#enemmänpullaa

Viime aikoina on leivottu pullaa, kun herkkuhammasta on kolottanut. Pannaria on myös tullut paisteltua. Aivan olin jo unohtanut koko pannukakun olemassaolon. Viime viikonloppuna neljätoistavee pyöräytti muffinsit, koska pakastin on vielä täynnä punaista viinimarjaa, jota meillä kuluu marjoista vähiten. Hinnat nousee niin jäätävää vauhtia, että ihan säästösyistä on lyöty vähän käsiä taikinaan. Ja tietääpähän ainakin mitä siihen taikinaan on tullut laitettua, kun itse on sen tehnyt.

Hiivataikinan teko on jotenkin ajatuksen tasolla aina hirveän raskasta, mutta aika kivuttomastihan se sitten kuitenkin loppuviimein käytännössä sujuu. Meillä ei ole yleiskonetta ja mister A tahtoisi aina kaikenmaailman hilavitkuttimet, mutta ite oon pistänyt hanttiin. Inhoan kaikkea romua, joka vie tilaa keittiön tasoilla ja kyllä takinankin on ainakin vielä saanut aikaiseksi käsin ihan loistavasti.

Teen pullataikinan aina samalla, vanhalla ylä-asteen köksänkirjan ohjeella:

2,5dl maitoa

25g hiivaa

1 muna

3/4tl suolaa

3/4dl sokeria

1tl kardemummaa

5-6dl vehnäjauhoja

75g margariinia tai voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva maitoon. Sekoita joukkoon muna, mausteet ja jauhot. Lisää voi. Kohota lämpimässä paikassa n, puoli tuntia. Leivo pikkupullat/voipullat/korvapuustit/kanelipullat ja kohota vielä hetki pellillä. Paista 225 asteessa n. 10min.

*****

Vähän tytöt katsoi mua pitkään kun viimeksi karkkipäivänä ostin molemmille vähän suklaata ja sanoin, että leipoa saa lisäksi jos ei suklaa piisaa. Tottakai useimmiten saavat sen irttaripussinsa ostaa, mutta joskus näinkin. Meinaa lähteä järki nykyisiin karkkipussikokoihin ja siihen, kuinka paljon herkkuja menee kerralla. En tiedä huijaako tytöt, kun sanovat, että muilla on aina esim. koulun leffapäivissä kokonainen karkkipussi ja usein limsa vielä päälle. Varmaan saavat traumoja, kun joutuvat olemaan ne hämärät tyypit, joilla on minigrip-pussissa tai pakasterasiassa karkkia tasattuna isommasta pussista :D Mutta hei... jos yhdellä samalla viikolla on poikkiksessa karkkipäivä, koulussa karkkipäivä ja kotona karkkipäivä ja aikoo jokaisessa herkutella, ei ihan oo mahdollista vetää pussillista joka kerta. Huuuuh!

Mitä te muut tapaatte leipoa? Semmosta perusedullista, joka ei sisällä tuorejuustoja tms.?

Sannis

Lunta

Saatiin vielä lunta ihan kunnolla. Mittari näyttää just ja just plussaa, joten aika raskasta on. Kuvat ei ole tältä päivältä ja tänään ei oo ihan niin märkää, harmaata ja suttuista, mitä kuvissa. Tänään on hitusen kuivempaa, ainakin vielä ja tänään on myös vähän enemmän valoa. Oon valvonut taas öisin pitkiä pätkiä. Kolmen maissa yleensä herään ja siitä sitten jos sattuu että uni tulee, niin se tulee joskus neljän-viiden maissa ehkä. Useimmiten mietin töitä. Tai no.. who am I kidding. Aina mietin töitä. Sitä en tiedä, että miksi. Viime aikoina on paljon ollut mielessä se, miten tahdon viettää loppuelämäni ja työhän on iso osa elämää. Ehkä siksi. 

Issias kipuilee edelleen, mutta nyt helpottaa se, että tiedän liikkumisen olevan sallittua ja jopa toivottavaa. Tietysti pitää miettiä, minkälainen liikkuminen on järkevää. Jokainen askel pitäisi olla tosi hallittu nyt kun hermotus on päin honkia. Liian nopea liike ja jalka pettää alta. Tiettyjen tuntien ohjaaminen ei olisi nyt fiksua. Vähän vielä tässä testailen, mitä ne tunnit on. Todella veemäinen vaiva ja hiton outoa, kun yhtäkkiä yksi raaja ei toimi ollenkaan kunnolla. Pääasia kuitenkin, että saa olla liikkeessä.

Viikko vierähti siitä, kun mini oli viimeksi kipeänä ja nyt on neljätoistaveellä kurkku kipeä. Ihan pimeetä tää touhu. Koskakohan tämä tasaantuu? Alkaa tuntua korvien välissä, mutta ei se nyt auta kun koittaa mennä etiäpäin vaan. Oon ottanut sinkkiä ja vitamiinejä, jos muka auttaisi vastustuskykyyn. Ei olla useampaan viikkoon käyty kyläilemässä vanhempien/isovanhempien luona ja nyt kun käytiin toissapäivänä, niin heti varmaan vietiin sinne joku flunssa. Perus.

Kirjoittajalla on tänään, perjantaina vapaapäivä, koska huomenna on työpäivä. Käytiin Saimin kanssa saattelemassa miniä kouluun aikamoisessa lumisateessa. Eilen olin niin väsynyt, etten meinannut jaksaa tehdä lumitöitä ja varmaan ensimmäistä kertaa ikinä kieltäydyin lähtemästä ulos, kun mister A vielä illalla kyseli, josko mennään. Sama väsy tuntuu painavan tänään ja nyt istun sohvalla kahvikupin kanssa. Ei saisi istua niin pitkään koska issias, mutta nyt just ei jaksa muuta. Mister A tulee vasta joskus illalla. Iltapäivästä lupasin kuskata miniä ja kavereita skeittihalliin. Kauppaan pitäisi heittää lenkki. Miten tilipäiväänkin tuntuu olevan ikuisuus?

Kummallisen isoja heittelyjä mielialassa nyt ilmoilla. Aina meen toki korkealla ja kovaa ja sitten ihan pohjamudissa, mutta nyt mennään jotenkin tosi nopealla vaihteluvälillä. Saatan saman viikon ja jopa saman päivän aikana olla ihan fiiliksissä ja sitä mieltä, että hommat rokkaa ja sitten taas oon ihan hajalla ja valmis heittämään kaikki hanskat tiskiin. Kaikki on niin hiton suurta aina; aallonpohjat hemmetin syviä, mutta onneksi myös harjanteet korkeita. Tunnistaako muut itsessään samanlaista herkkyyttä eli draamahenkisyyttä? :D

Sannis

Simpsiö

Perjantaina pakattiin kamat autoon ja ajeltiin Simpsiölle. Vähän tuntuu tämän talven teema olevan se, että kelit ei oo ihan kohdillaan silloin, kun tarttisi olla ja niin kävi tälläkin kertaa. Perjantai-iltana, kun saavuttiin hoodeille, oli ilta vielä kirkas, mutta lauantain satoi koko päivän räntää ja vettä. Sunnuntainakin sää oli aikamoista puuroa. Aivan mukava viikonloppu vietettiin kuitenkin Lapualla ulkoillen ja huilaillen.

Hotelli oli nimeltään Simpsiönkullas ja sijainti oli ihan rinteen vieressä niin, että suoraan hotellilta pääsi laskemaan hisseille. Hinta oli hyvinkin edullinen verrattuna moniin muihin ja hotelli oli kuitenkin siisti ja hyvin varusteltu. Miinusta tulee siitä, että sain esitteen perusteella käsityksen kahdesta täyskokoisesta makuuhuoneesta, mutta toinen olikin vain pieni alkovi yhden hengen sängyllä. 

Huoneessa oli pieni sauna, oma keittiö, kuivauskaappi ja reilun kokoinen parveke. Aamiainen ei kuulunut hintaan ja ajatuksena oli syödä se omassa huoneessa, mutta päädyttiin kuitenkin molempina aamuina hotellin aamupalalle hintaan 5€/henkilö. Meidän lisäksi ei oikein paljoa ollut porukkaa liikkeellä, mikä on aina kirjoittajan mielestä erittäin positiivista. Ei toki yrittäjien kannalta, mutta ehkä tiedätte mitä tarkoitan.. :)

Perjantai-iltana käytiin kävelyllä ja sahattiin kuntoportaita alas ja ylös, jonka jälkeen katseltiin Voicea ja pötköteltiin. Lauantaina lasketeltiin tyttöjen kanssa. Sää oli niin surkea, että vaatteet oli märät aika nopsasti, mutta onneksi kuivauskaapissa saatiin ne kuivaksi. Kirjoittajan laskut jäi muutamaan, koska issiasvaiva teki hommasta aika epämukavaa. Tytöt taas viihtyi rinteessä pidemmän aikaa sekä aamu-, että iltapäivällä. Illalla ulkoiltiin vielä ties kuinka monennen kerran Saimin kanssa, saunottiin ja tsiigailtiin sohvaperunoita.

Sunnuntaina sää oli yhtä surkea, kuin lauantaina, joten ajeltiin ajoissa kotiin. Reissu oli kiva kaikkien mielestä ja ainakin ite olisin voinut vielä yhden yön olla. Nopsasti se viikonloppu vain kuluu. Mutta ihanaa olla noin lähellä, että matkaan ei tuhraannu niin paljoa aikaa. Nytkin oltiin kotona jo niin hyvissä ajoin, että ehdittiin sunnuntaina tehdä vaikka mitä. Mini ajeli kaverinsa kanssa monta tuntia mönkijällä ja mister A hengaili kaksikon vahtina ulkona. Me neljätoistaveen kanssa käytiin Saimin kanssa lenkillä ja ehdin myös pestä monta koneellista pyykkiä.

Väsy vaivailee aikamoisesti. Epäilen, että johtuu tosta issiashommasta. Joka kerta, kun nousen ylös, on hermosärky tosi paha jonkin aikaa ja uskon, että se on se, mikä väsyttää. Ei saisi istua tai maata ollenkaan, mutta kun ei sitä jaksaisi liikkeessäkään koko aikaa olla. Jännä, että istuessa ei käy kipeää, mutta tosiaan sitten kun nousen, niin voi morjens. Täytyy aina vain liikkua kivun läpi ja venytellä, niin jonkin ajan päästä homma helpottaa ja kipu sulaa pois. Vaikuttaa kyllä kaikella lailla liikkumiseen tuo hermotuksen ongelma. Tuntuu, että vasen jalka lähtee välillä alta eikä siihen voi luottaa kovin hyvin. Aika monta viikkoa tätä on nyt kestänyt, mutta koitan pysyä positiivisena. Ehkäpä se kohta helpottaa hei.

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Rusinakeksit

Edellisen postauksen kirjoitin maanantaina ja mini oli lähdössä kouluun. No ei lähtenyt. Oli jo takki päällä ja kengät jalassa, kun aloin miettiä, että onkohan nyt järkevää. Viikonloppuna vointi oli jo parempi, mutta siinä kouluun lähtiessä taas silmät vuoti, nokka vuoti ja yskitti. Nyt on torstai. Otetaanpa tänään uusi yritys. Nyt näyttää vointi huomattavasti paremmalta.

Toissapäivänä mini lueskeli rusinapaketin kylkeä ja ihmetteli, miten rusinoissa voi olla maitoa ja jauhoja. Selvisi sitten, että kyseessä ei ookaan tuotteen sisältö, vaan keksiresepti. Ehdotin, josko ryhdyttäis leivontapuuhiin, kun oli siinä vähän tylsääkin. Miniä ei tarvinnut kahta kertaa pyydellä ja aika nopsasti oli keksit pellillä valmiina. Tehtiin vähän tommosia amerikkalaishenkisiä versioita, niinku kokonsa puolesta :) Hyviä tuli ja näitä voisi kyllä tehdä joskus uudelleenkin. Laitoin ohjeen ylös tuohon etusivun reseptilistaan, niin sieltä sen sitten tarvittaessa löytää.

Tämä viikko on tuntunut jotenkin pitkältä. Jalkaa on särkenyt taas huomattavasti enemmän, joten en tiedä oliko maanantain jumppa oikein hyvä veto, mutta kokeilen nyt vielä ensi viikolla uudelleen. Aloitin tällä viikolla vain tuolla yhdellä vauhdikkaammalla ohjauksella ja ensi viikolla otan toisen mukaan. Rauhalliset tunnit oon pitänyt normaalisti koko ajan. Eilen jumppailin itekseni ensi viikon uutta Kiinteytys-ohjelmaa läpi ja loppuviikkoon pitäisi mahduttaa vielä yksi oma, jalalle sopiva treeni. Fyssarin jumpat oon ainakin vielä muistanut tehdä kuuliaisesti ohjeiden mukaan about joka toinen päivä. Liikkeet sopi täydellisesti Pilatekseen, joten tiistaisin myös asiakkaat on saaneet tehdä vähän keskimmäisen pakaralihaksen aktivointeja ja venytyksiä. Ei taida olla huono juttu kenellekään.

Tänään aamulla on ohjelmassa työnantajan tarjoama YIN-tunti, joten ehkäpä teen siinä samassa yhteydessä nuo "issiasjumpat". Oon niin tyytyväinen tuosta YINistä. Yksi tunti meillä on nyt ollut ja ainakin pari seuraavaa jo sovittu. Toivottavasti tulossa on enemmänkin. Nyt 42-vuotiaana alkaa olla viimeiset hetket tehdä niitä muutoksia palautumisen, treenin ja ohjauskalenterin suhteen, joita olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Jos siis aikoo pysyä toimintakykyisenä. Ja se olisi toki tavoitteena.

Tässä saisi varmaan alkaa miettiä muitakin loppuelämän asioita. Likat alkaa olla jo isoja ja aikaa on  nykyään eri tavalla myös omille jutuille. Mietin vakavasti opiskelua. Vielä täytyy pohtia vähän, missä mittakaavassa ja millä tavalla sitä olisi järkevää ja mahdollista toteuttaa. Saa nähdä kuulkaa.

Mitäs teillä muilla on tavoitteena loppuelämälle? :D

Sannis

Jäällä

Lauantai-iltapäivällä lähdettiin tyttöjen ja Saimin kanssa ulkoilemaan ja auringonlaskua katselemaan. Mansikkasaari on yksi kirjoittajan lempipaikoista Vaasassa eikä tälläkään kertaa kaduttanut, että lähdettiin. Käveltiin jäällä ja tytöt leikitti Saimia. Aika lähellä rantaa pysyttiin ja saadaan aina lyhyemmälläkin matkalla tuhrattua reippaasti aikaa, koska pysähdellään heittelemään keppiä ja lumipalloja Saimille ja tsiigailemaan maisemia. Mini haluaa kiipeillä kaikkeen mihin vain voi ja käydä tarkistamassa kaikki vähänkin mielenkiintoiset jutut ja se sopii kyllä. Muuta porukkaa oli liikenteessä tällä kertaa aika vähän ja oli jotenkin aika kiva, iisi lauantai-illan fiilis.

Viikonloppu meni kaiken kaikkiaan rauhallisesti, suunnitelmien mukaisesti. Lauantaille Balance ja joka päivälle ulkoilua, vähän kotihommia ja sohvachillailua. Olin normaalia enemmän väsyksissä. Otin pienet päivätirsat lauantaina, mikä on kirjoittajalle aika harvinaista ja illalla odotin, että tyttöjen höpötys jo hiljenee ja pääsen omaan rauhaan.  Tsiigailin YOU:n viimeisen tuotantokauden loppuun, vaikka se tylsemmäksi onkin muuttunut eka kauden jälkeen. Sunnuntaina saatiin ystävät meille iltapalalle ja siihen olikin hyvä päättää viikonloppu. 

Tosi kova issias-särky on vaivannut kirjoittajaa ajoittain nyt muutaman viikon. Viime viikolla pääsin fyssarille ja sain vähän selvyyttä, mistä homma saattaa johtua. Oon viime viikot ohjaillut vain rauhallisia lajeja, jotta kipu rauhoittuisi ja tänään olisi nyt tiedossa vähän vauhdikkaampaa settiä taas pienen tauon jälkeen. Tein jo ennen omaa talvilomaa uuden ohjelman INTERVALLI-tunnille ja se tuntui kyllä ihan heprealta, kun aloin sitä muutama päivä sitten lueskella läpi. Nyt alkaa homma olla jo aika hyvin hallussa ja illalla mennään. Vähän jännittää. Sali näyttää olevan varauskalenterin mukaan täynnä ja tunti on ohjaamisen kannalta aika nopeatempoinen. Aina pienen tauon jälkeen tuntuu, että koreografian opettelun lisäksi pitää sanallistakin ohjausta vähän palautella mieleen, että se sujuu helpommin sitten tunnillakin.

Nyt on maanantai. Neljätoistavee on lähtenyt jo kouluun. Heräsi vähän myöhässä ja oli kypsänä, mutta ei pyytänyt, josko voisin heittää autolla. Useimmiten oon tommosessa tilanteessa tarjoutunut, mutta nyt oon tullut siihen tulokseen, että vähän tarttis itekin osata pyytää jos tarvitsee apua eikä mutsi oo aina tarjoamassa ratkaisuja valmiina. Kävellen lähti typy matkaan ja luulen, että ehti kyllä ihan hyvin. Seuraavaksi lähtee kymppivee. Kirjoittaja saa ystävän vielä lenkkiseuraksi ennen töihin lähtöä. Toivon, että pakkanen hitusen laskee, niin saadaan tehdä vähän pidempi kierros eikä Saimin tassut jäädy.

Mukavaa tätä viikkoa!

Sannis

Heppakuvia

Nämä heppakuvat on otettu aika tarkkaan vuosi sitten. Ne on olleet blogin luonnoksissa siitä lähtien odottamassa. Niin vähän viitsin enää tytöistä kirjoittaa, vaikka usein tekisi mieli. Tekisi mieli hehkuttaa sitä, kuinka molemmat saa koko ajan Wilma-merkintöjä. "Ahkeraa työskentelyä", "Aktiivinen osallistuminen", "Edistit yhteistä hyvää". Jopa yläkoulusta näitä tulee viikoittain, joskus useampia päivässä. Tekisi mieli hehkuttaa, kuinka teinikään ei vielä tee tyhmyyksiä ja suurimmat asiat, joista takutaan, on se, minkälainen takki pitää milläkin säällä olla ulkona päällä. 

Sitten taas tekisi mieli vähän purkaa pelkoa ja jännitystä siitä, kuinka kauan tilanne on tämä ja milloin kaikki hullut teinikokeilut alkaa. Joskus taas tekisi mieli urputtaa siitä, kuinka likat osaa olla välillä rasittavia, vaikka pääasiassa ovatkin niin kilttejä ja fiksuja. Tekisi mieli vähän valittaa siitä, kuinka ne osaa änkätä jostain maailman turhimmasta asiasta ja kyseenalaistaa mutsin ja faijan puheita tai kuinka ne osaa ärsyttää toisiaan ihan tahallaan.

Joskus jompi kumpi tytöistä sanoi mulle jossain tilanteessa: "Joo joo, älä nyt ragee!" ja mutsi eli mummu nauroi vieressä, että: "Teidän mutsi ei kyllä oikein usein ragee!" Se on ihan totta. Ei oo tarvinnut juurikaan "rageta" tai korottaa ääntä, mutta viime aikoina huomaan, että vähän useammin meinaa verenpaine nousta. Tällä viikolla juurikin käytiin takkikeskustelua koulun talviliikuntapäivään lähtiessä. Neljätoistavee valitsi päivän vaihtoehdoista ratsastuksen, mikä olikin supersiistiä, että sellainen oli valittavana. Pakkasta oli reilusti yli kymmenen astetta ja kuitenkin olis ilmeisesti ollut noloa ottaa lämpimämpi takki mukaan ja siitä sitten sanailtiin siinä lähtökiiressä. Just tommonen urpoilu ei mitenkään mahdu kirjoittajan aivoihin. Että ei voi varautua sään mukaisesti, vaikka kaikki mahdollisuudet olisi. 

Mini heräsi tässä välissä ja hiippaili huoneestaan viereen tähän sohvalle. Kirjoittajalla vähän ajatus katkesi enkä enää muista, mihin suuntaan olin tässä nyt menossa. Ehkä tämä riittää tältä erää? Aika vähäiseksi on mennyt tämä kirjoittelu viime aikoina, kuten ootte varmasti huomanneetkin. Viime kuun kolme postausta taitaa olla pohjanoteeraus tässä kohta kahdentoista blogivuoden aikana. Välillä tuntuu, että kaikki on jo sanottu ja kaikki kuvat on jo otettu. Välillä taas olisi niin paljon sanottavaa, etten enää meinaa osata pukea kaikkea lauseiksi tähän näppäimistölle.

Tämä postaus alkoi alunperin yhdestä lauseesta, jonka neljätoistavee sanoi mulle joku aika sitten:

"Aina pienempänä, kun mua pelotti olla yksin kotona, mä kuuntelin sun ja isin mulle aiemmin lähettämiä ääniviestejä."

En kestä. 

Meillä muuten tyttöjen on tarvinnut olla aika vähän yksin, koska maailman parhaat isovanhemmat auttaa silloin kun meidän molempien vanhempien duuni venyy iltaan. Mahtavaa on myös se, että duunista järjestyy edelleen mahdollisuus olla tarvittaessa kipeän lapsen kanssa kotona ja töitä pystyy hoitaa osittain etänä. Molemmat tytöt on olleet toki sitä mieltä, että Saimin läsnäollessa ei tunnu siltä että olisi yksin ja aikuisten ollessa töissä Saimihan on aina kotona. Neljätoistavee välillä nykyään toivoo saavansa olla yksin ja koitetaan semmostakin aikaa välillä järjestää.

Semmosta tälle päivälle. Tänään me ollaan tyttöporukalla, kun mister A lähti töihin ja jatkaa sieltä kamunsa mökille. Ite aion käydä ensin Saimin kanssa lenkillä ja sen jälkeen Bodybalance-tunnilla nyt aamupäivällä. Loppupäivä otetaan varmaan aika iisiä kotosalla. Minillä on onneksi jo parempi vointi, mutta ei priima kuitenkaan. Luulen, että pestään pyykkiä, vähän siivoillaan, ulkoillaan Saimin kanssa, katsellaan telkkaa ja jos mini saa päättää, pelataan Unoa. :)

Mukavaa lauantaita!

Sannis

Kipeä

Mini oli kipeänä muutama viikko sitten. Joutui olla kuusi päivää koulusta poissa korvatulehduksen takia. Siitä lähtien oon ihmetellyt, kun typy on niin kalpea ja kipeän näköinen. Olotila on kuulemma ollut kuitenkin ihan normaali...kunnes eilen heräsi kurkkukipuun. Päivällä sai vielä tosi rajun migreenikohtauksen ja loppuviimein myös oksensi. Sen jälkeen olotila helpotti migreenin osalta, mutta flunssaoireet jatkui ja illalla oksensi vielä uudelleen.

Kipeänä seiskaviikolla ja sitten taas kymppiviikolla. Olikohan seiskaviikkoa edeltävä flunssa joulukuussa? Sitä ennen lokakuussa(ko?) ja sitä ennen elokuussa. Kiva tahti. Onneksi mini pärjää hyvin koulussa ja saa tehtävät tehtyä, mutta ressaa kyllä laittaa noita poissaoloilmoituksia, kun poissaoloja on paljon. Kirjoittajalla sairastelusykli on viime kuukausille lähes sama. Vielä ei oo tämä kymppiviikon flunssa iskenyt, mutta elo-, loka- joulu- ja helmikuu tuli ajallaan. Joka toinen kuukausi? Tuntuu vähän, kuin huonolta vitsiltä.

Korona-ajan hommelithan tähän kai vaikuttaa ja täytyy vain luottaa, että kyllä se tästä tasaantuu pikkuhiljaa. Tuntuu monessa suunnassa olevan samanlaista. Mini mua kyllä huolestuttaa. Iho on taas huonossa kunnossa ja ruoka-aineallergioitakin on ilmaantunut lisää. Käytiin kouluterkkarilla terveystarkastuksessa ja siellä suositeltiin allergiatestejä. Terkkari lupasi viedä asiaa eteenpäin.

Tänään mister A jää minin kanssa kotiin ja kirjoittaja lähtee töihin. Ite oli eilen kotona etätöissä. Sain ihan hyvin hommia tehtyä minin nukkuessa ja ohjelmia tsiigaillessa, vaikka osa päivästä olikin aika kamalaa, kun migreeni ei meinannut helpottaa millään. Minin migreeni on erilainen, kuin kirjoittajan. Suurin oire on päänsärky, joka kirjoittajalla usein jää vähän lievemmäksi muiden oireiden rinnalla. Minillä se on useimmiten lähes ainut oire, tulee ihan yllättäen ja hakkaa niin kovaa, että jo vieressä seuraaminen on kamalaa. Onneksi saatiin yö nukkua ihan suht hyvin.

Valon lisääntyminen on ihanaa ja kotona näkee eteensä jo aika aikaisin aamulla ilman valoja. Luntahan me saatiin vielä reilusti lisää, josta moni on ihan hajalla, mutta itse tykkään kyllä. Ei näin aikaisin kuitenkaan kevät tule ja jos ei oo kunnon talvi, niin on sitten ärsyttävää räpäskää. Valitsen kyllä lumen loskan sijaan. Pakkasasteet nousi tälle päivälle pariinkymmeneen ja se kyllä on kirjoittajankin mielestä vähän turhan paljon. Autoja saa lämmittää ties kuinka kauan ja Saimin tassut jäätyy ulkona. Toivotaan, että vähän laantuu, mutta vielä saa mun puolesta olla kuitenkin pakkasen puolella pari viikkoa. Sitten vois tulla yhdessä yössä kevät ja kaikki lumet sulaa kerralla :D

Kivaa tätä päivää! Ootteko pysyneet terveinä?

Sannis

Hiihtoloma

Tyttöjen hiihtoloman sää oli vaihteleva, kuten kuvista näkyy. Oli lumisadetta ja oli aurinkoa. Yleisolotila oli huomattavasti mukavampi, kuin kirjoittajan omalla talvilomalla. Mitään reissuja ei ollut suunnitelmissa ja tarkoitus olikin chillailla tässä kotiympyröissä. Duunia oli kirjoittajan tarkoitus tehdä vähän vähemmän, mutta loppuviimein tunteja kertyi ihan perusmäärä. Tein kuitenkin hommia paljon myös kotona, joten työpaikalla tuli oltua vähän vähemmän.

Mini ja serkkunsa skeittasivat viitenä päivänä putkeen lähellä olevassa skeittihallissa. Mummu ajelutti kaksikkoa joka päivä eestaas. Viimeisinä päivinä mukaan lähti myös kaveri tästä naapurista. Sama kolmikko kävi yhtenä päivänä uimassa ja testaamassa uimahallin Wibit-radan. Yhtenä iltana serkkunen jäi meille yöksikin ja hyvin tuntuivat viihtyvät yhdessä, niinkuin aina.

Neljätoistavee hengaili toiveidensa mukaisesti eniten kotosalla. Omassa huoneessa puuhastelua tauotettiin Saimin ulkoilutuksella, tiskikoneen tyhjäyksellä ja muilla pienillä kotihommilla. Tehtiin kahdestaan eli kolmestaan, koska Saimi useampi kävelylenkki viikon aikana ja höpöteltiin niitä näitä. Yhtenä päivänä mummun kanssa museoon lähti molemmat tytöt ja taisivat käydä jossain herkuttelemassa samalla. 

Mister A:n kanssa tehtiin extemporereissu Seinäjoen Rytmikorjaamolle perjantaina. Arttu Wiskari sai lähtemään. Mister A on tykännyt Artusta aina ja kirjoittajasta tuli ihan fani kesän Vauhtiajot-keikan jälkeen. Saatiin ystävät mukaan ja tosi kiva pikkureissu meille muodostuikin. Keikka oli kyllä taas hyvä. Ajokelissä oli toivomisen varaa, mutta ehjin nahoin selvittiin kotiin. Minin kummitäti tuli meille tyttöjen seuraneidiksi ja ajeli kotiin vielä puolen yön jälkeen.

Koko porukalla tehtiin lumitöitä ja häärättiin ulkona. Saimi viihtyisi tuntikausia oman pihan lumikasassa ja mini jaksaa siinä Saimia leikittää. Aika perfect ikä minillä nyt koiran omistajaksi. Jaksaa vielä leikkiä usein, mutta osaa myös huolehtia ja viedä ulos. Mister A on leikittämisessä myös aika hyvä. Me neljätoistaveen kanssa ollaan vähän mielikuvituksettomampia :D 

Lauantaina lounasteltiin minin toiveiden mukaisesti Pancho Villassa. Oli kuulemma paras pekonihampurilainen ikinä. Se on virallisesti lasten aterioiden aika meidän perheessä nyt ohi ja ulkona syöminen vielä entistä kallliimpaa Nykyään se onkin todella harvinaista herkkua, kun taas joskus vuosia sitten saatettiin syödä joka viikko jossain. Nyt ei taida tulla käytyä edes joka kuukausi.

Sunnuntaina lähdettiin mökille ulkoilemaan ja Saimia juoksuttamaan. Juotiin kaffit ja hengailtiin pari tuntia. Kirjoittajalla oli iltapäivällä Pilates-ohjaus, joka oli aika ihana, rauhallinen setti. Vasen jalka on niin surkeassa kunnossa, että rauhalliset lajit on ainoat, mihin tällä hetkellä taipuu. Iltapala syötiin tunnin jälkeen ystävien luona. Siihen oli hyvä päättää tyttöjen loma, joka molempien sanojen mukaan oli kuulemma oikein hyvä. 

Mukavaa tätä viikkoa!

Sannis