Summergram

Kesäkuu vaihtuu heinäkuuksi aivan kivoissa merkeissä. Nyt ei niin remontit ja sotkutkaan ressaa ja koitan vaan otella iisisti. Sain vielä vimpalle päivälle leikattua nurmikon ja siivottua takapihaa, niin kummasti helpottaa olotilaa. Kävin kahtena päivänä peräkkäin työkamujen kanssa lounaalla ja pyörittiin vähän kakstoistaveen kanssa kaupungillakin tällä viikolla. Iltauinnilla meri oli viileä, mutta ihana ja jätskit maistui herkulliselta venesatamassa. 

Uima-allas meinattiin jättää tänä vuonna laittamatta, mutta onneksi muutettiin mielemme. Minillä on ollut niin ihanaa uida polskia ja tänä vuonna on kiva, kun allas on ihan terassin vieressä. Vähän pienemmälle altaalle saatiin tasattua paikka niin lähelle. Viime vuonna piti uida pihan perällä, kun jättialtaalle löytyi ainut vähän tasaisempi paikka sieltä. Nyt laitettiin lämpöeristelevyt vielä alle ettei lämpö karkaisi maahan. Saa nähdä päästäänkö vähän vähemmällä lämmittämisellä. 

Tänään oli vähän viileämpi sää, niin jaksoi noihin pihahommiin. Huomiselle luvataan taas hellelukemia ja mini toivoo uimarantareissua. Ehkä me voidaan hetkeksi jättää Saimi kylppäriremppaajien häiriköksi ja käydä vähän pulahtamassa. Kakstoistavee viihtyy jo paljon omissa puuhissaan, joten saa nähdä lähteekö se meidän joukkoon. 

Toivottavasti kesäkuu oli sullekin kiva!

Sannis

Huvipuistopäivä

Viime kesän lopulla käytiin PowerParkissa monen vuoden tauon jälkeen ja olihan se sen verran kiva, että nappasin Black Friday-tarjouksesta rannekkeet edullisesti tällekin kesälle. Eilen lähdettiin matkaan, koska ajateltiin, että ehkä juhannusviikonloppuna jengiä on vähän vähemmän. Oikeassa oltiin. Porukkaa oli maltillisesti ja muutenkin retki meni nappiin.

Pysäköinti on PowerParkissa (ainakin vielä) maksuton. Ruokapaikkoja, kioskeja ja kahviloita on tosi kivasti, niin että valinnanvaraa ja istumapaikkoja löytyy. Ite annan erityispointsit salaattibaarista, koska monesti tarjolla on vaan burgeria ja pitsaa. Kaikista suurimman plussan annan siisteydestä. Vessat oli siistit, ruokapaikat oli siistit, ulkoalueet oli siistit. Ällöttää jos on koko ajan olo, että pitäisi vetää hanskat käteen, että uskaltaa koskea johonkin. PowerParkissa ei todellakaan tälläkään kertaa ollut. Jopa tosiaan vessat oli kunnossa eikä ulkoalueillakaan näkynyt roskia ollenkaan.

Kiva juttu on myös se, että ihan puiston vieressä on pieni ostoskeskus, jossa voi ennen puistoon menoa käydä vaikka vessassa ja hakea kaupasta vesipulloja tai muuta tarpeellista evästä jos ei niitä kotoa oo muistanut ottaa mukaan. Ite oon kunnon eväsmutsi, koska ei meillä olisi varaa käydä missään jos kaikki pitäisi ostaa huvipuisto- ja kahvilahinnoilla. Tottakai aina jotain syödään ja herkutellaan paikan päällä, mutta kyllä mun laukusta aina löytyy myslipatukoita, välipalakeksejä, viinirypäleitä, pähkinöitä, sipsejä tai jotain muuta naposteltavaa. Myös tuossa ostarin pihassa pysäköinti on maksuton. Sekin on aika tärkeä kriteeri nykyään näissä reissuhommissa. Pysäköinteihin voi upota aikamoinen summa yhtäkkiä.

Mulle huvipuistopäivät on tosi paljon vaan odottelua sillä välin, kun muut venkslaa, joten pieni toive jäi muutamasta lisäpenkistä puiston alueelle. Toki mietittiin, että ensi kerralla voisi ottaa jopa viltin mukaan ja tehdä pienen leirin nurtsialueelle. Joku oli sen hokannut ennen meitä. Kakstoistaveellä oli tällä kertaa pikkuserkku kaverina ja tytöt juoksi kahdestaan pitkin puistoa. Ensi kesänä minikin on jo isompi niin että tytöt vois ehkä venkslata keskenään ja me voitais pitää tukikohtaa ja vesipullopalvelua pystyssä nurtsilla loikoillessa :)

Ootteko käyneet PowerParkissa? Ootteko samaa mieltä mun kanssa?

Sannis

Juhannus 2021

Juhannus 2021 startattiin vähän etukäteen jo torstaina kamujen kanssa. Syötiin ja maisteltiin kuohuvaa meillä remonttipuuhien keskellä. Ehdittiin saada uima-allas täyteen just ennen vieraiden tuloa ja mini pääsi kaverinsa kanssa polskimaan. Me muut tyydyttiin kuivalla maalla oloon ja kiva leppoisa ilta saatiin aikaiseksi.

Pöytä katettiin sisälle, koska terassi on täynnä laattoja ja muuta remppahommaa, mutta hyvältä ne grilliherkut ja kaffihommat maistui sisälläkin. Illalla mahtui kuitenkin vähän istuskelemaan terassilla eikä hyttysetkään ihan hirveästi kiusanneet. Mister A käyttää Thermacelliä orjallisesti ja vaikka se superhyvä onkin, oon viime aikaisten tietojen valossa vähän tullut siihen tulokseen, että jos jätettäis se kuitenkin pois. Saa nähdä saadaanko istua loppukesä sisällä :D

Juhannusaatto oli vuorotellen varjoa ja valoa sään suhteen. Fiiliksen suhteen ei menty varjon puolelle :) Lämmin oli koko ajan, mutta aurinko oli paljon pilvessä ja se sopi mulle kyllä paremmin, kuin hyvin. Mökillä saunottiin, uitiin ja grillattiin. Saimi juoksi pää kolmantena jalkana eestaas ja hoksasin vasta jälkikäteen, että mulla jäi kaikki parhaat vene- ja supkoirahetket kuvaamatta. Hienosti se pysyi mökillä eikä lähtenyt naapureita moikkaamaan. Muutamat vesimelonin kuoret meni toki parempiin suihin ja jossain kohdassa kun silmä vältti, löytyi pihapöydältä yksi kappale espanjanvesikoiria :D 

Mutsi oli ostanut mökille huikean uuden tiipiiteltan ja olin jo vähän kotona lupaillut minille, että nukutaan siinä. Saatiin kakstoistavee ja mister A:kin mukaan. Saimi jätettiin mummun ja papan kanssa sisälle, niin sai totutella mökillä nukkumiseen. Yllättävän hyvä oli teltassa nukkua. Liian valoisaa tietysti ja sen takia heräilin läpi yön, mutta lämpötila oli aivan passeli lyhythihaiselle ja yhdelle peitolle.

Juhannuspäivänä sää oli pelkkää aurinkoa. Pohjoistuuli vähän viilensi. Onneksi. Suppailtiin ja herkuteltiin papan tekemillä vohveleilla. Merivesi tuntui aika sopivalta, ei liian kylmältä. Kotiinpäin ajeltiin iltapäivästä ja kurvattiin vielä myös mumman luo käymään. Illalla aiottiin tsiigata hetken telkkaria, muuta makkarin teevee päätti toisin ja päästi savut pihalle. Selevä. Suoraan nukkumaan sitten :D

Mukavaa sunnuntaita! Toivottavasti muillakin on ollut mukava jussi!

Sannis

Sillisalaatti

Hellurei! Kello on 8.19 torstaiaamuna ja Vaasassa paistaa aurinko. Viime päivinä on ollut pilvistä ja vuorotellen viileää ja tunkkaisen kuumaa. Muu Suomi on ilmeisesti paistatellut helteissä, mutta Vaasassa on noudatettu ihan omia sääkarttoja. Somessa on ollut havaittavissa aikamoista tyytymättömyyttä viileisiin säihin, mutta mua ei taaskaan viileys haittaa. Pääseepähän koiran kanssa kävelylle ja saapahan nukuttua öisin. Toiset on virkeitä ja virtaa täynnää helteellä, mutta musta se tekee ärsyttävän vetelän.

Kylppäriremppa alkoi extempore. Niinkin extempore, että kohta kymmenen vuotta on mietitty, että ihan kohta. Mutta siis.. jotenkin vähän vaivihkaa mister A ja faija päätti, että nyt aloitetaan. Superiloinen yllätys oli se, että mitään kosteuksia ei kylppäristä löytynyt ja sehän sitten helpottaa hommaa huomattavasti. Ja aika iloinen yllätys oli myös se, että faijalta löytyi mittarit ja systeemit. Romuroopet on keränneet pikkuhiljaa ajan mittaan kasaan kaikenlaista tarvittavaa ja lähipiiristä löytyy putkari sekä sähkäri. Saatetaan siis saada homma maaliin ilman, että loppuu rahat kesken :D

Kirjoittaja tässä koittaa päästä stressivapaaseen tilaan. Vähän tuntuu, että loppuuko tässä nyt lomasta aika kesken. Olis remppahommia, mökkeilyä, PowerParkia, leipomista, mister A:n autokoulua (aikoo kuulemma korottaa ajokorttiluokkaa), siskonpoikien synttärihommia, salitreenejä ja mitälie. Ennen loman alkua vähän pelkäsin, että tuleeko hitsin tylsää jos ei oo oikein mitään hommaa. Huuuuuh, pikkusen on toi tasapaino nyt vaikeaa löytää. Toisaalta, aika hyvin osaan nyt kuitenkin ymmärtää, että tää on nyt tämmönen vaihe elämässä. Aina ei oo kaikki ruusuista ja tässä nyt pitää koittaa jotenkin löytää se oma balanssi. 

Selkävaiva on mulla onneksi parantunut, mutta samantien kun kivut loppui, alkoi jo keväällä tulehtunut käsi kipuilla. Enkä edes jaksa enää ihmetellä. Tiesin, että selkäkivun jälkeen tulee jotain muuta. Ja tiedän, että käsikivun jälkeen tulee jotain muuta. Koitan vaan olla miettimättä asiaa liikaa (koska muuten romahdan), syön lääkekuurin milloin mihinkin ja yritän olla rasittamatta kipeää kohtaa. Pidin melkein kahden viikon tauon treeneistä selän takia, mutta tällä viikolla kun pääsin salille, oli olotila ihan super. Aivan nauratti se muutos, kun vertasi fiilistä ennen ja jälkeen treenin. Miten turhautunut ja hermo kireänä olin ennen sitä ja kuinka paljon virtaa olikaan sen jälkeen. Kyllä ihmisen on liikuttava. Elämäntilanteeseen ja vointiin sopivalla tasolla tietenkin. Tänään lähdetään aamusta jumpalle. Tehdään sitten jalkatreeni, koska käsi on paskana.

Nyt oon askarrellut tätä postausta niin kauan, etten enää tiedä mitä sillisalaattia oon kirjoittanut. Mutta siis joo.. kaikenlaista hommaa on ja yritän parhaani mukaan päästä siihen tilaan, että osaisin taas nauttia matkasta, vaikka kotona ympärillä on kaaos. Heleppoa heleppoa :D Tänään luvattiin täyttää tytöille uima-allas. Ensin siis treenille ja sitten uima-allashommiin. Eilen tehtiin yhdessä koko porukalla altaalle paikka valmiiksi, joten tänään tarvii vain kasata ja täyttää.

Kivaa torstaita kaikille!

Sannis

Hiki

Kesäloman toka viikko starttasi eilen superhelteisellä päivällä. Käytiin koko porukka paikallisen ammattiopiston kampaamossa ja ihan pikkusen hikisenä siellä istuttiin viittojen alla reilu pari tuntia. Molemmat tytöt lyhensi hiuksiaan reilusti ja iteltäkin lähti monta senttiä niin, että vihdoin kaikki kolme vuotta sitten otettu epäonnistunut permis on nyt poissa. Mister A:n hiuksissa ei kauaa nokka tuhissut, kun vedettiin koneella lyhyeksi.

Neljä hiusten leikkausta, alle 60€. Sen jälkeen kun kakstoistavee on alkanut ratsastamaan ja minikin innostunut harrastuksista, ei mulla oo ollut enää mahista käydä normikampaajalla tai -kosmetologilla. Eipä siinä...koskaan ei oo ollut vielä valittamista amiksen palveluissa, mutta aikaa pitää kyllä varata paljon kauemmin eikä se yleisfiilis tietenkään koulussa oo samanlainen, kuin rauhallisemmassa salongissa. Haluaisin kovasti ostaa palveluja tutuilta kauneusalan yrittäjiltä, mutta it is what it is. Onneksi aina välillä tulee supertarjouksia tai jotain pientä yhteistyöhommaa :) 

Kello on nyt 7.30 ja ulkona näyttää aurinkoiselta. Säätiedotus lupaa ukkosta. Mun jokakesäiset terassiaamukahvit on tänä kesänä tauolla hyttysten takia. Ei juma niitä inisijöitä voikin olla yhtäkkiä paljon. Lähtee järki! No joo, on ne ulkokahvit vähän Saiminkin takia tauolla. Sisällä kun istun sohvalla, Saimi nukkuu, mutta ulos kun meen, joudun koko ajan tsiigata sen perään. Eipä se paljon kummempaa tee, kuin kuljeskelee ja syö heinää, mutta kun ei koskaan tiedä, koska se syö jotain ei sallittua ja ulkoaitaus on niin iso etten kaffipaikaltani näe ihan sen joka nurkkaan.

Turhan kuuma oli yöllä. Ilmalämpöpumppu viilensi illalla, mutta aamuyöstä oli jo taas liian lämmin. Eilen rehattiin ulkovarastosta kylppärin laattoja terassille kauheassa helteessä ja hiki vaan valui jo tokan paketin kohdalla. Jep, kylppärin laattoja.. niitä, jotka on ostettu melkein kymmenen vuotta sitten, kun halavalla saatiin. Ja jep, just niitä, joita kukaan ei oo koskaan jaksanut alkaa latomaan kylppäriin. Nyt edellisten asukkaiden kylppärirempasta on kolmisentoista vuotta ja mister A ja mun faija meinaa pian alkaa suuriin puuhiin.

Mua ei huvittais yhtään mitkään remppahommat. Oon niin väsynyt ja vetelä ja muutenkin tuskaillut koko kevään meidän kotia, joka on mun mielestä tällä hetkellä jotenkin rempallaan ja liian täynnä romua. Terassiakaan en oo saanut riittävän siistiksi koko alkukesänä ja nyt saan ainakin heittää haaveet kankkulan kaivoon, kun alkaa remppahommat. Luulen toki, että kyse ei nyt välttämättä oo ollenkaan kodista, vaan tästä yleisestä olotilasta ja kaiken maailman krempoista. Mulla on jotenkin semmonen tunne, etten hallitse nyt elämääni riittävän hyvin, kun koti on sotkussa ja kroppa ihan sekaisin. Päästä nyt puhumattakaan :D :D Mutta oikeesti, vähänkö siistiä että saadaan kivempi kylppäri. Kylppäriremppaa on sen takia siirretty, että siinä ei oo ollut mitään semmosta ihan oikeaa vikaa. Muuta kuin että se on ihan hiton karsea. Saapa nähdä minkälainen uudistus saadaan minimibudjetilla aikaiseksi.

En oo nyt ihan varma toivonko, että viilenisi vai ei. Enkä oo ihan varma, että mitä tässä on seuraavana ohjelmassa, muuta kuin kylppärin purkua. Tämä kesäloman alku on ollut aikamoista aikataulua täynnä, joten vähän on pää pyörällä. Juhannuskin se olis jo tällä viikolla. Hellettä toivois tietysti, että likat pääsis mökillä uimaan, mutta voi jeeZUZ sitä hikoilua sitten muuten. Saa nähärä nyt!

Kivaa juhannusviikkoa!

Sannis

Katoavaa

Eilen mietin elämää ja sen katoavaisuutta. Olin aamulla valokuvaamassa hautajaisissa ja jotenkin meni vähän mietteissä loppupäivä. Väkisinkin tulee mieleen, että ei me eikä meidän vanhemmat tässä ainakaan enää nuorruta. Kun täytin kolmekymmentä, Tommi kuoli ja muistutti raaimmalla mahdollisella tavalla siitä, että mitä tahansa voi sattua. Nyt kun oon täyttänyt neljäkymmentä, pelkään esim. sitä, että joku meistä sairastuu. Pelot on kuitenkin varmasti about normaalilla tasolla eikä häiritse normaalia elämää, mutta huomaa vaan, että kyllä sitä vanhenee. Nuorena sitä on niin kuolematon ja niinhän sen pitää ollakin, että voi elää eikä vain pelätä. Mitä enemmän ikää tulee, ajatukset muuttuu.

Mini palasi eilen leiriltä ja kaikki oli mennyt hyvin. Menee kuulemma uudelleenkin, mutta "ne kirkkohommat" oli kuulemma aivan yli tylsiä. Oli meinaan seurakunnan leiri tämä eikä mini oo oikein tottunut hartauksissa kävijä :) Itekin olin hautajaisissa vähän ihmeissäni...Onko ne puheet aina oltava vain sitä syntiseksi moittimista? Nytkin avattiin homma sillä, että kerrottiin kuinka me ei koskaan osata elää oikein, kuinka vainaja on syntinen ja onneksi nyt sitten kuolemassa saa pelastuksen. Ymmärrän, että jumalan valtakunta on kai se ultimaattinen tavoite kristityille, mutta joku noissa jutuissa aina mua vähän nyppii. Sanoinkin taas mister A:lle, että mun hautajaisissa ei sitten tarvita noita puheita. Eikä muuten kalliita kukkalaitteitakaan. Jotenkin haluaisin uudistaa koko hautajaiskaavan. 

No joo.. meneepä nyt heviksi. Tänään meillä on luvassa rippijuhlat sillä tyylillä, mikä meille passaa best; saa syödä kakkua, mutta ei tarvi istua hiljaa penkissä. Konfirmaatio oli jo eilen, joten tänään on luvassa vain kaffitteluosuus. Sopii hyvin :D

Juhlia ennen viedään Saimi juoksemaan pentutreffeille, niin saa sitten rauhassa pötkötellä kotona meidän poissa ollessa. Illaksi ei oo vielä mitään kummempia suunnitelmia. Mulla alkaa selkäkipu olla paremmalla mallilla, joten treenit sais kyllä kohta käynnistää. Katotaan, odotetaanko ehkä kuitenkin ensi viikkoon. Kaikenlaista aikataulua on tässä ekalla lomaviikolla ollut. Ensi viikko pitäis olla aikataulujen suhteen vähän rauhallisempi.

Mukavaa sunnuntaita ja pahoittelut jos kirjoittajan kirkkopuheet loukkaa jotakuta.

Ei kannata loukkaantua tietämättömän moukan höpinöistä :)

Sannis

Leirillä ja kotona

Mini lähti eilen leirille enkä oikein tiennyt mihin olisin ryhtynyt. Päivystin puhelinta koko ajan ja mietin, että se pian soi ja saadaan lähteä typyä hakemaan kotiin. Mini on niin hitsin reipas, mutta vieraiden ihmisten joukossa oleminen ei oo mieluisinta puuhaa ja ajattelin, että iltaan mennessä saattaa koti-ikävä iskeä. Olin tosi yllättynyt alunperinkin, että leiriajatus houkutteli, kun kamu pyysi mukaan. Olin varma, että mini ei lähde, mutta niin vaan on innoissaan odottanut ja pakkaillut tavaroitaan.  Ite rakastin lapsena leirejä ja siinä mielessä oonkin supertyytyväinen, että molemmat tytöt saa tänä kesänä kokea ensimmäisen yöleirinsä.

Kaksi videopuhelua mini mulle soitti eilen ja molemmilla kerroilla kaikki tuntui olevan hyvin. Niin, ja heti kun pääsivät leirille, tuli mun puhelimeen kuva huoneesta ja huoneen vessasta. Ihana, kun tahtoi näyttää äidille, missä sitä nyt ollaan. Puheluissa sain tarkan selostuksen siitä, mitä on ollut ruokana, minkälaisia puuhia olivat ehtineet tehdä ja mitä on ostettu leirin kioskilta.

Me kotiinjääneet lähdettiin illalla tekemään pieni kävelykierros Vaasan yliopiston rannassa. Tuuli oli kova, mutta lämmin ja ilman sitä olis tainnut sää olla jopa liian kuuma. Saimi kävi vähän jalkoja kastelemassa ja kakstoistavee keräsi kukkia, joista aikoi tehdä värejä maalaamiseen. Tsiigailtiin, kun iso nosturi nosti purjevenettä vesille ja puistojumpparit jumppaili Mansikkasaaressa. Kotimatkalla haettiin jätskit. 

Illalla mua vähän murehdutti, kuinka minin yö sujuu. Leirillä puhelimet kerätään pois yöksi, joten sieltä ei voi soittaa. Mini tuli naapurista kotiin kesken yökylän alkuviikosta ja sen takia mietin, kuinkas tällä kertaa käy. Juteltiin siitä toki useamman kerran ennen lähtöä.. että mitä sitten tehdä jos siellä yöllä ikävä iskee, mutta mini piti päänsä kovana ja sanoi lähtevänsä ja pärjäävänsä. Nyt aamulla se soitti ja niinhän se oli pärjännyt. Tuli kuulemma "vähän se juttu illalla" eli ikävä, mutta oli mennyt syvemmälle makuupussinsa sisälle ja sitten nukahtanut. Ja jep.. makuupussikin piti käydä leiriä varten ostamassa ja se vasta olikin tärkeä juttu.

Huuuuh, kyllä ne pärjää!

Sannis

Puolivuotias

Hän on puolivuotias. Hän nukkuu sohvan selkänojalla ja putoaa välillä sohvatyynyjen väliin ihmetellen pöllähtäneenä, mitä juuri tapahtui. Hän on päättänyt, että myös meidän sängylle saa nykyään hypätä ja nukkuu jalkopäässä aina hetken illalla. Hän varastelee crocseja ja lipsuja ja juoksee niiden kanssa onnellisena takapihalle. Hän ei ole saanut vielä suurempia tuhoja aikaiseksi eikä pissavahinkojakaan ole tarvinnut siivoilla pitkään aikaan. 

Hän on kaikille kiltti ja haluaa tutustua kaikkiin. Hän rakastaa, kun saa leikkiä ja puuhailla jonkun kanssa. Hän päätti pentukoulun ja Kiva koirakansalainen-kurssin kiitettävin arvosanoin. Hänellä on joskus korvat vain koristeena, mutta useimmiten viimeistään herkkupussin rapina saa muistamaan, mitä "Tänne!" tai "Irti!" tarkoittikaan. Hän tapaa sisaruksiaan melkein joka viikko ja juoksee itsensä läkähdyksiin. Hän rakastaa mummua ja mummaa ja menee ihan sekaisin, kun jompi kumpi tulee käymään. Hän jahtaa lattianpesumoppia ja haukkuu imurille. Hän on tosiaankin vesikoira, mitä uimiseen tulee. 

Hän on jättänyt jättiläisen kokoisen tassunjäljen kaikkien meidän sydämiin.

Habanerosin Endless Joy "Saimi" nyt 6kk.

Sannis

Kangasalla

Kesäloman ensimmäisenä lauantaina ajeltiin Kangasalle kahdella autolla peräkkäin. Koko meidän perhe,  serkkupojat ja mutsi eli mummu. Oltiin varattu kaksi perhehuonetta Hotelli Kuohusta Kangasalan keskustasta (tai ainakin oletan, että se oli aika keskustaa :D), uimahallin vierestä. Aurinko oli paistanut koko viikon, mutta juuri meidän reissupäiville luvattiin sadetta ja kirjoittajaa vähän jännitti, minkälaista puuhaa keksitään jos sataa koko ajan. Saimi oli nimittäin mukana ja koiraa ei tietenkään voi viedä mihinkään yleisiin sisätiloihin. Ohjeistin tyttöjä pakkaamaan useampia vaatekertoja, koska olin varma että kastutaan.

Loppuviimein kävi niin, ettei kastuttu juuri ollenkaan. Sää oli odotettua parempi  ja kaikki meni muutenkin nappiin. Ite olin tyytyväinen, että ei ollut liian kuuma. Oon tottunut nukkumaan ilmalämpöpumpun alla ja kesällä ilman sitä meinaan yöllä läkähtyä. Hotellihuone oli kiva; tilava ja siisti. Pieni miinus tulee maksullisesta parkista. Tällä kertaa ei ehditty kävellä luontopolkua, joka lähti heti hotellin nurkalta, mutta onpahan tekemistä seuraavallekin visiitille. 

Ensimmäisenä, kun päästiin perille, ajeltiin Mobiliaan tapaamaan tyttöjen kummitätiä ja -setää eli mun vanhinta siskoa ja hänen miestään. Iloinen yllätys oli, että alueelle sai ottaa koiran. Uimarannalle ja leikkialueelle ei tietenkään, mutta päästiin kyllä katsomaan, kun serkukset ajeli polkuautoilla, käveltiin rannassa, ja kahvilan terassillekin sai Saimi tulla pötköttelemään, kun alkoi ripsiä vettä. Mummu kävi lasten kanssa Mobilian automuseossa ja kuskasi serkukset vielä uimahalliinkin sillä välin, kun me jäätiin vielä kaffittelemaan.

Seuraavana aamuna sää oli vielä harmaa, mutta serkkupojat tahtoi uimaan. Minikin rohkaistui viileästä kelistä huolimatta ja Vesaniemen uimarannalta löytyi just passelit hyppytornit. Hyvän tovin kolmikko jaksoi uida ja hyppiä kaksitoistaveen kannustaessa vieressä. Kohta sää alkoi kirkastua ja aurinko paistoi jo täydeltä laidalta, kun päästiin Vehoniemen näkötornille. Siskon porukka tuli taas meitä tapaamaan ja kun Vehoniemestä jatkettiin vielä uudelleen Mobiliaan, saatiin mukaan vielä kummityttö ja mister A:n kummisedän jengi.

Mobiliasta otettiin nokka kohti Koiramäen eläinpuistoa. Meillä oli maksetut liput taskussa, koska Koiramäen joulu peruuntui ja reissu jäi silloin tekemättä. Mister A jäi Saimin kanssa odottelemaan, kun mutsi ja minä juoksutettiin serkukset Koiramäelle. Oltiin pelipaikalla vasta tunti ennen sulkemisaikaa, mutta se riitti ihan hyvin meille.

Koiramäeltä ajeltiin syömään hotellille ja vielä löytyi serkuksilta virtaa niin, että piti lähteä kokeilemaan läheistä skeittiparkkia. Olin kotona jo netistä sen tsekannut, joten mukana oli skeitit ja skootit. Nuoremmat serkukset olis jaksaneet skoottailla varmaan yöhön saakka, mutta teinit alkoi jo hinkua takaisin hotellille jonkin ajan päästä. Lupasin, että voidaan seuraavana aamuna vielä ennen kotiin lähtöä poiketa puistossa uudelleen ja saatiin kompromissi tehtyä.

Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi kiva reissu. Ehdittiin vaikka mitä ja koko homma sujui leppoisasti. Olin tosi yllättynyt kuinka paljon tekemistä Kangasalta löytyy. Vielä jäi tosiaan ensi kerraksi ainakin luontopolku ja sen varrella olevat luolat. 

Käykäähän Kangasalla :)

Sannis

Oirebingo

Oirebingoruudukossa on seuraava rasti täytetty. Ja sekin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lauantaina alkoi yhtäkkiä kylkeen sattua. Sunnuntaina kipu paheni ja levisi pakaraan, reiteen ja selkään. Istuminen pahensi sitä ja liikkuessa oli helpompi olla. Eilen, eli maanantaina oli jo maailmanlopun meininki. Oltiin parin päivän reissulla Kangasalla ja sieltä kun ajeltiin kotiin, koveni kipu autossa istuessa monta astetta. Kotiin kun tultiin, yritin lievittää vihlontaa ja särkyä käymällä kävelyllä ja ottamalla särkylääkettä, mutta illalla ei enää löytynyt kivutonta asentoa ja asennon vaihtaminen alkoi olla jo todella vaikeaa. Kumartuminen ja istuminen oli ihan mahdotonta ja vihlonta selässä + pakarassa sai näkemään tähtiä.

Tietäjät tietää, että mua ei oikein helpolla saa lääkäriin. Välttelen sitä useimmiten ihan typeryyteen saakka. Jotain kivun asteesta siis ehkä kertoo se, että tänä aamuna ei mister A:n tarvinnut oikein montaa kertaa kehottaa soittamaan paikalliselle terkkarille. Pääsin nopsasti hoitajalle ja lääkärin konsultaatioon. Piikki peffaan, kaiken maailman reseptit kouraan ja himaan. Aikamoisen pahaa jumia ne meinas...ehkä pakaralihaksessa. Piikki oli hankala laittaa, koska koko kankku oli kuulemma kova, kuin kivi. Ite olisin veikannut jotain tulehdusta. Niin ärhäkkä ja veemäinen on tuntuma ollut. Hemmetin hankalaa ja pelottavaakin, kun ei meinaa pystyä liikkua ollenkaan, ei edes vaihtaa asentoa. Nyt on kuitenkin vähän helpompi olla. Löytyy jopa kivuttomia asentoja. Hyvin varovasti pitää kuitenkin liikkua ja kaikkia nousuja ja laskuja pitää käsivoimin auttaa ettei vihloisi niin kovaa. Selkeästi on kuitenkin parempi pysyä kevyessä liikkeessä, kuin pitkän aikaa paikoillaan. Hölmöä, kun kaikki on niin hidasta. Joka liikahdusta pitää ensin miettiä, kuinka sen toteuttaisi.

Niin. Että anteeksi, mutta mitähän **ttua? Kuusi kuukautta on nyt täynnä toistaan oudompia vaivoja ja tulehduksia. Ei tiedä itkiskö vai nauraisko. Eilen illalla itkin, koska olin niin jumalattoman kipeä, niin ehkäpä nyt sitten laitetaan nauruksi. Kotilääkärit vois vähän diagnosoida.. mitä luulette, vetääkö muija viimeisiään? Vai tuleeko kroppa jälkijunassa, vaikka korvien väli alkaa jo palautua uupumuksesta? Onko maailmanloppu edessä? Paino ainakin nousee jatkuvasti, joten se tottakai vaikuttaa omalta osaltaan kaikkeen ja on huolestuttava merkki. Ite meen ihan vuoristorataa. Toisina päivinä oon silleen, että joo-o..tää on nyt tämmöstä ja toisina päivinä oon ihan hajalla, kun en vaan pysty käsittää, mitä tässä on meneillään. En edes halua tietää, mitä seuraavana on vuorossa.

Mutta hei, Kangasalan reissu oli tosi kiva. Kerron siitä seuraavaksi :)

Sannis

Aivoylikuormitus

Tähän aikaan vuodesta mulla on aina pieni someähky. Kaikilla on niin paljon ja niin ihania kuvia ensimmäisistä kesäpuuhista, uusista uima-altaista, terassireissuista, auringonlaskuista ja ulkotreeneistä, että en pysty selata kaikkea. Luulin ennen, että oon kateellinen, mutta nyt oon ennemminkin tullut siihen tulokseen, että mun aivot ei vain pysty ottaa vastaan niin paljoa. Ihan sama juttu on juhlapyhinä. En pysty selata Instagramia, koska tuntuu että kaikkea on vaan liikaa. Kun somekanavat on kuumimmillaan, jätän puhelimen sivuun. Sitten kun on vähän hiljaisempaa, oon taas enemmän asialla. Jotenkin jännä juttu! Voiko ihanaa olla liikaa? Ilmeisesti voi.

Tällä hetkellä haluaisin valokuvata enemmän. Somessa jaettavaksi ja muutenkin. Tuntuu kuitenkin, että ideat on vähän vähissä. Ja välillä tuntuu, että ei ollenkaan tuu semmosia kuvia, kuin haluaisin. Oon alkanut ihan tosissani miettiä, lähtisinkö vielä opiskelemaan. Ei huomenna eikä ylihuomennakaan, mutta jossain vaiheessa, kun tytöt on isompia ja lentää maailmalle. Valokuvaajan tutkinto kiinnostaisi ihan oikeasti. Ja jep, eihän kuvaamisen tutkintoja tarvita, mutta kirjoittaja sellaisen haluaisi. Kuinkakohan sitä osaisi enää opiskellakaan?!

Mites teidän muiden aivot? Ylikuormittuuko? :D

Sannis

Kesäkuu

Moikka! Mitäs kuuluu?

Meillä kesäkuu on alkanut aivan mukavasti. Tytöt sai taas superhyvät todistukset. Minillä arvosanoista oli yksi "hyvä" ja loput "erinomainen". Pokkasi vielä stipendinkin. Matikkamenestyksestä. Ei oo äitiinsä tullut. Matikka ei oo koskaan ollut mun vahvuus. Vitosluokan päättäneellä tuli ensimmäinen numerotodistus ja neiti avasi pelin kolmella kympillä. Äikkä, enkku ja yhteiskuntaoppi. Ruotsissa ja liikunnassa taas oli vielä vähän parantamisen varaa. Oon superylpeä molemmista tytöistä. Molemmat hoitaa edelleen hommat moitteettomasti ilman urputuksia. Lähtevät kouluun ajoissa ja tekevät läksynsä. 

Vielä ei tunnu koulumenestys olevan kovin suuren tuskan takana. Saa nähdä ny.. Kirjoittajalla oli hyvä todistus koko peruskoulun ajan.. lähinnä ysiä ja kymppiä täynnä. Paitsi että, käyttäytyminen oli useimmiten kasi. *nolo. Mutta kun mulla oli niin hitsisti asiaa kaiken aikaa, myös tunneilla. Lukiossa alkoi jostain syystä arvosanat jonkin verran laskea. Oli ilmeisesti muuta puuhaa :D

Viime päivät on olleet superlämpimiä ja ollaan ehditty rannalle jo pariinkin otteeseen. Saimin olemassaolo vähän rajoittaa menemisiä, kun ei haluta pentua jättää kovin paljoa yksin. Ei se paljoa toki joudukaan olemaan. Monina päivinä ei ollenkaan ja toisina maksimissaan neljä tuntia. Useimmiten vaan tunnin-pari.

Kirjoittajalla on tänään lomautuspäivä ja huomenna alkaa kesäloma. Luvassa on siis neljä ja puoli viikkoa vapaata. Pomot ja työkamu oli ostaneet mulle eilen pullot lomakuohuvaa ja sain aivan ihanan asiakaspalautteen ennen kotiin lähtöä. Muistamiset tuntui tosi hyvältä. Otin yhden jumppatuurauksen iltapäivälle ja jotenkin oli tosi kiva lähteä lomalle suoraan treeneistä. Mitään erikoista en ensimmäisen vapaaillan kunniaksi tehnyt, mutta fiilis oli jotenkin tosi kiva ja tuntui ihan supervapaalta ja kesäiseltä lähteä ruokaostoksille kasin jälkeen illalla. Elän villisti :D

Sannis