Pelargonia

Sain ystävältä aivan upean kukan. Olin juuri muutamaa päivää aiemmin miettinyt, josko tämä olisi se kesä, kun ostan ensimmäistä kertaa elämässäni pelargonioita. Meidän terassilla on aivan hiton kuuma ja oon ymmärtänyt, että Pelargonia saattaisi sen kestää. Muut kukat ja kasvit ei oikein meinaa siellä selvitä. Eipä nyt sitten tarvinnutkaan itse käydä kaupoilla, kun ystävä osasi lukea ajatuksia. Oon joka aamu tässä sohvan nurkassa aamukahvilla istuskellessani ihaillut tuota kaunotarta ikkunan takana. Aivan upea <3

Kirjoittajalla on ollut vähän tylsää viime aikoina. Mietin kyllä, uskallanko tuota sanoa edes ääneen ja ruudulle näpytellä, mutta niin vain on yhtäkkiä ollut aikaa vähän turhankin paljon. Tekisi mieli tännekin kirjoitella mutta aiheet on vähissä. Ihanaa, kun on enemmän aikaa, mutta nyt tuntuu, että jotain ihan pientä extraa voisi kyllä keksiä töiden, kotitöiden ja treenien lisäksi. Toivottavasti universumi ei nyt rankaise tämän sanomisesta jollain tosi ärsyttävällä ajankululla.. vaikka vesivahingolla tai jollain sen sellaisella :D

Pienen pienesti kyllä mietin, johtuuko "tylsyys" stressistä.. siitä ettei nyt vaan osaa olla rauhassa ja sen takia tuntuu, että on muka tylsää. Sekin on kyllä myös mahdollista. Oon tässä matkalla kirjastoon hakemaan ihan oikeita kirjoja, niin voin niiden(kin) avulla koittaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Äänikirjoja kuunnellessa tulee aina tehtyä jotain muuta samalla.

Töiden suhteen oon aika hyvällä mallilla jo kesälomaa ajatellen, joten niitä hommia ei tarttisi kyllä nyt ressailla. Koko maailmaa en yritä saada valmiiksi, mutta kirjoittajalla on kyllä paljon töitä ennen lomia. Ajastan aina kasan somepostauksia oman poissaolon ajaksi ja jumpatkin pitää olla kaikki valmiina loman jälkeisille viikoille. Kesällä on ryhmäliikunta-aikataulussa paljon muutoksia ja tuuraushommia, joten ne pitää olla kaikki jokaista pilkkua myöten kaikille selvät ennen kuin luovutan tahtipuikon muille.

Semmosta täällä siis. Kaikenlaista vaihetta. Milloin on liikaa jotain ja milloin sitten taas jotain muuta liian vähän. On tämä ihmisen elämä kuulkaa kummallista :D

Kuinkas muilla sujuu? Onko liikaa hommaa vai liikaa aikaa?

Sannis

Booklover: Tyttö sinä olet keski-ikäinen

Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen Tyttö sinä olet keski-ikäinen on aivan mukavaa työmatka/pyykinviikkauskuunneltavaa. Sain kuulla kirjasta ystävältäni ja koska keski-ikäisyys on tämän bloginkin kirjoittajalle täyttä todellisuutta päätin aloittaa kuuntelun. Kirjan ensimetreillä sanotaan näin: "Eräänä päivänä sen tajuaa; ei ole enää nuori eikä nuorene, vaikka mitä tekisi. Keho rapistuu, vanhemmat rapistuvat, lapset vittuilevat." Heti tässä kohdassa ilahduin aidosti ja olin aika varma, että tämän kirjan täytyy olla ihan jees!

Useimmat kirjat ovat toki täynnä tekstiä… se taitaa kirjojen se "juttu", oon käsittänyt, mutta tässä tuntuu välillä siltä, että tekstiä TODELLAKIN on. Sitä tulee välillä, kuin tykin suusta ja se saa miettimään, kuka hitto on nämä kaikki lauseet keksinyt ja kuka ne on sitten keksinyt laittaa keskenään peräkkäin. Jossakin kirjan alkuvaiheilla olin vähän turhan hengästynyt, mutta se helpotti kyllä, kun päästiin eteenpäin.

Kirjassa käydään läpi jos jonkinlaisia keski-ikäisen elämään liittyviä juttuja ja aika moniin sitä pystyy hyvin helposti samaistua. Kirjan vähän kuiva ja tilannekoominen huumori uppoaa tähän lukijaan ja räkätin puoli päivää esim. tälle lauseelle: "Kolmikymppiset puhuvat avoimesti vaikeista asioista ja esimerkiksi siitä jos ovat pahoittaneet mielensä. Se on hyvää kehitystä, paitsi jos sitä ei jaksa kuunnella."

Liikkumisen, hyvinvoinnin ja itsestään huolehtimisen äärelle pysähdyttiin kirjassa joksikin aikaa ja sieltä löytyikin pari ylöskirjaamisen arvoista juttua. Tämä ensimmäinen melkein räjäytti aivot -> 

"Perfektionismi, tuo vanha konna estää edelleen joitain keski-ikäisiä hoitamasta kehoaan. On omaksuttu ajatus, että pitäisi olla oikeat vehkeet, kellot ja sykemittarit, optimaaliset vaatteet ja ammattilaisen laatima treeniohjelma. Oikeasti ei tarvitse olla ja aloittaa voi jostain vaan."

Miten nerokkaasti sanottu. Eli kirjoitettu. Aloittaa voi niin todellakin ihan jostain vaan. Niinpä!! Ja miten siistiä, ettei siinä lukenut "Aloittaa voi mistä vaan". "Aloittaa voi jostain vaan" on ainakin sata kertaa parempi ja hauskempi. Tämä (ja toki moni muukin) lause sai blogin kirjoittajan kadehtimaan Henrikssonin ja Leinosen kirjoitustaitoja. Osaisipa sitä itse olla yhtä taitava ja hauska.

Aihe jatkui seuraavalla tätä lukijaa miellyttävällä pätkällä:

"Keski-ikäisenä kuntoilussa on se hyvä puoli, että voi mennä aivan omana junttina itsenään ihan minne vain. Keski-iässä ei todellakaan tarvitse pohdiskella onko pohjimmiltaan ihmisenä vatsatanssija, vaan voi pokkana identifioitua maksavaksi asiakkaaksi ja kiertää läpi vaikka kylän koko liikuntatarjonnan. Todennäköistä on, että joku siellä tuntuu innostavalta ja miellyttävältä. Etukäteen ei voi aina tietää mikä se joku tulee olemaan. Kannattaa vain lähteä maksukortti taskussa kokeilemaan."

Eipä tästä taida paljoa muuta sanottavaa olla. Paitsi se, että kirjan kuunneltavaa versiota lukee näyttelijä Pirjo Heikkilä ja se tuo oman säväyksensä kuunteluun, koska Pirjohan on jo lähtökohtaisesti aika hauska tyyppi.

Ei tästä mitään elämää muuttavia mullistuksia synny, mutta kyllä tämä kannattaa kaikkien keski-ikäisten aikansa kuluksi lukea tai kuunnella. On aivan hyvä ja hauska.

Sannis