Kirjoittelin tästä aiheesta eilen Instassakin. Matkakuume. Se on aikamoinen tällä hetkellä. Nykyään vaan en oikein tiedä, johtuuko se siitä, että oikeasti haluaisin itse lähteä jonnekin vai vaan siitä, että näen muiden ihania kuvia somessa. Tai siis toki tiedän, että haluaisin olla kaikissa ihanissa paikoissa, mutta en tiedä onko se kuitenkaan loppuviimein sen matkustamisen vaivan ja jäätävän rahanmenon arvoista.
Meillä on ulkomaille matkustamisen suhteen sellainen tilanne, että tytöt ei kumpikaan enää halua lentää. Mutsia en haluaisi vaivata Saimin hoidolla kovin pitkää aikaa ja myös rahallisesti lähtö on aika nounou. Välillä oon ihan fine asian kanssa ja välillä tuntuu, että kaaaaaaaaikki muut on jossain ja me vaan kökitään kotona. Ja mehän ei todellakaan vaan kökitä kotona, vaan tehdään useinkin kaikkia kivoja juttuja, mutta ehkä tiedätte mitä tarkoitan.. Se tunne vaan tulee välillä, että oma elämä on niin kovin tylsää verrattuna kaikkien muiden omiin, vaikka oikeasti tietääkin että ei niin ole. Mua nauratti eilen, kun oikein tekodramaattisena urputin, että somen perusteella kaaaaaaikilla muilla on jotain niiiiiin ihanaa ja mini niittas siihen naama peruslukemilla rauhallisesti. "Älä kato sitä somea!" Niinpä.
Viimeisimmällä etelänreissulla ennen korona-aikaa mister A sairastui viimeisenä yönä vatsa/kuumetautiin ja jotenkin se (onneksi) himmentää reissuhaluja. Ollaan selvitty aiemmin matkoista superhyvin terveinä enkä muistaisi, että edes mitään vatsajuttuja olisi kenellekään tullut. Nyt sitten pelkään just tota.. kuinka hirveetä olis olla kipeänä jossain muualla saatika sitten matkustaa sairaana. Hyyyh! Ja oikeesti, turhapa tota on miettiä, koska ei nyt olla lähdössä mihinkään, mutta kaikenlaista sitä pyörii päässä välillä.
Toukokuu on aina aika heavy. On miljoona juttua kalenterissa.. päättäjäisiä siellä sun täällä, luokkaretkiä, lomavalmisteluja ja kaikennäköstä. Inhoan sanaa "erityisherkkä", mutta tässä(kin) kohdassa nuo erityisherkän piirteet vaikuttaa elämään. Tuleva kesälomakin ja sen suunnitelmat aiheuttaa aina kaikenlaisia tunteita. On vaikea löytää tasapaino siihen, mitä kaikkea haluaa, jaksaa ja pystyy tehdä. Huomaan, että lataan taas vähän liian suuria odotuksia lomalle, vaikka tietoisesti koitan olla hyvinkin rento.
Luulen, että korvien välissä sekaa hommaa nyt täällä kotona vallitseva sekasotku. Sitä ei toki kuvista näy, mutta kyllä sitä täällä on. En oikein nyt saa ajatuksia tähän ruudullekaan niinkuin haluaisin, mutta ehkä joku pystyy johonkin hajanaiseen lauseeseen samaistua. Taas muuten vannoin, että ensi keväänä ei kyllä tehdä mitään pihaprojekteja tai muutakaan extratyötä aiheuttavaa. Ei varmaan hei :D
Hyvää viikonloppua!
Sannis
