Tämä postaus on ollut luonnoksissa tosi kauan. Se on jäänyt postaamatta, koska elokuvan kakkososan arvostelu on jäänyt tekemättä. Mietin tämä sopivan kuitenkin tähän Halloweenin jälkimaininkeihin, joten päätin arvostella kakkosleffankin lyhyesti ja ytimekkäästi, joten tässäpä tämä, olkaa hyvä ->
JOKER
En ole oikein varma mitä mieltä olin Jokerista. En oo katsonut sitä aiemmin, koska epäilin sen olevan liian synkkä ja pelottava, mutta jostain syystä se valikoitui kuitenkin katsottavaksi Netflixistä monta vuotta sen ensi-illan jälkeen. Synkkähän se sitten loppuviimen olikin, mutta ei onneksi niin pelottava, kuin olin etukäteen pelännyt. Jäi (yllättäen taas) kaikenlaista mietteitä leffasta ja kysymyksiäkin olisi tekijöille useampia.
Arthur Fleck on epäonninen ja erikoinen kaveri, joka asuu äitinsä kanssa aika surkean oloisessa Gotham Cityssä. Hän työskentelee koomikkona ja juhlaklovnina eikä homma meinaa oikein luonnistua. Arthur sairastaa neurologista sairautta, joka saa hänet välillä nauramaan hallitsemattomasti. Elokuva kuvaa Arthurin väkivallan värittämän tien pahamaineiseksi sekasorron symboliksi Jokeriksi.
Kirjoittaja ei ole nähnyt ainoatakaan Batman-elokuvaa, mutta jonkinlaisen mielikuvan olin Jokerista etukäteen luonut. Ajattelin, että Jokeri on roisto, joka puuhastelee ties mitä pahaa lähinnä omaksi ilokseen ja itseään huvittaakseen. Niinhän asia ei sitten ollutkaan Joker-elokuvan mukaan ja jotenkin oli vähän vaikea suhtautua koko hommaan. Täähän on toki ollut vähän teemana viime vuosina.. että pahiksista tehdään hahmoja, joihin voikin ehkä samaistua jollain tasolla, tai ainakin ymmärtää vähän paremmin, miksi he ovat pahiksia. Tämä sopii kirjoittajalle toki siinä mielessä hyvin, että haluan kuitenkin tietää kaikista kaiken ja motiivin jokaisen hahmon tekoihin. Ja jollain tasollahan se helpottaa, että tyypit ei oo syntyneet pahoiksi, vaan on jotain, mikä on ajanut siihen. Toisaalta, onkohan se ajatus sitten kuitenkaan toista helpompi?
Olisin kaivannut enemmän henkilökuvaa Arthur Fleckistä. Jäi vähän epäselväksi kuinka normaali tai epänormaali hän ihan tavallisessa elämässä ja sen tilanteissa loppuviimein oli. En myöskään ihan aina ymmärtänyt, koska Arthurin nauru oli sairauteen liittyvää ja tuli hänen tahtomattaan ja koska Arthur nauroi tekonaurua, koska teeskenteli olevansa iloinen. Arthur vaikutti välillä niin oudolta, että kummastutti, kuinka välillä sitten oli kuitenkin niin normaalin oloinen.
Olisin kaivannut enemmän tietoa myös Arthurin äidistä. Toisaalta, ehkäpä se olisi vienyt turhaa aikaa elokuvassa. Noin kammottavat teot vaatii kuitenkin aina jotain taustatietoa, että kirjoittaja pystyisi jollain tasolla ymmärtää minkä seurauksena tai mistä syystä joku on kykeneväinen tommosiin kauheuksiin. Tiesikö ja muistiko äiti vielä iäkkäämpänä mitä oli tehnyt? Olisin kuitenkin toivonut, että Arthur olisi vaatinut äitiään tilille sanojen muodossa väkivallan sijaan.
Jostakin elokuvan kuvauksesta luin, että Arthur Fleck oli kylmäverinen, sadistinen murhaaja, mutta oliko hän kuitenkaan? Kyllä elokuva ainakin kirjoittajalle antoi jonkin verran oikeutusta Arthurin tekoihin sillä, että jokainen kohde oli joko itse ensin käynyt Arthurin kimppuun tai ainakin tehnyt jotain inhottavaa hänelle. Ja ei, ei tietenkään noihin tekoihin voi vastata ampumalla ketään päähän, mutta ehkä ymmärrätte mitä haen takaa. Äidin teot oli kyllä sitä luokkaa, että hän sai kyllä mitä ansaitsi, mutta muille olisi tainnut riittää vähän pienempikin rangaistus. Toki, Arthur ei tuntunut miettivän tekojaan kahdesti ja katuvan niitä, mutta silti kylmäverinen tuntuu jotenkin väärältä adjektiivilta. Sairas ja kykenemätön käsittelemään omia tunteitaan ehkä ennemminkin.
Elokuvassa jäi mielestäni vähän kevyeksi se, että Jokerin teot olisi yllyttäneet muita mellakointiin ja ties mihin. Jäi epäselväksi, miksi olisi yllyttänyt. Kohtaus, jossa kansanjoukko hurraa Jokerille oli tosi outo eikä tarina ollut ollenkaan kertonut riittävästi pohjaa sille, että Jokerista olisi tullut joku kummallinen kansansankari. Myöskään loppukohtaus, jossa Arthur tappoi sairaalan hoitajan ei ollut linjassa muiden tapahtumien kanssa. Hoitaja ei tehnyt mitään, miksi olisi ansainnut kuolla. Jäin miettimään, kuvasiko tuo teko ehkä Arthurin kehityskaarta Jokeriksi. Ensin tapoille oli joku loogisempi syy ja sitten yhtäkkiä sellaista ei enää tarvittukaan. Oliko viimeinen tappo nimenomaan vain omaksi iloksi?
En voi sanoa, että olisin erityisesti nauttinut elokuvasta, koska väkivalta ja noin vahva synkkyys vaikuttaa omaan mieleen hyvin negatiivisesti. Leffasta tuli vähän sellainen Unelmien sielunmessumainen (Requiem for a dream) fiilis. Kuitenkin Joaquin Phoenixin Oscar parhaasta miespääosasta oli kyllä erittäin ansaittu. Myös se, kuinka elokuva otti kantaa yhteiskunnan ongelmakohtiin meni tälle katselijalle ihon alle. Kohtaus, jossa Arthur kyselee, mistä nyt saisi lääkkeensä, kun mielenterveyttä tukevat palvelut lopetetaan ja siihen saamansa avuton vastaus: "I'm sorry!" oli jotenkin hyvinkin vaikuttava.
JOKER - FOLIE A DEUX
En jaksanut katsoa loppuun, koska oli niin tylsä ja koko hommeli lässähti siihen. Plääh!
***
Sannis
