Teini

Tammikuun vika päivä. Pari viikkoa talvilomaan. Eilen oli niin liukasta ja surkea sää ulkona, että uhosin lähteväni Lappiin. Oli myös sellainen teinimeinkinki tossa viikonloppuna, että uhosin tekeväni sen reissun ihan itekseni ilman yhtään tiuskivaa kakaraa. Tänään maksoin laskut ja totesin, että kyllä se nyt on parempi haluta olla vain kotiympyröissä tämä talviloma :D

Nyt jo rasittaa nämä teinihommelit, vaikka meillä on aika lievää vielä. Ei huudeta eikä haistatella eikä hilluta pitkin kyliä, mutta hitto että risoo toi tiuskiminen. Ollaan niin hiton coolia, että kukaan muu ei saa sanoa yhtään mitään, kun teini itse vain tietää kaiken ja puhuu 90% ajasta tiuskimalla. Toissapäivänä eli sunnuntaina paloi kirjoittajalla käämit ihan totaalisesti. Ehkä en oo kaikista ylpein siitä: ".. ja sulle ei edes voi sanoa mitään huonosta käytöksestä, ettei sun niiiiiiiiin herkkä lapsen sielu vain vaurioitu.." -kommentista, mutta kyllä mulla niin meni marttyyrin viitta syvälle hartioille, kun siinä kuskasin neitejä laskettelemaan ja kulutin omaa päivääni seisomalla tumput suorina rinteen alapuolella ja sitten saan pelkkää urputusta ja tiuskimista kiitokseksi. Prkleen teini!!

Haikealta tuntuu. Enää ei lähdetä innoissaan mukaan kaikkiin mutsin ehdotuksiin, vaan usein saan puolipakottaa mukaan. Ja pakotan, koska muuten ei teini liikkuisi omasta huoneestaan yhtään mihinkään. Laskettelu esim. on hyvinkin mieluista puuhaa, mutta aina siinä lähtövaiheessa pitää ruikuttaa, kun ei miiiiiilläään just silloin mitenkään pystyisi katkaista sitä tooooooosi kiireistä vetelehtimishetkeä. Argh!

En oikein osaa olla teinin vanhempi. En tiedä kuinka paljon voi ja pitää "pakottaa" mukaan ja kuinka paljon voi antaa jäädä kotiin jos muut lähtee. Oikeesti, paljon helpompi olis tehdä juttuja vain itekseen.. ei tarvitsisi väitellä lähdöistä, mutta kun ei sekään oo mun mielestäni oikea tapa. Teini itekin sanoi kesällä vaunureissulla, että pakottakaa mut vain mukaan, koska näissä reissuissa on sitten kuitenkin niin kivaa. Että ei kai se auta, kuin kestää vain ruikutukset, mutta come on! Pitäisköhän ite alkaa puhua teinille ihan samalla tavalla?

****

Semmosta. Tälle aamulle on nyt kahvit juotu ja laskut maksettu. Nyt pitäisi päästä tästä viltin alta ylös ja Saimin kanssa ulos. Ainakin näyttäisi siltä, ettei oo ihan yhtä paha kävelykeli, kuin eilen. Saa nähdä. Tänään on töissä kolmen jumpan päivä. Aamupäivällä yksi ja illalla kaksi. Siinä välissä olis miljoona hommaa. Myöhälle menee, kun kotiinlähtiessä pitää hakea teini ratsastamasta. Miten innolla muuten maksoinkin tänään juuri 300€ tiuskivan teinin kymppikortista. Tähän laittaisin sen irvistyshymiön jos tähän niitä sais laitettua.

Tammikuun vika ja kirjoittaja on NIIN loman tarpeessa ettei oo tosikaan!

Mitenkäs teillä muilla menee?

Sannis

P.S. Siili on maailman söpöin ja sen teki koulussa mini vähän ennen joulua.

Viikonloppu

Tammikuu on kääntynyt jo loppupuolelle. Tiedän, että toistan itseäni, mutta hei.. nopeesti menee. Iso osa kuukaudesta on ollut sateista ja vähän surkeaa. Viikonloppuna, kun aurinko paistoi upeasti, puhuttiin radiossa, että kyllä se kevät sieltä vihdoin tulee. Ite ajattelen, että talvi ei oo oikein kunnolla vielä päässyt alkamaankaan enkä ihan vielä hingu kevätkelejä. 

Vaasassa oli tosiaan hieno auringonpaiste viikonloppuna. Me ajeltiin lauantaiaamuna Tampereelle, jossa ei auringosta näkynyt pilkahdustakaan ja oli hyvinkin harmaata. Retki oli kuitenkin kiva. Kolmetoistavee jäi Saimin kanssa mumman luokse. Mini, serkkupoika ja mummu valitsivat matkantekovälineeksi junan. Me mister A:n kanssa ajeltiin autolla perille. Treffattiin Tampereen Koskikeskuksen Rossossa, johon saatiin seuraksi myös kirjoittajan isosiskon perhe.

Syötiin pitkän kaavan kautta ja jatkettiin sen jälkeen Koskikeskuksen naapuriin Ratinaan hohtominigolfaamaan. Minigolf on kirjoittajan yksi inhokkipuuhista, mutta radat oli helppoja ja seura mukavaa, joten tällä kertaa minigolfkin oli aivan kivaa. Radalla oli kauhuelementtejä, jotka teki hommasta tietysti jännittävämpää lapsille. Oli kuitenkin sen verran kesyä kauhua, että passasi serkuksille ihan hyvin enkä usko, että edes kirjoittaja näkee painajaisia :D 

Ilta vietettiin siskon luona ja yö nukuttiin Kangasalan Kuohussa. Kuohu on itsepalveluhotelli Kangasalan keskustassa, jossa ollaan oltu useamman kerran. Tosi kiva ja siisti paikka. Huoneet on tosi isoja ja niistä löytyy myös ruokapöytä ja mikro. Kuohu on samassa rakennuksessa uimahallin kanssa, jossa mini ja serkkupoika kävivät vielä sunnuntaiaamuna polskimassa. Alkaa meidän porukka olla jo sen verran isoja, että riittää kun valvoja istuu ikkunan takana kahviossa eikä tarvi enää välttämättä itse olla vedessä.

Ennen kotiin lähtöä Mister A tahtoi Ikeaan lamppuja ostamaan. Serkkupoika kertoi, ettei oo koskaan Ikeassa käynyt ja oli sitä mieltä, että voitais kyllä mennä. Myös mini oli innoissaan Ikeasta. Vähän mysteeriksi jäi, että miksi, mutta sinne suunnattiin. Koeistuttiin muutamat sohvat ja se mikä kirjoittajan mielessä on ollut jo useamman vuoden, oli mister A:nkin mielestä tosi hyvä. Ounou! Sohva jäi vielä kauppaan, mutta lamppuja ostettiin. Ostettiin myös pari paistinpannua rikkimenneiden tilalle. 

Ajeltiin autolla koko porukka kotiin. Junat oli niin täynnä, että sinne ei ollut mummulla ja serkuksilla asiaa. Aika nopsasti kotimatka sujuikin. Mister A:n autoon saa kaksi ylimääräistä penkkiä taakse, joten kun ne nostettiin paikoilleen, sai mutsi eli mummu keskirivin kokonaan itselleen. Mini haluaa aina istua takimmaisessa rivissä.

********

Tosi kiva viikonloppu oli. Minireissun lisäksi kirjoittajalla oli vähän muutakin hommaa. Perjantai-iltana kävin ystävän kanssa leffassa + syömässä. A man called Otto oli jotenkin tosi ihana. Itketti kyllä ihan huolella joka käänteessä ja jouduttiin kamun kanssa molemmat vähän keräillä itseämme ennenkuin lähdettiin elokuvista dinnerille.

Syötiin Diablitossa, joka on suht uusi meksikolainen paikka Vaasassa. Oon käynyt siellä vain kerran aikaisemmin ja sain niin hyvän ruuan, etten malttanut nyt olla ottamatta samaa. Edelleen oli kanaquesadilla ihan sairaan hyvä ja annoskin sen verran reilun kokoinen, ettei todellakaan jäänyt nälkä.

Mietin jo, että pitäiskö meidän ottaa sama ilta uusiksi, tällä kertaa mister A:n kanssa. Kirjoittajalle on muodostunut ihan tavaksi katsoa hyvät leffat kaksi kertaa elokuvissa eikä tämäkään kerta oo näköjään poikkeus. Jää jotenkin sellainen fiilis, että on pakko mennä uudelleen, että voi nähdä nekin jutut, jotka jäi ekalla kerralla näkemättä. Koska aina tokalla kerralla löytää jotain uutta. Mister A ei oo vielä tätä leffaa nähnyt eikä oo myöskään käynyt Diablitossa, joten siinä mielessä uusintakierros olis kyllä ihan paikallaan.

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis