Kolmas lomaviikko on lopuillaan. Vietettiin tämä viikko Vaasassa ja treenailtiin, tavattiin perhettä + ystäviä, käytiin kaupunkilounailla ja siivottiin pihaa. Seitsemäntoistavee teki yhden yön rundin ystävänsä mökille, mutta muuten ollaan oltu kotiympyröissä. Mini pääsi kampaajalle. Kirjoittaja leikkasi mummun liian pitkäksi päässeitä niskahiuksia ja värjäsi myös oman tukkansa, josta tulikin tosi hyvä edellisen vähän hutivärin jälkeen.
Piha oli vähän karseassa kunnossa ja oon supertyytyväinen, kun saatiin sitä siistittyä. Putsattiin villiintyneet rikkaruohot ja siivottiin yksi vähän levähtänyt puupino pihan perältä. Laiteltiin ajelehtivat tavarat paikoilleen ja putsasin terassin kukat. Upea pinkki pelargonia oli ottanut nokkiinsa meidän hoidosta ja sain ottaa siitä kaikki kukat pois. Saa nähdä vieläkö se tekee uusia. Menin Rustaan ostamaan muutaman neilikan tilalle, mutta siellä muistin tosiasiat ja päädyin kuitenkin loppukesäksi auringonkukkiin, joita ei tarvi edes yrittää muistaa kastella :D Viimeisessä kuvassa näkyy vähän taustalla, että punainen pelakka vielä sinnittelee.
Jalan hermosärky palasi torstaina. Se ei paljoa etukäteen varoitellut, vaan alkoi ja samantien oli oikea jalka pois pelistä. Laitoin paniikkiviestin jäsenkorjaajalle, jonne onneksi pääsin heti perjantaina. Nyt on sunnuntai ja jalka tuntuu korjauksen jälkeen aika hyvältä. Jännittää toki hitosti, kuinka käy. Pysyykö hyvänä päivän vai ehkä sen kolme viikkoa, mitä edellisellä korjauksella. Viimeksi korjauksen jälkeen jalan kipu siirtyi kylkeen/selkään ja niin se teki nytkin. Se kipu on huomattavasti lievempi eikä estä liikkumista, kuten jalan kipu. Edellisen korjauksen jälkeen kipu laantui muutamassa päivässä ja toivon, että samalla tavalla käy nyt. Kirjoittaja ei näistä hommista mitään ymmärrä, mutta jotainhan tuolla lonkan alueella täytyy olla väärässä asennossa ja hermo jää pinteeseen. Jäsenkorjaaja puheli, että kun virheasento on kauan ollut, saattaa se palata vielä monen monta kertaa. Prkl! Varasin jo seuraavan ajan kuukauden päähän kaiken varalta. Torstaina olin niin onnellinen salilla päivällä, kun olkapää toimii jo niin paljon paremmin ja sitten illalla meni jalka alta. Huoooooh!
Pian lähdetään tyttöjen ja mutsin eli mummun kanssa Helsinkiin. Jep, tätäkin retkeä sai jännittää hitosti tuon jalan takia samoin, kuin Jysäriä. Saa nähdä saanko istuskella koko reissun ajan vai toimiiko koipi. Pasilan asemalta on 650m metriä meidän kämpille. Se on suurin mietinnän aihe… että tarviiko ottaa taksi vai pitääkö jäädä asemalle :D Tsekkasin jo mistä löytyy kaupunkipyöriä. Pyöräilyhän on onnistunut hyvin silloinkin, kun seisominen tai kävely ei. Tää on kyllä aikamoista komediaa taas :D
Kivaa sunnuntaita jokaiselle säädylle!
Sannis








