Oh my!! Kolme päivää Jysäreissä takana ja on kyllä keski-ikäinen ollut väsynyt tässä alkuviikosta! Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, jännitin tosi paljon etukäteen, mutta kaikki meni loppuviimein hyvin. Yksi migreenipäivä tuli, mutta olotila parani silloinkin illaksi. Oltiin matkassa nelistään ystäväpariskunnan kanssa ja olihan meillä kivaa. Kirjoittajalla meni vähän osittain kuitenkin "suorittaessa". Huomasin ajattelevani aina illalla, että: "Joo, tää päivä selvitty, enää xx jäljellä." Hitusen oli hermosäryn pelko siis takaraivossa koko ajan, vaikka se thank god ei juurikaan reissussa vaivannutkaan.
Lähdettiin matkaan torstai-aamuna ja päästiin perille torstai-iltapäivänä. Aika maltillisesti oli silloin vielä jengiä pelipaikalla ja saatiin tosi hyvät sorapaikat leirintäalueelta heti Himoksen rinteiden alapuolelta ja huoltorakennuksen vierestä. Huoltorakennus vaikutti tosi uudelta ja suht siistinä se pysyi koko kemujen ajan. Mitään oikein suuria vessa- ja suihkujonojakaan en ehtinyt nähdä. Yllättävän maltillinen oli myös leirintäalueen melutaso, älämölö ja örvellys koko viikonlopun ajan.
Oltiin varauduttu vähän ysärihenkisillä vaatteilla ja asusteilla; oli neonvärejä, vyölaukkuja, leopardia ja farkkua. Ei mitään ihan hullua, mutta tilanteeseen passaavaa kyllä. Voi morjens, miten paljon muutkin oli panostaneet. Kirjoittaja oli ihan äimän käkenä kaikista niistä huikeista vaatteista ja tyyleistä, mitä festeissä nähtiin. Se olikin yksi paras juttu Jysärissä. Ihan mieletöntä heittäytymistä porukalta. Ysärivaatetta ei ollut vain joillain, vaan aivan kaikilla. Jengi oli myös kaikki tosi hyvällä tuulella ja meininki oli erittäin bueno.
Meillä oli kolmen päivän VIP-liput ja niihin kuului ruokailu kerran päivässä. Ruoka oli ihan jees ja hyvin löytyi istumapaikka, kun nälkä yllätti. VIP-alueella löytyi istumapaikat muutenkin aina, kun sellaista oltiin vailla. Vippiin kuului myös tosi kivasti ehostuspalvelu ja perjantaina käytiinkin laitattamassa mageat festariletit ja glitterit. Sain käyttää vihreän hiuslisäkkeen sitten vielä lauantainakin tuomaan tukkaan vähän boostia. Ihan hauska juttu! Parasta VIP-lipuissa oli kuitenkin (tietenkin) vesivessat. Jysärissä sai vessapassin toki ostaa myös normilipun kylkeen. Kirjoittaja on sellainen hienopieru ettei millään suostuisi bajamajaan.
Torstaina oli hieno sää, perjantaina satoi ihan koko illan ja lauantaina oli taas parempi keli. Yllättävän vähän kastuttiin ja Himoksella olikin superhyvä juttu se, että koko festarialue oli asfalttia. Katselin siinä somesta saman viikonlopun Ruisrockin mutavellivideoita ja olin onnellinen, että meillä pysyi kengät puhtaina ja suht kuivina. Jyäsrissä oli sateensuojaa myös vippialueen ulkopuolella ja luulen, että kaikki halukkaat pääsi kyllä katon alle.
Jumpissa ysärimusa on ihan parasta, mutta vapaa-ajalla ei tuu ysäriä kuunneltua enää. Festareillahan homma toimi, kun oli hyvä fiilis ja esiintyjät livenä. Livenä siis ne, jotka todella oli livenä :D Ne, jotka tällä kertaa oli, yllätti todella positiivisesti. Ysäribändeissähän monissa on alkuperäiset miehet, mutta naiset on vaihdettu uusiin jo moneen otteeseen. Siitä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta ysäribändejä ei voi kyllä syyttää siitä, etteivätkö osaisi palkata naisia, jotka osaavat laulaa. E-type, Waldo's people, Mr. President, Solid Base esiintyi kaikki livenä ja olivat ihan huippuja! Pandora ja Movetron on tietysti aina hyviä ja yllättävä oli Masterboy, jossa edelleen lauloi Beatrix Delgado. Masterboyta ei oo aiemmin kuultu livenä ja se oli kyllä 6/5! Kuuskymppiset laittoi sellaiset bileet pystyyn, että huhhelihuijaa! Bomfunk MC's oli myös tosi hyvä. Vähän oli jo turnausväsyä havaittavissa siinä kohtaa kolmantena iltana ja fiilisteltiin Bomfunkkeja kahvikupin äärellä suurimmaksi osaksi istuma-asennossa.
Koko festien omaksi suosikiksi nousi vähän yllättäen Nylon Beat. Tottakai oon naikkareita vuosien varrella kuunnellut, mutta en oo koskaan ollut mikään suuri fani. Nyt kävi, kuten Antti Tuiskun kanssa aikanaan -> livenä oli parempi, kuin levyllä. Olin ihan äimän käkenä, miten taitavia Jonna ja Erin oli. Hienon laulun lisäksi upeat farkkulookit, hyvät taustatanssijat ja jo unholaan painuneet ihanat biisit teki keikasta ihan sairaan hyvän ja torstai-ilta päätettiin aivan fiiliksissä.
Fiuh, mitkä kolme päivää! On toi festarielämä raskasta, vaikka ei olla mister A:n kanssa edes kumpikaan mitään kovia dokuja. Melkein olisin toivonut, että olisin saanut yhden päivän vielä lepäillä laakereillani ennen kotiin lähtöä. Himoksella voisi heleposti ottaa pyörän alle ja lähteä vähän maisemia tsiigailemaan. Sunnuntaina piti kuitenkin kerätä kamppeet kasaan ennen puolta päivää. Sen verran jäi vielä juhlista virtaa, että mister A alkoi saman tien kotona korjata vaimonsa siskon autoa ja kirjoittaja puunasi vaunun lattiasta kattoon seuraavaa reissua varten :D
Jysärin reissusta jäätävän iso kiitos menee ystäville <3 Ei oltaisi lähdetty tällaiselle retkelle ilman heitä. He tekivät meidän viikonlopusta juhlan. Oon muuten viimeksi ollut kolme päivää putkeen festareilla Rantarockissa ja silloinhan lavalla oli about samat bändit. Ympyrä on siis sulkeutunut. Mister A meinasi, että voitais lähteä ensi vuonna uudelleen. Ite en oo vielä ihan varma, josko tarvin vähän pidemmän huilin :D
