Verityn varjo on filmatisointi Colleen Hooverin kirjasta. Siinä vähän pienemmän kaliiberin kirjailijaa Lowen Ashleighia pyydetään haamukirjoittamaan kuuluisan kirjailijan Verity Crawfordin uusin teos, koska Verity itse on ollut auto-onnettomuudessa ja istuu pyörätuolissa kykenemättömänä liikkumaan tai puhumaan. Lowen muuttaa kirjailijan eristyksissä olevaan taloon Verityn, tämän aviomiehen ja pojan kanssa ja alkaa käymään läpi Verityn muistiinpanoja kirjaa varten. Samassa hötäkässä hän löytää Verityn päiväkirjan, joka sisältää kauheita juttuja. Lowen alkaa epäillä, että Verity on huijari, joka ei oikeasti olekaan niin sairas, miltä näyttää. Samalla hän ihastuu Verityn perheeseen ja elämään ja päättää saada ne itselleen.
Leffa jää aika köppäiseksi. Oikein mitään ei tapahdu ja se mitä tapahtuu, tuntuu jotenkin pöljältä. Miksi alun liikenneonnettomuuskohtaus on ängetty mukaan? Miksi Lowenin hahmon kehityskaari on ihan levällään ja epätasainen? Miksi näytetään, että Lowen popsii pillereitä jonkun toisen nimellä varustetusta purkista, mutta sillä tiedolla ei kuitenkaan tehdä yhtään mitään myöhemmin? Miksi pikkupojan sairaalareissu on mukana?
Lowenia esittävä Dakota johnson on jotenkin ärsyttävän tönkkö ja hänen agenttinsa (tai mikä lie) vaikuttaa kummalliselta ja ilveilee oudosti. Josh Hartnett Verityn aviomiehenä on ihanan rauhallinen ja vakaa, mutta ihan täysin en ymmärrä, mitä hänestä koitetaan tuoda ilmi. Anne Hathaway Veritynä toimii ihan hyvin, mutta ei hänellekään oikein paljoa työkaluja anneta. Verityn hoitaja maalataan jotenkin oudoksi, eikä silläkään tiedolla tehdä sitten loppuviimein yhtään mitään. Paljon melua tyhjästä. Tämä katsoja on niin herkkä, että kaikki kummallisuudet saa kyllä olon jännitteiseksi ja vähän ahdistavaksi, kuten kai on tarkoituskin. Se riittää kuitenkin vain hetkeksi aikaa ja tuntuu sitten lähinnä katsojan aliarvioinnilta, kun asiat jää vain leijumaan ilman mitään syytä tai motiivia.
Luin jostain, että Verityn varjon oli tarkoitus palauttaa eroottiset jännärit valkokankaalle. Ööö.. okei…jotenkin Basic Instinct-tyyliinkö? Oli kai siinä pari potentiaalista kuumaa kohtaa, mutta kiusallinen itsetyydytyskohtaus keskellä elokuvaa tuli jotenkin ihan puskista eikä se(kään) istunut paikalleen oikein ollenkaan. Joko olisin jättänyt sen pois tai sitten tuonut reilusti lisää kuumuutta mukaan.
Mietin, pitäisikö lukea tämä kirja..? Saisiko siitä jotain lisää? Tässä loppukin tuntui hölmöltä ja Verityn kirjoittama kirje oli jotenkin pöhlö. Kirja saattaa tosin olla tälle lukijalle liian jännä. Vaikka elokuvasta ei erityisesti pitänytkään, tuli se vähän uniin seuraavana yönä kuitenkin. En oo varsinaisesti kuulkaa jännärinaisia, en :D Ehkä en enää jaksa kirjan pariin vaivautua. Elokuvassa ihanaa oli taas kerran värit ja setupit yleensä. Taas kerran sanon, että uudet elokuvat on kyllä hienoja!
Huh, nyt kun luen tätä omaa tekstiäni mietin, että hitto vieköön elokuvan teko voi olla vaikeaa :D Tuntuu jotenkin kauhealta kirjoittaa huonoa arvostelua. Monesti mietinkin, että kirjoitan vain niistä, joista pidän ja jätän muut kirjoittamatta, mutta toisaalta.. miksi? Elokuvissa käynti on aina itselleni kiva juttu ja pieni elämys, joten vaikka leffa ei kolahtaisi perfect, en ajattele, että hukkaan meni rahat tai kadu, että tuli lähdettyä. Aina kannattaa lähteä. Sittenpähän on nähty, eikä tarvi miettiä, että olisi pitänyt mennä.
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3