Vaunulla ja veneellä

Yhtenä viikonloppuna käytiin Parkanossa yhdentoista perheenjäsenen voimin. Kuvasaldo jäi aika laihaksi, koska oli kiire muissa hommissa, mutta sentään hienot loppukesän värit ja kikkurapää lempipaikassaan tuli ikuistettua. Parkano Camping osoittautui siis jo toisen kerran tälle kesälle paikaksi, johon pääsee aikamoisen mukavasti eri suunnista. Kaksi vaunua ja yksi mökki majoitti kaikki yöpyjät. Osa tuli päiväseltään käymään. 

Oli hyvää ruokaa, rantalentistä, tikanheittoa, uintia (vaikka oli hiton kylmä tuuli koko viikonlopun), hysteeristä naurua ja sen sellaista. Seitsemäntoistavee tiivisti homman sopivasti: "It's nice to have so much family here with us now!" Niin kyllä olikin. Harmillisesti aikaa oli vain viikonloppu, mutta ehkä seuraavalla kerralla ehditään olla pidempään. 

Sää oli tosiaan aikamoisen viileä järveltä puhaltelevan tuulen vuoksi. Viime postauksessa mietin josko vielä eleltäis hetken kesää, mutta Parkanossa syksy tuntui kyllä ehdottomasti olevan jo läsnä. Toisin oli sitten taas menneen viikonlopun lauantaina, kun viileämpien päivien jälkeen tuli yhtäkkiä aivan täysi kesä yhdeksi päiväksi.

Loppukesän migreeni saapui matalapaineen mukana ja jouduin jättää lauantaiaamulle suunnitellut porrastreenit väliin. Sain kuitenkin olon sille mallille, että lähdin treenien sijaan veneilemään. Mutsi eli mummu, isäpuoleni, Kanadan sisko ja hänen ystävänsä sekä mini oli suunnitelleet lähteä katselemaan Vaasaa mereltä käsin ja hyppäsin mukaan siihen porukkaan. 

Kolmisen tuntia ajeltiin Vaasan saaristossa. Migreenin takia kaikki aistit satakertaistuu, joten pienikin tuuli tuntui kuin nuppineuloilta iholla. Vedin veneen liikkuessa pitkähihaista päälle ja kaulahuivia niskaan ja onnistuin, kuin onnistuinkin nauttimaan olostani. Veneen hiljentäessä tai pysähtyessä sai ottaa kaikki pitkähihaiset nopeasti pois, koska aurinko paistoi kuumasti. Sää oli u-p-e-a, kuten kuvista näkyy! 

Tehtiin nopea pysähdys Jannen saluunassa, paikallisessa rannikkobaarissa ja törmäsin siellä lapsuudenystävääni, joka on asunut jo vuosia Italiassa. Ja siis.. en yhtään kummallisemmissa merkeissä, kuin niin, että avasin vessan oven, joka ei ollut lukittu. Vessakopissa sitten olikin joku, joka ei syystä tai toisesta ollut muistanut lukita ovea ja se joku oli ystäväni yli neljänkymmenen vuoden ajalta :D Tiesin kyllä, että hän on Vaasassa, koska juuri pari päivää ennen tätä kohtaamista oltiin vaihdettu koko vuoden kuulumiset meillä, mutta aikamoinen sattuma silti. Kaiken kruunasi se, että kun mutsi eli mummu naureskeli meidän säädölle ja sanoi jotain tyyliin: "Straight from Italy", kääntyi yksi vessajonossa oleva nainen katsomaan pitkään. Mutsi sitten häneltä kysyi vähän randomisti, että: "Are you from Italy?" ja siihen nainen pokkana: "Yes, I am. I studied in Vaasa University and we visit Vaasa in every ten years!". Voi yhyren kerran, mikä hämärä sattumusten sarja :D 

Kirjoittajan olotila oli sen verran parantunut, että jäätiin veneilyn jälkeen minin kanssa vielä mökille. Mini grillasi meille herkullisen lounaan siskosen ja mutsin eli mummun hankkimista ruokajutuista ja syötiin vatsamme täyteen. Sen jälkeen lämmitettiin sauna ja käytiin monta kertaa pulahtamassa jo viilentyneeseen meriveteen. Mini ja tätinsä sai meissä muissa aikaan pieniä sydämen tykytyksiä, kun päättivät alkaa harventamaan meriruohoja uimareitiltä viikatteella, kulkupelinään suppilauta. Huuuh! Ihmeiden ihme, vahinkoja ei sattunut ja suppilautakin säilyi ehjänä. Aivan upea kesäpäivä saatiin siis vielä tähän elokuun puoliväliin.

Mukavaa pian alkavaa viikkoa!

Sannis

P.S. Piilotan blogin hakukoneilta pian. Jos siis tapaat etsiä blogin kirjoittamalla sen nimen Googleen, ota nyt koko osoite ylös -> sanniksenlife20.blogspot.com.

Viittä vaille

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on viittä vaille valmis. Flunssa oli/on joku ihmeellinen miniversio. Vähän nokka vuotaa ja olo on nuutunut. Varsinkin aamuisin kurkku tuntuu ärsyttävältä, mutta muuten oireita ei oo paljoa mitään. En tiedä voiko tätä edes flunssaksi kutsua. Joku tilapäinen häiriö. Näin kohta neljäkymmentäkuusivuotiaana tuntuu, että koko ajan on joku pikku häiriö päällä, joten ehkä tämä onkin uusi normaali :D 

Tein maanantaina etäpäivän ja muuten business as usual. Vedin ohjaukset tavalliseen tapaan tiistaista eteenpäin ja ne tuntui kyllä kivoilta kuukauden tauon jälkeen. Olin tehnyt uudet ohjelmat suurimmaksi osaksi valmiiksi ennen lomaa ja vähän piti niitä nyt sisäistellä ennen tunteja.. että mitäs sitä onkaan ollut mielessä kesäkuulla, kun oon biisit ja liikkeet elokuun jumppiin valinnut. Jonkun pienen fiksauksen tein jokaiseen ohjelmaan, mutta pääasiassa setit toimi hyvin. Niillä on nyt hyvä mennä seuraavat viikot.

Sää on ollut harmaan sateinen nyt pari päivää. Tässä kohtaa vuotta, kun sateet alkaa, tarkoittaa se kirjoittajalle, että syksy saapuu. Jos ja kun lämpö ja auringonpaiste palaa, on jotenkin vaikea enää siihen suhtautua. Koitan tässä nyt muistutella itseäni, että on vasta elokuun 7. päivä. Jos syksy alkaa nyt, on se aika hitsin pitkä… että voisi sitä vielä muutamia kesäpäiviä elellä. Eikös elokuu oo vielä kesäkuukausi?

Tämä kesä on ollut niin mukava, että siinäkin mielessä sitä voisi jatkaa vielä vähän aikaa. Kivoja kesäjuttuja on vielä kalenteriin merkittynä. Kanadan siskokin on laskeutunut Suomen maaperälle, joten sehän tarkoittaa, että luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita seuraaville päiville ja viikoille :)

Sovitaanko, että on vasta viittä vaille syksy ja mennään kesää vielä hetki, jooko?

Sannis