Visit Parkano

Virroilta meidän tie vei Parkanoon. Se on kuulkaa karavaanailu näinkin hohdokasta hommaa, että kesäloman pisimmän reissun kohteet on Virrat sekä Parkano :D Vaunuilussa just se onkin kivointa, että uusi paikka on aina uusi paikka ja aina on jotain pientä nähtävää ja koettavaa, vaikka kohde ei sinänsä niin hohdokkaalta kuulostaisikaan. Parkano valikoitui meidän paikaksi ihan vain sillä perusteella, että perjantain iltajuna pysähtyi siellä. Saatiin siis seitsemäntoistavee mukaan reissuun viikonlopuksi.

Parkano Campingilla oli tosi kiva sijainti ihan kolmostien varressa, mutta silti rauhallisella paikalla järven rannalla. Kirjoittaja tykkää rauhasta, mutta silti on ihanaa että kaupat on lähellä. Tässä leirinnässä oli vain vähän porukkaa ja saatiin hyvä sorapaikka, jossa järvi avautui kahdelle sivulle vaunusta katsottuna ja jossa kuitenkin pääsi halutessaan myös nurtsille. Paikka vain oli harmillisen vino ja vietti pahasti järveen päin. Saatiin vaunu kyllä suoraan ja tassut tiukasti maahan. Kiilat oli tietysti jokaisen neljän renkaan alla, mutta silti ekana yönä kirjoittajaa vähän hirvitti josko ollaan jorpakossa keskellä yötä. Ei onneksi oltu ja tokana yönä ei onneksi tarvinnut niin ressailla. 

Viikonloppu Parkanossa oli tosi kiva ja lämmin, kuin mikä. Tokana yönä meinasi tulla jo vaunussa vähän turhan kuuma. Ensimmäistä kertaa saatiin uusi ilmastointi oikeasti käyttöön ja kyllä se kyllä viilensi mukavasti. Saimikin löysi uuden lempipaikan yhden puhallusaukon kohdasta ja aloin jo pyydellä tulemaan hetkeksi muualle ettei oo kohta koivet kuoliossa, kun niin puhaltaa kylmää. Oli ihanaa, että saatiin kunnon kesäviikonloppu ja päästiin minin kanssa uimaan lämpimällä säällä. Alueella oli kaksi uimapaikkaa, joista toinen oli selkeästi parempi, kuin toinen ja käytiin pariinkin otteeseen siellä dippailemassa.

Tytöt fillaroi kaupoille ja me mister A:n kanssa tehtiin pyörillä vähän pidempi kierros Parkanon keskustaa tsiigaillen. Mister A ja mini fiukeilivat taas kalapaikkoja etsien, mutta tällä kertaa oli menestys huono. Mister A:lla oli myös vähän pyöränkuminpaikkaushommelia.. yllätys yllätys! Aina jotain pikkuaskaretta ilmaantuu :D Saimin kanssa käveleskeltiin leirintäalueen ympäristössä ja löydettiin heti perjantai-iltana suojainen spotti, jossa pikkulikka sai ottaa vapaana hetken spurtteja. Palattiin sinne tietysti vielä lauantaina myöhemmin illalla. Aina vähän sydän sykähtää, kun löytyy joku syrjäinen paikka, jossa päästää kikkurapää hetkeksi remmistä irti ilman, että se häiritsisi ketään. Voi sitä iloa ja riemua ja sitä hullua vauhtia <3 Kyllä koirien pitää saada juosta säännöllisesti sydämensä kyllyydestä niin, että sydän hakkaa hulluna ja kieli roikkuu melkein etutassujen alla.

Kirjoittaja teki lauantaiaamuna hyvän syketreenin ihan leirintäalueen vieressä olevalla urheilukentällä; juoksua useampaan otteeseen, askelkyykkykävelyjä, erilaisia loikkia, kävelyä ja vähän lisää juoksua. Se treeni todellakin tuntuu koivissa vielä nyt pari päivää jälkeenkin ja pakarat sekä lonkankoukistajat huutaa hoosiannaa joka kerta, kun koittaa nousta ylös tai istua alas. Ei oo paljoa tullut juostua tai tehtyä pidempiä sarjoja loikkia viime aikoina vuosina. Nyt tuntuu, että saattaapa olla aiheellista ottaa niitäkin ohjelmistoon ihan vakkaristi.

Parkano Campingissa oli monta kivaa juttua ja uskon, että saatetaan mennä sinne joskus uudelleenkin kun kaivataan viikonlopuksi leirintää suht läheltä. Palveluun olisin kuitenkin toivonut hitusen parannusta. Oikein paljoa ei tarvinnut henkilökunnan kanssa asioida, mutta olisin kaivannut edes jotain pientä opastusta siitä, mistä mikäkin löytyy, kun tultiin paikalle. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun ei kerrottu yhden yhtä asiaa tai ohjetta toiminnoista. Alue oli kompakti ja kaiken löysi kyllä itsekin, mutta kyllä leirinnän vastaanotossa ihan minimi on, että kerrotaan, missä on huoltorakennus. Poislähtiessä taisi asiakas olla ainut, joka kiitteli. Pieniä juttuja, mutta suuria kuitenkin. Huomaan, että vuosi vuodelta alkaa ystävällinen palvelu tuntua itselleni tärkeämmältä ja kokemukseen yhä isommin vaikuttavalta tekijältä.

Viikonloppu Parkanossa oli erittäin kiva!

Sannis

Virroilla

Tällä viikolla käytiin Virroilla. Ei ollut mitään erityistä syytä lähteä juuri sinne. Se vain sattui osumaan silmään, kun selailin leirintäopasta ja siellä on Vankkurimännikkö, leirintäalue, joka kuuluu Caravan huiput-ryhmään. Caravan huiput on alueita, joissa varustelutaso on hyvä ja kirjoittajan kokemuksen mukaan nämä alueet on aina siistejä. Ei uusimpia, mutta hyvin pidettyjä. Caravan huiput on kaikki SFC-alueita (oon ainakin ymmärtänyt) eli ovat karavaanareiden yhdistysten ylläpitämiä. Uskon, että se mikä tekee näistä paikoista laadukkaan, on se, että ihmiset, jotka alueita ylläpitää, käyttävät niitä myös itse. He huomaavat pienet puutteet ja jutut, jotka olisi hyvä olla olemassa. Yrittäjävetoisissa paikoissa ei yrittäjät varmastikaan samalla tavalla käytä itse tiloja ja silloin vaikeaa huomata, että olisipas hei kiva, jos tässä kylpyhuoneessa olisi joku penkki.

Autoon tuli, yllätys yllätys, pieni yllärihuolto juuri ennen reissuun lähtöä ja kesäkassa pieneni muutamalla satasella. Onneksi mister A hoitaa hommelin, kuin hommelin ja onneksi osia oli huoltoliikkeessä hyllyssä. Saatiin siis auto lähtökuntoon. Aikaa vaunureissuille on tänä vuonna hyvin rajallisesti, joten päätettiin vallitsevien seikkojen valossa pysyä nyt lähimaastossa. Säästetään vähän polttoainekuluissa eikä aikaa tarvi kuluttaa autossa istumiseen.

Vankkurimännikkö oli iso alue, mutta siellä oli yllättävän rauhallista, vaikka täysi sesonki on päällä. Sää oli lämmintä ja viileämpää vuorotellen, mutta sadetta saatiin vasta viimeisenä yönä, joten oikein hyvä meidän oli Virroilla olla. Laitettiin vaunu alueen perimmäiseen nurkkaan, jossa ei paljoa asukkeja näkynyt, mutta huoltohommat (suihkua lukuunottamatta) oli ihan vieressä. Suihkut oli alueella vain yhdessä (siellä toisessa) päässä ja se oli vähän outoa, kun paikkoja oli kuitenkin reilusti yli 200. Suihkussa ei kuitenkaan onneksi tarvi yleensä rampata montaa kertaa päivässä ja Jupiterillahan sinne nopeasti hurautti jos ei hutsittanut kävellä. Minillä varsinkin on niin kiirusta yleensä, että tokassa kuvassakin näkyvä "naisten kaupunkipyörä" on reissuilla kovassa käytössä :D

Jupiterin alla olevassa kuvassa on tilaussaunan uintipaikka ja sen alla on itse tilaussauna. Sauna ja saunapaikka oli tosi kivat, kuten kuvasta näkyy. Parilla kympillä sai saunoa omalla porukalla 50 minuuttia, joka meni nopsasti, kun minin kanssa rampattiin vuorotellen veteen ja lämmittelemään. Mister A karkasi jo puolen tunnin jälkeen ettei Saimin tarvinnut olla vaunulla yksin. Yleisiä saunoja ei tässäkään paikassa testattu, vaikka Vankkurimännikössä oli oikein kokonainen saunamaailma.

Mister A ja mini kalastelivat tällä retkellä useampaan otteeseen. Meillä oli toinenkin pyörä Jupiterin lisäksi mukana ja kaksikko huristeli sinne sun tänne kala-apajien toivossa. Sillä välin kirjoittaja sai tehdä rauhassa ristikoita ja pitää vaunua ihanan siistinä. Seitsemäntoistavee ei ollut tällä retkellä mukana, vaan oli Vaasassa duunaamassa viimeisiä työpäiviä tälle kesälle. Kirjoittajakin sai maistiaiset Vankkurimännikön ympärillä olevasta suht mäkisestä maastosta, kun vedettiin minin kanssa ylämäki-alamäkirallia maisemia katselemaan. Mutsi kolmivaihteisella Jupiterilla tietysti :D Vankkurimännikössä oli kivasti monenlaista puuhaa, joten pelailtiin myös bilistä ja sulkista. Pienemmille lapsille paikasta löytyi useampi leikkipaikka ja -huone. Nice!

Ihan leirintäalueen lähellä on Torisevan rotkojärvet ja käytiin niitä tottakai ihastelemassa. Olipa huikeat maisemat. Järvien lähistöllä olisi ollut reilun kuuden kilometrin pituinen luontopolku, mutta me ei sitä lähdetty tällä kertaa kiertämään. Vaikka kirjoittaja pyörii aina jossain metsiköissä, keskellä kesää joutuu vähän kuitenkin vältellä. Kaikki kolme muuta vuodenaikaa käy, mutta keskellä kesää ötökät syö meidän allergiset niin huonoon kuntoon, että hoidellaan kävelylenkit tässä heinäkuulla vain metsien lähistöllä tai maksimissaan reunamilla.

Kolme yötä, tiistaista perjantaihin viihdyttiin Virroilla ja sen jälkeen oli aika nostaa kytkintä.

Sannis