TalviTampere

Tehtiin tyttöjen ja mutsin eli mummun kanssa pieni Tampereen talvilomareissu. Mister A:lla oli töitä ja joutuivat jäädä Saimin kanssa harmillisesti kotosalle.  Lähdettiin matkaan sunnuntaina ja tultiin kotiin keskiviikkona. Mitään suuren suurta ohjelmaa tai agendaa meillä ei retkelle ollut, vaan tahdottiin vain vaihtaa maisemaa vähäksi aikaa ja käydä moikkaamassa isosiskoni perhettä. Ei olla hetkeen nyt oltukaan missään, joten olipa kyllä aivan kiva. 

Junat kulki ajallaan molempiin suuntiin eikä kirjoittajalle ilmaantunut pahoinvointia missään kohtaa. Siinä taisikin olla reissun kaksi suurinta uutista :D Asuttiin Tuomiokirkonkadulla ihan keskustassa Ratinan, Koskikeskuksen ja Nokia Areenan vieressä. Vuokrasin asunnon Bookingin kautta. Sitä vuokrasi Come in ja olikin tosi kiva kämppä. Siistissä ja valoisassa kolmiossa oli kaksi iso makkaria ja ikkunat kolmeen eri ilmansuuntaan. Keittiössä oli täysi varustus ja kunnollisen kokoinen ruokapöytä. Olkkarin isolle sohvalle mahtui kaksi teiniä, mutsi ja mummu aivan helposti. Saimia ei olisi saanut ottaa mukaan, mutta tällä kertaa se ei ollut ongelma.

Ekana iltana käytiin dinnerillä via Tribunalissa. Siellä herkuteltiin minin ja siskon perheen kanssa kerran aiemmin ja se jäi minille mieleen niin, että tahtoi sinne uudelleen. Vatsat täynnä pitsaa käytiin Lidlissä tekemässä vähän ruokaostoksia myöhemmälle ja suunnattiin sen jälkeen kämpille. Majoituksen telkkari oli niin iso, että likat sai tsiigailla Lakkoa melkein oikeassa koossa :D

Tokana päivänä käveltiin aamupäivällä salille ja treenin jälkeen reippailtiin takaisin kämpille. Laitettiin quesadillat uuniin, syötiin ja jatkettiin matkaa Vapriikkiin. Mini tahtoi pelimuseoon ja seitsemäntoistavee museokeskuksen kauppaan kristalliostoksille. Kaikki meistä muisti, että pelimuseo olisi ollut isompi. Kierrettiin Manserock-näyttely aika nopsasti ja käväistiin myös luonnontieteen puolella. Hörpittiin vielä kahvit, niin kristallien ostaja sai valikoida kaikessa rauhassa. Illalla pyöräytettiin kämpillä pasta bologneset, juoruttiin ja katteltiin yllättäen Lakkoa.

Kolmantena päivänä suunnattiin seitsemäntoistaveen synttärilounaalle ja hän valitsi paikaksi Friends&Burgersin. Ohjelmassa oli myös leffa teatterissa ja vähän kaupoilla kiertelyä. Mini tahtoi säästää rahansa eikä ostanut mitään eikä kirjottajallakaan ollut tällä kertaa tarvetta millekään. Seitsemäntoistavee humputti vähän lahjarahojaan ja löysi levyjä, jonkun kirjan ja kosmetiikkaa. Vakkaripaikka Tampereella on nykyään Levykauppa Äx. Meidän ollessa paikalla, oli liikkeen omistaja toimittajan haastattelussa ja kuulin kuinka hän kertoi, että viime vuosi on ollut myynnillisesti tosi hyvä. Mahtava juttu! Nuoret(kin) haluavat kuulemma nykyään fyysisiä levyjä ja niinpä tosiaan haluaa tämä meidänkin nuori. Kylläpä sitä itsekin muistaa, kuinka ihanaa oli selailla sitä kansilehtistä, joka tulee cd:n mukana. Kolmannen päivän dinneri tehtiin kämpillä ja ilta sujui rennosti. Tällä kertaa tauotettiin Lakkoa vähän Hermannin ja mummon videoilla sekä Unelmahäiden pätkillä. Ei saatu telkkarikanavia näkyviin ja sen takia tsiigailtiin mitä Youtubesta löytyi :) 

Neljäntenä päivänä juotiin aamukahvit rauhassa ja sen jälkeen suunnattiin juna-asemalle. Reissu oli kyllä kiva ja rento. Sää oli talvinen; hieno ja viileä. Joku päivä oli harmaampaa ja välillä paistoi aurinko. Ainakin yhden päivän olisi aivan hyvin voinut vielä olla. Tytöt tykkää, kun mummu on retkellä mukana eikä kirjoittajaakaan haittaa ollenkaan, että on vähän aikuistakin juttuseuraa.

Kotona oli mumma ollut mister A:n apuna ja pitänyt Saimille seuraa niin ettei tullut niin pitkiä päiviä yksin oloa. Kyllähän Saimi pärjäisi, mutta ei mielellään jätetä yksin niin pitkäksi aikaa jos ei oo pakko. Yleensä on itekseen max kuusi tuntia, useimmiten vähemmän eikä nytkään tarvinnut sitten olla oikein pitkään. Oli pikkulikka katsonut mister A:ta vähän hitaasti, kun aamu-ulkoilulle oli lähdetty siinä kuuden paikkeilla, kun useimmiten mennään joskus ysin pintaan ja kuuden maissa neiti kuorsaa vielä tyytyväisenä. 

Mitäs muut on puuhailleet tällä viikolla?

Sannis

17

Viime viikonloppuna juhlittiin perheen kanssa seitsemäntoistaveetä, joka ei ookaan enää kuustoistavee. Sankari itse on hyvin epäuskoinen, että on jo melkein täysi-ikäinen, eikä tässä kyllä mutsikaan meinaa pysyä taaskaan perässä. Just tarkisteltiin koska saa aloittaa harjoittelemaan ajokorttia varten ja siihenhän on muutama hassu kuukausi enää.

Seitsemäntoistaveetä tuntuu tuleva aikuisuus vähän jännittävän. Kirjoittaja muistaa omalla kohdallaan, että täysi-ikäisyyttä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Ei taidettu paljoa ajatella velvollisuuksia, mutta oikeuksia kylläkin. Ehkä muistan väärin. Tai ehkä sitä tosiaan mentiin kohti maagista kahdeksaatoista ilman huolta huomisesta ja baarien kiilto silmissä :D Kirjoittaja ei toki oo tainnut koskaan olla aivan huoleton. Asuin kuitenkin silloin jo omassa kodissa, joten omillaan oloa ei tarvinnut enää siinä kohdassa ressata. Se taitaa olla se, mikä tätä meidän seitsemäntoistaveetä eniten mietityttää. Aina silloin tällöin kyselee laskujen maksusta, sähköliittymistä ja sen sellaisesta.

Seitsemäntoistavee on oma itsensä edelleen tässä aikuisuuden kynnyksellä. Fiksu ja harkitsevainen..tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Hän on edelleen myös herkkä ja varovainen. Herkkyys tekee elämästä välillä raskasta, mutta on myös supervoima. Kirjoittaja ei sitä nuorena omalla kohdallaan käsittänyt, mutta aikuisena on ollut ymmärrystä kääntää herkkyys voimavaraksi ja toivon, että tyttärenikin näkee asian niin omalla kohdallaan. Tuntosarvet on seitsemäntoistaveellä vieläkin pystyssä kaiken aikaa. Pääkieli on edelleen englanti. Nykyään myös ilmeisesti kanssakäymisessä ystävien kanssa. Mielenkiinnon kohteet on hevosissa, kirjoissa, musiikissa, taiteessa, kristalleissa ja tarot- sekä voimakorteissa.

Muutama päivä sitten, kun käytiin Tampereella musiikkikaupassa, seitsemäntoistavee maksoi ostoksensa ja kassalta lähtiessään kiitoksen lisäksi toivotti myyjälle mukavaa päivänjatkoa, johon myyjä sitten huikkasi, että samoin hei. Kuljin edellä ja ilo ja lämpö läikähti rinnassa. Miten kohtelias ja ystävällinen mun lapseni onkaan. En nyt toki tiedä, josko tähän samaan hikeen pitäisi mainita, että kun pari päivää sitä ennen saavuttiin Tampereelle, otettiin siinä heti rautatieasemalla ihan kunnon palautteenantotuokio puolin ja toisin, jonka aikana käytiin keskustelua elämästä hitusen kiihtyneessä tunnelmassa niin, että mini alkoi jo tehdä hauis- ja hartiatreeniä matkalaukuilla, kun kyllästyi kuuntelemaan ja alkoi palella :D  

Tällä viikolla varmistui duuni tulevaksi kesäksi. Hommat hoitui joulun aikaan ilmeisesti hyvin ja kukkien parissa jatkuu työt nyt ensin pääsiäisenä ja sen jälkeen vielä kesällä. Ihan mahtava juttu! Mutsi täällä on tosi tosi ylpeä. Nykyään alaikäisen ei oo niin helppoa löytää kesätöitä. Meille niitä tuntui olevan tarjolla aikanaan enemmän. Nykyään myös tuntuu, että nuoret on laiskempia tekemään duunia, kuin me oltiin aikanaan. Vai onko tämäkin kirjoittajan kuvitelmaa?

Ei se toki täälläkään ihan pelkästään kivalta tunnu, että ensimmäistä kertaa kesäloma on nyt huomattavasti lyhyempi (aiemmat duunit on olleet pienempiä pätkiä), mutta ajatus palkkapäivistä kyllä tuntuu ilmeisesti oikeinkin mukavalta :D Seitsemäntoistavee myös aivan viihtyi kukkapisteen duunissa ja itse hän haki työtä sekä otti sen vastaan. Muistutin asiasta ja tarkistin hakemusten kieliasun, mutta en painostanut. Olisin toki tainnut senkin tehdä, jos ei lapseni olisi päätynyt omin voimin mielestäni oikeaan ratkaisuun hommata kesäksi töitä.

Se, mitä toivon seuraavan vuoden tuovan tullessaan, on ymmärrystä siitä, että asioihin voi vaikuttaa omilla teoilla, kun vain on tarpeeksi rohkea ottamaan ohjia omiin käsiin… että elämä ei ole vain sarja sattumuksia, joita maailma meille tarjoilee, vaan meillä on oikeasti mahdollisuus ohjata venettä siihen suuntaan, johon me halutaan seilata. Alaikäisenä sitä on varmasti vaikeaa välillä hahmottaa, kun monissa asioissa joutuu vielä elää vanhempien säännöillä ja matkallahan on jos jonkinlaisia säitä, joihin ei meillä itsellämme oo sananvaltaa. Ei me kuitenkaan nuorenakaan ihan voimattomia olla. Se kuinka myrskyihin ja tyyniin suhtaudutaan ja mihin suuntaan luovitaan, on kyllä meidän omissa käsissä. 

Isosti onnea meidän upealle seitsemäntoistaveelle <3

Sannis