lauantai 30. marraskuuta 2019

Joulukuusi


Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä. Tänään pystytettiin joulukuusi. Sovittiin tyttöjen kanssa jo muutama viikko sitten, että tämä on The päivä. Meidän kuusen koristeet on vuosien varrella kerättyjä ja melkein joka vuosi ostan myös jonkun uuden. Osa koristeista on tyttöjen askartelemia, jotkut oon hankkinut jo kauan sitten. Viime vuonna uusi juttu oli vihreä helminauha ja tänä vuonna uusinta uutta on jännän vihreät pallot.  Ostin myös kaksi samettista, punaista palloa Minimanista, koska en vaan voinut vastustaa niiden ihanaa retrolookia.

Missä vaiheessa teidän jouluvalmistelut on?
Sannis 


maanantai 25. marraskuuta 2019

Lahjalistat


Täällä on taas leivottu pipareita. Tällä kertaa joulupukille ja tontuille. Eilen oli Vaasan joulun avaus ja nähtiin torilla joulupukki. Mietittiin, että nyt saattaa olla järkevää jättää lahjalista, koska joulupukki on hoodeilla. Pipareita pitää tietysti olla pitkän matkan kulkijoille, että jaksavat. Mini huolehti myös, että maitolasikin pitää jättää.

Aamulla, kun herättiin oli lahjalistat kadonneet, samoin piparit ja maito. Tilalla oli pieni kiitos-viesti. Enää juttu ei herättänyt niin suurta riemua, kuin yleensä, mutta selkeästi tytöt oli mielissään. Mini taitaa uskoa vielä pukkiin, vaikka me ei olla mitään ihan hirveän suurta illuusiota koskaan pidettykään yllä. Ollaan aina puhuttu avoimesti joululahjoista ja kerrottu, että jouluna saa antaa toisille lahjoja jos haluaa. Tytöt on itse päätelleet, että aamulla kuusen alla olevat lahjat on joulupukilta. Mummut, papat ja tädit on antaneet omansa sitten vähän myöhemmin ja niiden antajan tytöt on aina tienneet.

Kymppivee on jotenkin ihana, kun tietää kyllä kuka ne lahjat kuusen alle laittaa ja kuka sen lahjalistan yön aikana pöydältä hakee, mutta minillekin aina puhuu tontuista ja joulupukista. Jotenkin tosi hellyttävää, että haluaa pysyä vielä lapsena ja uskoa joulun taikaan. Meillä joulupukki käy aina silloin, kun me nukutaan. Ehkä sekin omalla tavallaan tekee koko jutusta vielä mystisempää.

Onko teillä jo lahjalistat valmiina?
Sannis

perjantai 22. marraskuuta 2019

Horror

Tää on ollut nyt yhtä migreenipäiväkirjaa viime aikoina. Mutta sitä tää on pahimmillaan.. Pahimmillaan ei elämään meinaa mahtua mitään muuta. Viime viikolla oli pakko jättää yksi jumppa väliin sen jälkeen, kun tiistain tunnilla ei meinannut enää pysyä dinnerit sisällä ja koko kroppa oli kankea kuin puupökkelö kotiin lähtiessä. Oli vaikeaa edes koukistaa käsiä tai jalkoja. Sanoisin, että oli aikalisän aika. Aikalisän otinkin loppuviikkoon ja viime postauksen jälkeen ajattelin, että hommat alkaa mennä parempaan päin.

No vähänpä tiesin. Keskiviikko ja torstai oli ihan horror-päiviä. Lähdin keskiviikkona aamulla ihan normaalisti töihin ja aika nopeesti alkoi käydä ilmi, että päin helee menee. Kipu ja paine päässä alkoi olla jo aikamoista luokkaa, kun lähdin lääkäriin. Aiemmin oon saanut vielä jollain tavalla hommat hoidettua, kun kipu on ollut siedettävää ja muut oireet pahempia. Nyt kipu oli kovempi, kuin kertaakaan tänä vuonna ja lääkärissä en meinannut päästä edes ovesta sisään, kun purskautin koko viimeisen kuuden viikon itkut lääkärin niskaan. Sillain puolihysteerisenä yritin kertoa asiani ja jälkeenpäin papereissa olikin kaikkea miellyttävää tyyliin: "Itkuinen ja ahdistunut". Verenpaine oli varmaan sen hetkisestä olotilasta johtuen korkea ja sain kotiin verenpainemittarin mukaan. Uusi lääke kuulosti mun korvaan aika rajulta, mutta epätoivoiset ajat vaatii kunnon keinoja. Vai miten se nyt oli?

Kipu ei katkennut vielä keskiviikkona. Kyllähän mä tiedän, että kun hommat on päässeet tähän pisteeseen, ottaa vähän aikaa että uusi hoito tepsii, mutta torstaina kun kipu oli oikein paha, tuli pohja vastaan. Soitin terkkarille ja kyselin vielä lisäapuja. Puhelun jälkeen romahdin ihan totaalisesti. Tipahdin kontilleni lattialle ja itkin hysteerisenä. Olin varma etten nouse enää.


Jotenkin sain kerättyä itseni rippeet keittiön lattialta. Heitin jo haaveet tämän päivän pikkujouluista, ensi viikon jumpista ja Volbeat-keikasta roskakoriin. Työkaverit mua WhatsAppissa rauhoitteli, että äläs nyt.. onhan se tilanne ennenkin muuttunut sitten yhtäkkiä. No niinpä. Niin se muuttui tälläkin kertaa. Pari tuntia ja yhtäkkiä horrorkipu oli poissa. Väsytti ja tottakai päässä tuntui, mutta kipu oli veks. Huilailin ja kuvasin ihanat ruusut, jotka rakas ystävä oli mulle aiemmin tuonut piristykseksi.

Illalla särky alkoi uudelleen. Ei niin pahana, kuin aamulla, mutta alkoi kuitenkin. Nyt kello on 8.41 aamulla ja olo on vähän niin ja näin. Aika varovasti saa liikehtiä ja hyvin ohuella nuoralla mennään. Ohimo tuntuu siltä, että koska tahansa voi alkaa tapahtumaan. Todella ihmeellistä tämä elämä just nyt. Yhtään ei osaa ennustaa, mitä muutaman tunnin päästä tapahtuu ja mikä on vointi. Bossille sanoinkin, että nyt ei varmaan mulle kannata ostella pikkujoulujuomia. Vois olla aikamoinen pöhinä päällä tämän lääkecombon kanssa.

Verenpaine on ollut ookoo nyt jokaisella mittauskerralla. Ei ollenkaan korkea. Maanantaina on uusi lääkärikäynti ja mietitään jatkoa. Aika paljon nyt tuntuu olevan tätä migreenipäiväkirjaa ja pakko varoitella, että sitä on varmasti vielä luvassa. Hyvinä hetkinä koitan katsella maailmaa aina välillä linssin läpi, koska näiden ihanien juttujen tallentaminen tuo valoa mieleen.

Mukavaa viikonloppua!
Sannis

tiistai 19. marraskuuta 2019

Kirkas


Tiistai. Marraskuun 19. päivä. Pakko merkitä lokiin, että eilen oli paras päivä viiteen viikkoon migreenin suhteen. Varasin toki jo lääkärin keskiviikoksi, koska ei hitto tämmöstä nyt kukaan jaksa, mutta eilen yhtäkkiä oli kirkas olotila. Päätä toki kiristi vaihtelevaan tahtiin, mutta tuntui, että oon oma itseni. Jaksoin puhua ja höpöttää ja jumpat tuntui tosi hyvältä. Kevensin toki melkein kaikkia liikkeitä ja jätin hypyt ym. pois, mutta hyvin meni. Saas nähdä nyt kuinka tänään. Klo on nyt 5.55 ja vielä ainakin on ookoo.

Ei mulla tuon lääkärikäynnin suhteen ihan hirveen suuria toiveita oo, mutta pakko kai se on käydä vähän juttelemassa ja miettimässä, mitä voitais tehdä. Inhoan mennä lääkäriin. Pitkitän sitä meno aina. Useimmiten liikaa. Mutta, kun en kestä mennä sinne valittamaan vaivojani. Aina siinä tilanteessa unohdan, että mitäs mulla nyt olikaan. Ja oliko se nyt mitään? Mulla ei oo vielä(kään) semmosta omaa luottolääkäriä tai neurologia, jonka kanssa pystyisin setvimään tätä mun hommaa. Inhottaa mennä taas ihan vieraan ihmisen luo. Pelkään aina, että ne laittaa mut puntarille :D

Niin, että eipä mulla muuta. Eilen oli kirkas olo ja tänään myös, ainakin vielä. Hitsin aikaisin piti nousta, että ehdin Tampereen junaan. EasyFit - aluepalaveriin vie mun matkani ja illalla pääsen takaisin kotiin. Toivotaan, että syksyn 2019 putki oli nyt siinä ja migreeni menee talviunille.

Kivaa päivää!
Sannis 

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Hiipii


Alkaa joulu hiipiä mieleen ja kotiin. Lahjoja oon yleensä tässä vaiheessa jo hommannut tytöille muutamatkin, mutta tänä vuonna karsitaan sitä osastoa vielä entisestään. Postin lakko tuli sopivaan kohtaan niin ei voi edes tilata mitään ;D Jotenkin mulla ei oo oikein hinkua lahjakaupoille tänä vuonna. Tottakai tyttöjen pitää saada muutama paketti, joten kyllä tässä jonkinlaisia neuvottelua täytyy isovanhempien ja joulupukin kanssa pitää. Kymppiveen toivelistalla on Schleich- talli ja - heppoja, keppariaskarteluihin tarvikkeita, ratsastuskypärä ja ratsastustunteja. Minin listalla on koripallo ja koulupöytä, temppuscootti ja kaikenlaista, mitä lelulehdestä löytyi.

Muutamat valot oon ripustanut jo ja peurakin on päässyt omalle paikalleen sohvalle. Sitähän vois ihan hyvin käyttää muutenkin, mutta jostain syystä se on meillä joulun juttu. En malttanut vastustaa ja ostin kuuseenkin pari uutta koristetta. Mietittiin josko maltettais kuitenkin kuusen kanssa sinne marraskuun viimeiseen viikonloppuun. Ajateltiin tyttöjen kanssa, että pidetään silloin pikkujoulut; koristellaan kuusi, kuunnellaan joululauluja ja lämmitellään glögiä. Pari aika kivaa joululaulua soi muuten tämän viikon Vain Elämää - jaksossa. Kuuntelitteko? Tykkäsin Maijasta, Laurista ja tietty JVG:stä.

Joko teillä on joulupuuhat alkaneet?
Sannis

perjantai 15. marraskuuta 2019

Piparit


Joko teillä on leivottu pipareita? Meillä on jo muutamaankin otteeseen. Se on niin ihanan helppoa tekemistä. Mini ja kymppivee pärjää pipareiden leivonnassa melkein kokonaan ilman apua. Paistamisessa tarvitaan vielä vähän äitiä. Tällä kertaa koristeltiin tomusokerilla eikä sokerikuorrutteilla. Sokerikuorrutteet on ärsyttäviä, kun ne kovettuu tuubeihin heti jos ei kerralla käytä kaikkia. Kuvat on viime viikonlopulta, joten nyt on viimeinenkin pipari kadonnut jo parempiin suihin :)

Sannis

P.S. Migreenin tila on edelleen sama. High hopes ensi viikkoa varten tosin nyt, kun ei oo mitään suunnitelmia viikonlopulla ja on aikaa levätä. Parempi varmaan pysytellä koneestakin vähän kauempana, kun ei tämä ruudun tuijottaminen ainakaan tunnu auttavan. 

tiistai 12. marraskuuta 2019

Hukunko


Ei vitsit, että on kuulkaa nyt raskasta. Viidettä viikkoa migreeniputkessa ja joka aamu tekis mieli itkeä, kun tuo mun kutsumaton vieraani kolkuttaa ohimolla. Illaksi yleensä hellittää, koska lääkkeet auttaa kyllä, mutta miksi hemmetissä se ei pysy poissa? En tiedä olisko toisista lääkkeistäkään apua.. koska nämä nykyiset kuitenkin auttaa kohtauksiin. Seuraava vaan tulee nyt liian nopeasti edellisen jälkeen. Oon pitänyt useamman vuoden jo migreenipäiväkirjaa ja normitilanne on tällä hetkellä hyvä. Migreenipäiviä on kuukaudessa yleensä neljä tai viisi ja sitä varten en mitään jatkuvaa lääkitystä tarvi. Varsinkaan, kun nykyiset lääkkeet yleensä katkaisee kohtauksen. Kerran tai kaksi vuodessa käy näin, että hommat ei normalisoidukaan.

Tuntuu, että sitä on maailman yksinäisin ihminen. Ja kyllä, tiedän, että monilla on paaaaljon pahempia ja vaikeampia juttuja, mutta vain tämä on nyt mun juttuni ja se tekee jokaisesta päivästä taistelua. Ei meinaa jaksaa hymyillä ja sitä vain toivoo, että pääsisi yksin johonkin täyteen hiljaisuuteen, jossa kukaan ei vaadi mitään. Lasken koko ajan montako päivää viikonloppuun ja mihin silloin on pakollista mennä. 

Päivät menee aika samaa rataa. Aamulla herään ja olo on ookoo. Tämän  syksyn putkessa onneksi yöt menee aika hyvin ja herään virkeänä. Se on iso juttu, koska tilanne on joskus ollut öiden suhteen ihan toinenkin. Saatan tytöt kouluun ja teen muut aamuhommelit. Migreeni alkaa yleensä aamupäivällä. Oon huono ottamaan lääkkeitä. En haluaisi syödä niitä, mutta nyt oon luvannut itselleni, että otan vaikka joka päivä, kunhan tämä putki vain päättyy. Vasenta ohimoa ja vasenta puolta kasvoista särkee. Silmiä on vaikea liikuttaa. Valo ja äänet sattuu. Kroppa tuntuu raskaalta. Syke nousee ja hengästyttää. Oksettaa. Hikoiluttaa. Itkettää. Vituttaa.

Yritän selvitytyä siihen asti, että lääkkeet auttaa. Yritän olla iloinen ja mukava, pusertaa hymyn vaikka se ei meinaa tulla millään. Unohtelen asioita ja pää tuntuu sekavalta. Jännitän sitä, kuinka nopeasti olo paranee. Eilen meni jo hemmetin tiukoille. Vasta 10 minuuttia ennen jumppaa alkoi sumu hälvetä. Nautin kyllä liikkumisesta. Se ei eilenkään tuntunut huonolta, vaikka piti tosissaan keskittyä että tasapaino pitää ja sanat tulee suusta oikein. Olin kotonani lavalla ja olotila jumppien jälkeen oli hyvä. Illat menee usein hyvin, kuten eilenkin. Aina toivon, että putki on tullut päätökseen. Tänään klo 9.37 totesin, että toive oli taas turha ja taas mennään... koko hemmetin kehä alusta.

Kaiken surkeuden keskellä iloa tuo koti. Ihanat ystävien ostamat kukat on niin kauniita ja anopilta saatu puukulho istuu niin hyvin meidän olkkariin. Vaihdoin vähän huonekalujenkin järjestystä olkkarissa ja jotenkin on nyt niin hyvä. Haluaisin olla kotona koko ajan. Jouluakin jo laitellaan pikkuhiljaa. Välillä niin tuntuu, että hukun tähän sairauteen, mutta onneksi on koti. Ja perhe. Ja kaikki muut elämän ihanat jutut.

Sannis

maanantai 11. marraskuuta 2019

Isänpäivä


Ei muuten tullut sitten isänpäivänä otettua yhtään kuvaa itse isistä :D Tänä vuonna meidän iskän isänpäiväohjelmaan kuului tyttöjen tekemät lahjat ja kortit ja vaimon laittama aamiainen. Päivän sankarin toiveiden mukaisesti ajeltiin kierros niille haudoille, jotka on kauempana. Isä ja isovanhemmat. Yksi parhaista ystävistä. Mister A on joutunut luopumaan niin monesta.  Kaikki sai kynttilänsä. 

Hautausmailta jatkettiin anopin luokse, jossa luminen piha sai tytöt hömpöttämään. Syötiin superherkullista kaalilaatikkoa ja herkuteltiin kakulla. Käytiin kotona ottamassa välihuilit ja jatkettiin vielä illaksi keilaamaan, josta onkin viime vuosina tullut meidän isänpäivän perinne.

Meidän tytöillä on ihan paras iskä. Aina se ei tajua tyttöjen juttuja ja joskus mutsin pitää vähän nurkan takana antaa ohjeita ;D Meidän tyttöjen iskä vie taiteeseen ja voikkaan ja se opettaa naulaamaan ja poraamaan. Se jäädyttää vaikka luistelujään omaan pihaan ja opettelee tekemään lettejä. Se on paljon mutsia parempi kaikissa lääkärihommeleissa; se osaa hoitaa minin tulehtuneet kädet ja kysyä lääkäreiltä kunnolliset ohjeet. Välillä se on väsynyt, kun kolme naista kaikki haluaa jotain ja yleensä aina yhtä aikaa, mutta silti se on aina valmiina. Kun kymppiveellä on vaikeaa kavereiden kanssa koulussa, se ottaa esiin paperia ja kynän, kirjaa ylös kaikki mitä typy kertoo ettei unohda mitään ja koittaa sitten keksiä ratkaisua asiaan. Meidän tyttöjen iskä on aina paikalla.

Mun oman isäni elämä vei kauan sitten johonkin aika kauas. Joskus elämä vaan menee niin. Pikkuhiljaa sieltä kaukaa on koitettu päästä takaisin lähemmäs. Me ei oteta selfieitä yhdessä, lähdetä retkille tai niin kauhean paljoa puhutakaan, mutta tiedän, että kun tarvin, faija on paikalla. Se on istunut meillä joka ikinen torstai, kun kymppivee tarvi seuraa koulun jälkeen, se on remontoinut aikanaan mister A:n kanssa meidän talosta kodin ja se on vienyt havut Tommin haudalle joka talvi.

Yli kolmekymmentä vuotta sitten mun elämääni käveli isäpuoli. Se on vähän niinkuin faijakin.. tulee enemmän juttuun mister A:n kanssa eikä kovin paljoa puhu tai halaa :D Se tuo meille aina kurkkuja ja tomaattteja ja tasaa traktorilla pihan, kun tarvii. Sille mini soittaa: "Onks sulla pappa semmosia isoja puita, kun mun pitäis tehdä timprausmaja?". Ja papalla on. Tottakai.

On ne kaikki niin omanlaisiaan. Nuo mun elämäni iskät.
Sannis

lauantai 9. marraskuuta 2019

Food


Mitä te syötte arkisin? Niin, ja miksei viikonloppuisinkin? Mulla on jotenkin ihan semmonen blääh-vaihe ruuan ja varsinkin sen tekemisen suhteen. Tuntuu, että ei oo mitään ideoita. Että jos laittais vaikka jauhelihaa. Tai sitte jauhelihaa. Ruokakermoja en käytä ja tavallisellakaan kermalla ei viittis oikein paljoa lotrailla. Kasviksia tietysti pitäis olla, mutta sitte kuitenkin niin, että tytötkin söis. Ja siis, me syödään mahdollisimman edullisesti niin, että on kuitenkin vielä puhdasta ja "hyvää" ilman e-koodeja ja turhia lisiä.

Viime viikoloppuna tein tomaattikeiton ja loppuviimein kaadoin sen peruna-sipulisekoituksen päälle uunivuokaan. Tuli aivan maukasta ja oli kyllä mulle ihan uus idea. Aivan ylpeänä täällä olin, kun ihan ite keksin :) Jotenkin vois noita laatikkoruokia enemmänkin harrastaa, kun ne on niin helppoja ja pystyy tehdä paljon kerralla. Kuvien kaali-porkkanapaistos on kyllä aina yhtä hyvää. Se ei kyllä tosin tytöille uppoa.

Niin, että mitä te syötte?
Sannis

perjantai 8. marraskuuta 2019

Marraskuu


Niin, mitäs mä nyt oonkaan tästä säästä puhunut? En kestä. Niin kaunista. En muista onko marraskuussa oikein usein ollut tämmöstä. Niin ihana huurre ja pakkanen. Aamuisin, kun saatan tytöt kouluun on jotenkin ihan taikaa.. kimaltavaa harmaata ja taivaalla vaaleanpunaista. 

Tänään on yhdellä kurkku kipeä, yhdellä selkä ja jalka kipeä. Ite vedän jumppahousut jalkaan ihan kohta ja käy pikarundin töissä. Illaksi oon pyytänyt tyttöjen serkkupoikia kylään ja tiedossa on leffailta. Uimaan oli tarkoitus, mutta hoidetaan nyt noi kivut ja säryt alta pois ensin :) Migreenin tila tällä hetkellä: loistaa poissaolollaan.

Kivaa viikonloppua!
Sannis 

torstai 7. marraskuuta 2019

Valoa kansalle


Viikko alkaa olla lopuillaan. Oon päässyt kaksi kertaa ihanalle salaattilounaalle ainaisien pakasterasiaruokien sijaan. Oon jumppaillut, käynyt moikkaamassa kuukauden ikäistä vauvaa ja koittanut ottaa vähän iisisti. Kymppiveen ratsastusura koki ensimmäisen kolahduksen eli putoamisen eilen. Tottakai nyt, kun maakin oli jo jäässä ja kova, mutta säikähdyksellä selvittiin ja ens viikolla mennään uudelleen. Typy ratsastaa joka toinen viikko, koska aika ja raha, mutta lupasin ensi viikolle ylimääräisen kerran. Käyttämättömäksi jääneitä Littlest Pet Shopeja lähti myyntiin sen verran, että niillä saa vähän extrakertoja :)

Joulutunnelma alkaa pikkuhiljaa hiipiä kotiin. Terassin valot laitoin viikonloppuna ja kynttilät palaa aina aamulla ja illalla. Joskus pitää läksytkin tehdä kynttilänvalossa. Aamulla. Kröhöm. Onneksi ei oikein usein satu unohduksia :) Tontut saa vielä pysyä laatikoissaan, mutta valot taitaa lisääntyä jo tämän kuun puolella. Sää on mahtava. Viitisen pakkasastetta ollut nyt muutaman päivän ja niin kaunista joka paikassa etten kestä. 

Kivaa torstaita!
Sannis

maanantai 4. marraskuuta 2019

Putki


Viikonloppu meni nopsasti. Otettiin iisisti, koska mun piti vielä sunnuntai-illaksi töihin. Pidin meidän normaalin sunnuntain Kehonhuolto-tunnin lisäksi tilausryhmälle Spinningin ja en tiedä mikä hitto siinä nyt oli, mutta jännitin sitä tosi paljon. Enkä semmosella hyvällä tavalla vaan niin, että olin ihan kypsänä. Mitä ihmettä? Viime viikkoina oon muutenkin ollut tosi väsynyt ja jotenkin alamaissa. Ärsyynnyn tosi helposti. Tiuskin mister A:lle enkä jaksais edes puhua yhtään mitään. Tytöt mun mielestä mekastaa ja säätää paljon normaalia enemmän ja se ottaa mua hermoon. Niin, kyllähän mä oikeasti tiedän mistä se johtuu. Helvetin migreeni on taas pyörinyt tossa vasemmalla ohimolla jo lokakuulta lähtien. Muutaman viikon on ollut koko ajan jonkinlaista tuntumaa. Mikäköhän ihme siinä on, että syksyllä tulee usein tämmönen ihmeellinen putki?

Väsyttää, oksettaa, hikoiluttaa, ärsyttää, itkettää, särkee ja masentaa. Kiva kaveri tämä migreeni. Mutta koitetaan ny vaan. Päivä kerrallaan ja tunti kerrallaan. Eilinen meni loppuviimein tosi hyvin ja jännittäminen oli aivan turhaa. Migreeni väistyi illaksi ja Kehonhuolto oli ihana. Tosi paljon porukkaa oli lähtenyt liikkeelle sunnuntai-iltana. Spinu meni putkeen ja oli siistiä vetää sitä pitkästä aikaa. Hullu hiki, hyvä syke ja kova treeni. Mitä ihmeen ressaamista tossakin nyt oli? Sanoinko jo, että kiva kaveri tämä migreeni? Tekee iloisesta ja positiivisesta tyypistä kunnon ihmisraunion. Mutta niin, koitetaan ny vaan. 

Ja kuvathan nyt ei liity migreeniin mitenkään, mutta aivan kivat oli nuo kaislat eukalyptuksen kaverina, vai mitä?

Terkuin,
Sannis

lauantai 2. marraskuuta 2019

Sisällä kultaa


Kun lokakuu vaihtuu marraskuuksi, on kirjoittaja aina vuoden vanhempi. Niin tänäkin vuonna. Lokakuun 30. päivä oli tällä kertaa keskiviikko. Aamulla kun heräsin, löysin A-tiimin keittiön pöydälle jättämät ihanat neilikat. Päivä alkoi kävelylenkillä mahtavassa aurinkoisessa pikkupakkasessa ja ajattelin, että tästä on pakko tulla hyvä. Hommat jatkui kuitenkin vähän ärsyttävämmin, kun tuli liian kiire minin hammaslääkäriin ja stressasin samalla työjuttuja. Viime aikoina oon stressaillut kaikenlaista vähän liikaa. Ja suurin osa tietysti aivan turhaakin. Ärsyttävää.

Hammaslääkäri saatiin alta pois ja EasyFit - naiset vei mut synttärilounaalle, josta jatkoin duuniin aivan upea kukkapuska kainalossa. Meillä on muodostunut jo perinteeksi nämä meidän vakkarinaisten synttärilounaat ja mun mielestä ne on ihania. Tuntuu ihan superkivalta, että joku  muistaa ja jonain päivänä tehdään jotain just mulle. Kukat ja jälkkäriksi Pavlova on just sopivan luxusta.

Kotiväeltä toivon joka vuosi synttärilahjaksi siivousta, mutta vasta tänä vuonna ymmärsin esittää toiveen ääneen ja nyt se toteutui. Kun pääsin töistä, oli koko koti siivottu ja ihan tavallisen iltapalan kaveriksi pöytään kannettiin mustikkakakku. Tytöt oli tehneet mulle korviksia, avaimenperiä ja ihania kortteja, joissa kerrottiin, että mä olen maailman paras äiti. Yhdessä kirjekuoressa oli teksti." Sisällä kultaa". Kirjekuoresta löytyi pieni kullan värinen kuula, joka kuuluu yhteen minin peliin.

Sannis 39 vee