lauantai 30. syyskuuta 2017

Second hand


Kävin eilen viemässä vielä muutaman tavaran Palosaaren Kirppikselle. Yli kivasti siellä oli pöytä tyhjentynyt ja näyttää siltä, että saan kuin saankin säästöpossun pesukonevajetta vähän paikattua :) Käykäähän vielä viikonlopun aikana tsiigailemassa, josko löytyis jotain, mitä omasta kaapista puuttuu.

Tällä kertaa ehdin kierrellä vähän itsekin pöytiä ja tein pari tosi kivaa, hyvinkin edullista löytöä. Instagramissa eilen julkaisin kuvan, jossa näkyi ihanat Arabian Ruska-astiat. Kermakko ja sokerikko oli ihan täydelliset löydöt ja pääsi samantien käyttöön. Nämä kuvien pikkuamppelit odottaa vielä hyvää ideaa. Mister A meinas ensin puhdistaa ne ja mä näkisin niissä ehkäpä pienet jouluvalot.. Hinta oli 0,50€ kappaleelta, joten ei korkealta putoa, vaikka ite pitää listätä ketjut tai narut.

Taas totean, että pitäis kyllä käydä enemmän kirppareilla.

Helsingin reissu oli tosi onnistunut ja sieltäkin olis kerrottavaa. Nyt on kuitenkin pää sen verran pehmeä ettei irtoa. Jälkitauti junnaa ihan samassa koko ajan. Ei parane, ei pahene. Jaaaaa, paitsi että viime yönä ei tarvinnut herätä yskäkohtaukseen. Sahaan täällä jo suurinpiirtein ranteitani auki. Tytöistäkin toinen kröhii ja toinen on korvatulehduksessa. Vitsi nää sairastelut on kyllä kovaa settiä. Tuntuu, että maailma jotenkin pysähtyy. Sitä vaan koittaa rämpiä eteenpäin ja jotenkin selvitytyä niistä pakollisista hommista ja koko ajan huono omatunto paukuttaa takaraivossa ties mistä. No, pianhan jo ollaan taas elämämme kunnossa, eikö vaan?! 

Ja nyt loppuu valitus. Valittamisen sijaan kerron, että EasyFit Vaasassa on tänään avoimet ovet. Puoli kympistä neljään. Pitää vissiin lopettaa tämä näpyttäminen ja lähteä mestoille :) Tulkaa käymään! On Tiinan ja Maijan huiput jumpat ja on Air Jooga - demoa. Ja asiakaspalvelussahan vasta mukavaa porukkaa onkin ;D

Kivaa lauantaita!
Sannis

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Syksytukka

Mun viime päivät näyttää Ompun ja Instagramin mukaan tältä ->


En vaan vieläkään kyllästy näihin syksyn väreihin. Sain jopa hiuksiini vähän syksyisempää fiilistä. Vaikka niin paljon tummasta punaisesta tykkään, on sen ylläpito liian työlästä, kun hiuksia pitää pestä melkein joka päivä ja tokikaan se ei paras väri tämmöselle kalkkilaivan kapteenillekaan oo. On myös alkanut aika paljon mietityttää kaikki nuo väriaineiden sisältämät kemikaalit. Oon kuitenkin sen parikymmentä vuotta jatkuvasti niitä päänahkaani lykännyt. Ajattelin kokeilla jos saisin omaa väriä takaisin ja tehtäis siihen sitten punaista raitaa. Projektin ensi askel on otettu ja vähän lähdettiin hakemaan vaalempaa lookkia. Blondihan mä olen ollut silloin parikymmentä vuotta sitten, kun päätin ekaa kertaa hennaa kokeilla. Saa sii, onko muikkelssoni nyt jo ihan harmaa vai mikä mahtaa olla se oma väri tällä vuosituhannella :D Vähän on silmissä väsyä. Viime viikot on olleet tosi raskaita, mutta eipä kuulkaa mittään. Ohihan nämäkin hommat menee, kun vaan jaksaa puskea.

Kivaa keskiviikkoa! Mulla osoittaa kohta nokka kohti Helsinkiä. Tykyä tiedossa.
Sannis

tiistai 26. syyskuuta 2017

Valivali


Huhhuh... eilisestä postauksesta kävikin varmaan jo ilmi, että vähän alavireessä täällä mennään. Tuli jälkitauti flunssasta, vaikka kuinka mainostin, etten lähde liian aikaisin jumppaamaan. Nyt on yskä ja keuhkot ihan hätää kärsimässä. Rintaa painaa ja hengitys on raskasta. Ja kyllä, jaksoin jopa käydä lääkärissä (yleensä oon liian laiska lähtemään), koska säikähdin oikeasti ihmeellistä oloa. Mitään tulehduksia ei kuitenkaan onneksi ollut, mutta tiukka määräys tuli pysyä pois treeneistä.

Koskakohan sitä olis aikuinen ihminen harmituksesta itkeä tihrustanut viimeksi? Siitä on kyllä pitkä aika, mutta eilen tirautin pienet itkut ihan vaan siitä syystä, että otti päähän niin paljon. Mulla on hanskat aina ihan hukassa silloin, kun olotila vaatii jumppien perumista ja silloin, kun sairaus kestää enemmän, kuin kaksi päivää. Yhtäkkiä en osaa ollenkaan ymmärtää omaa parastani. Onneksi mulla on ihanat, ihanat, ihanat työkamut, jotka eilenkin mua tsiigaili siinä työpöydän ääressä ja kyseli, että olitko ajatellu jumppaan mennä. Mä mietin, että jos edes sen iisimmän Spinun sillain iisisti.... Niin ne laittoi kamat kasaan, käski mun istua ny vaan ja hoiti hommat.

Niin, että aika alakuloista on tämä mun menoni ollut tässä viime päivinä. Yritän tässä nyt kuiteskin vähän piristyä, koska tosiaan maailman parhaat työkamut. Jengi venyy silloin, kun venymistä tarvitaan. Ja koska maailman paras perhe.. mutsi huolehtii, että tuleeko meidän omppuhillot tehtyä, anoppi laittaa tavaroita valmiiksi kirpparille ja mister A teki mulle aivan yli ihanan kynttiläjutskan (tsiigatkaapa Instasta -> sannis_2.0). Ja tytöt.. voi että ne on söpöjä, kun ne häärää ja touhuaa. Eilenkin, vaikka olin niin surkealla fiiliksellä, oli pakko piristyä, kun mini kertoi päivän puuhistaan ja tokaluokkalainen jutteli kouluhommistaan. Ja huomenna, huomenna lähdetään isoolle kirkoolle Tyky-puuhiin. Että eihän tässä ny oikeesti voi edes valittaa!

Hei jumpparit, mä tulen kyllä takaisin. Ihan heti, kun pääsen!
Ja hei kaikki siellä, kivaa tiistaita!
Sannis

maanantai 25. syyskuuta 2017

Piikit



Pidän tässä pientä ruokabreikkiä töistä ja kelailen kaikenlaisia asioita. Mä en pidä veemäisyydestä. Siitä, että piilotetaan sanoihin pieniä piikkejä. Siitä, että kettumaisuus verhotaan sen verran piiloon, että siihen ei oikein voi reagoida ilman, että se veemäinen voi esittää ihan tietämätöntä ja sen jälkeen reagoija onkin vain liian dramaattinen. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Toki, voihan olla, että se jonka puheissa niitä piikkejä usein esiintyy, ei hoksaakaan ite, että niitä siellä on. Ehkä joillakin on vaan vähän inhottava tyyli muuten vaan. Tekeekö ne sitä kaikille vai vaan tietyille tyypeille? Tuleeko se luonnostaan vai silloin, kun niitä ärsyttää joku? Tai silloin, kun ne on kateellisia jollekin? Tai silloin, kun itsellä menee huonosti? Onko niillä vaan niin paha olla? Pitäisköhän kysyä? Että, miksi sanot noin inhottavasti? Miksi saat joka kerta olon pahaksi? Vai onko sillä kuulijalla vaan jo ennakkoasenne sellainen, että pian sieltä tulee jotain kakkaa? Ja sitten inhottavalta tuntuu sellaisetkin asiat, joita ei piikiksi oo edes tarkoitettu?

Niin. Semmosia täällä nyt mietin. Ja ei, tämän tekstin tarkoitus ei ole olla mikään passiivisagressiivinen "Arvaa tarkoitanko juuri sinua ja tunne pisto sydämessäsi" - juttu. Safe to say, että en todellakaan tarkoita sinua <3 Tokihan tämä siis jostain juontaa juurensa, kuten kaikki muukin aina, mutta epäilys on hyvin vahva, että mun elämässäni joskus vilahtavat tämän kaltaiset ihmiset eivät tänne blogiin eksy. Syystä tai toisesta. Tällaisen negatiivisuuden ja ilkeyden oon yrittänyt karkoittaa kauas itsestäni ja mun perheestäni niin, ettei ne koskaan saavuttaisi tyttöjä, kuten ne saavutti kirjoittajan. Ainahan ei voi kuitenkaan kaikkia eteen tulevia tilanteita valita. Silloin on kai tärkeintä se, kuinka itse näkee itsensä ja kuinka vahvan suodattimen pystyy pitämään ilkeiden juttujen edessä.

Kuuletteko te piikkejä joidenkin ihmisten puheissa? Tai piilomerkityksiä? Mistä epäilette niiden johtuvan? Mitä teette jos ilkeän ihmisen kanssa täytyy joskus pakosti olla tekemisissä?

Sannis

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Blogivaasa goes Palosaaren Kirppis


Yhteistyö Blogivaasan ja Palosaaren Kirppiksen välillä saa taas jatkoa. Meikämuikkeli on ollut jokaisella kierroksella mukana, koska tavaraa on ihanaa saada kierrätettyä ja tämä yhteistyökuvio on ollut tosi toimiva, ilman mitään probleemia. Palosaaren Kirppis on kiva, just sopivan kokoinen, siisti kirpputori, jossa on helppo myydä omia tavaroitaan. Isoilla hallikirppiksillä mulla loppuu kärsivällisyys heti alkumetreillä, mutta Palosaaren Kirppiksellä minäkin jaksan kiertää pöydät ja oikeesti tsiigailla, mitä siellä on. Mini pitää hyvinkin suuressa arvossa leikkipaikkaa, jota ei muuten moneltakaan kirpparilta löydy.

Homman nimi on siis kirppukauppa. Ensi viikolla JossuMaiju ja minä. Seuraavalla viikolla Mea, Satu ja Maria. Jossu on taas toiminut meidän puuhanaisena ja kannattaakin käydä Instagramissa tsekkaamassa tili @ekojohanna ja sieltä storiesista, mitä Jossulla on lähdössä myyntiin. Meiltä lähtee kuvien mukaista settiä ja vähän muutakin. Ihan tavallisia juttuja.. muutamia vaatteita, muutama lelu, vähän sisustushommaa ja kasa lehtiä. Epäilen, että viikon pöytä on meille just sopiva, kun tavaraa ei oo älytöntä määrää, mutta sen verran kuitenkin, että alkaa oma kirpparilaatikko olla liian täynnä.

Jouduin tyhjäämään matkasäästöpossua uutta pesukonetta varten. Tarttis saada sinne lisää täytettä siis :) Käykäähän kiertelemässä. Meidän pöydät on siellä kaikki vierekkäin huomisesta, maanantaista lähtien. Palosaaren Kirppis FB -> klik.

Mukavaa sunnuntaita!
Sannis

lauantai 23. syyskuuta 2017

#Myweek


Arkiviikko on paketissa. Luojan kiitos! Kivoja juttuja toki oli, mutta sillain kokonaisuudessaan ei ollut tämä viikko meidän parasta settiä ollenkaan. Mister Aankin kanssa ollaan takuttu ihan huolella parina päivänä. Oikeesti, tilanteet on olleet aika koomisia, kun tytöt, jotka harvoin kuulee meidän ihan kunnolla riitelevän, on ihan hämillään. Siinä minä ja mister A urputetaan toisillemme ja mini heiluu ympärillä ja hokee: "Ihana äiti, ihana äiti, ihana äiti, hassu äiti, hassu äiti!", kun ei tiedä mitä muutakaan tekis. Voi elämä! :D

No joo.. ehkä tää nyt tästä taas. Välillä vaan on tämmösiä settejä. Mua toki ärsyttää, koska kurkku karhastelee nyt edelleen/taas ja nokka vuotaa vieläkin. Eilen kulki jumppa ihan hyvin, mutta yleisolotila on tosi väsynyt kaiken aikaa. Yyyh! En jaksa ollenkaan tämmöstä flegumeininkiä, kun normaalisti on kuitenkin virtaa ja väsyttää aika harvoin.

Eilen meillä oli duuniporukan kanssa vähän erilainen palaverimeininki, kun oltiin bossin luona paljuilemassa. Kuvamatsku jäi aika laimeaksi, mutta kivaa oli ja pieni illanvietto tuli tarpeeseen. Hyvin harvoin nähdään isommalla työporukalla ja se on kyllä aina tosi siistiä. Mitkään ryyppäjäiset ei tämä setti ollut, mutta kyllä mulla kuitenkin kahteen asti meni ennenkuin olin nukkumassa. Silmäthän aukesi sitten jo klo 6.50 ja tässä nyt ihmetellään, mitä seuraavaksi tekis. On se kumma, kun ei voi nukkua silloin, kun sais. Hämärä homma!

Kivaa lauantaita just sulle!
Sannis

perjantai 22. syyskuuta 2017

Batman


Oon vähän alkanut jo tsiigailemaan sillä silmällä kaikenlaista joululahjahommaa. Jotain pientä kummitytölle on jo mun lahjakaappiini ilmestynyt ja päiväkodin tätienkin muistamiset on jemmassa. Joku joskus vähän naureskelee mun puuhilleni ja vaivihkaa kommentoi, että on vähän liian aikaista. Oon eri mieltä. Mun mielestä koskaan ei oo tämmösille hommille liian aikaista.

Mä en pidä siitä, että asioita täytyy tehdä kiireellä ja stressaten tai just pakosti jonain tiettynä päivänä. Koska ihan satavarmasti just sinä tiettynä päivänä mua väsyttää tai mulle tulee jumppatuuraus tai oon innostunut tekemään jotain ihan muuta. Teen mielummin silloin, kun huvittaa ja on fiilistä. Ennen joulua sitten, kun on kiire joulujuhlissa ja päättäjäisissä, taputtelen itseäni selkään. Oon silloin hyvinkin tyytyväinen, että saan kollata tavarat yläkaapista sen sijaan, että lähtisin niitä kiireellä ja pakolla ostamaan. Toki joku joululahjarundi aiotaan mister A:n kanssa tehdä joulun alla, mutta se on sitte vaan extraa :)

Mini täyttää viis vee vielä ennen joulua enkä voinut vastustaa kiusausta, kun näin Henkkamaukassa nämä Batman-hommelit. Se on aikamoinen supersankari-muikkeli koko mini. Ei puhettakaan barbeista, My Little Ponyista tai PetShopeista. Se on vaan Batman, Spiderman, legot ja kaikenmaailman Ninjagot. Niitä ny sitte! Joulupukin pussiin hommataan ihan varmasti useampikin lego-setti, mutta synttärilahjaksi typy saa pyyhkeen, mukin ja lautasen. Epäilen, että se tulee tykkäämään näistä.

Tapaatteko ostella joulu- ja synttärilahjoja etukäteen vai vasta sitten just ennen h-hetkeä?
Sannis

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Flea find


Meidän elämässä tulee säännöllisin väliajoin semmosia surkeiden sattumusten sarjoja. Niinkuin varmaan kaikilla muillakin. Esim. junalla matkustaminen on meille ihan oma lukunsa ja sitten on nämä, kun kaikki hämärät jutut tapahtuu kerralla. Niinkuin nytkin. Me aletaan olla jo ihan kuuluisia näistä meidän seteistä, kun kaikki mikä voi mennä pieleen tai hajalle, menee pieleen tai hajalle yhdellä kertaa (tähän se hymiö, jolla on kädet kasvojen edessä ja se joka itkee naurusta).

Mister A:n autossa oli renkaissa jotain vikaa. Mun auton renkaiden aurauskulma oli ihan miten sattuu ja vein sen suunnattavaksi, kuten oon jo maininnutkin. Samana päivänä, kun sain autoni takasin, hajosi pesukone. Siitä muuten hajosi moottori, ei mikään poistoputki tms. Pakko hommata siis uusi. Eilen mietin, mitäköhän seuraavaksi sattuu ja kun duunissa pari asiakasta tuli kertomaan, että joku on kolhinut parkkipaikalla mun autoani, eipä tullut kovin suurena yllätyksenä. Mister A oli ihan hiilenä, mutta meikämuikkeli siinä vaan repeili, että no YLLÄTYS :D

Ennen kaikkia näitä rahanmenoja tein pienet kirppukaupat ja ostin vitosella pienen kahviastiaston, joka on mun mielestä ihan hitsin söpö. Sitä mä nyt tässä tsiigailen ja odotan, poksahtaako seuraavaksi läppäri mun käsiin vai kenties puhelin. Tai voishan se olla tiskikonekin. No, pääasia että henkilövahingoilta säästytään.

Miten teidän muiden viikko rullaa?
Minä alan olla jo hysteerisessä hihitysmoodissa eikä oo vasta kuin keskiviikko.
Sannis

tiistai 19. syyskuuta 2017

First world


Oi hitsi, miten tää syksy onkin aina semmosta aikaa, että rahaa menee ihan simona. Kesällähän sitä menee aina kaikkiin kivoihin juttuihin; ulkona syömiseen, reissuihin ja hömpöttämiseen. Syksyllä taas täytyy rahat aina laittaa auton huoltoihin, rikkinäisiin pesukoneisiin ja lasten ulkovaatteisiin. No joo, tänä syksynä löytyi tytöille vielä kaapista sopivat vaatteet eikä tarvinnut lähteä kaupoille, mutta hitsin pesukone otti ja hajosi yhtäkkiä eilen. Onhan se toki jo kymmenen vuotta vanha ja kerran siihen on mister A jo hiiletkin vaihtanut, mutta silti. Ärsyttävää. Just hain Punton pyörien suuntauksesta ja just pitäis tilata sepelikuorma etupihalle, johon on jo kankaatkin levitetty. Just meinasin saada sydärin, kun näin sähkölaskun kolmen kuukauden altaan lämmityksen jäljiltä ja just tietenkin haluaisin (eli iiiiiihan pakosti tarvisin) uuden kameran. 

No mutta. Juonpas tuon kupillisen kaffia, laitan kamerahaaveet hyllylle ja alan präiskimään duunia. Tietää ainaskin, mihin sen seuraavan tilinsä laittaa :)

Mites muilla? Onko teilläkin syksyllä aina kaikki koneet hajalla ja huoltoa vailla?
Sannis

maanantai 18. syyskuuta 2017

Instamaanantai


Vitsit mä nautin tästä syksystä! Vaikka flunssan jälkeiset olot on todellakin hyytyneet niin silti.. Ihania värejä ja ihana fiilis. Viikonloppunakin karattiin molempina päivinä metsään, koska siellä vaan on niin mahtavaa. Vielä löytyi ihan syötävän makuisia mustikoita ja mister A:lle haettiin puolukoita. Saatiin siivottua pihaa ja ulkovarastoa ja se kyllä lämmittää mun mieltä aina yhtä paljon. Vähän jäi vielä vaiheeseen, mutta eikö tässä oo tätä aikaa vielä. Jos ei tänä syksynä niin ens syksynä sitte :D

Nyt oon hoitanut pari ryhmäliikunta-aiheista kriisiä ja sitten oliskin aika lähteä työpaikalle tsiigailemaan, minkälaisia kriisejä on seuraavaksi luvassa. Meillä on kyllä jäätävän kova tiimi ja kriisit hoituu yleensä aika kätevästi. Ehkä tämä väsykin hellittää, kun pääsee mestoille. Toivottavasti.

Kivaa viikkoa! Menkää metsään!
Sannis

lauantai 16. syyskuuta 2017

Ylläri


Sain keväällä (vai alkukesästä?) kukan. Tais olla mutsilta. Se kukki hetken ja sen jälkeen kukat kuihtui pois. Siirsin ruukun ulos ja tarkoitus oli istuttaa kukkaparka johonkin meidän pihaan. Tottakai unohdin autuaasti koko homman, koska oon ehkä maailman surkein hortonomi ja ruukku on majaillut tarjoiluvaunussa, jossa on kaikenlaisia mister A:n juurrutusprojekteja.

Nyt syksyn tullen aloin hiukoa tarjoiluvaunua takaisin sisäkäyttöön ja toki pihaakin pitäis vähän siistiä ja tadaa... mitäs löysinkään?! Sehän kukkii yhtäkkiä. Onko tämä hortensia? Onko se nyt sitten syyshortensia jos kukkii nyt? Toki, kukkihan se silloin, kun sen sain. Aika ihana joka tapauksessa. Voinko mä nyt enää tätä mihinkään istuttaa vai jätänkö purkkiin ja toivon, että elää talven yli? Auttakee!

Kivaa lauantaita!
Hortonomi-Sannis

perjantai 15. syyskuuta 2017

FriYAY


Ihan ei oo semmonen varsinainen friYAY-bilefiilis :D Vähän on hyytynyt ja ryytynyt muikkeli täällä, mutta yöuni loppui jo viiden paikkeilla, joten kai sitä on levännyt tarpeeksi sit kuiteskin. Tänään mulla on lyhyt työpäivä ja huomenna jatkan vielä sillä välin, kun tokaluokkalaisella on lauantaikoulua. Huomenna aion myös pitää jumpan ja kyllä, I'm excited! Eilen oli niin siistiä olla töissä muutaman soffapäivän jälkeen. Mulla on kyllä ihan hirviän kivat työkamut.

Muistikortilla on vielä joitain kuvia, mutta sen jälkeen saa sii nyt mitä tänne postailisin. Myin nimittäin kamerani. Minä ja Sony ei koskaan päästy yhteisymmärrykseen ja päätin, että se saa lähteä jollekin, joka sitä arvostaa. Kyllä mä olen Canon-muikkeleita. Näyttää vaan siltä, että Canon-muikkeleilla pitäis olla aika syvät taskut. Huhhuh! No, onhan noita tilipäiviä edessä. Viedään nyt vaan ensin Punto pyörien suuntaukseen ja maksetaan sähkölasku, joka muuten koko kesän altaan lämmittämisen jälkeen oli aika .... hmm.... sanotaanko, mielenkiintoinen. Epäilen, ettei tarvi volyymiripsiä huollattaa enää ens kuussa. Itken verta. Ne on niin ihanat!!

Mutta siis. Että perjantai ja niin kaikkee. Have a good one!
Sannis

torstai 14. syyskuuta 2017

Kranssi


Aika paljon on tullut tässä koneella istuttua tämän viikon aikana ja löysinkin Nyt heti - blogista kivan idean taiteilla pihlajanmarjoista kransseja. Näitähän vois tehdä vaikka minkälaisia, lisätä havuja, käpyjä ja ties mitä. Meidän kranssin teki mini melkein kokonaan. Iskän kanssa ne haki pihlajanmarjat ja sillä välin, kun tokaluokkalainen keitti dinneriksi pastat, pujotteli neljävee pihlajanmarjat. Aika ihania kakaroita <3 Mutsin tarvi vain solmia rautalanka ja lisätä pari lehteä. Niin, ja kaataa vesi pois pastakattilasta :)

Luulen, että voitais tehdä yksi kranssi sisällekin. Vai keräisköhän se pikkukärpäsiä?! Niitä on niin ärsyttävästi aina muutenkin tähän aikaan vuodesta. Kokeilemallahan se selviää. No, ensin mennään töihin, kouluun ja päiväkotiin. Katotaan niiden jälkeen, riittääkö vielä virtaa.

Sannis


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Parempi


Huhhuh, olo alkaa vähän helpottaa. Aina vaan nokka vuotaa ja ääni on ihan painuksissa, mutta yleisolotila on jo vähän parempi. Thank god! Nyt oon tosi toiveikas, että pääsen torstaina taas normipuuhiin kiinni. Vielä ei oo kyllä duunikuntoa, mutta laskeskelen tässä, että jos tätä menoa helpottaa niin luulis, että huomenna olis, kunhan ottaa vaan iisisti. Ihanaa olis jos ei tarvis koko viikkoa kärvistellä, vaan selviäis puolessa viikossa.

Ihan täyslepoa oon ottanut nyt pari päivää. Niinku sillain fyysisesti. Oon pötkötellyt vaan soffalla ja vakuutellut itselleni, että kyllä tää tässä menee. Yyyh. Ei meinaa kyllä mennä. Ei vieläkään oo venyminen ja vanuminen mun juttu. Eilen tein jo vähän duunihommia koneella, kun alkoi olla kaikki blogit luettu ja Facebook kollattu. Koitin myös etsiä vähän ideoita Halloween-juhliin ja jouluunkin, mutta ei tässä olotilassa kyllä paljoa ideat laukkaa tai inspiraatiota synny. Muutaman joululahjatoiveen tytöille kirjasin ylös ja sen jälkeen päätin siirtää homman semmoselle päivälle, kun ei oo pää ihan puuroa.

Lukijat tietää, että kirjoittaja on ehkä maailman huonoin sairastaja. Jotain on kuitenkin muuttunut. Oonko muistanut teille hetkeen hehkuttaa, kuinka paljon paremmin voin nykyään, niinku sillain yleensäkin elämässä? Muutos on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana ja huomaan sen nytkin tässä flunssaoloissani. Mua harmittaa olla kipeänä ja ärsyttää, kun joutuu olla pois jumpasta. Kovin heppoisin perustein en kotiin jää ja nyt ottaakin päähän, kun tietää, että muut kuormittuu vähän enemmän, kun minä makaan sohvalla.

Se mikä on kuitenkin nyt erilaista, on syyllisyyden tunteet. Ne oli ennen kaiken alleen pyyhkiviä ja sairaaksi tulo oli maailmanloppu, jolloin syyttelin itseäni jatkuvasti ja kaikesta. Ihan varmasti pidensinkin tauteja pitämällä itseäni hirveässä henkisessä ja fyysisessä prässissä, antamatta kropan ja mielen levätä. Nyt, vaikka tilanne harmittaa, en kuitenkaan täällä kaiken aikaa ruoski itseäni siitä, että oon huono, surkea, mitätön ja laiska. Nyt en yritä liian huonossa kunnossa raahautua jumppasaliin vain sen takia, että kuvittelen olevani muuten maailman huonoin ihminen. Nyt ymmärrän, että tärkeintä on hoitaa flunssa pois lepäämällä.

Hitto.. olkaa nyt tarkkoina, kuinka itsellenne "puhutte" ja miten itseänne kohtelette. Ei se ihan puuta heinää oo, että vois vaikka joka aamu sanoa peilin edessä jonkun kehun tai voimalauseen. Minä kerroin itselleni monta vuotta vähän niinkuin vahingossa joka ikinen päivä, että oon turha, laiska, liian huono, ruma ja kaikella lailla riittämätön. Ja kyllä, se meni ihan hitsin tiukasti jakeluun. Se sai myös epäilemään kaikkien muiden sanomisia, tekemisiä ja tarkoitusperiä. Se teki elämästä ihan hemmetin hankalaa.

Mukavaa keskiviikkoa! Ollaan vähän ystävällisempiä itsellemme, eikö?
Sannis

maanantai 11. syyskuuta 2017

Flunssa


Voi yök, mikä päivä! Karsea flunssa iski yhtäkkiä ihan puskista sunnuntaina ja tänään oon ollut pois pelistä. Koko päivän oon maannut samassa sohvan nurkassa ja olo on karsea. Mä inhoan tällaista venymistä ja vanumista. Semmonen semiflunssa vielä menee, jossa jaksaa laittaa pyykkiä koneeseen ja tyhjätä tiskikonetta, mutta tämmönen, joka kaataa totaalisesti makuuasentoon ei oo mun juttu. Oon nyt jo ihan valmis koko rätätautiin. Nokka ja silmät vuotaa ihan koko ajan ja pää on niinku Haminan kaupunki. Yök! En sitä paitsi edes halua ajatella meidän just alkanutta syysaikataulua töissä ja mun uusia kivoja jumppia, jotka nyt missaan. Prkl!

No, ainakaan tämän hetkisen olon perusteella ei tunnu huomiselle tulevan helpotusta, mutta saa sii nyt. Pari tuttua varoitteli, että vähintään viikko menee. Toivottavasti ei. Joka tapauksessa, näen lisää valituspostauksia lähitulevaisuudessa :)

Ootteko säästyneet vielä syysflunssilta?
Sannis

perjantai 8. syyskuuta 2017

Fiilis


Vitsi, mikä sade täällä! Jotenkin toivon, että vois sataa vaikka huomisenkin päivän, niin sais hyvällä omatunnolla olla sisätiloissa. On menty semmosta haipakkaa tässä nämä viime päivät, että koti on jäätävässä kunnossa. Puhtaat pyykit ei pian mahdu enää kodinhoitohuoneeseen ja joka paikka on täynnä ihmeellisiä tavarakasoja. Ehdin tossa joku aika sitten jo vähän enimpiä kesäkamppeita siivoilla sivummalle, mutta vielä sais käydä ainakin yhden korin läpi, jossa on ties mitä sandaalia ja crocsia. Onneksi mister A heitti eilen illalla pikarundin imuroiden, niin pystyy edes jotenkin olla :)

Eilen keittelin mehua ihan ite ekaa kertaa. Toki mummulla oli mehumaija ja pullot. Ja ohjeet :D Kerättiin faijan luota mustaviinimarjoja ihan hujauksessa seitsemisen litraa ja sain niistä pari litraa pakkaseen smoothievärkkiä. Oli niin mehukkaita marjoja, että mehuakin tuli yli kolme litraa. Ihanaa! Ei tarvi ihan heti lähteä kaupan mehuhyllylle. Meillä menee mehua oikeastaan vain silloin, kun tulee vieraita. Riittää siis aika pitkälle nuo omatekemät.

Duunissa on ollut hyvä boogie tällä viikolla. Ryhmiksen syysaikataulu alkoi ja se tuo aina vähän piristystä, kun hommat pikkusen muuttuu. Tänään on lyhyt päivä. Yleisiä hommia ja perjantai-Body päälle. Sitä ennen pitäis saada kasivee kasiksi hammaslääkäriin. Aivan itteäki jännittää, ollaanko siellä minuuttia vaille vai minuuttia yli :D

Hyvä fiilis. Vähän väsyttää, mutta ihan jees! Uskaltaako sanoa ääneen, että migreenikään ei vaivaa. Ihanaa, että on syksy <3 Kivaa perjantaita!

Terkkuja!
Sannis

tiistai 5. syyskuuta 2017

Migreenipää


Mutsi täytti vuosia ja väänsin täytskärin. Kakut ei oo ollenkaan mun vahvinta alaa ja varsinkin koristelut on aina vähän niin ja näin, kun ei oo oikein tullut harjoiteltua. Tällä kertaa onnistui kuitenkin omasta mielestä aika kivasti. Jos olisin ollu oikein asialla, olisin vielä pyyhkinyt nuo sotkut lautasen reunoilta pois, mutta se olis ehkä ollut jo liikaa vaadittu. Oltiin lähdössä kakun kanssa mutsin luo ja ajattelin, että ihan turhaa siistiä, kun kuljetuksessa kuitenkin tulee damagea. Seliseli.. :D

Monta kertaa oon nyt kirjoittanut tähän kaikenlaista viime viikosta ja eilisestä päivästä. Hektistä on ollut. Ja kivaa. Oon kuitenkin pyyhkinyt kaikki tekstit, kun jotensakaan ei nyt asiat jäsenny tässä migreenipäässä mitenkään järkevästi. Oireet tulee ja menee taas kaiken aikaa. Välillä on useampi tunti ihan fine ja sitten alkaa taas kiristää. Särky on suht lievää, mutta semmosta kalvavaa ja helvetin kuluttavaa. Muista oireista puhumattakaan. Yöunetkin on olleet aikamoista silppua viime aikoina. Mietin tässä pitäiskö käydä laitattamassa semmonen Daith-lävistys, josta on monella ollut apua migreeniin. Tuntuu vaan jotenkin ahtaalta tuo paikka korvassa, mihin se laitetaan. Onkohan se vaikea pitää puhtaana? Onko kenelläkään kokemusta? Tai suosituksia Vaasan lävistyspajoista?

Siis, tästä ei pitänyt tulla mikään migge-postaus, mutta tuli ny kuiteski. No, pitääkin kuulemma kirjoittaa siitä, mistä tietää. Ehe ehe :D :D

Hyvää tiistaita! Mulla on ihan hyvä boogie i alla fall. Duunit kutsuu!

Terkkuja,
Sannis

lauantai 2. syyskuuta 2017

Virallisesti



Syyskuun toka ja virallisesti syksy. Ihanaa! Tyhjäsin kameran muistikortin ja nämä kesäkuukausien viimeiset kortille roikkumaan jääneet kuvat pääsi oikeisiin kansioihin. Meidän kuukausiin ennen vuoden vaihdetta kuuluu ainaskin viikonloppureissu Rokualle, mun synttärit, Halloween-juhlat, Aamun synttärit ja ihana joulun odotus ja valmistelu. Toivotaan myös tunnelmallisia iltoja, kuulaita syysilmoja, aamuisin höyryävää hengitystä auringossa ja taitoa rentoutua kiireen keskellä.

Eilen mun upea äitini täytti vuosia. Tänään aiotaan käydä kaffittelemassa tokaluokkalaisen taidekerhon jälkeen. Aamu on kerännyt mustikoita kakkua varten. Mutsi alkaa tässä nyt suuriin puuhiin siis :)

Mukavaa viikonloppua!
Sannis

perjantai 1. syyskuuta 2017

Yhteenveto


Elokuussa alkoi marjapuuhat. Alkukuusta poimittiin mustikoita mökillä ja sen jälkeen siirryttiin vadelmiin tässä kotihoodeilla. Öjbergetillä ollaan viihdytty vahvasti ja mäkitreenit on kulkeneet välillä huonommin ja useimmiten paremmin. Joka viikko on kuitenkin menty ja tehty.

Kuun alussa vietettiin yli kiva kuoharin ja mansikan makuinen ilta ystävien kanssa ja tytötkin sai valvoa ihan liian myöhään. Raippaluodon retki tehtii koko perheen kanssa ja Helsingissäkin kävin kääntymässä koulutuspuuhissa. Oon suunnitellut jumppia ihan hullun lailla alkavaa syksyaikataulua varten.

Koulu alkoi. Päiväkoti alkoi. Käytiin mister A:n kanssa Vaasa Festivaleilla. Kokeilin LPG-hoitoa. Juhlittiin serkun tytön synttäreitä. Edustettiin duunin puolesta Vaasan taiteiden yössä. Kahviteltiin kavereiden kanssa. Vähennettiin pullaa edelleen. Liikuttiin tosi paljon ulkona.

Paljon taas kaikenlaista. Tyttöjen uhmat ja muut säädöt vähän rasittaa ja migreeni muistuttelee olemassaolostaan. Onneksi kuitenkin melko särytön sellainen. Muut oireet enemmän kiusaa. Onneksi ei ihan jatkuvasti kuitenkaan. Loppujen lopuksi aivan kiva kuukausi ja vahvasti alkaa syksy olla läsnä. Syyskuun alusta jouluun aika menee yleensä hujauksessa. Mietittiinkin mister A:n kanssa just toissapäivänä, minkälaisia jouluvaloja laitettais tänä vuonna ulos :D

Tunnelmallista syyskuuta!
Sannis

P.S. Lisää kollaaseja Pieni Lintu - blogissa.