Mini on seitsemän vuotias. Koska tämä tapahtui? Ilmeisesti jossain tämän päivän ja vuoden 2012 välillä. Seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja silti tuntuu, että se on mennyt aivan hujauksessa. Ihan justhan se oli, kun itkin hysteerisenä, etten pysty enää päivääkään olla raskaana ja odottaa, kuoleeko tämäkin vauva. Ihan justhan se oli, kun istuin sängyn reunalla kivettyneenä, kun en tuntenut vauvan liikkeitä. Ihan justhan se oli, kun liikkeet tuntuikin ja pystyin taas hengittää. Ihan justhan se oli, kun tarrasin mister A:han kiinni ja totesin, että kyllä tää synnytys nyt vähän ärsyttävältä tuntuu. Ihan justhan se oli, kun heitettiin yläfemmat kätilön kääriessä miniä peittoon. Vuonna 2012 joulukuun 12. päivä aikaisin aamulla meille syntyi täydellinen tyttö. Aamu Aurora.
Mini on oman tiensä kulkija ja omaa vahvat omat mielipiteet. Harvemmin tarvii kuitenkaan takuta, koska typy on fiksu likka ja hoksusta kotoisin. Miniltä onnistuu taitavasti kaikki kädentyöt. Nikkarointi, leipominen, pelit ja askartelut menee noin vain ja monesti jaksan ihmetellä, kuinka se voi osata niin paljon kaikkea. Koulussakin eka luokka on lähtenyt käyntiin tosi kivuttomasti, vaikka typy taitaa olla luokkansa nuorin. Selkeästi on toki ollut syksyllä väsyä ilmassa, koska kaikki koulussa on uutta ja ihmeellistä, mutta aamuisin kouluun lähtö sujuu kivuttomasti. Kertaakaan ei oo avaimet unohtuneet kotiin ja läksytkin on joka päivä hoidettu oma-aloitteisesti eikä yhtään unohdusmerkintää oo koulusta tainnut tulla.
Typy on kova hassuttelemaan ja perhepiirissä tykkää pelleillä, kertoilla vitsejä, esiintyä ja näyttää taitojaan. Vieraammassa ja isommassa porukassa esillä olo ja uudet tilanteet taas ei ole ollenkaan mieluisia. Esim. kavereiden synttäreitä jää aina välillä väliin, kun mini ei halua lähteä. Mietin aina, haluaisko se, mutta ei uskalla ja kyselenkin aina monta kertaa, että ootko nyt iiiiiiihan varma ettet mene. Mini tuntuu kuitenkin olevan aina varma päätöksestään, jonka on siis tehnyt jo kutsun saadessaan eikä tunnu jäävän harmittelemaan asiaa. Omat kaverisynttärit sankari halusi tänä vuonna viettää naapurin Timin kanssa Tropiclandiassa. Tänä vuonna synttärit pilkkoutui läheisimpienkin kanssa moneen pienempään palaan sairastelujen takia. Minille se tais olla ihan sopiva ratkaisu, kun meinas jo etukäteen, että ei sitten halua puhaltaa kakkukynttilöitä.
Vähän on viime aikoina ollut ilmoilla semmosta ekaluokkalaisen vänkäystä erinäisistä asioista, mutta aika minimissä on tämän tytön uhmat ja kiukuttelut olleet. Tunteiden näyttäminen on välillä haastavaa minille. Jos sattuu tai tuntuu pahalta, ei meinaa saada sanottua sitä ja koitetaankin aina sitä työstää... että päästäis pihalle vaan ja sanois jos harmittaa. Vähän mutsia tässä jännittää, että kuinkakohan se patoaa asioita sisälleen sitten teini-iässä. Toisaalta, kyllä se sitten kuitenkin välillä tulee luo ja sanoo hiljaa, että: "Annukka määrää aina mitä me tehdään, kun me leikitään!".
Mini ottaa ystävien luo lähtiessä mukaan pussillisen puita ja työkalut. Sitten ne rakentaa tallissa Onnin kanssa linnunpönttöjä ja mitä milloinkin. Kotona se rakentaa Timin kanssa uskomatonta puumajaa ja järjestää huikeita, erittäin tarkkaan suunniteltuja bileitä. Välillä se yökyläilee Vilman kanssa ja silloin mennään aina susia etsimään muistiinpanovälineet repussa ja taskulamput mukana.. kunhan ei oo liian pimeää :D Mini on tarkka some-esiintymisestään ja kovin paljon ei enää saa kuvia laittaa esille. Joitain kuitenkin. Aamuisin mini vieläkin kävelee huoneestaan suoraan äitin syliin ja istuu siinä hyvän tovin. Illalla se komentaa huoneestaan, että "Tuu jo!!" jos on omasta mielestään joutunut odottaa liian kauan hyvän yön toivotuksia.
Aamu Aurora on kyllä aikamoinen flikka <3
Sannis