Duunis eli töis

Kuvat on ihanan rauhalliset meidän yoga & pilates-studion välinevarastosta. Syksy omissa duunikuvioissa ei oo ollut ihan niin rauhallinen, vaan kiirettä on kyllä pitänyt. Aina sitä siunaantuu kaikenlaista tähän meidän alan high-sesonkiin. On kuvattu brändikuvia ja on kuvattu videotunteja. On startattu syksyn ryhmäliikunta ja yritysryhmät. On suunniteltu ja pidetty tyky- ja tilaustunteja. On kuvattu somemateriaalia ja tehty markkinointia. On vastattu kasakaupalla sähköposteihin ja palveltu asiakkaita paikan päällä.

Viime päivinä kirjoittajalla on kulunut aikaa syksyn tapahtumien viimeistelyyn. Molemmissa keskuksissa on tulossa lokakuulle LYKKElauantait ryhmäliikuntateemalla. Marraskuussa Myllykadulle on aikataulutettu parin tunnin sisäpyöräilymaraton ja Kivihakaan Lempeä lauantai, jossa ohjelmassa on lymfahierontaa, kehonhuoltoa, äänimaljoja ja brunssi. Pian saa alkaa miettiä jo joulun aikatauluja ja onpa tässä jo pieni ajatus suotu ensi vuodellekin. Kirjoittajalla alkaa vuodenvaihteen jälkeen pitkästä aikaa yksi pienryhmä, joka pitää suunnitella ihan alusta lähtien, koska on sisällöltään täysin uusi. Ryhmäliikunnan aikataulutkin pitää jo kohta miettiä ensi vuotta varten. Että minkäslaista kuulkaa laitetaan?

Aika kiva pöhinä on siis päällä. Ei ahdista, vaan on semmonen hyvä kiirus, joka ajaa eteenpäin. Tunteja on kertynyt plussan puolelle, mutta niitä on ihan hyvä olla aina jokunen varastossa. Tänään on pidempi päivä ja pitäisi saada suunniteltua jumppaa, koska huomiselle pitäisi olla valmiina yksi uusi ohjelma. Uuden rentoutustekstinkin haluaisin saada valmiiksi, mutta saa nähdä onko se ensi viikon heiniä, sillä tänään on myös yksi minidokumenttikuvaus, viikkopalaveri, pari ohjausta ja äänimaljarentoutuksen harjoittelu yhden meidän ohjaajan kanssa. Keskiviikolle ja torstaillekin on kalenterissa jo kaikenlaista "pikkuhommelia". Luulen, että karkaan tällä viikolla perjantaina vähän aiemmin kotiin. 

Kivaa (duuni)viikkoa!

Sannis

Leffakriitikko: Rakkautta ja virtahepoja

Dome Karukosken Rakkautta ja virtahepoja ei uponnut tähän katsojaan. Siinä avioeroa suunnitteleva pariskunta Touko ja Leena ovat Kreikassa Leenan veljen häissä. Häissä vieraana on muuan Eevis, jonka kanssa Touko ajautuu juttuihin ja oikeastaan muuta elokuvassa ei sitten olekaan tai tapahdukaan. Touko ja Eevis puhuvat rannalla, Touko ja Eevis puhuvat hotellin terassilla, Touko ja Eevis puhuvat kallioilla, Touko ja Eevis puhuvat toisella hotellin terassilla, Touko ja Eevis puhuvat toisessa kohdassa rantaa. Dialogi ei kuitenkaan ole ollenkaan niin nerokasta, kiinnostavaa, hauskaa tai mitään muutakaan, että siihen voisi nojata kokonaisen elokuvan.

Elokuva alkaa, kuinka ollakaan Toukon ja Eeviksen juttelulla. Ensikohtaamisen jutut on vähän ärsyttäviä ja liian tekemällä tehtyjä. Jotain seksijuttuja ja p*llu mainittuna pariinkin otteeseen. En yleensä oikein pienistä hätkähdä, mutta ei tässä kohdassa ollut mitään tarvetta noille jutuille. Kai niillä haluttiin tuoda esille, kuinka Eevis on erikoinen ja vapaa ja sitä ja tätä. Omasta mielestäni hän oli lähinnä ärsyttävä. Yhtälailla tekemällä tehty hahmo, kuin hänen ensikeskustelunsa Toukon kanssa siitä, kuinka joku on laittanut mandariineja pyllyynsä. 

Toukoa näyttelee Aku Sipola, Eevistä Pihla Viitala. Molemmat oon onnistunut väistämään aiemmin enkä tuntenut ennestään kumpaakaan. Mietin monta kertaa, että Pihla Viitala näyttää pahasti Nylon Beatin Eriniltä. Eeviksen hahmo on niin ärsyttävä, etten oikein osaa pitää Viitalastakaan. Aku Sipola miellyttää enemmän Toukona, mutta elokuvan edetessä myös Touko alkaa vaikuttaa vähän rasittavalta tyypiltä. Leenaa näyttelee Jenni Vartiainen, joka onnistui ihan hyvin ensimmäisessä näyttelijän työssään. Näiden kolmen lisäksi ei elokuvassa muita mainittavia hahmoja oikeastaan olekaan. 

Huomaan miettiväni useamman kerran elokuvan aikana, kuka jaksaa olla häissä noin kauan. Koko elokuva siis tapahtuu niiden samojen häiden aikana. Toki maisemat oli oikeinkin mukavat ja niitä minäkin katselin mielelläni. Elokuva itsessään oli ihan turha. Se ei varsinaisesti innosta tarttumaan Emmi-Liia Sjöholmin Virtahevot-kirjaan, johon elokuva pohjautuu. Toki, pitänee mainita, että elokuvissa seurana ollut ystäväni ei ollut aivan samaa mieltä.

Ootko käynyt jo katsomassa tämän?

Sannis

P.S. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että kuva ei ole omani, vaan elokuvan jullari.