sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syyskuu


Lokakuu kolkuttelee ovella! Kiireinen, raskas ja migreeninhuuruinen oli vuoden 2018 syyskuu, mutta viimeisinä päivinä fiilis on bueno. Eilinen jumppa oli super ja päivä oli muutenkin tosi kiva. Nyt tässä pötkötellään kaikki ja mietitään mitä tekis vai tekiskö mitään. Iltapäivällä on luvassa perhevalokuvaus ja mulla pieni hetki töitä. Kehonhuoltotunti tulee itellekin niin tarpeeseen, että ei haittaa yhtään mennä duuniin sunnuntaina.

Syyskuussa migreeni on vetänyt mieltä alaspäin ja viime tipassa tullut muutos syksyn duuniaikatauluun toi suunniteltua enemmän myöhäisempiä iltoja peräkkäin mun kalenteriini. Nyt kun en enää voikaan pitää miniä kotona yhtenä päivänä viikossa ja kuitenkin omat illat menee alkuviikosta myöhälle, oon käynyt läpi aikamoisen raastavia tunteita tässä viimeisien viikkojen aikana. Kaiken maailman vanhempainillat ja happeningit siellä ja täällä on myös vieneet mehut ja ne vähäisetkin iltavapaat. 

Tuo mun aikataulumuutokseni koskee onneksi vain joka toista viikkoa ja eiköhän muutenkin hommat hitusen rauhoitu tässä nyt vähäksi aikaa. Kalenteri näyttää vähän tyhjemmältä ensi viikoille ja koska migreeni menee yleensä kalenterin kanssa käsi kädessä, on se ottanut hatkat ainakin hetkeksi. Nyt vain asenne kuntoon ja tulta päin. Otetaan kaikki irti siitä mitä saadaan ja nautitaan siitä yhteisestä ajasta mitä on. Kun vain migreeni pysyis poissa. Se on yleensä se suurin syy siihen, että asenneongelmia alkaa ilmaantua :D

Kuinka teidän syyskuu sujui?
Sannis

perjantai 28. syyskuuta 2018

Syntini

Kun kynästä meinaa muste loppua, tartu blogihaasteeseen. Satulinnasta (klik) bongasin tämän, jossa piti kirjata ylös syntejä ja hyveitä.

Herkuttelusynti: Kotona omalla porukalla tulee herkuteltua harvoin, mutta juhlat ja kahvitteluhetket vieraiden (eli siis tuttujen) kanssa... -> Tulee otettua huomaamatta liikaa ja liian monta kertaa, kun pitkään istuskellaan ja höpötellään.
Hyve: Viimeiset pari kuukautta oon kiinnittänyt tähän extrahuomiota ja herätellyt #vähemmänpullaa - haastetta taas. Oon nyt vetänyt parit synttärit pelkällä kahvilla. Toki se tuntuu vähän epäkohteliaalta, koska joku on kuitenkin nähnyt vaivaa ja fiksannut tarjottavat, mutta jos on kahdet synttärit samana päivänä, on pakko vähän himmata :D Miitingit ystävien kanssa ollaan myös muutettu niin, että usein syödään ruoka, mutta ei kahviherkkuja.

Ihonhoitosynti: En hoida tarpeeksi. Nykyään sentään kosteutan ja puhdistan, mutta nuorempana pesin kiireessä kasvot usein pelkällä vedellä enkä välttämättä edes rasvannut, vaikka pintakuiva iho olisi sitä kaivannut. Pitäisi käydä säännöllisesti kosmetologilla, mutta koska rahat riittää vain osaan siitä mitä haluan tehdä, lähden mielummin reissuihin :D
Hyve: Tavat näyttää vanhemmiten vähän parantuvan.. Nykyään en jätä kasvorasvaa väliin koskaan ja puhdistuskin on jo pitkään kuulunut vakiorepertuaariin. 

Siivoussynti: Meillä asuu sen verran sotkuista porukkaa, että seinät ja ovet likaantuu ärsyttävän helposti enkä jaksa olla niitä kaiken aikaa pyyhkimässä. Vessan nurkkia en myöskään saa niin puhtaiksi, kuin haluaisin. Meillä on vessan lattiassa pieni mosaiikkilaatta, joka oli susi jo syntyessään. Laasti on epätasaisen ja likaisen värinen ja pikkulaatta epäsiistin näköinen. Tuntuu, että vessa on nuhjuinen, vaikka sitä kuinka jynssäisi. Tahtoisin niin uuden lattian, mutta kun on vain yksi vessa, niin kuinkas sen toteuttaisi? Ai niin... ja sängyn petaaminen on mun suuri syntini. Kuka jaksaa semmosta tehdä aamulla? Mä jaksan ehkä noin joka kolmas aamu maksimissaan.
Hyve: Laitan aina iltaisin tiskipöydän siistiksi. Siivoan joka päivä jotain. Toki, meillä on silti aina sotkuista. Nämä mun asuinkumppanini ei näe sitä sotkua ollenkaan samalla tavalla, kuin minä.

Hiussyntini: Tällä hetkellä mun hiukset on aika katastrofi. Laitoin permiksen, jota mun superkuiva tukkani ei pitäny kovin hyvänä ajatuksena ja nyt en tiedä, mikä olisi seuraava askel. En voi pitää hiuksia auki, mutta suurin hiussynti on se, etten osaa laittaa sitä mitenkään. En oo koskaan opetellut  enkä vain tiedä, kuinka lettejä tai muita kampauksia tehdään. Eikä mun mielestä mulle mikään sovikaan. Joka päivä siis nuttura päähän ja that's it. Epäonnistunut permis tuo kuitenkin vähän ilmavuutta, joka on parannus entiseen. Mulla on todella paljon tukkaa, mutta se on tällä hetkellä liian lyhyt, liian kuiva ja yksinkertaisesti vain liian karsea. Ei vaikuta kovin paljoa yleisfiilikseen hei. Jep, eipä juuri!
Hyve: Päätin lopettaa hiusten värjäämisen jo kuukausia sitten ja sillä tiellä oon pysynyt. Oon myös vihdoin oppinut laittamaan hoitoaineen tosiaan pyyhekuiviin hiuksiin ja maltan jopa pitää sitä hetken. Käytän nykyään jätettävää hoitoainetta ja säännöllisesti syvähoitoa. Toki... ei oo ainakaan vielä ollut näillä toimenpiteillä kuitenkaan kovin paljoa vaikutusta.

Ystävyyssynti: Luovutan helposti jos tuntuu, että tapaamiset on liian vaikeita sopia. Jos toiselle ei sovi, vaikka monta kertaa kysyn, en enää viitsi kysellä. Meidän perhe on hyvinkin joustava sen suhteen, missä tavataan ja koska tavataan, mutta jos toinen ei pysty koskaan joustaa kauppareissujen aikataulusta, en vain jaksa enää kysellä. 
Hyve: No just tuo joustavuus. Ei oo väliä mitä tehdään ja missä tehdään, kunhan tehdään. Tapaan mielelläni usein niitä ystäviä, joiden koen myös haluavan tavata mua. Useimmiten tavataan ystäviä koko perheellä ja saadaan siis samalla olla yhdessä koko porukka. 

Pukeutusmissynti: Öööö...ai mikä niistä? Mulla ei ole koskaan mitään, mitä laittaa päälle. Laihdun ja lihon kaiken aikaa eikä vaatekaappi pysy mukana. Ja kyllä.. pysäyttäisin kierteen jos osaisin. Yritän toki koko ajan. Mulla ei ole siistimpää takkia, ulkoilutakkia tai kunnollisia housuja tässä kelissä ulkoiluun. En myöskään koskaan löydä istuvia siistimpiä housuja ja siksi tunnen oloni AINA epämukavaksi, kun pitää lähteä johonkin muualle, kuin jumppaan tai kamujen luo kaffille.
Hyve: Ostan harvoin itselleni mitään. Onkohan se hyve vai ei? En pidä vaatteiden ostamisesta, koska teen usein huteja. Vaikka vaate tuntuu sovitettaessa sopivalta, käytössä käykin niin, että housut valuu (AINA!!!) tai pusero tuntuu pussittavan liikaa selästä. Oon "vähän" erityisherkkä tässä(kin) suhteessa. Koko päivä on pilalla jos joku vaatteessa ei tunnu hyvältä. Ärsyttää myös yli paljon vaatteiden laatu nykyään. Kun löydät hyvän, on se muutamien kuukausien päästä jo kulunut ja kauhtunut.

Parisuhdesynti: Nalkutan liikaa. Yritän olla hiljaa, mutta paaaaljon useamminkin voisin pitää mölyt mahassani. Ärsyttää toisen sotkut. Ärsyttää, kun toinen ei tajua puolesta lauseesta missä mennään. Ärsyttää, kun ärsyynnyn ja ärsyttää, kun valitan ja nalkutan. Toinen synti on se, että toisen pitäis aina olla vahva ja jaksaa. Haluaisin aina, että mulla on aina se kallio johon voin tukeutua ja luottaa. Ymmärrän, ettei se tietenkään niin voi olla, mutta huomaan, että vähän hermostun heti jos toinen on hermostuksissa tai muuten vaan jotenkin puolivaloilla mukana.
Hyve: Oikeasti arvostan tuota mun toista puoliskoa ihan älyttömästi. Toivon, ettei se liikaa tee myönnytyksia meidän naisväen takia, vaan pitää oman päänsä aina välillä. Ei oo varmaan kovin helppoa elellä kolmen naisen kanssa. Monesti mietin, että ei olisi parempi mies mun kohdalle voinut osua. Vaikka kaikilla on omat haasteensa ja arki on aika tasapaksua välillä, ajattelen, että me yhdessä vedetään tätä sirkusta maailman tappiin asti. En voisi kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa.


Kuvat löytyi puhelimesta eivätkä, as you can see, liity aiheeseen mitenkään. Olis vain ollu niin nuiva kokonaan ilman kuvia :D

Hyvää viikonloppua!
Terkuin,
Sannis

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Varaslähtö


Lauantaina satoi vettä ja minillä oli tylsää. Jostain se bongasi jouluaiheisia leimasimia. Mulla ei ollut muistikuvaa koko leimasimien olemassaolosta. Taitaapi olla mummun tekosia :) Oli niin söpöjä leimoja, että ryövättiin ysiveeltä sopivan värisiä kartonkeja ja laitettiin askartelupaja pystyyn.

Eihän me mitään joulukortteja olla enää moneen vuoteen lähetetty, vaan toivotellaan yleensä somessa ja livenä, mutta viemisiin ja paketteihin on ihan kiva olla pieni kortti mukana. Semmosia sitte vähän leimailtiin ja nyt ollaan pikkuusen paremmin ajoissa joulua varten. Kortit, check!

Käytiin muuten mister A:n kanssa myös Citarin Mammuttimarkkinoilla ja ysiveen hiukoma Lego Friends-jättipaketti oli -30%. Nyt on kaapissa minille yksi ja ysiveelle kaksi joululahjaa. Sen verran nihkeästi tuli tänä vuonna veronpalautuksia, että pakko olla ajoissa vaikkei montaa lahjaa hommatakaan. Toki mietittiin, mihin nyt jemmataan ne lahjat ettei unohdu. Niinkin on saattanut joskus käydä.

Kirpparikaupoilla oon käynyt naapurissa ja Littlest Pet Shop - tyyppejä on jemmassa ysiveen joulukalenteria varten. Mun mielestä on ihanaa, että tytöt haluaa joka vuosi sen saman joulukalenterin... ne samat kangastötteröt roikkumaan naulaan ja sinne sitten tonttu tuo karkin tai jonkin pienen yllätyksen. Joskus kuulemma myös äiti laittaa sinne jotain. Tytöt on nähneet. :D 

Molemmille menee kalenteriin muutamalle päivälle jotain kivaa puuhaa.. uimaan meno tms. Muutamalle päivälle karkki. Mutta sitten, kun ysiveelle on petsit, niin mitä ihmettä minille? Onko ideoita? Ei missään tapauksessa kuulemma mitään tyttöjen juttuja. Ajattelin että ostan jonkin pienemmän Lego Ninjago - paketin ja puran sieltä muutamalle päivälle legoja. Mutta oisko muuta ideaa? Mitä muuta tommosta pientä silppua pojille vois olla?

Ai miksi mä oon niin ajoissa matkassa? No siksi, kun tykkään ihan hirveästi kaikista jouluhommista ja mulla on ne tietyt jutut, jotka haluan tehdä ja laittaa. Jos jätän ne kaikki joulukuulle, ne ei oo enää kivoja vaan sitten tulee kiire ja stressi ja sepäs vasta ärsyttävää onkin. Tytötkin usein pitää toiveensa samana eikä ne vaihdu joka päivä, joten lahjojakin voi hommata jo etukäteen. Tämä systeemi sopii mulle ihan perfect. Mulla pitää aina olla vähän jotain suunniteltavaa ja mietittävää.

Teettekö te etukäteen joulujuttuja? Vai vasta sitten joulukuussa?
Täällä on nyt varaslähtö otettu :)
Sannis

tiistai 25. syyskuuta 2018

Blocked


Nyt on joku ihme lukko päällä. Ei oo mitään sanottavaa. Voiko edes olla mahdollista? Aina sanon, että mun kynästäni ei muste lopu, mutta nyt on kyllä vähissä. Ihan ihmeellistä. Mutta Vaasa se vain on nätti kaupunki. Tykkään kuvata täällä ja löytää uusia kulmia. Vaasalaiset monesti moittii tätä meidän kotikoloa. Ihan turhaa suunsoittoa sanon minä.

Lähden kynäkaupoille.  See ya!
Sannis

perjantai 21. syyskuuta 2018

Mealprep


Mitä te syötte töissä? Syöttekö eväitä vai käyttekö lounaalla? Mulla on eväät aina. Ihan aina. Teen orjallisesti eväitä valmiiksi pakkaseen. Joskus käy tsägä ja tulee vastaan päivä, kun ehditään lounaalle. Silloin jää eväsrasia pakkaseen. Lounaspäiviä on kuitenkin harvoin, koska lounaiden hinnat ja koska kiireiset päivät.

Teen aina eväitä enemmän kerralla. Mua ei niin haittaa, vaikka syön monena päivänä peräkkäin samaa ruokaa. Yritän kuitenkin yleensä, että lounas ja päivällinen olisi eri ruuat. Maanantaista keskiviikkoon syön molemmat töissä. Mun eväät on hyvin harvoin mitään varsinaisia ruokalajeja. Ne on kanaa, kasviksia ja riisiä. Tai jauhelihaa, kasviksia ja pastaa. Joskus jos on lasagnea, on juhlapäivä :D

Jos ei tarvi työpäivinä tämän kummempaa gourmeeta, menee eväiden tekoon aika vähän aikaa. Oisko ehkä tunti ja koko viikon eväät on ready. Ja teen siis eväät aina meille molemmille, mulle ja mister A:lle. Ei mun mielestä paha. Ennen tein eväät sunnuntai-iltaisin, mutta nykyään koitan saada ne pakettiin jo aiemmin ettei tarvi viimeisiä viikonlopun vapaita hetkiä käyttää hellan ääressä.

Viime aikoina oon tehnyt paljon eväitä ilman kasviksia ja ottanut sitten tuoreet kasvikset joka päivä mukaan. Talven aikana ehdin jo vähän kyllästyä ainaisiin pakastekasviksiin. Pikkutomaatit on niin helppo napata mukaan eikä kurkun pilkkominenkaan kauaa kestä. Nyt oli jääkaapissa porkkanoita ja sipulia. Yksi pieni paprikakin löytyi ja niistä tuli kyllä aika kiva lisukecombo.

Teettekö te eväitä?
Sannis

maanantai 17. syyskuuta 2018

Mustikkamuija


Kivaa maanantaita! Hyvä viikonloppu takana. Perjantai meni vielä migreeneissä, mutta lauantaina helpotti onneksi. Bileet sujui loistavasti! Mutsi eli mummu oli tehnyt pöydän täyteen herkkuja ja lapsilla tuntui olevan tosi kivaa. Tyypit kiipeili puissa ja köysissä, kuunteli musaa, tanssi, pelasi lentistä, heitteli tikkaa, leikki Petseillä ja ties mitä. Seuraavana päivänä ysivee kertoi kaverilleen, että: "Mökillä ei muuten sitte tekeminen lopu!" :)

Mustikkaa oli vielä älyttömän paljon puskissa, joista jo monista lehdetkin oli pudonneet. Noukin pari pientä ämpärillistä ja olipa täydellinen mustikkasää. Ei hyttysiä, ei paarmoja, ihanan viileää. Mustikkaa olis riittänyt pienelle armeijalle, mutta pakko oli välillä käydä kotona nukkumassa. Kun lähdettiin kotiin päin, nähtiin kymmeniä ja kymmeniä lintuja.. ehkä kurkia, jotka lähtee kuulemma joka ilta Söderfjärdenin meteoriittikraaterilaaksosta saaristoon yöksi petoja pakoon. En tietenkään ehtinyt saada niitä kuvaan, mutta toisaalta.. keskityinpähän vain katselemaan. En tiedä oonko koskaan nähnyt noin suuria auroja tai noin paljon isoja lintuja kerralla. Aika mahtavaa!

Sen verran hyvä sää oli sunnuntainakin, että suunnattiin uudelleen nokka kohti Sundomia aamulla ja ehdittiin noukkia marjoja jonkin verran lisää. Oli varmaan migreenin rippeetkin siinä kohdassa hellittäneet, kun tuntui niin hyvältä. Oli jotenkin paljon helpompi hengittää taas. Maisemat mökillä on aina kohdillaan ja nyt, kun hyttyset loistaa jo poissaolollaan, olisin voinut kävellä metsässä paljon kauemminkin.

Uuteen viikkoon taas! Toivon, että nyt väsyn, migreenin ja nihkeiden juttujen kierre hellittää hetkeksi. Alkuviikon teen iltaan saakka duunia ja loppuviikon lähden aamuhukista himaan. Hammaslääkäriä on luvassa mulle ja ysiveelle. Ysivee pääsi jonotuspaikalta sisään Taiteen perusopetukseen ja se on meidän uusi juttu tälle viikolla. Typyhän kävi siellä jo kevään, mutta supermutsi ilmoitti liian myöhään syksylle. Onneksi oli tullut vapaa paikka. Minillä on perjantai-illalle yhdet synttärit tiedossa. Viikonlopuksi ei oo vielä mitään kummempia suunnitelmia. Oliskohan silloin vielä mustikoita?

Kivaa tätä viikkoa!
Sannis 

perjantai 14. syyskuuta 2018

Life


Mukavaa perjantaita! Mitä meinaatte duunata viikonloppuna?

Täällä ei meinaa olot antaa periksi ollenkaan. Pää on niinku Haminan kaupunki ja pitkästä aikaa ei tunnu edes migreenilääkkeet auttavan. Nykyään yleensä auttaa viimeistään toinen satsi, mutta nyt oon kärvistellyt eilen koko päivän ja tänään tuntuu sama homma jatkuvan. Oon ihan hajalla ollut koko viikon. Kaikki tuntuu hankalalta, oon ihan surkea kaikessa ja mitä näitä juttuja nyt onkaan.. Argh! 

Ollaan tässä viikon aikana tehty vähän kirpparikauppoja. Mini on toivonut ettei aina tarttis ajaa pinkillä pyörällä. Oon kuitenkin ollut sitä mieltä, että värin takia ei ruveta uutta ostamaan. Sitten kuitenkin kun tajusin, että seuraavakin fillari on jo tossa odottamassa ja sekin on tietysti pinkki, hellyin ja peruin puheeni. Lupasin, että jos pinkki menee kirpparilla ja samalla rahalla saa uuden, voidaan tehdä vaihto. No niin vain kävi, että minillä on tänään siisti musta/oranssi maastopyörä alla. Pinkin kypärän tilalle ostettiin FB-kirpparilta makea sininen Paul Frank-kypärä ja kyllä nyt on onnellinen tyttö. 

Huomiselle tytöt ja serkkupojat on suunnitelleet bileitä. Mummun kanssa lapset on tätä miettineet jo jonkin aikaa ja nyt ysivee on kirjoittanut listan. Diskopallo, musiikkia, sipsejä, matokarkkeja ja mitä kaikkea siellä nyt lukikaan. Jokaisella oli joku toive. Eli huomenna meillä on bileet mökillä. Tytöt ei meinanneet nahoissaan pysyä, kun pakkasivat tavaransa ja hyppäsivät jo tänään autoon mummun ja poikien kanssa. Me mennään mister A:n kanssa huomenna perässä. Ihanaa, että tytöt pääsi mökkeilemään jo tänään. Ja ihanaa, että saan nyt hetken huilata. Kun nyt vain riittäisi huiliaika tämän hemmetin migreenin häätöön. Sen verran hyppii kirjaimet verkkokalvoilla, että paras heittää tietokone kiinni.

Mukavaa viikonloppua!
Sannis

maanantai 10. syyskuuta 2018

Syksy


Viikonlopulle oli kalenterissa tasan yksi merkintä ja mun mielestä se oli niin ihanaa. Perjantaina, kun pyöräiltiin minin kanssa eskarista ja duunista kotiin, oli fiilis ihan super. Vihdoin viikonloppu ilman mitään suurempaa hässäkkää. Ajattelin, että imuroin ja pesen lattian nopsasti ja sen jälkeen vedän lonkkaa loppuillan. No, toisin kävi. Kesken imuroinnin löysin itseni siirtelemästä olkkarin isoa kaappia. Sen jälkeen löysin itseni siivoamasta minin huonetta, josta jatkoin ysiveen huoneeseen. Molemmat tytöt oli onnellisia. Mini varsinkin tykkää ihan älyttömästi, kun autan huoneen siivoamisessa. Se aina pyytää, että voisko äiti auttaa ja voitaisko käydä myös kaapit läpi. Minin huone onkin aika helppo. Se kun ei niinkään keräile romua. Toisin, kuin siskonsa. Elämänhalu valui kyllä taas ysiveen huoneen lattialle aika nopsasti, kun kannettiin semmonen kuusi pussillista roinaa ja silppua roskiin. On tuo aikamoinen neiti. Huone on aina ihan järkyttävässä kunnossa ja pienessä ajassa se ehtii saada kaikki kaapit ja laatikot ihan täyteen kaiken maailman tavaraa, paperia ja projektia. Ysiveen mielikuvitus on rajaton ja se on maailman paras keksimään askartelujuttuja. Niiiiin yritän tukea luovuutta ja edes vähän hillitä huokailua ja siunailua huonetta siivotessa, mutta OOÄMGEE!!!

Ulkoilut hoidettiin lauantaina pitkän ja sunnuntaina lyhyen kaavan kautta. Lauantaina kierrettiin Kunileden, melkein 7 kilsaa ja se tuntui kyllä jotenkin pitkältä. Reitti oli kaunis ja vaihteleva. Kaksi ja puoli tuntia käpyteltiin metsässä ja loppua kohti kaikkia alkoi jo vähän tuskastuttaa. Huomaan, että kaipaisin niin nyt hetken hiljaisuutta ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Ei meinaa pää jaksaa tyttöjen papatusta koko ajan. Eikä se tietenkään niiden vika oo. Nehän vaan haluaa kertoa onnellisena mulle juttuja, mutta jotenkin mä siellä kävellessä ajattelin, että nyt just olisin niiiiiiin mielummin hiljaisuudessa, kuin kuuntelisin taukoamatonta höpötystä Musically-videoiden teosta. Paskamutsi täällä siis päivää!

Silläkin uhalla, että kuulostan paikalleen jumittuneelta lp-levyltä, kerron, että on nyt ollu vähän liikaa kaikenlaista viime aikoina ja siksi tämä hiljaisuuden kaipuu. Tytöthän on ihania. Nytkin ne keräsi tohinoissaan puolukoita karkkipusseihinsa. Kuulemma iskälle, koska iskä tykkää puolukoista. Ja äitille, koska äiti laittaa aina smoothieen marjoja. Jep, karkkipusseihin. Lauantaikarkit syötiin tällä kertaa metsäretkellä :) Kaksijapuolituntisen aikana muutaman kerran molemmat typyt mainitsi, että tuntuu retki vähän pitkältä, mutta  päästiinhän maaliin ja hyvä fiilishän siitä tuli, kun oltiin oltu niin reippaita.

Sunnuntaina tehtiin lyhyt kierros tässä lähimaastossa. Mini oli käynyt uimahallin takana kuntoradalla eskarilaisten kanssa ja ysiveekin halusi tsiigaamaan, mitä sieltä löytyy. Löytyihän sieltä vaikka mitä ja molemmat tytöt oli innoissaan. Täytyy käydä samassa paikassa vähän pidemmän kaavan kautta joku päivä. Melkein vain toivoisin, että tulis vähän viileämpää. Semmonen vähän kirpeä ja ihanan raikas syysilma. No, eiköhän sitä viileääkin oo taas pian tiedossa.

Viikonlopun saldona on selkeämpi fiilis ja siistiytynyt koti. Sunnuntaina mini timpuroi iskän kanssa pari tuntia ulkona ja ysivee oli kavereidensa kanssa. Minä puuhailin täydessä hiljaisuudessa kotihommia ja sitä niin kaipasinkin...että sai tehdä omaan tahtiin hetken jotain, jonka jälkeen näkee oikeasti työnsä tuloksen. Tavaraa lähti kirpparille pari isoa kassillista ja jäljelle jääviä sain parempaan järjestykseen. Oon pari viikkoa tässä pikkuhiljaa järkkäillyt paikkoja kotona ja nyt on käyty läpi jo melkein kaikki kaapit. Talvivaatteet on soviteltu ja luistimetkin testattu. Tyttöjen vaatteista on laitettu rikkinäiset ja pienet pois ja leluista on turhat karsittu. Keittiöstäkin laitoin aika ronskilla kädellä kippoa ja kappoa kirpparille. Kun ei niitä kerran oo tullut käytettyä niin miksi säilöä?

Semmonen syksyviikonloppu meillä. Minkäslainen teillä?
Sannis

torstai 6. syyskuuta 2018

Säästöön


Mini on nyt sellaisessa vaiheessa, että se ei paljoa leluilla leiki. Legoja tekee kyllä ja pukee rooliasuja päälleen, mutta lelut sinänsä ei juurikaan kiinnosta. Varmaan tulee taas vaihe, jolloin hutsittaa jollain pikku-ukkeleilla leikkiä, mutta nyt typy on laittanut melkein kaikki lelunsa kirpparille. Oon aina hetken pitänyt jemmassa tavaroita ja vasta sitten, kun on varmistunut ettei niitä tosiaan kukaan tarvi, oon kaupannut eteenpäin. 

Keittiötarvikkeet ei oo kiinnostaneet enää pitkään aikaan ja niitä oon jo parikin satsia myynyt FB-kirpulla. Ne on niin perussettiä, että menevätkin nopeasti eteenpäin. Kuvissa olevat halusin kuitenkin säästää. Puiset ruokajutut ja mutsin eli mummun tekemät hedelmät on niin symppiksiä, että niitä en vain malttanut laittaa pois. Anopin eli mumman tekemässä korissa ne on jotenkin niin sopevan näköiset, että vaikka laittais kuulkaa hyllylle koristeeksi. Minille selitin, että ehkä sitten joskus, kun mini itse on mutsi, voi se antaa nämä lapselleen. Miniä hihitytti kovasti :D

Oikein paljoa en oo säästellyt, ei meillä olisi tilaakaan, mutta jonkin pienen vaatteen oon molemmille tytöille laittanut muistolaatikkoon ja taitaapa siellä joku Sophie-kirahvikin olla tallessa. Lempparinallet säästetään toki sitte, kun ne ei enää nuku kainalossa ja nämä ruokajutut menee nyt säilöön.

Säästättekö te leluja tai muita lasten tavaroita?
Sannis

P.S. Selvisin eilisestä. Ja kuten ennustin, nopeasti helpotti. Päivä oli hektisen hauska ja illan jumppa ihan super.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Värit


Nyt on vähän värit tästä keskiviikko-aamusta kadoksissa. Minillä on kova ikävä äitiä. Se ei yleensä turhista urputa, mutta nyt valitti huonoa oloa aamulla ja oli kalpeakin. Piristyi kuitenkin, kun söi aamiaisen. Ei oksettanut eikä ollut kuumetta. Eskariin sitte vaan. Olis kuitenkin sieltäkin vielä ollut lähdössä mielummin äitin kanssa kotiin. Se rakastaa eskaria ja tykkää yli paljon olla siellä, mutta joku tänä aamuna oli nihkeää. Illalla oli jo isille sanonut, että on äitiä ikävä. Huh.. tämä on niitä maailman parhaan duunin varjopuolia. Kun siellä menee niin usein iltaan saakka. Eilenkin olin endorfiineja ja tärinää täynnä, kun tulin himaan illalla duunipäivän jälkeen ja nyt kuitenkin sydän (ja silmät) itkee pienen eskarilaisen takia. Täytyy taas vain koittaa muistaa itsellensä kertoa, että ei se maailman paras äitikään voi aina olla paikalla. Ja onneksi maailman parhaassa duunissa voi tehdä loppuviikon lyhyttä päivää ja silloin otetaan takaisin alkuviikon menetetty aika. Soitin vielä varuiksi eskariin ja varmistui, että siellä kaikki ok.

Kolmasluokkalainen pelkää maailman kauheuksia. Ja kirjoittaja voi niin samaistua kolmasluokkalaisen tunteisiin. Vaikeaa on yrittää esittää reipasta ja koittaa olla näyttämättä omia pelkojaan lapsille. Silti tänäkin aamuna selitin kärsivällisesti ja tekoreippaasti, että jos pelikutsuja outohin peleihin tulee, niihin ei vastata tai jos puhelimeen soittaa outo numero, ei saa vastata. Koska soittaja voikin olla joku helevetin peli, joka kutsuu mukaan sairaisiin haasteisiin. Aaargh! Millä hemmetillä nämä meidän lapset selviää täysjärkisinä aikuisiksi asti, kun kaikenlaista paskaa tulee joka tuutista? Päätettiin aamukeskustelut kolmasluokkalaisen kanssa koulun pihalla vielä tiukkaan loppukaneettiin: "Sulla ei oo mitään hätää, koska sä oot fiksu likka!" Ja kädet laitan kyynerpäitä myöden ristiin, että kolmasluokkalainen muistaa sen maailman tappiin asti. Niin kauan, kuin pysyy oma järki päässä, on vielä jotain toivoa.

Eilen siinä manasin duunikamulleni Ellulle, että mikä hemmetti on, kun hikoilen paidan nihkeäksi pelkästään paikallani seisten. No ei taaskaan tullu mieleen, että vanha ystävänihän se siellä tekee tuloaan. Miten se voi olla aina sama juttu.. ekoista oireista ei muka osaa ymmärtää ollenkaan. Vasta sitten alat aavistaa jotain, kun heräilet koko yön hikisenä ja niin, että kasvojen ihoa kuumottaa ihan hulluna, joka paikkaa kolottaa ja unet on painajaisia. Aamulla, kun vasen ohimolohko huutaa hoosiannaa ja tuntuu, kuin rautakanki pään sisällä yrittää työntää toisen päänsä korvasta ja toisen silmästä läpi, ymmärrät, että niin.. olisko vaikka migreeni.

**tun migreeni! Menis ny vaihtoon. Oikeesti!

Niin, että mites teidän muiden keskiviikko?

Sannis

P.S. Koska Blogger ei jostain syystä suostu keskittää rivejä, on allekirjoitus nyt väärässä paikassa. Vähän ny haittaa hei :D

maanantai 3. syyskuuta 2018

#kaikenkuvaaja


Viikonloppu lusittu. Meni nopeasti. Oon ollut viime aikoina tosi väsynyt ja jotenkin uuvuksissa. Perjantain kevyt puolen tunnin kävelylenkkikin nosti sykkeitä ihan liikaa ja pisti taas miettimään levon merkitystä. Sosiaalinen krapula vaivaa selkeästi, kun rauhallisempaa kotiaikaa ei oo ollut oikeastaan ollenkaan vaan ollaan lennetty juhlista seuraaviin ja happeningista toiseen.

Nyt kuitenkin, vaikka vapaapäiviä kertyi viime viikolle vain yksi, tuntuu jo vähän kevyemmältä. Perjantai-ilta otettiin iisisti. Lauantaina olin duunissa ja sieltä tullessani olin i-h-a-n kaput. Hengasin koko illan sohvalla tai ainakin hyvin lähellä sitä. Nukuin piiitkän yöunet ja aamulla tuntui, että on oikeasti levännyt. Viime aikoina oon nukkunut huonosti ja nähnyt unia kaiken aikaa. Silloin ei oikein ne yötkään oo lepoa jos kaiken aikaa on meno päällä. Nyt unet pysyi poissa ja sain nukuttua. 

Sunnuntaina tehtiin mutsin ja pikkusiskon poikien kanssa täsmäisku Burger Kingiin, niin ei tarvinnut keitellä dinneriä. Pojat on muuttaneet tänne Vaasaan isänsä luokse ja on tosi kivaa, kun voidaan nähdä nyt helpommin ja vaikka extempore. Pojista se, joka on yksitoistavee, aina kiusaa mua valokuvaamisesta. "Pitääks aina laittaa kaikki Instagramiin? Hashtag mothersday.. hashtag strawberrycake..hashtag kaikenkuvaaja." Ja aina se on mun mielestä yhtä hauskaa kun se keksii mulle hashtagit valmiiksi. Kaikenkuvaaja on tähän mennessä paras :D :D

Jos ykstoistavee miettii valokuvaushommia, niin mun oma ysiveeni miettii erilaisia duuneja. Juteltiin typyn kanssa ja se halusi tietää mitä officeduuneissa tehdään. Että mitä se mutsi tekee, kun sillä on "toimistoduunia" ja pokkana se multa kysyi: "No mitä siellä toimistossa sitte tehdään? Tuijotetaan tietokonetta? Saadaan päänsärkyä?" Niin.. suurinpiirtein noin joo :D

Tällä viikolla EasyFit Vaasassa on avoimet ovet. Tällä viikolla alkaa meidän ryhmäliikunnan syysaikataulu ja mulla on alkajaisiksi tänään kolme uutta jumppaa. Että se on kuulkaa nyt laitettava jumppahousut jalkaan ja musat korville, että tietää sitten illalla mitä on tekemässä. Kiireinen, hauska viikko taas tiedossa. Oon odottanut tätä viikkoa jo hetken... että saadaan syksyn jumpat rullaamaan. Should be fun! Tulkaahan käymään!

Mukavaa viikkoa!
Sannis