraaviin ja happeningista toiseen.

Nyt kuitenkin, vaikka vapaapäiviä kertyi viime viikolle vain yksi, tuntuu jo vähän kevyemmältä. Perjantai-ilta otettiin iisisti. Lauantaina olin duunissa ja sieltä tullessani olin i-h-a-n kaput. Hengasin koko illan sohvalla tai ainakin hyvin lähellä sitä. Nukuin piiitkän yöunet ja aamulla tuntui, että on oikeasti levännyt. Viime aikoina oon nukkunut huonosti ja nähnyt unia kaiken aikaa. Silloin ei oikein ne yötkään oo lepoa jos kaiken aikaa on meno päällä. Nyt unet pysyi poissa ja sain nukuttua. 

Sunnuntaina tehtiin mutsin ja pikkusiskon poikien kanssa täsmäisku Burger Kingiin, niin ei tarvinnut keitellä dinneriä. Pojat on muuttaneet tänne Vaasaan isänsä luokse ja on tosi kivaa, kun voidaan nähdä nyt helpommin ja vaikka extempore. Pojista se, joka on yksitoistavee, aina kiusaa mua valokuvaamisesta. "Pitääks aina laittaa kaikki Instagramiin? Hashtag mothersday.. hashtag strawberrycake..hashtag kaikenkuvaaja." Ja aina se on mun mielestä yhtä hauskaa kun se keksii mulle hashtagit valmiiksi. Kaikenkuvaaja on tähän mennessä paras :D :D

Jos ykstoistavee miettii valokuvaushommia, niin mun oma ysiveeni miettii erilaisia duuneja. Juteltiin typyn kanssa ja se halusi tietää mitä officeduuneissa tehdään. Että mitä se mutsi tekee, kun sillä on "toimistoduunia" ja pokkana se multa kysyi: "No mitä siellä toimistossa sitte tehdään? Tuijotetaan tietokonetta? Saadaan päänsärkyä?" Niin.. suurinpiirtein noin joo :D

Tällä viikolla EasyFit Vaasassa on avoimet ovet. Tällä viikolla alkaa meidän ryhmäliikunnan syysaikataulu ja mulla on alkajaisiksi tänään kolme uutta jumppaa. Että se on kuulkaa nyt laitettava jumppahousut jalkaan ja musat korville, että tietää sitten illalla mitä on tekemässä. Kiireinen, hauska viikko taas tiedossa. Oon odottanut tätä viikkoa jo hetken... että saadaan syksyn jumpat rullaamaan. Should be fun! Tulkaahan käymään!

Mukavaa viikkoa!

Sannis

Tuomiopäivä

Lauantai. Pari päivää sitten alkoi korvakipu. Oon ihan valmistautunut siihen, että tuomiopäivä on tullut. Ei tää lopu koskaan. Tuntuu, että koko ajan ilmaantuu joku uusi vaiva. Eilen illalla oli pakko poistua hetkeksi himasta, koska tuntui että seinät kaatuu päälle. Mietin myös, että heikko olo johtuu osittain pelkästä makoilusta. Kävin kahvilassa juomassa kupin kahvia ystävän kanssa ja ihan oikeesti, sen jälkeen olo tuntui paljon freesimmältä ja illalla jaksoin jopa naureskella mister A:n jutuille. Saas kattoo ny. Nyt on taas surkeempi, mutta niinhän se aina aamulla. Nukuin kuitenkin melkein kahdeksan tuntia putkeen ilman herätyksiä ja se on jo kova juttu verrattuna muihin tämän viikon öihin. Laitanpa tähän muistiin yhden FB/IG-päivityksen tältä viikolta, niin ei pääse unohtumaan.

"Yöllä rasvailtiin atoopikon käsiä kolmeen otteeseen ja metsästettiin ötökkää tokaluokkalaisen huoneesta. Olin varma, että kasivee näkee unta koko hitsin ötökästä. No jep, ei nähnyt ja päädyin liiskaamaan koiran kokoisen koppakuoriaisen Harry Potterilla. Aamulla keittiössä käppäili lukki ja ihmettelin, mikä ihme ötököiden maihinnousu täällä oikein on. Kasivee siihen: "On niin sotkusta, että ötökätkin tulee!"
Mitä tohon ny sanois? Ei tää ny niin paha vielä oo :D :D
Ja siis, tänään tyttäreni oli ollut tappelussa (no okei, ehkä vähän liioittelua) ja ei, se ei ollut tuo nuorempi gangsta.
Niin, ja eilen unohdettiin mennä vanhempainiltaan.
Aivan ittiäki jännittää, mitä seuraavaksi.#torstai #mylife #ihankomediaa #olikomuuta"

Tuon yön jälkeen tokaluokkalainen totesi aamulla: "Olipa meillä ihan perfecta yö!" Perfecta lausuttiin sillain engantilaisittain ja käsimerkit oli vahvasti läsnä :D Ja siis, suurinpiirtein tommosta hommaa ollaan vedetty nyt koko viikko. Tytöt kaipais niin äidin huomiota, mutta en meinaa jaksaa. Minä kaipaisin, että mister A ottais kaikki hommat haltuun eikä mun tarvis tehdä yhtään mitään, mutta ei sekään meinaa jaksaa. Aika rämpimistä hei. Mutta jos jotain positiivista, niin alkaa olla noi tyttöjen joululahjahommat hyvällä mallilla, koska nettikaupat :D

Tänään neljävee lähtee ekaa kertaa päiväkotikaverin luo leikkimään. Naapurin Timin luonahan se on kaiken aikaa, mutta päiväkotikavereiden luo se ei oo vielä aiemmin halunnut. Nyt se on innoissaan ja sitä niin jännittää. Illallakin huuteli vielä viimeisenä sängystä, että: "Äitiiiii, mua vähän jännittäää se Vilman luo meno!" Torstaina se osti jo keksipaketin viemisiksi ja nyt se tossa pakkailee sitä ja muistikirjaa valmiiksi. Muistikirjaan se kirjoitti kirjain kerrallaan mun sanelun mukaan: "Minä menen tänään Vilman luo". Hellu <3

Siirretään nyt kuitenkin sitä tuomiopäivää vielä. Elämälle kymmenen hei!

Sannis

That's what she said

Vanhaan blogiin kirjasin aina ylös Annukan juttuja. Jonkun kerran oon tännekin tainnut tuoda tyttöjen hauskoja sanomisia. Kirjaan niitä ylös aina, kun muistan ja välillä oon napsinut myös Facebook-muistoja tähän, kun en oo varma, oonko aikanani silloin kirjoittanut ylös. Tokihan näissä jutuissa pitäis aina olla paikalla, että ne olis hauskimpia, mutta voi että näitä meidän tyttöjä.. on ne semmosia sanaseppoja, että huhhuh! :D

ANNUKKA

Ensin pari vanhempaa settiä...

Vuonna 2012 ->
Annukka on innoissaan hotelli Ilveksessä ja pomppimisen jälkeen lukee Raamattua:
"Äiti tää on varmaan joku leipomuskirja. Mä keksin tän sadun nimeksi nalle puh ja joulut."

Vuonna 2013, kun kerhossa on juteltu jeesuksesta ->
Annukka: Eihän Jeesusta voi pitää kädestä kun ei sinne ylety, kun se jeesushan on tuolla ylhäällä taivaassa.
Äiti: "No niinpä! Ehkä Tommi voi!"
Annukka: "No niinpä muuten voikin, kun Tommihan on nyt taivaan isän lapsi. Mutta silti sä oot sen äiti ja me ollaan sen siskoja. Tommi on kuollu, mutta Aamu on meidän uusi vauva ja se ei kuole. Ja me annettiin sille aika ihana nimi... Aamu Aurora, niinku Aamu Ruusunen."

Annukka leikkii Frozenin Elsaa. On viittaa ja on ties mitä rekvisiittaa. Typy onnellisena: "Kato iskä!" ja iskä toki on heti kärryillä: "No oho! Mikäs joululepakko meille on muuttanu?"

Sitte vähän uudempaa...

Annukka tsiigailee pientä ensiapupakkaustaan, kun Aamu on satuttanut sormensa: "Tarvitko laastaria? Tai on täällä kipsikin, jos oikeen pahasti kävi!"

Iskä: "Sovitaanpa Annukka, että tästä lähtien ei vessaan oteta mitään tavaroita!"

Annukka: "NO SELVÄ! Se koskee sitte myös sun puhelinta!"

Annukka: "Mihin sä oot menossa noin nättinä?"

Äiti: "Koulutukseen"

Annukka: "Ei kai siellä ny noin nättinä tarvi olla?"
Äiti: "Häh? Oonko mä muka jotenki nättinä vai?"
Annukka: "No oot. Eksä ny haloo itte tiedä, koska oot nättinä?"
Sitte se pyörittelee päätään, mun viisas lapseni. Ja äiti laittaa kädet kyynerpäitä myöden ristiin, että tua pieni viisas ei koskaan kadota kykyä nähdä itseään nättinä, niinku äitinsä teki.

Annukka miettii synttäreitään. "Mun mielestä ne synttärit meni niin nappiin. Vaikka olihan siinä se yks mökötys. Mutta kyllä kai sitä ny herranjumala joskus saa mököttää!"

-> Kesken kynttilöiden puhalluksen typy sai siis raivarin, kun pelkäs että muut kakkukoristeet syttyy palamaan ja lähti ovet paukkuen omaan huoneeseen :D

Annukka: "Mä uskon äiti, et se oot sinä joka ehtii hakea meidät mummun luota, koska iskällähän loppuu työpäivä nykyään kuus minuuttia myöhemmin. Sehän on sanonu."

Kiky on ilmeisesti menny jakeluun.

Tanssikoulu Kipinässä oli Kiaran synttärit -> "Siis, Kiara halus aiheeksi prinsessan ja tanssiksi hiphopin. Arvaa hypittiinks me siellä seinille?"

Annukka ja kaveri leikkii jouluaattoa: "Jouluaattona kaikki nauraa. Jouluaattona kaikki laulaa ja riemuitsee. Sä vaan siellä makaat sohvalla!"

Annukka: "Mun mielestä Suomi on tosi hyvä maa asua, kun mä oon oppinu just suomea puhumaan kaikista parhaiten!"

AAMU

Mutsin Facebook-päivitys ->
En kestä, ku tua mun lapsi tsiigaa jotain lastenohjelmaa, jossa matkustetaan ympäri maailmaa. Siinä sitte herra Mamadu odottaa puskataksia, joku soittaa bongorumpuja, yks tanssii tsabaria ja kaikilla miehillä on pitkät mekot tai mitkäliekaavut. Mini sitte mulle terävänä: "Tiesikkö, että toi on Englanti. Ei ku Ruotsi se oliki. Toi on kuule ruotsi."

"Nykyajan lapset tsiigas Barbie ja kolme muskettisoturia ja siinä sanottiin kohtuullisen monta kertaa: "Et päihitä minua!" Iltapuhteiksi sitten tyypit miekkailee ja huutaa: "Et päivitä minua! Et päivitä minua!"

Aamu: "Mitataanpas kuinka pitkä sä oot...joo-o, viiskymppiä!"
Annukka: "Aamu! Viiskymppiä ei oo pituus, vaan niinku vaikka viidenkympin seteli."
Aamu: "Jaahas..mitataas tämä pöydän jalka..joo-o, viis seteliä!"

Annukka: "Kuka tähän on hakannu näitä reikiä?"
Aamu: "Olkoon ny kuule vaikka Erkki siihen hakannu!"

Aamu: "Isi ei koskaan muista laittaa turvavyötä."
Äiti: "No pitäis kyllä muistaa."
Aamu: "Nii-in. Pitää vissiin nyt vähä keskustella isin kanssa!"

Aamu: "Pelataanko jotain?"
Äiti: "Juodaanko ensin aamukaffit. Sä voit ihan hetken kattoa jotain ohjelmaa."
Aamu: "Okei."
Äiti: "Tai oikeestaan, pelataanko joku korttipeli sillä välin, ku kahvi tippuu?"
Aamu: "En mä haluakaan."
Äiti: "Ahaa, tuliko susta nyt heti teeveen orja?"
Aamu: "Ei, ku musta tuli teeveen akka."

Äiti: "Mistäköhän me löydettäis semmosia karkkeja, mistä vois tehdä koruja?"
Aamu: "Mä oon nähny niitä jossain. Mut se oli ennen meidän Floridaan menoa. Se oli kauan kauan sitten... Silloin, kun oli vielä dinosauruksia. Eli ennen sitä meidän reissua!"

Aamu: ""Sitte ku mä oon iso ja meen luudalla niin mähän voin mennä kuuhun!"
Perusoletus siis on, että isona kaikki osaa mennä luudalla :D

Äiti: "Eikä.. miten te ootte jo valmiita?"
Annukka: "Kuule, sen päivän mä haluaisin nähdä, kun sä oot ennen meitä valmis."
Aamu: "Ja mä haluaisin nähdä sen päivän, kun äiti tulee mua päiväkoduista hakemaan."

"Äiti, koska me voitais tehdä semmonen palaveri? Että pitää niinku tehdä meistä semmonen ympyrä, joka on niinku se palaveri. Siinä sitte sanotaan jotain ja sit sen jälkeen pelataan futista."

Annukka: "Aika hienot nää uudet naulakot kyllä.."
Aamu: "Niin on... hmm.. pitäsiköhän kuvata?"

Äiti: "Mentäiskö Annukkaa saattelemaan kouluun?"
Aamu: "Mä en kyllä tuu!"
Äiti: "No mitä jos mä sitte meen..."
Aamu: "No joo... mutta neljävuotiaitahan ei sais jättää yksin kotiin."

Aamu lukee iltasatua mulle ja Annukalle: "Tämä on dinotosaurus. Näitä on talvisin alueilla. Suomen alueilla ja planeetoilla."

Rentoa lauantaita!

Terkuin,

Sannis

P.S. Jostain syystä Blogger haluaa tehdä enemmän rivivälejä joihinkin kohtiin, kuin minä. Se haluaa myös muuttaa fonttia sekä tekstin väriä ja kokoa joillekin riveille. Vappumeininki ilmeisesti päällä jo :D

Ikävä

Ollaan tässä neljäveen kanssa hengailtu ja koitettu lieventää arkiviikkojen ikävää. Typylle on ensimmäisen kerran ikinä tullut vaihe, jolloin äiti ei sais mennä mihinkään. Päiväkotiin menossa ei oo koskaan aiemmin Aamulla ollut ongelmia, mutta nyt jo useamman viikon aamut on olleet surkeita. Päiväkodissa ei varmaan mitään kummempaa muutosta oo tapahtunut eikä syy oo siellä, olettaisin, koska äiti ei sais lähteä myöskään kotoa mihinkään. Toisina aamuina on vaan vähän surkeaa ja toisina aamuina itketään ihan suoraa kurkkua äidin perään. Tekis siinä mieli vähän äidinkin itkeä. Tai vähän enemmänkin. Mutta eikö tää nyt mene ohi? Meneehän? Ihan pian kiitos.

Eilen Aamulla oli vapaapäivä ja pötköteltiin soffalla, laulettiin lauluja, tanssittiin, rakennettiin maja ja valokuvailtiin. Ekaluokkalainen lähti kaverin luo yökylään ja mister A vielä nukkuu, joten nytkin tässä kahdestaan hengaillaan sohvan nurkassa. Ensin vaan makoiltiin ja juteltiin, mutta sitten alkoi mutsin jutut ilmeisesti kyllästyttää, koska: "Mä voisin oikeestaan kattoa hetken ohjelmaa. Ota säkin hetkeksi sun tietokone ja tee vaikka niitä kuvia." :D

Migreenipeikko alkoi hellittää eilen jossakin iltapäivän hujakoilla. Meinasin saada sydärin, kun vilkaisin itseäni peilistä. Viikko sisätiloissa jäätävissä oloissa tekee kyllä ihmeitä...Naama on näppyjä täynnä ja iho kalpea, kuin haamulla. Pakko tehdä tänään ulko-rundi ja ehkä kollata kaapin nurkat jos löytyis joku päivettävä voide jostain. Ihanaa, että on vasta lauantai. Ja aurinko paistaa!

Mitenkä teillä muilla neljävuotiaiden vanhemmilla? Onko mutsi-ikävää havaittavissa?

Sannis

Weekend

Viikonloppu meni vähän siinä sivussa. Tein töitä perjantai-iltana, lauantai-aamuna ja sit taas sunnuntai-iltapäivänä, joten kokonaista vapaapäivää ei ollut ollenkaan ja sen kyllä huomaa nyt maanantai-aamuna :D

Vähän nihkeää oli kaikilla meidän perheen tytöillä käynnistyminen tähän viikkoon. Ekaluokkalaista väsytti muuten vaan ja neljäveen sunnuntai-ilta päättyi sen verran tylsästi, että yöllä ei tullut uni ja ollaan kukuttu aamuneljästä lähtien. Aika tahmeaa menoa siis niin äidillä, kuin tyttärilläkin näin viikon alkuun.

Sillä välin, kun minä olin eilen jumpassa, oli loppuporukka synttäreillä ja siellä oli moovssit minillä sen verran kovat että tasapaino petti ja laatikon ripa meni silmäkulmasta sisään. Auts! Kolmisen tuntia vietettiin päivystyksessä ja saatiin silmäkulma liimattua. Aika kauan piti odottaa hoitajaa joka osaa liimata ja Aamukin vaan kyseli, että: "Jokohan se nyt tulis, kun ei viittis täs koko päivää olla?!" Haavaa liimatessa meni hermot, kun itku pisti nokan vuotamaan ja mini huusi vaan täysillä: "Räkää! Räkää!" Minä yritin rauhoitella, että odottais nyt hetken, niin vastaus oli vaan kunnon karjaisu: "EN ODOTA!". On se niin just Aamu A. <3 Se ei paljo turhia odottele :D Tänään typyä harmitti se haava ja laastari niin että ei olis ollenkaan halunnut päiväkotiin. Ressukka.

Perjantaina ei napsittu mitään herkkuja, koska sunnuntaina oli tulossa synttärit. Lauantai-iltapäivänä mutsi ja siskonpojat oli kylässä ja skippasin tarjoamani jädet ja pysyttelin hedelmäsalaatissa, koska sunnuntaina oli tulossa synttärit. Lauantai-iltana oltiin iltapalalla kamujen luona ja skippasin sipsit, koska sunnuntaina oli tulossa synttärit. No, voitteko kuvitella, että kun sain eilen jumpan päätökseen ja kuulin, että täytyy lähteä päivystykseen, eka ajatus oli, että voi ny hemmetti.. enhän mä nyt pääsekään synttäreille ja saakaan kakkua. OoÄmGee! Universumi otti osaa #vähemmänpullaa-skaboihin. Söin kostoksi proteiinipatukan, kun päästiin illalla himaan. :D

Niin, tein myös mysliä ja käytiin potkukelkkailemassa. 

Hyvää tätä viikkoa! Kyllä tää tästä, kyllä tää tästä!

Sannis

4

Aamu tänään 4 vee.

Tommin kuolema teki molemmista meidän tytöistä vielä vähän erityisemmän. Molemmat on erityisiä, erityisen ihania ja upeita ihan jo itsensä vuoksi, mutta Tommin myötä molemmille tytöille lankesi iso vastuu. Annukka, pieni ihminen joutui olemaan ainut syy, miksi äiti ja iskä jaksoi eteenpäin ja Aamun syntymässä kiteytyi kaikki toivo, usko huomiseen ja odotukset uuden elämän alusta ja aamusta. Molemmat tytöt on täyttäneet liian isot saappaansa täydellisesti.

Aamu on huikea! Se huutelee aamuisin päiväkodin ovella: "Mitä, mä en mee sitte kuvaukseen ollenkaan!", "Mitä, mullon tänäänki synttärit!", "Mitä, mullon uus Frozen-paita!", "Mitä, me lähdetään tiistaina reissuun!". Se leikkii naapurin Timin kanssa vaikka tunteja, vie sille joululahjaksi pussillisen suolakeksejä ja neuvoo missä pitää kiikkua ja mistä kannattaa laskea pulkalla. Se tulee äitiin ihan kiinni ja naputtelee sormilla poskia, otsaa ja olkapäitä ja hokee: "Ty ty ty ty ty ty tyyy!" Se huutelee illalla sängystä: "Äiti, tuu jo sanomaan hyvää yötä ja tuu sitte kans HEEETI!". Se rakastaa Ryhmä Hauta ja leikkii Jaken merirosvolaivalla. Jos sitä huvittaa mennä ulos, sehän menee. Satoi sitte vettä, koiria tai kissoja. Ja jos kukaan ei lähde mukaan, se menee yksin.

Aamu osaa kaiken itse. Ja jos ei osaa, niin se opettelee! Se piirtää, värittää, muovailee, askartelee ja leipoo. Se tietää just ne jutut, jotka saa Annukan kirkumaan. Se on hoksusta kotosin ja keksii hauskoja juttuja ja tilannekomiikkaa, jota ei odottais vielä just neljäveeltä ollenkaan. Aamuisin se nousee ja sanoo aina: "Äiti, mulla ei tuu enää uni!" ja sen jälkeen se haluaa katsoa ohjelmaa. Päiväunille se menee aina "kahdeksi tai kolmeksi minuutiksi" ja tulee sieltä pois peittokummituksena, peiton alla piilossa hiippaillen ja törmäillen ovenkarmeihin ja sohvaan.

Kun se suuttuu, se näyttää kieltä, laittaa kädet puuskaan ja marssii omaan huoneeseen. Se paiskaa oven täysillä kiinni ja huutaa minuutin päästä: "Oon jo miettiny!" vaikka kukaan ei olis käskeny miettiä yhtään mitään. Aamu ei pidä vieraista ihmisistä ja kestää aina hetken, että typy lämpiää. Kun se on lämmennyt, ei puhetulvaa hiljennä enää mikään. Se saa mahtavia kikatuskohtauksia, joita kuunnellessa ei vaan voi olla nauramatta mukana. Se ihmettelee elämän asioita kädet levällään ja silmät suurina: "Siis oikeesti, me lähdetään jo huomenna sinne flolidaan. Siis ihan oikeesti!"

"Äiti, arvaa mitä mä haluaisin joululahjaksi? Joulukirjan! Semmosen luukkukirjan, mistä avataan aina luukku ja sieltä saa karkkia!"

"Äiti, kun mulla on synttärit niin oonko mä sitten vielä lapsi?"

**************************

Voi rakas lapsi.. onneksi sä olet lapsi vielä pitkän aikaa <3 Yllättäen mutsia taas vähän liikuttaa tänään. Facebook muistutti eilen Aamun synnytyksestä ja se bjuudas hienon kuvan, jossa mamalla on kinkkuverkkopikkarit pipona. Voin kertoa, että ikänä en enää elämässäni siihen kinkkuverkkopikkarilaitokseen astu :D Meillä on nyt kaikki, mitä me tarvitaan.

Aamu Aurora 121212.

Mukavaa Aamun synttäripäivää :)

Sannis

Glögiä, pipareita ja tarhavalokuvaus

Eilen maistettiin Lidlin glögiä. Aivan jees, aika tummaa. Mutta on se Marlin vaan kaikista parasta. Pakkasessa oli yksi paketti piparitaikinaa ja yksi paketti torttutaikinaa, joten koodattiin paikalle kamut, joiden kanssa ollaan jo monena aiempanakin vuonna joulupiparit leivottu. Putkeen meni. Ei riitaa kaulimista, ei riitaa muoteista. Olin äimän käkenä, kuinka kolmevuotias leipoi täysin ilman apua. No, ei tarttis olla, koska mitäpä tämä kolmevee ei ite osais?! Niin vain muikkeli kauli taikinan, paineli piparit ja nosteli ne ite vielä leivinpaperille. Ihan loppuvaiheilla vasta ymmärsi maistaa taikinaa. Parka piilotteli pöydän takana niinku olis tehny suuremmankin rikoksen. Siihen mennessä ekaluokkalainen oli syönyt omasta taikinaklöntistään varmaan noin puolet.

Syömisvaiheessa tuli vähän sanomista yhdestä tietystä enkelitortusta, mutta hyvin se ekaluokkalainenkin keräs itsensä ja saatiin homma maaliin. Tytöt on juoneet glögiä jo useampaan otteeseen, mutta mulle tämä oli tämän vuoden eka kerta. On se vaan vitsin hyvää. Glögi siis. Ja joulutortut kans. Ja homejuusto. Ja piparit. Ihanaa, kun tulee joulu!

Tänään on päiväkodissa valokuvaus. Kolmevee avas pelin huutamalla jo ovelta: "Mitä, mä en mee kuvaukseen ollenkaan!" Jep. Aivan jännittää, saadaanko tänä vuonna tarhakuvia ollenkaan :D

Have a nice week!

Sannis

Life

Kolmevee on taas puuhaillut kaikenlaista. Se on kova tyttö hääräämään. Se poimii mustikoita ja tekee puutöitä. Parka, kun nuo sen kädet on ku vanhan mummun, kun on niin kuivat. Iho on tosi karhea ja rikki monista paikoista. Toivotaan, että Floridan aurinko auttaa, kun sinne päästään. Matkaa varten ostetut kengät oli hitti. Sanoisin, että suhteellisen hyvin sijoitetut kahdeksan euroa. Sandaaleita on nyt käytetty aamusta iltaan ja illasta aamuun. Niillä on haettu puut terassilta ja niitä on pidetty päiväkodissa sisäkenkinä. Niillä on nukuttukin, tulin yksi aamu huomaamaan, kun kävin typyä herättämässä :)

Jyskin Orup-penkki oli meillä pitkään eteisessä. Kovan käytön tuloksena kuitenkin pinta oli mennyt epäsiistiksi ja napattiin Ikean reissulta tilalle uusi penkki. Vanha sai jo kaatopaikkatuomion, kunnes mister A sai kuningasidean. Jalat eri puolelle, penkki pystyyn ja takkapuut kehiin. Tuli kiva mun mielestä!

Ja ne yöt. Arki alkoi ja nukkuminen loppui. Prkl! Viime viikolla tytöt nukkui ihan normaalisti mutta heti, kun päiväkoti alkoi, valvoi kolmevee puoli yötä. Yhdeltä jo eka herätys. Pelottaa eikä tuu uni. "Mä en saa öisin nukuttua, kun mun nalle aina riehuu ja puhuttelee mulle." Käsiäkin kutitti kaiken aikaa. Koitin nukkua typyn kanssa sohvalla, mutta ei siitä mitään tullut. Vaihdettiin mister A:n kanssa paikkoja. Se nukkuu vaikka seisaallaan. Tälläkin kertaa. Toki nukkui sitten pommiin. Mä en ymmärrä, mikä tuota miniä valvottaa. Onko näissä arkipäivissä niin paljon virikkeitä vai mitä ihmettä? Kaikki pitäis olla ihan hyvin päiväkodissa ja muutenkin. Toki kuulemma joskus päiväkodissa joku käyttäytyy huonosti. Mutta vain kesällä. Ja silloinhan Aamu ei oo koskaan hoidossa. Niin :D Viime viikkoa lukuunottamatta tämä yösekoilu täällä on kestänyt jo yli kuukauden. Ei ihme että flunssat ja migreenit vaivaa mutsiakin, kun ei saa yhtään lepoa.

Yöllä aina ne fiilikset on niin jäätäviä, kuten varmasti tiedätte. Nyt taas, kun istun tässä kahvikupin kanssa ja koitan huilata flunssaani veke, on olo kevyempi. Kyllähän nää hommat aina jossain kohdassa järjestyy. Ainahan ne on ennenkin järjestyny.

Terkkuja,
Sannis

Ale

Mä en varsinaisesti ole mikään aleshoppaaja. En lähde joulun jälkeen varta vasten alennusmyynteihin enkä kärky juhannustarjouksia. Ensinnäkin.. kaupungille lähteminen alennusmyyntiaikaan?? Hyi, siellähän saattaa olla ihmisiä ;D Toiseksi.. Jos löydän jotain ostettavaa, on se 99 prosentin varmuudella kuitenkin normaalihintainen eikä lähelläkään alerekkejä. Kolmanneksi.. pakko olla aina just sen verran hämärä, ettei millään voi samaan aikaan shoppailla, ku muut.

Kun Henkkamaukan alemainos kilahti sähköpostiin aiemmin tällä viikolla, näin tilaisuuteni tulleen. Kerrankin tarvin just nyt jotain, jonka oletin olevan tarjouksessa ja jopas jotakin...Tytöille yli kivoja sandaaleita 7€ ja 8€ pari. Ennen reissua ei tietenkään kauheesti kannattais ostella, mutta tytöille halusin hommata kengät ja parit leggarit ettei tarvi heti ekana lähteä kohteessa kaupoille. Viime kesän kengät oli niin jäätävässä kunnossa, että roska-auto ne on vienyt jo alkusyksystä. Sen verran etuisaa oli, että otin molemmille typyille seuraavaakin kokoa ensi kesää varten. Ekaluokkalainen sai kahdet erilaiset ja kolmevee kahdet hopeiset. Mini heräs tänään seitsemältä. Ei kuulemma tuu enää uni. "Mähän lupasin äiti, että mä käytän niitä santaaleita heti aamulla." Nyt se istuu sohvalla kalsareissa ja hopesandaaleissa ja tsiigaa vuorotellen aamuohjelmia ja uusia "santaaleitaan".

Mama sai uuden laukun. Jo kesäkuussa matkalla Riminille hajotin laukkuni ja nyt löytyi sopiva perusmalli. Pitkään hakusessa ollut huivi irtosi alle vitosella ja just oikean kokoiset tarjoilukulhot, joita myös useasti oon kaipaillut oli kans alle vitskan kappale.

Oliko tarpeeksi hyvin selitelty miksi oli pakko ostaa jotain uutta? ;D

Sannis

| Kuvat: H&M |

Plans

Perjantai! Sopii mulle! Tällä viikolla oon tehnyt kaiken maailman suunnitelmia. Oon miettinyt Halloween-viikkoa töissä, tehnyt joulun jumppa-aikataulut valmiiksi, fiksaillut ensi viikon treenivaatekirppistä ja suunnitellut ensi vuoden ryhmäliikunnat. Oon kirjannut kalenteriin pikkujoulupäivät, duunissa ja kotona. Oon merkannut ylös, koska on Aamun synttärijuhlat ja oon pähkäillyt, koska pitää pakata reissua varten, että ehditään valmiiksi. Ensi viikoksi ajattelin vähän uutta fiilistä jumppiin, joten sitä sitten seuraavaksi. Kiirettä meinaa kuulkaa pukata, mutta onneksi on kivoja hommia! Kurkkua vähän karhentaa tänä aamuna ja nokka meinaa vuotaa, joten jätetään omat treenit väliin, mutta muutenhan meitä ei paljon pikkujutut haittaa :D No joo, klovniuutiset alkoi eilen ahdistaa, mutta oltiin niin kovia, että vedettiin heti illalla heijastinliivit päälle ja lähdettiin puistoon. Alkuviikosta ehdittiin tehdä jo ekat joulutortut. NAM! Glögi on muuten Ikeasta ja oli hyvää. Servetit oli kans Ikean tämän vuoden joulua.

Viikonloppu edessä. Jei!

Sannis

P.S. Illalla mister A lähti lenkille ja pyysi mua täyttämään takkaan puita sillä välin. Kun olin avaamassa takan luukkua, juoksi ekaluokkalainen silleen semihätääntyneenä paikalle: "Mitä sä oikeen teet? Onks iskä sanonu, että sä saat avata tota tai edes kattoo sinne?" Makee nooooooo....emmäny... oikeen...tiiä..... :D

Aamu

Muutama viikko sitten kolmevee sai oman matkalaukun. Ostin sen FB-kirpparilta kympillä ja vaikka ulkopuoli on jo vähän naarmuilla, on se sisältä hyvinkin siisti. Naapurin Timi oli leikkimässä ja havahduin kolmanteen "Aaaamuuuu" - huhuiluun. Hädissäni siinä sitten kyselin, ettei Timi vain oo matkalaukussa. No, siellähän se aivan tyytyväisenä. Ne kuulemma meni sinne vuorotellen ja vetskarit kiinni. No jep. Katsoin parhaaksi laittaa matkalaukun säilöön seuraavaan reissuun asti.

Viikonloppuna mini oppi ajamaan fillarilla ilman apupyöriä. Kolmevee. Huhhuh! Tempas siinä sitten iskän ja naapurin Juhan kanssa tunnin lenkin heti kättelyssä. Kolme kertaa oli kuulemma menny vähän ojaan, mutta ei haitannu. Harjoitukset jatkui seuraavana päivänä ja nyt on apupyörät jo heivattu kokonaan menemään. Ihme tenava!

Viikonloppuna alkoi voikka. Oon sitä mieltä, että päivähoidossa olevan kolmevuotiaan ei tosiaankaan tarvi harrastaa yhtään mitään, mutta sattui nyt niin, että 3-4-vuotiaiden voikkaryhmä harjoittelee tasan samaan aikaa samassa paikassa, kuin ekaluokkalaisen ryhmä. Päätettiin siis kokeilla josko se olis kiva juttu. Eka puolisko tunnista meni hyvin. Kysyttiin nimeä, hypittiin, vieritettiin palloa ja oltiin konttaushippaa. Seitsemännen "Äiti, älä kato!" - pyynnön jälkeen astuin takavasemmalla pukkariin. Väärä veto. Hetken päästä typy tuli perässä. Pelotti kuulemma. Sen jälkeen tsiigailtiin yhdessä muiden juttuja. Jumppapassi oli yli kiva saada, mutta ei oo kuulemma menossa ensi kerralla. Silloinkin kuulemma pelottaa. Typy on hyvinkin reipas, mutta vieraat ihmiset ei oo sen juttu. Ajattelin tiedustella vielä kuitenkin uudelleen lähempänä ajankohtaa :D

Äiti: "Onko Aamu väsyny? Pitäiskö päästä tirsoille?"
Kolmevee: "Ei, ku mä vaan yritän itkeä pois sitä nestettä mikä tulee silmistä!"

Kolmevee: "Uu, nää meidän uudet käsipyyhkeet on ihan sairaan pehmeet!"

Kolmevee: "Mä paan nyt tän ohjelman paussille, ku mä teen yhden jumppaliikkeen. Sit sä opit sen töissä. Kato ny, koska sun pitää uusiakin jumppaliikkeitä osata!"

Äiti: "Ketäs teillä nyt onkaan siellä päiväkodissa?"
Kolmevee: "No ainakaan ei oo enää Kinnarin Kaapoa. Se on muuttanu Jurvaan, koska se on venkoillu ruokapöydässä.

: D

Sannis

Syyskuun 10.

Facebook tarjoili tänä aamuna muistoja aikaisemmilta vuosilta. Oli pakko vähän hymähtää.

2009

"Sanna-Maija Alamikkula tietää ihan justkohtapian mitä tekee loppuelämänsä."

2013

"Aamu alkaa sillä, että asetellaan jäljellä olevat haivenet oikeille kohdille. Toivottavasti ei tuule.

T: Mä ja muut kaljut."

2015

"No niin... pillahdin tossa itkuun kesken aamutoimien (koska väsy ja koska kaksvee hokee koko ajan ettei halua päiväkotiin), niin Aamu A. se tulee viereen ja pokkana: "Äiti, mitä sä ulputat?"

Niin. Suck it up ja älkää urputtako! :D"

Oon siis ollut voimieni tunnossa vuonna 2009 ja sen jälkeen sitte taas vähän normimpaa settiä :D

Vuonna 2016 syyskuun 10. päivä alkoi aivan hyvin. Istutaan koko kööri sohvalla. Isommat A:t pelaa pleikkaria, mini-A tsiigailee aamuohjelmia ja äiti koodaa. Tilasin toki pari joululahjaa ja mietin vähän tämän vuoden Halloween-bileitä. Hyvä olla ajoissa hei :) Pian fruitiet huiviin ja jumppaapumppaa. Sen jälkeen sinne käpymetsään. Tai mitä ny keksitäänkään.

Mitäs te meinaatte?

Sannis

Lately

Vähän on kuulkaa viime aikoina kriisiä pukannut Koska ei? :D :D. Flunssan seurauksena tuli jäätävä väsy, joka ei vieläkään tunnu hellittävän ja sekös nyt sitten allekirjoittanutta ahdistaa. Ei sais olla väsy, kun pitäis aina olla lyönnissä ja pirtee ja iloinen. On ny niiiin juurikasvua tukassa, leukaa toisen alla ja kesän rusketuskin jo haihtunut iholta. Yyh! #firstworldproblems

Koitettiin shoppailuterapiaa, koska tarvittiin kaikki housuja. Mulla alkoi jo pylly näkyä farkuista läpi. Samoin mister A:lla, joka on parsinut omansa jo varmaan kolmeen otteeseen. Ekaluokkalaiselta puuttui pehmosia, rentoja kouluhousuja ja kolmeveellä oli kaikki leggarit nafteja. Ekaluokkalainen halusi myös tuon "minkkiturkin", koska kuulemma talvella tarvii. Koitin selittää, että olisko se ennemminkin turkisliivi, mutta kyllä sitä voi kuulemma minkkiturkiksikin kutsua. Jaha! Niin tyytyväisenä se nyt lähti kouluun uudessa hupparissa, uusissa collareissa ja minkkiturkissaan. Hellu toinen :)

Firman kesä(syys)juhlat oli taaskin kivat. Kiva mökki, kivoja ihmisiä, hyvää ruokaa ja rentoa menoa. Juurikin mulle sopivat speksit ja just sitä mitä tähän kohtaan kaipasin. Aivan yli tärkeitä on noi yhteiset jutut. Meidän duuni on niin kiireistä, ettei siellä työpaikalla paljoa ehdi kysyä, että mitenkäs sulla nyt menee. Just näiden yhteisten juttujen takia sitä syntyy paljon vahvempi side siihen työpaikkaan ja -porukkaan. Sais kyllä kaikki bossit ottaa mallia meidän omista tässä kohtaa.

Kun noita kuvia kattoo, niin onhan tää syksy nyt vaan huikeeta aikaa! Jotenkin nää värit ja kelit on niin mun juttu! Edit. jouduin napata screenshotin Instasta, että sain tämän kuvakollaasin takaisin sivulle sen jälkeen, kun poistin vahingossa kaikki blogin kuvat. Huuuuh! :D

Pysykääs terveinä!

Sannis