BookLover ja leffakriitikko: Suon villi laulu

Suon villi laulu kertoo Kyasta, "rämelikasta", joka asuu Pohjois-Carolinan suomaalla ja jonka kaikki perheenjäsenet lähtevät yksitellen omille teilleen. Tarinassa kuljetetaan kahta eri ajanjaksoa rinnakkain. Ensimmäisessä eletään 50-lukua, jossa alakouluikäinen Kya jää yksin ja opettelee selviytymään hengissä suolla. Vuosien saatossa Kyalla kehittyy suhde kahden eri pojan; Taten ja Chasen kanssa. Aikuistuessaan hänestä tulee kirjailija sekä suomaan asiantuntija. Toisessa ajanjaksossa Chase löytyy kuolleena suolta 60- ja 70-luvun taitteessa. Murhatutkinta osoittaa Kyaan ja johtaa loppuviimein oikeudenkäyntiin. 

Kirja:

Suhtauduin tähän kirjaan vähän skeptisesti, koska oli silloin aikanaan niiiiiin suosittu. Luulisi, että juurikin siitä syystä sitä lähtisi innoissaan lukemaan, mutta jostain syystä ajattelin, että tuskin nyt kuitenkaan niin paljon tykkään. Oon monissa asioissa vähän oman tieni kulkija ja jotenkin ajattelin, että tämä olisi yksi niistä asioista, mutta lopputulos on se, että kyllä minäkin tästä kirjasta pidin. Olihan tarinassa asioita, jotka tuntui epätodellisilta ja vähän hölmöiltä. Muistuttelin kuitenkin itselleni aina välillä, että kirja on fiktiota eikä kaikkien tapahtumien tarvikaan olla sellaisia, että voisivat ehdottomasti tapahtua oikeassa elämässä, niin upposi kyllä aivan hyvin.

Kirjan kantava voima oli kirjailijan taito kuvata maisemaa ja ympäristöä kiinnostavalla ja kauniilla tavalla. Ystäväni sanoi jättäneensä kirjan kesken, koska oli niin tylsä ja alkoi niin hitaasti, mutta itselle taas rämeen luonnon kuvailu oli mielenkiintoista. Blogin kirjoittaja on muutenkin ollut aina kiinnostunut USA:n etelävaltioista ja suoalueista. Luontokuvaus olikin jollain lailla paljon syvempää, kuin itse tarina, joka on vähän naivi ja jollain lailla höttöinen. Jos tähän kirjaan suhtautuu sillä tavalla ettei odotakaan kaiken olevan ihan realistista, saa siitä irti sen mitä pitääkin.

Ehkä hitusen liikaa tarinassa painotettiin päähenkilön Kyan suhdetta kahteen eri poikaan ja vähän nopeasti sivuttiin esim. sellaiset asiat, kuinka lähes koko elämänsä yksin suolla asunut tyttö lähtee aika helpon oloisesti bussilla suureen kaupunkiin tapaamaan kustannustoimittajaa. Tuli välillä sellainen olo, että pojatko ne nyt on elämässä kaikkein tärkeintä. Ja sitten taas: ehkäpä ne tosiaan on, kun on ollut lähes koko elämänsä yksin ja yhtäkkiä tarjoutuu mahdollisuus ihmiskontaktiin.

En ole aivan varma pidinkö Kyasta varsinaisesti. Välillä ärsytti se itsekkyys siinä, kuinka hän ei olisi suostunut lähtemään suolta rakastamansa ihmisen takia, mutta odotti ja velvoitti aina pojat saapumaan hänen luokseen. Ja sitten taas palataan tähän -> Ehkäpä koko elämänsä yksin eristyksissä asuva ihminen toimisikin juuri niin.

Kirjan suosikki oli huoltoaseman omistaja Jumpin, joka vaimoineen oli Kyalle ainut turvallinen aikuinen. Kyan ensirakkaus Tate oli tietysti myös mieluinen tyyppi. Chasen hahmo oli kummallisen epätasainen; ensin pinnallinen ja ärsyttävä. Sen jälkeen vaikutti olevan ihan oikeasti rakastunut Kyaan ja sitten taas yhtäkkiä kunnon mulkero. 

Kirjan loppuratkaisu oli hyvä. Se tuli vaan ehkä sitten kuitenkin aika nopeasti ja jätti vähän sellaista auki, mihin olisin tahtonut tarkemman selityksen. Saa nähdä antaako elokuva sen.

Elokuva: 

Ei. 

Nyt meni niin metsään ihan kaiken suhteen, että yksinkertaisesti vaan -> ei.

Ootteko lukeneet kirjaa? Tai nähneet leffaa?

Sannis

Loput pääsiäisestä

Pääsiäislauantaina lähdettiin tyttöjen kanssa mökille. Ovikello ei ehtinyt soida yhtään kertaa ennen meidän lähtöä ja otettiin mukaan karkkipussi, jonka mister A oli ostanut trulleja varten. Ei tullut siinä lähdön hetkellä mieleen, että mister An pitää käydä kotona tullessaan töistä. Sen puolen tunnin aikana, mitä mister A oli ehtinyt olla kotona, oli trulleja käynyt useampi porukka. Eivät taida tulla enää ensi vuonna uudelleen, koska karkkien puuttuessa oli mister A joutunut lahjoa pikkunoidat kurkkupastilleilla, jotka oli hätäpäissään bongannut keittiöstä. Varmaan oli mieluisia lapsille hei :D

Kokkoa ei tänä vuonna poltettu. En muista pääsiäistä, jolloin mökillä ei olisi ollut kokkoa. En myöskään muista pääsiäistä, jolloin ei olisi ollut lunta enkä muista pääsiäistä, jolloin meri olisi ollut sula. Tuntui jotenkin vähän hassulta pääsiäiskeliltä. Oli ennemminkin vappufiilis noin niinkuin sään puolesta. Mutsin eli mummun laittama lammas taas oli yhtä herkullista, kuin aina. Jälkkärinä oli ekaa kertaa testissä kääretorttu vähän erikoisemmalla makuyhdistelmällä eikä appelsiinimarmeladin ja maapähkinävoin yhdistelmä päässyt kenenkään arvosteluasteikolla jatkoon. Nauraa hihiteltiin vaan, että miten voikin olla niin kummallisen makuista torttua. Päivä oli tosi mukava. Höpöteltiin ja heiteltiin Saimille palloa. Tytöt pelasi pitkän matsin Hotellia ja siivosivat mummun auton. Mini pöristeli vielä mönkijällä pitkin mökkiteitä.

Sunnuntaina käytiin kuustoistaveen kanssa pienellä yksityistallilla, jossa hän aikanaan aloitti ratsastuksen ja jossa tuntitoiminta lopetettiin jo muutama vuosi sitten. Ei ratsastettu, mutta harjailtiin ja rapsuteltiin heppoja pitkään. Se oli tärkeä juttu kuustoistaveelle, joka oli ajatellut, että hänen ensimmäinen ratsunsa ei ehkä oo edes enää elossa, kun oli jo silloin aikanaan iäkäs rouva. Hyvässä voinnissa tuntui vanha islantilainen olevan ja saatiin kaikki tovin verran rapsutteluterapiaa.

Illalla käytiin leffassa ja syömässä ystävien kanssa. Ruoka oli hyvää, mutta leffassa käytiin seuraava keskustelu:

”Tää on niin huono, että mä kohta aikani kuluksi valun tästä penkistä lattialle.”

”Joo, mä en oo ny enää niin kartalla, ku otin just nokoset.”

:D

Arvasin toki jo etukäteen, että kotimainen Orenda ei oo meidän juttu, mutta ajattelin, että se saattaa yllättää. Yllätti sitten sillä lailla, että oli vielä huonompi, kuin etukäteen arvelin :D

Tänään, maanantaina mini on ollut skeittipuistossa ja frisbeegolfaamassa. Korjasi myös mister A:n kanssa mönkijää ja kävivät kuustoistaveen ja mummun kanssa salilla. Nyt vaikuttaa vähän siltä, että saattaa tulla kipeäksi. Toivottavasti ei, koska luokkaretki on tällä viikolla. Kuustoistavee on puuhaillut omiaan salin jälkeen. Lähti myös mukaan, kun käytiin mister A:n ja Samin kanssa kirjoittajan mummun luona ja nyt on Saimin kanssa iltapissalla. Mister A on värkkäillyt kaikenlaista ulkona melkein koko päivän. Kirjoittaja kävi Saimin ja ystävän kanssa lenkillä aamupäivällä ja on mummun luon käynnin jälkeen laitellut ruokaa ja eväitä + katsellut telkkaria.

Pääsiäinen oli tänä vuonna nopea pyrähdys. 

Huomenna taas takaisin arkeen.

Terkkuja!

Sannis