keskiviikko 30. elokuuta 2017

Vimpat vatut



Semmosta tulin vain kertomaan, että löysin kuiteskin eilen aikaa ja tein kuiteskin sen treenin. Ei mitään raskasta settiä, vaan peruskestävyysharjoituksen ja se toimi. Ei rasittanut liikaa väsynyttä mutsia, vaan antoi energiaa. Lauloin muuten ääneen korvanapit korvissa :D 

Ja siis, tiedän, että oon nyt vauhkonnut aivan rasitukseen asti noista vadelmista, mutta en kestä miten luksusta on, että joka päivä on jääkaapissa tuoreita marjoja. Niin siistiä! Viikonlopun vadelmanhakureissulla oli hämähäkkejä läsnä aika vahvasti. Niitä ei oo aiemmin juurikaan ollut. Onks tää nyt joku juttu.. että sateen jälkeen niitä on? Tai että tähän aikaan elokuuta niitä on? Mua ällötti.. ei meinannut uskaltaa napata marjasta kiinni, kun joka toisessa roikkui joku ihme lukki. Oliskohan meidän vattureissut nyt tehty. 15 litraa ainaskin saatiin. How cool. Odotellaan omenoita seuraavaksi. Mini kyseli jo eilen omppuhillon perään. Itsehän odotan kieli pitkällä omena-kaurapaistosta.

Tänään aluepalaveri ja neljältä himaan niinku normaalit ihmiset!
Have a nice day!

Sannis

tiistai 29. elokuuta 2017

Tiistai


Yhtäkkiä tuli elokuun viimeinen tiistai ja yhtäkkiä iski jäätävä väsy. Kaikenkaikkiaan arki on alkanut ihan mukavasti, mutta muutamassa jutussa olis toivomisen varaa. Molemmat tytöt on puoliksi flunssaisia. Ei kunnolla, mutta sen verran, että mutsia mietityttää, josko on järkevää päiväkotiin lähettää. Koululainen on onneksi jo parempi eikä koulussa tarvi niin paljoa olla ulkonakaan. Päivätkin on lyhyempiä, kuin päiväkotilaisen, joka ei sekään kovin pahassa kunnossa oo. Väsynyt kuiteskin ja nokka vuotaa.

Neljäveen uhmaaminen mutsia nyt hyydyttää ja tokaluokkalaisellakin on ollut vähän käynnistymisvaikeuksia. Kouluun meno ja siellä olo ei tuota ongelmia, mutta vapaa-ajan puuhat ne vanhempien hermoja kiristää. Harmittavan usein  probleemiin liittyy puhelin. Kuinka sitä käytetään ja kohdellaan, kenelle sillä soitellaan ja miten siellä viesteissä ja puheluissa käyttäydytään. Totuuden ja sadun ero tuntuu kans välillä olevan hyvin paljon häilyvämpi, kuin mitä tokaluokkalaiselta odottaisin.

Tänään oli heti aamusta miljoona työasiaa, lastenhoidollisia haasteita ja mielessä nuo kasiveen jutut. Vasenta ohimoakin jomotteli siihen malliin, että puolen päivän aikaan oli pakko ottaa välikuolema töistä. Aivan kyynerpäitä myöden laitoin kädet ristiin ja kiitin, että se oli just tänään mahdollista. Ajoin kotiin ja otin puolen tunnin tirsat tässä sohvan nurkassa. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta. Silloin, kun minä nukun keskellä päivää, silloin on tosi kyseessä. Oon tässä ressaillut, kun en tiedä mihin väliin laittaisin treenit tänään. Just nyt päätin, että tänään unohdetaankin ne kokonaan ja jos illasta vielä töiden jälkeen aikaa jää, istutaan sohvan nurkassa villasukat jalassa.

Nyt juon kupin kahvia ja kokeilen sen jälkeen uudelleen sitä duunihommaa :)

Miten teidän muiden arki on alkanut?
Sannis

maanantai 28. elokuuta 2017

Öjberget


Oon nyt tosta Öjbergetistä vauhkonnut koko kesän. Ollaan niiiiiin ny käyty mäkitreenamassa hei :D Viime viikolla meillä mäkitreenikamun kanssa meni aikataulut solmuun ja päätettiin lähteä perheen kesken tsiigailemaan mitä muuta tuolta löytyy, kun se hitsin mäki...joka muuten näyttää tossa kuvassa vain pieneltä nyppylältä. Sitä tarpoessa tulee vähän toisenlainen fiilis.

Lähdettiin kiertämään luontopolkua ja vitsi, olin ihan liekeissä siitä, kuinka ihana se oli. Metsä näytti ihan erilaiselta, miltä meidän metsät yleensä näyttää. Tuli ihan lappi mieleen. Tokaluokkalainen on liekeissä aina kaikista tehtävähommista ja sitä kiinnostaa historia ja luonto. Se spottaili innoissaan luontopolun rasteja ja ihmetteli silmät suurina isoja kiviä.. kuinka jää on niitä voinut kuljettaa. Mini oli eniten innoissaan sinisistä tolpista, joilla polku oli merkitty. Se keräsi marjoja ja hihkui aina, kun näki merkkitolpan.

Minillä on alkanut ensimmäinen uhma. Molemmat meidän tytöistä on hypänneet kaksiveeuhman (ja mitä niitä nyt onkaan) yli, mutta neljävee on tullut aika raivoisana. Loppumatkasta alkoi minillä jo olla nälkä ja urputus alkoi olla sillä tasolla, että viime metreillä mullakin räjähti hermot. Oon kuunnellut sitä uhmailua nyt monta päivää putkeen ja paloi vaan käpy ihan totaalisesti. Jotenkin vaikea tottua taas siihen, että tähän asti niin lunki typy onkin yhtä kiukkua puolet ajasta. Sama oli silloin aikanaan Annukan kanssa. Ei auta, kun ny tottua vaan ja koittaa kestää. Jälkeenpäin vaan repeilin, kun mietin jos joku kuuli sen mun pienen avautumishetken siellä metsässä :D

Menkää ihmiset Öjbergetille. Siellä on yli siistiä!

Sannis


lauantai 26. elokuuta 2017

Vuosi



Life 2.0 sai alkunsa vuosi sitten. Mietin, että vastako siitä vuosi on? Uuden blogin avaaminen oli oikea ratkaisu. Selailin vanhaa blogia ja oon onnellinen, että se on olemassa ja onnellinen, että se on suljettu. After the stormin aika oli silloin ja Life 2.0:n aika on nyt.

Kuvat on vuoden takaa. Kyllä se näytti syksy olevan jo elokussa myös vuonna 2016. Rakastan syksyä. Viileitä ilmoja ja värikästä luontoa. Villasukkia ja pimeitä iltoja. Tänä syksynä käynnistyy Life 2.0:n toinen vuosi. Kirjoittajan seitsemäs blogivuosi.

Tänään oli hämärä päivä. Menetin hermoni ihan kunnolla ja toisaalta taas koin ihania juttuja. Hommaan liittyy neljäveeuhma, retki perheen kanssa ja ystävät. Tämä päivä paketoi siis Life 2.0:n syvimmän olemuksen ihan täydellisesti :)

After the stormin mukana jäi monta, monta lukijaa. Kiitos, että sinä löysit tänne <3
Sannis 

perjantai 25. elokuuta 2017

LPG

Yhteistyössä Klinikka Jonas Kesti

Tosi henkilökohtaisen tilityksen jälkeen on aina vähän vaikeaa palata kirjoittelemaan. Kun edellisellä kerralla on vuodattanut sydänverensä, tuntuu semihämärältä alkaa postailla jotain vadelmahillokuvia. No, ei ookaan sitte vadelmahilloa...vaikka tokihan oon tietysti tänäänkin puskajussina ollut ja hilloa keitellyt. Kuvat jäi ny kuitenki ottamatta.

Tiistaina kävin Jonas Kestin luona. Jonas tekee myös täyteainehoitoja, mutta ihan ekaksi oli ny LPG:tä tarkoitus kokeilla pakottaviin jalkoihin :D Ootteko koskaan käyneet LPG:ssä? Jenkeissä tuo laite on hyväksytty lääketieteelliseksi hoitolaitteeksi jo vuonna 2000, mutta Vaasassa hoitoja on tarjolla vain muutamassa paikassa. Kesti majailee keskustassa Hovioikeudenpuistikolla.

Oon tiennyt, että urheilijat käyttää LPG:tä palautumiseen. En tiennyt, että sillä voi hoitaa arpia ja palovammoja.. vaalentaa ja jopa poistaa niitä. Niitä varten laite on alunperin kehitetty. Systeemin taika piilee alipaineessa, joka vilkastuttaa verenkiertoa ja lymfakiertoa, nopeuttaa aineenvaihduntaa ja poistaa turvotusta. Hoitoa voi tehdä melkein mille kropan alueelle tahansa ja vaihtoehtoja oli lukematon määrä. Nykyään LPG:tä käytetään paljon kauneudenhoidossa, esim. selluliitin poistoon. Mun mielestä hoito oli bueno. Tuntui tarpeeksi, mutta ei sattunut. Myös hoidon tekijä oli bueno. Mä en ihan heti oo innoissani lähdössä vieraiden miesten luo hierottamaan koipiani, mutta Jonaksen kanssa tuli rento fiilis ja oli kiva höpötellä.

Ja nyt sitte silmät ja korvat auki -> LPG hoidossa ei oo pakko olla iho paljaana. Tokihan hoito tehdään mieluiten paljaalle iholle, mutta jos oot yhtä angstinen, kuin minä ja housujen riisuminen on dealbreaker niin tämä on sun juttu. Olis voinut olla jopa omat trikoot jalassa, mutta minä venyin suuriin suorituksiin ja lainasin talon kledjuja. Vedin semmoset kinkkuverkkosukkikset jalkaan ja vieressä olevan hoikentavan peilin ansiosta, en edes ollut ihan heti sahaamassa ranteitani auki. Score!

Aion mennä uudelleen. Mee sinäkin. Klinikka Jonas Kesti Facebook klik ja nettisivut klik.

Sannis

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Miten meni?


"Eiliset jumpat tuntee tänään. Siisti tunne, kun treeni menee vihdoin taas perille! Vuosien ajan jatkunut levon puute, olemattomat palautusajat, liian kova fyysinen sekä henkinen stressi, jatkuva oman kuntotason yläpuolella treenaaminen ja kausittain liian vähäinen ravinnon saanti johti siihen, että kroppa meni ihan sekaisin. I-H-A-N sekaisin.

Kymmenen vuoden tauon jälkeen aloin tehdä taas peruskuntoharjoituksia, kevyitä settejä jotka puuttui raskaiden rinnalta kalenterista kokonaan (What the hell?) ja pitää iisimpiä treeniviikkoja tiukkojen joukossa. Muutos ei näy vielä missään enkä tiedä tuleeko näkymäänkään.. paitsi ehkä tossa muikeassa ilmeessa :D Se kuitenkin tuntuu ja se jos mikä on tärkeintä. Sanoi sitte kuka tahansa ihan mitä tahansa."

Päivitin eilen Instagramiin tuon ylläolevan tekstin ja ajattelin, että kirjoittelen asiasta myös blogiin. Oon miettinyt viime aikoina paljon elämää viimeisen kymmenen vuoden aikana. Oon miettinyt sitä, kuinka sokeaksi ihminen voi tulla omille puuhilleen. Oon myös miettinyt sitä, kuinka paljon ihminen pystyy heittää aikaa hukkaan tekemällä jotain, mikä vain pahentaa asioita. Ei tokikaan kannattaisi jäädä vellomaan menneisyyden virheissä. Niinhän se pääpiirteittäin menee, mutta joskus on ihan hyvä miettiä, että miten meni noin niinku omasta mielestä ja tarkistella niitä omia mokia sillä silmällä, että tulevaisuudessa onnistuisi paremmin. Mulle se aika tuli tämän asian suhteen vihdoin ja viimein.

Annukka syntyi kahdeksan ja puoli vuotta stten. Olin tiputtanut ennen raskautta painoa pitkästi yli kaksikymmentä kiloa. Raskausaikana pahoinvointi esti lähes kaiken liikkumisen ja paino alkoi kertyä takaisin. Babyn syntymän jälkeen ei kovin paljoa puhuttu siitä, kuinka raskauden jälkeen kannattaa aloittaa liikunta. Vaikkei siitä ole reilua kahdeksaa vuotta enempää, ei silloin tiedetty läheskään kaikkea mitä nyt ja tuntui ihan perussetiltä, että kolme kuukautta sektion jälkeen kävin vauva kainalossa kolmipäiväisen BodyStep-koulutuksen, jumppasin täysillä ja juoksin aivan tukehtumiseen saakka. Ravinto oli tietysti vähällä, että vauvakilot lähtee.

Uusi raskaus tuli nopeasti perään. Annukka oli vauva ja yöunet rikkonaisia. Tein töitä ja treenasin koko ajan raskauden loppuun saakka. Tommi kuoli ja matto vietiin jalkojen alta. Synnäriltä hyppäsin suoraan jumppasaliin. Tunsin oloni hyödyttömäksi ja turhaksi ja tuntui siltä, että treenejä pitää vain pystyä jatkaa. Palo jumppastagelle oli niin suuri, että en nähnyt syytä miksi en palaisi, kun kerran vauvaakaan ei ollut hoidettavana. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun löysin itseni tunnilta, jossa venyttelyjen aikana katselin ympärilleni ja mietin, mikä tunti mulla on menossa ja mikä viikonpäivä mahtaa olla. Ohjaukset oli pakko unohtaa muutamaksi viikoksi. Pakotin itseni kuitenkin omiin treeneihin. Vakuutin itselleni, että ne tekee mulle hyvää. En käynyt sunnuntaikävelyillä enkä käynyt kevyillä pyörälenkeillä. Tein treenit aina niin kovaa, kuin jaksoin. Jos en jaksanut piiskasin ja syyttelin itseäni. Valvoin kaikki yöt. Henkisesti voin ihan järkyttävän huonosti. Suru siitä, että Tommi vietiin meiltä oli niin suuri. Inhosin ja vihasin maailmaa. Ja kaikista eniten itseäni.

Kolmas raskaus tuli puolentoista vuoden kuluttua. Yöunet huononivat taas entisestään raskauden myötä ja minä itkin aina treeneihin ajaessani, mutta menin koska olinhan liian lihava ja liian huono. Raskaus tuli päätökseen, mutta vielä kolmannenkaan vauvan syntymän jälkeen en tunnistanut rajojani ollenkaan. Olin taas jumppasalissa liian nopeasti synnytyksen jälkeen. Rakastan mun työtäni ja kaipasin ohjauksia. En kuitenkaan taaskaan ymmärtänyt aloittaa iisisti. Ei vieläkään kevyempiä harjoituksia vaan täysillä ja taas ruokamäärät minimiin. Vertasin itseäni kymmenen vuotta nuorempiin, lapsettomiin kollegoihin ja tunsin, että kelpaan ehkä jos palaan treeneihin heti enkä laiskottele himassa. Muutaman kuukauden jälkeen seisoin jumppasalissa levytanko ja isot painot suorilla käsillä pään yläpuolella ja tajusin, että mulla ei ole mitään kontrollia keskivartalooni. Ymmärsin viheltää pelin poikki hetkeksi.

Pari kuukautta keräilin itseäni ja koitin hoitaa päätä ja kroppaa kuntoon. Palasin töihin ja samaan vanhaan kierteeseen. Jumpat hoidetaan täysillä ja vapaa-ajalla treenit tehdään täysillä tai ei ollenkaan. Aina, kun ajattelin, että teen rauhallisen treenin, aloin kuitenkin syyttää itseäni löysäilystä ja lopputulos ei ollut rauhallista treeniä nähnytkään. Aamua vaivasi atooppinen iho koko ajan ja päivät oli hullun raskaita. Yöt oli katkonaisia ja unen laatu oli surkea. Mua vaivasi paljon väsymyksen lisäksi pahoinvointi, oudot turvotukset ja harppaukset painossa. Hommat alkoi mennä alamäkeen. Kehityksen sijaan tuli takapakkia. Treenipainoja sai pudottaa koko ajan ja aloin pelätä sitä, kuinka jaksan jumpat. En lähtenyt juhliin, koska pelkäsin, etten jaksa tehdä töitä ja treenejä seuraavalla viikolla. Tiukensin koko ajan ruokavaliota, koska paino ei enää muuten pudonnutkaan, vaikka kuinka jumppasin. Kun tiukempi ruokavalio ei tuonut tulosta, heitin överiksi ja söin roskaa, joka pienissäkin määrissä tarttui heti kiinni, koska kroppa oli jo niin paniikkitilassa ilman ravintoa. Tätä kehää jatkui jonkin aikaa.

Reilu puolitoista vuotta sitten tuli herätys. Jalkoja pakotti öisin niin ettei pystynyt enää nukkua. Kroppa oli niin väsynyt, että ajatus kävelylle lähtemisestä tuntui ylivoimaiselta. Vapaapäivinä toisinaan pakotin itseni rättiväsyneenä kroppa tukossa treenaamaan ja toisinaan en liikkunut ollenkaan ja silloin syytin itseäni koko ajan laiskottelusta. Kaikki peruskuntoharjoitukset ja palauttavat treenit puuttui kalenterista edelleen ja tein aina vaan jo ties kuinka monetta vuotta liikaa raskaita harjoituksia liian lyhyillä palautusajoilla. Koska mun vaan piti pystyä kaikkeen. Koska raskaat harjoitukset sai mun olon hetkellisesti hyväksi. Mutta sitten en enää pystynytkään. En ollut kuitenkaan enää parikymppinen. Olin reilu kolmikymppinen äiti, jolla oli takana kolme raskautta lyhyessä ajassa, synnytykset, sektio, iso trauma, uniongelmia ja kaksi lasta hoidettavana.

Yhtäkkiä aika oli valmis muutokselle. Sille, että huono omatunto ei soimannut ihan koko aikaa. Aloin tehdä tilaa ajatukselle, että saattaisi olla sallittua tehdä kevyempiä harjoituksia. Että se minkä tiesin todeksi ja opetin muille, pätisi myös mun kohdallani. Jätin ensin pois treenit, jotka tuntui jumittavan kroppaa entisestään ja yritin aikatauluttaa pidempiä palautusaikoja. Pitkään harjoittelin sitä. Etsin tasapainoa levon ja treenin välillä ja samalla yritin opetella syömään enemmän oikeaa ruokaa. Säännöllisesti syön aina ja perusruoka on puhdasta ja laadukasta. Määriä piti kuitenkin lisätä ja se vaatii harjoitusta ja totuttelua. Yritin opetella lomailemaan niin, että pysyn aktiivisena, mutta kroppa pääsee myös lepäämään.

Joitakin aikoja sitten otin vihdoin mukaan peruskuntoharjoitukset. Sykemittari käteen ja fillaroimaan tai kävelemään. Tarkistukset kaiken aikaa, että syke pysyy riittävän matalalla. Kun peruskuntotreenit oli sillä mallilla, että lähteminen tuntui luonnolliselta, otin mukaan mäkitreenit. Raskasta as hell, mutta erilaista, kuin mihin mun kroppa on tottunut. Mäkitreenit on olleet mun kalenterissani nyt kahdeksan viikkoa. Välissä oli yksi kevyt viikko, jolloin ei menty. Tein ajatustyötä pitkään ja vaati paljon, että pystyin jäämään hyvällä omatunnolla kotiin. Että pystyin ymmärtää sen, että kevyelle viikolle riittää kolme jumppaa ja pari kävelylenkkiä. Että kotiin jääminen on järkevää ja tarpeellista palautumisen ja jaksamisen kannalta, ei luovuttamista tai repsahtamista.

Tänään mä olen siinä tilanteessa, että ulos lähteminen ja kävelylle meno tuntuu pakolliselta. Ei pakkomielteeltä vaan hyvältä tavalta. Kaipaan kevyttä liikettä ja raitista ilmaa ja se tuntuu kropassa hyvältä. Enää en oo niin väsynyt, että tyttöjen nukkumaanmenon jälkeen on pakko istua sohvalla ja pelätä seuraavaa päivää. Vihdoin mun pääkin ymmärtää, että on tarpeellista liikkua rauhallisesti välillä. Muutosta ei huomaa ainakaan vielä vaa'alla. Näiden vuosien jälkeen vaatii varmaan vuoden jos toisenkin, että bodi saadaan balanssiin ja vaaka heilahtaa yhtään mihinkään, mutta se tuntuu kropassa ja korvien välissä. Aerobinen kunto on parantunut. Vihdoin kehityssuunta on taas ylöspäin eikä kohti pohjaa.

Niin, että mitä mä nyt tällä romaanilla tahdon sanoa? Että suutarin lapsella ei tosiaankaan oo aina niitä kenkiä. Että vaikka kuinka tietäis, kuinka asiat pitää tehdä, joskus oma pää tekee tepposet ja asettaa itselle ihan erilaisia vaatimuksia, kuin muille. Että älkää ihmeessä unohtako, että treenejä on tehtävä erilaisilla intensiteeteillä. Älkää unohtako palautusaikoja ja kevyitä viikkoja sieltä treenikalentereista. Vaikka oma pää sanois mitä, muistakaa kuinka Sannikselle kävi, kun se unohti, että kaiken pohja on peruskuntoharjoitukset ja riittävä palautuminen.

Sannis

P.S. Kun luin tämän tekstin läpi, tuli fiilis, että onko mun elämäni ollut monta vuotta noin kamalaa. Eihän se tietenkään suuressa kuvassa oo. Ihania hetkiä ja onnen aiheita on ollut niin paljon, etten edes osaa laskea. Tämän asian suhteen on kuitenkin ollut hyvinkin takkuista ja toivon, että nyt pikkuhiljaa alkaa olla homma paremmalla mallilla.  Oon luottavaisin mielin, että oon just saanut lisää työvuosia niin rakkaiden ja tärkeiden jumppien parissa ja yleensäkin jatkoaikaa koko elämään. 

tiistai 22. elokuuta 2017

Kotoilua


Viikonloppuna tehtiin hillojen lisäksi sämpylöitä ja jopa pipareita. Hamstrasin joulun jälkeen edullisia piparitaikinoita ja niitä oli vielä muutama jäljellä. Lauantaina, kun tytöt kotiutui yökylästä, päätin yksinvaltiaan ominaisuudessa, että meille ei tule ketään eikä meistä kukaan mene mihinkään. Mister A kannatti. Oli semmonen fiilis, että ekan koulu- ja päiväkotiviikon jälkeen pitää ottaa vähän aikaa iisisti kotona omalla porukalla.

Ihanaa, kun tulee syksy! Kesä on siistiä, kun silloin mennään ja tehdään ja touhutaan. Ja sitten kun siihen alkaa jo väsyä, onkin syksy ovella ja sitä nauttii niin siitä, että voi olla välillä vaan himassa ja pötkötellä. Niin se menee. Eri vuodenaikoihin kuuluu aina ne omat juttunsa. En tiedä jaksaisinko asua paikassa, jossa olis aina kesä. En ainakaan jaksaisi asua paikassa, jossa olis aina talvi. Vuodenajat sopii mulle. Kysykää uudelleen sitten, kun on räntää ja loskaa ja kuraa :D Vähän kamerakin innostui tästä syksystä ja tuli pois piilostaan.

Kesän aikana kotiin on ilmaantunut kaikenlaista romukasaa ja tavararöykkiötä sinne ja tänne. Tuntuu, että joka nurkka on täynnä tavaraa. Huuh! En malta odottaa, että pääsen tyhjäämään kamppeet oikeille paikoilleen. Varmaan on siinä kohdassa pakko ostaa joku uusi sohvatyyny. Syksyllä se tuntuu aina olevan hyvinkin pakollista :D Eipä täällä mitään ookaan tapahtunut sisustuksen saralla moneen kuukauteen. Kynttilätkin saa kaivaa jo esiin. Viikonloppuna paloi ensimmäiset. Syksy <3

Sannis

maanantai 21. elokuuta 2017

Vadelmahullut


"Mun äiti on vadelmahullu!" sanoi tokaluokkalainen eilen. Vähän hulluksi kyllä tultiin mister A:n kanssa, kun tänä vuonna vadelmia on ollut niin vitsin paljon. Ollaan poimittu nyt noin yhdeksän litraa ja samat puskat on tyhjätty jo kolmeen kertaan. Vieläkin niihin jäi raakoja niin, että tällä viikolla sais mennä taas. Siistiä! Yleensä vadelmat on jotenkin niin pieniä ja surkeita, etten jaksa niiden keräämisestä innostua. Vai oonkohan ollut vain väärissä paikoissa?! Kolme litraa heitin semmoisenaan pakkaseen ja kuudesta oon tehnyt hilloa. Mun lapset on hillohulluja, niin eipähän tarvi nyt ihan heti lähteä kaupoille.

Ei jakseta niin kauaa olla kerrallaan, joten ollaan heiluttu marjapuskissa nyt jo ties kuinka monta kertaa ja keräilty vähän kerrallaan. Perjantaina seikkailtiin marjapuuhissa koko porukka ja tytöt jaksoi kyllä hienosti. Mini syö ite marjoja ja molemmat tytöt kilpailee, kumpi löytää isoimman ja hienoimman vadelman. "Äiti, nyt löytyi kyllä sun paras onni! Nyt on täydellinen vadelma!" Perjantain festaripuuhien jälkeen lauantai-aamupäivällä lähdettiin mister A:n kanssa kaksistaan, kun tytöt oli vielä kummitädin luona. Oli kiva fiilis siinä kaksistaan haahuilla pitkin hoodeja. Vähän sateli välillä, mutta eipä sekään haitannut. Illemmalla, kun olin vääntänyt vadelmahillot ja leivottiin sämpylöitä, päivittelin Facebookiin, että en ny yhtään muista, tapasko aikanaan Rantarockin jälkeen olla samat puuhat vai miten se menikään :D

Tytöt on olleet pari viikkoa jo aivan yli kovaa toistensa kimpussa. Jäätävä takkuaminen kaiken aikaa. Oon koittanut keksiä niille tekemistä välillä vähän erikseen ja eilen päivällä Öjberget-treenien jälkeen nappasin minin mun mukaan kävelylle. Pikkumuija väänsi scootilla menemään marjaämpäri potkulaudan sarvessa, teki temppuja ja varoitteli mutsia nokkosista ja vattumadoista.. Välillä se rymisteli puskissa ja huuteli: "Näitä mun marjoja ei kyllä sitten syö kukaan muu!"

Illalla oli tokaluokkalaisen vuoro ja meillä oli oikeesti yli kiva puolitoistatuntinen vadelmapuskissa. Enimmäkseen minä keräilin marjoja ja typy toimi kipon pitäjänä ja seuraneitinä. Se on kunnon höpöttäjä :D Hellu mietti siinä, kuinka fiksua on kerätä marjoja, kun saa terveellistä ja ilmaista ruokaa. Mutta, mitäs jos se ei oliskaan ilmaista? Että mitäs jos yhtäkkiä luonnossa kasvaisikin semmosia kippoja, joihin jätetään raha ja vieressä on kyltti: "Vadelmat 10 euroa kiitos!" Nii-in. Mitä jos?

Kivaa tätä viikkoa!
Sannis

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Vestareilla

Oltiin mister A:n kanssa perjantaina Vaasa Festivaleilla. Nähtiin Jenny Berggren Ace of Basesta, DJ Sash ja Scooter. Järjestelyt toimi ihan yli hyvin. Oli sisävessat eikä tarvinnut jonotella. Yhden aikaan jo lähdettiin fillaroimaan kotiin eikä lauantaina ollut mitään kummempia oloja. Instagram-seuraajat tietääkin, että siinä kotoa lähtiessä saattoi olla vähän sekaannusta, jäikö suoristusrauta päälle vai ei. Naapuri sai kivat ilta-ajelut, kun lähti hakemaan meidän avainta, että voi käydä tarkistamassa tilanteen. Mua saaaaattoi ehkä vähän nolottaa. Ja ei muuten ollut päällä. :D

Viime vuoden keväällä kirjoitin vanhaan blogiin baariin lähdöstä ennen ja nyt. Vuodenaika on eri ja tällä kertaa oltiin mister A:n kanssa yhdessä, joten tytöt oli yökylässä kummitädin luona. Muuten menee aika hyvin edelleen just noin mun mielestä ->

20v
Et tiedä baariin lähdöstä vasta, kuin samana päivänä.
35v
Jahkailet monta päivää: "Mennääksmeny, eikaimenymennä, vaimitä, mennääks?" Syöt torstaina pullan ja perjantaina muutaman karkin vain siksi, että viimeksi sokerilakon jälkeen tuli niin jäätävän huono olo (pääsiäinen, suklaamunat..you know).. Näin ei oo sit lauantaina niin suuri shokki kropalle juoda muutamaa siideriä sokerittomien päivien jälkeen. Clever! ;D

20v
Lähtiessä meikkaat rauhassa ja hörhötät kavereiden kanssa. Laitat päälle jotain mahdollisimman avonaista. Vastaat pariin tekstiviestiin.
35v
Kesken meikkaamisen niistät yhden nenän, pyyhit yhden pyllyn, varmistat että yhdellä on oikeanlainen varustus pihalle lähtiessä, heität tiskit koneeseen, siivoat lelut olkkarin lattialta ja käärit pyykit kaappiin. Laitat päälle jotain mahdollisimman peittävää. Otat kolmetoista selfietä. Viimeisenä ennen lähtöä, istut takki päällä olkkarissa ja pelaat Fortunaa kolmeveen kanssa.

20v
Etkot on jonkun himassa. Keskitytään juomapuoleen.
35v
Ulos ei voi lähteä ilman, että ensin syödään. Tottakai siis ekana dinnerille.

20v
Koko maailma on auki ja niin ownaat sen koko homman. Kellonajoilla ei ole väliä. Tunnet 90% porukasta.
35v
Repeilet niille 20-vuotiaille maailmanomistajille ja toteat joka tunti vähintään kerran: "I'm too old for this shit!" Katot kelloa tunnin välein ja koitat miettiä, moneenko asti voit valvoa. Tunnet kolme ihmistä.

20v
Baarin jälkeen käyt Mäkkärissä, otat voimiesi tunnossa isoimman listalta löytyvän aterian ja aamulla löydät hampurilaisen laukusta, koska et taaskaan jaksanut syödä sitä.
35v
Et malta käydä syömässä missään, koska kello on jo 3.30. Sitä paitsi eskarilainen tarvii just ostettujen housujen lisäksi myös kengät ja takin ja oot jo tuhlannut ihan liikaa rahaa itseesi, koska dinnerit ja siiderit.

20v
Heität kotimatkalla taksikuskille niiiiin hauskaa läppää ja oot niiiiiin hauska.
35v
Teet taksikuskille selväksi, että sinähän et sitten käy baarissa, kuin kerran vuodessa ettei se vain ajattelisi, että oot huono äiti. Pohditte, onkohan kadut jo lakaistu, koska kolmevuotias on oppinut ajamaan pyörällä.

20v
Kun tuut kotiin, kaadut suoraan sänkyyn.
35v
Kun tuut kotiin, lämmität jääkaapista spagettia ja jauhelihakastiketta ja mietit, että olisko tähän nyt jotain tomaattiakin pitänyt pilkkoa. Tarkistat kaksi kertaa, että ovet on lukossa ja että lapset hengittää.

20v
Seuraavana aamuna nukut niin pitkään, kuin haluat. Syöt pitsaa. Katot telkkaria. Kaveri lähettää viestin: "Muistaks koska mä lähdin himaan?". Lähdet illalla baariin uudelleen.
35v
Seuraavana aamuna heräät seiskalta, kun lapset herää. Tönit miehen hereille ja kuuntelet koko ajan toisella korvalla, mitä tapahtuu. Nouset ylös yhdeksän jälkeen etkä osaa päättää olisko huono omatunto vai oliko sallittua nukkua niin myöhään. Teet lounaaksi juuresmuusia ja kanaa, viet lapsen synttäreille, käyt kävelyllä muun perheen kanssa ja siivoat. Kaveri lähettää viestin: "Täällä lapset herätti seiskalta. Mites siellä? Puurot on syöty ja ny pihalle!". Lähdet heti ensi vuonna baariin uudelleen.

**********

Yli kivaa näissä happeningeissa on se, että aina joku blogilukija tulee juttelemaan. Mä tykkään, että tullaan sanomaan eikä vain kyräillä kauempaa. Ja parasta on se, että kiitellään aitoudesta ja siitä, että tuon esille lapsiperheen ja äidin elämän just sellaisena, kuin se on. Iloineen ja suruineen. Näistä pienistä juttutuokioista tulee aina hyvä fiilis. Tulee tuntu, että oon onnistunut koskettamaan jonkun elämää pienen hitusen ja ehkä tuomaan siihen murusen iloa tai vähän vertaistukea.

Jussi oli siis se naapuri, joka lähti ajelulle :D Ja mister A ei ollut tappelussa, vaan otti töissä osumaa tohon naamaansa :D Vähän mä jouduin väistellä noita kaikenmaailman stroboja ettei migreeni heräis uudelleen, mutta muuten vedettiin aika hyvin mun mielestä :D

Rentoa sunnuntaita!
Sannis

lauantai 19. elokuuta 2017

Kallalle koti

*Yhteistyössä Kaunis Coto



Lidlistä ostettu Kalla on edelleen hengissä. Ihmeiden ihme! Kukkiahan siinä ei tokikaan ole, mutta vihreältähän tuo kuitenkin näyttää, joten voitolla ollaan vielä. Ruukkua mulla ei oo sille ollut. Kaikki kaapista löytyvät on olleet liian matalia ja jotenkin hassun näköisiä. Nyt on sitte just tarpeeksi korkea.

Nicolas Vahe tekee kivoja juttuja. Se teki myös kodin mun kallalleni. Meinasin toki menettää koko purkin Aamun Ryhmä Hau-säilytykseen. Hääpäivänä mietin, että käyttäisin purkkia coolerina ja laittais kuoharipullon jäihin, mutta koska migreeni, jäi kuoharit väliin.

Kaunis Coto on muuttanut nyt keskustaan. Pitkäkatu neljäykkösestä löytyy Nicolas Vahet, Bloomingvillet, Riviera Maisonit ja muut kivat sisustusjutskat sopivaan hintaan. Ainaskin yhdet juustoveitset mun tarttee hakea sieltä tässä syksyn aikana. Ettei jää jouluna juustot saamatta hei. Käykää ihmeessä tekin moikkaamassa mun lempparikauppiaspariskuntaa. Ja jos et pääse paikalle, niin Kaunis Coto- nettikauppa on täällä.

Mukavaa lauantaita! Mepä oltiin eilen oikein vestareilla hei!
Sannis

torstai 17. elokuuta 2017

Neljäs

Kuvat Lainekuva, Jarkko Laine.

Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet, se ihme on kai vasta oomme tänne selvinneet. Ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo". Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään. Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.
** 17.8.2013 **

Sannis


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Keskiviikko


Tänään lähti minikin päiväkotiin. Innoissaan se oli, vaikka piti koittaa vähän esittää muuta. Se on kyllä ihme hiippari, kun pitää muka olla niin cool :) Oli sitte kuiteskin niin mielissään, kun hoitajat ihmetteli, kuinka se on venähtänyt pituutta ja kun kaverit huuteli innoissaan Aamua. Neljävee ja yhtäkkiä ens vuonna eskari. Todella hämärää! Loppuvuodesta syntynyt, niin ajoissa saa jo mennä. Tokihan se on tommonen vanhana syntynyt. Osaa itte kaikki ja tekee itte kaikki. Välillä aivan unohtaa kuinka pieni se oikeasti onkaan. Neljävee.

Mun aamu on alkanut duunilla. Alueella asuville tiedoksi, että nyt sais ilmoittautua AirJoogaan osoitteessa www.easyfit.fi/vaasa/air-jooga. Mainoksia ja muita systeemeitä oon tässä koodaillut ja pian olis tiedossa aamupäivän jumppaapumppaa. Ensin kahvitauko. Hörppään vähän tsufeeta ja höpäjän täällä. Loppupäivälle on jäätävä lista kaikenmaailman juttuja ja toivon, että listan kaikki kohdat on yliviivattu viimeistään huomiseen iltapäivään mennessä. Sais sitte pyhittää perjantain syksyn uusien jumppien suunnittelulle.

Kuvassa on mun aamiainen. Pitäis kuulemma syödä enemmän. Mutta mihin sen kaiken sitte laittaa? Pesuvatiostoksille ny vissiin sitte? :D

Vähä herkillä menty tässä viime päivinä. Mites muilla nää arjen aloitukset?
Sannis

tiistai 15. elokuuta 2017

Toka


Toka koulupäivä. Eka meni huippuhyvin. Helppo aamulähtö kympiksi ja minä ja mini jäätiin vielä kotiin. Saatiin aikaiseksi vaikka mitä; pestiin pyykkiä, siivottiin minin huonetta, siivottiin eteisen kaappeja ja laitettiin eväitä. Illaksi lähdin duuniin, jossa oli hyvä hype. Meillä on kovat kampisviikot meneillään ja jengi on herännyt alkavaan syksyyn. Siistiä!

Tänään eka kasin aamu ja tokaluokkalainen oli jo vaatteet päällä, kun nousin sängystä. Syömiset ja hampaiden pesut meni ilman ongelmia ja kouluun lähtö sujui ajallaan. Taas ollaan minin kanssa hetki kotosalla. Ohjelmassa on tänäänkin ainakin pyykkiä. Koulun jälkeen tytöt lähtee mun faijan luo hetkeksi, että pääsen töihin jo ennen mister A:n duunipäivän päättymistä.

Migreeni vähän yrittää. Neljättä päivää jo. Oon yöllä heräillyt kevyeen äklötykseen ja vasenta silmää puristaa. Ei kovin paha, mutta sen verran että tietää sen olevan siellä. Todella inhottavaa! Tänään jo kolmas päivä putkeen, kun pitää ottaa lääke. Kirjoittaja ei pidä lääkkeiden syömisestä. Ei sitten olleskaan.

Viikonloppuna tehtiin retki Raippaluotoon. Tällä kertaa käveltiin sillalle. Tuuli oli todella kova niinkuin ilmeistä näkee ja Björkön kivassa laivaleikkipuistossa meinas puhuri viedä meidän eväät. Tytöistä oli loman loppuminen aistittavissa. Aika reippaasti tuli kaikenlaista palautetta, puolin ja toisin :D Kiva reissu siltikin.

Tokaluokkalainen oli niin innoissaan koulun alusta. Mutsille koulun aloitus tuntui jotenkin ihanalta siinä mielessä, että viime vuonna sitä niin jännitti ja itekin ressasi, kuinka kaikki lähtee sujumaan. Nyt kun koulu on sama, luokka on sama ja opettaja on sama, lähti kaikki rullaamaan ihan itsestään. Ihanaa, kun menee helposti ja kätsästi. Huomenna mini lähtee päiväkotiin. Katotaas ny sitte, kuinka kätsästi se menee.

Kivaa tätä päivää!
Sannis

lauantai 12. elokuuta 2017

Bye bye



Heippa kesä! Maanantaina alkaa koulu. Keskiviikkona alkaa päiväkoti. Jep. Taas kerran kuvittelin, että ne alkaa molemmat maanantaina ja jouduin viime tipassa tehdä pikasuunnitelmia kahdelle päivälle, kun minillä ei olekaan hoitoa. Joka ikinen vuosi sama juttu :) Ilmoitin kasiveen voikkaan. Se alkaa syyskuussa. Ilmoitin sen myös taidekerhoon. Kerran kuukaudessa lauantaisin. Kuulosti just tokaluokkalaisen jutulta. Sekin alkaa syyskuussa. Mini ei vieläkään mene kuulemma mihinkään harrastuksiin. Ei tarvikaan.

Eilen oli tosi lämmin. Istuin koko päivän junassa ja koulutuksessa Helsingissä. Sitä ennen, torstaina oli promohommia Taiteiden yössä ja tänään tuntuu siltä, kuin olis krapula. Huuuuuuh! Nyt näyttää aurinko jo pilkistelevän verhojen välistä ja just sanoin tytöille, että tänään me lähdetään kunnon kävelylle. Nautitaan vimpoista auringon muruista ja kerätään kaikki valoenergia talteen syksyä varten.

Mukavaa lauantaita!
Sannis

P.S. Nokkoslättyihin saa ripotella myös suolaa :)

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Black&white



Vähän tommonen harmaanpuoleinen fiilis ollut tämän alkuviikon. Väsyttää, koska jalkoja pakottaa öisin niin että ei saa nukuttua. En tiedä, mitä niille vois tehdä. Luin, että joka kolmas nainen kärsii yöaikana kylmistä tai levottomista jaloista tai just tosta pakotuksen tunteesta. Onko siellä ruudun takana siis joku, jolla on sama vaiva tai ehkä joku helppi? Mulla pakottaa siis pohkeita. Jalkoihin on kylmä ja polvista alaspäin koivet tuntuu ärsyttäviltä. Käytän pitkiä villasukkia tai säärystimiä yöllä ja se vähän helpottaa. Tähän vuodenaikaan ne toki ei oo ihan kaikista mukavimmat ja mietinkin, pitäiskö hakea kompressiosukat yöllä käytettäväksi. Välillä laitan magnesium-geelin jalkoihin, mutta se on ällön tahmeaa ja sitten heräilen sen takia. Auttaiskohan jos laittais aiemmin jo ja pesis sitten koivet ennen sänkyyn menoa?!

Tällä viikolla on vähän erilaisia kuvioita duunissa ja ressaakohan mua ny vähä sekin, etten oo ihan sataprosenttisen kontrollissa kaikesta. No tietysti ressaa.. vanha kontrollifriikki :D Koitan tässä koko ajan jäsentää päässäni, kuinka tyttöjen hoidot menee ja kuka on töissä mihinkin aikaan. Oikeesti, ei tässä oo edes mitään ressattavaa. Tämä päivä perussettiä, torstaina Taiteiden yöhön edustamaan ja perjantaina ennen kukonlaulua Hkiin some-kouluttautumaan. Viikonloppu vapaa. Että mitä vaikiaa tossa ny muka oli, häh?!

Hyvää keskiviikkoa! Älkää ressatko! :D
Sannis

maanantai 7. elokuuta 2017

InstaMaanantai


Lauantaina lähdettiin koko porukka kaupungille mansikan metsästykseen ja pari laatikkoa kannettiin kotiin kirpaisevaan 70 euron yhteishintaan. Osan pilkoin pakkaseen, osan laitoin piirakkaan raparperien kanssa, osa syötiin jätskin kanssa ja osa meni sellaisenaan. Nam! Alkaa olla pakastimessa jo tunkua, kun heitin sinne tietysti myös perjantaina poimitut mustikat.

Lauantaina marjanhakureissun jälkeen kiipeiltiin taas Öjbergetillä. Iskät ja lapset grillasi ja äidit puuskutti mäkeä ylös. Muutamaan otteeseen saatiin tytötkin kaveriksi ja mini houkutteli meidät myös ekaa kertaa näköalatorniin. Kymmeneen nousuun menee edelleen vähän yli tunti. Toki, aina on vähän muuttujia ja hidastuksia matkassa, kun lapset on mukana. Ja siis toki ollaan sovittu, että tässäkin tärkeintä on matka eikä määränpää. Tavoite on siis saavutettu jo siinä vaiheessa, kun siellä ollaan.

Lauantai-illaksi saatiin kutsu ystävien luo ja voi että, oli kivaa. Monta tuntia istuttiin. Syötiin tortillat, juotiin kuoharit ja maisteltiin mansikat. Lapsilla oli hauskaa ja aikuisilla oli hauskaa. Puoleen yöhön asti melkein meni ennenkuin oltiin kotona. Ihan kesäfiilis  <3

Sunnuntai meni koko päivä kotosalla ja tuntui, että syksy tuli yhdessä yössä. Aamukahvit join terassilla ja oli siinä viltin alla ihan semmonen fiilis, että viimeisiä viedään. Iltapäivän kävelyllä tuuli heitti jo lehtiäkin maahan. Jännä, kuinka edellisenä iltana oli vielä niin kesä ja sitten yhtäkkiä seuraavana päivänä jotain aivan muuta. Vietin muuten puolet päivästä keittiöstä. Tein eväitä ja paistelin nokkoslättyjä. Iltapäivästä sitten iski ihan totaalinen hyytyminen ja tapojeni vastaisesti heitin telkkarin päälle ja tsiigailin sitä pitkään. Tais olla vuoden ensimmäinen päivä, kun pyykkikone ei pyörinyt meillä.

Yksi viikko tytöillä vielä lomaa ennen koulua ja päiväkotia. Vähiin käy.
Sannis

lauantai 5. elokuuta 2017

Tsägät


Päästiin, kuin päästiinkin eilen tyttöjen kanssa mökille. Kasiveellä ei ollut paras mahdollinen päivä ja mökkimatkan varrelle ilmaantuneet ampparit ei auttaneet tilannetta yhtään. Neitokainen hengitteli siis suurimman osan ajasta sisällä, mutta minä, mutsi ja neljävee ehdittiin noukkia viitisen litraa mustikkaa mökin keittiön ikkunan alta. Kävi kelien suhteen hyvä tsägä ja oli just sopivan lämmin, mutta tuulinen sää. Toiset viisi litraa vielä ainakin tarvittais, että selvittäis ensi kesään. Ei millään huvittais ostaa. Ei toki huvittais noukkiakaan :D

Kotimatkalla oli vähän huonompi tuuri. Minä ja mini oltiin liian hitaita ja molempia ehti tuikata amppari jalkaan. Yyyyh! Mökkipolulla on siis pieni vedenylityspaikka ja siellä "sillan" alla ne ampparit meitä vaani. Vaikka kuinka nopsasti mentiin yli, ei auttanut. Vähän jännitti, kuinka minin käy, kun ei oo koskaan aiemmin amppari pistänyt. Ei onneksi mitään suurempia fyysisiä reaktioita ja henkiseen puoleenkin auttoi isosti jätskit, jotka pysähdyttiin kotimatkalla ihan vain amppareiden takia ostamaan :)  Ei siis meille mustikanpoimintareissuja ennenkuin pesä on hävitetty.

Kiva reissu amppareista huolimatta. Mustikoiden lisäksi saatiin salaatinlehtiä, tippa metsämansikkaa, kourallinen puutarhamansikkaa ja muutama vadelmakin. Nyt mister A ja kasivee vetää vielä sikeitä. Taidetaan lähteä minin kanssa mansikan metsästykseen kaupungille.

Mukavaa lauantaita!
Sannis


perjantai 4. elokuuta 2017

Weekend


Viikonloppu käsillä. Ihanaa! Kollaasin kuvat on kaikki iPhone seiskasta viime viikonlopulta, joka oli huippukiva. Tämän päivän osalta meidän lastenhoitosuunnitelmat muuttui vähän olosuhteiden pakosta ja oonkin präiskinyt viikon duunit suurinpiirtein pakettiin jo maanantain ja torstain välillä. Nyt sais siis ottaa iisisti ja hoidella ihan itte omia lapsiaan :D

Oon koittanut tässä tytöille varovasti ehdotella mökillä käyntiä. Hiukois pakastaa vähän mustikoita. Niiden kerääminen ei tosin hiuo yhtään, mutta se on vissiin välttämätön paha jos ei aio ostaa marjojaan. Aika kivasti tytöt on vielä peittojen alla soffan nurkassa eikä mun ehdotukset ihan suuren suurta kannatusta oo saaneet. Toki, ne rakastaa mökillä oloa, joten tilanteet saattaa vielä elää. Keli näyttää kyllä sateiselta..saa sii ny, mihin päädytään.

Mukavaa viikonloppua!
Sannis

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Yhteenveto


Heinäkuu meni hurjaa vauhtia. Se alkoi ihanalla päivällä kamujen kanssa Kangasalla ja päättyi aina yhtä nihkeään Tommin synttäreiden aattoon. Kuukauden parhaita juttuja tapahtui joka viikko. Ystävien kanssa tehty Pietarsaari-visiitti oli tosi onnistunut. Omalla porukalla käytiin Tuurin Miljoonativolissa ja sinne tytöt, varsinkin Aamu tahtois vielä uudelleenkin. Mun ja mister A:n vapaa viikonloppu, perjantai-illan mojito-retki Pian kanssa ja reissu Raippikseen Hannan ja Janin kanssa toi ihanat hengähdystauot meidän aikuisten elämään.

Heinäkuusta puolet oli lomaa ja puolet duunia. Loman vimppana päivänä grillattiin ja uitiin isommalla porukalla meillä. Palkkatyöhön palaaminen sujui mulla kivuttomasti ja sen lisäksi tehtiin puutöitä, jotka on odottaneet tekijäänsä jo pidempään. Sykettä nostettiin mäkitreeneissä, jumpissa ja lenkeillä. Kuukauden viimeinen viikonloppu oli yli kiva. Eväsretki tyttöjen kanssa, reissu Stundarsiin hyvässä seurassa, synttärikaffittelut, meillä hengailua kamujen kanssa ja hyvät dinnerit vielä kivalla terassilla.

Kesä 2017 on kyllä ollut yksi parhaista. Ihan mahtavaa! Ei siitä mihinkään pääse, vaikka tämä kuun vaihde vähän tahmealta tuntuukin. Nyt on aika laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä kävelylle palauttamaan BodyPump-biisejä mieleen. Pari megapitkää päivää töissä ja sitten muutama päivä taas rennommin. Elokuu, kohtele meitä yhtä hyvin, kuin kesä ja heinä. Please!

Lisää kuukausikollaaseja löydät Pieni Lintu-blogista (klik).

Sannis