Itsenäisyyspäivä

Sunnuntaiaamuna kun herättiin, paisteli tonttu kananmunakarkkeja paistinpannulla. Tytöt söi karkit ja sen jälkeen lähdettiin mökille käymään. Mister A oli töissä inventaariopuuhissa, joten lähdettiin matkaan tyttöporukalla. Haettiin ystäväni Ellu joukkoon ja huristeltiin Sundomiin tsiigailemaan, joko meri on jäätynyt. Olihan se. Saimi vähän rannassa kokeili kantavuutta, mutta komensin kyllä nopsasti takaisin tukevammalle maalle.

Matkalla aurinko näyttäytyi, mutta ei ylettynyt ihan mökille saakka. Tällä kertaa ei tehty tulta sisälle Högforsiin eikä saunan kiukaaseen, koska mister A ei ollut mukana, mutta sen verran on mökillä peruslämpöjä päällä, että tarjettiin juoda sisällä Ellun tuomat kahvit ja mutustella kirjoittajan leipomat tortut.

Kotona lähtiessä mini mietti, että kyllä siellä mökillä on paljon kivempaa jos mummu on paikalla, mutta ihan hyvin saatiin aikamme kulumaan eikä kolmetoistaveelläkään ollut kiire kotiin. Juoksutettiin Saimia ja hengailtiin. Testailtiin vähän valokuvaushommia. Postauksen mökkikuvat on kirjoittajan näpsyjä, mutta muut tyttöjen otoksia. 

Koko meidän porukalla on tänään vapaata. Tulee aina tarpeeseen. Oon ollut vähän liian stressaantunut töissä, joten koitan ottaa tänään iisisti. Jotenkin hassu viikko, kun itsenäisyyspäivä osui tiistaille. Eilinen maanantai oli töitä ja tänään saa taas mennä aamusta hitaammin. Aivan kiva! Loppuviikolla koitan tyhjätä to do - listaa ja saada aivojani sellaiseen moodiin, ettei maailma lopu tai kenelläkään henki lähde, vaikka osa hommista jäisi seuraavalle viikolle.

Itsenäisyyspäivä herkistää nykyään aina samalla tavalla. Nuorempana sitä ei osannut ajatella, mutta nyt sitä kyllä ymmärtää, kuinka toisin asiat voisi olla. Itku on aina vähän normaalia herkemmässä itsenäisyyspäivänä ja kiitollisuus on todellakin läsnä.

Rauhallista itsenäisyyspäivää!

Sannis

Lauantaifiilis

Joulukuun kolmas päivä. Lauantai. Alkaa viestillä, että töissä tarvittais jumppatuuraajaa. On tää uskomaton syksy! Olin lähdössä ite jumppailemaan ja odotin jo kovaa, että pääsen yhden meidän uuden ohjaajan tunnille, mutta tehtiinkin pikaratkaisu ja ohjattiin tuuraustunti pitkästä aikaa kolmestaan Ellun ja Tiinan kanssa ja olipa hitsin kivaa! Olin ja oon edelleenkin ihan fiiliksissä. En edes muista, koska oltais päästy viimeksi ohjaamaan yhdessä. Ohjelma toimi ihan perfect ja parin jumpattoman päivän jälkeen treeni tuntui hyvältä. Yes!!

Joulukalenterit ja elf on the shelf on ilahduttaneet meitä näinä joulukuun ensimmäisinä päivinä. Meidän tonttu on tähän mennessä tehnyt jo muutaman hassun jutun. Ihan ekana oli jättänyt pienet plörät keittiöön, jotka tarkemmin tarkasteltuina osoittautui luumuhilloksi ja johti siihen, että leipaistiin minin kanssa muutamat joulutortut heti joulukuun ekan päivän kunniaksi. Eilen tonttu oli onnistunut teipata itsensä ja karkkipäivää varten tarkoitetun rahan keittiön kaapin oveen. Tänään oli pikkumies tällännyt itsensä yöksi nukkumaan kirjoittajan viereen villasukasta tehtyyn makuupussiin. On se aikamoinen veitikka tuo tonttu, jonka mini muuten nimesi Tepoksi.

Oon tehnyt joitain lahjaostoksia ja tilasinpa jo Foodiesta jouluviikolle ruuatkin valmiiksi. Olin kerrankin ajoissa asialla ja ehdin saada toimitusajan. Vähän huonosti jengi täällä tiesi, mitä kukin haluaa jouluna syödä, mutta ehtiihän tilaukseen tehdä muutoksia vielä lähempänä. Tytöt mainitsi ainoastaan riisipuuron ja lihapullat. Kolmetoistavee lisäsi myöhemmin vielä perunat ja kermakastikkeen. Niitä ny sitten ainaskin. Ite ajattelin uunijuureksia.. lanttua, porkkanaa ja punajuurta. Loimulohta, joitain sillejä ja keitettyjä kananmunia. Kinkkua saadaan toivottavasti pieni pala mutsilta tai mister A:n mutsilta. Ei olla enää pariin vuoteen paistettu omaa. Eikä muutenkaan oikein paljoa tarvita jos syödään vain omalla porukalla. Vähän pipareita, suolakeksejä ja aurajuustoa. Eikhän se siinä suurinpiirtein oo.

Olotila on just nyt semmonen levollinen. Mister A on koko viikonlopun pitkät päivät töissä ja mini on kaverinsa luona. Tehtiin jumpan jälkeen rauhallinen tunnin kävelylenkki kolmetoistaveen ja Saimin kanssa pitkin lähipeltoja ja -metsiä ja nyt ollaan jo hetki huilailtu ihan rauhassa. Nautin, kun koti on hiljainen. Kaksi suurinta möykkäriä on omissa menoissaan, niin sen heti huomaa :D Kolmetoistavee puuhailee omassa huoneessaan, Saimi nukkuu ja kirjoittaja juo iltapäiväkaffia. Tyttöjen viime viikonloppuna koristelemassa kuusessa palaa valot ja ulkona ehti jo pimeä tulla. Ihan on vähän semmonen jouluinen fiilis.

Sannis