tiistai 27. syyskuuta 2022

Kalajärvi


Viikonloppu vietettiin Peräseinäjoella Kalajärvellä. Lyhyt ajomatka houkutteli ja toki oltiin kuultu Kalajärvestä paljon kehuja. Sen verran hieno syksyinen sää oli koko viikonlopun, että harmitti kun tulin jättäneeksi kameran kotiin. Ei saisi ikinä jättää. Eipä se paljoa olisi autossa taas vienyt tilaa.. että vaikka jäisi käyttämättäkin, ei haittaisi, mutta jotenkin oon ollut vähän laiska kuvaamaan jo pidemmän aikaa ja kamera jää aina vaan useammin kotiin.

Kalajärven leirintäalue oli hieno. Siistit vessat, makea ranta-alue ja hyvät ulkoilumaastot. Kesällä olis varmasti tosi kiva päästä tuolla rannalle hengailemaan, mutta kaikesta päätellen epäilen, että väkimäärä on meille kesällä Kalajärvellä liian suuri. Nyt oli täydellisen vähän porukkaa ja hyvä sää mahdollisti sen, että päästiin monta kertaa kävelylle. Vähän salaa käveltiin Saimin kanssa liian lähellä rantaakin, mutta epäilin, että ehkä koirakielto ei oo niin tiukka, kun muita ihmisiä ei ollut mailla halmeilla ja pissa- ja kakkahommat oli hoidettu jo muualla.

Alueen luontopoluilla oli tosi kiva lyhyempi reitti, joka varrelta löytyi metsäkämppä ja laavu. Lyhimmillään kierros oli vain pari kilometriä, joten passaa pienemmillekin lapsille. Heti vaunualueen vierestä lähti myös frisbeegolfrata ja tytöt pääsivät vähän heittelemään kiekkoja iskän kanssa. Sillä välin kirjoittaja vei Saimia koirapuistoon, joka myös oli ihan kävelyetäisyydellä.

Pieni miinus tulee saunasta. Varattiin yksityisvuoro ja tilaussauna oli aika ankea. Varataan mielellään oma vuoro, niin päästään saunomaan koko perhe yhdessä. Tällä kertaa olisi kuitenkin kannattanut säästää rahat. Yleiseen saunaan en kurkannutkaan, joten en tiedä minkälainen se oli. Suihkut oli siistit. Vähän miinusta tulee myös yleisestä tunnelmasta. Se ei ollut ollenkaan niin lämmin ja ystävällinen, kun muissa paikoissa on ollut. Ehkä syksyllä jengi on enemmän omissa oloissaan enkä toki ollenkaan kaipaakaan mitään superhyper kanssakäymistä, mutta jotenkin koen, että oon tuntenut oloni tervetulleemmaksikin. 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli kiva ja rauhallinen. Vaunussa ei ollut vielä yhtään liian kylmä nukkua ja kaikki meni muutenkin hyvin. Kolmetoistavee oli vähän nihkeä lähtemään alunperin, mutta tuumasi reissussa, että: "Joo, pakottakaa vaan mut aina mukaan näille matkoille, koska näillä on niin kivaa kuitenkin aina." Okei, pakotetaan, pakotetaan :D

Ehkäpä se oli nyt tämän vuoden viimeinen vaunureissu. Ensi vuonna toivottavasti taas.
Sannis





perjantai 23. syyskuuta 2022

Syksyshopping



Käyn ihan superharvoin kaupungilla enkä oikeastaan koskaan lähde "shoppailemaan". Viime viikolla tytöt tahtoi kaupunkiin, koska toisella oli housuvajetta ja toisella poltteli mielessä joku takki, jonka oli nähnyt jo kesällä Henkkamaukassa. Ite olin tehnyt extempore löydön.. tai siis löydöt FB-kirpparilta ja ajattelin hakea ne samalla.

Mun kirpparilöydöt oli nuo pienet siniset laukut. Hilfiger osui ensimmäisenä silmään, mutta päätin ostaa vielä Korsinkin. 20€ kappaleelta ei ollut paha hinta. En oo ihan varma mitä Korsilla teen, mutta ajattelin, että ehkä voin antaa sen kolmetoistaveelle jos en ite tarvi. Oon ihan vaikuttunut kyllä MK-laadusta sen perusteella, että oon viimeiset reilut kymmenen vuotta käyttänyt samaa Korsin kukkaroa joka ikinen päivä ja edelleenkään se ei paljoa uudelle kalpene. Samaten rantasandaalit, jotka ostin Floridasta vuonna 2016 on edelleen aivan hyvässä, hyvinkin käytettävässä kunnossa. Ja niitä on kyllä käytetty paljon ja niillä on lampsittu siellä sun täällä.

Tytöt saivat housunsa ja takkinsa. Pikkuhousuja löydettiin myös molemmille. Ite ostin laukkujen lisäksi kaulahuivin ja parit korvikset. Kaulahuivien kanssa kirjoittajalla on aina joku ongelma. Joko ne on liian paksuja tai liian ohuita tai liian homssuisia tai jotain muuta. Toivotaan, että nyt meni nappiin ostos. Korvikset olis saanut olla kooltaan vähän isommat, mutta kokovaihtoehtoja ei nyt ollut tarjolla, joten tosi pienillä mennään. A ja S tietysti. Kirjoittajalla ei oo "oikeita" korviksia ollenkaan, vaan ostelen jotain rihkamajuttuja ja heitän sitten menemään, kun ovat värjääntyneet harmaiksi. Ei ehkä kaikista järkevin systeemi. Ehkä voisin tehdä visiitin kultasepän liikkeeseen joku päivä. Tai laittaa toiveen joulupukille :)

Ihanaa kun on jotain pientä uutta. Piristää kummasti. Muuten syksyn vaatekaappi onkin aika hyvällä mallilla. Vaelluskengät tarvisin, mutta saa nähdä joutuuko ne odottaa nyt kevääseen. Minin kanssa tehtiin jo aiemmin täsmäisku Stadium Outletiin ja lähdettiin kotiin neljän housuparin kanssa. Luulen, että molemmat tytöt tarvii vielä myös talvikengät. Takkivalikoimakin pitäisi käydä läpi ja hanskat on kaikki jääneet minille pieniksi. Saa ny tosiaan vissiin mutsin kenkäostokset odotella :)

Onkos teillä jo kaikki varustelut syksyksi ja valmiiksi valmiit?

Sannis

maanantai 19. syyskuuta 2022

Suunnitelmia

Postauksen kuvat on otettu pari viikkoa sitten. Viikonloppu oli aika nuhjuinen ja sateinen. Eilen oli hetken taukoa sateesta ja näytti vähän kirkkaammalta, mutta ei kyllä kuvien mukaiselta kuitenkaan. Nytkin sataa. Kello on vähän vajaa yhdeksän maanantaiaamuna. Odotan, että sade loppuisi, että pääsen Saimin kanssa ulos. Ei me toki sokerista olla... mutta Saimi kyllä vähän on eikä tykkää lampsia sateessa. Toki sitä itekin mielummin lenkkeilee kuivalla säällä.

Oon tehnyt hetken duunia tässä jo aamusta, mutta nyt koitan tehdä vähän aikaa muita hommia. Tunteja alkaa kerääntyä niin iso määrä, että pitää tehdä vähän lyhyempää päivää. Se on välillä vaikeaa, kun nämä työvälineet on tässä käsien ulottuvilla koko ajan ja hommaa olis kuitenkin kaikenlaista. Varmaan kuitenkin ihan aiheellista keskittyä muuhun, varsinkin silloin, kun tuntuu ettei millään pysty päästää työasioista irti.

Vietettiin viikonlopusta iso osa kotona. Ihan tarkoituksella koitin vaan istuskella soffalla ja tsiigailla telkkaa. Terassia laiteltiin vähän talvikuntoon ja pyykkiä pesin tietysti, mutta menot pidettiin minimissä. Minillä oli kaverin synttärit sunnuntaina iltapäivällä, joten silloin täytyi lähteä liikenteeseen ja faija kävi mister A:n kanssa fiksaamassa jotain meidän ilmanvaihtoon liittyvää hommaa. Saimin kanssa käytiin tietysti kävelyillä. Kierrokset on tosin olleet viime aikoina lyhyitä, kun koronan jälkeen jalat ja selkä väsyy ja/tai kipeytyy kirjoittajalla jotenkin tosi nopsasti. Hiton ärsyttävää, mutta koitetaan pikkuhiljaa pidennellä lenkkejä taas.  

Tällekin päivälle on minillä yhdet synttärijuhlat. Aikamoista juhlahumua. Huomenna on kolmetoistaveellä ratsastus. Yksi vanhempainilta on tiedossa tälle viikolle. Kirjoittajalla on aika perus työviikko edessä. Ensimmäiset sairaslomatuuraukset on jo hoidettu tälle päivälle. Viikonloppu on vapaa. Viime aikoina viikonlopputöitä on ollut paljon ja on kyllä aika ihanaa saada koko weekendi vapaaksi pitkästä aikaa. 

Viikonloppuna aiotaan tehdä jotain kivaa. Jotain rentoa kivaa. Vähän on jo suunnitelmaa mielessä :) Yhdessä tekeminen on nykyään erilaista, kun tytöt on isompia. Ysivee on vielä tärinässä mukana kaikessa, mutta kolmetoistavee ei niin innoissaan enää poistu omasta huoneesta ja se aiheuttaa mutsissakin vähän ristiriitaisia tunteita. Kun ei voisi vaan omassa huoneessa lojua, mutta sitten taas on tosi rasittavaa sillain puolipakolla roudata mukaankaan.

Syyslomaakin oon miettinyt. Kanadan siskonen on jossakin päin Eurooppaa ja mietin josko lentäisin Espanjaan niin voitais hengailla yhdessä. Nopea vilkaisu lentojen aikatauluihin ja hintoihin katkaisi suunnitelmilta siivet aika nopsasti. Sisko oli just Suomessa ja tulee vielä uudelleen lokakuun alussa, joten ehditään hengailla täälläkin. Syysloman alussa ystävät Espoosta on tulossa Vaasaan ja syyloman lopussa ollaan lähdössä mister A:n kanssa Tamperelle tsiigaamaan Volbeatia. Pidempään lukeneet ehkä muistaa, että tämä ei ole eka yritys tolle keikalle, joten saa nähdä kuinka käy tällä kertaa. Mister A ja tytöt on lomalla koko syyslomaviikon, kirjoittajalla on vapaata loppuviikko. Kyllä me jotain taidetaan tehdä koko perheelläkin.

Nukuin superhuonosti viikonlopun yöt. Heräilin työjuttuihin ja siihen, että Saimi raapi itseään. Viimeisimmästä punkin puremasta jäi aika mojova jälki, joka ei meinaa parantua ja se tuntuu nyt kutittavan ja vaivaavan Saimia. No, huonoista öistä huolimatta on aika hyvä fiilis. Helpottunut. Semmonen, että nyt voi luvan kanssa ottaa vähän rennommin. Kolmetoistavee suunnittelee täällä jo joulua. Ite en ihan vielä sinne asti oo ehtinyt, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. :)

Kivaa tätä viikkoa!
Sannis 

sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Koronapäiväkirja 6


Tokasta koronasta on nyt jo useampi viikko. Vieläkin se vähän tuntuu. Kirjoitin ekasta tarkat päiväkirjat, joten jatkoin niitä vielä tällä yhdellä osalla. Kiinnosti merkitä ylös myös tämän tokan setin vaiheet. Kappaleet on siis kirjoitettu pätkittäin tässä viime viikkojen varrella.

*****

Korona vol 2 ina da house. Aika reilusti ärhäkämpi, kuin ensimmäinen kierros. Flunssan oireet on vahvasti läsnä, tosi voimakkaat sellaiset. Ei puhettakaan, että jaksaisi edes Saimin kanssa lähteä kävelemään. Yhden kerran kävelin korttelin ympäri ensimmäisen kolmen päivän aikana ja se oli riittävästi. Homma alkoi lyhyellä pahoinvointikohtauksella ja oksentamisella. Sen jälkeen alkoi outo vihlova pääkipu, joka palasi useampana iltana aina samaan kohtaan vasemman korvan ja takaraivon välimaastoon. Aluksi en ymmärtänyt, että on koronasta kyse ja mietin, onko migreeni muuttunut yhtäkkiä noin radikaalisti, kun viimeiset kymmenen vuotta on kipu ollut aina vasemman silmän ja ohimon ympärillä, ei koskaan pään takaosassa. Kurkku oli kipeä pari ensimmäistä päivää ja sen jälkeen pahinta on ollut tukkoisuus, kuumeinen olo (yhden kerran mittasin kuumeen.. ei mitään) ja semmonen yleinen sairauden tunne.

Päivät on menneet about niin, että aamut ja aamupäivät on suht ookoo. Vointi on huono, mutta sen kestää vielä, kun tytöt on koulussa ja päivää on kulunut vasta vähemmän aikaa. Iltapäivästä olo alkaa olla niin ärsyttävä pelkästä istumisesta ja makaamisesta, että ei tiedä kuinka päin olisi. Oon yrittänyt pitää tyttöihin etäisyyttä ja olla terassilla karanteenissa, että saisin säästettyä ne tältä, mutta yhtäkkiä koittaneet hellepäivät on tehneet mahdottomaksi hengailla ulkona iltapäivästä, jolloin meidän terde on kuin sauna. Yöt oon nukkunut huonosti ja pyörinyt kaiken aikaa. Kyljet on kipeät eikä tiedä kuinka päin milloinkin makaisi.

*****

Kahdeksan päivän jälkeen palasin töihin. Tein lyhyemmän päivän ja meni yllättävän hyvin. Nyt on kolmastoista päivä. En oo vielä treenannut, mutta nyt voi jo kävellä Saimin kanssa ja pihahommiakin tein pari päivää sitten. Hengästyin hulluna, mutta ei tuntunut pahalta. Seuraavana päivänä olin kyllä sitten tosi väsynyt. Hiki on jäätävä heti kun koittaa tehdä jotain, mutta se taitaa johtua myös tästä vallitsevasta loppukesän säästä.

*****

Puolitoista viikkoa omasta sairastumisesta sairastui kolmetoistavee. Alkoi kurkkukivulla. Toisena päivänä oli surkeampi ja flunssaisempi olo. Kolmantena alkoi jo vähän piristyä. Useampi päivä piti kuitenkin olla poissa koulusta. Olo oli nuhainen ja ääni painunut.

*****

Treenit aloitin niin, että ohjasin ensimmäisenä Kehonhuollon n. kolme viikkoa koronan alkamisen jälkeen. Siitä parin päivän päästä ohjasin kiertoharjoituksen meidän senioriporukalle. Jumppa oli siis kevyempi, mutta aivan riittävä siinä kohdassa. Selkä kipeytyi ja väsyi tosi kovaa. Seuraavaksi treenasin omaa yhtä omaa tuntia kotona ja jo yhden kyykkybiisin jälkeen olin ihan kaputt. Seuraavana päivänä ohjasin tunnin, jota harjoittelin ja maltoin käyttää mahdollisimman kevyitä painoja. Meni aivan hyvin, mutta tunnin jälkeen toinen jalka meni ihan jumiin. Kummallinen jumipaikka jalan takaosassa polvitaipeen ylä- ja alapuolella. Jumi meni ja tuli oudosti seuraavien päivien aikana. 

Nyt oon ohjannut jo useamman tunnin ihan normaalisti ja oman salitreeninkin tein viime viikolla. Kroppa tuntuu vieraalta, turvonneelta ja oudon "jumiselta", mutta treenit on sujuneet aivan hyvin. Viime aikoina on ollut niin paljon, että vaikea tietää johtuuko turvotukset ja väsymykset koronasta vai stressistä.

*****

Nyt koronahommien alusta on vähän reilu kuukauden verran. Toisina päivinä kurkussa on outo väsynyt tunne. Raskas hengittää ja sellainen, että olisi hengästynyt ihan sairaasti. Keuhkopainetta ei ole tässä tokassa koronassa tullut ollenkaan. Kolmetoistavee on väsynyt ja olo aaltoilee. Toisina päivinä on ihan selkeästi flunssan tuntua ja toisina päivinä parempi. Ysivee on korvatulehduksessa, mutta koronatesti oli negatiivinen. Mister A skippasi myös tämän kierroksen.

Onko teillä jo korona vieraillut toisenkin kerran?
Sannis

lauantai 17. syyskuuta 2022

Viikot

Lauantai. Mister A on ollut poissa melkein koko viikon. Lähti Saksaan työreissulle maanantai-iltana yhdeksän maissa. Siitä noin viiden tunnin kuluttua ensimmäinen tuli kipeäksi. Yöllä kun valvottiin minin korvakipua, mietin kyllä moneen kertaan, kuinka hitsissä saadaan kaikki hoidettua, koska edessä oli todella tiukka viikko ja monen monta iltahukia töissä. Uusi keskus on nyt auki ja kaikki hommat tietysti vähän kriittisempiä sen suhteen.

Kaikki tuli hoidettua. Isovanhemmat oli taas korvaamattomia. Kukaan muu ei oo onneksi sairastunut ainakaan vielä. Kirjoittaja ja kolmetoistavee molemmat on edelleen vähän nuhjuisia koronan jäljiltä ja mister A on ollut kaukana sairastuvalta. Minilläkin alkaa jo helpottaa, vaikka antibioottikuuria ei lääkäristä saanutkaan. Yskii ja kröhii vielä koko ajan tommosta outoa kuivaa yskää, joka kolmetoistaveelläkin on monesti ilmaantunut korvatulehduksessa. Ei muuten päässyt soittamalla kunnalliseen läpi eikä soittopyyntöön vastattu samana päivänä, kuten yleensä, joten käytiin yksityisellä toteamassa, että kannattaa ottaa Buranaa.

Mister A saapui tänään aikaisin aamulla kotiin ja nukkuu nyt. Kolmetoistaveekin vetää vielä sikeitä, samoin Saimi. Mini on jo Minecraft-hommissa ja ite lähden kohta töihin. Tänään on taas yksi juoksutapahtuma, jossa meidän osuus on alkulämmittely. Näitä onkin viime vuosina ollut paljon. Tällä kertaa lämmittely on lapsijuoksijoille, kuten viime vuonnakin tässä tapahtumassa. 

Eilen oli ensimmäisen kerran moneen viikkoon useampi tunti putkeen, kun ei tarvinnut tehdä mitään. Käytiin tyttöjen kanssa kaupungilla iltapäivästä ja loppuilta hengailtiin vaan kotona. Lähinnä katselin telkkaria ja tytöt myös. Satoi koko ajan, niin lenkkikin jäi väliin ja Saimin kanssa tehtiin vain pienet kierrokset. Uni tuli jo puoli yhdentoista maissa ja riitti jopa puoli kasiin tänä aamuna. Oon kyllä hitsin väsynyt. Pakko yrittää nyt huilata aina, kuin mahdollista. 

Saa nähdä minkälaiseksi ensi viikko muodostuu. Puolet porukasta on duunissa kipeänä. Oon koodannut sairaslomatuurauksia joka päivä ja koko ajan saa olla vähän varuillaan omienkin aikataulujen vuoksi. Pitäisi olla kuitenkin vähän iisimpi viikko tiedossa, kuin mitä viime aikoina on tehty. Saa nähdä :)

Hyvää viikonloppua!
Sannis

maanantai 12. syyskuuta 2022

70


Viikonloppuna juhlittiin mutsin 70-v juhlat. Oli kyllä aikamoisen kivat kemut!! Perjantaina ajelin suoraan töistä juhalapaikalle, jossa valmisteltiin paikka niin pitkälle juhlakuntoon, kuin oli siinä vaiheessa mahdollista. Lauantaiaamuna järjestelyt jatkui ja itse juhla alkoi klo 17.00. Sunnuntaina siivottiin juhlien jäljet ja jatkoin siitä melkein suoraan töihin. Aikamoinen viikonloppu takana siis :)

Juhlaväkeä oli yhteensä viitisenkymmentä ja juhlat juhlittiin Vaasassa Palosaaren pursiseuralla, joka on söpö vanha rakennus ihan meren äärellä. Koristelut hoidettiin itse, samoin juomat ja iltapala. Dinneri ja kakkukahvit tuli pitopalvelusta. Paikalla oli Dj ja ohjelmassa laulua + tanssia. Allsång på Brändö sisälsi laulujen lisäksi pienen flash mobin ja illan sankari piti huikean puheen.

Myös vieraista ihanan moni halusi puhua mutsille ja meidän porukan tyyliin uskollisena yksikään puheista ei ollut jäykkää nähnytkään. Kirjoittajalla meinasi ihan pakka revetä, kun myös meidän kolmetoistavee marssi yhtäkkiä mikrofonin ääreen ja kertoi, että hänellä nyt ei niin paljoa oo sanottavaa, mutta haluaa vain kertoa, että mummu on hänelle tosi rakas. Kertoi myös, että kun on huono päivä, mummu aina osaa piristää ja se, että mummu tulee meille usein koulun jälkeen on kuulemma tosi tärkeää. Huuuuuuh!! Noin vain uskalsi kolmetoistavee puhua viidenkymmenen ihmisen edessä extempore. Niin ihana <3

Oli kyllä tosiaan kivat synttärit. Laulua ja tanssia riitti ja kaikki tuntui olevan hyvällä fiiliksellä. Mutsi oli kyllä niin juhlansa ansainnut ja toivottavasti nautti olostaan. Sankari oli toki itekin joutunut tekemään ison märään hommia etukäteen leipomalla, laittamalla iltapalaruokia ja miettimällä tarpeeksi astioita kasaan, mutta toivottavasti pystyi kemuissa vähän rentoutua.

Me oltiin mister A:n kanssa kahvi- ja limsalinjalla matkassa, joten aamulla painoi ainoastaan väsy eikä migreeniäkään näkynyt koko viikonloppuna. Ei oo itseasiassa näkynyt pariin viikkoon enkä nyt tahtonut riskeerata. Oon ollut niin kiinni töissä ja juhlajärjestelyissäkin aamusta iltaan viime päivät ja viikot, että tänään koitan nyt tehdä muita juttuja tässä aamusta. Alan olla sen verran väsynyt, että alkaa tulla virheitä töissä ja niitä en kyllä kestä yhtään. Varsinkin stressaantuneena valvon sitten pitkin öitä ja mietin jotain pientäkin virhettä ties kuinka pitkään.

Seuraavat juhlat onkin sitten nopsammin, kuin luuliskaan. Nuorin meistä siskoista täyttää neljäkymmentä heti ensi kuun alussa. Luvassa on viikonloppu Tikkakoskella(ko?) ja mökkimeininkiä. Mutsin juhlissa kirjoittajaa vähän harmitti, että oma juhlavaatetus oli vähän turhan arkinen, kun en löytänyt mitään ihanaa juhlajuttua. Tulevilla nelikymppisillä taitaa riittää ulkoiluvaatteet ja villasukkatyyli on sallittua.

Mukavaa tätä viikkoa!
Sannis

tiistai 6. syyskuuta 2022

Lempeyttä, kiitos!

Tiistai. En oo paljoa nukkunut viime aikoina, kun työasiat herättää joka yö. Varmaan seuraavat pari viikkoa on vielä samaa settiä, mutta ehkä sitten jo alkaa helpottaa. Toivon, että helpottaa jo heti, kun avauspäivä ja mutsin 70vee-synttärit on takana. Stressaan vähän molempia. Vähän liian samaan syssyyn tuli nyt kaksi isoa juttua ja paljon järjesteltävää.

Eilen pääsin kotiin töistä jo iltapäivällä ja illalla lähdettiin metsään. Aurinko paistoi ja ajattelin, että on pakko käyttää kaikki mahdolliset hetket hyväksi. Aika paljon on kuitenkin ollut sateita ja nuhjuisempaa säätä. Koronan jäljiltä pidemmät kävelylenkitkin on olleet vähän raskaita. Puolen tunnin jälkeen alkaa jalkoja ja selkää särkeä ja muutenkin olla tosi hyytynyt olo. Todella ärsyttävää. Lauantaina ohjasin Kehonhuollon ja eilen meidän senioriporukalle patteriharjoituksen. Tänään on ensimmäinen perusjumppaohjaus muutaman viikon tauon jälkeen. Rasittaa aina yli paljon nämä treenitauot, mutta minkäs teet.

Kanadan sisko on maisemissa ja lähti meidän mukaan metsäreissulle. Tällä kertaa ei sytytetty nuotiota eikä viivytty muutenkaan kovin kauaa taukopaikalla. Mister A olis tahtonut tehdä tulet, mutta kolmetoistaveetä söi hyttyset. Käveltiin siis Ryövärinkarille, joka on tässä Vaasassa hyvä lintubongauspaikka ja nähtiinkin varmaan satoja kurkia. Saimikin kuunteli aivan ihmeissään, kun aurat lensi aika matalalla aivan meidän yli monta kertaa ja meteli oli sen mukainen.

Viikonloppuna tehtiin lenkki Alahärmään Powerparkiin. Ei ihan meidän parhaita retkiä. Kaikki oli kai jotenkin väsyksissä, koska tytötkään ei oikein jaksaneet venkslata. Kirjoittajaa ärsytti ysiveen käytös ja piti oikein korottaa ääntä, jota meillä ei oikein usein tarvitse tehdä. Ruokapaikkoihin oli liian pitkät jonot ja nälkäkiukku taisi yllättää meidät kaikki.

Loppuviimeinen tytöt kävi kolmessa laitteessa, syötiin ylihintaiset ranskalaiset, ostettiin karkkia ja lähdettiin reilusti ennen ilotulituksia kotiin. Huvikauden päätöksen raketit olis kyllä varmasti olleet superhienot, mutta ei vaan jaksettu niitä odotella. Oli niin kylmää ja märkää ja jotenkin vähän rasittavaa. Loppuviimein kaikki oli hyvällä tuulella siinä vaiheessa, kun lähdettiin kotimatkalle :) 

Olispa kuulkaa nämä tulevat viikot vähän lempeämpiä, toivon.

Tsemppiä tähän päivään just sulle!
Sannis

tiistai 30. elokuuta 2022

Elokuun illat


Eilen lähdettiin illalla rantaan kävelemään, koska sää on viileämpi ja kirjoittajakin pystyy taas ulkoilla :) Parin paremman päivän jälkeen olotila oli tosi takkuinen ja tuntui, että on pakko saada raitista ilmaa. Ärsyttävää sahaamista tää koronahomma taas. Taisi olla vähän liikaa kuitenkin viikonlopun siivoukset ja kävelylenkit. Pyöräily töihin tuntui aamusta aika raskaalta ja samoin iltapäivällä kotiin päin. Rauhallinen liike ja ulkoilma auttoi kuitenkin toivotulla tavalla ja pahin takkuisuus hellitti ennen nukkumaan menoa.

Ihana elokuun aurinko paistoi Suvilahden rannassa eikä ihmisiä näkynyt, kuin muutama. Saimi sai juosta vapaana ja pääsi kahlailemaankin. Kesällä on aina niin vähissä nämä vapaanaolohetket muualla, kuin mökillä, kun ihmisiä on niin paljon liikkeellä. Talvella aikaisin aamulla ja myöhemmin illalla on yleensä  paremmin mahiksia (salaa) ulkoilla vapaana. Vielä ei Saimiin voi luottaa siinä mielessä, ettei lähtisi ihmisiä tai koiria moikkaamaan jos niitä näkee, mutta mihinkään karkureissuille ei onneksi muuten enää lähde. 

Elokuun illat ja viileämpi sää on aivan tervetulleita. Vaikka en tiedä, oliko tänä kesänä oikein paljoa helteitä kuitenkaan sitten loppujen lopuksi. Tähän syksyyn lähden vähän ristiriitaisin tuntein.. olotila ei oo ihan paras mahdollinen koronahommien ja migreenin suhteen. Lonkan bursiittikin ilmoittelee välillä olemassaolostaan ja nämä kaikki vaikuttaa väkisinkin korvien väliin. Paljon on viime vuosina ollut tommosta pientä kremppaa, jota en jaksaisi ollenkaan. Omaa migreenilääkettäkään ei vaan tunnu apteekkiin ilmaantuvan ja aivan pelkään aina uuden lääkkeen ottamista, kun migreeni iskee. Yritän kuitenkin nyt pitää itsestäni huolta parhaimpani mukaan, joten ehkäpä tämä kuulkaa taas tästä.

Toka koronapotilas jää tänään vielä kotiin, mutta luultavasti huomenna pääsee jo kouluun. Elokuun tokavika ilta vierähtää kirjoittajalla töissä ja pääsen lähtemään kotiin päin vasta pitkästi seiskan jälkeen. Huomenna palaveerataan ohjaajien kanssa uudella keskuksella ja myös torstaina on tiedossa piiiitkä päivä uudessa paikassa. Ensi viikolla avataan. Just eilen, kun kirjoitin verkkosivuille uusien työntekijöiden esittelyjä, huikkasin bossille, että teillä on hei nykyään 24 työntekijää. Ja mulla on aika monta uutta duunikaveria. Aikamoista!

Kivaa tätä päivää!
Sannis

lauantai 27. elokuuta 2022

Kesä


Kyllä se nyt alkaa kesä olla paketissa. Tämä kesä meni nopsasti ja loppui ehkä vähän keskenkin, koska vielä olisin tahtonut kovastikin esim. vaunuilla. Autojen kanssa säätö verotti kyllä pahasti karavaanikautta, mutta toivotaan, että ensi vuonna päästään liikkeelle useammin. Ne muutamat reissut, joita ehdittiin tälle kesälle tehdä nosti vaunukuumeen ihan uusiin sfääreihin ja oon ihan oikeasti ollut aivan hätää kärsimässä täällä kun ei enää päästä matkaan tälle vuodelle.

Ekat kaksi kuvaa on tämän kesän Powerpark-reissulta. Kanadan sisko lähti mukaan ystäviensä lasten kanssa ja olikin kiva huvipuistopäivä, kun porukkaa oli vain vähän. Olin ostanut BlackFriday-tarjouksesta neljä ranneketta, mutta käytettiin niistä vain kaksi. Kaksi on siis vielä käyttämättä. Mietin ensin josko oltais lähdetty vaunulla Alahärmään, mutta koska mister A on viimeisen PowerParkin aukiolopäivän töissä, lähdetään me nyt sitten vain illaksi vensklaamaan. Puisto aukeaa sinä päivänä vasta kolmelta, joten siinä mielessä saadaan aikataulut soviteltua.


Rannalla ei ehditty ihan hirveästi hengailla tänä kesänä. Joitakin kertoja käytiin toki uimassa, mutta ehkä vähemmän, kuin esimerkiksi viime kesänä. Kolmetoistavee ei oo koskaan ollut erityisen innokas uimari ja mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän jaksaa lähteä uimapuuhiin mukaan. Tälle kesälle ei testattukaan muita biitsejä täällä Vaasassa, kuin meitä lähimpänä oleva Karperönjärven uimaranta.

Viimeisellä rantsukerralla mini sai ilmeisesti vedestä jonkin bakteerin, koska heti kun oltiin lähdössä kotiin, alkoi valittaa inhottavaa tunnetta silmässä. Seuraavana päivänä käytiin terkkarilla ja tulehdushan siinä silmässä oli. En toki tiedä johtuiko sitten vedestä kuitenkaan, koska homma eteni korvatulehdukseen, joka tuli myös kolmetoistaveelle. Ehkäpä sattui vaan joku kesäflunssa iskeä just sopivasti siinä kohdassa. Tai voihan sekin olla, että silmätulehdus ja muut flunssan oireet ei liittyneetkään toisiinsa. Kukapa näitä tietää. Sen jälkeen mini on uinut Kristiinankaupungissa ja mökillä, mutta rantsuun ei oo tullut lähdettyä.


Mökillä oltiin kolme viikonloppua putkeen nyt loppukesästä. Kolmas jäi vähän kesken, kun kirjoittajalle iski korona number 2. Tauti on jo paremmalla puolella ja töissäkin oon ollut melkein koko viikon, mutta nyt harmittaa, kun ei päästä saarikaudenpäättäjäisiksi mökkeilemään. Ehdin jo ajatella, että ollaan selvillä vesillä, mutta kyllä täällä nyt on jo seuraava koronapotilas. Mini on terve ja olis niin tahtonut mökille, mutta en viittinyt lähettää sinne mummua, pappaa ja Kanadan tätiä mahdollisesti tartuttamaan. Jos mini sairastuu ensi viikolla, saan alkaa kaupitella PowerPark-rannekkeitakin eteenpäin. Huoh!

Aika kivasti nämä meidän kesien aikataulut on muotoutuneet sellaisiksi, että alkukesästä tehdään reissuja ja on kaikenlaista menoa ja meininkiä. Loppukesästä ollaan sitten enemmän mökillä. Mökki on Vaasan saaristossa, joten sinne pääsee helposti, vaikka loma olisikin jo loppu. Ja tietysti mustikat kypsyy loppukesästä, niin siinäkin mielessä tulee enemmän menoa mökin suuntaan.

Ulkomaanreissuja ei olla tänä kesänä, eikä sen puoleen koko vuonnakaan tehty eikä niitä ole suunnitelmissakaan. Jaaa, olihan kirjoittaja Uumajassa ja mister A:lla on yksi duuniretki Saksaan tulossa eli jotain pientä ulkomaanhommaa kuiteskin :) En oo toukokuisen lyhyen matkakuumeen jälkeen juurikaan kaivannut mihinkään Suomen rajojen ulkopuolelle. Hullu kuumuus ei houkuttele yhtään ja kyllä kirjoittajan kaikki haikailut kohdistuu nyt tohon asuntovaunuhommaan. Jotenkin aika hullua, kuinka monta vuotta olin ihan, että en todellakaan lähde mihinkään vaunuilemaan ja nyt en muuta tekisikään.

Vähän oon miettinyt ensi vuoden toukokuuta.. että voitaisko me mister A:n kanssa lähteä kahdestaan vihdoinkin häämatkalle, kymmenennen hääpäivän kunniaksi. Ja mietin siis jotain tosi helppoa ja yksinkertaista "suoraan Vaasasta Rodokselle" - juttua, mutta jotenkin en oikein näe meitä kaksistaan jossain rantalomakohteessa. Ei meistä kumpikaan jaksa lojua rannalla tai poolilla yhtään ilman tyttöjä. Ja viikko tuntuu kyllä aika pitkältä ajalta. Ehkäpä tehdään joku lyhyempi pieni reissu. Toki... saattais olla jo aikakin olla lapsista ensimmäisen kerran erossa se viikko, mutta onko pakko jos ei halua? :D


Bileillat jäi tältä(kin) kesältä vähiin. Firman kesäjuhlissa olin autolla matkassa, mutta Vauhtiajoissahan toki oltiin ja se olikin aika kiva, jotenkin vähän erilainen reissu. Viinilasikuva on parin viikon takaa, kun käytiin ystävän kanssa syömässä ja istahdettiin rantaan maistelemaan vähän Proseccoa. Jatkettiin siitä vielä meille istumaan iltaa ja saatiin ystävän mieskin mukaan. Työt oli toki kotona, joten aika rauhallisissa merkeissä vietettiin perjantaita meidän terdellä. Miehet oli kahvilinjalla, mutta me naiset kyllä testattiin vielä ne tämän kesän hittidrinksut Martini Fierot.

Vaikka syksyn lapsi oonkin, niin on siinä kesän loppumisessa aina oma pieni haikeutensa. En melkein malta odottaa sitä, kun seuraava kesä on lähellä ja mietitään, mitä tällä kertaa lomalla tehtäisiin. Tämän kesän lomalla osasin aikatauluttaa aika sopivan määrän tekemistä. Joillakin lomilla on ollut liikaakin, mutta ei tänä vuonna. Loma oli sopiva ja koko kesä oli aivan kiva. 

Piti aivan selata blogia ja Instaa vähän taaksepäin, että muistaa mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä ja kyllä tämän kesän highlightseja oli ehdottomasti vaunureissut Kristiinankaupunkiin, Vauhtiajoille ja Koivulehtoon + retket Kalajoelle ja Uumajaan. Mökkeily kuuluu joka kesä niin kivoimpiin juttuihin ja tänä kesänä oon myös taas ollut erityisen onnellinen omasta terassista ja omasta aamukahvipaikasta.

Viimeisiä elokuun päiviä viedään vielä. Nyt sataa. Toivottavasti huomenna ei, koska pihassa olis vähän siivottavaa. Ei onneksi oikein paljoa tällä kertaa. Tänään oon sulattanut pakastimen ja nyt saan sinne hienoon järjestykseen eilen noukitut viinimarjat talven smoothieita varten. Myin pari pieneksi jäänyttä fillaria meidän pihasta ja huomenna heitän vähätkin jäljellä olevat kesäkukkien raadot menemään. Sanoisin, että syksy on nyt virallisesti alkanut.

Sannis

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Koulut ja pyörät



Koulut ne alkoi tänäkin vuonna ihan hyvällä fiiiksellä. Meillä ei likoilla oo vieläkään mitään ongelmia koulun tai sinne menon kanssa. Onneksi. Yläkouluun meno oli tottakai jännittävää ja alkukesästä tuleva seiskaluokkalainen oli tosi harmissaankin, kun uudelle luokalle ei ollut tulossa ketään omalta tai edes rinnakkaisluokalta. Harmitukset helpotti kuitenkin kesän aikana kun luokalle oli joku perustanut WhatsApp-ryhmän, jossa ehti vähän tutustua muihin. Maanantaina kouluun lähti aivan tyytyväinen uusi yläkoululainen ja viikko sujui kuulemma tosi kivasti. Uusi luokkakin on kuulemma kiva ja ainakin vielä on löytynyt kaveria.

Jonkin verran alkoi kolmetoistaveellä osa arvosanoista tulla alaspäin kutosluokalla, mutta ei onneksi mitään katastrofaalista. Ruotsi tuntuu olevan aineista vaikein ja huomaan etten itekään saa otettua asiakseni harjoitella sitä typyn kanssa enemmän. Molemmat on hoitaneet aina läksynsä niin omatoimisesti etten meinaa muistaa, että nyt tarvitaan vähän apua. Täytyy koittaa olla vähän enemmän ajan tasalla, että läksyt tulee tehtyä kunnolla ja kokeisiin luettua niin, että hommat jää mieleen.

Nelosluokkalainen lähti ekana päivänä ilman jännityksiä. Sama luokka ja sama ope, tuttu juttu. Tokana päivänä vähän jännitti, kun edessä oli ensimmäinen ruotsin tunti ikinä. Oli kuulemma ollut helppoa ja kaikista oudoin sana on kuulemma allihopa :D Vähän on vielä nelosluokkalainen kesäloman rytmissä ja loppuviikosta olikin jo aika väsy, kun iltaisin ei oo meinannut uni tulla ajoissa ja kasin aamuja oli kuitenkin neljä. Ehkäpä ne rytmit tästä pikkuhiljaa tasaantuu. 

Pyörä on nelosluokkalaiselle jäänyt jo vähän pieneksi ja heti ekalla viikolla olikin koulusta pyöräretki. Vähän harmittaa, että mini joutuu nyt liian naftilla fillarilla veivata, mutta tässä vaiheessa vuotta ei ihan hirveesti oo pyörätarjontaa enää. Tarjolla oli uusista enää aikamoisen hintavia ja se yksi edullisempi minkä löysin ei ollut minille malliltaan sopiva. Mini on myös kranttu pyörän ulkonäön suhteen ja kun keskusteltiin, että lainaisko kolmetoistaveen pyörää jos vielä tarvetta tulee pidemmille retkille tänä syksynä, oli vastaus ei. Veivaa kuulemma mielummin omallaan ja odottaa ensi kevääseen uutta pyörää. 

Oon ollut hyvin tarkka siitä, että kaikki liikuntaan ja urheiluun tarvittavat välineet on oltava tytöillä sopivia ettei ainakaan väärän kokoiset välineet saa liikkumisen intoa loppumaan. Nyt en kuitenkaan mitenkään pysty taikomaan montaa sataa euroa yhtäkkiä uuteen pyörään. FB-kirpparitkin tuntuu olevan tyhjää täynnä, joten no help there. Kyselin vielä omalla FB-sivullani jos jollain tutulla löytyisi meille sopivaa pyörää käyttämättömänä. Saa nähdä. Minin fiuge on vajaa kolme vuotta vanha ja uutena ostettu. Kylläpä siitäkin varmasti ihan kivan rahan saa sitten kirpparilla, mutta ei uskalla kyllä laittaa myyntiin ennen kuin on uusi alla.

Kolmetoistaveen koulumatka piteni puolella (tai vehkä vähän yli) ja ensimmäisen viikon on mennyt apostolin kyydillä. Tahti on vaan sen verran rauhallinen, että matkaan kuluu puoli tuntia jos ei enemmänkin. Aikoo kuulemma ensi viikolla ajella pyörällä, vaikka suosii lähes aina kävelyä. Taitaa tulla talvella aika aikaisia lähtöjä että ehtii kasin aamuina kouluun. Mini kulkee vaihtelevasti pyörällä, skootilla tai skeitillä. Vain pakon edessä talvella kävellen. Alakoulu on kuitenkin niin lähellä, että kävellenkin menee maksimissaan 15 minuuttia.

Toinen kouluviikko alkaa huomenna. Kirjoittaja on aina mielissään, kun koulut alkaa. Kyllä kahden ja puolen kuukauden kesäloma on koululaisille ihan riittävästi. Onneksi syysloma on tänä vuonna taas koko viikon mittainen. Siinä kohdassa sitä on taas sitten jo lomalle tarvetta. Mister A aikoo pitää sillä viikolla viimeiset kesälomapäivänsä, jotka jäi nyt kesältä pitämättä ja itekin oon järjestänyt siihen pari vapaapäivää. Sitä kohti nyt sitten vaan siis :)

Kivaa tätä päivää!

Sannis

lauantai 20. elokuuta 2022

Loppukesä

Lauantai. Tällä viikolla sää on ollut superkuuma, kostea ja painostava. Yök! Edellisyönä ukkonen jyrisi oikein kunnolla ja satoi ihan hullun kovaa. Eilen vähän jyrähteli, mutta onneksi ollaan päästy aika vähällä. Oon ollut kipeänä ja kotona muutaman päivän. Terassilla on pystynyt istuskella puoleen päivään saakka ja sen jälkeen on ollut pakko siirtyä sisätiloihin ilmalämpöpumpun alle. Loppukesä ei oo mun juttu. Senhän te jo tiesittekin. Tai onhan se jos sää on raikas, mutta tota ummehtunutta, kosteaa kuumuutta en kestä. 

Etätyön myötä sairasloman merkitys on muuttunut. Harvoin oon niin kipeä, että pitäisi vaan nukkua ja tylsistyn kuoliaaksi jos pitää koko päivä tuijottaa telkkariohjelmia. Työnantaja ei tietenkään vaadi työntekoa sairaana, vaan ihan omasta päätöksestä muutan osan sairaspäivistä etäpäiviksi ja avaan koneet. Vihaan yli kaiken olla sairaana, mutta nyt vähän mietin, että silver linings.. tulipa nyt aikaa tehdä rauhassa sellaisia hommia, joihin on yleensä vaikeaa löytää riittävän pitkää rauhallista slottia. Tottakai pähkäilen kuitenkin, olisiko syytä jättää työjutut kokonaan sivuun ja levätä...että kuinka paljon tällaiset jutut kuormittaa henkisesti... että polttaako just tällainen toimintamalli nykyään ihmiset loppuun. Kirjoittajallekaan loppuunpalaminen ei kuitenkaan ihan vierasta oo. Vai ressaako liika asian miettiminen kaikista eniten :D Vaikea arvioida.

Mini on alkanut käyttää Instagramia ja löytää sieltä kaikenlaisia ideoita. Taitaa olla vielä liian nuori mihinkään somesovelluksiin, mutta mun mielestäni IG on näistä harmittomin. Mini tsiigailee koiravideoita, skoottausjuttuja ja ruuanlaitto- + leivontavinkkejä. Tällä kertaa piti testata kotona vesimelonimehujäitä. Vesimelonin sisus kaiverrettiin pois, muusattiin blenderissä mansikoiden ja jugurtin kanssa ja sen jälkeen kaadettiin takaisin kuorikehykseen. Päälle ripoteltiin mustikoita koristeeksi. Pakastamisen jälkeen lisättiin vähän tomusokeria. Työt tykkäsi kovasti. Kirjoittajan hampaille mehujäät on vähän liian jäisiä. Kyllähän tämmösiä vois jaksaa tehdä kerralla isommankin satsin. Eipä tuo haittaisi jos kesällä jokapäiväinen jäätelö vaihtuisi välillä terveellisempään versioon.

Loppukesälle on nyt vielä sellaisia suunnitelmia, että ensi viikonloppuna kun on saarikaudenpäättäjäiset, mennään mökille. Jos vain ollaan kaikki terveinä. Sitä seuraavana viikonloppuna on PowerParkissa huvikauden päättäjäiset. Tytöillä on vielä BlackFriday-rannekkeet jemmassa ja nyt ei ole enää oikein montaa mahdollisuutta niitä käyttää. Tähdätään siis tuohon viimeiseen päivään. Kanadan sisko tulee kohta Suomeen ja aika nopsasti saadaan alkaa laittaa pakettiin mutsin 70-vuotisjuhlia, jotka juhlitaan syyskuussa. Syyskuulle on paljon muutakin hommaa. Kuun alkupuolella avataan töissä uusi keskus ja duunia sitä varten on vielä paljon. Loppukuussa vietetään toisetkin pyöreät synttärit meidän perheessä, kun pikkusisko täyttää 40. Silloin taidetaankin olla jo syksyssä. Mitä te aiotte puuhata nyt kun on vielä vähän kesää jäljellä?

Hyvää viikonloppua!
Sannis
 

keskiviikko 17. elokuuta 2022

Harrastukset

Koulujen alkaessa on täällä mietitty tiukasti myös harrastuksia. Meillä tytöt ei oo koskaan olleet mitään superharrastajia eikä kummallakaan oo ollut erityistä hinkua moniin juttuihin. Kirjoittaja itse taas karsastaa todella pahasti sitä, että suurimmassa osassa esim. urheiluharrastuksia alkaa jo nelosluokkalaisilla ja pienemmilläkin olla treenejä useamman kerran viikossa. Tietysti jos lapsi haluaa harrastaa monta kertaa viikossa, selkeästi jaksaa sen tehdä ja perheessä on siihen tarvittavat resurssit, on homma ymmärrettävää. Meille yksi tai kaksi kertaa viikossa yhtä lajia on enemmän, kuin riittävästi.

Kolmetoistaveellä oli jonkin aikaa ratsastuksen kaverina taidekoulu ja/tai tanssi, mutta on kuitenkin halunnut jättää ne pois. Taide on semmonen juttu, jossa on tosi lahjakas ja toivon, että sen pariin palataan vielä jossain vaiheessa jollain tavalla. Liikunnan suhteen oon tietysti sitä mieltä, että enemmän liikettä pitäisi olla ja mietitäänkin vähän, millä tavalla sitä voisi päiviin lisätä nuorelle, jolle liikunta ja urheilu ei tunnu niin luontaiselta.

Uusi yläkoulun koulumatka on vähän pidempi, kuin alakoulun ja Saimia pitää ulkoiluttaa, joten kävelyä onneksi kertyy päiville jonkin verran. Kerran viikossa on lehtien jako, jolloin tulee liikettä esim. portaissa ja ratsastus + tallityöt on tietysti joka viikko. Toivoisin, että kolmetoistavee kiinnostuisi vielä jostain, jossa saisi kehitettyä kehonhallintaa eikä pieni lisä aerobiseen liikuntaankaan olisi pahitteeksi.

Oon koittanut pitää asian rentona enkä painosta tai huoppaa liikunnasta kaiken aikaa. Haluan kuitenkin, että meidän lapsille on selvää, että liikkuminen kuuluu elämään ja on luonnollista, että sitä tehdään arjessa ja sitten myös ihan erillisenä liikuntahetkenä. Oma terveys ja toimintakyky on tietenkin tärkeintä ja ensimmäinen peruste liikunnan tarpeelle. Pelko omien paino-ongelmien siirtymisestä lapsille elää voimakkaana ihan vain senkin takia, kun tiedän kuinka paljon ne voi syödä aikaa elämästä ja kuinka paljon niihin keskittyminen voi viedä iloa ja aikaa kivemmilta jutuilta. En tietenkään lapsille puhu näistä painoasioista vaan koitetaan mennä terveys ja liikunnan ilo edellä.

Minille liikkuminen tulee luontaisemmin. Harrastusryhmiin osallistuminen taas ei. Testattu on nyt jalkapallo, ninjakoulu ja lentopallo. Kaikissa mini on käynyt hyvän aikaa. Niin, että varmasti on käynyt selväksi, onko juttu oma vai ei. Lentopallon olin ajatellut jatkuvan tänä syksynä, mutta jo muutamia viikkoja sitten mini alkoi iltaisin nukkumaanmenoaikana jutella, että ei haluaisi enää jatkaa. Juteltiin asiasta monta kertaa ja sanoin aina, että ehkä se vaan jännittää ja että eiköhän me nyt aloiteta treenit kuitenkin ja katsota miltä ne tuntuu. Uudet treeniaikataulut tuli ja niiden mukaan viikkotreenejä on kolme. Viime kauden kaksi oli meidän kaikkien mielestä enemmän kuin riittävästi. Kolmet treenit viikossa ja pelit päälle tuntui aivan liian suurelta määrältä lapselle, joka ei alunperinkään haluaisi pelata.. päätettiin, että ei tarvi jatkaa jos ei halua. 

Minin suhteen en koe, että liikuntaharrastus on välttämätön, koska liikkuu niin paljon muutenkin. Mietin kuitenkin, että joku harrastus olisi hyvä olla ihan vain sen takia, että oppisi sitä vähän vieraampien ihmisten kanssa oloa. Yritettiin etsiä kaiken maailman kokkikouluja, mutta ei löydetty mitään sopivaa. Aktiivinen etsintä päättyi, kun koulu alkoi ja saatiin lukujärjestys käteen. Hitsin pitkiä päiviä verrattuna viime vuoteen. Valinnainen ruotsi pidentää vielä kahta päivää tunnilla entisestään ja tuntuu, että harppaus on aikamoisen suuri.

Päätin, että harrastushommat saa jäädä jos ei erityisen mieleistä löydy. Koulussa alkaa tyttökerho nyt nelosella ja sinne mini aikoo mennä. Totutelkoot pidempiin koulupäiviin rauhassa ja mietitään harrastuksia uudemman kerran vähän myöhemmin. Mini käy auttelemassa siskoa lehtienjakohommassa melkein joka viikko ja nauroinkin, että siinähän sulla on harrastus. Sain hyvin pitkän katseen. Jako ei oo ihan kaikista mieleisintä puuhaa ja liian nuorihan mini vasta töihin virallisesti onkin. Ollaan kuitenkin katsottu, että aivan hyvin voi mennä mukaan, koska homma kestää vain tunnin verran ja minillä on aina joku suuri suunnitelma, jota varten haluaa säästää rahaa.

Vaasassa on skeittihalli, jossa ei olla vielä koskaan käyty. Oon nyt ottanut aukioloajat ylös ja aion viedä miniä sinne säännöllisesti skeittaamaan/skoottaamaan. Meidän lähellä on skeittipuisto, jossa mini käy kavereiden kanssa monta kertaa viikossa, mutta talvella ei tietenkään ulkopuistossa voi rullailla. Viime viikolla käytiin ensimmäistä kertaa motocross-radalla, josta mini on puhunut jo jonkin aikaa ja toivon, että mister A ottaa kopin siitä hommasta niin kauan, kuin voi vielä ennen lumen tuloa ajella. Nuo crossihommat saattaa tulla kalliiksi jos niistä innostuu, mutta tärkeintä on kai tässä vaiheessa, että saa kokeilla erilaisia juttuja. Eiköhän se oma sieltä sitten jossain vaiheessa löydy.

Ite haluaisin harrastaa Saimin kanssa jotain. Vaikka aina sanon, että inhoan kaikkia koiraharrastuksia :D Oon myös miettinyt, että kun tytöt on isompia, etsin tai perustan jonkinlaisen showlauluryhmän. Oma harrastaminen on nyt mahdotonta työaikojen puolesta. Jos harrastaisin iltaisin jotain, en näkisi perhettäni koskaan. Löytyispä joku juttu, joka tapahtuu aamupäivästä niin semmonen oliskin kirjoittajalle passeli.

Mitä teillä harrastetaan?
Sannis