torstai 26. syyskuuta 2019

Fiilis


Huuuuh! Sen verran vauhdikkaaksi muodostui tämä viikko, että viikonloppu ei tuu kyllä yhtään liian aikaisin. Nyt on semmonen fiilis, että tekis mieli hetken istua tässä soffan nurkassa ihan rauhassa ja hiljaisuudessa. Siihen ei kuitenkaan nyt just oo aikaa, koska lähdetään minin kanssa kasiksi kouluun ja töihin. Ehkä illalla. Sen jälkeen, kun työt ja koulut on hoidettu ja kymppiveen voikka on voikkailtu. Toivotaan hyvää säätä niin me muut saadaan päivän raitisilma-annos sillä välin, kun yksi jumppailee.

On jotenkin vähän hyydähtänyt olo. En oo ehtinyt ulkoilemaan tällä viikolla juurikaan, joten voi johtua siitä. Tai toki miljoonasta hoidetusta hommasta. Huomenna on vielä kodin ja koulun päivä ja se osuu kyllä nyt surkeeseen kohtaan. Yleensä perjantai on duunissa aika rento, mutta tällä kertaa on aamujumpan lisäksi iltapäivällä Tyky-tunti ohjattavana, joten suhaan edestakas ja käyn töiden välissä yhden tunnin minin luokassa. Mummu hoitaa nelosluokkalaisen luokassa vierailun tänä vuonna. Nää on jotenkin semmosia juttuja, että joo-o...ihan kiva, että järkätään, mutta voijjeeeee, kun aina vaikeuttaa tätä ruljanssia.

Tuntuu jotenkin, että flunssan jälkeen ei oo olotila ihan palautunut normaaliksi vielä ollenkaan. Ihan jees toki, mutta ei kulje sillain ihan yhtä vauhdikkaasti, kuin tavallisesti. Uni oli pitkän aikaa vähän katkonaista, mutta nyt se on onneksi pikkuhiljaa palautunut vähän lähemmäksi normaalia, kun oon koittanut eliminoida kaikki häiriötekijät. Täytyy yrittää edelleen napsia pala rauhaa aina sieltä kohdasta, mistä se milloinkin on mahdollista.

Mukavaa tätä päivää!
Sannis

tiistai 24. syyskuuta 2019

Frost


Ensimmäiset kunnon aamukuurat on täällä. Eilen jäin minin kanssa aamupäiväksi kotiin, koska flunssa minillä, ei mulla ja kävelin hetken takapihalla mister A:n crocseilla vain sen takia, että tunnen miltä kohmeinen nurmikko tuntuu. Oon koittanut takapihalta siivoilla kesäjuttuja pois talven tieltä, mutta vielä on paviljongissa katto ja trampoliinissa matto paikoillaan. Aamujen terassikahvit loppui viime viikolla. Alkuviikosta vedin vielä pipoa päähän ja istuin lämmittimen alla, mutta nyt tuntuu kivemmalta istua tässä sohvan nurkassa ja katsella kynttilöiden liekkiä eli koneen kelmeää näyttöä.

Mietin, onkohan Kuusamossa täys talvi muutaman viikon päästä? Ei ehkä vielä, mutta luntahan siellä on tullut jo nyt. En toki tiedä, jäikö vielä maahan. Epäilen. Aika ihanaa, että jo muutaman viikon päästä on pieni loma. Kysyin mister A:lta josko ens vuonna mentäis syyslomalla New Yorkiin mun 40-vuotispäivän kunniaksi. Se katsoi mua vähän hitaasti ja tuumasi, että on ennemminkin ajatellut kylppäriremonttia. Oh crap! Marttyyrin elkein, suurieleisesti huokasin, että nnnnno...ehkäpä pääsen New Yorkiin, kun täytän viisikymmentä. Ehkäpä :D

Nyt just tuntuu tosi kivalta, että blogi on taas auki. Ja että ootte taas löytäneet tänne. Ja että kommenttikentissäkin on eloa. Kiitos <3
Sannis

maanantai 23. syyskuuta 2019

Sommarö


Sommarön linnakealue Raippaluodossa on meiltä jäänyt käymättä aiemmin. On mennyt jotenkin vähän ohi, että tommonenkin paikka on olemassa. Nyt pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin käymään.

Alue on vuoteen 2000 saakka ollut armeijan käytössä ja siellä on jos jonkinmoista polkua ja tietä ristiinrastiin. Luontopolku on lapsillekin sopiva, reilun parin kilometrin mittainen ja sen varrelta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista.. rakennuksien pohjia, tykkien paikkoja, asevarastoja ja vanhan linnakkeen jäännökset.

Maisemat meidän matkan varrella oli tosi nätit. Välillä kuljettiin rannassa ja välillä kallioilla. Pitkoksiakin pitkin mentiin jonkin matkaa. Polun varrella oli myös semmosta jännää metsää, jossa veden pinnalla kasvaa vihreää ja puiden oksat roikkuu. Mini oli sitä mieltä, että ollaan oikeassa viidakossa.

Grillipaikkoja alueella on kaksi. Molemmat tosi hyvässä kunnossa ja täysin varusteltuja. Löytyi puut ja löytyi kirveet ja sahat. Veden äärellä olevalle grillipaikalle piti vähän poiketa luontopolulta ja se teki vähän matkaa lisää, mutta ylimääräisenkin lenkin kanssa reissu oli ihan kuus- ja kymppiveelle sopiva. Puskapissallekaan ei jouduttu, koska löydettiin matkan varrelta tosi siisti vessa papereineen päivineen.

Tälle retkelle haluaisin uudelleen asap. Mietin tässä, että koska kehtaisin alkaa vinkua, että mennään jo taas. Meillä olis kyllä seuraava viikonloppu vapaata. Saas nähdä, lähteekö kukaan mun kanssa :) Nyt on minillä flunssa kiusaamassa, mutta toivotaan, että hellittää nopsasti ja päästään tosiaan jo loppuviikosta taas ulkoilemaan.

Ootteko käyneet Sommarössa?
Sannis

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kurpitsakausi


Oonko muistanut kertoa, että syksy on mun lempivuodenaikani? Ai oon vai? No kappas vaan :D Yksi syksyn kivoista jutuista on ihanat, värikkäät kurpitsat. Tänään tein kurpitsapiirakan, joka on pakko leipoa aina kerran vuodessa. Joka vuosi mietin, että pakastan kurpitsaa ja teen vuoden toisen pumpkin pien jouluksi. Ikinä en oo vielä saanut suunnitelmaa maaliin saakka :D

Piirakan lisäksi tein keiton kurpitsasta, perunasta ja tomaatista. Tuli hyvää. En pidä pelkästä kurpitsakeitosta. Se on liian makeaa.. vähän niinkuin bataattikin. Perunan kanssa kurpitsásta tulee kuitenkin superherkullinen combo. Ekaa kertaa lisäsin myös tomaattia, josta tulikin aika kivaa pirteää makua.

Juteltiin tänään tyttöjen kanssa ja ihmeiden ihme.. meidän Halloween-juhlat taitaa jäädä tällä kertaa väliin. Ite olin jo vähän sitä mieltä, että tänä vuonna vois tehdä jotain toisin ja sopivasti tytöt oli samoilla linjoilla. Mennään vieraaksi sitten jos johonkin kutsutaan. Toisaalta ihanaa, että on perinteitä. Toisaalta ihanaa, että voi muuttaa systeemejä silloin jos/kun siltä tuntuu.

 Sannis

lauantai 21. syyskuuta 2019

Risö


Tämän viikon torstaina saatiin yllättävä vapaailta, koska kymppiveen voikka peruttiin. Sää oli upea; aurinkoinen ja viileän kirpeä. Ehdotin tietysti metsäretkeä. Syksyllä yritän päästä metsään niin paljon, kuin mahdollista. Talvella se ei aina onnistu lumen vuoksi, kesällä taas on liian kuuma ja hyttysiä. Syksyllä metsässä on täydellistä. Niin tälläkin kertaa.

Ihan tässä meidän lähellä 10 minuutin ajomatkan päässä on parkkipaikka, josta pääsee Risön lintutornille. Kävelymatkaa tornille meidän vauhdilla kertyy n. 40 minuuttia. Osa matkasta on metsätietä ja osa pitkoksia, joista tytöt (ja äiti) on aina yhtä innoissan. Tällä kertaa paikoittain oli vähän märkää, mutta AirMaxeilla selvisi kyllä.

Mister A teki tulen nuotiopaikalle. Makkaraa ei tällä kertaa otettu mukaan grillattavaksi, koska syötiin ruoka kotona ennen lähtöä. Napattiin Lidlistä mukaan pullat ja tytöt niin onnellisina mutusteli munkkejaan mummun tekemän lämpöisen punaherukkamehun kanssa. Nuotion teko on tytöille aina jotenkin tosi jännää ja jotenkin oli itselläkin ihanan kotoisa olo siinä tulta katsellessa.

Käykää ihmeessä Risössä jos täällä lähellä ootte ettekä oo vielä käyneet. Lintutorni ei ole kovin korkea, mutta näköala on silti aika ihana. Polttopuita kannattaa ehkä ottaa jonkin verran mukaan. Puuvaja oli tyhjä.

Sannis

maanantai 16. syyskuuta 2019

Syksy


Voi syksy! Saako nyt vähän hehkuttaa? Viileät säät, ihanat värit, upea luonto, mukava tavallinen arki. Kaikista parasta! Viikonloppuna saatiin nähdä molemmat syksyn kasvot. Lauantaina oli mahtava aurinkoinen syyssää ja eilen läiskyteltiin vesilätäköissä. Molemmat sopii mulle. Aurinkoa tietysti olis suotava olla vähän useammin, kuin harmaata.

Muutaman viikon väsymys on ollut jäätävä. Kesällä mentiin pää kolmantena jalkana ja varsinkin loppukesä oli aikamoista haipakkaa. Flunssa ja migreeni on kiusanneet nyt muutaman viikon vuorotellen ja se on tehnyt olon tosi surkeaksi. Väsymys ei oo mun juttu, ei ollenkaan. Viime viikon alussa päätin, että kun normaalisti olisin ihan kypsänä olotilaan ja koittaisin painaa vain normihommat läpi sinnillä, niin tällä kertaa teenkin niin, että annan itselleni vähän armoa. Tottakai pakolliset on pakko hoitaa, mutta siinä kohtaa missä voi vähän oikaista, minäpä oikaisen.

Tein jonkin verran duunia etänä kotona rauhallisemmissa ympyröissä...Töissäkin viikko oli toki rauhallisempi, koska osa jengistä oli seminaarissa muutaman päivän. En lähtenyt mäkitreeneihin, vaikka ystävä pyysi ja omatunto kolkutti. En sopinut treffejä viikonlopulle. Pidettiin tyttöjen kanssa leffailta ja käytiin saunassa. Pyysin jos typyt pääsee yökylään yhdeksi yöksi. Minimoin kaikki yöunien häiriötekijät. Hengitin raitista ilmaa ja kävin rauhallisella kävelyllä monta kertaa. Puuhailin rauhallisesti kotosalla ja istuskelin sohvalla vähän enemmän, kuin yleensä. 

En mä tänäänkään oloani ihan pirteimmäksi peipposeksi vielä tunne, mutta ei myöskään tunnu siltä, että ei pysty. Migreeni on ollut poissa koko viikonlopun ja flunssaoloistakin tuntuu olevan jäljellä vain ajoittainen tukkoisuus, eikä sekään niin paha. Päästään siis aloittamaan viikko aivan hyvissä fiiliksissä. Klo on nyt 7.03. Oon istunut terassilla lämmittimen alla vajaan tunnin. Nyt on aika hipsuttaa sisälle herättämään tytöt.

Kivaa viikkoa!
Sannis

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Lukko


Saatiin häälahjaksi lukko. Vuonna 2013. Ensin mietittiin, mihin ihmeeseen sen kiinnittäisi. Muutama vuosi sitten päätettiin, että Raippaluodon siltaan tottakai. Raippaluoto on meille molemmille jotenkin semmonen rauhan paikka ja silta taas.. no, sen yliajo on mulle aina yhtä siistiä. Joskus lähdetään matkaan vain, että pääsisin ajamaan yli ja takaisin :) Yleensä tytöt on tottakai mukana ja on tuntunut, että lukon vienti on vain meidän kahden juttu. Sen takia se on joutunut odottamaan laatikon pohjalla.

Eilen illalla oltiin kaksin, oli kaunis sää ja mulle tuli mieleen, että nyt lähdetään. Oltiin juuri käyty pitkä keskustelu meidän suhteesta. Vuosi 2019 on ollut monella tapaa ihan loistava, mutta kaikkein paras vuosi se ei oo meidän avioliitolle ollut. Mitään eropuheita ei siis olla ollenkaan käyty, mutta kyllä nämä omat kriiseilyt puolin ja toisin ja arjen kiemurat välillä vie aika kauas toisesta. Laiteltiin siinä vähän asioita ja ajatuksia järjestykseen ja taas päätettiin, että yhdessä nää hommat, arki ja juhla hoidetaan vaikka mikä olis. Lukko siis taskuun ja ukko ja akka autoon.


Silta on aikamoisen jykevää tekoa eikä siitä oikein montaa paikkaa löytynyt, mihin lukon lyhyen lenkin kiinnittää. Löydettiin kuitenkin sopiva paikka ja mister A heitti avaimet mereen. Siinä se nyt on ja pysyy. Kuuden vuoden harkinta-ajan jälkeen :)

Ei tää ihan joka päivä niin heleppoo oo, mutta aina vaan tahdotaan!
Sannis



lauantai 14. syyskuuta 2019

Avoin


No niin, tilanteet elää. Kahden kuukauden pöytälaatikkokirjoittamisen jälkeen blogi on taas auki. Aluksi suljettuna kirjoittaminen tuntui hyvältä ja näyttääkin siltä, että heinä- ja elokuussa oon tehnyt eniten postauksia. Tuntui vapaalta kirjoittaa. Toisaalta, en kuitenkaan kirjoittanut siinä mielessä ihan mitään syntyjä syviä, että halusin kuitenkin blogin olevan sitten joskus tytöille semmonen positiivinen muistio elämästä. Eli jätin mun ja mister A:n riidat ja semmoset nihkeemmät hommat edelleen veke. Tai siis..kirjoitin raivon vallassa näppäimiä paukuttaen ja sen jälkeen poistin tekstit, kun mister A pyysi josko sais lukuoikeuden, että voi tsiigailla leivontareseptejä :D

Suljettuna kirjoittaminen toi muutaman haasteen. Kutsun perhettäni nimellä A-tiimi as you know; Mister A, Kymppivee tai Nelosluokkalainen ja Mini tai Ekaluokkalainen. Miksi en kirjoittaisi Aki, Annukka ja Aamu, kun kerran blogi on suljettu vain mulle ja mister A:lle ja joskus sitten tytöille. Koitin sitä, mutta se ei tuntunut kuitenkaan oikealta. Tuntui hassulta muuttaa tyyliä kesken kaiken, kun vuosia on kirjoittanut tietyllä tavalla. Sama juttu oli muun sisällön kanssa. Vuosia oon opetellut kirjoittamaan niin, että paljastan jotain, mutta en kaikkea ja niin, että tunnelmat välittyy rivien välistä ilman, että kaikkea tarvitsee kertoa. Tuntui oudolta kirjoittaa yhtäkkiä kaikki suoraan auki. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Ja ne leivontareseptit.. voi yhyren kerran, kun ärsytti, kun ei niitä edes ite päässyt katsomaan ilman sisäänkirjautumista. Jostain syystä puhelimessakin piti joka kerta erikseen kirjautua ja näpytellä tunnukset, vaikka muutenhan iPhone muistaa salasanat ja muut hommat. Todella ärsyttävää!

Blogi on siis avoin. Kerroin asiasta ehkä viidelle. Luulen, että se riittää nyt alkuun. Mutsille täytyy vielä muistaa ilmoittaa :) Hassua, kuinka nyt hakee, hakee sitä omaa rakoa tässä blogihommasta. Haluaisin kirjoittaa julkisesti, mutta kuitenkin hyvin piilossa. Eli haluaisin tietysti molempien vaihtoehtojen parhaimmat puolet ja hyvät jutut. Kaikki mulle hetinyt, kiitos! Toisaalta, tuntuu, että nyt hakee sitä omaa paikkaa elämässä yleensäkin. Koko kesän oon kirjoitellutkin samasta asiasta -> tytöt kasvaa ja vähän identiteettikriisiä pukkaa. Kuinka tässä nyt olis sitten mutsina ja Sanniksena, kun maailma muuttuu ja lapset vanhenee. Ehkä se oma olotila taas löytyy.. bloggaajana ja yleensäkin.

Kiva, kun oot siellä!
Ja vielä kivempi jos joskus jätät merkin käynnistä, niin ei tarvi ihan yksin jaaritella.
Sannis

tiistai 10. syyskuuta 2019

Bodvattnet runt


Viikonloppuna tehtiin retki Raippaluotoon. Se on aina yhtä ihana paikka! Ensimmäistä kertaa kierrettiin Bodvattnet runt Svedjehamnin lintutornin luona ja voi että oli ihana polku. Tunnin verran meillä meni itse polun kiertämiseen ja sen jälkeen grillailtiin vielä makkarat näkötornin juurella.

Itselle polku jäi ehkä jopa vähän lyhyeksi. Kavereiden kanssa olis jaksanut kiertää pidempäänkin, mutta ehkä noin oli parempi, niin lapsetkin jaksoi ilman mitään mutinoita. Kymppivee kamunsa kanssa oli matkassa keppareilla ja kyllä vain ne heposet pääsi metsässäkin kulkemaan :)


Bodvattnet runtissa oli mukavaa se, että about puolet matkasta tie on vähän leveämpää, jossa pystyi kävellä vierekkäin. Ei siis tarvinnut koko matkaa vain jonossa kulkea. Matkan varrella oli tosi kaunis Svedjehamnin vanhan sataman alue ja pari lehmääkin nähtiin laiduntamassa. Lehmät oli tosiaan ihan mukava ylläri, mutta tien yli luikerrellut kyy ei niinkään. Käveltiin grillipaikalta näkötornille, kun yhtäkkiä kuului minin "Stooooop!"-huuto. Herra tai rouva käärmehän se siinä oli ylittämässä tietä. Ihmeellistä oli se, että edes Kymppivee ei saanut hepulia. Mun teki mieli saada, mutta olin ihan coolisti vaan :)

Erittäin hyvä retki!
Sannis

lauantai 7. syyskuuta 2019

Olkkarissa


Laitettiin olkkariin verhot puolentoista vuoden verhottomuuden jälkeen. Tuli aika ihanasti pehmeyttä. Matto tuntui vielä vääränlaiselta ja jotenkin väärän väriseltä uuden sohvan ja pöydän kanssa. Pyöriteltiinkin mattoja huoneesta toiseen ja iltafiiliskuvissa näkyy pieni vilaus olkkariin paremmin sopivasta matosta. 


Haluaisin vain myysailla kotona, kun oon niin tyytyväinen olkkariin. Oon siivoillut ahkerasti, joten siinäkin mielessä tuntuu nyt kotoisalta. Sen verran kovaa on menty loppukesä ja alkusyksy, että nyt on aikakin ottaa iisimmin. Migreeni on mua kiusannut tällä viikolla ahkerasti ja flunssakaan ei ihan täysin oo hellittänyt, joten niistäkin pitäis siis koittaa päästä huililla eroon.

Metsään haluaisin tänä viikonloppuna päästä. Tai mökille. Saas nähdä suostuuko Mini irrottautumaan omista puuhistaan. Olis niin tärkeää nyt saada leikkiä naapurin Timin kanssa koko ajan. Kymmpiveekin huitelee kaverilla yökylässä vielä. Niitä ei ihan niin paljoa enää metsähommat kiinnostele, mutta kun ei vielä viittis turhaan jättää viikonloppuna yksinkään.

Syyslomareissu.. se on nyt varattu neljälle. Kuusamoon lokakuun puolivälissä. Kansallispuistoja ja sen sellaista. Ihanaa!

Sannis

tiistai 3. syyskuuta 2019

Tänään


Tänään on vähän viileämpi päivä. Ihanaa! Aurinko kuitenkin paistaa, joten just perfect. Pitäis lähteä kävelylle, mutta jotenkin en meinaa saada nyt itsestäni irti. Pienen tauon jälkeen se aloittaminen on niin hitsin vaikeaa. Nyt, kun tytöt menee kavereidensa kanssa kouluun eikä mun oo pakko lähteä, oon jäänyt sisälle loikoilemaan. Eli pesemään pyykkiä ja tekemään ruokaa ja eväitä :D Toki flunssasta johtuva hyytymys on tässä kestänyt jo pari viikkoa, joten pakko kai sitäkin on huilata pois. Muuten olo alkaa olla ookoo, mutta väsy on kova ja vähän vielä nokka vuotaa.

Haaveilin syyskuussa Helsingin reissusta, mutta viikonloput alkaa olla sen verran täynnä, että taitaa jäädä väliin. Talvilomahan meillä onkin jo lokakuussa ja sitä nyt pähkäilen.. että mennäkkö Lappiin kahdestaan vai nelistään. Mietin myös onko kaksi reissua, Lappi ja Tampere liikaa yhdelle viikolle, mutta toisaalta.. pianhan siinä on sitten taas joulun vapaat jo luvassa. jotenkin nyt tuntuu ihanalta, että lomaa on pätkitty. Saas nähdä onko kesällä niin ihanaa :)

Sannis

maanantai 2. syyskuuta 2019

Pihlajanmarjat


Oi vitsi, näitä syksyn värejä! Mitenköhän tämä aika vuodesta aina vaikuttaakin muhun näin?! Odotan jo kovasti, että puut alkais vaihtaa väriä ja säät viilenisi. Toki aamukaffit terassilla taitaa jäädä haaveeksi vain jos oikein kylmenee. Nyt on tarjennut vielä paremmin, kuin hyvin. Ostettiin kyllä vihdoin lämmitin. Saa nähdä tuleeko se käyttöön ja ajaako asiansa.

Mökillä oli niin ihanaa pitkästä aikaa. Alkusyksystä sielläkin taitaa olla mun mielestä ihaninta. Tekis mieli mennä heti uudelleen. Ehkä ensi viikonloppuna. Jos ei sada. Alan salaa miettiä, josko me kuitenkin joskus tarvittais mökki. Niin, että sais olla veden äärellä. Mutta sitten ei vois kyllä olla taloa. Se olis sitten se Rantakadun asunto ja mökki, johon karata :)

Sannis

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Saarikaudenpäättäjäiset


Saarikaudenpäättäjäiset vietettiin tietysti mökillä. Oman porukan lisäksi mukana oli ystäväperhe. Niin kiva, rento ja rauhallinen ilta. Tytöt leikki keskenään, grillattiin ja vaan oltiin. Mini halusi jäädä yöksi, mutta Kymppivee ei. Jotenkin tuli tosi haiku, kun vain Mini jäi. En tiedä miksi olis ollut mun mielestä parempi, että joko molemmat olis jääneet tai tulleet kotiin. Tämä kesä on muutenkin ollut vähän tämmöstä haikua niinkuin oon kirjoitellutkin. Tytöt kasvaa ja mennään välillä eri teitä. Ihanaa ja kamalaa.

Ihana tunnelma. Sää oli vähän tuulinen, mutta jotenkin niin lämmin. Olis tehnyt mieli jäädä pidemmäksi aikaa katselemaan noita papan laittamia lyhtyjä ja tulia, mutta haluttiin toki päästä metsän läpi, kun on vielä vähän valoa. Mini aikoi mennä mummun kanssa saunaan. Me muut laitettiin päät tyynyyn aika nopsasti, kun päästiin kotiin.

Sannis