perjantai 31. maaliskuuta 2017

Blaablaablaa


Niin sitä sai vaan taas herätä lumiseen maisemaan. Kauniilta se näyttää kyllä, kun ulos tsiigailee, mutta mun puolesta olis voinu jäädä toi lumi satamattakin. Ei millään jaksais sitä loskapaskaa ja olikin tosi kiva, kun muutaman päivän ehti olla tiet jo aika sulana.

Tänään ei taida tytöt päästä fillaroimaan. Mini oppi jo viime kesänä ajamaan ilman apupyöriä ja nappas käyttöön nyt sen fillarin, mikä Annukalla tais olla kuusvuotiaana. On se kyllä ihme tenava toi meidän Aamu. Kun se jotain päättää, niin sen se sitten kans tekee :)

Tänään mulla on suunnitelmissa fiksailla kotia. Meillä on I-H-A-N järkyttävän näköistä. Joka paikka täynnä roinaa, tiskit pöydillä, pyykit pitkin poikin ja leivänmuruja niin, että niihin pian hukkuu. Huuhhuh! Tänään ehtii onneksi ottaa pienen kurinpalautuksen.

Duunissa on luvassa iltapäivällä Spinning. Mulla on oikeassa kädessä joku hitsin tulehdus. Vähän ylirasitusta ilmeisesti, mutta lääkäri antoi luvan spinnata jos se ei tunnu pahalta. Muutamia öitä oon nähnyt painajaisia ja heräillyt, kun olkapäätä on särkenyt ja kyllä tuo käden kunto vaivaa näissä normiaskareissakin, mutta eiköhän se pian hellitä, kun ymmärtää lepuuttaa vaan.

Mukavaa perjantaita!
Sannis

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Guilty pleasures

Tiedättekö ne biisit, jotka on jotenkin vähän seminoloja, mutta kuitenkin niin ihania? Ne, joita ei melkein kehtaa myöntää kuuntelevansa, mutta silti aina silloin tällöin autossa on pakko laittaa käsi nyrkkiin ja laulaa mukana täysillä?

Jep, just ne on niin parhaita! Tunnistatteko mun Guilty pleasures-biisin? Kuuntelen siitä yleensä vain tämän yhden kohdan ja useimmiten vähintään neljä kertaa putkeen *tähän se hymiö, jolla on kädet silmien edessä :D :D

**********

Will you raise me up, will you help me down?
Will you get me right out of this godforsaken town?
Can you make it all a little less cold?

Will you hold me sacred, will you hold me tight?

Can you colorize my life, I'm so sick of black and white!
Can you make it all a little less old?

Will you make me some magic with your own two hands?
Can you build an emerald city with these grains of sand?
Can you give me something I can take home?

Will you cater to every fantasy I've got?
Would you hose me down with holy water, if I get too hot?
Will you take me places I'll never know?


**********

Samalta artistilta tämän lisäksi vain yksi kappale pääsee mun listalle. Arvaatteko mikä se on?


Mikä on sun Guilty pleasures artisti/biisi?
Sannis

P.S. Nuorempana kuuntelin faijan ostamaa Juha Vainion c-kasettia. Se oli niin hyvä! Mutta aika noloo hei. Vieläkin Vanhoja poikia viiksekkäitä saa mut poraamaan :D

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Tallinna-tuliaiset


Niin, että mitä tuli ostettua Tallinnasta? No servettejä ja käsisaippuaa. Ja kyllä, nämä on Tigerista. *Tähän semmonen hymiö, joka itkee, koska nauraa niin kovaa. Aikamoiset shoppailijat! Mutta siis.. Vaasassahan ei oo Tigeria, joten ois kuitenkin pitänyt lähteä muualle, että olis saanut pupuservetit ja nuo ihanat koristevalot. Mister A osti morttelin, kun entinen oli liian iso ja painava. Rouvan mielestä siis.

Ei siis paljoa tullut shoppailtua tällä reissulla. Eikä ollut aikomustakaan. Kylmän kelin takia päälle puetut villasukat ja vaatekerrokset ei hirveästi houkutelleet kauppakierroksille hikoilemaan ja tyttöjen kanssa shoppailu on muutenkin suhteellisen rasittavaa. Reissukassa taas oli sen kokoinen, että nämä pikkujutut ja laivaostokset oli ihan riittävästi. Tytöt sai ostaa muutaman mieleisensä tuliaisen ja jostain supermarketista löysin noiden hauskojen eläinvaahtokarkkien lisäksi vielä pääsiäiskalenterit neitokaisille. Kyllä, nykyään tehdään näköjään joulukalenterien lisäksi myös pääsiäisversioita :D

Sannis

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Tallinn


Terkkuja hyytävän kylmästä Tallinnasta!

Raskas, mutta kiva viikonloppu takana. Instagram-seuraajat tietääkin, missä on menty. Ensin yksi yö Espoossa ja sieltä mutsi päiväksi Helsinkiin EasyFit-yrittäjäpäiville ja A-tiimi SeaLifeen ja muihin humputuksiin. Sen jälkeen koko jengi laivalla Tallinnaan. Ja ei, laivat ei edelleenkään oo mun juttu, mutta ekaa kertaa ymmärsin ostaa (tai siis mister A ymmärsi ostaa) ja jopa ottaa matkapahoinvointilääkettä ja kappas, sehän auttoi. Kaksi yötä Radisson Park Innissa (tosi kiva hotelli ihan sataman lähellä.. vinkvink), yhden päivän pikarundi Tallinassa ja sen jälkeen takas himbeen.

Mitenkäs muiden viikonloppu sujui?
Minä ehdin viime viikon aikana palautella jonkin verran kuvia blogiin, mutta aikamoinen työmaa on vielä edessä. Huhhuh :D

Sannis

maanantai 20. maaliskuuta 2017

What the hell happened?!


No niin. Blogiin tallennetut kuvat tallentuu Picasa-verkkoalbumeihin. Siellä sitte tossa aamusella poistelin niitä kuvia, jotka oon ladannut, mutta en ookaan blogissa käyttänyt ja yhtäkkiä yhden klikkauksen jälkeen koko Life 2.0 -kansio oli hävinnyt. Whaaaat?! Mielestäni en sitä poistanut, mutta poissa se vain oli. Kaikki roskakorit tyhjiä ja koko blogi tyhjä kuvista.

Tuli jäätävä fiilis! Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja itkukin meinas tirahtaa. Rakas blogi, jota oon melkein päivittäin rakentanut, on nyt täynnä harmaita kieltomerkkejä. Otin siinä parit puhelut mister A:lle ja heitin parit some-päivitykset. Sitten alkoi helpottaa. Sitten alkoi repeilyttää. Ei helvetti, mitä touhua. Meidän elämä on kyllä niin just tämmöstä aina.. säätämisen määrä on vakio. Muuten oliskin varmaan aika tylsää :D Minikin siinä imuroi aikansa kuluksi yhden kaulahuivin, että varmasti olis tämäkin maanantai perus komediakamaa.

Palautin otsikon ja sivupalkin kuvat. Muuten on vielä aika ankeaa. Nyt on vähän semmoinen olo, ettei tiedä mitä tekis. Että ei haluais pitää blogia puolinaisena ilman kuvia, mutta että yksittäinkö niitä nyt sitte alkaisin palauttelemaan postauksiin?! Mietin jo, että onko tämä nyt merkki lopettaa ja keskittyä muihin asioihin. Hämärää! Miten tästä onkaan tullut niin iso asia, että aivan kuin osa itsestä puuttuu, kun kuvat katosi. Onhan ne tottakai mulla koneella suurin osa tallessa, mutta kun niiden kuuluis olla täällä.

Picasa kuulemma poistuu ihan näillä näppäimillä. Mun ei nyt tarvitse varmaan perehtyä siihen, tarviiko sieltä kuvia itse siirtää johonkin muualle vai siirtyykö ne automaattisesti :D :D Suosittelisin muita tsiigailemaan asiaa, että olis kuvat vähän paremmassa tallessa kuin mun.

Niin maanantai.
Sannis

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Life


Tällä viikolla on puuhailtu jo pääsiäisoksia. Kiva väsätä ajoissa, niin tekeminen on kivaa eikä stressaavaa. Ekaluokkalainen laitteli asetelman valmiiksi valokuvausta varten. Ensin kuvattiin ja sit vasta askarreltiin. Kuvan lasilaatikko on muuten typyn oma. Henkkamaukan synttärilahjakortti käytettiin siihen ja yhteen toiseen lasipurkkiin. Jäi siinä vaatteet kakkoseksi, kun Annukka näki H&M Home - osaston :D

Askartelut sujui kivasti kuuman mehun äärellä ja sulatettiinpa siinä vielä pakkasesta yksi piparitaikinakin. Vielä muutama sinne jäikin, koska hamstrasin niitä Lidlin alesta joulun jälkeen. Ihanan helppoa ja vaivatonta leipomista ja aina mieluista puuhaa silloinkin, kun ei mikään muu kelpaisi, kuin telkkarin tsiigaaminen.

Huh, jotenkin väsyttävä viikonloppu takana. Just sitä telkkaria pitäis muka saada katsoa koko ajan. Jos ei telkkaria, niin tablettia tai puhelinta. Tytöt on jotenkin herkillä nyt ja tuntuu, että koko ajan takutaan jostain. Äitiä tarvitaan ihan jokaiseen hommaan. Kämppä on kaaoksessa, samoin piha. Valo on toki ihanaa. Tytöt kaivoi jo pyörätkin esiin ja tehtiin pari fillarilenkkiä niitä teitä pitkin, jotka oli jo sulat. Kesä sais nyt tulla vähän nopeammin.

Nyt lähdetään ystävien luo dinnerille. Ihanaa, ettei tarvi enää tänään ite laittaa ruokaa! Vielä tässä lähtötohinoissa neljävee yllätti. Sen lempiväri on sininen ja vihreä. Se haluaa katsoa telkkarista aina Spidermania ja Lego-juttuja. Se leikkii naapurin Timin kanssa kaikennäkösiä dinosaurus- ja taisteluleikkejä. Nyt yhtäkkiä se laittoi juhlamekon päälle, sukkahousut jalkaan, hiuspannan päähän, korut ranteisiin ja keräsi pussukkaan kaikki "meikkijuttunsa" (eli kukkaron, pikkupeilin, huulirasvan ja muut tärkeät jutut). 

Rentoa sunnuntai-iltaa!
Sannis

torstai 16. maaliskuuta 2017

Hullun muijan pancakesit



Voi apuva kuulkaa näitä mun touhuja! Heräsin puoli neljän paikkeilla, kun miniä pelotti. Mini nukahti uudelleen, mutta minä en. Meillä oli duunissa eilen vähän probleemia toisen ulko-oven kanssa ja jotenkin mua nyt sitte siinä keskellä yötä vaivasi, että pääseehän aamuvirkut asiakkaat varmasti sisään. Mietin, että lähden tarkistamaan. Sit mietin, että olisko mitään hullumpaa. En keksinyt kovin montaa juttua :D Sit ei kuitenkaan uni tullut ja vedin vaatteet niskaan. Hipihiljaa jätin mister A:lle viestin, hiivin ulos ja ajelin työmaalle.

Klo 4.25 paikalla oli useampikin treenaaja. Aika huikeeta jengiä! 4.25!! Voitteko kuvitella? Ei varmaan tarvi tohon aikaan paljoa jonotella laitteisiin. Totesin, että hommat rullaa suurinpiirtein niinkuin pitääkin ja ajelin himaan. Sain jopa nukuttua vielä tunnin verran. Ainakin oli toinen silmä kiinni :D Nyt on kyllä semmonen olo, että saattaa vähä silimiä väsyttää ennen kuin tämä päivä on taputeltu.

Tänään meillä on vähän uudenlainen aamujärjestely -> mister A vie minin päiväkotiin ja minä saan hakea. Me lähdetään ekaluokkalaisen kanssa kouluterkkarille lääkärintarkastukseen ja sen jälkeen duunissa vedetään normitorstai...Asiakaspalvelua, Body-tunti ja 60+ -treenvuoro.

Pancakesit on Fastin. Nämä sopii kivasti aamiaiseksi tai välipalaksi. Paistelen silloin tällöin vaahterasiirapin makuisia. Nyt sain ihanalta Maijalta (klik) pussillisen banaani-toffeeversiota. Lapsillehan ei noita proteiinituotteita niin suositella, mutta näitä meillä saa kyllä tytötkin joskus maistella ja kyllä uppoaa!

Mukavaa päivää!
Sannis

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Ihanat


Eilisen vastapainoksi ->

Se, että saan olla kotona, kun ekaluokkalainen lähtee kouluun. Saan viedä typyn tai seistä ovella niin kauan, kunnes reppu katoaa mutkan taakse.

Se, että just tänään tarvittiin illaksi jumppatuuraajaa. Tavallisesti yritän pyrkiä aiemmin kotiin, mutta koska eilen mama ei kestänyt Aamun päiväkoti-itkuja ja itki itekin koko työmatkan ja vielä vähän enemmän, tuli tämä iltavuoro kuin tilauksesta. Sain pitää Aamun tänään kotona ja saadaan nyt yksi vapaa-aamu ilman itkuja.

Se, kun eilen soitin poraten ja nikotellen mister A:lle, että en kestä enää kertaakaan jättää äitiä itkevää lasta päiväkotiin, otti se heti asiaksi ja alkoi miettiä ratkaisuja tilanteeseen.

Se, että on valoisaa. Ei tarvi murehtia, että koululainen kulkee pimeässä ja peläten aamulla kouluun. Valoisa koti on ihana ja valosta saa energiaa.

Se, että neljävee tulee viereen ja silittää käsivarresta. Ja se, kun se halatessa taputtaa sillain lohduttavasti olkapäätä niinkuin on varmaan huomannut äidin tai isin tekevän.

Se, että yksi juttu, josta murehdin, meni paremmin kuin hyvin ja murehtiminen osoittautui ihan turhaksi.

Se, että sain positiivista palautetta töissä bossilta, työkamulta ja asiakkaalta. Ja se, että mun duunikaverit ja meidän asiakkaat on niin mahtavia.

Se, että tsiigailtiin vanhoja videoita ja muistin, kuinka söpö Aamu oli, kun ei osannut vielä kunnolla puhua ja sanoi kaikkeen aina: "On, on!" tai "Ei, ei!" semmosella hassulla nuotilla.

Se, että ekaluokkalainen kai vaistosi, että mutsilla on ollut vähän jotenkin raskasta ja eilen, kun tulin illalla kotiin, sain huolella lahjapaperiin paketoidun olkipukin ja kortin, jossa luki: "Rakkaalle äitille! T: Rakas Annukka"

Semmoset keskiviikko-ihanat <3
Ihania juttuja myös teidän muiden keskiviikkoon!
Sannis

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Update (#vähemmänpullaa ja olot)


Iiiik.. alkaa lipsua noi syömishommat. Ei ny hirveen pahasti, mutta silti.. hitto vieköön! Oon täällä migreenihuuruissa kollannut kaappeja.. että eikö nyt mitään herkkuja löytyisi. Mutta tässä kohtaa kyllä huomaa hyvin sen, kuinka paljon läheisten tuki auttaa. Kun ei muutkaan mätä älyttömästi herkkuja, on niin paljon helpompi olla itsekin vähemmällä. Viikonloppuna tavattiin kamuja useampaankin otteeseen ja pöydässä oli ehkä kaikilla kerroilla yhteensä sen verran herkkuja, mitä ennen yhdellä kerralla. Yes!

Migreeni palasi vapaapäivän jälkeen häilymään tonne ohimolle eilen, mutta nyt taas tuntuu paremmalta. Hitsi.. mua vähän pelottaa! Että mitä tässä on tapahtumassa. Oon taas nukkunut huonosti. Oudot huonommuudentunteet on yhtäkkiä palanneet vaivaamaan. Ressailen, oonko nyt varmasti tehnyt tarpeeksi ja tarpeeksi hyvin. Muutaman päivän on nyt koko ajan istunut se superkriitikko tossa olkapäällä, jonka luulin karistaneeni lopullisesti. Tuntuu, kuin koko ajan olisin jossain pahanteossa ja kaiken aikaa pitäisi todistella jotain. Eilen jumpassa heitin jotain semihölmöä läpyskää ja se jäi vaivaamaan. Nyt kun tässä ressaan, oliko mun sanomiset tyhmiä, tulee ihan mieleen mun entiset kuviot, kun mietin päivät ja yöt läpeensä kaikenmaailman juttuja, mitä tein muka väärin tai huonosti.

A-P-U-A! Nyt systeemit haltuun ennenkuin menee pahemmaksi. Saattaahan olot johtua nyt noista migreenihommista, kun fiilis on monta päivää ollut vähä puolinainen. Ja oli mulla monta viikkoa jumppahommia ja -tuurauksia enemmän. Oisko vaan fyysistä väsyä? Vai onks tää nyt joku "se aika kuukaudesta"?

Tsorit vähän ankeasta tiistaipostauksesta.
Miten teillä sujuu? Onko ylä- vai alamäkeä? Niin, että kumpi nyt sitten olikaan kumpi? :D
Sannis

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

(Pääsiäis)hommat


Eilen aurinko paistoi ja räystäät tippui vettä. Pääsiäisfiilis selkeästi. Tänä vuonna pääsiäinen on tosi myöhään ja vielä kuukausi pitää pikkutrullien odotella. Ekaluokkalainen on jo monta viikkoa varmistellut, ollaanko varmasti kotona, että pääsee trullittamaan. Neljävee pyytelee Kalajoen reissua. On tässä nyt parikin lyhyttä retkeä suunnitteilla muille ajoille, joten saapas nähdä, ollaanko pääsiäinen ihan vain kotimaisemissa.

Vaikka oon kova väsäämään kaikenlaista, meinaa mulla aina unohtua pääsiäisruohojen laitto. Tällä kertaa ostin ohrat varuiksi jo nyt. Nappasin Minimanista mukaan myös muutaman söpön pupun ja munan. Ekaluokkalainen sai synttäreiksi askartelupaketin, jossa oli mahtavia höyheniä. Nyt tarttis enää ne oksat. 

Tänään ei ehdi oksia tehdä, mutta muuta kylläkin. Meillä on Jo Kon (klik) kanssa kivaa menoa suunnitteilla nyt aamuksi. Eilen meillä hajosi uuni ja pelästyin jo, että joudutaan lähteä Ikeaan hakemaan uutta. Jep, ehkä ekaa kertaa ikinä ei olis jaksanut lähteä Ikeaan. Jopa mister A, joka on yleensä aina messissä, sanoi, ettei me nyt jakseta ajella koko päivää. Sitten se otti ja korjas sen hitsin uunin. Problem solved :D

Ei tarvinnut siis lähteä Mansesteriin ja perua menoja. Hieno homma! Avasin Insta-tilin julkiseksi niin siellä pääsee nyt helpommin tsiigailemaan missä mennään ja mihin mua viedään (Klikkaa oikean palkin kurpitsakuvaa tai etsi Instasta Sannis_2.0). Lupasin, että voin ehkä... EHKÄ kokeilla jopa Instan videotoimintoa ihan ekaa kertaa ikinä :D

Mukavaa sunnuntaita!
Sannis

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Ikävä


Ollaan tässä neljäveen kanssa hengailtu ja koitettu lieventää arkiviikkojen ikävää. Typylle on ensimmäisen kerran ikinä tullut vaihe, jolloin äiti ei sais mennä mihinkään. Päiväkotiin menossa ei oo koskaan aiemmin Aamulla ollut ongelmia, mutta nyt jo useamman viikon aamut on olleet surkeita. Päiväkodissa ei varmaan mitään kummempaa muutosta oo tapahtunut eikä syy oo siellä, olettaisin, koska äiti ei sais lähteä myöskään kotoa mihinkään. Toisina aamuina on vaan vähän surkeaa ja toisina aamuina itketään ihan suoraa kurkkua äidin perään. Tekis siinä mieli vähän äidinkin itkeä. Tai vähän enemmänkin. Mutta eikö tää nyt mene ohi? Meneehän? Ihan pian kiitos.

Eilen Aamulla oli vapaapäivä ja pötköteltiin soffalla, laulettiin lauluja, tanssittiin, rakennettiin maja ja valokuvailtiin. Ekaluokkalainen lähti kaverin luo yökylään ja mister A vielä nukkuu, joten nytkin tässä kahdestaan hengaillaan sohvan nurkassa. Ensin vaan makoiltiin ja juteltiin, mutta sitten alkoi mutsin jutut ilmeisesti kyllästyttää, koska: "Mä voisin oikeestaan kattoa hetken ohjelmaa. Ota säkin hetkeksi sun tietokone ja tee vaikka niitä kuvia." :D

Migreenipeikko alkoi hellittää eilen jossakin iltapäivän hujakoilla. Meinasin saada sydärin, kun vilkaisin itseäni peilistä. Viikko sisätiloissa jäätävissä oloissa tekee kyllä ihmeitä...Naama on näppyjä täynnä ja iho kalpea, kuin haamulla. Pakko tehdä tänään ulko-rundi ja ehkä kollata kaapin nurkat jos löytyis joku päivettävä voide jostain. Ihanaa, että on vasta lauantai. Ja aurinko paistaa!

Mitenkä teillä muilla neljävuotiaiden vanhemmilla? Onko mutsi-ikävää havaittavissa?
Sannis

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Black & white


Vähän tämmönen mustavalkoinen on ollut koko viikko. Olotilat, jota luulin alkavaksi flunssaksi, olikin migreeni. Hitto, että mä en tunnista sitä. Aikanaan näin aurat, koin puhehäiriöt ja kaiken maailman hommat, joten migreenin alku oli selkeä. Nyt, kun migreeni teki comebackin moooonen vuoden jälkeen, on oireet ihan erilaiset ja ne (onneksi) tulee sen verran harvoin etten aluksi osaa yhdistää.

Näkökenttä kapenee ja aivot menee muusiksi. Ei vaan jotenkin leikkaa.. aivan, kuin aivojen ympärille tulisi yhtäkkiä höttöinen kerros pumpulia ja ei pysty toimia normaalisti. Äänet ja valot viiltää syvälle eikä puhelimessa pysty puhua, koska puhujan ääni tulee ihan liian lähelle korvaa. Ärsyyntymiskynnys laskee olemattomiin. Särky tulee vasemman silmän päälle. Aina vasemmalle puolelle. Siitä se laskee kohti nenää ja poskea pitkin alaspäin. Vasen silmä alkaa "roikkua" ja siitä näkökyky heiketä. Silmälaseja ei pysty pitää, koska ne ärsyttää aivan yli kovaa. Tuntuu, kuin silmissä olis tikkuja. Käsistä lähtee voima. Pahoinvointi tulee aaltoina ja on semmosta kalvavaa ällötystä. Kasvojen ihoa kuumottaa ja välillä tulee kunnon tuskanhikikohtauksia. Makeanhimo on kova ja kun herkkuja sortuu syömään, voimistuu oksettava olo. Väsy on lamauttava. Jumppaan jos erehtyy, on koko kroppa tosi heikko ja jälkeenpäin tuntuu, että jalat pettää ja joka raaja on ihan makaronia. Keitettyä semmosta :D Omasta mielestäni koen olevani sen verran toimintakykyinen, että yritän suoriutua normihommista. Ja yleensä suoriudunkin jollain lailla. Vain pari kertaa kohtaus on kaatanut sänkyyn ihan kokonaan.

Olo paheni keskiviikkoiltana ja parani jonkin verran eilen illalla. Ymmärsin nyt kuitenkin olla ottamatta jumppatuurauksia tänään ja huomenna, koska hermosäryn rippeet jomottaa edelleen silmän ympärillä. Perjantai-Spinning ja lauantai-Body olis kyllä ollut ihan mun juttuja, mutta ei ne varmaan ainakaan olis tähän nyt auttanut. Hommaa helpottaa se, että mulla on viikon työtunnit täynnä ja hyvin lyhyen perjantairutistuksen jälkeen alkaa nyt vapaa viikonloppu. Ei siis tarvi ressata velvoitteista vaan voi pötkötellä soffalla vaikka koko loppupäivän. Jos tytöt vaan antaa siihen mahdollisuuden. Koska oon niin hyvä makoilemaan soffalla. Eiku.

Odotan sitä, että särky on kokonaan poissa. Migreenin jälkeinen olotila on siisti. Silloin kaikki selkenee ja yhtäkkiä on, kuin omistais koko maailman ja pystyis mihin vaan. Sopii viikonloppuun mun mielestä :D

Kärsiikös siellä ruudun takana muut migreenistä?
Kauhulla mietin, että toiset joutuu elää tämän olon kanssa harva se päivä ja viikko. Huh!
Sannis

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Naistenpäivä-arvonta

Tämä päivähän se sopii paremmin, kuin hyvin Life 2.0:n ensimmäiselle arvonnalle. Arvonnassa palkintona on mumman virkkaama ihana matto. Valkoinen matto on kevyttä, siistiä kudetta ja sen halkaisija on noin 85cm. Postitan maton voittajalle tai toimitan sen henkilökohtaisesti jos voittaja sattuu asumaan mun kulkureitilläni.


Arvontaan osallistut kommentoimalla tämän postauksen kommenttikenttään. Toisen arvan saat jos tykkäät Life 2.0 Facebooksivusta täällä. Muista kertoa kommentissa nimesi/nimimerkkisi ja se, osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla. Arvonta-aikaa on reilu viikko ja arvonta-koneet käy 19.3.2017.

Ihanaa naistenpäivää ja onnea arvontaan!
Sannis

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Korvaamaton


Eilen alkoi päätä jomottaa ja nokka oli tukkoinen. Mietin onko se syy vai seuraus noista "vähän" herkistä oloista, jotka eilen ja sunnuntaina vallitsi. Tulin siihen tulokseen, että syy. Kun kuume on nousussa, tulee mulla yleensä itku. Iltaa kohti olo tuntui heikkenevän ja aloin miettiä jumppien kohtaloa.

Sanotaan, että on tyhmyyttä tehdä joku asia aina samalla tavalla ja odottaa eri lopputulosta. Mä oon tätä paljon miettinyt ja tähänkin tilanteeseen se passaa. Ennen mentiin aina puolikuntoisena jumppaamaan.. Koska on niiiiiiin korvaamaton, ei vaan voinut olla pois. Sitten ihmeteltiin pitkittynyttä flunssaa. Nykyään ei vieläkään tiedä aina omia rajojaan eikä joka risauksesta tosiaankaan jäädä himaan, mutta jotain on tässä matkan varrella tarttunut. Oon huomannut, että jos jää treeneistä pois ennenkuin tauti kunnolla iskee, on se usein pyörtänytkin. Silloin ei ookaan tullut monen viikon flunssa vaan lyhyt lepo heti kärkeen on auttanut. Ja siis, täähän pitäis olla ihan itsestään selvää kaikille treenaajille, mutta silloin, kun se treeni on työ, hämärtyy perusasiat helposti. Vaikeaa se on, hitsin vaikeaa. Mun duunissa kun ei oo kaupan kassoja rivissä, mistä valita, vaan just sillä tunnilla vain minä, jonka kuuluisi olla sielä salissa. Onneksi meillä on timanttinen tiimi ohjaajia, jotka paikkaa silloin, kun tarvitaan. 

Ainahan se himmaaminenkaan ei auta. Joskus sitä vaan sit tuleekin kipeäksi. Luulen kuitenkin, että tällä systeemillä kroppa pysyy paremmassa kunnossa ja poissaolopäivät vähenee. Ehkä paras FB:ssä jaettu kuva on semmonen motivaatiolausahdukseen sopiva kuva, jossa on teksti "You can be replaced!" :D Laittaisin sen tähän, mutta kun en tiedä mistä oon sen alun alkaen bongannut. Mun mielestä tossa lauseessa on ajattelemisen aihetta. Toki voi ottaa sillain huonossa mielessä ja repeillä sille, että on helposti korvattavissa, mutta mun mielestä tota kannattais ajatella ihan oman jaksamisen ja hyvnvoinnin kautta. Aina löytyy vaihtoehto.

No. Tilanne tänä aamuna. Parempi olo. Lähden palaveriin ja kuulostelen mikä fiilis. Oon aika innoissani. Vanha ystäväni BodyPump on löytänyt tiensä mun elämään ja oon ollut ihan fiiliksissä siitä. Oon pitänyt lajista taukoa ja luulin että se on lopullinen. Nyt tuntuu, kuin olisin palaamassa kotiin. Aivan nauratti eilen illalla, kun siinä koreografiaa selailin, että voi morjens.. tietäispä jengi, kuinka big deal tämä yhtäkkiä mulle on :)

Ootteko tehneet muutoksia tai käyneet Pumpissa viime aikoina?
Nyt vitamiinit huiviin, että olo pysyis hyvänä ja let's go meininki!
Hyvää tiistaita!
Sannis

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Insta-maanantai


Insta-maanantaista alkaa muodostua jo ihan postaussarja näköjään. Tällä kertaa ei muiden kuvia, vaan omia. Laadultaan ei mitään parhaita mahdollisia, mutta semmosia, joissa on kuvaajalle jotain erityistä. Siis ruokaa. Noeikai :D

Perjantaista lauantaihin kun tytöt oli yökylässä, me mister A:n kanssa keskityttiin olennaiseen ja syötiin ulkona koko vuoden edestä. Perjantaina käytiin dinnerillä Bacchuksessa ja lauantaina brunssilla Astorissa. Molemmat on semmosia paikoja, joissa en oo koskaan käynyt, vaikka aina tässä Vaasan hoodeilla oonkin asunut. Oon sitten onnistunut kiertää näköjään parhaimmat paikat, koska molemmissa ruoka oli tosiaankin hyvää.

Viikonlopun aikana mietin instagrammailua ja somettamista yleensä. Miksi ihmeessä me tungetaan kuvia kaikenmaailman puukkeihin? Kaikkihan ei tunge ollenkaan ja toiset sitten taas senkin edestä. Mä olen aika ahkera facebookkaaja ja instagrammaaja. Dinosaurus siis.. kaikki coolit tyypithän käyttää jo ihan muita kanavia. En oo esim. Snapchatia lähtenyt kokeilemaan, koska jotenkin koen, että videot tulee vähän liian lähelle. Valokuvassa voi näyttää kaikenlaista, mutta silti se on jotenkin turvallisempi ja etäisempi, kuin video. Se taitaakin olla se mun syy miksi tykkään jakaa kuvia ja tekstejä.. mulla on kova tarve kertoa asioita, mutta teen sen mielummin täällä vähän etäällä. Silloin saan vastakaikua ja tukea ilman, että täytyy olla seurassa tai seurallinen. Saan olla yksin tuntematta kuitenkaan oloa yksinäiseksi. 

Kaikki, ketkä on mua nähneet, kuvaisi mua varmasti puheliaaksi ja sitähän mä kyllä olen. Jauhan kaikenlaisia asioita ja turhanpäiväisiä jorinoita, mutta ne hetket, jotka mua oikeasti koskettaa, on jotenkin vaikea saada puettua sanoiksi livenä. "Paperilla" se on kuitenkin mulle helppoa. Oon miettinytkin, että ehkä se tarve jakaa itsestään jotain on samantyyppinen, kuin vaikka taidemaalarilla. Sen asiansa saa laittaa siihen paperille, näppäimistölle, tietokoneen näytölle tai kankaalle just niinkuin sen haluaa tulevan ulos. Sitä saa hioa ja miettiä ja sen saa näyttää muille, vasta kun on valmista. Mun päässä on niin jäätävä määrä asioita ja ajatuksia, että tarve saada niistä osa ulos, on pakottava. Muuten menee muija ihan solmuun ja sekin on nähty. Ei oo kaunista katteltavaa, ei. :D

Tsiigailin Insta-tiliäni läpi ja näyttää siltä, että postaan arkisin yleensä yhden tai kaksi kuvaa päivässä. Joinakin päivinä en ollenkaan. Viikonlopun aikana on yleensä vilkkaampaa ja pikaisella vilkaisulla kuvia on viikonlopuilta yleensä kymmenisen kappaletta. Viikonloppuisin on tottakai enemmän aikaa kuvata ja enemmän aikaa puuhailla kaikenlaista.  Usein himmailen vähän kuvien kanssa. En jaakaan kaikkia, joita haluaisin, ettei tuu liikaa. Eli vähän kuitenkin pitää miettiä mitä muut ajattelee :D Omalle FB-sivulle jaan joitain Insta-kuvia, blogin FB-sivuille joitain. Tuntuu, että Instassa jengin on helpompi lopettaa seuraaminen jos ei kiinnosta, mutta Facebookissa kaverilistalta poisto on sitten jo isompi juttu ja siksi koitan siellä olla spämmäämättä ihan älyttömästi.

Eilen illalla myöhään jaoin Instaan ja FB:hen molempiin hyvin yksityisiä ajatuksia Tommista ja Aamusta. Suru Tommista kaatui taas ihan odottamatta päälle. Tommi on ajatuksissa melkein joka päivä jossain kohdassa, mutta siihen on jo tottunut ja se ei tunnu enää niin pahalta. Kovempi ikävä-aalto tulee aina samalla tavalla, yhtäkkiä vaan hyppää nurkan takaa niskaan. Se ei paljoa etukäteen varoittele. Enää se ei satu niin kovasti. Enää se ei saa henkeä salpautumaan ja koko maailmaa pimenemään. Enää se ei saa käsiä särkemään ja koukistumaan asentoon, jossa vauvaa kannetaan. Nykyään se on jotenkin semmosta hyväksyvämpää ja rauhallisempaa. Enää ei tee mieli huutaa ääneen ja hakata nyrkkiä seinästä läpi. Nykyään se itkettää kovasti ja siihen liittyy usein ääretön kiitollisuus tytöistä.

Jokaisen vanhemman lapset on kaikista upeimpia. Niin meidänkin. Annukka kävi meidän kanssa läpi sen kaiken. Annukka on syy, miksi mä en hiipunut kokonaan pois. Kun istuin eteisen lattialla ja huusin tuskaa siitä, että vain minä jouduin kantaa Tommia ja vain minä jouduin synnyttää ja vain minä jouduin kärsiä henkisen kivun lisäksi kaikki ne fyysiset olo, otti Aki mut syliin ja peitteli sänkyyn. Vain Annukka sai mut nousemaan sieltä. Aina mietin sitä ja täälläkin ihmettelen säännöllisin väliajoin, kuinka pienelle ihmiselle annettiin niin suuri vastuu. Vastuu omista vanhemmistaan. Ja kuinka se on sen taakkansa kantanut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Aamu sitten taas.. Kukaan ei koskaan tietenkään voi korvata Tommia ja siksi odotettiinkin pitkään Tommin kuoleman jälkeen ennnenkuin uskallettiin yrittää uudelleen. Mutta voi morjens.. jos meiltä otettiin pois, niin kyllä meille annettiinkin. Jos Annukassa on jotain hyvin erityistä, niin on myös Aamussa. En tiedä, mikä intiaanityttö se on edellisessä elämässä ollut, mutta se on ihan uskomaton pieni ihminen. Niin sisukas ja reipas ja jotain ihan erilaista, kuin kukaan muu. Aamu tulee aina olemaan mulle se ihme, jonka en koskaan kuvitellut tapahtuvan.

Niin kai se on, että Tommin tarkoitus oli vain käydä täällä näyttämässä, mikä elämässä on tärkeintä. Aikamoiset kortit ja suuret saappaat on jaettu näköjään jokaiselle meidän lapsista. Hirveen hyvä, että niiden mutsilla on blogi ja kaikenmaailman puukit mihin kirjoitella ja jaella näitä juttuja että se pysyy edes jotenkin järjissään. Niiden iskäkin voi täältä sitten lukea missä mennään ja mikäs rouvaa milloinki murehduttaa. Noeikai :D

Huuuuuh!
Kevyttä maanantaita hei!
Sannis



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Hiihtolomaviikko


Tyttöjen hiihtolomaviikko alkaa olla lopuillaan. Meidän vanhempien talvilomat tuli lusittua Floridassa, joten ollaan painettu duunia normaalisti koko viikko. Tytöt on olleet päivisin mummun luona hoidossa ja kaikennäköstä kivaa on kuulemma puuhailtu. Ohjelmassa on ollut pulkkamäkeä, askartelua ja useampikin talvitapahtuma. Perjantaina tuli ihanat itseleivotut, kanelintuoksuiset pullat kotiin mukaan. Nam!

Kauaa ei tytöt ehtineet perjantaina kotosalla ollakaan, kun jo pakkasivat kamppeensa ja lähtivät vielä kummitädin luo yökylään. Samalla reissulla tuli kyläiltyä mummankin luona. Oli muuten oikein luksusyökylä, koska tytöt haettiin kotoa ja palautettiin samaan paikkaan. Meidän ei tarvinnut muuta, kuin laittaa kamat kasaan. Aikamoisen ihanat mummut, mummat ja kummitädit meidän tytöillä <3 

Näillä lomaviikoilla on mun mielestä kiva tyttöjen yökyläillä, kun päivätkin on kuluneet, vaikkei välttämättä kokonaan kotona, niin tutummissa ympyröissä kuitenkin. Normi koulu- ja päiväkotiviikkojen jälkeen tuntuu, että viikonloppu on mukavampi viettää äitskän ja iskän kanssa. Toki, nyt taas kun päästiin pitkästä aikaa viettämään vähän kahdestaan aikaa mister A:n kanssa, mietin, että se olis tärkeää ehkä vähän useamminkin. Taas sais olla vähän lisää tunteja vuorokaudessa.

Eilen illalla tytöt ehti leikkiä kamujen kanssa ja käytiin vähän ulkoilemassa. Mini veti sukset jalkaan ja tehtiin pieni lenkki. Ekaluokkalainen oli ulkoleikeissä iltamyöhälle saakka. Alkaa olla jotenkin vähän semmoset pääsiäisvibat, kun aurinko alkaa jo lämmittää. Musta ei vieläkään oo kehkeytynyt eikä kuoriutunut mitään superulkoilijaa ja tässä vähän harmittelen, kun nytkin näyttää aurinko paistavan.. on siis pakko keksiä jotain ulkohommaa tällekin päivälle varmaan :D :D

Aurinkoista sunnuntaita!
Onkos siellä ruudun takana muuten muita, joille ulkoilu on vähän semmosta semipakkopullaa?
Sannis


lauantai 4. maaliskuuta 2017

Mainoksen uhri


Tiedätte varmaan ne mainokset Facebookissa, jotka pomppii siihen oikeaan sivupalkkiin tai jopa keskelle omaa uutisvirtaa? Kun nämä kengät suurinpiirtein kuudennen kerran hyppäsi mun näkökenttään, oli pakko painaa "tilaa". Niin siistit! Ja vitsin mukavat jalassakin. Tekis mieli tilata toisenkin väriset, mutta ehkä mä nyt en kuiteskaan tilaa. Toisaalta, lenkkarit on hyvinkin kuluva luonnonvara meikäläisen käytössä, kun niitä käytetään duunissa kaiken päivää. Hmm... Pianhan on muuten lenkkarikelitkin ja sit niitä käytetään ulkonakin...hmm... hmmm :D

Oon vähän huono käyttämään lenkkareita farkkujen kanssa. Pitäis olla aina semmoset tennarimalliset. Nää oli kuiteskin semmoset, että voisin hyvinkin kuvitella käyttäväni myös duunin ulkopuolella.

Ootteko tehneet heräteostoksia viime aikoina?
Sannis


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Facts


Mumma antoi patalappuja ja virkattuja koreja kirpparille vietäväksi. Pari patalappua oli pakko jättää itelle ja kasivee ei luvannut tuota pikkukoriakaan laittaa. On kuulemma ihan yli hyvä just pähkinöille ja sen semmosille. Ei se väärässä ollu :D

Se olis perjantai. Laitetaan pari tiukkaa faktaa tiskiin ->

Mä en pidä puhelimella soittamisesta. Lähes poikkeuksetta laitan viestin tai sähköpostin mielummin, kuin soitan.

Mun lempileffoja on useimmiten hömppäjutut... romanttiset komediat ja semmoset, jossa tilannekomiikka on hyvää. Huom! Hyvää. Alapääjutut ei jaksa naurattaa livenä eikä elokuvissa. Elokuvassa pitää aina olla onnellinen loppu. Tämän takia taidan olla maailman ainut ihminen, joka ei oo nähnyt Titanicia :D Uusista elokuvista mulla ei oo hajuakaan, mutta vanhemmista mun suosikkeja on esimerkiksi About A Boy, Almost Famous, Notting Hill ja The Family Man.

Oon epäluuloinen tiettyjen ruokien suhteen enkä halua maistaa esim. etanoita tai simpukoita.

Olin nuorempana töissä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tein pelkkiä yövuoroja ja siivosin businessloungeja. Koulutus tehtävään oli suhteellisen vähäinen ja yöllä oli hyvin vähän ketään keneltä kysyä apua, joten koko duuni oli aika ärsyttävää.

Rakastan niitä hetkiä elämässä, kun olo tuntuu kevyeltä ja rennolta. Ne hetket tulee yleensä odottamatta ja on ihania. Huolet ja stressi unohtuu hetkeksi, kukaan ei riitele eikä mihinkään oo kiire. Parhaita juttuja.

Ihmettelen ihmisiä, joiden sanomisissa on usein jotain piilotettua. Asia sanotaan hymyssä suin, muka vitsinä ja silti siellä takana on piikki. Mietin, huomaako ihminen sitä itse, tekeekö sen tahallaan vai tuleeko se vahingossa. Mä huomaan sen aina. Inhottavaa.

Oon opiskellut saksaa monta vuotta ja puhuin sitä tosi hyvin opiskelujen jälkeen. Nyt en muista enää yhtään mitään ja hyvä, kun osaisin kaupassa asioida.

Puollan tasa-arvoista avioliittolakia. Oon myös sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien pitää pystyä saamaan lapsia jos he niin haluavat. Tässä maailmassa syntyy lapsia niin jäätäviin olosuhteisiin, että huhhuh... Jos baby onnistuu saamaan kaksi rakastavaa, täysjärkistä vanhempaa, ei sillä oo mun mielestä mitään väliä, mitä sukupuolta he edustaa. Lottovoitto kuiteskin!

Olen aikaoptimisti. Luulen aina, että mun aikani riittää useampiin juttuihin, kuin mihin se oikeasti riittää ja sen takia tulee aina kiire. Yritän kehittää tätä puolta itsessäni.

Mietin usein, kuinka kivoja juttuja mun elämässäni on. Tekee hyvää oikeasti laittaa kivat asiat tapetille ihan säännöllisesti. Pysyy totuus mielessä ja surkeiden juttujen vaikutus laimenee aina vähän.

Niin.
Mukavaa perjantaita :)
Sannis

torstai 2. maaliskuuta 2017

Keskiviikkokivat



Keskiviikon ruokakauppareissulta löytyi kivoja juttuja. Tulppaanit tietysti. Ja uuden näköinen kookosöljy. Vajaa kahdeksan euron kiva peili oli erikoisen värinen. Noihan on nyt olleet jo pitkään in noi peilit, joissa on tuo nahkahihna, mutta meille tämä tuli vasta nyt. Erittäin yllättävä väri, mutta mister A sen paukautti jo seinään ja kyllä tuli kiva. Sydänukkelin sain ekaluokkalaiselta ystävänpäivälahjaksi. Ihania juttuja, päivän pieniä piristyksiä.

Saa sii, mitkä jutut tekee tästä päivästä kivan. Ennustan, että ainaskin aamupäivän Body ja iltapäivän 60+-treenivuoro. Myöhemmin voitais keksiä vähän jotain spesiaalia tyttöjen kanssa vapaaillan kunniaksi.

Torstaiterkuin,
Sannis

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Yhteenveto


Helmikuu meni nopsasti. Vähän niinkuin tammikuun jälkimainingeissa. Tein paljon töitä, koska oli monta uutta juttua opeteltavana. Tein normaalia enemmän myös viikonloppuduunia. Kehitin vähän stressinpoikastakin ja heräilin öisin, mutta nyt tuntuu, että helpottaa, kun uudet prosessit alkaa selkiytyä ja alkuvuoden suma pikkuhiljaa purkautua.

Helmikuussa vietettiin kasivee-synttäreitä, jotka sai mutsin herkistymään. Syötiin tacoja kamujen kanssa, juotiin lasilliset viiniä Mary-Kay-kutsuilla, kaffiteltiin muuten vaan ja päästiin valmiiseen pöytään syömään itsetehtyä kebabia. #vähemmänpullaa - haaste jatkuu edelleen. Vähän rennommaksi se pääsi helmikuun vimpalla viikolla, mutta jatkuu anyway. Leukoja on edelleen yksi liikaa, mutta housut ei kiristä enää niin pahasti ;D

Laskiaissunnuntaina käytiin Huitussa ja fiilisteltiin upeaa talvisäätä. Matkakuume vaivasi varsinkin kuukauden loppupuoliskolla ja käytin paljon aikaa surffailemalla netissä erilaisia matkoja ja matkakohteita etsien. Mini sairasti flunssan, mutta muut on vielä onneksi säästyneet. Hiihtoloma tuntui tulevan oikeaan kohtaan niin minille, kuin koululaisellekin ja kuukauden vimppana päivänä tytöt sai olla mummun luona hoidossa ja käydä kahdessakin eri laskiaistapahtumassa.

Helmikuu on paketissa. Maaliskuu alkaa sateisissa merkeissä. Tytöt pääsee taas ihanan mummun luokse ja mutsillä on lyhyt työpäivä. 

Maaliskuu maata näyttää, eikös?
Sannis

P.S. Lisää helmikuun kollaaseja löytyy Pieni Lintu - blogista (klik).