Viikonloppuna käytiin Fäbodassa. Postasinkin jo Instagramiin, että kaikista maailman paikoista yksi ihanimmista on niinkin lähellä, kuin Pietarsaaressa. Toiset rakastaa pitkää hiekkarantaa. Kirjoittaja ei piittaa siitä, mutta ne kalliot ja meri. Voi, ne kalliot ja meri. Vaikka Fäbodassa useimmiten tuulee, ei se siellä tee rauhatonta oloa omaan sieluun, kuten tuulella joskus muuten on tapana. Meri on usein aika kovastikin liikekannalla eikä se tunnu yhtään huonolta. Aivan, kuin se toisi jotain villiä ja vapaata energiaa sen ääressä olevalle. Miten siistiä, että maailmassa on paikkoja, joissa luonto vaikuttaa niin vahvasti. Fäbodan kallioilla tuntuu aina, että kyllä kaikki järjestyy ja siellä on aina vähän helpompi hengittää.
Mini rakastaa kallioita, kuten äitinsäkin. Ajeltiin paikalle perjantaina alkuillasta ja käytiin tietysti heti käveylenkki. Illalla yhdentoista jälkeen olin jo menossa nukkumaan, kun mini kysyi josko voitais lähteä kallioille uudelleen. Että jos sattuu, että seuraavana päivänä onkin pilvistä ja nyt on ainut mahis nähdä auringonlasku. "No joo.. eiköhän me lähdetä kaikki", tuumasi mister A ja niin kirjoittaja veti kengät koipiin ja toppaliivin yöpaidan päälle. Kiittelin miniä sitten jonkin ajan kuluttua. Onneksi hoputti meidät vielä ulos.
Kävi niin, että seuraavana iltana ei ollut pilvistä ja auringonlasku oli vieläkin upeampi. Kirjoittaja ei sitä enää kallioilta nähnyt, koska jäi vaunulle pötköttelemään. Päivän pari kävelylenkkiä ja muut hommat oli jo vieneet mehut, mutta mini, mister A ja Saimi lähtivät vielä ulos jappailemaan. Mini tykkää myös kuvata, varsinkin upeita maisemia ja saikin monta aika upeaa otosta puhelimensa muistiin. Hyvä tsägä meillä olikin sään suhteen siinä mielessä, että saatiin aurinkoa sekä perjantaille, että lauantaille koko päivän. Lauantain ja sunnuntain välinen yö olikin sitten aikamoista sateen meteliä vaunussa ja vaikka en oo koskaan käyttänyt korvatulppia, aloin nyt vahvasti pohtia niiden ostoa.
Olipas meillä kiva viikonloppu. Oltiin matkassa ystävien kanssa ja se tekee hommasta tietysti aina vielä vähän mukavampaa. Harmillisesti ei saatu viereisiä vaunupaikkoja, mutta ei se näin lyhyessä reissussa paljoa haitannut. Kuskailtiin tuoleja eestaas vaunun pihasta kamujen auton pihaan ja toisin päin. Sää oli tosiaan niin mukava, että saatiin syödä kaikki ruuat ulkona ja muutenkin vaunussa tarvi vain käydä nukkumassa.
Fäbodassa riittää kävelyreittejä joka suuntaan niin, että aamulla lähdettiin yhteen suuntaan ja iltapäivällä toiseen. Illallekin riitti sitten vielä omansa. Paljoa muuta hommaahan siellä ei oo, kuin maisemien ihastelu ja metsissä/kallioilla/rannassa haahuilu, joten viikoksi en ehkä tuonne lähtisi, mutta tällainen pikkureissu on ihan täydellinen. Toki, pääseehän siitä autolla sitten pidemmälle katselemaan muuta ympäristöä jos tarve on.
Fäbodan matkaparkki oli pieni. Hiekkakentällä kuusi sähköpaikkaa ja muutama sähkötön. Vieressä on isompi leirintäalue, jossa on vain kausipaikkoja. Matkaparkkilaiset saavat käyttää kausipaikkalaisten huoltotiloja, jotka oli mukavan siistit. Heinäkuussa korkeimpana sesonkina taitaa tulla kuitenkin jonoja, koska vessoja oli vain kaksi naisille ja kaksi miehille. Suihkuja vain yksi molemmille. Mietin, olikohan siellä jossain muualla lisäsuihkuja, joita me ei vain nähty? Eihän nuo voi millään riittää.
Keittiötilat oli vain ulkona. Tai sitten niitäkin on jossain lisää, mutta ei me kehdattu lähteä oikein syvälle kausipaikkalaisten joukkoon kytsimään. Eikä siinä mielessä ollut tarvettakaan, että kesällähän ulkona tiskaus sujuu aivan loistavasti. Jonkinlainen pieni sauna näytti olevan keittiön ja suihkurakennuksen lähellä, mutta sinne en kurkannut.
Tällä kertaa vähän "outoa" oli se, että mini oli ainut lapsi mukana. Nyt välillä huomasin, että me aikuiset vaan hölistään omia juttujamme ja mini vetäytyi vaunuun tsiigailemaan puhelinta. Puhelimen katselu omassa rauhassa on toki ihanaa välillä, mutta vähän murehdin, kuinka tämä yhtälö toimii nyt kun muut porukan lapset alkaa olla jo sen ikäisiä etteivät ollenkaan aina lähde enää reissuille mukaan. Koitin siinä sitten ottaa vähän joka välissä korttimatsia minin kanssa ja pelailtiin myös lentistä rantapallolla. Mister A:ta koitin myös pökkiä vähän kyynerpäällä kylkeen.. että huomaisi myös välillä irroittautua aikuisten jutuista. Kalavehkeitä ei tullut tällä kertaa mukaan. Se on yleensä mister A:n ja minin juttu. Monessa asiassa näköjään elämä muttuu nyt taas, kun lapset kasvaa.
Viikonloppu meni nopsasti. Janica ja Tero on meidän vakkarivaunukaverit ja meillä on aina kivaa. Lähdetään usein sillain aika "helposti". Ei suunnitella mitään yhteisiä suuria ruokahommia, vaan molemmilla porukoilla on omat ruuat ja sitten laitellaan niitä vähän vierekkäin ja tasaillaan sen verran mitä on tarve. Tällä kertaa lähtöpäätös syntyi, kun juttelin Janicalle, että ollaan lähdössä ja Janica tuumasi: "Hei, me tullaan kans!". No todellakin. Meidän koirillakin on semmonen hauska symbioosi, että kun tapaavat, muistuttaa Saimi aina ensin pienellä ärähdyksellä mikä on sallittu etäisyys. Sen jälkeen molemmat elelevät omaa elämäänsä lähellä tosiaan. Ei yhdessä, mutta vierekkäin. Yhteiseloa vesikoirien tapaan :)
Kivaa tätä viikkoa!
Sannis
