Syksy

Voi syksy! Saako nyt vähän hehkuttaa? Viileät säät, ihanat värit, upea luonto, mukava tavallinen arki. Kaikista parasta! Viikonloppuna saatiin nähdä molemmat syksyn kasvot. Lauantaina oli mahtava aurinkoinen syyssää ja eilen läiskyteltiin vesilätäköissä. Molemmat sopii mulle. Aurinkoa tietysti olis suotava olla vähän useammin, kuin harmaata.

Muutaman viikon väsymys on ollut jäätävä. Kesällä mentiin pää kolmantena jalkana ja varsinkin loppukesä oli aikamoista haipakkaa. Flunssa ja migreeni on kiusanneet nyt muutaman viikon vuorotellen ja se on tehnyt olon tosi surkeaksi. Väsymys ei oo mun juttu, ei ollenkaan. Viime viikon alussa päätin, että kun normaalisti olisin ihan kypsänä olotilaan ja koittaisin painaa vain normihommat läpi sinnillä, niin tällä kertaa teenkin niin, että annan itselleni vähän armoa. Tottakai pakolliset on pakko hoitaa, mutta siinä kohtaa missä voi vähän oikaista, minäpä oikaisen.

Tein jonkin verran duunia etänä kotona rauhallisemmissa ympyröissä...Töissäkin viikko oli toki rauhallisempi, koska osa jengistä oli seminaarissa muutaman päivän. En lähtenyt mäkitreeneihin, vaikka ystävä pyysi ja omatunto kolkutti. En sopinut treffejä viikonlopulle. Pidettiin tyttöjen kanssa leffailta ja käytiin saunassa. Pyysin jos typyt pääsee yökylään yhdeksi yöksi. Minimoin kaikki yöunien häiriötekijät. Hengitin raitista ilmaa ja kävin rauhallisella kävelyllä monta kertaa. Puuhailin rauhallisesti kotosalla ja istuskelin sohvalla vähän enemmän, kuin yleensä. 

En mä tänäänkään oloani ihan pirteimmäksi peipposeksi vielä tunne, mutta ei myöskään tunnu siltä, että ei pysty. Migreeni on ollut poissa koko viikonlopun ja flunssaoloistakin tuntuu olevan jäljellä vain ajoittainen tukkoisuus, eikä sekään niin paha. Päästään siis aloittamaan viikko aivan hyvissä fiiliksissä. Klo on nyt 7.03. Oon istunut terassilla lämmittimen alla vajaan tunnin. Nyt on aika hipsuttaa sisälle herättämään tytöt.

Kivaa viikkoa!

Sannis

Lukko

Saatiin häälahjaksi lukko. Vuonna 2013. Ensin mietittiin, mihin ihmeeseen sen kiinnittäisi. Muutama vuosi sitten päätettiin, että Raippaluodon siltaan tottakai. Raippaluoto on meille molemmille jotenkin semmonen rauhan paikka ja silta taas.. no, sen yliajo on mulle aina yhtä siistiä. Joskus lähdetään matkaan vain, että pääsisin ajamaan yli ja takaisin :) Yleensä tytöt on tottakai mukana ja on tuntunut, että lukon vienti on vain meidän kahden juttu. Sen takia se on joutunut odottamaan laatikon pohjalla.

Eilen illalla oltiin kaksin, oli kaunis sää ja mulle tuli mieleen, että nyt lähdetään. Oltiin juuri käyty pitkä keskustelu meidän suhteesta. Vuosi 2019 on ollut monella tapaa ihan loistava, mutta kaikkein paras vuosi se ei oo meidän avioliitolle ollut. Mitään eropuheita ei siis olla ollenkaan käyty, mutta kyllä nämä omat kriiseilyt puolin ja toisin ja arjen kiemurat välillä vie aika kauas toisesta. Laiteltiin siinä vähän asioita ja ajatuksia järjestykseen ja taas päätettiin, että yhdessä nää hommat, arki ja juhla hoidetaan vaikka mikä olis. Lukko siis taskuun ja ukko ja akka autoon.

Silta on aikamoisen jykevää tekoa eikä siitä oikein montaa paikkaa löytynyt, mihin lukon lyhyen lenkin kiinnittää. Löydettiin kuitenkin sopiva paikka ja mister A heitti avaimet mereen. Siinä se nyt on ja pysyy. Kuuden vuoden harkinta-ajan jälkeen :)

Ei tää ihan joka päivä niin heleppoo oo, mutta aina vaan tahdotaan!

Sannis