torstai 27. helmikuuta 2020

Vapaat


Eilen oli öbaut sama fiilis, kuin näillä kukilla. Vähän nuupahtanut. Viikonloppu oli vauhdikas ja alkuviikosta jumppailin kuusi eri tuntia. Oon odottanut tätä hiihtolomaviikon loppua, koska tänään ja huomenna mulla on vapaata. Töissä alkoi flunssa jyllätä ja siellä on nyt parikin ohjaajaa poissa. Ressailen tässä nyt sitten, kuinka kaikki hoituu ja pitäiskö mun perua vapaapäivät.

Ehkä en nyt peru kuitenkaan. Oon mennyt kovaa koko alkuvuoden ja tiukkoja viikkoja on töissä edessäkin. Ehkä on parempi pitää vapaapäivät sovitusti ja olla sitten taas täydessä iskussa ensi viikolla. Niin hieno sää näyttää olevan ulkona, että saattaa sisätreeneissä olla aika hiljaistakin. Ja toki hiihtoloma vaikuttaa aina säästä huolimatta, kun jengi on reissussa ja lomilla.

******

Ei muuten päästy viime viikonloppuna sinne Muumimaailmaan. Niin kova tuuli ja sade oli Turun suunnalla, että ei vaan viitsitty lähteä. Keli oli niin surkea, että mietin onko koko puistoa avattukaan. Käytiin Turun SuperParkissa ja se oli aivan kiva vaihtoehto. Ikeassa tehtiin pikarundi ja haettiin muutama ostoslistalla ollut juttu. Kaikenkaikkiaan aika nopsa retki ja vähän jäi ne muumit harmittamaan.

Tähän loppuviikkoon kyselin tyttöjen toivepuuhia eikä mitään kovin suurta ilmaantunut. Mummun luona meni yksi yö aiemmin viikolla ja mumman luo aikovat huomenna. Sunnuntaina ykstoistavee viettää kaverisynttäreitään naapurin Lotan kanssa tallilla heppapuuhissa. Minä ja mister A aiotaan käydä treenaamassa ja ehkä jossain ulkona syömässä. Mulla on myös hieroja varattuna, koska superkireät pohkeet. Nyt lähdetään ulkoilemaan. Tytöt lupas ottaa luistimet mukaan. Aivan ihanaa olla kotimaisemissa vapaalla.

Mukavaa loppuviikkoa!
Sannis

maanantai 24. helmikuuta 2020

11


11 vuotta sitten saapui maailmaan Annukka Akintytär. Pieni ja pippurinen, kiltti ja harkitsevainen. 11 kokonaista vuotta hän on meitä hämmästyttänyt olemassaolollaan... aina yhtä taitava, kekseliäs, fiksu ja sanavalmis. Eilen hän tarjoili valikoimiaan herkkuja syntymäpäivävieraille juhlan kunniaksi.

Kymppivee on nyt virallisesti yksitoistavee. Aikamoista.

Sannis

lauantai 22. helmikuuta 2020

Instagram


Terkkuja Instagramista! Hiljaisen alkuvuoden jälkeen on taas liipaisin- eli kuvaussormi ollut vähän herkemmässä. Jopa selfiepuuhiin ryhdyttiin ja se onkin nykyään meillä tosi harvinaista hommaa :) Ollaan Raisiossa tällä hetkellä ja suunnitelmissa on päästä Muumimaailmaan Naantaliin. Muumien taikatalvi vaan harmillisesti näyttää todella huonolta sään suhteen ja sadetta luvataan koko päiväksi.

Meidän viimeisimmät reissut ei oo kyllä säiden puolesta menneet putkeen. Ei meitä yleensä niin kelit haittaa, mutta jatkuva sade on aika ärsyttävää, kun pitäis ulkopuuhiin lähteä. Saas nähdä kuinka käy tällä kertaa. Tehtiin nopsasti backup plania ja katottiin, että Turussa olis SuperPark, mutta kyllä noi muumihommat kiinnostais ehdottomasti enemmän. Ehkä haetaan pari sateenvarjoa lisää ja uhmataan (vesi)hiihtoloman säätä :)

Mukavaa viikonloppua!
Sannis 

maanantai 17. helmikuuta 2020

Historiaa


Viikonloppu on paketoitu ja uusi viikko näyttää alkavan aurinkoisissa merkeissä. Perjantaina oli upea auringonpaiste, mutta lauantai ja sunnuntai saatiin vesisadetta ja kaikella lailla surkeaa keliä. Lauantai-aamuna ehdittiin hetkeksi luistelemaan tyttöjen toiveesta. Laitettiin oikein mekin Mister A:n kanssa luistimet jalkaan, mutta on se kyllä jotenkin nihkeetä hommaa. Oon siinä niin huono ja jalkoja painaa ja on niinku niin vaikeeta ja kaikkee :D Räntäsade oli todella märkää ja puolen tunnin luistelun jälkeen oltiin kaikki valmiita kotiin. Mutta tulipahan käytyä ja oltua edes vähän ulkona.

Hyvin rauhallisissa merkeissä mentiin koko weekendi. Tytöt leikki kavereidensa kanssa, mister A ulkoilutti imuria ja minä pesin pyykkiä. Tallissakin ehti pienin ja isoin puuhailla ja kymppiveen kepparit ulkoili huonoista keleistä huolimatta. Sunnuntaina saatiin extempore kamut kylään päivällä ja illalla istuttiin toisien kamujen kanssa iltapalapöytään.

Jotain todella historiallista tapahtui noiden kamutreffien välissä. Mulla oli pari jumppaohjausta ja mister A kaverinsa kanssa lähti mukaan ekalle tunnille. Ekaa kertaa ever. Sattui sopivasti semmonen ei-niin-perinteinen ryhmäliikuntatunti, jossa kaikkien ei tarvi liikkua samaan tahtiin vaan treenit tehdään aikaa vastaan ja jokainen voi vähän soveltaa oman kunnon ja fiiliksen mukaan. Niin vain tuli kuulkaa treenit tehtyä ja vaikka jalat oli kuulemma aivan loppu, ei henkinen helvetti ollut ihan niin suuri, kuin ennakko-odotuksissa oli tullut kuviteltua. Lupas se lähteä tolle tunnille uudelleenkin, vaikka meinas ettei todellakaan seuraavalla kerralla oo yhtään helpompaa. " No luulekko, että tosta ens viikolla mitään muistaa?! Samanlaista hutiloontia se on sittekkin!" :D :D On se kuulkaa kova! Ja mä oon kyllä ihan kauheen ylpeä nyt!! Ja toki mua jännitti etukäteen.. mister A:n puolesta, mutta myös omasta puolesta. Että jos sen mielestä mä en ookaan yhtään hyvä ohjaaja. Olin kuulemma ihan hyvä :D :D 

Mukavaa viikkoa!
Sannis

torstai 13. helmikuuta 2020

True story


Meillä oli ennen aina sänky petaamatta. Paitsi tietysti silloin, kun joku tuli kylään. Sitten opetin itseni petaamaan aamuisin ja nyt ei pysty lähteä kotoa jos sänky on vinksin vonksin. Kuinkakohan tytöt sais samaan moodiin?

En haluaisi olla nuorempi. Ihmettelen aina kun joku antaa ymmärtää, että olisin vanha tai, että olisi siistiä olla nuorempi. Ehkä joku ikäkriisi iskee jossain vaiheessa, mutta vielä jaksan ihmetellä kuinka jengin mielestä nelikymppinen on toinen jalka haudassa. En myöskään haluaisi muuttaa itseäni kirurgin veitsen alla tai esim. täyteaineilla. On (liian) monta asiaa, johon en ole itsessäni tyytyväinen, mutta mitään ylimääräistä en suostu itseeni lykkäämään. Mitään vapaaehtoista leikkausta en myöskään suostu käymään läpi. En tiedä muuttuuko tilanne ja mielipide joskus, mutta nyt se on ehdoton nou kaikelle "ylimääräiselle".

Pystyn pitämään hiuksia auki hyvin harvoin. Kotona tai töissä ne yleensä ärsyttää ihan heti. Kun ne on kiinni, ne on oltava tiukasti kiinni. Jos kampaus tuntuu vähänkään epävarmalta tai löysältä, vaivaa se ihan koko ajan. Vaatteissa mulla ei saa olla mitään hörhelöitä tai röyhelöitä, koska ne tuntuu ihan urpolta. Muiden päällä ne on kauniita ja naisellisia, mulla ihan typeriä. Pitää olla selkeää, sileää ja siistiä. Kaikenlaiset kauluksetkin on vähän niin ja näin. Pitkät hihat on käärittävä tai nostettava ylös ihan aina, koska ne useimmiten häiritsee.

Käytin ennen vain ja ainoastaan mummun kutomia lapasia. En oo koskaan omistanut esim. nahkahanskoja. Nyt ostin Stadium Outletistä ohuet hanskat, joilla voi näppäillä puhelinta :)

En oo koskaan syönyt Big Mac - hampurilaista.

Kun voitelen leipiä tai riisikakkuja, haukkaan aina jokaisesta yhden palan heti, kun oon voidellut. Sitten mulla on lautasella neljä riisikakkua, joista kaikissa on hampaiden kuva.

En pidä Paula Vesalasta enkä monista muistakaan valtavirran suosikkilaulajista. Varsinkin monet uudet suomalaiset laulajat on mun mielestäni ihan outoja ja kaikilla naisilla on ihmeellinen nasaali. Esimerkiksi sitten taas Kaj on ihan loistava. Osa kappaleista ei edes olisi välttämättä niin hyviä, mutta koska sanat on niin nerokkaat, uppoaa suurin osa biiseistä ihan täysin.

Sitähän sä kysyit. Eiku... :D
Sannis

tiistai 11. helmikuuta 2020

Block


Nyt on writers block. Ja photographers block. Ei mitään kuvattavaa eikä mitään kirjoitettavaa. Hämärää! Kamera on pölyttynyt laukussaan koko alkuvuoden. Tuntuu, että kaffikupit, tulppaanikimput ja ruoka-annokset on nyt niin kuvattu ja niin nähty. Asiaa olis toki välillä kyllä. Joskus paljonkin, mutta jotenkin oon tullut varovaiseksi viime vuosina. En meinaa uskaltaa mennä yhtään syvemmälle, kun pelkään loukkaavani jotakuta tai herättäväni negatiivisia tunteita. Tai ehkä vanhemmiten tarve avautua vähenee. Ehkä. Tai sitten ei. Meinasin jo nousta tästä sohvalta. Ajattelin, että haen kameran ja kuvaan edes jotain täältä meiltä kotoa. Vaikka ei huvittais yhtään. Ja sitten mietin asiaa uudelleen. Niin, että miksi ihmeessä kuvaisin jos ei kerta yhtään huvita? Joskus on kyllä vaikiaa :D

Alkuvuosi 2020 ei oo meitä säillä hellinyt, mutta pari kaunista talvikuvaa löysin puhelimen galleriasta. Tänään saatoin minin kouluun ja jatkoin siitä lenkille. Laitoin tiskit koneeseen ja pyykit narulle. Nyt juon kahvin. Pian lähden töihin. Oon tehnyt aika hyvän pätkän töitä jo etänä aikaisin aamulla, mutta palaveria, asiakaspalvelua ja jumppaa varten pitäis mennä ihan livenä paikan päälle. Viikonloppuna käytiin mister A:n kanssa kahdestaan Seinäjoella, koska tytöt tahtoi mummun luo yöksi. Odotettu pieni irtiotto ihan vain kahdestaan. Riideltiin koko aika ja tultiin suunniteltua aiemmin kotiin.

Riidat on aina ärsyttäviä, mutta silloin, kun tietää että toinen pysyy vierellä ja kaikki perusasiat on hyvin, ei ne oo niin pahoja. Kuuluu asiaan, tottakai. Ja joskushan ne voi olla ihan hyviäkin. Ilma puhdistuu ja joskus ne johtaa loppuviimein ihan hyviin keskusteluihin. Tai ihan hyviin viikonloppuihin, niinkuin tällä kertaa. Tultiin takas kotiin, käytiin kävelyllä, käytiin lounaalla, treenattiin salilla, lojuttiin telkkarin edessä, otettiin päikkärit, treffattiin kamuja ja otettiin iisisti. Aivan hyvä!

Kasaan reissuihin, pieniin ja suuriin aina liian paljon odotuksia. Liian suuret odotukset täyttyy harvoin ja sittenhän homma ei ookaan yhtään kivaa. Mitenköhän tosta pääsis eroon? Tuntuu, että välillä sitä kaipais jotain niin ihmeellistä.. jotain niin hitsin suurta tunnetta ja mahtavan ihmeellistä elämän paloa. Ja sitten taas toisaalta sitä haluaa just tätä perusarkea, josta kirjoittajakin tykkää niin hitsin paljon. Ja joskus on niin kauhian vaikia tietää, että minä päivänä sitä nyt sais sitte mitäkin olla ..että laitetaanko arkea vai paloa :D

Mitä teille kuuluu?
Vieläkö siellä ruudun toisella puolella on joku?
Sannis