TampereTärpit

Joitakin vuosia sitten lupasin itselleni, että koitan järjestää pari kertaa vuodessa jonkin pienen retken mister A:n kanssa kaksin ihan vain sillä ajatuksella, että muistaisi aina välillä antaa aikaa parisuhteellekin. En oo tainnut onnistua pitämään siitä joka vuosi kiinni, mutta nyt koitan taas kunnostautua. Viime syksynä oltiin kaksin vaunuilemassa ja ehkä alkukesän festarireissukin lasketaan, vaikka kamut olikin mukana. Tämän kerran retki suuntautui Tampereelle ja tärpeiksi muodostui siisti vuokrakämppä, pyöräily ja tietysti Wicked.

Meillä molemmilla asuu sukulaisia Tampereen seudulla ja ystäviäkin sieltä löytyy, mutta tällä kertaa ei otettu yhteyttä kehenkään, vaan vietettiin tarkoituksella aikaa kaksin. Alunperin lähdettiin matkaan Wickedin takia. Kerran jo luovuin ajatuksesta kalliiden lippujen vuoksi, mutta onneksi muutin mieleni. Ei lähdetty tällä kertaa vaunulla, vaan varattiin Airbnb-kämppä. Otettiin fillarit joukkoon ja reissun pääagendana oli teatterin lisäksi tehdä joku pyöräretki.

Asunto oli tosi kiva, supersiisti ja erittäin hyvin varusteltu yksiö Tammelan kaupunginosassa. Hinta oli vähän edullisempi, kuin ihan ytimessä ja talosta löytyi sekä autohalli, että lukittava pyörävarasto. Iso tie menee ihan talon vieressä, joten jos kesällä haluaa pitää ikkunaa auki yöllä, voi olla, että meteli haittaa, mutta toisaalta, asunnosta löytyi myös viilennyslaite. Hinta kahdelle yölle oli 168€ ja jos joku kiinnostuu, löytyy asunto AirBnB:stä nimellä "Viihtyisä yksiö keskustan tuntumassa". Vuokraajana oli Heidi. 

Perjantaina oltiin vasta illalla pelipaikalla, joten käytiin kaupassa, laitettiin myöhäistä dinneriä, tehtiin kävelylenkki asunnon ympäristössä ja katottiin leffaa. Lauantaina oli aika harmaa sää ja mietittiin, josko viitsitään lähteä suunnitellulle reilun 30 kilometrin pyörälenkille. Loppuviimein kuitenkin lähdettiin ja onneksi niin. Pyhäjärven maisemareitti oli hieno. Pidempään meillä siinä meni, kuin olin etukäteen ajatellut, koska mäkiä ja päällystämätöntä tietä oli paljon. Akkukin kului pyörästä aikaa nopsaa tahtia edellä mainituista syistä. Pientä vesitihkua tuli vähän siellä sun täällä, mutta suuremmalta sateelta vältyttiin. Matkalla oli uimarantoja ja ainakin pari kahvilaa. Kesäaikaan hommaan olisi voinut kuluttaa vaikka koko päivän. Reitti oli hyvin merkitty ja syksyiset maisemat oli upeat! Suosittelen ehdottomasti ajelemaan kierroksen läpi!

Pyörälenkin jälkeen tehtiin lounas kämpillä, keiteltiin kahvit ja herkuteltiin korvapuusteilla. Lounas meni sen verran myöhäiseksi, että dinneri tuli vähän turhan nopeasti, mutta lähdettiin kuitenkin suunnitelman mukaisesti Seoul Goodin buffaan. Kirjoittaja oli käynyt siellä kerran aiemmin, mister A ei kertaakaan. Tykkäsin yli kovaa ekalla kerralla, mutta toka kerta ei ollut ihan niin suuri elämys, luultavasti siitä syystä, että ei oikein ollut vielä nälkä. Vaasaankin avattiin Seoul Good viime viikolla, joten ehkäpä käydään siellä tässä joku päivä, niin tytötkin pääsee maistamaan. Vähän siellä rasittaa, kun lautaset ja kupit ei oo "oikeita", mutta ehkä sen kestää jopa kranttu keski-ikäinen :D 

Ruokapaikka oli Ratinassa ja sen edustalta löytyi hyvät pyörätelineet. Myös teatterin eteen sai fillarin korkeaan telineeseen rungosta kiinni. Keskustassa oli muutenkin yllättävän ookoo ajella, koska pyöräkaistat oli hyvin merkitty. Vähän teatterin narikkatyyppiä nauratti, kun mister A jätti säilytykseen yli painavan repun, joka sisälsi kaksi pyörän akkua. En tiedä kuinka muut sähkäreiden omistajat tekee...otatteko akun aina irti, kun jätättte fiuden telineeseen? Kaikistahan ei toki akkua saakaan irti. Ite otan aina, kun ajattelen, että se hillitsee pöllimishaluja.

Wicked osui kaikkiin osiin kirjoittajan sielussa, kuten edellisestä postauksesta käy ilmi. Loppuilta ja yökin meni vielä Ozissa ja uni loppui hyvin aikaisin aamulla. Ehdin siis juoda kahvit todella pitkän kaavan kautta ennen kuin lähdettiin jatkamaan matkaa. Tehtiin lenkki Ikeaan pitkästä aikaa, koska minigrip-pussit, tiskiharjat ja ladattavat patterit oli loppu. Iltapäiväksi ajeltiin jo kotiin.

Erittäin onnistunut reissu! Nyt pitää laittaa jo seuraava kalenteriin puolen vuoden päähän ettei unohdu.

Mitäs muut on puuhailleet viikonloppuna ja nyt alkuviikosta?

Sannis

Teatteria: Wicked

Tampereen Työväen Teatterin Wicked oli kaikkea ja vielä vähän päälle. Tämä katsoja ei ole kaikista helpoin yleisö, varsinkaan silloin, kun kyse on jostain, joka on näin tärkeää. Älä muuten kysy, miksi ihmeessä tämä on niin tärkeää… että miten melkein viisikymppinen perheenäiti, joka ei edes erityisesti pidä fantasia-genrestä on ihan täysin rakastunut tähän noitatarinaan. En tiedä. Ei mitään hajuakaan, mutta niin se nyt on ja se on ihanaa. Ihanaa, että elämässä on asioita, jotka herättää tunteita. Ennen ajattelin, että oon liian nolo, jos/kun annan jonkun näin cheesyn jutun upota niin syvälle, mutta miksi ihmeessä toppuutella? Maailmassa on niin paljon vakavia asioita, isoja ja oikeita asioista, joista murehtia ja huolehtia, että tuntuu ihanalta ihan täysillä ilahtua, liikuttua ja vaikuttua kahdesta Ozin ihmemaassa elävästä noidasta.

Jos Wicked ei oo tuttu, tässäpä muutama sana juonesta -> Elphaba syntyy vihreänä ja elää nuoruutensa ihmetellen omia voimiaan sekä asioita, joita hänen ympärillään tapahtuu. Kun Elphaba ja siskonsa Nessarose aloittavat opiskelun Shizin yliopistossa, tutustuvat he Galinda Uplandiin, hemmoteltuun, etuoikeutettuun tyttöön, joka haluaisi kovasti omata taikavoimia. Pienien alkukankeuksien jälkeen Elphabasta ja Galindasta tulee parhaat ystävykset. 

Koulun johtajatar Madame Morrible huomaa Elphaban voimat ja ottaa tämän yksityisopetukseensa. Vähitellen Elphaba huomaa, että kaikki ei ole Ozissa kuten kuuluu. Eläimiä aletaan sortaa; niiden ei enää sallita opettaa yliopistossa, niitä aletaan vangita ja niiltä kielletään puhuminen. Muut oppilaat eivät oikein tunnu välittävän asiasta, paitsi ehkä Fiyero, joka seurustelee Galindan kanssa ja jonka kanssa myös Elphaba lähentyy. Boq (koulukaveri munskottimaasta, josta myös Elphaba on kotoisin) on liian kiireinen huomatessaan vain Galindan. Nessarosen huomio taas on Boqissa.

Ozin mahtava velho kuulee Elphaban voimista ja kutsuu tämän palatsiinsa smaragdikaupunkiin. Elphaba lähtee innoissaan matkaan Galinda eli Glinda mukanaan, aikeenaan pyytää velholta apua eläinten olojen suhteen. Perillä Elphabaa odottaakin ei-niin-mieluinen yllätys, kun totuus asioiden laidasta selviää. Monen sattumuksen kautta Elphabasta tulee kartettu ja pelätty lännen paha noita. Glindasta taas tehdään idän hyvä noita, jota kansa rakastaa. Kun tarina pääsee loppuun, ei mikään ole enää kuten ennen .

**

En edes tiedä mistä aloittaisin. En saanut oikein edes nukuttua yöllä teatterin jälkeen. Wicked oli ihana! Tykkäsin tosi paljon ja mister A tykkäsi tosi paljon. Ei löydetty oikeastaan mitään moittimisen aihetta. Jos ei tarinaa tiedä tai laulut oo entuudestaan tuttuja, oletan, että ne saattoi tuntua pitkiltä. Niitä olisin itsekin lyhentänyt ihan hitusen jos nyt jotain olisi ollut ihan pakko muuttaa. Wicked-fanille meni oikein hyvin myös tällaisenaan. Homma eteni hurjaa vauhtia, mutta niin sen pitikin, että kaikki mahtuu mukaan. Eikä kuitenkaan tullut liian kiireinen olo.

Nomi Enckell Glindana oli upea. Niin hauska, höntti ja glindamainen. Glinda on tämän katsojan suosikkihahmo Wickedissä ja rima oli todella korkealla elokuvan jälkeen, koska Ariana Grande on täydellinen Glinda. Enckell toimitteli täysin ja elekieli sekä laulu oli 10/10.

Tässä musikaalissa Elphaban roolin tekee useimmiten Yasmine Yamajako, mutta meidän näytöksessä toista pääosaa esitti Sanni Lehto. Elphaban rooli jäi ehkä vähän pienemmäksi, kuin Glindan, mutta lauluosuuksissa Lehto nosti hänet kyllä täysin tähtiin. Defying Gravityn viimeinen "huuto" herättää aina kaikki tunteet ja nyt Lehto teki sen niin upeasti, että jäin ensimmäisen näytöksen loppuessa ihan haukkomaan henkeäni.

Petra Karjalainen oli super. Madame Morriblen ulosanti oli musikaalin selkein ja se oli ihanaa. Joskus on vaikea saada näyttelijöiden puheesta selvää ja se on tosi ärsyttävää, koska en haluaisi missata yhtä ainuttakaan sanaa. Petraa seuratessa ei tarvinnut moisesta murehtia. Mister A mietti pitkään mistä Petra on tuttu ja kun mainitsin Kadonneen joulupukin ja pipareita syövän postitontun, niin jopas soitti kelloja ja ilme kirkastui :D

Timo Kahilaisen tullessa lavalle velhona, alkoi vanhan Kummeli-fanin suupieliä väkisinkin nykiä. Aivan sopiva sekin roolitus. Topias Keskitalon Fiyero oli myös oikein passeli, mutta Sofia Mustaniemen Nessarosen puheesta en taas saanut selvää ihan koko ajan. Boqia esitti Vili Saarela, mutta hänelle jäi pienempi osa, kuin elokuvassa enkä jotensakaan ehtinyt niin hänen hahmoonsa tykästyä. Tohtori Dillamondin toteutus oli aika makea ja Jyrki Mänttäri liikkui aikamoisen keveästi pitkin näyttämöä vuohena. Tanssijat ja kaikki muut näyttelijät.. perfect!

Laulujen sanat on suomeksi kääntänyt Hanna Kaila ja tekstin suomennoksesta vastaa Reita Lounatvuori. Ihan täydellistä ja niin Ozia. Vähän mietin etukäteen, onko suomenkieliset laulut yhtä ihania, kuin englanninkieliset, joihin on jo niin tottunut, mutta ei ollut kyllä mitään moittimisen sijaa. Defying Gravity toimi englanniksi hitusen paremmin, mutta oli myös lauluja, joiden suomenkielinen toteutus oli ehkä alkuperäistä vähän parempi. Ehkä omalla äidinkielellä laulettu menee vielä vähän syvemmälle.

Onko tässä tullut jo riittävästi ylisanoja? No, kerron silti vielä, että lavastus oli huikea. Samoin puvustus. Elokuvassa rakastan Emerald Cityä eikä tässäkään ollut toisin. Elphaban asumus metsässä oli myös tosi mieleinen. Ensemble oli paras No one mourns the wickedissä. Nuoren velhon tanssi ja salaperäinen henkilöllisyys oli jotenkin siisti. Apinat oli yhtä kummallisia, kuin elokuvassakin ja se tuntui asianmukaiselta. Hullua, miten hyvin tämä kolahti!

Wicked oli jokaisen euron väärti, joka kalliisiin lippuihin upposi.

Rakastin.

Sannis