maanantai 20. kesäkuuta 2022

Kalajoen hiekat


Kesäloman ekalla viikolla käytiin Kalajoella ja olikin tosi kiva reissu. Ekana päivänä, ekalla autolla lähti kirjoittajan ja mister A:n lisäksi matkaan mini, serkkupoika ykstoistavee ja Saimi. Seuraavana päivänä tokalla autolla saapui Kanadan sisko, kolmetoistavee ja serkkupoika melkein viistoistavee.

Tehtiin varaus vähän myöhään, mutta onnistuin löytämään siistin mökin, johon sai ottaa koirankin mukaan. Hiekkasärkillä oli tosi koiraystävällistä, mikä on aina meille plussaa. Saimi sai tulla lähes joka paikkaan mukaan. Lapset on jo sen verran isoja, että pärjäävät monessa paikassa keskenään niin, että kun esim. minigolfissa Saimi ei saanut tulla radoille saakka, oli ihan ookoo, että hengailtiin kahvilan terassilla sillä välin, kun serkukset pelasivat radat läpi.

Sää oli aurinkoinen, mutta ei helteinen. Olin varma, että uinnit jää tällä kertaa välistä, mutta väärässä olin. Reissulla uitiin sekä meressä, että vesipuistossa. Kovimpia vesipetoja oli pienemmät serkukset, mutta kyllä isompikin parivaljakko jaksoi aivan hyvän tovin polskia puiston altaissa. Jukupark oli muuten minin mielestä kivoin paikka ikinä eikä muillakaan tuntunut tylsää olevan. Ehdoton plussa grillausmahdollisuudesta ja siitä, että alueelle sai tuoda omia eväitä.

Jukuparkin lisäksi lapset kävi heilumassa Superparkissa, joka oli oikeastaan perimmäinen syy Kalajoelle lähtöön. Mini on varmaan jo pari vuotta toivonut pääsevänsä sinne ja nyt toive toteutui. Viisi ja puoli tuntia vierähti helposti. Ruokapaussille malttoivat lähteä välillä. Pienemmät serkukset testasivat myös seikkailupuiston, kun isommat serkut ei olleet vielä ehtineet paikalle. Aika hurjia ratoja siellä mentiinkin ja kirjoittajalla polvet tutisi pelkästään tsiigailusta :D

Käveltiin aika paljon ja se olikin ehkä ainut, mitä itse odotin tältä reissulta.. askelia auringonlaskussa ja meren äärellä. Lomasuunnitelmissa oli hengittää meri-ilmaa aina kun vaan mahdollista ja sitähän särkillä riittää. Ehdin myös juoda pitkät aamukahvit joka päivä ja iltaisin istuttiin höpöttelemässä siskosen ja mister A:n kanssa. Neljä yötä meni nopsasti ja mietin, että olisin yhden vielä voinut olla.

Hyvä reissu!
Nyt aloitellaan jo loman toista viikkoa. 
Sannis

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Valmistuneet



Edellisviikonloppuna juhlittiin kummitytön lakkiaisia. Ajeltiin Kangasalle skoolaamaan ja vietettiin siellä yksi yö. Kangasalan keskustassa on kiva itsepalveluhotelli Kuohu, jossa ollaan yövytty ennenkin. Koirat on Kuohuun tervetulleita, mutta Saimi jäi tällä kertaa mister A:n äidin luo hoitoon niin ei tarvinnut miettiä, missä kikkurapää olisi juhlan ajan.

Viihdyttiin juhlissa monta tuntia ja sankarikin ehti lähteä jo omiin menoihinsa ennenkuin me maltettiin ajella Kuohuun. Nukuttiin yö hyvin ja seuraavana päivänä piipahdettiin Tampereella ennen kotiin lähtöä. Käveleskeltiin Tallipihassa ja Näsinpuistossa. Keskustassa syötiin vielä isommalla jengillä ennen kotiin lähtöä.

Samana keväänä kun kummitytöstä tuli ylioppilas, päätti Kolmetoistavee alakoulun. Kevätjuhla oli kyllä aikamoisen tunteikas enkä ihan turhaan varannut nenäliinoja mukaan. Koko homma herkisti jopa odotettua enemmän ja olin useamman päivän aika haikeana. Yläaste ei ollut kirjoittajalle ihan kaikista mieluisinta aikaa eikä kolmetoistaveekään sitä ainakaan vielä niin kovin innoissaan odota. Jännittää tietysti. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Mini sai kolmosluokan pakettiin ja todistus oli taas erinomaista täynnä. On nämä käteviä likkoja! Nelosluokalla onneksi opettajana jatkaa sama ope, joka on minillä ollut jo ekasta lähtien. Nyt on hetki aikaa hengähtää ennen syksyä. Ansaittu loma edessä <3

Sannis

lauantai 11. kesäkuuta 2022

Vaihe

Vitsit, että aika juoksee nopsaan. Edellisestä postauksesta on yhtäkkiä jo pitkästi yli viikko ja piti aivan tarkistaa, mitä oon viimeksi kirjoitellut. Autoasiat on edelleen samalla tolalla eikä olla vielä löydetty sellaista yksilöä jossa kirjoittajan hinta- ja kuntotoive kohtaisi. Hintatoive on sen verran matala, että saapa nähdä löydetäänkö mitään. Onneksi tässä on nyt muutama viikko aikaa etsiä ennen lomien loppumista.

Lomat on siis alkaneet ja se tuntuu aika ihanalta. Parin viikon takaiset hötkyilyt kesän suhteen näyttäisi olevan historiaa ja nyt oon aivan tyytyväinen ajatukseen siitä, että saan ottaa seuraavat viikot iisisti omalla terassilla ja sen lähimaastossa hengaillen. Jotain pientä retkeä on varmasti tulossa ja vähän jo suunnitteillakin, mutta etelänreissuille en nyt just hingu. Tallinna tai Ahvenanmaa kiinnostaisi jonkin verran. Täytyy miettiä jos onnistuu jossain kohdassa.

Tälle kesälle oon myös päättänyt tehdä jonkin pienen retken ystävän kanssa kahdestaan. Ei vielä mitään tietoa mihin se suuntautuu, mutta luultavasti johonkin lähelle. Oon tullut siihen tulokseen, että mun on jo korkea aika vähän säännöllisemmin ottaa pieni annos omaa aikaa. Mister A pitää lomaviikoista nyt kolme. Kirjoittajalla on kaikki neljä putkeen. Siistiä!

***

Oon jotenkin sellaisessa vaiheessa elämässä just nyt, että hyväksyn itseni paljon paremmin, kuin koskaan ennen. Se voi toki mennä ohi vaikka huomenna, mutta viime aikoina oon yhtäkkiä huomannut, että on jotenkin helpompaa olla. Migreeni on ollut tosi vähillä tänä keväänä ja se saattaa vaikuttaa asiaan. Oli syy mikä tahansa, on se aika ihanaa. Yhtäkkiä huomaan, että en lähde jumppaan tai muihin treeneihin siksi, että pitäisi laihtua. Lähden sen takia, että tiedän sen tuovan mulle hyvää fiilistä. Tämä ei ehkä kuulosta kovin suurelta jutulta, mutta koko elämän painonsa kanssa kamppailleelle tää on ihan kaikki. Tuntuu, että olisin saanut jonkin suuremmankin vapautuksen. Viime aikoina on myös tullut vastaan parikin tilannetta, joissa oon toiminut paljon rohkeammin, kuin olisin kuvitellut uskaltavani ja näiden juttujen jälkeen oon ollut ihan superinnoissani ja ylpeä itsestäni.

Vähän vaikea nyt lyhyesti selittää, mistä on kyse, mutta fiilis on jollain lailla rauhallisempi, kuin vuosiin. Vaikka välillä hötkyilen ja stressaan ja menetän jopa yöuneni, tuntuu kuitenkin iso kuva olevan paremmalla mallilla, kuin ehkä ikinä. Toivottavasti tämä ei ole ohimenevä vaihe. Toivottavasti tämä on iän tuomaa viisautta ja hyväksyntää. Oon joskus semmosesta kuullut puhuttavan :D

Hyvää viikonloppua!
Sannis

torstai 2. kesäkuuta 2022

Pahan palkka


Toukokuu on paketissa ja kesäkuuta mennään. Tiukkaa aikataulua kyllä. Joka päivä koulussa jotain retkeä ja sitä sun tätä. Töissäkin otetaan vielä pari koulutuspäivää tälle viikolle ja autokin hajosi sopivasti tähän samaan hikeen. En tiedä, oonko täällä kirjoitellut meidän auton kohtalosta, mutta IG-seuraajat on varmasti aika hyvin kartalla missä mennään meidän Oulusta ostetun biokaasuOpelin kanssa. Eilen hajosi mun auto. Siinä ei oo kovin paljoa vikoja ollut näiden vuosien aikana, joina oon sillä ajellut, mutta nyt oli vika sensorttinen, että ainut mihin Citikka enää matkaa, on romuttamo. Meillä on siis autoja tällä hetkellä tasan 0 kappaletta.

Hohhoijjaa! Inhoan ostaa uutta autoa. Eikä mulla nyt todellakaan olis rahaakaan semmoseen hommaan. Tässä jo pähkäilen, että ostaisko sitä vaan bussikortin, mutta ei se taida olla oikein mahdollista, kun välillä pitää tietysti Saimia kuskata ja yhdellä on tallimatka toiselle puolelle kaupunkia. Tänään oli heti semmoset aikataulut, että ei mitään toivoakaan ehtiä pyörällä töistä kutosluokan kevätjuhlaan. Kyllä se auto vaan kummasti helpottaa hommia. Varsinkin, kun siihen on tottunut. Jotenkin ottaa niin aivoon. Ja sitte toisaalta taas.. mitä turhaa.. tämmöstähän tää välillä on. Onneksi oli vain auto, joka hajosi.

Eilen tapahtui todella outo kohtaaminen vuosien takaisen työnantajan kanssa. Meitä oli monta, jotka aikanaan irtisanoutui samasta paikasta lyhyen ajan sisällä, koska työolot ei olleet hyvät. Työnantaja ei tietystikään nähnyt asiaa meidän kantilta ja kantaa kaunaa vielä vuosien jälkeenkin. Hän toivotteli kirjoittajalle ja parille muulle paikalla olleelle mukavaa loppuelämää sanoilla: "Paha saa kuulkaa aina palkkansa!" Vähän siinä sitten nauratti, kun samantien näiden sanojen jälkeen auto kilahti moottoritielle. Voe elämän kevät!

.. että oliko se nyt pahan palkka vai mitä, mutta jotenkin ei nyt haittais ollenkaan, että alkais jo kesäloma :D
Sannis

perjantai 27. toukokuuta 2022

Terassilla










Terassikausi on avattu. Tänä kesänä aion ottaa takaisin viime kesän menetetyn ajan. Silloin kylppäriremppa sai aikaan sen, että terassi oli ihan kaaos koko kesän, kun siellä varastoitiin laattoja ja kaikkea muuta remonttiin liittyvää. Nyt aion pitää huolta siitä, että saan nauttia terassista ja oon koittanut saada sitä järjestykseen ennen kesäsäiden alkamista.

Mister A rakensi terassiin jatkon, jota oon toivonut ja ehdin jo onnellisena siinä viime viikonlopun auringonpaisteessa istuskella. Ihan perfect, kun nyt on sekä katettu, että kattamaton osa. Uusi osuus tehtiin puutavarasta, joka löytyi meidän sekä faijan varastosta ja vähän mua huoletti, koska osa painekyllästetystä oli vihreää ja osa ruskeaa. Öljyämisen jälkeen väri on kuitenkin tasainen ja raha, joka projektia varten piti nyt laittaa jäi n. sataan euroon. Yes! Faijan varastosta löytynyt painekyllästetty oli vielä kaiken lisäksi sopivan mittaista, joten sekin helpotti hommaa aika tavalla.

Vielä tässä nyt kalusteet vaeltaa paikasta toiseen ja homma vaatii tottakai kukkia. Meillä taitaa olla kalusteita nyt vähän liikaakin, kun meillä jo olleiden lisäksi otin faijalta vastaan neljä isompaa tuolia ja mutsin varastoistakin löytyi vanha rottinkikalusto. Rottinki on mustaa pilkkua täynnä ja ensin olin ihan, että ei missään tapauksessa mahdu meille, kiitos! Sitten kuitenkin istahdin tuoliin ja tervepä terve.. Täällä nuo kalusteet nyt on ja sohva on mun tämän kesän uusi vakkaripaikka. Ikeasta sattui löytymään täydellisen kokoiset pehmusteet. Olis varmaan pitänyt tilata myös uusi viltti tuon maailman nukkaisimman tilalle, mutta kyllä se ulkona vielä ihan hyvin menee. Kun jaksan, aion suhutella kalusteet mustaksi niin on sitten homepilkutkin piilossa.

Kohta alkaa jo kesäloma. Työillä on ensi viikolla viimeinen koulupäivä. Mulla ja mister A:lla duunit loppuu sitä seuraavalla viikolla. Aivan ihanaa! Nyt toivon sitten mulle sopivia terassikelejä. Lämmintä, mutta ei liian kuumaa. Ja jep, tiedän että mun toiveet on yleisiä mielipiteitä vastaan, mutta silläkin uhalla.. ei liian kuumaa kiitos :D

Hyvää viikonloppua!
Sannis

lauantai 21. toukokuuta 2022

Matkakuume


Kirjoittelin tästä aiheesta eilen Instassakin. Matkakuume. Se on aikamoinen tällä hetkellä. Nykyään vaan en oikein tiedä, johtuuko se siitä, että oikeasti haluaisin itse lähteä jonnekin vai vaan siitä, että näen muiden ihania kuvia somessa. Tai siis toki tiedän, että haluaisin olla kaikissa ihanissa paikoissa, mutta en tiedä onko se kuitenkaan loppuviimein sen matkustamisen vaivan ja jäätävän rahanmenon arvoista. 

Meillä on ulkomaille matkustamisen suhteen sellainen tilanne, että tytöt ei kumpikaan enää halua lentää. Mutsia en haluaisi vaivata Saimin hoidolla kovin pitkää aikaa ja myös rahallisesti lähtö on aika nounou. Välillä oon ihan fine asian kanssa ja välillä tuntuu, että kaaaaaaaaikki muut on jossain ja me vaan kökitään kotona. Ja mehän ei todellakaan vaan kökitä kotona, vaan tehdään useinkin kaikkia kivoja juttuja, mutta ehkä tiedätte mitä tarkoitan.. Se tunne vaan tulee välillä, että oma elämä on niin kovin tylsää verrattuna kaikkien muiden omiin, vaikka oikeasti tietääkin että ei niin ole. Mua nauratti eilen, kun oikein tekodramaattisena urputin, että somen perusteella kaaaaaaikilla muilla on jotain niiiiiin ihanaa ja mini niittas siihen naama peruslukemilla rauhallisesti. "Älä kato sitä somea!" Niinpä.

Viimeisimmällä etelänreissulla ennen korona-aikaa mister A sairastui viimeisenä yönä vatsa/kuumetautiin ja jotenkin se (onneksi) himmentää reissuhaluja. Ollaan selvitty aiemmin matkoista superhyvin terveinä enkä muistaisi, että edes mitään vatsajuttuja olisi kenellekään tullut. Nyt sitten pelkään just tota.. kuinka hirveetä olis olla kipeänä jossain muualla saatika sitten matkustaa sairaana. Hyyyh! Ja oikeesti, turhapa tota on miettiä, koska ei nyt olla lähdössä mihinkään, mutta kaikenlaista sitä pyörii päässä välillä.

Toukokuu on aina aika heavy. On miljoona juttua kalenterissa.. päättäjäisiä siellä sun täällä, luokkaretkiä, lomavalmisteluja ja kaikennäköstä. Inhoan sanaa "erityisherkkä", mutta tässä(kin) kohdassa nuo erityisherkän piirteet vaikuttaa elämään. Tuleva kesälomakin ja sen suunnitelmat aiheuttaa aina kaikenlaisia tunteita. On vaikea löytää tasapaino siihen, mitä kaikkea haluaa, jaksaa ja pystyy tehdä. Huomaan, että lataan taas vähän liian suuria odotuksia lomalle, vaikka tietoisesti koitan olla hyvinkin rento.

Luulen, että korvien välissä sekaa hommaa nyt täällä kotona vallitseva sekasotku. Sitä ei toki kuvista näy, mutta kyllä sitä täällä on. En oikein nyt saa ajatuksia tähän ruudullekaan niinkuin haluaisin, mutta ehkä joku pystyy johonkin hajanaiseen lauseeseen samaistua. Taas muuten vannoin, että ensi keväänä ei kyllä tehdä mitään pihaprojekteja tai muutakaan extratyötä aiheuttavaa. Ei varmaan hei :D

Hyvää viikonloppua!
Sannis

torstai 12. toukokuuta 2022

Koronapäiväkirja 5

Päivä 61
Ei tuntumaa keuhkoissa eilisestä jumpasta. YESSSS!!

Päivä 61 - 63
Jotain hyvin pientä tuntumaa muutamaan otteeseen keuhkojen suunnalla. Ei muita mainittavia oireita.

Päivä 64
Sisäpyöräily 30 minsaa ja ekaa kertaa koronan jälkeen käytän jo vähän enemmän vastuksia. Aika nopeesti hengästyy, ei muita ongelmia.

Päivä 65 
Kiinteytys-tunti menee hyvin.  

Päivä 66
Aamulla aivan loppu. En meinaa päästä sängystä ylös. Aamupäivän Kiinteytys-tunti menee kuitenkin ihan jees. Oon pyörällä matkassa töissä ja kevään eka pyöräily tuntuu aivan hyvältä.

Päivä 67
Herään aikamoisen kovaan migreeniin. Tajuan, että kun treenit taas alkoi, tuli migreeni. On tää ihmeellistä paskaa. Jos ei oo migreeni, on korona ja jos ei oo koronaa, on migreeni. Tai jotain muuta. Onneksi oon jo etukäteen päättänyt tehdä etäpäivän, niin saan duunailla omaan tahtiin. 

Päivä 68
TEHO-tunti aamusta. Menee ihan ookoo taas. Vähän on jaksaminen kortilla, mutta ennemminkin tuntuu siltä, että on jotenkin veltto olo ja "laiskottaa".  Jotenkin en oikein saa otetta treenaamiseen nyt.

Päivä 68 
Peruslenkki Saimin kanssa metsässä aamulla. Lenkit on jo jonkin aikaa menneet ilman mitään tuntumaa. En toki mitään pikakävelyä harrasta tuolla metsissä, mutta anyway.

***

Nyt on päivästä 68 jo pian kolme viikkoa ja kyllä se niin onneksi oli, että alkoi koronat hellittää. Pari kuukautta se näköjään otti. Ja rytmin se sotki sen verran pahasti, että vieläkin on vaikeuksia päästä treeneihin kiinni. Ihan heti en viittisi tota(kaan) settiä uudelleen ottaa. Vaikka menikin lievin oirein, niin toi kesto... huhhuh!

Tällä viikolla Mini on ollut kipeänä. Maanantaina nousi yhtäkkiä kova kuume ja oli kyllä tosi huono vointi ma ja ti. Eilen oli jo vähän parempi. Että semmosta sitte seuraavaksi.

Kivaa torstaita kamut! Pysykää terveinä!
Sannis

P.S. Alan tottua uuteen tukkaan. Tumma juuri ei enää niin paljoa näytä ja tunnu vain liian pitkältä juurikasvulta ja oranssi näyttää supermakealta sinisiä ja vihreitä vaatteita vasten.

tiistai 10. toukokuuta 2022

Äitienpäivä



Äitienpäivänä syötiin broileripiirakkaa ja mansikka-sitruunatäytekakkua. Piirakka oli ihan ookoo. Kakku oli tosi hyvää. Aamusta vietiin Saimi lenkille ja sen jälkeen tehtiin minin kanssa kakku. Käytiin moikkaamassa mummua. Hain kolmetoistaveen ja kamut tallilta ja sillä välin mini ja mister A teki pikasiivouksen. Tekaisin piirakan valmiista pohjasta, jonka jälkeen saatiin kahvivieraita; äiti, isäpuoli, mister A:n äiti ja mister A:n sisko. Kahvittelujen jälkeen siivottiin melkein tyhjäksi mennyt puuvaja ja siirrettiin vajan ulkopuolella makoilleet puut hienoiksi pinoiksi sisälle. 

Tytöiltä sain ihanat kortit ja minin "Minä rakastan sinua" sai kyllä kyynelen silmäkulmaan, koska mini ei paljoa tunteista yleensä puhele. Kolmetoistavee oli huolissaan, että hänen korttinsa ei tällä kertaa ollut niin hieno, mutta kirjoittaja ei semmosista piittaa. Tärkeintä on ajatus ja ihanat sanat. Mister A:lle sanoin ettei tarvi tuoda kukkia, koska sain niitä jo ystävältä ja mutsikin oli tuonut kukkasia aiemmin sillä viikolla. 

Ja kyllä, tukka on vähän oranssi tällä hetkellä. Värjäytin sen ensimmäistä kertaa neljään (vai viiteen?) vuoteen enkä tarpeeksi tarkkaan osannut kertoa toiveitani. En siis saanut mitä halusin ja märehdin sitä vähän (eli paljon) viikonloppuna.. että miksi en sanonut näin tai noin, että tekijä olis ymmärtänyt paremmin. Tässä ei ollut siis tekijässä vika, vaan luulen, että mun olisi pitänyt selittää tarkemmin. En toki oikein myöskään ymmärrä näitä uusia värjäystekniikoita, kun mun mielestä näyttää nyt vain siltä, että olis yli pitkä juurikasvu. Mutta hei.. elämä on laiffii ja ens kerralla osaan ehkä selittää paremmin. Toki vähän naurattaa, kun viimeisen neljän vuoden aikana mulle on tehty vain kaksi isompaa hiusprojektia.. tämä ja vuonna 2018 permis ja molemmat on nyt menneet vähän vihkoon. Täytyis kai ymmärtää pysyä kotona :D Mutta hienosti oli mini osannut ennustaa ja mätsätä tulppaanit mutsin hiusten väriin hei.

Tänään fiukeilen pyörällä töihin. Mister A jää kotiin minin kanssa, jolle eilen nousi yhtäkkiä kova kuume. Parka oli aikamoisen surkeassa kunnossa. Aamulla luulin vain, että allergiat vaivasi taas kerran ja olin varma, että kurkkukipu hellittää päivän mittaan. Väärässä olin. Toivotaan tälle päivälle vähän parempaa oloa. Kolmetoistavee nukkui pommiin. Sitä sattuu tosi harvoin. Itekään en ymmärtänyt herättää, kun istua pönötän tässä tajuamatta näköjään kellosta mitään. Taitaa kuitenkin ehtiä vielä kouluun, kun nopsasti tekee aamutoimet. Ehkäpä itekin alan tästä nyt suuriin puuhiin.

Kivaa päivää!
Sannis



lauantai 7. toukokuuta 2022

Kotiintuloaika

Tälle päivälle pitäisi keksiä jotain tarjottavaa. Meillä on tulossa ystäväperhe kylään ja ajatuksena oli grillata. Nyt sataa vettä yli kovaa, joten saa nähdä, tehdäänkö kuitenkin jotain muuta. Meillä on puu/hiiligrilli, joten taivasalla on aina grillattava. Vaikka eipä kai sitä kaasugrilliäkään saisi terassille tuoda. Sähkön ehkä vois. No, saapa nähdä mihin tuo sää tosta muuttuu. Vähän tekis mieli jotain kesäistä. Ehkä joku semmonen perunasalaattihenkinen juttu tai jotain. Kuvan perunat tehtiin joskus aiemmin talvella. Helppoja ja aivan hyviä.

Vieraat lupasivat tuoda jälkiruokaa mukanaan, joten sitä ei tarvi miettiä, mutta huomennahan on äitienpäivä. Ollaan kutsuttu äiti ja mister A:n äiti meille, joten sitä varten laitetaan kyllä leivontahousut jalkaan. Mietin, josko tekis ihan perinteisen täytekakun. Kermalla tietty. Semmosta ei ookaan tehty pitkään aikaan, kun juhlia ei oo viime kuukausina ollut. Alemman kuvan pullat mini täytteli tietysti laskiaisen aikaan. Mumman kanssa pitivät huolta siitä, että meillä oli pullaa sekä laskiaistiistaina, että -sunnuntaina :)


Mister A lähti töihin. Kolmetoistavee ja Saimi nukkuu. Minä ja mini tuijotetaan ruutuja. Ulkona pauhaava sade ei aivan houkuttele lenkille. Ei ookaan tainnut sataa pitkään aikaan. Aloitin haravoimaan tällä viikolla ja toivoin, että loputkin pihasta kuivuisi nopsasti, että saisin jatkaa. Ei taida olla nyt toivoa ihan lähipäivinä. Toisaalta, ei tänä viikonloppuna olisi ollut aikaakaan, kun on noita sovittuja hommia. 

Kolmetoistavee lähtee tänäkin viikonloppuna tallille yöksi. Pääsee onneksi tänään sinne kaverin kyydissä, niin ei tarvi ajaa, kuin huomenna hakemaan. Kolmetoistavee on lähes aina kotona jos ei ole heppahommissa tai lehtiä jakamassa. Eilen varmaan ensimmäistä kertaa ever oli kaverinsa kanssa vähän myöhempään illalla koululla ja jossain puistossa hengailemassa. Kun ajeltiin kotiin koirapuisto/skeittipuistoreissulta kahdeksan jälkeen, nähtiin tytöt kikattamassa kaksistaan ja oltiin molemmat mister A:n kanssa tyytyväisiä, että on vähän hommaa ja menoa. Ihanaa, että typy viihtyy omissa puuhissaan niin hyvin, mutta joskus aina mietitään, että noinko se kuitenkaan nauttii kotona olosta koko ajan.

Saatiin hienosti pari viestiä, missä on milloinkin ja että aikoo olla vielä hetken. Piti aivan miettiä, että moneltakos kuudesluokkalaisen pitää tulla iltaisin kotiin eikä oikein kumpikaan päädytty mihinkään ratkaisuun. Kymmeneltä aloin kuitenkin kirjoittamaan viestiä, että vois lähteä kotiinpäin, mutta en saanut sitä valmiiksi kun samalla avain kääntyi lukossa. Meillä ei oo vielä tarvittu kotiintuloaikoja tähän mennessä, kun molemmat tytöt pyörii koko ajan tässä ihan lähiympyröissä. Minille joskus sanon arki-iltaisin, että kasilta kotiin jos menee viereiseen skeittipuistoon, mutta useimmiten ovat jo siihen aikaan omassa tai naapurin pihassa.

Moneltako teillä ysivuotiaat ja kolmetoistavuotiaat tulee iltaisin kotiin?
Sannis

torstai 5. toukokuuta 2022

Villasukka

Maalausprojekti on edennyt sille mallille, että valmiina on meidän makkari, kodinhoitohuone, keittiö, olkkari ja eteinen. Tyttöjen huoneet päätettiin jättää tällä kertaa maalaamatta. Mister A on hoitanut kaiken maalaamisen, minä teippaamisen ja suojaamisen. Rajan se veti vessaan. Sitä ei kuulemma jaksa maalata, kun on niin ärsyttävän ahdas. Kirjoittaja haluaa, että yksi seinä sielläkin maalataan, joten laitan ite telan heilumaan tässä lähipäivinä. Vessassa on valkoiset seinät ja kolme niistä on ihan fine. Yhdessä on mustia jälkiä likaisista käsistä katkaisijan ympärillä, jotka ei lähde enää pyyhkimällä pois ja ne haluan maalata piiloon. 

Maalin sävyn nimi on Villasukka ja meillä on nyt sitte Villasukkaa vähän joka paikassa. Kodinhoitohuone maalattiin valkoisella, mutta muuten on tosiaan aika villasukkaista. Vanha sävy oli turhan sinertävä ja tykkään tästä enemmän. Olis saanut olla ehkä vielä vähän lämpimämpi ja rusehtavampi, mutta tänne on vitsin vaikea ostaa maalia, koska valoa on niin paljon ja se tulee monesta suunnasta eri aikaan päivästä. Villasukkakin näyttää aivan eri väriseltä aamulla seiskalta ja illalla seiskalta. Mitään yli suurta visiota ei mulla tunnu enää näiden sisustushommien kanssa olevan. Pääasia, että on selkeää ja siistiä. 

Kolmetoistavee siivosi eilen vaatekaappinsa ja aikamoinen pino sieltä löytyikin kierrätykseen lähtevää. Samalla mietittiin vähän juhlavaatetusta, koska meillä on tälle kesälle tulossa ylioppilasjuhlat ja rippijuhlat. Alkusyksystä on vielä mutsin seitsemänkymppiset. Aivan kiva, kun saa taas juhlia. Ja aivan outoa, että näin hyvissä ajoin alkaa olla vaatehommat kunnossa. Nykyään tietysti voi käyttää vähän rennompaa eikä tarvi olla vimpan päälle juhlamekkoja, mutta kyllä mini tarvii juhliin aina just ostetut housut tai sortsit, että on varmasti siistit :D Kolmetoistavee suostui vielä laittaa kaapista löytyneen mekon, jota ei muuten kyllä enää päällensä laita. Itelle löysin aika kivan kesäisen haalarin. Saa nähdä kuinka kovaa menee hermo vessassa käydessä ym.

Semmosta.. juhliin ei siis laiteta villasukkaa, seinissä löytyy riittävästi.
Nyt töihin. Kivaa päivää kamut <3
Sannis

maanantai 2. toukokuuta 2022

Vappu 2022

 


Tänä vuonna en tehnyt ite munkkeja. Simaa en oo tainnut tehdä koskaan, koska meillä on vähän huonosti juojia. Nytkin mini toivoi, että ostetaan ja ostettiin... ja siellä se on jääkaapissa avaamattomana koko pullo. Kuvassa on Pommacia. Joka sekin näyttää väljähtyvän pulloon. Munkit taas on tehneet kauppansa hyvinkin. Suurimman osan niistä on hoitanut kirjoittaja. Olis ehkä riittänyt vähän vähempikin.

Vappuaamuna käytiin metsärundilla mister A:n ja Saimin kanssa ja sen jälkeen puuhasteltiin kotosalla. Siivosin vaatehuoneen, joka on ollut listalla jo jonkin aikaa. Ei onneksi ollut ihan hullu työmaa, vaan meni aika helposti. Sen jälkeen lähdettiin hakemaan kolmetoistaveetä tallilta ja jatkettiin matkaa vapputorille. Syötiin lunchit ja kierreltiin hetki torilla kamujen kanssa. Aika lyhyeksi jäi meidän kiertelyt, mutta lapset sai metrilakunsa ja mini saa rauhan, kun on oltu torilla. Oli kuulemma kaikki kaveritkin menossa.

Loppupäivä hengailtiin kotosalla. Tsiigailtiin leffaa ja laittelin ruokaa tätä viikkoa varten. Faija kävi tekemässä mister A:n kanssa vähän suunnitelmia pienen ilmanvaihtorempan suhteen. Meillä lähtee kaikki höyryt ruuanlaitosta ja saunasta semmosesta putkesta pihalle, joka ohjaa ne hassusti terassin katteen alle. Katelaudat homehtuu, kun lämmin ja kostea höyry jää niiden alle pyörimään. En tiedä, miten homma onkin alunperin suunniteltu noin. Nyt ohjataan höyryt kauemmas talosta niin, ettei tarttis joka vuosi homepestä ja maalata katelautoja uudelleen. Ei lopu hommat, ei.

Oon viime aikoina miettinyt tosi paljon, kuinka kaiken homman määrää vois vähän vähentää. Mister A lupasi laittaa pihassa makaavan veneprojektin eteenpäin. Vene on ISO ja lojuu rumana möhkönä takapihalla. Pakko vaan myöntää se tosiasia, että kaikkeen ei ehdi. Projekti olisi ollut turhan kallis ja aikaavievä. Harmi, mutta uskon, että joku vähän pienempitöinen ratkaisu on kuitenkin parempi. Toivottavasti joku hakee veneen itselleen.

Tulevan kesän uima-allaspuuhia mietittiin myös. Mister A oli jo viime kesänä vähän väsynyt koko altaaseen, koska on ainut joka sitä hoitaa ja pitää siistinä. Kolmetoistavee ei uinut enää kertaakaan. Mini kyllä pulikoi ahkerasti naapurin Timin kanssa, mutta vähän tässä nyt pähkäillään, josko se olisi nyt uima-allaspuuhat meidän osalta selvät. Sähkölasku on sen jäljiltä törkeä ja altaan paikkaakin pitää joka vuosi fiksata ja tasata. Se toki vähän mietitytttää, että ostettiin viime kesäksi uusi allas. Uskon kuitenkin, että tähän aikaan vuodesta sen saisi kyllä myytyä eteenpäin ihan ookoo hinnalla, kun on ihan priima vielä.

Semmosia mietteitä ja semmonen vappu täällä.
Kivaa tätä viikkoa!
Sannis