#enemmänpullaa

Viime aikoina on leivottu pullaa, kun herkkuhammasta on kolottanut. Pannaria on myös tullut paisteltua. Aivan olin jo unohtanut koko pannukakun olemassaolon. Viime viikonloppuna neljätoistavee pyöräytti muffinsit, koska pakastin on vielä täynnä punaista viinimarjaa, jota meillä kuluu marjoista vähiten. Hinnat nousee niin jäätävää vauhtia, että ihan säästösyistä on lyöty vähän käsiä taikinaan. Ja tietääpähän ainakin mitä siihen taikinaan on tullut laitettua, kun itse on sen tehnyt.

Hiivataikinan teko on jotenkin ajatuksen tasolla aina hirveän raskasta, mutta aika kivuttomastihan se sitten kuitenkin loppuviimein käytännössä sujuu. Meillä ei ole yleiskonetta ja mister A tahtoisi aina kaikenmaailman hilavitkuttimet, mutta ite oon pistänyt hanttiin. Inhoan kaikkea romua, joka vie tilaa keittiön tasoilla ja kyllä takinankin on ainakin vielä saanut aikaiseksi käsin ihan loistavasti.

Teen pullataikinan aina samalla, vanhalla ylä-asteen köksänkirjan ohjeella:

2,5dl maitoa

25g hiivaa

1 muna

3/4tl suolaa

3/4dl sokeria

1tl kardemummaa

5-6dl vehnäjauhoja

75g margariinia tai voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva maitoon. Sekoita joukkoon muna, mausteet ja jauhot. Lisää voi. Kohota lämpimässä paikassa n, puoli tuntia. Leivo pikkupullat/voipullat/korvapuustit/kanelipullat ja kohota vielä hetki pellillä. Paista 225 asteessa n. 10min.

*****

Vähän tytöt katsoi mua pitkään kun viimeksi karkkipäivänä ostin molemmille vähän suklaata ja sanoin, että leipoa saa lisäksi jos ei suklaa piisaa. Tottakai useimmiten saavat sen irttaripussinsa ostaa, mutta joskus näinkin. Meinaa lähteä järki nykyisiin karkkipussikokoihin ja siihen, kuinka paljon herkkuja menee kerralla. En tiedä huijaako tytöt, kun sanovat, että muilla on aina esim. koulun leffapäivissä kokonainen karkkipussi ja usein limsa vielä päälle. Varmaan saavat traumoja, kun joutuvat olemaan ne hämärät tyypit, joilla on minigrip-pussissa tai pakasterasiassa karkkia tasattuna isommasta pussista :D Mutta hei... jos yhdellä samalla viikolla on poikkiksessa karkkipäivä, koulussa karkkipäivä ja kotona karkkipäivä ja aikoo jokaisessa herkutella, ei ihan oo mahdollista vetää pussillista joka kerta. Huuuuh!

Mitä te muut tapaatte leipoa? Semmosta perusedullista, joka ei sisällä tuorejuustoja tms.?

Sannis

Lunta

Saatiin vielä lunta ihan kunnolla. Mittari näyttää just ja just plussaa, joten aika raskasta on. Kuvat ei ole tältä päivältä ja tänään ei oo ihan niin märkää, harmaata ja suttuista, mitä kuvissa. Tänään on hitusen kuivempaa, ainakin vielä ja tänään on myös vähän enemmän valoa. Oon valvonut taas öisin pitkiä pätkiä. Kolmen maissa yleensä herään ja siitä sitten jos sattuu että uni tulee, niin se tulee joskus neljän-viiden maissa ehkä. Useimmiten mietin töitä. Tai no.. who am I kidding. Aina mietin töitä. Sitä en tiedä, että miksi. Viime aikoina on paljon ollut mielessä se, miten tahdon viettää loppuelämäni ja työhän on iso osa elämää. Ehkä siksi. 

Issias kipuilee edelleen, mutta nyt helpottaa se, että tiedän liikkumisen olevan sallittua ja jopa toivottavaa. Tietysti pitää miettiä, minkälainen liikkuminen on järkevää. Jokainen askel pitäisi olla tosi hallittu nyt kun hermotus on päin honkia. Liian nopea liike ja jalka pettää alta. Tiettyjen tuntien ohjaaminen ei olisi nyt fiksua. Vähän vielä tässä testailen, mitä ne tunnit on. Todella veemäinen vaiva ja hiton outoa, kun yhtäkkiä yksi raaja ei toimi ollenkaan kunnolla. Pääasia kuitenkin, että saa olla liikkeessä.

Viikko vierähti siitä, kun mini oli viimeksi kipeänä ja nyt on neljätoistaveellä kurkku kipeä. Ihan pimeetä tää touhu. Koskakohan tämä tasaantuu? Alkaa tuntua korvien välissä, mutta ei se nyt auta kun koittaa mennä etiäpäin vaan. Oon ottanut sinkkiä ja vitamiinejä, jos muka auttaisi vastustuskykyyn. Ei olla useampaan viikkoon käyty kyläilemässä vanhempien/isovanhempien luona ja nyt kun käytiin toissapäivänä, niin heti varmaan vietiin sinne joku flunssa. Perus.

Kirjoittajalla on tänään, perjantaina vapaapäivä, koska huomenna on työpäivä. Käytiin Saimin kanssa saattelemassa miniä kouluun aikamoisessa lumisateessa. Eilen olin niin väsynyt, etten meinannut jaksaa tehdä lumitöitä ja varmaan ensimmäistä kertaa ikinä kieltäydyin lähtemästä ulos, kun mister A vielä illalla kyseli, josko mennään. Sama väsy tuntuu painavan tänään ja nyt istun sohvalla kahvikupin kanssa. Ei saisi istua niin pitkään koska issias, mutta nyt just ei jaksa muuta. Mister A tulee vasta joskus illalla. Iltapäivästä lupasin kuskata miniä ja kavereita skeittihalliin. Kauppaan pitäisi heittää lenkki. Miten tilipäiväänkin tuntuu olevan ikuisuus?

Kummallisen isoja heittelyjä mielialassa nyt ilmoilla. Aina meen toki korkealla ja kovaa ja sitten ihan pohjamudissa, mutta nyt mennään jotenkin tosi nopealla vaihteluvälillä. Saatan saman viikon ja jopa saman päivän aikana olla ihan fiiliksissä ja sitä mieltä, että hommat rokkaa ja sitten taas oon ihan hajalla ja valmis heittämään kaikki hanskat tiskiin. Kaikki on niin hiton suurta aina; aallonpohjat hemmetin syviä, mutta onneksi myös harjanteet korkeita. Tunnistaako muut itsessään samanlaista herkkyyttä eli draamahenkisyyttä? :D

Sannis