sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Lomille


Eilen oli se päivä, kun vuoden kova työ palkittiin ja tytöt pääsi lomalaitumille. Molempien todistus oli taas hyvää ja erinomaista täynnä ja ykstoistavee pokkasi vielä stipendinkin hyvästä koulumenestyksestä. Niin ylpeä saa kyllä olla näistä kahdesta taas, että huhhuh! Tekevät läksyt niin reippaasti, lähtevät ajoissa kouluun ja muistavat ite, kun on jotain erityistä muistettavaa. 

Päivä oli lämmin, mutta ei liian kuuma ja tuntui aivan, kuin olis itekin päässyt lomille, kun käveltiin koululta kotiin. Todistusten jako on meillä aina jo kasilta aamulla eikä tänä vuonna saaneet vanhemmat mennä luokkaan ollenkaan, mutta lähdettiin kuitenkin tietysti saattamaan tyttöjä ja odotettiin pihalla kunnes hommat oli selvät. 

Hyvin näkyi tyttöjen just omanlaiset luonteet, kun tulivat koulusta ulos. Ensin tuli tuleva tokaluokkalainen. Coolina kävellen. Ei paljoa puhunut, ojensi todistuksensa meille, eikä kuitenkaan millään voinut peittää tyytyväisyyttä ja hymyä, kun esitteli saamaansa tikkaria. Kysyin, mitäs meinaat nyt tehdä, niin vastaus oli: "Odotan Annua!" :D Ykstoistavee tuli täysillä juosten pitkät koivet onnenloikissa vilkkuen ja huusi jo puolesta matkasta: "Äiti, äiti! Mä sain stipendin!". Hetken siinä yhdessä pompittiin ennenkuin ehdittiin silmäillä todistus läpi.


Kesän ensimmäisen mansikkakakun tekaisi tuleva vitosluokkalainen ja se oli herkullista. Saatiin lomailla myös dinnerillä ja iltapalalla ruokahuollosta, kun ykstoistavee hoiti myös ne valmiiksi. Aika mahtavaa!! Mutsi eli mummu kävi yllärivisiitillä terassikaffilla ja mister A:n kanssa tehtiin kesähuoneprojektia eteenpäin. Tuleva tokaluokkalainen viiletti kamujen kanssa hyvän tovin ja illalla pään tyynyyn laittoi väsynyt tyttö.

En tiedä oonko koskaan ollut näin kiitollinen siitä, että kesälomat alkaa. Itellä on duunia vielä pari viikkoa, mutta myös mun osalta suuri rutistus ja kovaa stressiä aiheuttanut iso projekti on tällä viikolla tehty. Itku on meinannut tulla helpotuksesta jo useamman kerran. Vimpat pari viikkoa ennen lomaa on kyllä työntäyteisiä, mutta epäilen ja toivon, että henkisesti kuitenkin huomattavasti helpompia. Tänään lupasin viedä tytöt pikavisiitille kaupunkiin, että saavat valita jotain kivaa itselleen palkinnoksi koko vuoden uurastuksesta. Luulen, että kirjoittaja tarvitsee myös jotain... ämpärillisen Proseccoa esim. Tai sitten vaikka jotain uuteen kesähuoneeseen. :D

Kuinka teillä muilla sujuu? Joko lomat häämöttää?

Sannis

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Ekat


Kesän ensimmäiset päivät oli täällä. Mulla ja mister A:lla oli pitkä viikonloppu. Neljä päivää, torstaista sunnuntaihin vapaata tuli todella tarpeeseen. Työt oli koulussa perjantaina ja lauantaina, vapaalla tostaina ja sunnuntaina.

Käytiin mökillä, päästiin veneen kyytiin ja kalastettiin. Pyöräiltiin, treenattiin ja käytiin kävelyllä. Syötiin ulkona, grillattiin ja herkuteltiin juustokakulla.  Käytiin kaupungilla, pestiin pyykkiä ja tehtiin pihajuttuja. Tavattiin ystäviä, hengailtiin terassilla ja oltiin jouten.

Nyt on sateista ja taas viileää. Meidän takapihalla on farmi pyöräteiltä pelastettuja etanoita. Mun terassikahvit siirtyi sisälle, kun mister A alkoi purkaa terassin kaiteita. Jännittää vähän mitä tästä projektista tulee ja kauanko sen loppuun vieminen kestää, mutta onhan tässä koko kesä aikaa.

Muutama viikko vielä kesälomaan. Odotan.
Sannis

lauantai 23. toukokuuta 2020

Plussaa

Kyselin tossa muutama päivä sitten Instragramissa, onko jengi löytänyt positiivista poikkeustilasta. Ootteko te löytäneet? Ite pystyn kyllä mainitsemaan muutamankin kivan jutun, jonka poikkeustila on tuonut tullessaan. Parasta on se, että vaikka työpäivät on olleet todella kiireisiä, on vapaapäivinä ollut rauhallisempi fiilis. Ruokaostokset ollaan ruvettu tekemään Foodien kautta, joten ei oo tarvinnut ravata kaupassa ja nyt kun reissaaminen on poissuljettua, huomaan, että oon ite rauhallisempi enkä hötkyile koko ajan sinne ja tänne. Muutenkin sitä tietysti nyt harkitsee menojaan paljon tarkempaan, kuin ennen. Oon myös ruvennut vähän kytsimään entistä tarkemmin bensakuluja ja sitä myötäkin ajelut on vähän vähentyneet.

Jotenkin on nyt niin, että kun liika valinnanvara on poistunut, on elämä jollain tavalla helpompaa. Tässä muuten tuleekin hyvin todistettua se, mitä oon aina hokenut.. se, että on niin paljon mahdollisuuksia ja niin älyttömästi asioita saatavilla, ei aina oo pelkästään hyvä juttu. Se, että näkee niin paljon muiden elämästä; matkoista ja kaikenlaisesta kivasta, saa kuluttamaan ja haluamaan kaikenlaista paljon enemmän.

Ulkoilu ja retket luonnossa on jo vuosia ollut iso osa meidän elämää ja se on nyt korostunut entisestään, kuten varmasti kaikilla muillakin. Ollaan toki tapamme mukaan vältetty niitä high profile - paikkoja ja yritetty löytää ihan omia rauhallisempia maastoja. Tuntuu, että mun rauhaa ja hiljaisuutta rakastava puoleni on ottanut entistä suuremman vallan poikkeustilan aikana ja vähän oon kyllä edelleen allerginen vieraille ihmisille ja ihmispaljouksille :D

Oon miettinyt, että tapaamiset kavereiden kanssa voitais aina hoitaa ulkona. Mitä hitsiä siellä sisällä istua pönöttää pullalautasen äärellä, kun saman voi kuitenkin tehdä raittiissa ilmassa ulkona. Silloin pullatkin jää paljon helpommin ottamatta. Mini rakastaa ulkona oloa ja ykstoistaveellekin tulee vähän pakollista ulkoilua. Eikä tuo jälkimmäinenkään oikein usein oo urputtanut vaan on kyllä löytänyt kepparimaastoja ratsastettavaksi. Nyt on myös innostunut vähän kalastamisesta pikkusiskonsa lailla, joten siinähän sitä riittääkin hommaa.


Oikein paljoa ei oo vielä pihalla laitettu kesää, mutta muutama kukka haettiin etupihalle. Isoissa ruukuissa oli vielä syksyn istutukset ja näyttää siltä, että muratit on ehkä selvinneet hengissä talven yli. Otettiin Callunat ja hopealangat pois, mutta puolukan näköinen kasvi oli selvinnyt ihan vihreänä, joten se sai jäädä. Laitettiin kaveriksi Tähtisilmät ja Neilikat. Jotain ylläriäkin sieltä ruukuista löytyi, kun molemmissa puskee alimman kuvan kasvia mullasta ylös. En tiedä, onko se joku viime kesän kukka vai ehkä rikkaruoho. Säästettiin kuitenkin ja saas nähdä, mitä siitä kasvaa.

Tytöt on koulussa muutaman tunnin...lauantain retkipäivä. Mulla ja mister A:lla on suunnitelmissa treenit ensin aamusta ja sen jälkeen lähdetään puutavaran hakuun Byggmaxiin. Terassiprojekti etenee pikkuhiljaa.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

perjantai 22. toukokuuta 2020

Heppatyttö


Tein eilen Facebookiin päivityksen, jonka halusin jättää tännekin talteen ->

"Tämä meidän heppatyttö pääsi vihdoin unelmaharrastuksensa pariin viime syksynä. Lupasin ratsastustunnin vain joka toinen viikko, koska hinnat. Siinä vaiheessa mietitytti vähän, kuinka äitinsä tytär selviää, kun ei oo tasaista maata jalkojen alla ja tunnetta siitä, että itse hallitsee hommat täysin.
Ensimmäisestä tunnista lähtien oli selvää, että tää on täysin Ykstoistaveen juttu. Typy on hevosen selässä uskomattoman rauhallinen ja hallittu, kuuntelee ja antaa hevoselle ohjeita hienosti, suhtautuu eläimiin just niin lempeästi ja päättäväisesti, kuin eläimiin pitääkin suhtautua. Muutamassa kuukaudessa kehitys on ollut suuri ja ensimmäiset laukka-askeletkin on nyt otettu.

Luvattujen tuntien lisäksi Ykstoistavee on kerännyt ite rahaa extratunteihin. On myynyt vanhoja tavaroitaan kirppiksellä, tehnyt kotitöitä ja luopunut muista joulu- ja synttärilahjatoiveista. Typy on kärsivällisesti odottanut, koska extratuntipaikka aukeaa ilman yhtään mitään vinkumista ja inttämistä. Pakolliset varusteet; kengät, turvaliivi ja kypärä on hankittu pikkuhiljaa ja jotain pienempiäkin juttuja on saanut lahjaksi, mutta mitään ei oo vaatinut eikä yhtään ainuttakaan kertaa oo marmattanut kevytuntsikasta, jonka ostin kympillä kirpparilta tai siitä, että joutuu käyttää tavallisia trikoita tai collareita.

Oon niin ylpeä, että ehkä halkean kohta ja tämä asia jostain syystä herkistää mut jotenkin ihan täysin. Kun tuo heppatyttö tuolta heräilee, aion viedä sen yllärinä ratsastushousukaupoille. Koska se on niin sen ansainnut!"

Tämän päivityksen jälkeen sain viestin FB:ssä, että saadaan hakea ihan ilmaiseksi tutun tytölle pieneksi jääneet ratsastushousut. Vähänkö mahtavaa!! Vietiin karkkipussi vaihtariksi ja käytettiin housurahat takkiin, joka on tarkoitettu turvaliivin alle. Kesäleiripäivän oon luvannut kahdelle eri tallille ja saas nyt nähdä kuinka tuntiratsastukset hoidetaan, kun molemmilla tutuilla talleilla loppuu tunnit kesäksi. Haluaisin, että tämä juttu pysyy mukana koko kesän ja sitä toivois ite ratsastajakin.

Halusin ite aina nuorempana ratsastaa, mutta en uskaltanut kertoa toiveistani, koska pelkäsin etten osaa tarpeeksi. Ei tullut silloin mieleen, että sen takiahan niille tunneille mennään, että siellä oppii. Elän nyt varmaan jotain omaa kadotettua nuoruuden haavetta, koska oon niin onnellinen tästä jutusta :D

Sannis

maanantai 18. toukokuuta 2020

Fäboda


Joka vuosi käydään Pietarsaaren Fäbodassa. Yleensä lähdetään matkaan kesällä, mutta tällä kertaa oltiin aikaisemmin liikenteessä. Tehtiin siis eilen tämän kevään pisin reissu ja tuntui ihanalta. Ostettiin matkalta maailman isoimmat pehmikset ja perillä hengitettiin kylmää kevätilmaa.

Fäbodassa tuulee mun mielestä aina. Varsinkin tällä kertaa mereltä tuleva viima oli todella julma ja vitsit, että se oli ihanaa. Arki oli taas viime viikolla hyvinkin vaihteleva ja siinä missä torstai oli huippuhyvä päivä, nousi perjantaina stressitasot ihan huolella. Tää elämä on kyllä aikamoista. Jos itellä onkin kaikki hyvin, niin murehdin sitte muiden puolesta. Huh! Tuolla rannalla tuntui, että jääkylmä toukokuun tuuli pyyhki huolet mennessään ja vaikka meri oli tosi levoton ja löi kallioihin kovaa, ei se tuntunut ollenkaan huonolta. 

Käveltiin hyvä tovi pitkin kallioita ja syötiin eväät lounaaksi. Tytöt oli jotenkin tosi onnellisia ja leikkivät kotkanpoikasia lentoharjoituksissa. Molemmat meni hiekkarannalla liian lähelle vettä ja kastelivat sukkansa. Olin kuitenkin varautunut etukäteen vaihtovaatteilla kun tiesin, että niin käy. Koska mitäpä noita kieltämään. Maailman ihanimpia juttuja.

Sannis

torstai 14. toukokuuta 2020

Muutos


Mutsi toi aivan ihanan hedelmäkorin äitienpäivänä. En oo meinannut malttaa edes purkaa sitä, kun on niin nätti :) Tänään mietin, että ehkä ykstoistavee vois ottaa hedelmän kouluun mukaan, kun en tiedä minkälaisen eväspussukan sieltä saa mukaansa. Nämä pari päivää on kuulemma eväät ja ensi viikolla ehkä lämmin ruoka. Siitäkin on ollut kaikenlaista nupinaa puskaradioissa. Mun mielestä eväspussi on ihan fine. Laitetaan sitten kotoa lisäapuja mukaan jos on tarve. Aika vähällähän nuo meidän likat pärjää, mutta eipä se varmaan haittais jos olis banaani repussa kaiken varalta.

Meidän kouluun paluu alkoi sillä tavalla, että ite en muistanut laittaa edes kelloa herättämään. Oh my! Migreeni on sekoittanut päätä taas monta päivää ja ehkä sen takia unohtui. Toki heräsin automaattisesti ajoissa ja minillä kellot soitti vähän sen jälkeen, kun olin saanut silmäni auki. Ekaluokka alkaa heti kasilta tänään, nelonen vasta kympiltä. Mini on ready.. on pakannut tavaransa jo eilen ja nyt hyvissä ajoin puki ja leikkas kyntensäkin :) Saatais alkaa laittaa aamiaista seuraavaksi. Ykstoistaveelläkin taitaa odottaa reppu jo oven suussa.

Se on nyt sitten taas erilaista arkea hetken aikaa. Kunnes tulee muutos viimeistään parin viikon päästä, kun tytöillä alkaa kesäloma. Odotan myös omaa lomaa aika kovasti jo. Vähän on vielä epäselvää, pidänkö sen sovitulla paikalla. Saa nähdä, muuttuuko systeemit vielä sitä ennen jollain tavalla. Yhtä muutosta ny kaiken aikaa.

Kivaa torstaita!
Tsemppiä!
Sannis

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Äitienpäivä


Toivottavasti teillä on ollut mukava päivä. Meillä oli. Mä en pidä aamupalasta sänkyyn tuotuna, joten ollaan luovuttu siitä perinteestä jo kauan sitten. Myös äitienpäivänä tykkään herätä ensimmäisenä, niin saan juoda kaffit ihan omassa rauhassani. Se sopii muille meidän perheen jäsenille ihan hyvin :) Kukkia sain jo perjantaina. Mister A:n tuomat äitienpäiväruusut on ihanat ja erityisen otettu olin siitä, että se oli osannut ostaa kaksi kimppua, niin että sain maljakkoon upean ruusumeren.

Ruusujen lisäksi supermieluinen juttu oli se, että mister A otti ikkunanpesurin kauniiseen käteen ja ihan hirveät harmaat, likaiset ikkunat on nyt kirkkaammat kuin ikinä. Siisti koti on mun toiveeni jokaisena äitienpäivänä ja synttäreinä. En kaipaa sen kummempia lahjoja, mutta oon niin onnellinen, kun ympärillä on siistiä ja maljakossa on tuoreita kukkia.

Äitinä olo on niin ihmeellinen juttu. Ikinä ei olis voinut kuvitellakaan, mitä kaikkia tunteita se herättää. Hyvässä ja pahassa. Jos en olisi tullut äidiksi, en olisi koskaan tiennyt kuinka suurta murhetta, huolta ja surua voi olla olemassa. Ja jos en olisi tullut äidiksi, en olisi tiennyt puoltakaan siitä ilosta, onnesta ja rakkaudesta, mitä oma lapsi voi mukanaan tuoda.

Niin paljon, kuin kirjoittaja elämässään kokeekin epävarmuutta itsestään ja erilaisista tilanteista, on äitiys semmonen juttu, joka ei kuulu niihin. Äitinä olemisessa mä olen hyvä. Enkä edes vain riittävän hyvä, vaan parempi. Se on oikeastaan aika yllättävää mun mielestä, koska en oo koskaan ollut erityisen lapsirakas. En myöskään oo ihan aina nuorempana ollut edes varma, haluanko lapsia. En jaksa leikkiä barbeilla enkä ajella pikkuautoilla, oon ensimmäisenä myöntämässä, että äitiys on välillä ihan helvettiä, ja joskus tekis mieli ampua koko jälkikasvu kuuhun, MUTTA... 

Teen kaikki ratkaisut tyttöjen hyvinvointi edellä. Oon se äiti, johon tytöt voi luottaa aina. Oon paikalla ja läsnä. Halaan ja pidän sylissä. Hermostun hyvin harvoin. Annan lasten olla lapsia ja kestän meteliä ja harmitonta säätöä enemmän, kuin mun migreenipääni usein haluaisi. Opetan käytöstapoja, neuvottelen, luen tilanteita ja tyttöjä, oon tiukka tai joustan jos on tarvetta. Pidän jalat maassa. Annan tyttöjen tehdä itse asioita. Opetan, että pienet jutut on usein niitä tärkeimpiä. Sekaannun hyvin harvoin kavereiden välisiin juttuihin. Opetan mielummin miettimään itse, kuinka tilanne ratkeaa. Oon tukena ja kerron, että tilanteet on usein vaikeita kaikille osapuolille ja muistutan, että aina kannattaa miettiä juttuja vähän muidenkin kannalta. Kerron, kuinka tärkeää on erottaa oikea ja väärä, luottaa omaan mielipiteeseen ja toimia sen mukaan. Opetan kunnioitusta muita ihmisiä, eläimiä ja maapalloa kohtaan. Puhun tytöille niinkuin toivon, että tytöt puhuisi muille. Vaihdan huonekaluja huoneesta toiseen, että tytöt saa poikkeustilassa tuntea olonsa turvalliseksi ja nukkua yhdessä.. vaikka tiedän, että joudun kohta vaihtaa ne takaisin.

Miljoona virhettä oon varmasti tehnyt ja tuun tekemään. Teinivuodet ja niiden koetukset on edessä. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Oon kuitenkin vilpittömästi sitä mieltä, että ollaan onnistuttu tekemään tytöille turvallinen koti, jossa niiden on hyvä olla. Nyt kun raskain pikkulapsiaika on ohi, on ajatukset omasta äitiydestä selkiytyneet ja epävarmuudet helpottaneet monella tapaa. Koen ihan hullun suurta ylpeyttä ja onnea siitä, kuinka ollaan selvitty tähän asti ja kuinka upeita tytöistä on tullut. 

Tämä päivä on monelle ihana ja monelle niin kipeä. Aina se ei oo itellekään ollut niin kovin helppo. Äitiys ei oo kirjoittajaakaan aina niin hellällä kädellä kohdellut ja vuosia koin olevani äitinä jotenkin viallinen, kun yhtä lapsistani en saanutkaan elävänä kotiin. Kuitenkin, sen takia olen varmasti nyt vahvempi ja just se äiti, joka tänään olen.

Ihan mahtavaa äitienpäivää kaikille supereille äideille ja äideiksi haluaville!
Sannis

lauantai 9. toukokuuta 2020

Jees


Anoppi toi aivan ihanat orvokit. Orvokeista mun suosikkeja on just noi pienet ja just noi violetit. Ihania! Oon ite ollut laiska edes miettimään mitään kukkahommia ja nyt saan etupihan tyhjänä roikkuneeseen amppeliin vähän täytettä. Etupihan isoissa ruukuissa meillä on koko talven ollut syksyn asetelmat ja ei kuulkaa tiedä vaikka muratit heräis yhtäkkiä henkiin :)

Myös mutsi toi meidän terassille piristystä aivan ihanan lyhdyn muodossa. Lyhty ei oo vielä löytänyt lopullista paikkaansa, mutta eikö toi terassin kesäkunto ala pian löytyä, kun alkais vaan vähän lämmetä. Toki nyt just sataa lunta, joten saa ny nähdä.. Mutta siis, ihanat mutsit! Tulin molempien ylläreistä ihan superiloiseksi. Nyt, kun kaikki menot on supistuneet kodin, duunin, metsän ja pakollisen kauppareissun välille, on jotenkin oman pihan ja terassin merkitys korostunut vielä entisestään. Voisin oikeesti asua tuolla meidän terdellä. Sen takia haluaisinkin siihen vähän seiniä ympärille, että sen käyttökausi vähän pitenisi.

Yleisolotila on aika jees. Hetkittäin stressaannun töistä ja migreeni vaivaa turha usein, mutta ihan ookoo enivei. Kotona kaikki on paremmin, kuin hyvin ja oon onnistunut vähän vähentää hötkyilyä. Oon paremmin osannut ottaa iisisti enkä oo koko aikaa jaksanut miettiä, pitäiskö olla nyt just tekemässä jotain muuta, kuin mitä sillä hetkellä teen. Oon ulkoillut ja liikkunut joka päivä. Toisina päivinä treenannut ja toisina pyöräillyt ja/tai kävellyt. Joka aamu huvittais lähteä johonkin rantaan aamupalalle, mutta oon koittanut hötkyilyn lisäksi vähentää vähän bensakuluja eikä tytötkään aina oo niin innoissaan lähtemisestä. Ne tykkää usein hissutella kotona ja tehdä omia puuhiaan.

Mini sanoi just puhelimessa kamulleen, että sen pitää nyt lopettaa, koska viikonloppuisin meillä syö koko perhe yhdessä aamiaisen. Ihana, että ne huomaa tommoset pienet (eli suuret) asiat. Lähden siis puuhaamaan sitä aamiaista. Meillä on tänään harvinainen aikataulu. Ite heräsin 8.30, joka on mulle todella myöhään. Nyt klo on 10.15 ja kaikki muut on vielä sängyissään. Whaat? Aamiaisen lisäksi taidan ruveta leipomaan mutsille ja anopille kakkua huomista varten. Katotaan, pystytäänkö treffata terassikahvin merkeissä vai tuleeko lumimyrsky.

Kuinka teillä sujuu?
Sannis

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Vappu


Moikka! Kuinkas teidän vappu sujui?

Mini on toivonut jo pitkään, että ostettais Burger Kingin autokaistalta hampurilaiset ja aattona lähdettiin niihin puuhiin. Kylmähän silloin oli, kuin Siperiassa, mutta ajeltiin rantaan syömään. Pieni linnunkakka-insidentti siinä nyt tietysti oli, kun lokki kakkas mun ja ykstoistaveen niskaan, mutta mikä tärkeintä.. burgerit säästyi kakattomina :D

Syönnin jälkeen ajeltiin hetki pitkin Vaasan rantoja ja tsiigailtiin maisemia. Pysähdyttiin leikkimään puistoon, joka oli ykstoistaveelle ihan uusi ja se ihmettelikin, että miksi ei oo koskaan siellä käynyt. Ollaan taidettu käydä siellä silloin minin kanssa, kun ykstoistavee on ollut taidekerhossa. Kuunneltiin siinä ilta-auringossa samalla JVG:n vappukeikkaa ja jotenkin oli aivan hyvä olla.

Vappupäiväksi oltiin tilattu brunssikassi paikallisen Nesteen kahvilasta. Etukäteen ihmettelin moneen otteeseen edullista hintaa ja mietin, että noinkohan sisältö on mitä luvataan. No, todellakin oli! 21€ luxusaamiainen neljälle; täytetyt croissantit, coctail-piirakat, smoothiet ja munkit. Uskomaton hinta. Ollaan tiukasti pysytty kotiruuissa 99 prosenttisesti poikkeustilan ajan, mutta vapun kunniaksi piti heittää risaiseksi useampana päivänä :D Simaakin maistelin monen vuoden tauon jälkeen. Kaupan oma ja anopin tekemä teki kauppansa. Vähän haikailin munkkien perään vielä myöhemmin, mutta onneksi ei ite leivottu niin ei ollut mitä mussuttaa.

Vappu ei oo ollenkaan yleensä juhlapyhistä mun lempparini.. ei osteta kuoharia eikä pukeuduta hienosti vappubrunsseille. Kirjoittajan mielestä joka paikassa on liikaa ihmisiä ja kaikki on liian kallista. Usein ollaan vietetty vappua ihan vaan kotosalla ystävien ja perheen kanssa. Ollaan avattu rajoja vähän, kuten koko maa näköjään tekee ja tänäkin vuonna vappupäivä vietettiin ystävien kanssa. Sää ei ollut paras mahdollinen, mutta vähän paremmat retkieväät maistui ulkona niin hyvältä ja oli vain rento olla. Vuoden 2020 vappu jää kyllä mieleen aivan yli mukavana.

Sannis