Flunssaylläri

Helmikuu on startannut kyseenalaisissa merkeissä. Eka päivä meni muuten hyvin, mutta yltäilin salilla ja nyt on käsi ollut surkeassa kunnossa koko viikon. Niinhän lupailin olla siipiäni myöden, mutta en näköjään sitten kuitenkaan osannut arvioida tarpeeksi hyvin mitä se tarkoittaa. Sen lisäksi tai ehkä siitä johtuen sairastuin flunssaan. Hittojen hitto! Vain kuukausi influenssan jälkeen. Tällä kertaa onkin ollut oikein kunnon vanhan liiton lentsu jäätävän räkätaudin kanssa. Sairastuttiin minin kanssa about yhtäaikaa maanantaina. Tänään on sunnuntai ja mini lähti jo rinteeseen, mutta kirjoittajalla on vielä happi vähän heikossa.

Meni jotenkin ihan boogie, kun flunssa alkoi. Eihän näitä koskaan oikein hyvin voi ennustaa tulevaksi, mutta jotensakaan en ollut nyt yhtikäs yhtään varautunut. Olinhan just saanut tämän vuoden vasta kunnolla vauhtiin. Oon tehnyt töitä aika paljon tällä viikolla flunssasta huolimatta. Konehommia on kotosalla riittänyt ja niitä tehdessä on aina hetkeksi saanut ajatukset pois paskasta olosta. Kotihommia en oo jaksanut juuri mitään eikä sähkön hintakaan oo ollut oikein suotuisa pyykkäämiselle tai tiskaamiselle. Kävelyllä oon käynyt joka päivä. Yllättävän hyvin oon jaksanut köpötellä puolisenkin tuntia, kunhan vain vauhti on ollut rauhallista hissutesta tasamaastossa. Vaatetta on saanut laittaa päälle ihan huolella, koska varsinkin jalat ja kädet on olleet syväjäässä koko viikon. Olo on ollut tosi tukkoinen, mutta aivan kuin ulkona olisi ollut vähän helpompi hengittää.

Mini laittoi tassut taikinaan, kun olotila alkoi vähän helpottaa perjantaina(ko?) ja leipoi kanelipullia. Tahtoi nimenomaan tehdä kierteitä eikä korvapuusteja. Kylläpä tuli hyviä. Kirjoittajalle ajatus pullataikinan teosta tuntuu aina jotenkin tosi vaivalloiselta, mutta mini hoitaa hommelit nuavvain suitsaitsukkelaan. Pullataikinan ohje kaivellaan esille aina tarvittaessa vanhasta köksän kirjasta. Nam!

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Sannis

Tammikuu

Tammikuun vika päivä. Joku kirjoitti just Instagramissa, että tämä talvi on kestänyt ikuisuuden. Kirjoittaja ei koe samoin. Toki, olin pari viikkoa vähän jotenkin holdilla tossa joulun aikaan. Tosi kiva, kun tammikuu on ollut talvinen kaiken alkutalven vesisateen jälkeen. Tänään oli toki jo vähän turhan kylmä. Oltiin kuustoistaveen kanssa tallilla ja ratsastajalla jäätyi kädet, vaikka just ostettiin uudet hanskat, joiden piti olla tosi lämpimät. Huoltojoukot tarkeni tällä kertaa aika hyvin. Tein vajaan puolen tunnin kävelylenkin, kun tunti alkoi, joten maneesin jääkylmässä katsomossa piti istuskella vain puolet ajasta. Pitää olla niin usein kuvaamassa ratsastusta, ettei oikein pitkiä kävelylenkkejä pysty tekemään :D

Viime aikoina on tuntunut siltä, että aivan kuin aikaa olisi jotenkin enemmän. Se tuntuu ihanalta ja johtuu luultavasti siitä, että kirjoittajalla on enemmän virtaa. Migreenipäiviä on tammikuulle kertynyt vain neljä ja noin vähäiset miggepäivät tuntuu todellakin olossa. Oon viimeisen reilun vuoden aikana tehnyt vähän muutosta ruokavalioon ja myös se tuntuu jaksamisessa selkeästi. Ihana fiilis! Ihanuutta toki himmentää nyt juuri se, että tammikuun neljästä migreenipäivästä kaksi on olleet eilen sekä tänään. Tallin jälkeen oli tarkoitus ottaa pieni huili kotona ja lähteä sitten salille, mutta treenit jäi kuitenkin haaveeksi. Olin ylpeä itsestäni, että osasin jäädä kotiin enkä puskenut väkisin ja riskeerannut huomistakin päivää. Toivon, että viisas valinta palkitaan ja migreeni jää tähän päivään. 

Tammikuu on ollut aivan hyvä. Siitä huolimatta, että käsi kipuilee ja siitä huolimatta, että se sisälsi sen yhden hullun hermoilupäivän :D Tällä viikolla aloitin lihaskuntotuntien ohjaukset töissä pienen breikin jälkeen ja aivan hyvin sujui. Olin valinnut liikkeet hyvin tarkkaan ja kevensin reilusti niissä kohdissa, missä käsi sitä vaati. Ensi viikolla hommat jatkuu tavalliseen tapaan.

Ihan just on helmikuu. Helmikuussa on talviloma ja lomahan on aina mukavaa. Tehtiin ensimmäiset kesäsuunnitelmatkin ja ne ne vasta hämäriä olikin. Luvassa on kolmen päivän festarireissu heinäkuun alussa kavereiden kanssa. Saa nähdä kuulkaa… kirjoittaja ei meinaa jaksaa yhtäkään päivää festeillä enää nykyään, saatika sitten kolmea. Kääk! Nyt oli kuitenkin kutsu ja tuleva festariseura sen verran mukava, että ei voinut kieltäytyä millään. Muut pläänit ja loma-ajatkin on kesälle vielä auki. Muutama hassu kuukausi ja sittenhän me siellä taas jo ollaan. Aikamoista!

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Sannis