tiistai 28. helmikuuta 2017

Kirpparihaukka



Tein taas kirpparilöydön! Oon haaveillut Ikeasta tommosia raheja. Tai mikä toi nyt on? Jakkaran nimellä se menee nettisivuilla. Oon miettinyt kolmea päällekäin toimittamaan pöydän virkaa olkkariin. Toisaalta, ois kiva jos ne sais lapsille istuimiksi, mutta mistä sitten pöytä? No anyway.. yksi ihkauusi banaanijakkara ilmestyi FB-kirpulle myyntiin ja minähän ajelin Spinning-musat autossa pauhaten Sulvalle sitä hakemaan. Jostain syystä se aika usein ajelehtii olohuoneesta tonne Annukan huoneeseen :D

Matot on muuten tyttöjen mumman virkkaamia. Aika ihania vai mitä? Kannattaa olla kuulolla, koska mumma teki yhden maton myös Life 2.0:n ensimmäistä arvontaa varten. Laitetaanpa arvontakoneet tossa maaliskuun puolella käyntiin.

Stay tuned!
Sannis

P.S. Miksi ekaluokkalaisen pöydänreunoissa on AINA teippiä?

maanantai 27. helmikuuta 2017

Huittu


Eilen käytiin Laihialla tsiigailemassa olkilinnaa. Kai ootte kuulleet siitä? Olipa kiva paikka toi Huittu. Hyvä liukumäki ja tosi kiva notskipaikka. Alueella oli myös pieniä museotupia, joihin tytöt kurkisteli ihan innoissaan. Myös napakelkka oli tytöille ihan uusinta uutta ja ihmeellistä. Olkilinnan on rakentanut paikallinen Jouko Lehtinen. Viimeisessä kuvassa on pieni kappeli, joka on saman miehen käsialaa.

Elokuun 17. päivä vuonna 2013 satoi kaatamalla vettä. Niin kovaa, että rännit ei riittäneet eikä ikkunoista nähnyt pihalle, kun yksi morsmaikku istui kampaajalla valmistautumassa suureen päiväänsä. Häävalokuvaus Vanhan Vaasan raunioilla oli poissuljettu vaihtoehto ja Laineen Jarkko (Jarkko Laine Photography) joutui laittaa kaiken mielikuvituksensa peliin. Se ajoi meidät tuonne Joukon kappelille ja soitti matkalta kaverillensa, että olis pastorin keikkaa tiedossa.

Mä en ollut koskaan edes tiennyt tommosen kappelin olemassaoloa siellä Laihian mettillä. Kappelissa seisoi vanha mies. Vieläkin arvuutellaan oliko se oikea mies vai kappelin oma kummitus :D Oli sitten kummitus tai ei, lainasi se silmälaseja meidän valepastorille, joka oli sillä välin jo leikannut itselleen paperista liperit. Niin saatiin mekin siis kirkkohäät, vaikka maistraatista oli vihkijä kotiin jo varattu ;D

Kuvauskeikka tohon pieneen kappeliin taisi olla meidän hääpäivän kivoin juttu. Ennen sitä päivää tapahtui paljon kaikenlaista, joka toi mustan pilven koko meidän juhlien päälle. Kuitenkin reissu tuonne kappeliin oli jotain tosi erikoista ja eilen kun käytiin siellä uudelleen, tuli jotenkin lämmin fiilis.

Mukavaa uutta viikkoa!
Sannis

lauantai 25. helmikuuta 2017

Inside my brain



Mun viikkoni puhelimen kuvien mukaan näyttää tältä.

| Valoa oli tällä viikolla ihanasti useampana päivänä. | Aamiaista syötiin alkuviikosta bossin luona palaverin merkeissä. | Legot siivotaan harjalla ja kihvelillä. | Neljävee teki itselleen vähän erikoisemman löhöpaikan. | Evästehdas on ollut käynnissä. |

**********

Mini sai flunssan ja sitä ollaan koitettu parannella. Välillä on hoitanut isi ja välillä äiti. Välillä hälytettiin mummukin apuihin, että saatiin jumpat rullaamaan niinkuin pitää. Itelläkään ei oo ihan normaali olotila. Veto on pois ja lihaksia kolottaa kummallisesti, vaikka takana on normitreenit eikä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Kunpa nyt ei flunssa kiertäisi meitä kaikkia läpi. Hyvin ollaankin taas säästytty. Monilla on nyt ollut pitkiä sairastelukierteitä ja semmoset ei kyllä sovi mun psyykeelle ollenkaan.

**********

Tiedättekö semmoiset ihmiset, joista kaikki tuntuu pitävän, mutta sinä näet jotain, mitä muut ei näe? Mulle kävi niin, että selvisi, että minä olin oikeassa. Nyt sisäinen skorpionini on myrkyttänyt mun mieltäni jo jonkin aikaa ja saanut mut ajattelemaan asiaa aina silloin tällöin. Mitä väliä? Miksi mun pitää miettiä jotain puolituttua ihmistä, joka ei ole niin mukava? Kyseessä ei ole ihminen, jonka kanssa mun pitäisi olla edes ikinä tekemisissä, mutta jotenkin kuitenkin se asia tulee mieleen aina välillä. Mun on hyvin vaikea kestää maailman epäreiluuksia ja ihmisiä, jotka naureskelee toisille selän takana. Tekis mieli huutaa ääneen, että hahhaaaa, minäpä olin oikeassa..ettekö te muutkin nyt jo näe?! Ja tekis mieli marssia sen tyypin eteen ja kysyä, että milläs oikeudella sitä toisille naureskellaan. Huuuuh, vaiennan skorpionini ja unohdan koko jutun. Ihmiset on varmaan veemäisiä, koska niillä on itsellä paha olla. Ja joo, olipa ihan hirveän irrallinen ajatus, mutta oli ny pakko vaan päästä johonkin sanomaan edes jotain :D

Mulla olis muutenkin nyt niiiin paljon postattavaa. Kuvia löytyy ja ajatuksia sitäkin enemmän. Blogi onkin päivittynyt huimaa vauhtia jo pitkän aikaa. Puolisen vuotta on tänne tullut jo jaariteltua. Jonkin verran porukkaakin tuntuu olevan siellä ruudun toisella puolella. Nice! Kiva, että ootte löytäneet tänne!
**********

Matkakuume on yli kova nyt just. En osaa päättää mihin haluaisin. Johonkin lämpimään ja hinta mielellään alle tuhat egeä koko porukalta. Vielä ei oo sattunut sopivaa reissua löytymään ;D ;D Mister A:lla vaihtui työnantaja ja lomat paloi sen siliän tien, joten kovin pitkistä reissuista ei tarvi tänä vuonna haaveilla. 2018 loppukeväästä/alkukesästä merkkasin kalenteriin Kanadan reissun. Sitä onkin vasta parikymmentä vuotta tässä suunniteltu ja nyt ei kyllä enää siirretä. Selvisin Floridan lennoista, niin nythän ton pitäisi olla piece of nakki! Vaatii jäätävää säästökuuria. Oon laitellut ennen ulkona syömiseen menneet rahat matkasäästötilille ja kyllähän siitä pikkuhiljaa kertyy.

**********

Klo on 7.33. Ihan vielä ei oo nyt muuta tälle päivälle :D
Mukavaa viikonloppua!
Sannis

perjantai 24. helmikuuta 2017

Kasivee

24.2.2009 teki pieni tyttö allekirjoittaneesta äidin ja mister A:sta iskän. Kahden vuorokauden synnytys from hell ja tuloksena keskellä yötä ihana minimuija, 47,5 senttiä ja alle kolme kiloa. Nimistä oltiin puhuttu vain alkuraskauden aikaan ja kun kysyin mister A:lta, että mikäs tämän lapsen nimi mahtaa olla, se totesi niinkuin itsestäänselvän asian: "No, Annukka!"


Nyt Annukka on koululainen, ekaluokkalainen, jolle lukeminen ja laskeminen on helppoa. Se on välkky ja se vaistoaa tunnetilat hyvin herkästi. Se muistaa kaiken. Se on oman tiensä kulkija, joka uppoutuu omiin ajatuksiinsa. Lähtötilanteissa sitä joutuu kehottaa kymmenen kertaa palaamaan maan pinnalle ja pukemaan vaatteet päällensä. Sillä on mahtava mielikuvitus ja se on huikean taitava keksimään askarteluja mitä surkeimmista materiaaleista. Se on niin nätti, että ihmettelen usein, mistä ihmeestä se on sen perinyt. Sillä on pikkusisko, joka tekee synttäreille piparit valmiiksi ja jolle se lukee satuja. Sillä on kunnon draamakuningattaren elkeet. Se voi omilla synttäreillä vetää herneet nokkaan ja jättää kaksikymmentä vierasta ihmettelemään kakun ympärille, että kukas nyt puhaltaa kynttilät, kun sankari purjehti just omaan huoneeseen ovet paukkuen :D


Se on kirjoittajan elämän suuri ihme.
Kunpa maailma ei koskaan kovettaisi tämän lapsen sydäntä tai veisi kaikkea sitä herkkyyttä ja luovuutta mitä tästä tytöstä löytyy.

Maailman paras Annukka Akintytär tänään kahdeksan vee!

Mutsi on porannut täällä jo tovin :D
Sannis

torstai 23. helmikuuta 2017

Keittiö nyt



Vetimet in da house! Ensin, kun ne tuli, olin sitä mieltä, että ne on liian paksut. Olis pitänyt olla ohuemmat. Olihan siinä tuotekuvauksessa toki mitta, mutta en osannut hahmottaa. Mister A huokasi syvään ja kysyi, että tartteeko ny sitte palauttaa. No ei tartte. Laitettiin ne mitä oli ja vajaa viikon käytön jälkeen tuomio on: Toimii! Vähän korkeammat, kuin edelliset.. ehkä pysyy ovi paremmin puhtaana, toivon. Ei tunnu liian paksuilta eikä näytä liian raskailta. Hyvät niistä tuli!


Jos oikein tarkkaan katsoo, saattaa huomata, että nurkkakaappi ja jääkaapin yläkaapit on vielä vanhaa moodia. Ei me katota niin tarkkaan eihän?! Muutama ovi puuttui toimituksesta ja niitä vielä odotellaan. Innostuin napsimaan nämä kuvat yhtenä päivänä extempore, kun oli vähän normaalia siistimpää enkä ehtinyt paljoa stailailla. Verhot vähän puolitiessä ja eteisen kaapin päällys täynnä mister A:n romua :) Ja huomhuom! Uusi reppukin siellä nököttää <3

Tämmöset larger scale-kuvat on tosi hankalia ja siksi niitä harvoin täällä näkeekään. Yksityiskohtia on niin paljon helpompi kuvata. Meidän talo on niin pieni, että mun paremmalla linssillä sais mennä ulos asti kuvaamaan jos haluais saada koko huoneen kerralla kuvaan. Ikkunat vastakkaisilla seinillä olkkarissa ja keittiössä antaa kans oman haasteensa. Meikäläisen taidoilla kun ei hirveästi tohon vastavaloon kuvata. Sitä opeteltiin jollain kurssilla, mutta näköjään kaikki informaatio ei oo mahtunut mun aivoihin. Siellä kun tarvii olla kaikkea muuta toooosi tärkeää. Pakko esim. muistaa ala-asteen enkunkirjan lauluja ja sen semmoista :D

Mitäs muuten ootte mieltä.. jos ruokapöydän alle laittais samanlaisen beigen maton, kuin nuo kaksi muuta, tulisko liikaa samaa? Harmaa matto heitettiin vaan tohon, kun se oli ainut, joka kaapista löytyi.


Oksat on Ruskus (tai Ruscus). Niin kauniita. Rakas ystävä niitä toi ja Wikipedia kertoi, että ne kestää leikkona maljakossa viikkoja. En ollenkaan väsy tuijottamaan niitä. Ihania!

Semmonen keittiöprojekti. Auttakee mattoasiassa!
Sannis

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Notkahdus (#vähemmänpullaa)


On se pulla kuulkaa ihmeellinen asia. Vaikka kuinka ököttäis, niin lisää vaan pitäis saada. Huhhuh! #vähemmänpullaa - haaste on kestänyt pikkusen vajaa kaksi kuukautta ja nyt meni ekaa kertaa vähän överiksi. Viikonloppuna piti synttärikahvitella kahtena päivänä ja molemmilla kerroilla olis voinut jättää sen toisen kakkupalan ottamatta. Olis myös voinut jättää ne kaksi pikkupullaa päiväkahvin kanssa syömättä. Onneks oli jumppaa, niin helpotti vähän. Mister A kyllä meinas, että lähentelee krapulaa ne olot voileipä- ja täytekakun jälkeen. Huh! :D Sunnuntai-iltana mua ällötti kaikki syöty makea, mutta silti kiersin ja kaarsin keittiössä, kun olis vielä pitänyt muka saada jotain. Ihme hommaa!

Vielä oli nyt sitte muka maanantaina pakko saada kahvin kanssa pipari. MUTTA! Otin yhden! Jos viikonloppu olikin #enemmänpullaa, niin mehän ei kerrasta lannistuta. Tällä hetkellä ei motivaatio tunnu olevan ihan parhaimmassa terässä, mutta notkahduksethan kuuluu asiaan ja elämään. Nyt sitte taas vähemmän pullaa mulle, kiitos!

Sannis



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Italialainen voileipäkakku


ITALIALAINEN VOILEIPÄKAKKU

n. 1½ isoa pussia paahtoleipää
maitoa kostutukseen

Täyte 1
400g maustamatonta tuorejuustoa
200g creme fraichea
80g pestokastiketta
mustapippuria

Täyte 2
100g creme fraichea
100g tuorejuustoa (yrtit)
200g maustamatonta tuorejuustoa
pieni lasillinen hienonnettuja aurinkokuivattuja tomaatteja
kinkkua

koristeluun
minitomaatteja
basilikan lehtiä
mozzarellapalloja

Valmista täyte 1 -> sekoita ainekset keskenään. Valmista täyte 2 -> sekoita ainekset keskenään.
Leikkaa leipälevyistä reunat pois.
Tee leivistä ensimmäinen kerros. Kostuta maidolla. Levitä kolmasosa ykköstäytteestä leipien päälle.
Tee leivistä toinen kerros. Kostuta maidolla. Levitä puolet kakkostäytteestä leipien päälle.
Tee leivistä kolmas kerros. Kostuta maidolla. Levitä kolmasosa ykköstäytteestä leipien päälle.
Tee leivistä neljäs kerros. Kostuta maidolla. Levitä loput kakkostäytteestä leipien päälle.
Laita vielä yksi leipäkerros ja kostuta. Levitä loput ykköstäytteestä kakun päälle.
Laita kakku kuvun alle ja jääkaappiin yön yli.
Koristele ja tarjoa seuraavana päivänä.

********************

En oo varsinaisesti mikään hullu voileipäkakkumuija ja saa kyllä yhden käden sormilla laskea montako kertaa oon suolaisen kakun väsännyt. Nyt kun oli aihetta juhlaan, päätin ruveta suuriin puuhiin. Valitsin tämmösen vähän italialaishenkisen, kun ajattelin, että se olis kivempi, kuin peruskinkku tai katkarapu. Ohje löytyi Kotikokki-sivulta (klik) ja tähän kirjasin sen, niinkuin itse sen tein.

Kakusta tuli aika iso ja korkea ja se riitti hyvin kymmenelle hengelle, kun oli yrttivoipatongin lisäksi ainoa suolainen tarjottava. Tästä vois mun mielestä hyvinkin tehdä puolet matalemman version pienemmälle porukalle. Ja tässä kakussahan ei oo majoneesia ollenkaan. Kaikki ei tunnu siitä diggailevan. Vähän myös jänskäsin, kelpaako jokaiselle, kun  pesto ja noi aurinkokuivatut tomaatit ei oo ihan kaikkien juttu. Luulen kuitenkin, että melkein jokainen vieras otti toisen tai kolmannenkin kierroksen. Yes!

Tapaatteko väsätä voileipäkakkuja?
Sannis

lauantai 18. helmikuuta 2017

Krookus


No päivää! Ilmeisesti tämä klo neljän paikkeilla herääminen on nykyään mun normaali vuorokausirytmini, joten eipä siinä sitte kummempia. Täällä sitä vain bloggaillaan ja ihmetellään. Tällä kertaa kello on 6.03 ja tässä on nyt keritty jo vähän krookuskuvia fiksailla koneelle. Olihan nuo nyt krookuksia hei?!

Ostin kesällä uuden kameran ja mulla ja Sonylla on ollut vähän alkukankeuksia. Aloin jo olla sitä mieltä, että vaihto digijärkkäriin oli huge mistake, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa aueta. Halusin pienemmän kameran, koska kuljetan sitä paljon mukana ja kotona se lojuu aina pitkin pöytiä. Kokoon oon ollut tyytyväinen, muuten on ollut vähän räpiköimistä, mutta ehkä me Sonyn kanssa vielä päästään yhteisymmärrykseen.

Niin, että krookuksia. Prismasta toki. Ihania! Ihan on nyt kevät mielessä jo, kun aamut alkaa olla valoisia ja aurinko paistoi eilenkin niin mahtavasti. Eikä mulla muuten mitään asiaa oo. Mutta kun valokuvausharjoitusten tuotoksena on näitä kaikenmoisia kuvia, niin jotain jaarittelua aina niiden kans kuiteskin :D

Hyvää viikonloppua!
Sannis

perjantai 17. helmikuuta 2017

Stress


Klo on 6.16. Just soi herätyskello. Muikkeli on ollut hereillä jo pitkästi yli kaksi tuntia. Se on tehnyt töitäkin niistä jo puolitoista. Puuuuh! Sen täytyy kyllä olla maailman tärkein ihminen, kun ei normaalien ihmisten tunnit riitä vaan pitää nousta silloin, ku kukotkin vielä vetää sikeitä. Ihme emäntä!

Niin, että mikä ihime ny ressaa, hä? On tässä ny ollu paljon hommaa joo, mutta kyllähän nää hoituu. En ymmärrä, miksi kehitän nyt paniikkia semmosistakin jutuista, millä ei edes ole mitään varsinaista deadlinea. Kirjoittelen listoja ja sit ahdistun, kun en ehdi tehdä niitä heti kerralla. Tarpeeksi monta asiaa kun on listalla, en edes saa niistä kiinni vaan haahuilen kaikkea muuta epämääräistä. Sitten heräilen neljältä aamuyöllä koodamaan.

NYT, ryhdistäydy nainen!! Onhan tässä ny päiviä taas ens viikollakin. Ja sitä seuraavalla. Ja tänäänhän on sitäpaitsi perjantai. Töiden jälkeen saan pitkästä aikaa laittaa leivontahousut jalkaan, koska huomenna meille tulee pino mummuja ja pappoja kylälle. Ekaluokkalainen täyttää ihan kohta kaikki kahdeksan vee. Mahtava homma!

Kerropas sinä rakas ihminen siellä ruudun toisella puolella sun paras stressintorjuntavinkkisi!
Sannis

torstai 16. helmikuuta 2017

Couple


Facebook bjuudaa aina noita muistoja vuosien varrelta ja voi että, ne on kivoja. Tänään sieltä löytyi tämmönen pariskunta-juttu. Vastasin kysymyksiin vuonna 2009. Odotin Annukkaa ja asuttiin Laihialla. Nyt oli pakko laittaa muutamaan kohtaan lisäkommentti :D

♥ Mitkä ovat toiset nimenne? 
Tuulikki ja Jaakko

♥ Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Ihan pian 4v...Whaaat? Tuntuu et se oli ihan just kun kanneltiin tavaroita osoitteesta toiseen MUUTAMAAN otteeseen :)
2017: No nyt sittekö 12 vuotta?!

♥ Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Emmätiärä..ei meillä ollu mitään "alaksmunkaa-juttuja"..öö..ehkä muutaman päivän tunnettiin ja sit alettiin jo hengata yhdessä..

♥ Kuka pyysi ketä ulos?
Vaikea sanoa..Mä ehkä kutsuin itse itseni ekaa kertaa Akin auton kyytiin ja siitä baariin, ujo tyttö kun olen :) Ihan oikeille treffeille tais pyytää Aki tai sit se saattoi olla myös Jarkko :D Oltiin siis vähän niinku tuplatreffeillä matkassa, mä, Aki, Marjo ja Jarkko..mun ja Akin treffit sujui pikkusen paremmin kun Marjon ja Jarkon <3

♥ Kuinka vanhoja olette?
28 ja 25

2017: 36 ja 33

♥ Kumman sisaruksia näette/näitte enemmän?
Aki näkee Mimmiä usein..mun siskoja nähdään vähemmän, kun osa niistä on niin kaukana :( 

2017: Mimmi, mister A:n sisko asuu toki nyt jo omillaan eikä enään aivan viikottain nähdä, mutta useammin kuitenkin edelleen, kuin mun siskoja, jotka asuu aina vaan kaukana.

♥ Onko teillä yhteisiä lapsia?
Ens viikolla toivottavasti :) 

2017: Kertaa kolme. Se "ensiviikkoinen" täyttää ensi viikolla kahdeksan.

♥ Entä lemmikkejä?
Ihmejänis-Emmi ja aina Onni in memoriam! 

2017: Ei ole eikä ihan just tulekaan.

♥ Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
No kun Aki ei osaa aina lukea mun ajatuksia..Hyvin se kyllä yrittää, mut ei kaikki voi kaikkea aina osata :)

♥ Kävittekö samaa koulua?
Noup.

♥ Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Noup.

♥ Kumpi on älykkäämpi?
Riippuu vähän..mulla parempi yleissivistys ja nopeampi järjenjuoksu..tajuan jonkin asian heti tai en ollenkaan mutta Akilla taas paremmin hanskassa käytännön asiat ja esim. tietynlainen matikka ja se jaksaa pohtia ja miettiä asioita joita ei heti hokaa. 

2017: Aina vaan pitää paikkansa. Mä oon hätänen ja mister A tuumaa. Mulla on esim. parempi tunneäly, mutta mister A on huippuhyvä älyämään kaikki teknisiä hommeleita.

♥ Kumpi on herkempi?
Minä..

♥ Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Kaikki laadukkaat roskaruokapaikat :) Useimmiten kyllä haetaan kotiin pitsaa, hampurilaista tms. ja syödään samalla ku katotaan jotain tv-sarjadvd:tä. 

2017: Nykyään käydään syömässä yli vähän.

♥ Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
London baby! Kesällä babyn kans Kreikkaan..jänskää! 

2017: Ameriikka!

♥ Kummalla on hullummat eksät?
No nyt ei oo epäilystäkään..AKILLA!!!
2017: Tämä tilanne ei ole muuttunut :D

♥ Kummalla on pahempi temperamentti?
Toisella meistä..ja se ei muuten oo Aki!

♥ Kumpi laittaa ruoan?
Yleensä meitsi..Aki tulee sopivasti siinä kohdassa auttamaan kun kaikki on jo valmista :) Mut Akikin laittaa ruokaa mulle ku tuun esim. töistä. Ja aamulla se keittää mulle puuroa! 

2017: Nykyään keitellään kyllä puuroja tosi harvoin.

♥ Kumpi on sosiaalisempi?
Yllättäen molemmat..Aki on isommassa porukassa huomattavasti hiljaisempi mut jaksaa jutella esim. naapureiden kanssa pihalla. Mä taas, as you know, olen kaveriporukassa aina äänessä. Äiti sanoi, et me (mä ja äiti) vain esitetään sosiaalisia ja kivoja, mut Aki oikeasti on :) 

2017: Mister A ei ole isossakaan porukassa hiljainen :D

♥ Kumpi on siisteysintoilija?
Mä haluan et on siistiä..Akille riittäis vähempikin :)

♥ Kumpi on itsepäisempi?
Taas toinen meistä..ja sekään ei oo Aki. Mut ei se anna laittaa meidän lapselle nimeksi Leo, jos se on poika. Eli on asioita joissa Akikaan ei anna periksi, vaikka aika paljon se kyllä parka joutuu varmaan mun kanssa myöntymään :)

♥ Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Aki, vaikka mulla on isompi maha :D

♥ Kumpi herää aikaisemmin?
Työaamuina Aki nousee klo 4..yäk! Vapaapäivinä minä! 

2017: Nykyään ei onneksi tarvi herätä enää töiden takia neljältä. Huuuuh!

♥ Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Erotiikkamessuilla Vaasassa..ai miten niin vähän vaivautunu fiilis ekatreffeillä kattella jotain strippareita ja dildoesittelyjä?!? Nää oli ne ihmeen tuplatreffit..

♥ Kummalla on suurempi perhe?
Mulla

♥ Saatko usein kukkia?
Säännöllisesti..nyt on kyllä muuten menny vähän pidempi väli..hmm...

2017: Nyt on mennyt kyllä toooooosi pitkä väli ;D



Semmosta! Napatkaahan kysymykset matkaan... blogiin tai Facebookiin.
Sannis

tiistai 14. helmikuuta 2017

Välivaihe


No niin. On poka herätty neljältä. Kaikki muut toki nukkui, mutta mulla pyöri työasiat päässä. Kattelin tässä sitte vähä biisejä ens viikon tanssitunnille aamupuhteiksi. Huhhuh! Klo on nyt 6.14 ja jo väsyttää. Ei enää montaa tuntia nukkumaanmenoon :D

Koti on niinkuin pommin jäljiltä, mutta sen verran sain raivattua, että pystyin ottaa keittiön yhdeltä seinältä kuvaa. Keittiön ovista suurin osa on siis paikoillaan. Ilman vetimiä ne on ehkä vähän liian modernit mun makuun, mutta toivotaan, että vetimetkin kotiutuu pian. Toki nää on ihanat, puhtaat ja niin siistit verrattuna edellisiin.

Mister A:n toiveesta vaihdettiin myös allas. Edellinen ei mun mielestä kaivannut muutoksia, mutta pyöreä muoto kuulemma ärsytti ja pakko myöntää, että jo parin päivän käytön jälkeen tuo isompi, kanttisen mallinen tuntuu paremmalta. Ja onhan se nyt hieno!

Laattojen saumat on aika kuraiset koko ajan. Inhottaa! Ihmesienellä sain niitä puhtaammiksi, mutta tekis mieli vaihtaa tummiksi koko saumat. Olis kuulemma ihan mahdollista. Olis siistiä jos laatta olis kattoon saakka, mutta ei me taideta ihan niin suuriin puuhiin ruveta. Paitsi jos tulee lottovoitto. Alunperinhän meillä oli myös ylhäällä kaapit ja siksi laatoitus on laitettu silloin reilut viisi vuotta sitten noin.

Raakasuklaaseen meni hunaja vähän epätasaisesti. Reunat on jäätävän makuiset ilman makeutusta ja sit taas keskellä..hmm... vähän makeahko :D Hyvin kelpaa kahvin kanssa ja ilmankin. Nam!

Semmonen välivaihe. Hirveen helppoa availla noita laatikoita!

Ihanaa ystävänpäivää!
Sannis

maanantai 13. helmikuuta 2017

Throwback


Eilen löysin laatikon pohjalta lusikoita, joita oon lapsena saanut. Miksei me olla käytetty niitä? Ihana mun mielestä toi tuplaväritys, varsi hopeaa ja muuten kultaa. Vähän puhdistusta vielä kaipaa ja sen jälkeen kovaa käyttöä.

Keittiö-inspis leviää pikkuhiljaa koko kämppään ja teki mieli laittaa kuvia kehyksiin. Kehykset oon hakenut Jyskistä. Rakastan tota kuvaa meidän häistä. Aamu on kunnon pötkylä ja Annukalla hiukset ihan sekaisin. Ja miksi, miksi en ostanut itselle tuota mun pukua niin, että voisin vain tuijotella sitä aina välillä? :D

Kivaa tätä viikkoa!
Sannis

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Yllättävää


Minä en kovin usein saa kirpparilöydöillä brassailla, mutta tällä viikollahan oon ihan iskussa :) Johtuu tietysti siitä, että omaa pöytää on pitänyt käydä Palosaaren Kirppiksellä järkkäilemässä ja siinä samalla on saanut tsiigailla, mitä muiden pöydistä löytyy. Tällä kertaa löytyi tosi kiva lamppu. Makkariin sen sijoitin nyt ensin, mutta luulen, että se kulkeutuu jossain vaiheessa olkkariin. Ikean mallistoa taitaa olla ja samaan sarjaan löytyy muitakin kivoja valaisimia.

Meillä on eilen laitettu ovia ja etusarjoja keittiössä vaihtoon ja pari muutakin yllättävää muutosta tapahtui kotona. Vuosi 2016 oli tosi hiljainen sisustuksen suhteen, mutta nyt tuntuu, että hutsittaa vähän fiksailla taas. Fun!

Onko teillä sisustussuunnitelmia?
Sannis

lauantai 11. helmikuuta 2017

Update #vähemmäpullaa


Miten pullan vähentäjillä sujuu?

Täällä aivan hyvin. Oon harjoitellut kohtuuta ja kieltäytymistä. Vieläkään en myönnä olevani millään kuurilla, mutta silti on jotenkin helpompi ajatella, että mennään jaksoissa. Tokihan herkkujen vähennys on koko elämän projekti, mutta koko elämä tuntuu ihan liian pitkältä. Maaliskuun loppu on paljon lähempänä ja sinne asti me nyt vain asiaa ajatellaan. Ajatellaan sen jälkeen sitten taas vaikka toukokuun loppuun :) Haaste on nyt kestänyt reilun kuusi viikkoa ja huomattavasti on kyllä herkut vähentyneet. Ollaan kaffiteltu smoothien, pähkinöiden ja sokerittoman pannarin parissa ja pilkottu hedelmiä pullan tilalle.

Niin, että miten niitä herkkuja yhtäkkiä tuli kuvioon niin paljon? No, oon nyt analysoinut tiukasti asiaa näin -> Jokaisessa raskaudessa oon saanut älyttömän määrän kiloja, jotka sitten Annukan ja Tommin synnyttyä pudotin. Aamun syntymän jälkeen menikin hommat solmuun. Henkinen ja fyysinen stressi nousi liian suuriksi ja paino ei pudonnutkaan entisillä konsteilla. Unen ja levon puute yhdistettynä liian suureen kuormitukseen sai muijan kuutamolle ja kroppa meni ihan sekaisin keräten älyttömästi nestettä. Paino saattoi heilahtaa ylös useita kiloja vain muutamassa viikossa. Jonkin ajan päästä en jaksanut enää välittää. Olin muutenkin niin loppu, että heitin hanskat tiskiin. Koska paino ei pudonnut järkevällä syömisellä eikä terveellinen, säännöllinen ruokavalio estänyt puntarin heilahtelua, ajattelin, että voin ihan hyvin alkaa mussuttaa pullaa. En ymmärtänyt ollenkaan, että henkisen lisäksi myös fyysistä kuormitusta pitäisi vähentää. Nyt jälkeenpäin ihmettelen, miten oon pysynyt hengissä. Niin helkkarin huonosti mä voin.

Oon nyt kovasti koittanut pitää huolta, että ruokaa tulisi tarpeeksi pitkin päivää. Syön hyvin säännöllisesti, oon syönyt jo vuosia, mutta hitsin helposti meinaa lipsahtaa liian vähälle ja jäädä se hyvä rasva lisäämättä. Koko ajan pitää tsempata. Se kyllä kannattaa, koska selkeästi huomaa, että energiatasot on kohdillaan niinä päivinä, kun syö suurinpiirtein sen mitä kroppa vaatii eikä silloin tule läheskään niin paljon mielitekoja. Tapasyöjälle on aika usein riittänyt, että illalla mussuttamishimon iskiessä, onkin pilkkonut omenaa tai kaatanut kulhoon jugurttia ja mysliä. Helpompaa, kun ei tarvi kieltää heti kokonaan jos vain valitsee jotain järkevämpää. Pikkuhiljaa voi sitten koittaa päästää tavastakin irti.

Huhhuh, luulis tämän olevan niin helppoa. Kun kerta perusasiat on kunnossa...syöminen säännöllistä ja perusruokavalio hyvinkin puhdas niin ei oo muuta, kuin jättää pois ne ylimääräiset. Niin, yhtä helppoa, kuin muuttaa mitä tahansa pinttynyttä tapaa..tupakan polttoa tai vaikka kiroilua? Helppoa indeed ;D Aika hitsin paljon ajatustyötä vaatii kyllä pitkin päivää, kun pähkäilee mikä on kohtuullista.

Niin, että miten muilla sujuu? Onko uuden vuoden lupaukset vielä voimissaan?

Ja hei, älkää ny vain ruvetko kyttäämään mun syömisiä. En vahingossakaan oo luvannut mitään totaalilakkoa ja aion ihan varmasti syödä kohtapian laskiaispullan, viimeistään ens viikonloppuna. Sitä vaan, että jos söiskin vain yhden. Ettei söiskään neljää. :D

Sannis

perjantai 10. helmikuuta 2017

Friday


Ihanaa, että on perjantai. Olotilat alkaa hellittää. Takana vähän lyhyempi työviikko ja jonkin verran irtiottoa kaikista maailman asioista. Mister A:n kanssakin koiteltiin selvitellä näitä arjen kiemuroita ja miettiä, kuinka sitä taas ehtis huomata toisen paremmin.

Eilen aamulla migreeni paukutti kasvojen vasenta puolta stressin laantumisen merkiksi, mutta tiukalla Burana-kuurilla sain sen häippäsemään. Yes! Olin suunnitellut salitreeniä tälle päivälle, mutta hokasinkin, että hitsin vitsi, mullahan on neljän päivän jumppavapaa...ainut laatuaan ennen pääsiäistä, joten nounou, ei reeniä tälle muikkelille vaan se palauttava "viikko".

Nyt vitamiinit huiviin, tytöt kouluun ja päiväkotiin ja meikämuikkeli töihin. Tänään hoidan alta pois viimeisetkin jo hetken takaraivossa nakertaneet työhommat ja sit oon viikonlopun free as a bird. Koska oon niin huoleton aina. Lähes aina. Ainakin joskus. Kerran vuodessa :D

Have a nice friday!
Sannis


torstai 9. helmikuuta 2017

Kaffikuppeja


Tein pikarundin Palosaaren kirppiksellä ja yes, heti tärppäsi! Sain kolmella eurolla uudet kahvikupit tsufeehetkiä piristämään. Oma pöytä oli kivasti tyhjentynyt jo parissa päivässä. Jännä, kuinka sitä ei edes muista, mitä sinne myyntiin on vienyt. Miettii vain, että mitäs tästä nyt onkaan lähtenyt :)

Käykäähän kaupoilla!
Sannis

tiistai 7. helmikuuta 2017

Horoskoopit

Lueskeltiin ihan huviksemme yksi päivä horoskooppeja. Oon aina ollut sitä mieltä, että esim. mun oma horoskooppikuvaukseni osuu tasan maaliin, mutta täytyy tunnustaa, että en edes ollut varma, mitä tytöt olikaan tähtimerkeiltään. Annukan luokkakaveri on kuulemma Niiskuneiti. Selvä :D Meidän tytöt ei ole Niiskuneitejä, vaan toinen on Kalat ja toinen Jousimies. Aloin oikeasti porata, kun luin tyttöjen luonnekuvauksia. Ei voi enempää nappiin osua!

KALAT - Ekaluokkalainen
Intuitiivinen Kalat on eläinradan viimeinen merkki, ja hänen sanotaankin kantavan mukanaan koko maailmankaikkeuden viisautta. 
Kala-lapsi syntyy hyvin usein vaikean tai epätavallisen synnytyksen kautta ja on hyvin herkkä ympärillään tapahtuville mielialan muutoksille. Hän vaistoaa tulevia asioita vaikka ei pysty todistamaan aavistuksiaan todeksi. Tältä lapselta ei voi salata yhtään mitään, sillä kalalapsi elää suurimman ja tärkeimmän osan elämästään kehon ja mielen ulkopuolisessa maailmassa, jonne vanhemmilla valitettavasti ei ole mahdollisuuksia yltää ainakaan hänen varhaisimpina vuosinaan.

Kalalapsen aivoissa on muistitilaa paljon enemmän kuin muilla horoskooppimerkeillä. Tämä lapsi toimii niin uskomattoman paljon alitajuntansa ohjaamana, ettei hänen tarvitse sitoa ajatusenergiaansa päivittäisiin rutiineihin, joista hän ei todellakaan perusta tuon taivaallista. Kalalapsen päähän saa takoa ruoka- ja nukkumaanmenoaikoja aina uudelleen ja uudelleen ja silti hänet löytää ajatuksiinsa vaipuneena tuijottamassa kaukaisuuteen, kun pitäisi jo olla pöydässä.

Kalalapsi on rakastava, myötätuntoinen ja uhrautuva. Hänellä on ainutlaatuiset mahdollisuudet toteuttaa itseään taiteen, musiikin tai kirjoittamisen alueella, mutta kalalapsen luovuus ei kestä vanhempien asettamia odotuksia ja paineita. Kalalapsi on erittäin idearikas ja viihtyy usein paremmin aikuisten, kuin lasten seurassa. Kalat-merkin alla syntynyt lapsi vaistoaa herkästi tunnetilat ja vanhemman pitäisikin pitää huolta, ettei vahingossa siirrä omia murheitaan lapsen harteille.

JOUSIMIES - Neljävee

Jousimieslapsi on eläinradan suuri optimisti ja ikuinen etsijä, joka on valmis tekemään paljon töitä tulevaisuudessa häämöttävien mahdollisuuksien ja menestyksen eteen. Jousimieslasta ei huijata tyhjillä fraaseilla. Hän etsii totuutta koko elämänsä ajan, ja lapsena totuuden ja rehellisyyden esikuvina ovat isä ja äiti. Vanhemman tulee olla rehellinen jousimieslasta kohtaan ja sanoa suoraan ei sellaisille odotuksille, joita ei juuri sillä hetkellä pysty täyttämään sen sijaan, että jättää ne roikkumaan hänelle mahdollisina. Vanhemman pitää myös uskaltaa ottaa vastaan jousimieslapsen usein valkotornadoakin pahempi vihan ja suuttumuksen puuska uudelleen ja uudelleen, kunnes se muuttuu leudoksi hellyyden tuulahdukseksi.

Jousimieslapsi on hauska ja huoleton. Hän on suloinen hassuttelija ja seikkailunhaluinen luonnonlapsi, joka ei kiinnitä huomiota pikkuseikkoihin ja yksityiskohtiin. Kynnykset ja rappuset tulevat hänelle aina ensin pieninä yllätyksinä, joten vanhemman kannattaa varata laastaria lääkekaappiin sen enempää kyselemättä. Itsenäinen jousimieslapsi ei voi sietää holhousta ja vetäytyy välillä etäämmälle vanhemmistaankin.

Entäs mutsi sitten ->

Skorpioni on hyvin intensiivinen, syvällinen ja terävä tyyppi, jonka tunteet, ajattelu ja asenteet ovat useimmiten ulkopuolisilta piilossa. Skorpioni ilmaisee vain osaa itsestään, koska hän ei itsekään tunne minuuttaan. Tarve päästä pinnan alle omiin syvyyksiin tai asioiden todellisiin syihin on toiminnan johtava motiivi. Skorpionin merkki pitää sisällään runsaasti sekä psyykkistä että fyysistä parantavaa voimaa, jonka käyttöönotto riippuu omasta kehitysasteesta. Uudistumishalu ja jatkuva psyykkinen käymistila ovat tyypillisiä piirteitä.


Skorpionin heikkoudet ovat samaa kaliiberia kuin vahvuudetkin, eikä niiden kanssa ole syytä leikkiä. Musertava kriittisyys on Skorpionin ase, joihin moni vastustaja tuupertuu. Tavanomainen elämä ei kiinnosta skorpionia ja niinpä hän aikansa kuluksi tekee kärpäsistä härkäsiä. Skorpionin olemus on karismaattinen ja usein hän vetää huomiota puoleensa. Skorpionin tulee itse valita, käyttääkö hän suuret voimansa hyvään vai pahaan. Itseään kohtaan skorpioni on armottoman kriittinen.

Skorpioni-äiti saa harteillensa mystisen kaikkivaltiaan viitan ja kruunun, joiden ansiosta hänellä on aivan erityinen paikka lapsensa sydämessä. Lapsi kokee skorpioni-äitiä kohtaan luontaista kunnioitusta ja odottaa sen mukaista käyttäytymistä. Skorpioni-äidin sana on laki niin lapselle kuin kaikille muillekin ihmisille, ainakin lapsen silmissä. Tarkkanäköisyytensä ja intuitiivisuutensa ansiosta skorpioni-äiti aistii helposti lastensa tunteet ja kykenee samaistumaan heihin. Skorpioniäiti on vaativa. Pinnan alla vallitsee jatkuva tunteiden myrsky ja vihaisena hänen voi olla vaikea osoittaa kiintymystä lapsiinsa. Skorpioniäiti voi olla kontrolloiva ja ylisuojeleva.
Tekstejä ja kuvauksia keräsin ja yhdistelin useammilta sivuilta (astro.fi, vau.fi, kaksplus.fi).



Uskotteko te horoskooppeihin ja niiden luonnekuvauksiin? Onko teidän perheissä samoja tähtimerkkejä, kuin meillä?

Arvaatteko, mikä mister A on horoskoopiltaan?

Terkkuja,
Sannis

lauantai 4. helmikuuta 2017

Vuoden paskin päivä (#vähemmänpullaa)



Huuuuh, nyt on muijjalla vähän liian tiukat viikot takana. Aiemmin jo mainitsin, että viime aikoina on pieniä harmituksia ja hankaluuksia tullut vastaan useampia ja jotenkin tuntuu, että ne kaikki yhdessä superkiireisten viime viikkojen kanssa on vähän liikaa. Ei meinaa nyt meikämuijasta riittää jokaiselle ja joka suuntaan. Ekaluokkalaisen puuhista oon ollut huolissani viime aikoina, kun meno on ihan säätöä kaiken aikaa ja jotenkin sitten eilen meni kuppi nuriin, kun kavereiden kanssa sekoiltiin menemään, soiteltiin välillä kotiin itkien ja urpoiltiin minkä ehdittiin. Samalla siinä sählingissä koitin hoitaa jotain työhommaa ja mini urputti vieressä ja yhtäkkiä tunsin vaan, että sydän alkoi läpättää ihan kummallisesti ja lihakset meni ihan heikoiksi ja veltoiksi koko kropassa. Joku paniikkihäiriö vai?

No, oli mikä oli, uupumuskaudesta on vielä ihan liian lyhyt aika ja pakko tunnistaa merkit. Päätin, että puhelin menee äänettömälle viikonlopuksi ja muutenkin otetaan vähän aikalisää. Kävin iltapäivällä ohjaamassa Spinning-tunnin ja sen aikana fiilis parani jonkun sata astetta, mutta taas kotiin päästessä meni laturi jumiin. Ei vaan jaksanut sitä komentelua ja käskytystä. "Äiti, anna sitä ja tätä! Äiti, tee tätä ja tota!" Aina välillä tuntuu, että sitä on joku hiton palvelija, kun tytöt komentelee menemään. Varsinkin neljävee on aikamoinen tänttähäärä ja kaiken aikaa vailla jotain. Ekaluokkalainen taas ei muista mihin on matkalla ja sille saa sanoa jokaisen asian kymmenen kertaa, mikä voi viistää niin hemmetisti mutsin hermoja.

Niin, että paistelin siinä sitte ekaluokkalaisen pyynnöstä proteiinipannareita tytöille iltapalaksi, kun meni loppuviimein se kuuluisa kuppi nurin. Puolen tunnin avautumiskohtauksen jälkeen viikkasin pyykkiä kodinhoitohuoneessa, kuuntelin kun A-tiimi koitti kauhealla huudolla saada hiuksia harjattua ja mietin mihin seinään löis päänsä ensimmäisenä. No, pyykit tuli viikattua, kaikki seinät on ehjät edelleen ja tytötkin nukahti molemmat hyvin nopsasti. Mister A keräsi rohkeutensa ja kysyi, josko muikkeli haluaa ruokaa.. että jos se hakis jotain tai tekis jotain. Ja arvatkaa mitä, vuoden paskin päivä ja #vähemmänpullaa-muijja kieltäytyi take awaysta!! Ruisleipää ja kananmunaa sitte vaan. Score! Toisaalta, en oo välttis ikinä ollut niin tunnesyöjä, mutta siis tapasyöjä sitäkin enemmän. Ja tällaisina päivinähän on ollut tapana vetää huiviin pitsa. Että score, kyllä!

Mä kaikkeni toivon, että tänään on parempi fiilis :D
Sannis

P.S. Postauksen kuvat otin eilen ja tulppaanit toi ystävä. Joten eihän siinäkään päivässä kaikki ihan kakkaa ollut <3

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Yhteenveto

Pieni Lintu (klik) haastoi tekemään kollaasin tammikuusta. Tässä on mun omani.


Tammikuussa oli monta kivaa hetkeä, reilusti töitä ja paljon valokuvausta. Loppukuusta ilmaantui kuitenkin yhtäkkiä monta ärsyttävää juttua samaan aikaan, jotka yhdessä sai vähän mielen matalaksi kuukauden viimeisille päiville.

Tuntuu, että Floridan reissusta on ikuisuus, vaikka eihän siitä oo kuin viitisen viikkoa. #vähemmänpullaa-haaste on kestänyt sen saman viisiviikkoisen ja etenee hyvin. Takapakkeja ei vielä ole tullut, onnistumisia kylläkin. Yes! Fitness Magic oli pelipaikalla useammallakin alkuvuoden tunnilla. Tiedättekö, mitä on Fitness Magic? Se on sitä, kun treeneissä kaikki vaan klikkaa. Mulle se tapahtuu vain ryhmäliikunnassa. Silloin, kun fiilis on katossa, on tyytyväinen omaan ohjaukseensa, kroppa toimii ja jengi on mukana. Se on erityinen tunnetila, jonka tietää vain sen kokeneet. Sen jälkeen tuntuu, että vois lentää vaikka kuuhun.

Tammikuussa pulkkailtiin, potkukelkkailtiin, hiihdeltiin, skeitattiin ja luisteltiin. Pidettiin leffailtoja, tavattiin ystäviä, tsiigailtiin Modern Familya ja Pirunpeltoa. Käytiin päivystyksessä ja sairaalassa, juhlittiin synttäreitä ja työkamun läksiäisiä. Käytiin Ikeassa ja tilattiin uudet ovet keittiön kaappeihin. Kuukauden ekan päivän vietin perheeni kanssa ja vimppana päivänä olin koulutuksessa Helsingissä. 

Nyt, hello helmikuu! I'm ready!
Sannis