Stressi

Nyt meinaa pukata kuulkaa vähän stressiä. Ihan hullut aikataulut taas tälle toukokuun viimeiselle viikolle. Taas ihmettelen, miksi koulussakin on joka päivälle jotain erikoista. Töissä meillä on isommat kuvaukset tänään ja huomennakin vähän spesiaalihommia. Perjantaille meinaa olla vähän turhan tiukka aikataulu, joten sitä pitää vielä vähän säätää, että saan hommat selväksi ennen kesälomaa.

Viistoistaveellä on koulussa joka päivä jotain erikoista. Tänään ja huomenna pitää olla kaupungissa. Koulun lisäksi on kesätyön perehdytyksiä ja riparimiitinkejä. Tänään iltapäivällä mennään poliisilaitokselle passinhakupuuhiin. Illalla koitetaan saada riparihommat ja lehtienjako pakettiin.

Mini on ollut kotona pari päivää. Toisen jalan kantapäässä oleva haava tulehtui tosi kipeäksi ja käytiin näyttämässä sitä maanantaina lääkärissä. Lasku 20 min käynnistä oli 393 euroa ja sentit päälle. Aivan käsittämätöntä. Meinas kirjoittajalla siinä leuka loksahtaa lattiaan maksuvaiheessa. Bye bye lomarahat. Mister A ehti jo tehdä vakuutuksen korvaushakemuksen, mutta ite laitoin vielä Terveystaloon viestiä, että pitiköhän tuo nyt paikkansa.

Kun päästiin lääkäristä kotiin, selvisi, että toinenkin jalka on kipeä ja pari päivää polvi on nyt näyttänyt aika karsealta. Jotain tulehdusta siinäkin on, mutta ei oikein tietoa, miksi. Jos ei tänään helpota, aletaan soitella uutta lääkäriaikaa. Mutsi eli mummu ja anoppi eli mumma on olleet minin seuraneitinä alkuviikon ja hommat jatkuu tänään, niin ei tarvi olla yksin kotona kipeän koiven kanssa. 

Saimilla on korvatulehdus. Sain eläinlääkäriinkin maanantaille ajan ja suhattiin siinä klinikoiden välissä. Saimin lasku oli onneksi huomattavasti pienempi, kuin minin. Suihketta korviin ja pilleriä huiviin ja sillä pitäisi nyt parantua. Onkin parka ollut tosi kipeä korvista, mutta nyt tuntuu onneksi aika nopsasti helpottavan.

Mister A on viime viikot fiksaillut vaunua ja ties kuinka montaa autoa. Omat pirssit on olleet onneksi about kunnossa, mutta aina sitä jotain korjattavaa löytyy jonkun kaverin tai sukulaisen menopelistä. Töissä on silläkin suunnalla aika stressaavaa eikä kesälomalle jääminen tänäkään vuonna oo ihan helppo nakki. Ilmeisesti pystyy nyt kuitenkin kolme viikkoa pitämään vapaata.

Pari yötä on nyt mennyt aika vähillä unilla. Oikeasti ei tarvitsisi stressata nyt ollenkaan, mutta kirjoittajalla on huono tapa ahdistua siitä jos aikatauluja on hulluna ja samana päivänä on monta eri juttua. Ainahan nuo hoituu aivan hyvin, mutta koitapa siinä nyt sitten järkeillä, kun neljältä aamuyöllä mietit jotain tooooosi tärkeää juttua, joka ei mitenkään voi odottaa aamuun.

Keskiviikko. Kolme päivää loman alkuun. Hoituu.

Mites muilla? Onko kiirusta?

Sannis

Futari

Oikeassa oli kirjoittajan tuntumat eilen ja portaissa jalka nousi yllättävän kevyesti. Saatiin siis tehdä ihan normitreeni ja jatkaa hyvällä fiiliksellä päivän muihin puuhiin. Väsy on toki edelleen läsnä, mutta eiköhän sekin pikkuhiljaa hellitä. Tänään toki tuli aikainen herätys, kun Saimi ravisteli korviaan ihan hulluna jo kuuden paikkella aamulla enkä saanut sen jälkeen enää nukuttua. Neiti itse nukkuu erittäin tyytyväisenä tällä hetkellä meidän sängyssä peiton alla :D

Kuvien futarilla oli mennyt PowerParkissa oikein hyvin. Vähän (eli paljon) kauhuissani olin, kun kuulin missä kaikissa laitteissa kaverukset oli viilettäneet. Pahimmista taisi olla ainoastaan yksi mikä oli jäänyt käymättä. Huh! Mini kyselikin, että miksi me ei tulla koskaan laitteisiin, kun kaverin iskä kuitenkin tuli. Ei oo minin vanhemmista enää kummastakaan huvipuistohommiin. Mister A:llakin meinaa nykyään tulla vähän ohkainen olo jos oikein heilutaan, vaikka vielä pari vuotta sitten kävi kyllä likkojen kanssa pyörimässä.

Postauksen kuvat on otettu kuukausi sitten huhtikuun lopulla, kun Alamikkula sai pelivaatteensa painosta. Nyt on lehdet puissa ja ihana alkukesän vihreys jo läsnä. Eilen Saimin kanssa iltakävelyllä kiersin vähän aiottua pidempään ja mietin, että vaikkei kesä niin mun juttu ookaan, on tämä alkukesä kyllä ihan ihanaa. Ihastelin ilta-aurinkoa, vihreitä puita ja peltoja ja ihanaa viileää, raikasta iltaa. Paras kesäsää on, kun ei tarvi olla takkia, mutta on kuitenkin raikasta.

Futarilla on tänään illalla treenit. Syksyllä löytyi vihdoin joukkue, jossa tytöt ja pojat saa pelata samassa porukassa. Mini on toki ainut tyttö, mutta anyway. Lomaviikoilla jää vähän treenejä väliin, mutta ei me oteta niin vakavasti. Pelaillaan sitten taas, kun on reissut tehty.

Mukavaa sunnuntaita!

Sannis

Väsy

Vitsit, että oon kuulkaa puhki! Reissun jälkeinen viikko on ollut raskas, vaikka työpäivät on yhä lukuunottamatta olleet vähän lyhyempiä ja ohjauksistakin isompi osa on ollut kevyempiä. Viistoistavee on ollut meillä tetissä ja se on tietysti tuonut vähän extraa tälle viikolle. Torstaina oli viikon pisin päivä ja ennen jumppaa ajattelin, että nyt ei kyllä lähde. Lähti sitten kuitenkin ihan hyvin ja sillä perusteella suuntaan myös tänään porrastreeneihin, vaikka väsy on todellakin läsnä.

Luulen, että väsy on enemmän nyt henkisellä puolella, vaikka tuntuu toki myös kehossa. Jos ei koipi nouse, tullaan portaista sitten kotiin päin. Oon sitä mieltä, että jos ei oo oikein varma, mistä on kyse, kannattaa kuitenkin aina kokeilla liikkumista ja sitten pitää osata viheltää peli poikki jos ei homma toimi. Reissu toki kuormitti myös fyysisesti, mutta viikko nonstopina muiden, kuin oman perheen kanssa ja ilman yksinolohetkiä on kirjoittajalle todella paljon ja uskon, että se on nyt se, joka tuntuu. Normiviikoissa kotisuomessa on hetkiä, jolloin oon itekseni. Aamuisin lähden yleensä viimeisenä kotoa ja saan itekseni siivoilla ja laitella hommat valmiiksi päivää varten. Reissussa ei yksinolohetkiä ollut juuri ollenkaan.

Olin jo ennen reissua kerännyt tähän postaukseen juttuja, joita täällä terävänä ohjeistin perheelleni ennen lähtöä. En enää muista, miksi olin valinnut tähän juuri nämä ruokakuvat, mutta mikäpäs siinä :) Esim. tällaisia juttuja mietin ->

"Muistakaa antaa Saimille ruokaa. Vesi pitää vaihtaa joka päivä ja kipot pitää tiskata ainakin muutaman päivän välein!"

"Peskää jossain vaiheessa viikkoa vessa. Mieluiten silloin, kun joku on tulossa käymään. Ja ainakin käsipyyhe pitää vaihtaa!"

"Pakastimessa on paistettua jauhelihaa, tacomaustettua jauhelihaa ja muutama ruoka-annos. Kaikkiin on merkitty mitä kipot sisältää. Tilasin Foodieen myös nopeita juttuja; kalapuikkoja, nuggetteja, tortelloneja ja muutaman mikroaterian. Käykää puolessa välissä viikkoa täydentämässä ainakin hedelmä- ja vihannesvarastoja."

"Laita muistutus, että selvität maanantaina miksi tyttöjen hammaslääkäriajat ei tuu enää meille asti kirjeenä eikä tekstiviestinä. Kysy kaikki ajat, jotka meidän perheelle on tällä hetkellä varattuna."

"Älä käytä suoristusrautaa aamuisin, ettei se nyt vain jää vahingossa päälle."

"Yhtään mitään laitteita ei saa jättää päälle, kun Saimi jää yksin. Ottakaa pois myös kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen johdot seinästä."

Semmosta :D  Oikeesti, ainut mikä mietitytti oli se, että Saimi jää yksin kotiin ja jotain jää päälle. Tytöt on jo niin isoja, että saavat kyllä ite jääkaapista ruokaa jos sitä ei ole valmiina ja osaavat sanoa, kun pyykkiä pitäisi pestä. Vessa oli muuten yllättävän siisti, kun tulin kotiin. Keittiön lavuaari taas näytti siltä, että sitä ei ole huuhdellut kukaan koko viikolla ja keittiön laattaseinkinä oli kyllä aikamoisessa kunnossa. Saimi näytti oikein hyvinvoivalta ja oli saanut vallata kirjoittajan puolen sängystä koko viikon ajan. Lehtien jako ja kaikki muutkin hommat oli hoitunut aivan hyvin. Tottakai. Ressaan aina ihan turhaan. Vähän nauratti, kun mini tuumasi, että iskä on pessyt vain yhden koneellisen pyykkiä koko viikolla. Lähtiessä arvasinkin, että pyykinpesun tarpeesta mister A:lla ei taida olla hajua, se kun on yleensä kirjoittajan hommaa. Pesin kaikki pyykkikorit tyhjiksi lähtiessä, joten hyvin oli viikoksi vaatetta riittänyt kaikille.

Tänään mini on Powerparkissa kamunsa kanssa. Sitäkin tässä jo jännittelin…että tuleeko pahoinvointia ja mitä lie. Yleensä minin kamu on meidän kanssa matkassa eikä toisin päin. Mister A on töissä ja viistoistavee nukkuu vielä. Me lähdetään nyt Saimin kanssa ulos ja sitten suuntaan sinne portaisiin. Valmistujaisjuhlissa piipahdetaan työkavereiden kanssa vielä iltapäivästä. Ilta taidetaan otella aika iisisti; vähän ruuanlaittoa ja sen sellaista.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Sivota

Kreikan reissu ja tehty ja kyllä, kaikki meni nappiin. Kotilento myöhästyi reilulla tunnilla ja se aiheutti sen, että päästiin kotiin vasta puolen yön jälkeen, mutta sanoisin, että aika pientä verrattuna siihen, mitä kaikkea voisi mennä pieleen näillä retkillä. Yllättävintä oli se, että pahoinvointirannekkeet, joita testasin ensimmäistä kertaa, toimi superhyvin. Junat, lennot ja minibussimatkat.. selvisin kaikki ilman horror-pahoinvointia, mikä on aivan ennenkuulumatonta. Matkapahoinvointilääkkeet ei ilmeisesti passaa migreenilääkkeiden kanssa, minkä vuoksi en uskalla enää niitä ottaa ja olin hyvin skeptinen, että vaivaan löytyy lääkkeettömiä apuja, mutta nuavvain kuulkaa homma toimi. Myöskään migreeni ei vieraillut kirjoittajan luona kertaakaan koko reissun aikana (MITÄ??), joten monella tavalla hommat meni kyllä paremmin, kuin uskalsin toivoakaan.

Kotona oli kaikki sujunut oikein mallikkaasti. Minillä tuntui olleen kovin ikävä äitiä ja puhuttiinkin toki joka päivä videopuhelut. Hyväntuulisena mini oli kaikissa puheluissa, mutta selkeästi kaipasi äitiä, kun joka päivä laittoi viestiä, josko ehdin puhua. Ehdin kyllä ja itselläkin oli ikävä omaa perhettä sen verran, että viikko tuntui turhan pitkältä ajalta olla itsekseen matkassa. Mitään suurta ahdistusta ei ollut ilmoilla, mutta vaikka kaikki oli reissussa tosi hyvin, löysin itseni ajattelemasta monta kertaa, että en taida ihan heti lähteä näin pitkäksi aikaa mihinkään ilman omaa porukkaa.

Sivota retreat by Playitas oli vimpan päälle Apollo sport-hotelli. Iso alue, jossa portaita oli aivan hitosti. Ja kun sanon "hitosti", niin todellakin tarkoitan sitä. Kuvissa näkyy vain päärakennukset. Meidän huoneisiin oli reilusti matkaa. Viikon aikana kiivettiin tuhansia rappusia treenipaikkoihin, syömään, omaan huoneeseen, altaalle ja rantaan. Syke olisi viikon aikana noussut monen monta kertaa siis ilman treenejäkin. Me kuitenkin myös treenailtiin joka päivä ja viikon aikana kirjoittajalle kertyikin seitsemän eri tasoista joogatyyppistä tuntia, yksi kuntonyrkkeily, yksi kiertoharjoittelu, vesijumppaa ja pari raskasta wodia.

Treenit oli tosi kivoja ja valkut samoin. Viikon vierailevana ohjaajana oli Carolina Söderberg ruotsista, joka ohjasi joogat ja joogahenkiset tunnit. Meidän porukasta Ellu yllätti ja hyppäsi myös lavalle viimeisenä iltana. Aikamonen hiki- ja syketreeni Ellun setistä tulikin viikon kuumimpana päivänä ja rinta rottingilla sai siinä kyllä olla meidän ohjaajien tasosta <3 Kirjoittaja pysytteli asiakkaan roolissa koko viikon ja nautti siitä kyllä täysin, että sai keskittyä omaan tekemiseen.

Hotelli oli todella siisti ja se on kyllä niin parasta. Huoneessa oli hyvät viilennykset ja ihanat näkymät merelle. Meidän pakettiin kuului puolihoito, joten aamiainen ja illallinen käytiin syömässä aina hotellin buffassa, jossa oli paljon vaihtoehtoja. Kasviksia ja hedelmiä oli vaikka millä mitalla ja ruuaksi sai koostettua tosi hyviä, fiksuja annoksia. Herkkuja löytyi myös ja illallisen jälkiruokavalikoima olikin ihana lisä terveellisempiin juttuihin. Tältä reissulta ei jäänyt minkäänlaista lomapöhöä, mikä tuntuu erittäin hyvältä.

Hotellin altaassa tuli uitua vain pari kertaa. Suurimmaksi osaksi hoidettiin pulikoinnit meressä. Rakastan tuota Joonianmeren vihreää kirkasta vettä. Ihanaa, kun näkee pohjaan saakka. En oo aikuisiällä ollut mikään superinnokas uimari, mutta viime vuosina oon viihtynyt vedessä taas paremmin ja nyt en olisi malttanut tulla merestä poiskaan. Hyvin vähän ehdittiin tällä retkellä makoilla, mutta jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin mielelläni viettänyt sen meren äärellä chillaillen välillä veteen pulahtaen.

Sää oli vaihteleva, kuten kuvista näkyy. Enemmän taisi olla varjoa, kuin aurinkoa ja sehän sopi kirjoittajalle paremmin, kuin hyvin. Ensimmäisenä iltana sai rauhallisessa YIN joogassa vetää hupparia päälle, mutta muuten oli sopivan lämmin tai liian kuuma. Matkaseuralaiset olisivat toivoneet lisää aurinkoa ja lämpöäkin välillä. Ite olin hyvinkin tyytyväinen ja helpottunut, että ei ollut yhtään korkeammat lämpötilat. Sen verran portaita rampatessa ja treeneissä (ja vain ollessa) hiki valui jo noissa asteissa, että se riitti ihan loistavasti. Joka päivä taisi alkaa niin, että aurinko oli pilven takana, mutta joka päivä se tuli jossain kohdassa esiin. Se oli harmin paikka, että yhtään auringonlaskua ei nähty, koska samoin kuin aamuisin, piilotteli aurinko pilvessä myös iltaisin.

Sivota on pieni kylä Kreikan mantereen länsipuolella. Tätä ennen kirjoittaja on käynyt Kreikassa vain saarilla, mutta ei koskaan mainlandilla. Luonto oli erilaista mantereella, kuin mihin saarilla on tottunut ja Kroatian tyyppinen vihreys oli todellakin kirjoittajan mieleen. Suurin osa viikosta vietettiin hotellin alueella, koska treenit ja ruokailut vei aikaa. Ehdittiin kuitenkin käydä ihastelemassa Sivotan kylää. Kylältä ostin pienet matkamuistot tytöille ja söin koko reissun huonoimman lounaan. Sivota oli aivan tosi hellunen paikka. Satamassa oli purjeveneitä rivissä, kuppiloita oli kaikenlaisia ja putiikkeja löytyi useampaa sorttia. 

***

Reissu oli kaiken kaikkiaan tosi onnistunut ja on kyllä aikamoisen huikeaa, että tällainen setti meille työn ja työnantajan puolesta järjestyi. Duunit saatiin hoidettua viikon aikana etänä ja Suomessa oli muu porukka pitänyt hommat keskuksilla rullaamassa. Nyt tuntuu aivan hassulta, että jo ensi viikon jälkeen alkaa kesäloma. Aika ihanaa kyllä!

Mukavaa päivää!

Sannis

Rennompi

Viistoistavee pyöräytti aurajuustokeiton tässä yhtenä päivänä ja hyvääkin oli. Oon tässä koittanut pähkäillä, mitä ruokaa laittaisin ensi viikoksi jemmaan pakkaseen ja mitä ottaisin ite evääksi mukaan reissuun. Aiemmat kokemukset on osoittaneet, että on ihan hyvä olla vähän jotain syömistä laukuissa jemmassa jos matkat ei suju ihan suunnitelmien mukaisesti tai alkuperäisessä aikataulussa. 

Eilen otin jo vähän kaapeista esille reissuun mukaan pakattavia juttuja. Viime vuosina kirjoittajalla on ollut vähän huono tapa pakata liian myöhään ja ajattelin olla nyt aiemmin asialla niin saan rauhassa miettiä, että kaikki on varmasti mukana. Laittelin shampoot ja hoitoaineet pikkupulloihin, pesin useamman koneellisen pyykkiä ja kaivoin kesämekkoja esille.

En tiedä kuinka paljon oon täällä blogissa kertonut siitä ahdistuksesta, joka on yleensä läsnä ennen kun lähden ilman perhettäni johonkin. Oikein useinhan lähtöjä ei tapahdukaan ja silloin kun tapahtuu, ei stressi oo yleensä ollut mitään ihan pientä. Nyt oon odotellut sen saapumista, mutta kappas kehveliä, onkin stressit ja ahdistukset loistaneet poissaolollaan ja se on nyt ihan uutta ja ihmeellistä.

Oon niin onnellinen ja helpottunut, että nyt oikeasti fiilistelen lähtöä hyvällä mielellä enkä mieti sydän sykkyrällä kuinka voisin perua koko homman. Toki mietityttää kuinka täällä hommat sujuu, mutta ei ahdistukseen asti. Mikäköhän on saanut näin suuren muutoksen aikaan olossa? Ja tältäkö muista ihmisistä tuntuu, kun ovat lähdössä johonkin?

Sanoin jo ääneen, että tarkoittaakohan tää ahdistuksen puute sitä, että oon pimahtanut? :D Vai onko suurimmista menetyksistä jo niin kauan, että aika on saanut haavoja umpeutumaan? Vai olisinko vihdoin oppinut antamaan itselleni vähän rauhaa? 

Toivon todella, että tällä koko hommalla on hyvä lopputulema. Ettei nyt vaan kävisi niin, että kun kerrankin osaan olla vähän rennommin, universumi haistattaa paskat ja jotain pahaa sattuukin. Oon jo useamman kerran laittanut silmät kiinni, hengittänyt syvään ja lähettänyt toiveen johonkin, että please please please, anna mun pitää tämä kevyempi olo nyt hetken.

Sannis

Helatorstai

Helatorstai ja vapaapäivä. Ei ihan kirjoittajan suosikkijuttu, että arkipyhä osuu jumppapäivälle varsinkin nyt kun keskuksia on kaksi ja vakkarijumppapäiviä on vähemmän per keskus. Reissukin tulossa, joten jumppia jää nyt väliin molemmissa paikoissa. Se on aina vähän harmillista. Toki, tunnen kyllä nahoissani, että iisimpi treeniviikko on itselle tarpeen, joten siinä mielessä menkööt tällä kertaa. Reissussa on tarkoitus jumppailla ensi viikolla, mutta tällä viikolla kovempia ohjauksia oli vain maanantaina. Viikonlopulle on sovittu porrastreenit, joten useamman päivän ehtii mennä kevyemmin kävellen ja pyöräillen. Minin oon luvannut viedä salille, mutta siellä voin tehdä kevyesti tällä kertaa.

Tänään saadaan vieraita. Ystävät tulee kylään ja ajateltiin testata vaunun uutta grilliä. Meillä on aiemmin ollut vaunussa faijan eli papan matkagrilli lainassa, mutta eilen ostettiin oma. Ennestään meillä oli kyllä myös pieni pöytämallin sähkögrilli, jota mini yleensä käyttelee. Lupasi nytkin sillä laittaa pekonit ja kasvikset sillä välin, kun mister A grillaa lihat kaasugrillissä.

Kuvassa on banaanikakku, jota leivottiin yhtenä viikonloppuna pariinkin otteeseen. En oo aiemmin tehnyt banaanikakkua, mutta tähän löytyikin kerralla hyvä resepti. Perinteisesti kirjoittajalle sopiva "sekoita ilman sähkövatkainta" -mallinen. Vaikein osuus hommassa oli kakkuvuuan voiteleminen ja korppujauhottaminen :D Tänään ei leivota, koska uunissa vastus on sanonut sopimuksensa irti, mutta resepti löytyy kyllä reseptimuistiosta. Mister A lupasi hoitaa uunihommat kuntoon ja tänään syödään jälkiruuaksi kaupan mutakakkua ja vaniljajäätelöä.

Mukavaa helatorstaita!

Kirjoittajan piti googlettaa, että mitäs varten tämä pyhä nyt olikaan :D

Sannis

Viikonloppu

| Vuoden ensimmäiset terassikahvit. Haravointia, grillausta, Saimin pallon heittoa, autoremppaa, sulkista. |

| Kevään kolmannet porrastreenit.. reilu puolitoista tuntia jäätävää läähätystä. |

| Työpäivä Villa Sandvikenin juhla - ja häämessuilla. Aurinkoa, ihmisiä, naurua, höpötystä, kakkua. | 

Kiva, mutta vähän raskaskin viikonloppu takana. Ihan hyvä, että tälläkin viikolla on vapaapäivä keskellä viikkoa. Mukavaa maanantaita! Me aloitellaan Saimin kanssa vähän hitaasti. Käydään kohta lenkillä ja sitten vasta mietitään, mikä maa mikä valuutta :)

Sannis

Reissuun

En oo viime vuosina ollut ollenkaan kiinnostunut ulkomaanmatkoista. Ainoat reissut pois Suomesta viimeisen reilun neljän vuoden aikana on olleet kaksi Uumajan visiittiä. Lentäminen ei oo koskaan ollut kirjoittajan suosikkipuuhaa, vaikka oon koneessa ollutkin kymmeniä kertoja. Mahdolliset itsestä riippumattomat myöhästymiset, muutokset tai peruutukset, saatika sitten omat matkustamisongelmat (matkapahoinvointi, migreeni) ei kiinnostele sitten ollenkaan.

Nyt on kuitenkin reissu tulossa reilun viikon päästä eikä, yllättävää kyllä, ainakaan vielä ressaa etukäteen yllämainitut jutut. Vähän sillain yleisesti jännittää toki. Lähden työporukan kanssa, ilman omaa perhettä koko viikoksi enkä oo koskaan ollut neljää päivää kauempaa pois tyttöjen tai mister A:n luota. Reissu on hyvinvointimatka ja sellaisella en oo koskaan ollut. Mielenkiinnolla lähden testailemaan minkälaista jumppahommaa on Kreikassa tarjolla, mutta oon tässä nyt kyllä jo muutaman päivän miettinyt, miten ihmeessä tällaiselle matkalle pakataan. Ainahan kirjoittajalla on jumppatrikoot ja lenkkarit joukossa, mutta että kuinka monet jumppakamppeet olis nyt syytä roudata mukaan? 

Lippistä koitin tossa eilen sovitella ja ei kyllä taida olla sellaista lippismallia, joka kirjoittajan päähän istuisi, mutta ei auta. Jotain on pakko saada migreenipäähän jos treenipaikat osuu aurinkoon. Sitä välttelen toki viimeiseen asti, mutta kattelin tossa just säätietoja ja saattaapi olla, että joutuu sitä jossain kohdassa jonkun auringonsäteenkin vastaanottaa. Oon käynyt Kreetalla ja Rodoksella, mutta en koskaan Kreikan mantereella, jonne ollaan siis tällä kertaa lähdössä. En oo myöskään vuosiin ollut ns. pakettimatkalla ja se tuntuu jotenkin kivan helpolta. Ainakin vielä tässä kohtaa :D 

Mini kyseli, että mitäs me nyt sitte syödään sillä välin, kun sä oot poissa. Vähän nauratti siinä kohdassa. Täytyy varmaan jotain makaronijauhelihamössöä tehdä pakkaseen valmiiksi, ettei kukaan kuukahda nälkään täällä. Mister A lupaili, että tekee kyllä ruokaa, mutta taisi vähän yliarvioida oman aikansa riittävyyden. Suunnitelmissa on myös pestä pyykkikorit tyhjiksi ennen lähtöä, ettei mutsin poissaolo aiheuta niin suurta katastrofia :D

Kuten kuvasta näkyy, aurinkosuoja-asiat on osaittain hyvällä mallilla. Vaasa Day Spasta löytyi Essen aurinkosuoja kasvoille. Vielä pitäis löytää joku sopiva muulle kropalle. Aurinkovoiteet on kirjoittajalle aina vähän ristiriitainen juttu. Että mikä nyt on sitten myrkyllisempää, kuin itse aurinko ja mikä on sellainen, jota viitsii ihollensa lätkäistä. Kun muistaisi nyt etukäteen hommata jonkun ettei tarvi sitten kohteessa ensimmäisenä lähteä kaupoille. Joskus on ensimmäisenä metsästetty uikkareita. Koitan muistaa nekin nyt ottaa mukaan.

Sannis