Tuntuu, että kesä jäsentyy jotenkin ihan eri tavalla nyt, kun kesäloma on myöhemmin. En tiedä oonko vielä ehtinyt mukaan koko hommaan ja ollaan jo heinäkuussa. Kesäkuun pari viimeistä päivää oli tosi lämpimiä. Vietin suurimman osan ajasta töissä. Sähkiksellä ajellessa ajoviima on sen verran suurempi, että yllättävän lämpimästi saa helposti hikoilevakin pukea kaikenlaisilla säillä, mutta vimppoina duunipäivinä pyöräillessä sai laittaa jo vähän ohuempaa vaatetta päälle.
Mökillä ollaan ehditty piipahtaa pariinkin otteeseen viime viikkoina ja siellä sen jotenkin kunnolla huomaa, että onhan se kesä tosiaan jo pitkällä. Kotona oon miettinyt, että pitäisi tota terassiakin vähän laittaa kodikkaammaksi kesää varten enkä meinaa hoksata, että kesähän tässä rullailee kaiken aikaa. Aivan, kuin sen alkaisi kuitenkin tuntea vähän paremmin nyt, kun loma alkoi. Tavallisesti en oo yhtään se tyyppi, joka elää vain lomia varten, mutta ehkä tässä kesähommassa saattaa nyt tänä vuonna olla jotain erilaista :D Ollaan nyt just Himoksella Jysäreissä ja yhtäkkiä eilen, viimeisenä iltana jotenkin se iski tajuntaan, että kun tästä tänään päästään kotiin, ei tarvikaan alkaa valmistautua duuniin.
Kesäloma on siis alkanut myös kirjoittajalla ja vaikka me ei saada lomailla yhtään tänä vuonna koko perhe yhtäaikaa, otan siitä irti kaiken mitä otettavissa on. Parastahan on silloin, kun loma on kaikki vielä edessä. Jännitin tosi paljon tätä Himoksen retkeä ja nyt kun täällä meni kaikki hyvin, tuntuu, että voin hengähtää helpotuksesta.
Jännitys ei johtunut vähiten siitä, että viime syksynä päivystykseen saakka vienyt hermosärky palasi viime viikolla. Takana on aika "mielenkiintoisia" päiviä ja todella unettomia öitä. Ihan niin pahaksi homma ei onneksi mennyt, kuin syksyllä, mutta ei kaukana ollut ja olin usemman päivän aivan jalaton. Tällä kertaa etukumara asento ilmeisesti päästi jumissa olevan hermon pinteestä ja istuminen sekä pyöräily on onnistunut. Sain siis hyvin kaikki konehommat tehtyä töissä ennen loman alkua :D Jalan hermosärky oli taas jotain aivan kammottavaa enkä oikeasti pysty uskoa, että se väistyi sen verran ettei juurikaan häirinnyt mennyttä viikonloppua. En tiedä auttoiko akuutti jäsenkorjaajakäynti keskiviikkona, vai sattuiko homma vain sattumalta helpottamaan sopivassa kohdassa. Heijastuksia jäi kylkeen ja jalkaankin jonkin verran, mutta niiden kanssa oon selvinnyt, kun vain vaihdan asentoa riittävän usein.
Fiuh! Aina jotain "pientä", mutta niin vain ollaan hengissä ja lomalla :D
Kivaa sunnuntaita kaverit!
Sannis
