Top Camping Kalajoki

Tää on kuulkaa nyt yhtä campinkia vaan, mutta laitetaanpa vielä tämä viimeinen, niin saadaan reissupostaukset kaikki samaan syssyyn. Kalajoki on paikka, josta kirjoittaja pitää aina. Harmillista siellä on toki se, että uimismahikset on surkeat. Tällä kertaa ei toki niin uimaan hinguttukaan, koska tuuli oli purevan kylmä. Kahlaaminen kävelylenkin lomassa riitti jopa minille.

Ei olla koskaan aikaisemmin leiriydytty Kalajoen Top Campingissa. Kirjoittaja pitää yleensä paljon pienemmistä alueista, mutta nyt kun porukkaa oli liikkeellä vielä vähän, viihdyttiin oikein hyvin myös vähän isommissa ympyröissä. Voisin kuvitella, että heinäkuussa olisi aivan toinen juttu. Alue oli siisti ja kiva. Vessoissa ja suihkuissa oli vähän toivomisen varaa, mutta noin isossa paikassa taitaa olla mahdotonta pitää hommat samalla tasolla, kuin pikkumestoissa.

Napattiin oma paikka ihan alueen laidalta viimeisen huoltorakennuksen vierestä ja kivaa olikin se, että vessat, suihkut, roskiskatos ja vesipiste oli aivan vieressä. Matkan viimeiselle etapille sopi oikein hyvin, että homma oli helppoa. Kirjoittaja kaipasi selkeästi vähän lepoa ja rauhaa nyt kun porukka pieneni ja otettiinkin hyvin iisisti pari päivää.

Mini vei iskäänsä minigofaamaan pariin otteeseen ja kävivät myös yhden kerran hakemassa ruuat vaunulle leirinäalueen baarista. Käveleskeltiin ja hengailtiin vaunulla. Mini skoottaili pitkin aluetta ja olikin sitä mieltä, että paikka oli reissun paras, koska asfalttibaanaa oli paljon. Kyselikin jo josko voidaan mennä uudelleen ja ottaa kaveri mukaan. Eiköhän me jossain kohdassa voida.

Loman eka puolikas alkaa olla ohi. Tosi vauhdilla on mennyt. Reissussa kirjoittajaa vähän huolettikin jossain kohdassa, että menee turhan nopsasti nyt kun oli niin paljon jengiä ja vauhtia. Toisaalta, oon tosi onnellinen, että tämä reissu tuli tehtyä. Etukäteen vähän mietiskelin, kuinka homma sujuu ja minkälaisia tunteita matkalla herää, koska faija eli pappa ei oo meidän kanssa reissannut kirjoittajan lapsuuden jälkeen kertaakaan. Kaikki sujui kyllä kuitenkin yllättävän mutkattomasti.

Lomamoodiin päästiin kyllä siltä(kin) osin, että ei mister A:n kanssa tiedetty ollenkaan mikä päivä on milloinkin. Yhtenä aamuna puhelin soi ja terapeutti se siellä soitteli, että nyt olis aika sovittuna. Oh my!! Olin ihan nolona! Miten olin voinut unohtaa? Ei muuta kuin muu porukka kävelylle ja kirjoittaja vaunuun tietokoneen äärelle, niin tuli istunto hoidettua. Arvatkaa kaksi kertaa jännittääkö, että unohdan seuraavankin, vaikka on muistutukset joka paikassa :D

Loma jatkuu tänään. Ohjelmassa on pikkusiskon pojan konfirmaatio ja illemmalla luultavasti treffit kamun kanssa. Ensi viikon pläänit on vielä aika avoinna.

Mukavaa sunnuntaita!

Sannis