keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Rauma


Viime viikonloppuna lähdettiin Raumalle. Aivan extempore. Mister A sai myytyä Volvon ja mulla alkoi heti sormet syyhytä viikonloppureissuun. Oltiin lähdössä mumman synttärilounaalle ja heitettiin supernopeaa kamppeet kasaan ennen sitä. Suunnattiin nokka kohti Raumaa heti, kun oli lounas syöty. Lopullinen kohde oli Saariston rengastie, joka on mua kiinnostellut tässä loppukesästä, mutta päätin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja nähdä Vanhan Rauman samalla. 

Yövyttiin Rauman Scandicissa lauantaina, aikeena lähteä sunnuntai-aamuna rengastielle. Yllätys oli melkoinen, kun päästiin hotelliin ja todettiin, että siellä ei olekaan ilmastointia. En kyllä hetkeäkään kuvitellut, että tonlaisesta ketjuhotellista puuttuu ilmastointi. Aina hotelleissa on ollut melkein liian viileää. Voi paskan marjat, että oli kuuma. Yli 30 astetta heittämällä. Ulkona oli kesän kovin hellepäivä ja me lähdettiin kotoa ilmalämpöpumpun ääreltä paistumaan hotelliin :) Onneksi oli jääkylmä uima-allas, jossa sai käydä pulahtamassa. Scandic Rauma ei ollut tosiaankaan mikään luxushotelli ja uima-allaskin oli toki aikamoisessa bunkkerissa ilman näköyhteyttä ulos.

Vanha Rauma oli aivan ihana. Niin kaunis ja idyllinen. Jostain kumman syystä hullu kuumuus viileni vähän illaksi ja pystyttiin jappailemaan hetki kaupungilla. Olisin mielelläni hengaillut pidempäänkin, mutta tyttöjen oli kova nälkä ja oli pakko lähteä syömään ja sen jälkeen nukkumaan. Päätin, että Raumalle tullaan takaisin. Ehkäpä jouluna, kun vanhoja taloja koristaa jouluvalot ja torilla on ehkä joulukojuja ja muuta tunnelmallista.

Sannis

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Troppari


Voi vitsi, meillä oli tyttöjen kanssa kiva Tropparireissu. Ei kauaa ehditty olla, koska piti töihin, mutta jotenkin niin yli kivasti meni. Tytöt viihtyi tosi hyvin keskenään ja uida pulikoivat yhdessä. Minä sain pötkötellä aivan rauhassa. Olis pitänyt ottaa lehti mukaan :) Mennään kyllä uudelleenkin aivan pian. Best.

Sannis

torstai 25. heinäkuuta 2019

Svedjehamn


Käytiin viime viikon sunnuntaina mister A:n kanssa kahdestaan Svedjehamnissa. Halusin käydä syömässä Salterietissa, koska ei oo koskaan siellä syöty. On se vähän nuhjuinen. Mietin siinä istuessa, että jos se olis mun, laittaisin sitä vähän. Pyyhkisin hämähäkinseitit aamuisin pois kaiteista ja fiksaisin tiskiä jotenkin houkuttelevammaksi. Ihan ookoo burgeri, mutta nelisen kymppiä yhteensä kahdelta. En tiedä oliko sen arvoinen. Mulla oli toki migreeni, joten kaikki oli senkin takia vähän nihkeää.

On se kyllä ihmeellistä, kun saa asua veden äärellä. Ei sitä nuorempana osannut arvostaa. En voisi kuvitellakaan, että asuisin jossain, missä vettä ei ole lähellä. Mister A tahtois veneen. Mä oon pitänyt venettä ihan turhana hankintana, mutta enää en tiedä. Olis ihana ajella KalaJannelle ja Ukkokarille. Ja mökille. Ja mihin tahansa. Varmaan siitä olis kaikki aina rikki ja koko ajan pitäis ostaa jotain veneen osaa :D

Ja muuten kyllä.. olotila rauhoittui heti, kun pidin pari jumppaa. On se ihmeellistä. Täyttääkö se jonkun mun perustarpeen vai mitä ihmettä? Onko se niin iso osa mua, että tuntuu kuin jotain puuttuisi? En tiedä, mutta jännä huomata. Tommin syntymäpäivä lähestyy. Nyt alkaa fiilikset olla sitte sen mukaiset. Herkillä mennään.
Sannis

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Outomuija



On mulla kuulkaa ihmeellinen fiilis tänä kesänä. Mitä ihimettä? Eilen aloin miettiä, että johtuuko tämä siitä, kun jumpat on tauolla. Että oonko sen takia  ihan pimpom? No, sehän nähdään, kun tänään ja huomenna on ensimmäiset jumpat. Jos se on se syy, saattaapi olla kyllä hyvinkin varmasti niin, että ensi kesänä jumppatauko on lyhyempi. Toki oli mukava tänä vuonna palata lomalta iisimpään viikkoon, kun ei ollut heti jumppia, mutta mutta..

Tuntuu, että nyt just mikään ei riitä. Tuntuu, että koko ajan pitäis olla jotain upeeta ja mahtavaa. Pitäis olla huikeita maisemia ja pakaduttavia onnen tunteita. Pitäis päästä matkoille ja sinne sun tänne. Tuntuu, ettei ihan tavallinen oleminen riitä nyt ollenkaan. Unikaan ei meinaa maistua ja yöt on rikkonaisia. Enkä tosiaan tiedä mikä mättää. Toivottavasti se johtuu tosta jumppien puuttumisesta, koska sehän on sitten helposti ratkaistu :)

Huuuh! Tytöt oli mummalla yötä ja mister A on jo lähtenyt töihin. Mulla on hetki aikaa ennen duunia. Ihan iisisti ny vaan hei :D :.D
Sannis

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Raippaluotopäivä


Eilen vietettiin päivä Raippaluodossa tyttöjen ja kamujen kanssa. Ajeltiin ihan ensimmäisenä Aava Kertun Kotitilalle, jossa ei ollakaan käyty useampaan vuoteen. Kymppivee oli aivan liekeissä. Kaverinsa samaten. Mini oli hillitympi :) Nelisen tuntia saatiin hyvinkin kulutettua ihmettelemällä eläinten puuhia. Vähintään puolet ajasta Kymppivee vietti rapsuttelemalla vanhaa ponia, jonka sai loppuviimein vielä taluttaa laitumelle. Onnenpäivä!  Ratsastaminen olis suurin haave, mutta vielä en oo varma, onnistuuko se mister A:n allergioiden vuoksi. Ehkä me keksitään konsti. Tuntuu olevan ainut asia, mikä nyt kiinnostaa. Olin kyllä iloisesti yllättynyt, kuinka rohkeasti typy meni eläinten joukkoon ja kuinka innoissaan oli niitä hoitaessaan.

Juotiin tilalla kaffit ja tytöt söi jätskit, mutta käytiin välillä myös vähän takaluukulla piknikillä. Mukana oli mansikoita, kurkkuja, tomaatteja, banaania yms. niin saatiin vähän terveellisempääkin mahantäytettä. Tietysti auton jemmasta löytyi myös karkkipäiväkarkit. 


Aava Kertulta ajeltiin Arkenille. Se ei kyllä vieläkään oo ihan mun lempipaikka. Aina siellä on jotenkin vähän tympeä palvelu ja pöydät likaiset. Niin nytkin. Ranskalaiset oli hyvät. Burgerin pihvi aikamoisen suolainen. Tytöt sai tuhottua yhden annoksen puoliksi ja olivat siihen tyytyväisiä. Katkarapuleivässä oli katkarapuaa vaikka muille jakaa :) Syömässä tytöt oli jo vähän reissusta hyytyneitä ja kaikkien käytös oli vähän niin ja näin. Ei sitten turhia istuskeltukaan vaan siirrettiin hommat uimarannan puolelle.

Arkenin ranta olikin tosi kiva. Hyvä hiekkapohja ja matalaa pienelle ponttoonille asti niin, että minikin pääsi hyppimään. Typy löysi kavereitakin ja ihan onnellisena siellä joidenkin tyttöjen kanssa uiskenteli. Kymppivee ja kamu kyllästyi nopsammin ja pötkötteli hyvän aikaa pyyhkeillä. Meillä aikuisilla ei ollut paras mahdollinen varustus uimarantapuuhiin ja meinasi olla vähän kuuma. Taisi olla ensimmäinen hellepäivä tälle kesälle.

Kotimatkalla koukattiin Citarin kautta ja haettiin vähän koulunaloitusjutskia. Ekaluokkalaiselle penaali, kyniä ja terotin. Nelosluokkalaiselle kyniä, paperia ja tennarit. Saas nähdä onko kynät tallessa vielä, kun koulu alkaa :)

Tosi kiva päivä! Ilta meni terassilla pötkötellessä. Tytöt ja naapurin tenavat melskasi uima-altaassa ja sen jälkeen jatkoivat vielä sisäpuuhissa. Ite otin iltapuhteiksi imurin käteen ja pesin vielä lattiat ja vessankin. Mister A ehti Tampereen reissulta kotiin just, kun tytöt oli meneet sänkyihin. Kaverin auton haussa tuli vähän mutkia matkaan, mutta pääsivät kuitenkin saman vuorokauden aikana kotiin.

Hyvä päivä!
Sannis

torstai 18. heinäkuuta 2019

Suljettu


Blogi on nyt suljettu ja näkyy vain mulle itselleni. Kysymys kuuluukin, tuleeko vielä kirjoitettua. Miksi piti sulkea? Siksi, että jotenkin väsyin tähän yksinpuheluun. Kommentointi on loppunut lähes kokonaan ja 99,9% lukee hiljaa eikä koskaan jätä mitään merkkiä itsestään. Vaikka yksinäistä hommaahan tämä toki sillain lähtökohtaisesti on, mutta toiveena olis kuitenkin jonkinlainen vuorovaikutus, jota blogin alkuvuosina olikin. 

Ymmärrän toki hyvinkin sen, että ei ehdi tai jaksa tai viitsi kommentoida. Jokaisella on elämässä ne omat kiireet ja nykyään somekanaviakin on hullun paljon. Ei sitä ehdi jokaista erikseen kommentoida. Itselle alkoi kuitenkin tulla sellainen olo, että en enää halua jakaa asioitani saamatta mitään vastakaikua. 

Joskus myös pelkään, että loukkaan kirjoituksillani. Niinkin on käynyt. Kaikki ei arvosta näitä mun tekstejäni ja vaikka toki silloinhan ei kannata lukea, niin en kuitenkaan pysty ihan kokonaan ohittamaan asiaa. En tietenkään halua satuttaa ketään. Vuosien varrella erilaisissa olotiloissa on tullut kirjoiteltua kaikenlaista, joista on voinut rivien välistä lukea varmasti juuri sitä mitä on halunnut. Välillä toki oon sieltä rivien välistä ihan tahallani viestinytkin ymmärtämättä, että viesti ei välttämättä mene oikeaan paikkaan, oikealla tavalla.

Väsyin vähän siihenkin, että osa jengistä ajattelee blogitekstien perusteella tietävänsä mun kuulumiset. Ja toki, tietäähän ne.. juuri sen, mitä milloinkin haluan julkisesti jakaa. Kyllä mä niin toivoisin silti, että joku jaksaisi kysyä mitä kuuluu ja muistaa, että blogissa on vain pieni raapaisu tai joku hetki elämästä. Mua vähän vaivaa nyt semmonen arvostuksen puute. Tuntuu, että oon itsestäänselvyys ja ärsyttävästi "joka paikassa" esillä..

Viime aikoina oon miettinyt paljon myös sitä, muistanko ite kysyä muilta, mitä kuuluu. Tai jos kysyn, oonko kiinnostunut vastauksesta. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tuun, sitä vähemmän haluaisin olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kuulostaa kamalalta, mutta ihan oikeasti, jotensakin se on kuitenkin just niin.

Huh, aikamoista!
Sannis 

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Kymppivee


Tänä kesänä oon hermostunut kymppiveehen muutaman kerran oikein toden teolla. Ilmoilla alkaa olla teinin elkeitä. Oon vähän huolissani siitä, mitä on tulossa, kun tuntuu että nyt jo ottaa välillä niin aivoon. Ihan selkeästi nyt on alkanut uusi aikakausi, joka tietysti kuuluu asiaan, mutta kyllä mua ärsyttää se, että mikään ei riitä. Kymppiveenä ollaan näköjään vähän samanlaisia, kuin kolme- tai neljäveenä, ihan koko ajan vailla jotakin.

Kymppiveenä pitää saada limsaa ja jätskiä. Pitää saada uusi kannettava ja puhelimeen joka ikinen päivä uusia sovelluksia ja pelejä. Pitää saada YouTube-kanava ja SnapChat, koska kaaaaaaikilla muillakin on. Pitää saada kavereita yökylään tai mennä kavereille yökylään jatkuvasti. Pitää saada tehdä slimejä ja sotkea koko kämppä. Pitää saada ostaa koko ajan jotain ja mennä Jungle Juice Bariin. Pitää päästä Duudson Parkiin ja MiljoonaTivoliin. Pitää saada koira ja pupu ja mieluiten pari muutakin kotieläintä. Pitää saada mennä uimaan altaaseen, joka on kaksikymmentäkertaa luvattu olevan riittävän täynnä uimista varten SEURAAVANA päivänä.

Kymppiveenä jos ei saa jotain haluamaansa, jäädään istumaan naama vääränä kaikkien keskelle ja näkyville niin, että varmasti kaikki tietää, että yhdellä on tylsää ja ärsyttävää ja että varmasti kaikilla muillakin menee, jos ei päivä niin ainakin se hetki pilalle. Murjotus alkaa samantien jos pitää lähteä kävelylle tai vaikka ruokakauppaan. Aina jos jostain tulee sanomista, heittäytyy kymppivee marttyyriksi: "Niin, kun mä oon niin tyhmä etten osaa tehdä mitään oikein!". Kun ennen lähes kaikki äidin ehdottamat jutut sai kannatuksen, saa ne kymppiveeltä nykyään myrtsin naaman. Mikään ei oikein nappaa eikä huvita. Kavereiden kanssa tramppahetket ja ulkoilut on paaaljon entistä lyhyempiä ja aamusta iltaan huvittais vain lojua. Leikkipuistossakin kymppiveenä voi maata pitkin nurmikkoja, koska ei mitenkään jaksa olla jalkeilla. Ite niin tykkäisin ylisosiaalisen duunin vastapainona edelleen tehdä asioita vain meidän perheen kesken, mutta kymppiveenä vingutaan kavereita mukaan joka helkkarin retkelle. Välillä tottakai otetaankin kamut oikein mielellään mukaan ja sekin on hauskaa, mutta come on!! Ei kukaan voi koko aikaa haluta vieraita tenavia joukkoon.

Huuuh! Vielä se kuljettaa retkillä pehmolelua mukana ja ulkoiluttaa lelukoiraa oikean kaipuussa. Vielä se on niin reipas, auttaa siskoaan ja tekee kotitöitä. Vielä se tuo äidille metsästä kukkia ja kertoo silmät loistaen kavereiden kanssa tekemiään juttuja. Vielä se on niin hitsin pieni.. kymmenen vuotta. Ja silti se osaa olla niin hemmetin kiittämätön kakara, että mulla aivan ottasuoni pullistuu!

Semmosta.

Pitkän aikaa oon kirjoittanut tytöistä hyvin vähän, mutta nyt tilanne vaatii. Kymppiveelle saatan ehkä näyttää tämän kymmenen vuoden kuluttua. Tai kahdenkymmenen :D Sitten, kun oon saanut sen takaisin. Niin mä ajattelen.. että tästä eteenpäin mun rakas tyttöni loittonee musta, vaikka kuinka yritän pitää sitä lähellä. Itken karvaisia kyyneliä sen takia. Mutta sitten kun on riittävästi ikää, se ymmärtää tulla takaisin. Ymmärtäähän?

Ymmärrättekö mitä tarkoitan? 

Sannis

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kesälomalla..


..matkustin.
..tapasin ystäviä.
..nautin kotona olosta.
..ehdin tylsistyä.
..otin toisina päivinä etäisyyttä someen ja toisina päivinä roikuin siellä samojen päivitysten ääressä sata kertaa.
..olin onnellinen Suomen viileästä säästä.
..en ehtinyt hermostua tiskaamiseen, koska elettiin niinkuin pellossa ruokailujen suhteen eikä syötykään viittä ateriaa joka päivä.
..poimin mustikoita.
..uin meressä.
..veneilin.
..kävin shoppailemassa.
..suursiivosin.
..lojuin poolilla ja terassilla.
..söin ulkona.
..katsoin auringonlaskua auton ikkunasta.
..en päässyt Pietarsaareen enkä Kristiinankaupunkiin.
..löysin vaatekaapistani kerrankin tarpeeksi oikeanlaisia vaatteita kaikkiin tilanteisiin.
..valokuvasin vähemmän, kuin olisin halunnut.
..mietin joulun suunnitelmia.
..mietin paljon sitä, kuinka some vaikuttaa elämään. Pähkäilin myös ihmissuhteita ja omia tunteita niihin liittyen.
..ostin mansikoita ja laitoin niitä pakkaseen.
..hermostuin kymppiveen alkavaan teinimeininkiin.
..olin onnellinen omatoimisista, fiksuista lapsistani.
..vietin superkivan viikonlopun mister A:n kanssa kahdestaan.
..olin onnellinen.

Tuomio: Vuosi 2019 on tähän asti ollut hyvä!
Vuoden 2019 kesäloma oli hyvä!
Sannis

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Mökkilife


Ollaan ehditty mökille vasta pari kertaa tänä kesänä. Tytöt on taas käynneissä yhden-kaksi voitolla. Vielä jaksaa kymppiveekin kiinnostua mökkipuuhista, mutta kyllä tänä kesänä on vähän teini-iän tuloa havaittavissa. Välillä meinaa olla tylsää ja kaikista ihaninta on, kun saa vain lojua. Mieluiten tietysti puhelin kädessä. Väsyttää kuulemma niin hiiiiiirveesti aina. Varsinkin silloin jos pitäisi osallistua esim. ruuan laittoon :D Mini menee vielä ihan hulluna pitkin pihoja mökillä, samoin kuin kotonakin. Se keksii kaikenlaista hommaa ja haluaa olla ulkona koko ajan.

Mustikoita oli jo aika paljon kypsänä nyt, kun toissapäivänä käytiin. Kerättiin pieni kipollinen jo mukaan. Pakko ostaa mustikoita tänäkin vuonna, mutta eiköhän me käydä niitä ainakin pariin otteeseen myös noukkimassa. Mökillä mustikat on melkein pihassa. Ei tarvi mennä metsään ollenkaan. Tänä vuonna outoa on se, että myös hyttysiä oli jonkin verran. Yleensä hyttyset ei jostain syystä löydä metsästä mökin pihaan.

Mökillä oli taas lämmin. Laiturilla auringossa suoraan sanottuna kuuma. Tämä kesähän on muuten ollut aika viileä. Mua ei haittaa. En toki meinaa uskaltaa sanoa sitä ääneen kun tapaan saada kunnon palauteryöpyn, mutta mä pidän viileästä ja Suomen kesästä :D Aurinko on paistanut kuitenkin taas tosi paljon ainakin täällä Vaasassa ja se riittää kyllä mulle. Ihanaa, kun ei tarvi hikoilla. Olis tietysti ihanaa, kun aamuisin ja iltaisin vois istuskella terassilla ilman pitkähihaisia ja peittoja, mutta jos vaihtoehto on ne viime kesän helteet, otan kyllä ehdottomasti mielummin tämän.


Sannis

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Ekaluokkalainen


Uskomatonta, että meillä on pian toinenkin koululainen. Miten aika voi mennä niin nopeasti? Lomalla ollaan tehty suursiivous minin huoneeseen ja mister A maalasi seinistäkin kaikki reiät ja kolhut piiloon. Uutta reppua en luvannut ekaluokan kunniaksi ostaa, koska eskaria varten ostettu reppu on edelleen ihan perfect, mutta huonetta tosiaan fiksattiin koululaiselle sopivammaksi.  Nyt on pöydällä tilaa tehdä läksyjä.

Mini itse on niin onnellinen siististä huoneestaan. Heitettiin useampi pussillinen kaikenlaisia kyhäelmiä roskiin ja kummasti tuli tilaa. Meidän talon ainoa vaatehuone on minin huoneessa ja sekin oli kyllä taas aika kamalassa kunnossa. Nyt on sekin siivottu ja siistitty. Saas nähdä kauanko pysyy siistinä.

Mini odottaa innoissaan kouluun menoa. Ei tunnu vielä kovin paljoa jännittävän, mutta eiköhän senkin aika tule. Itsellä on jotenkin tosi haikea olo ja toisaalta taas helpottavaa, että tytöt kasvaa. Luulen ja toivon, että minin koulutie tulee alkamaan helposti. Typy on omatoiminen ja sopeutuvainen eikä paljoa turhasta urputtele. Mutsia helpottaa myös se, että opettajaksi tulee kymppiveen tuttu ope. Toki kymppiveelle tulee sitten uusi opettaja, mutta toivon, että sekin muutos menee ilman ongelmia. Molemmat tytöt on kiinnostuneita oppimaan uutta ja hoksusta kotoisin, joten hyvät tsänssit on, että koulutie jatkuu yhtä smoothisti, kuin se on meidän perheessä tähänkin asti sujunut.

Vaikka muutama pieni muutos tulevan koululaisen huoneessa tehtiin, on pari juttua mitkä pysyy paikoillaan ->


Tonttu vartioi sängyn nurkassa oli sitten kesä tai talvi :) Tyynyn mini teki itse ja Isonallen toi Lasse-pappa, kun kymppivee oli yhden päivän ikäinen. Annukka ei siitä niin piitannut, mutta Aamun mukana se on kulkenut jo yli kuusi vuotta.

Aikamoista.
Sannis

torstai 11. heinäkuuta 2019

Liikkeelle


Viimeiset lomapäivät on käsillä. Vähän ristiriitaisin tunnelmin niitä tässä viettelen. Haikeaa, että loma loppuu. Toisaalta niin ihanaa päästä taas jumppahommiin ja saada vähän rytmiä päiviin. Huomaan, että nyt loppulomasta oon nukkunut huonosti ja oon varma, että se johtuu osaltaan liikunnan puutteesta. Oon ottanut tämän loman palautumisen kannalta ja kovemmat treenit on puuttuneet kokonaan. Sykemittari on levännyt laatikossa ja oon tehnyt kävelyä ja kehonhuoltoa oman fiiliksen mukaan. Nyt ajattelin kuitenkin päättää lepoviikot vähän suunniteltua lyhyempään ja lähteä tänään mäkitreeneihin. Vaikka kaipaan kovempaa liikettä, tuntuu lähteminen tahmealta tauon jälkeen. Aina sama laulu. Onneksi on treffit sovittuna kaverin kanssa niin ei voi perua :)

Pian saakin ruveta suunnittelemaan syksyn treenejä. Omat ohjaukset tulee tietysti ensin. Sen jälkeen pitää miettiä muut hommat. Kävely on mulle helpoiten toteutettavaa peruskuntotreeniä, mutta jostain syystä se tuntuu jumittavan pakaralihaksia ihan hemmetisti ja tänä vuonna on jumit jopa kipeyttäneet selkää aika mojovasti. Ehkä yritän tehdä vaan venyttelyä ja huoltoa enemmän niin ei tarvi luopua kävelystä. Siinä saa kuitenkin kaivattua raitista ilmaa niin helposti samalla. 

Ohjaukset painottuu suurimmaksi osaksi alkuviikkoon, joten loppuviikkoon täytyy mahduttaa jotain omaa treeniä. Tekis mieli ottaa valmentaja, jonka kanssa treenata aina tiettyyn aikaan. Ei tarvis itse miettiä, mitä tehdä ja koska. Olis myös joku joka tekis ohjelmat ja ite sais vaan präiskiä menemään. Hmm, täytyypä vähän pähkäillä. Ja siis... ehkä me mennään nyt ensin tämä loma loppuun ja aletaan sitten miettiä tulevia hommia.

Sannis 

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Weekend


Vitsit, että meillä oli kiva weekendi! Tytöt lähti mummun matkaan ja me mister A:n kanssa jäätiin kotiin. Muutaman vuoden ajan ollaan järjestetty kesällä aina yksi vapaa viikonloppu vain meille kahdelle ja se on ollut kyllä superkiva juttu. Ja ihan mahtavaa, että sellainen on meille mahdollista.

Käytiin pariinkin otteeseen lounaalla kaupungilla ja hoideltiin asioita.. Mister A:n auto vetelee viimeisiään ja siihen liittyviä juttuja koitettiin fiksailla. Eli etsittiin siis uutta autoa, joka olis huippuhyvä, mutta ei maksais oikeastaan mitään :D :D Fiksailtiin myös kotona, koska talven mittaan useampikin juttu on päässyt vähän rempalleen. Nyt saatiin vähän makkaria siistimmäksi ja olkkariinkin päivitystä.

Perjantaina istuttiin iltaa kavereiden kanssa rantsussa ja yllättävän lämmin siinä ilta-auringossa oli, kun tuuli ei osunut kohdalle. Skoolattiin kuoharit ja höpöteltiin niitä näitä. Auringon laskiessa kylmyys meni sen verran syvälle, että sen jälkeen ajeltiin kotiin. Jengi on taas ihan kypsänä näistä meidän kesäsäistä. Mua ei yleensä haittaa, että on viileää. Ei nytkään. Aurinko on kuitenkin paistellut aika kivasti eikä sadetta oo tarvinnut kaiken aikaa pidellä. Kroatian ja meidän viime kesän tuskakuumuus on vielä mielen päällä niin, että nautin kun ei hiki valu pitkin selkää.

Päätettiin viikonloppu vielä ystävien kanssa meidän terassilla. Grillattiin ja maisteltiin yli hyviä suklaamansikoita. Istuttiin koko ilta ulkona ja vedettiin vilttiä päälle, kun alkoi tulla kylmä. Oon niin onnellinen nyt, kun meidän terassilla on kivat kalusteet ja oon viettänyt siellä tosi paljon aikaa. Paviljonki tuo semmosta kodikasta fiilistä eikä haittaa vaikka vähän sadettakin ropsisi. Lämmitin pitäis vielä hommata ja pari lyhtyä syksyä varten niin sitten olis ihan perfect.

Että olipas kiva viikonloppu! Ja olipas ihanaa saada tytöt sen jälkeen kotiin <3
Sannis

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Kesälomalla


Kesälomasta öbaut kolme viikkoa taputeltu ja aivan hyvä on ollut. Vähän meinas ressiä pukata tossa viime viikon lopulla, mutta kun tämän viikon alussa päätettiin perua Himokselle Jysäriin lähtö, alkoi kummasti helpottaa. 

Tällä viikolla käytiin päiväreissulla Tuurin Miljoonativolissa. Syötiin pitsaa. Juotiin Proseccoa. Katseltiin auringonlaskua. Juotiin terassilla kahvia. Leikittiin legoilla. Käytiin kaupungilla. Fiksattiin kotia. Katottiin telkkaria. Istuttiin rannassa. Vietettiin aikaa mister A:n kanssa kaksistaan. Tällä viikolla ostin myös yhden joululahjan :D
Sannis


torstai 4. heinäkuuta 2019

Kroatia (part 3)

Kolmannen Kroatia-postauksen kuvat on puhelimesta. Oma puhelin hajosi Tukholmassa. Putosi maahan ja kameran linssi meni rikki. Suurimman osan ajasta reissussa pummailin siis mister A:n puhelinta kuvaamiseen. 59 euroa muuten maksoi puhelimen korjaus, kun päästiin Suomeen. Ei oikein paha mun mielestä. Pelkäsin jo, että joudun puhelinkaupoille.

Vietettiin Pulassa neljä kokonaista päivää. Hotellialue osoittautui tosi kivaksi ja niin suureksi, että sieltä oli vaivalloista lähteä. Hirmuhelteet vaivasi Eurooppaa just meidän reissun aikana ja jos normaalisti kesäkuussa on meille liian kuuma reissata niin nyt oli kyllä välillä aika tuskaa. Hotellialueelta poistuminen vaati tosiaan kävelyä aika pitkästi ja kovin montaa kertaa ei sitä uskallettu tehdä, koska mini sai ekana päivänä liikaa aurinkoa ja oli vähän puolikuntoinen kolme ensimmäistä päivää. Pari kertaa toki pyörähdettiin Pulan kaupungissa tsiigailemassa menoa. Kerran sightseeing-bussilla ja kerran taksilla (koska yhdellä unohtui kengät kaupunkiin ekalla kerralla :D). Resortilta lähtevät taksit oli kalliita. Ei mitään verrattuna Kanarian kolmen euron kyyteihin. Kaupungista takaisinpäin hinta olikin sitten jo puolet edullisempi.

Hotellin allasalue oli tosi ihana. Meren rannalla kävi pieni tuulenvire ja se teki helteestä lempeämmän. Alue oli siisti ja vessat puhtaita. Ilmeisesti Kroatiassa on tapana täyttää hotellienkin altaat merivedellä ja siitä tulee kyllä miinusta. Samoin maksullisista aurinkotuoleista altaalla. Jopa niissä paremmissa hotelleissa asuvien piti maksaa tuolinsa ja varjonsa erikseen. Yllättävästi altaalla oli kuitenkin hyvin tilaa, vaikka alue oli jättiläisen kokoinen. Ehkä just sen maksun takia? Vietettiin altaalla pitkiä aikoja, koska varjon alla oli vaan ihan täydellistä pötkötellä.

Altaan lisäksi uitiin meressä. Jopa minä kävin uimassa monta kertaa. Normaalisti inhoan mennä mereen, mutta nyt kirkas vesi teki hommasta jotenkin paljon mukavampaa. Kivirannat oli mun mieleeni. Ei ärsyttävää joka paikkaan tukkivaa hiekkaa. Rannoilla olis saanut olla uimakengät, mutta kyllä me ilmankin pärjättiin. Mini osti räpylät ja molemmat tytöt snorklaili ihan innoissaan. Meitä lähimpänä oleva pikkuranta oli sopivasti varjossa iltaisin, joten siellä oli kyllä yli mukava pulikoida.

Ruoka oli kallista hotellialueella. Ei yhtä kallista, kuin Suomessa, mutta lähes. Ruuanlaitto omalla kämpillä jäi ihan minimiin, koska "täydellisesti varusteltu minikeittiö" ei todellakaan ollut sitä mitä odotettiin ja niin ahtaassa oli hankala mitään laittaa tai syödä. Muutamat kananmunat paisteltiin ja aamupalaleivät fiksattiin, mutta suurimmaksi osaksi syötiin alueen ravintoloissa. Alueen ruokakauppa oli tottakai myös hintava ja aikamoisen kalliiksi reissu meille kyllä tuli. Pulan kaupungissa kun käytiin limsalla, ei hinta tuntunut olevan kovin paljoa edullisempi. Varmasti vähän sivummalla olis löytynyt paikallisten mestoja ja hinnat olisi olleet sen mukaiset.

Kaiken kaikkiaan meidän reissussa oli ihania juttuja ja sitten taas oli tosi nuivia juttuja. Kroatiaan matkataan ehdottomasti uudestaan. Rakastuin kyllä niihin maisemiin ihan täysin. Asunto oli alusta loppuun asti hirveä ja neljän yön jälkeen olin niin valmis himaan. Olin oikeasti tosi onnellinen ettei oltu varattu täyttä viikkoa. Viidentenä, viimeisenä yönä heräsin siihen, kun mister A tärisi kuumehorkassa mun vieressäni. Ei voi olla todellista! Ajattelin, että alan kyllä ihan oikeasti itkeä jos ei päästä aamulla lähtemään kotiin. Huoneen "ilmastointi" oli kaksi ilmalämpöpumppua, joista toinen jopa toimi. Meidän poissaollessa pumppu viilensi huoneen ihanasti, mutta yön aikana ehti tulla tuskaisen kuuma ja kostea. Ei uskallettu pitää niin ahtaassa tilassa pumppua yöllä päällä ettei tytöt sairastu. Mietin etten nuku kyllä enää ainuttakaan yötä siinä paikassa. 

Onneksi ei tarvinnut. Mister A tokeni sen verran, että pystyttiin matkustaa. Koko päivä tietysti reissattiin, että päästiin takaisin Vaasaan. Oltiin kaikki ikionnellisia, kun kotiovi aukesi. Mister A:n olot toki huononi uudelleen ja monta päivää meni sairastaessa. Vieläkin kuulemma meinaa olla vähän hutera fiilis.

Että semmonen retki. Ei ihan meidän parasta settiä, mutta kyllä mulla tässä joka päivä on matkasivut olleet nettiselaimessa taas auki. On tää kuulkaa kummaa hommaa :D

Sannis