Tänä keväänä meillä lähtee koulusta kesälomalle lukion ekaluokkainen sekä yläkoulun seiskaluokkalainen. Jälkimmäinen on maininnut jo monta kertaa, että seiskaluokka meni ihan sairaan nopeasti. Oon varoitellut, että aika vain kiihtyy mitä vanhemmaksi tulee ja tässä viittäkymppiä käydessä vuodet vierii jo about valon nopeudella. Miltäköhän kohta satavuotiaista tuntuu?
Harmillinen flunssa rantautui meille vielä tässä koulun viime metreillä ja molemmat tytöt on puolikuntoisia. Seitsemäntoistavee on kahlannut päättöviikon kokeet läpi yskien ja niistellen. Hoitanut vielä työvuorotkin samalla. Yleisvointi on ollut juuri ja juuri sellainen, että on voinut lähteä aamuisin matkaan. Mutsinsa on koittanut tässä seurata vierestä tiukalla silmällä… Jos olo yhtään huononee, on kyllä pakko jäädä kotiin. Vähän vaikea toki arvioida onko kyse allergiasta vai ihan oikeasta lentsusta. Minilläkin olotila seilaa niin, että tänään piti jäädä kotiin. Nyt kuitenkin iltaa kohden näyttää siltä, että pääsee huomenna kevätjuhlaan. Hämärää hommaa!
Ihanaa, että likoilla alkaa loma. Vaikka itsellä ei vielä alakaan, tuntuu muutos arjessa aina oikein tervetulleelta. Seitsemäntoistaveellä työt jatkuu vielä reilun kuukauden. Kaikkien kesälomat on nyt selvillä ja vähän harmillisen ristiin mennään. Elämä on kyllä yhtä suurta, kaiken aikaa vaihtuvaa vaihetta. Pikkulapsiajan uhmat ja vähäuniset yöt on nyt vaihtuneet sellaiseen vaiheeseen, kun ei enää tarvitsekaan sovitella yhteen vain perheen aikuisten loma-aikatauluja, vaan nyt on otettava myös lasten työkalenterit huomioon.
