Fuck you

Eilen oli kyllä aamun fiilis ensimmäisen kuvan mukainen. Illalla oli tiedossa kiva meno ystävän kanssa ja heti herätessä migreeni päällä kolmatta(ko?) viikkoa. Voi olla enemmänkin. Oon seonnut jo laskuissa. Viikon vaihteessa pari päivää on migreenivapaata ja sitten tiistaina tai keskiviikon jumppien jälkeen alkaa taas olotilat mennä huonompaan suuntaan. Siitä selvitytyessä menee taas sinne sunnuntaihin saakka, jolloin päivä-pari on helpompaa. 

Porajin siinä Saimin kanssa aamukävelyllä ja mietin, kuinka paljon on harmittanut viime viikkoina omien treenien väliin jääminen. Ohjaukset oon saanut tehtyä, mutta sitten kaikki vapaa-aika on mennytkin niistä toipuessa ja sehän ei oo oikein minkäänlaista elämää se. Mietin miksi ottaa nyt niin päähän...pelkäänkö jotain tapahtuvan jos treenit jää muutaman kerran väliin vai mikä on se suurin syy, mikä treeneistä luopumisessa ahdistaa. No, kirjoittajahan ihan pitää treeneistä ja ahdistaa jo pelkästään se, ettei voi tehdä sitä mikä yleensä omaan arkeen kuuluu, mutta koitin tarkistella asiaa vähän kaikilta kanteilta ja saada perspektiiviä.

Siinä keskellä peltoa lampsiessa tulin taas kerran siihen tulokseen, että hommat menee tottakai pahemmaksi jos yritän vain väkisin prässätä ja hajoan joka kerta, kun ei joku asia onnistu. Tein itseni kanssa sopimuksen, että nyt koitetaan mennä sellaisella lempeällä go with the flow-fiiliksessä ja annetaan itselle armoa. Otellaan iisimmin, kunnes tämä putki katkeaa, yritetään pitää itsestä huolta ja tehdään asioita mahdollisuuksien mukaan. Jos pystyy niin pystyy ja jos ei, niin sekin saa nyt olla luvan ok. Päiviä on toivottavasti jäljellä vielä tämänkin putken jälkeen.

Eilen pääsin illaksi menoihini ja kivaa oli. Kuunneltiin Pandora, joka ei tällä kertaa ihan sytyttänyt ja Waldo's people sekä E-type, jotka oli huiput. E-type soitti parhaimman keikkansa niistä neljästä, jonka oon nähnyt. Yes! Musa ei leikannut päätä ihan muusiksi, mutta valoja jouduin vähän väistellä. Oltiin tässä samassa tapahtumassa viime vuonna ja nytkin järjestelyt toimi kivasti. Tällä kertaa ostettiin VIP-liput ja ruokakin oli ihan jees. Autolla olin toki jälleen matkassa, mutta myöhään tuli tietysti valvottua. Tänään on vielä vähän kyseenalaista, mitkä on migreenimuijan päivän tunnelmat. Eiköhän se selviä aika nopsasti, kun tästä sohvan nurkasta nousen.

Että fuck you migreeni! Kyllä kai tästäkin taas noustaan!

Ja kivaa sunnuntaita kaikille, jotka jaksaa lukea.

Sannis

Tulilla

Tänä syksynä on käyty tulilla vain yhden kerran. Ei niin usein olla enää viime vuosina tulisteltu koska Saimin on vähän tylsä odotella grillailuja ja se on silloin aika rauhaton. Tulipaikoilla on harvoin sellaista mukavaa tilaa, jossa kikkurapää voisi pötkötellä eikä se taitaisi malttaakaan vain makoilla, vaikka otettais joku alusta mukaan. Jos on ollaan ulkona, pitää olla tapahtumia, on ilmeisesti Saimin motto :) Kirjoittaja ei erityisesti tulihommia kaipaakaan, kunhan pääsee metsään kävelylle.

Nämä kuvat on parin viikon takaa ja Saimi oli silloin kyllä aikamoinen karvaturri. Sen jälkeen on turkki otettu lyhyeksi ja voi että pikkulikka on tuntunut olevan kylmissään enemmän, kuin koskaan ennen trimmauksen jälkeen. On öisin tullut meidän sänkyyn hakemaan lämpöä ja sohvan nurkassa on viihtynyt viltin alla. Aina kun turkki leikataan, on se niin pieni pirpana, ettei sitä muutosta meinaa oikein ymmärtää. Ulkona Saimi on tuntunut tarkenevan ihan hyvin, vaikka aamuisin on ollut lämpötila lähellä nollaa. Erittäin kypsänä hän on antanut puettaa itselleen puseron päälle ennen ulos lähtöä. Turkki ajettiin viime viikonloppuna, joten jos nyt vielä muutaman päivän odotellaan, että karva kasvaa ja sitten voi jättää takin narikkaan.

Kuvat on Pilvilammelta. Ei olla muilla Vaasan luontopoluilla käytykään hetkeen. Ehkäpä otetaan tälle syksylle ja alkutalvelle ohjelmaan muutama reitti, niin saadaan taas vähän vaihtelua omiin perusrundeihin.

Kivaa päivää kaikille!

Sannis