15

”The real ride or die is your first born who got the unhealed, inexperienced version of you. The one who grew up with you. The one who saved you in more ways than they’ll ever understand.”  

Kuvissa tyttäreni 15vee, joka tahtoi syntymäpäivänään(kin) kirjakauppaan. Löytyi kirjoja jos jonkinlaisia, englannin kielisiä kuten aina. Kirjahyllyjä pitää kohta ostaa neidin huoneeseen toinenkin. Tokavikassa kuvassa on teksti sankarin huoneen seinältä. Alkaa aina itkettää, kun luen sen. Huikeaa, mitä kaikkea voi kirjojen kautta kokea.

Synttäripäivänä käytiin kirjakaupan lisäksi nykimässä myös paikallisen kristallikaupan ovenkahvaa, mutta liike oli suljettu. Kristallit on kiinnostaneet jo useamman vuoden. Viime aikojen uusi juttu on tarot-kortit, joita viisitoistavee tulkitsee jo aika hienosti. Kirjojen ja kristallihaaveiden jälkeen päivän toivelounas oli korealainen. Syömään suunnattiin vielä viimeisenä, niin saatiin synttäriturnee valmiiksi.

Olen ylpeä. Hän on niin upea.

Sannis

Viime päivinä

Muutama kuva viime viikolta. Tällä viikolla iski pieni flunssa eikä oo tullut kuvia napsittua. Maanantaina sanoin jumppien jälkeen ystävälle, että olipa jotenkin tahmeaa ja raskasta. Taisi olla flunssa silloin jo tuloillaan. Tiistaina olin tosi väsyksissä ja keskiviikkona heräsin kurkkukipuun. Ajattelin ensin, että homma on joku hormonihuuru tiistaisen kierukan laiton jälkeen, mutta olihan meillä mister A jossain pienessä lentsussa Simpsiön reissulla, joten ehkäpä sitä samaa tautia sitten.

Keskiviikkona oli vatsa kipeä, silmät kipeät, pää kipeä ja kurkku kipeä. Tosi nuhjuinen olo. Torstaina ja tänään perjantaina pääkipua ei onneksi ole, mutta muuten oon ollut kyllä kipeänä. Nyt iltaa kohden vähän helpottaa. Toivotaanpa, että on semmonen vanhan mallin flunssa, joka kestää muutaman päivän eikä normi korona-ajan jälkeinen tauti, jotka kaikki ottaa vähintään sen pari viikkoa.

Oon ollut tosi levoton ja tylsyyksissä nämä kotipäivät. Nyt kun migreeni on ollut vähemmällä alkuvuoden, on olotila ollut niin hyvä, etten millään olisi tahtonut tällaista hidastetta tähän väliin. Oon koittanut katsella elokuvia Netflixistä, mutta en oo pystynyt keskittyä ollenkaan. Koko ajan oon näpyttänyt vuorotellen puhelinta ja tietokonetta ja sitten taas hetkeksi laittanut telkkaria päälle. Ärsyttävää. Mitenköhän sitä oppisi sairastamaan rauhassa?

Lunta on satanut ja siinä missä viime viikonloppuna sää oli kuvien mukainen, sataa nyt vettä ja on hitsin märkää. Saimiakaan ei oo oikein huvittanut kastella tassujaan loskassa ja neiti on lähinnä pötkötellyt mutsin kanssa viime päivät. Nythän koululaisilla ja monilla muillakin alkaa talviloma, joten toivottavasti saadaan kivoja kelejä seuraaville päiville.

Neljätoistavee on ihan kohta viisitoistavee ja suunnitelmissa on vähän juhlistaa tapahtumaa. Saa nähdä ollaanko kaikki terveinä, että saadaan suunnitelmat pitämään. Sankari tahtoo kristallikauppaan, Normaliin ja korealaiseen syömään. Jotain kynsijuttujakin pitäisi kuulemma tilata. Oukei, semmosta sitten :)

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Leffakriitikko: Myrskyluodon Maija

Kun oon katsonut elokuvan, haluaisin vähän ruotia sitä. Varsinkin jos oon katsonut sen elokuvissa, jolloin siihen tulee keskityttyä ihan täysin, enemmän kuin kotona ja jolloin se monesti herättää enemmän tunteita. Aika usein kirjoittelen muutaman sanan leffasta Instagramiin. Nyt mietin, että miksipä en tekisi sitä tänne. Saapa nähdä jääkö tämä ainoaksi leffakriitikon postaukseksi vai tuleeko jatkossa muitakin. Haluaisin kirjoittaa heti muutamasta omasta lempileffasta, mutta tuntuu, että kirjoitukset pitää tehdä tuoreeltaan heti katselun jälkeen, joten aloitanpa elokuvasta, jonka näin eilen.

Myrskyluodon Maijan kävin katsomassa kahden ystäväni kanssa. Olin varautunut siihen, että itkettää paljon. Kirjoittaja itkee jokaisessa leffassa. Ihan jokaisessa. Elokuvateatterissa se keskittyminen elokuvaan on vielä niin paljon syvempää, kuin kotona, että herkkikselle menee jopa tavallista helpommin tunteisiin. Yllätys oli kuitenkin se, että nyt kyynelkanavat aukesi vain muutamassa kohdassa ja niissäkin aika pienesti.

Leffaa oli kaikki kovasti kehuneet. En juurikaan tiennyt tarinasta etukäteen ja se vähän häiritsi. Toiset ei halua mitään spoilereita ja ite taas tykkään tietää edes vähän mitä tuleman pitää näissä "big deal-elokuvissa". Usein selvitän jopa loppuratkaisun etukäteen, mutta nyt en tiennyt oikeastaan mitään ja lähdin katsomaan leffaa ihan ummikkona. Lopputulema oli se, että suosikiksi se ei noussut.

Alku oli turhan pitkä. Tuntui tarpeettomalta jauhaa niin pitkään turhuuksia ennen kuin Maija ja Janne lähtivät Myrskyluodolle. Kirjoittajalla meni myös jonkin aikaa ymmärtää, mitä aikaa elokuvassa eletään ja mietin monta kertaa, milloin avioliitot vielä sovittiin ja milloin naiset ei osanneet lukea tai kirjoittaa. Myös sotakohtaus oli oudon pitkä, liian pitkä. Asia olisi tullut selväksi vähemmälläkin.

Jos pari osaa olikin liian pitkiä, tuli loppu omaan makuun liian nopeasti. Jotenkin en viimeisissä kohtauksissa ehtinyt mukaan ymmärtämään, että Maija lähti Myrskyluodolta viimeisen kerran ja yhtäkkiä olikin jo kuollut. Alusta olisi monen monta minuuttia pystynyt siirtää loppukohtauksiin. En yleensäkään pidä sarjoista/elokuvista, joissa hommaa rakennetaan, kuin Iisakin kirkkoa ja loppu lässähtää. Tässä nyt ei ehkä ihan ollut siitä kyse, mutta vähän pidemmän ajan olisin tarvinnut lopun fiilistelyyn anyway. Olisin myös tarvinnut enemmän aikaa positiiviselle. Niin iso osa leffasta oli ahdistavaa ja surullista, joten lopussa hyville jutuille olisi voitu ehkä antaa vähän enemmän aikaa.

Parasta elokuvassa oli Maijan ja Jannen suhde sekä Janne itsessään, koska oli niin kiltti ja ihana. Joidenkin mielestä ehkä tylsää, mutta kirjoittaja on aina pitänyt mutkattomista ja hyvistä parisuhteista elokuvissa (ja tottakai tosielämässä). Mutkatontahan ei Maijan ja Jannen suhde alussa ollut, mutta muuttui sellaiseksi hyvin nopeasti. Pidin myös siitä, kuinka pariskunta ja perhe viihtyivät niin hyvin vain keskenään. Oli myös ihanaa, että rakkaus säilyi loppuun saakka.

Se mikä myös erityisesti miellytti, oli se, että sotilaiden käytöksessä hyvä voitti pahan. Kirjoittajan on hyvin vaikea ymmärtää maailman vääryyksiä ja jollain lailla saan turvaa siitä, että elokuvassa hommat loppuviimein menee, kuten reilumpaa on. Kun sotilaat aikoivat tappaa lehmän kepit käsissään, olin valmistautunut kävelemään ulos teatterista, mutta onneksi ei tarvinnut.

Häiritsi: Se, että Maija reagoi paljon vahvemmin miehensä kuolemaan, kuin lapsensa. Tuntui mutsin näkökulmasta jotenkin oudolta. Toki, lapsensa kuolemassa Maijalla oli miehensä tukena, joten ehkä se voisi selittää vähän asiaa. Useamman kerran häiritsi myös se, että lehmä oli lyhyessä narussa puussa kiinni. Sitä asiaa vähän omassa mielessä pehmensi se, kun näytettiin Maijan painavan kasvonsa lehmän kylkeen. Helpotti oloa, kun tuotiin ilmi Maijan välittävän eläimestä.

Oli outoa: Kettu, joka ei näyttänyt tai kuulostanut aidolta. Vai huutaako ketut sillä tavalla? En ymmärtänyt, mitä kettu edusti ja miksi se ilmestyi silloin, kun ilmestyi. Liittyikö se johonkin kansantaruun? Mietin myös oliko linnun munan rikkoutumisella joku suurempi merkitys vai miksi se oli kuvattu elokuvaan?

Tuntui ihanalta: Se, että Maija löysi oman paikkansa ja viihtyi siellä niin hyvin, että tahtoi jäädä sinne loppuelämäkseen, vaikka elämä saarella ei todellakaan ollut helpointa. Ensin mietin, harmittelisinko lasten puolesta, jotka joutuvat elämään niin eristyksissä, mutta päädyin siihen, että aika tyytyväisiltä vaikuttivat hekin.

Sai miettimään: Kuinka ennen tosiaan ei ollut muita vaihtoehtoja kuin odottaa, kun joku on poissa. Ilman mitään tietoa missä toinen menee, koska palaa ja onko enää hengissäkään. Joskus päivä-, viikko- tai kuukausikaupalla. Myös.. minkälaista olisi jos ei osaisi lukea tai kirjoittaa. Tai jos ei olisi telkkaria, radiota, autoja tai puoliakaan niistä asioista, joihin me ollaan totuttu.

Tänään elokuva on tullut mieleen monta kertaa. Eilen ajattelin, että tämä on elokuva, jota en katso uudelleen. Tänään on miettinyt, ottaisinko joku päivä aikaa uusinnalle. Katson usein saman leffan jopa jo teatterissa tuplana. Tuntuu, että en millään ehdi kokea ja nähdä kaikkea riittävän hyvin ekalla kerralla. 

Ootko jo nähnyt Myrskyluodon Maijan?

Tykkäsitkö?

Sannis

Pihistä - panosta 2.0

PIHISTÄ:

Tarjoilut - Leivotaan juhliin aina itse. Ja useimmiten muutenkin. Kirjoittaja ei malta ostaa valmiita laskiaispullia tai muitakaan kalliita kausiherkkuja. Mister A osti poikkeuksellisesti tänä vuonna Runebergin torttuja ja olin aivan silmät suurina, että huuuuhhuijjakkaa, kuinka maltoit näin kalliita ostella. :D Laskiaispullistahan ei toki voi puhuakaan kaupan omista ja itsetehdyistä samana päivänä. Ja monissa muissakin jutuissa kyllä itsetehty voittaa mennen tullen.

Se makea herkku mitä ostan valmiina, on mutakakku. Se on aika edullinen kaupassa enkä osaa itse tehdä yhtä hyvää. Täytekakun oon tilannut yhden kerran. Se taisi olla neljätoistaveen kaksivuotisynttäreille ja olihan se ihanaa, kun ei tarvinnut itse tehdä. Kakun teki Laihialla jo eläkkeellä oleva kondiittori ja se oli perinteinen kermaunelma. Just sellainen, joka on kirjoittajan mielestä paras. En yhtään piittaa kreemeistä tai sokerimassoista, vaikka niillä saakin tosi upeita luomuksia tehtyä. Nyt mietin, pitäiskö kesän tuleviin rippijuhliin tilata kakku vai duunata ite.

Asuminen - Asutaan pienehkössä omakotitalossa. Ostettiin talo aika edullisesti ja remontoitiin omin voimin. Meidän hintahaarukassa ei silloin voinut olla turhan kranttu ja tässä talossa tingin esim. ulkoverhoilun ulkonäöstä. Se oli ja on ehjä ja hyväkuntoinen, mutta keltainen koristetiili ei miellytä silmää ollenkaan. Ajatuksena oli kaksitoista vuotta siiten, että asutaan tässä ehkä viitisen vuotta ja sitten jatketaan matkaa

Kun tulin tähän taloon ensimmäisen kerran, oli paikalla muitakin katsojia eikä sisäpintojen kunto todellakaan ollut kaksinen. Jostain syystä kuitenkin näin tässä selvästi meidän kodin ja mietin koko ajan, miksi ne kaikki ihmiset olivat mun himassani Kodin tunne on vain vahvistunut vuosien varrella ja jo pitkän aikaa sitten suunnitelmat muuttamisesta on kuopattu. Näiden keltaisten tiilien sisällä on ollut niin hyvä olla, että mihinpä sitä ihminen kotoaan lähtisi. Itse asiassa epäilen, että muutto saattaa tulla eteen vasta silloin, kun ei enää omakotitaloa jakseta pitää.

Nojoo.. lähtee vähän harhailemaan.. Pihistelystä asumisen suhteen piti kai puhua :D Taloa varten otettu laina ei ollut aivan järjetön ja asumiskustannukset on maltilliset. Lämmitysmuotona kaukolämpö on vaivaton ja hyvä ja mister A pitelee kiukaassa tulia ahkerasti, niin huonelämpö saa olla vähän matalampi. 

Pörssisähkö on meidän kohdalla osoittautunut edullisemmaksi, kuin kiinteähintainen sopimus ja jätefirmat ja vakuutukset on kilpailutettu niin, että hommat pitäisi olla mallillaan. Ei olla myökään lähdetty tekemään esim. kattoremonttia, vaikka ulkonäöllisesti kadun muiden talojen katot on hienommat ja kelpaisipa vähän nätimpi myös itselle. Hyvässä kunnossa olevat, joskaan ei niin kauniit pellit, kelpaa meille vielä pitkään. Kunhan on hommat mallillaan ja paikat ehjänä, niin oon kyllä valmis tinkimään ulkonäöstä.

Kierrätys ja kunnostaminen - Pihistellään monessakin kohdassa niin, että mister A korjaa rikkinäistä ennen kuin ostetaan uutta. Ruohonleikkurit ja vastaavat fiksataan moneen otteeseen ennen kaatopaikalle kärräämistä. Tässä tietysti auttaa huomattavasti se, että on joku joka osaa näitä korjaushommia tehdä :D Faija aina sanoo isänsä opettaneen, että: "Pitäkää silmät ja korvat auki. Ei kannata ite aina puhua niin paljoa, vaan kannattaa katsella ja kuunnella mitä ympärillä tapahtuu, opetella asioita." Aika hyvä oppi kirjoittajan mielestä. Ollaan koitettu viedä eteenpäin omille lapsille.

Ollaan myös opittu, että aina jos jotain tarvii kannattaa ensin kysyä faijalta tai kirjoittajan isäpuolelta. Ollaan säästetty monta kertaa pitkä penni, kun ollaan käyty "shoppailemassa" pappojen varastoissa. Niistä löytyy aikamoisia aarteita.

***

Monet näistä Pihistä-jutuista on muuten siinä mielessä Panosta, että paljon enemmän joutuu itse tehdä hommia ja panostaa aikaansa. Tässä postauksessa nyt kuitenkin pihistellään tai panostetaan nimenomaan rahaa ja tarkastellaan asioita siltä kantilta :D

PANOSTA:

Lomat ja elämykset - Ei laiteta älyttömiä summia rahaa, mutta panostetaan sen puitteissa mikä on meille mahdollista ja tehdään itselle mieluisia juttuja. Ihan hyvä on, että ne meille mieluisat jutut on useimmiten semmosia matalamman profiilin hommia. Paitsi esim. se, kun käytiin Disney Worldissa :D Aika nopsasti toki huomattiin, että ei ollut oikein meidän mesta ja mitä vanhemmaksi ollaan tultu, sitä paremmin tiedetään, mihin ja mitä kannattaa edes lähteä kokeilemaan.

Neljätoistavee tahtoo nyt ensimmäistä kertaa elämässään oman idolinsa keikalle ja kallistahan tommonen setti on; konserttiliput, junat Helsinkiin ja hotellit. Ei ollut kuitenkaan epäilystä etteikö tuota laitettaisi onnistumaan. Meillä neljätoistavee on siinä(kin) mielessä fiksu tyyppi, että pyytää äärettömän harvoin mitään. En tiedä onko huomannut, että valitsemalla ne itselle tosi tärkeät jutut, saa lähes aina mitä toivoo. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pyysi mitään tällaista.

Hemmottelu - Käyn säännöllisesti kauneussalongissa. Useimmiten valitsen hieronnan tai kasvohoidon. Keväällä otan jalkahoidon. Tämä on mun oma juttuni ja ihan best sellainen. Käyn Vaasa Day Spassa, jonka omistaa rakas ystäväni ja jossa tunnelma on ihanan rauhallinen.

Lääkärissä käynnit - Lääkärihommat on hitusen hankaloituneet näiden hyvinvointialuehommien myötä. Ennen käytettiin useimmiten omaa terveysasemaa, koska se oli helppo. Nykyään oon nopeasti yhteydessä yksityiseen lääkärikeskukseen jos tytöt tarvitsee hoitoa. Sen verran harvoin meillä on onneksi sitä tarvittu, että ollaan pystytty silloin tällöin maksaa yksityisen klinikan käyntikulut. Tytöillä molemmilla on vakuutukset, mutta oikein usein ei oo omavastuuosuuden yli menty. Onneksi vakuutukseen kuuluu aika kätevä digiklinikkapalvelu.

Jos Saimi tarvitsee hoitoa, ei jätetä myöskään eläinlääkärin yhteydenottoa tekemättä kustannusten vuoksi. Mitään tähtitieteellisiä eläinlääkärikuluja ei toki onneksi oo siunaantunut ja myös Saimilla on vakuutus, joka tuo vähän turvaa ja helpotusta. Oon miettinyt, pitäisikö omaakin vakuutusturvaa vähän tarkastella nyt, kun hoitoon pääseminen tuntuu olevan hankalampaa kuin ennen.

***

Tämmösiä juttuja tuli nyt vielä toisen postauksen verran mieleen. Ensimmäinen Pihistä ja panosta-postaus löytyy klikkaamalla tästä. Näitä oli aivan kiva miettiä, yllättävän vaikeaakin. Mihin teillä panostetaan ja missä kohdassa pihistellään?

Terkuin,

Sannis

Simpsiö 2024

Tänä viikonloppuna heitettiin reissu Simpsiölle. Viime talvena hyväksi todettu konsepti otettiin tälläkin kertaa käyttöön; perjantai-iltana pelipaikalle, viikonloppu ulkoilua ja hengailua, sunnuntaina kotiin. Tälle reissulle napattiin minin kamu joukkoon ja olikin kiva, kun kaverukset saivat keskenään lasketella sydämensä kyllyydestä. Kirjoittaja ja neljätoistavee ei koko päivää jaksa ja se on tietysti minille tylsää.

Sää oli kylmä, mutta upea. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta koko viikonlopun ja lumi kimalteli puissa. Yllättävän hyvin tarkeni lasketella, kun varustus oli oikeanlainen. Kun mittari kipuaa yli kaksikymmentä astetta miinukselle, puetaan Saimillekin takki ja tossut ja kikkurapäätä kyllä talvitakki häiritsee enemmän, kuin meitä muita. Kirjoittaja kävi vihdoin ostamassa laskettelulasit ja näin kylmällä ne olikin ihan ehdottomat. Pelkillä aurinkolaseilla tuli kyllä kylymä.

Yöpymispaikka oli tälläkin kertaa hotelli Simpsiönkullas. Saatiin sama huoneistokin, kuin viimeksi. Hitusen enemmän tilaa toivoisin, mutta kaikki kämpät taitaa olla samankokoisia; yksi makkari, jossa parisänky, yksi pikkumakkari, jossa yhden hengen sänky ja olkkarissa levitettävä vuodesohva. Viikonlopun tossa pärjää ihan hyvin. Pidempää oleskelua varten olisi kyllä tarvetta toisellekin normikokoiselle makkarille. 

Ostettiin lauantaiksi päiväliput rinteeseen. Ite laskin muutamat laskut sekä aamupäivällä, että iltapäivällä. Mini ja kaveri laskivat koko päivän ja kävivät vain lyhyillä ruokapausseilla. Neljätoistavee ei tällä kertaa lähtenyt mäkeen, vaan jäi mister A:n ja Saimin kanssa huoltojoukkoihin. Me käytiin mister A:n kanssa päiväsaunassa, neljätoistavee huilaili ja lueskeli kirjaa. Kun rinteet sulkeutui, jatkoi kamut vielä laskuja pulkkamäessä ja me muut käytiin kannustamassa. Illalla tsiigailtiin porukalla UMK:ta ja uni tuli kaikilla aika nopsasti.

Sunnuntaina kaverukset lähtivät mäkeen vielä kolmeksi tunniksi heti rinteiden avauduttua klo 11. Huone pitää luovuttaa klo 12.  Me muut oltiin sisällä ihan viime tippaan asti ja sen jälkeen kulutettiin pari tuntia ulkoiluttamalla Saimia, kuvaamalla laskettelijoita ja käymällä eväsostoksilla kaupassa. Kahden maissa iltapäivällä lähdettiin ajelemaan kotia kohti ja Simpsiöltähän sitä ei matkaa kerrykään oikein pitkästi Vaasaan.

Tällä reissulla rahaa meni yöpymiseen ja hissilippuihin. Kaasu (autoon) ei ihan hirveitä summia tee noin lyhyellä matkalla. Ulkona ei käyty syömässä ollenkaan tällä retkellä. Viime vuonna syötiin hotellissa aamiainen, mutta nyt jätettiin se väliin ja syötiin voileipiä ja muroja omalla kämpällä. Makaronilaatikot paistelin jo kotona valmiiksi. Samoin patongit subeja ja pihvit burgereita varten. Lauantailounaaksi keittelin riisipuurot ensimmäistä kertaa Kiehu-maidosta ja eipä kuulkaa tarvikaan enää kerroskattilaa.

Kylläpä se siltä näyttää, että ensi talvenakin tehdään sama retki. Miksipä ei tehtäisi. Minin kaverinkin mielestä reissu oli 5/5 ja kylläpä tuo on meille aikuisillekin aika helppo setti, kun kämpiltä pääsee suoraan rinteeseen ja lapset pärjää siellä jo keskenään. Tänään kamut laskettelivat itse suoraan vuokraamoon ja hoitivat omat lippuhommansa. 

Kirjoittajan mielestä reissun paras juttu oli se, kun sai laskea tyhjään just kissattuun rinteeseen aivan upeassa talvisäässä <3

Sannis

Alkuvuosi

Helmikuu on kohta puolessa välissä ja alkuvuosi on kyllä rullannut kivasti. Migreeni on vieraillut tänä vuonna tasan kaksi kertaa ja viimeisimmästä kerrasta on nyt tasan kuukausi. Tuntuu uskomattomalta! Ja uskomattoman ihanalta! Yleisolotila on jotain aivan toisenlaista silloin, kun keho on päässyt toipumaan. Kohtausten jälkeen kestää useampi päivä, että kaikki oireet hellittää ja kroppa palautuu normaaliksi. Syksyllä kohtausten välissä oli pisimmilläänkin niin lyhyitä aikoja että olin koko ajan sairas ja silti oli tietysti pakko vain vetää normihommat läpi. Vähän niinkuin flunssaisena tai minkä tahansa taudin jälkeen toipilaana yrittäisi suorittaa kaikki tavalliseen tapaan. Se on niin hiton raskasta. Ja vielä raskaamman koko hommasta tekee se, että tietää tekevänsä koko ajan hallaa itsellensä. Kun migreenit on päällä, pelkään koko ajan, kuinka paljon vahinkoa aiheutan keholleni kun en lepää. Mutta kuka voi levätä esim. koko syksyn?! Usein mietin, missäköhän kunnossa esimerkiksi sydän on kaikkien näiden migreenivuosien jälkeen.

Nyt on lauantai. Oon ollut niin innoissani paremmasta voinnista, että otin useamman jumppatuurauksen tälle viikolle. Torstai-aamuna, kun tuntui vähän pahaenteiseltä ohimolla, alkoi kaduttaa. Useamman päivän jumppaputki ei vaan sovi enää, kyllähän kirjoittajan pitäisi se jo tietää. Lähdin aamupäivän kehonhuolto-äänimaljatunnin ohjaukseen vähän jännittynein fiiliksin ja ihmeiden ihme, tunnin jälkeen huonot tuntumat oli poissa. Oliko sattumaa vai olikohan se maljojen ansiota? Oli miten oli, illan vauhdikkaampi setti meni ilman ongelmia eikä ohimotuntumat oo ainakaan vielä palanneet.

Kaikilla viikon jumpilla oli jotenkin tosi hyvä boogie. Nyt on sitten kevyemmän viikon aika. Yritän aikatauluttaa näitä omaan kalenteriin ja pitää niistä vihdoinkin myös kiinni. Koko alkuvuoden on jumpat ja omatkin treenit rullaanneet kivasti ja tämän tehoviikon jälkeen on aika ottaa iisimmin. Sopii oikein passelisti tähän kohtaan, koska lauantai on ollut kirjoittajan ja neljätoistaveen salipäivä, mutt tällä viikolla vietellään tätä päivää Lapualla laskettelun merkeissä. Nyt siis ulkoillaan erittäin kirpsakassa säässä ja toivotaan, että pakkanen hitusen hellittää päivän mittaan. Täällä on tällä hetkellä reilu 20 astetta miinusta. Mini ja kamu odottaa jo malttamattomana rinteeseen pääsyä. Kirjoittajaa vähän jännittää, kuinka kovaa on nenänpäät kohta jäässä.

Alkuvuodesta on ehditty lasketella myös Vaasan paikallisessa. Mini on ehtinyt siis. Kirjoittaja on laskenut viimeksi Rukalla viime vuoden puolella. On myös syöty hyvin… suurimmaksi osaksi kotosalla, mutta yhtenä perjantaina vein ystävän Rosson Pitsantaihin ystävän synttäreiden kunniaksi. Oli aika kiva konsepti ja hyvät pitsat. Leffassakin ollaan ehditty käydä. Mister A:n ja kamujen kanssa tsiigailtiin suomalainen Ohjus-elokuva, josta ei kenelläkään jäänyt oikein mitään sanottavaa :D

Neljätoistavee heitti reissun Helsinkiin luokkansa kanssa. Kuuluvat koulussa Taidetestaajat-ryhmään ja niissä asioissa kävivät kuuntelemassa jonkin konsertin. Ilmeisesti oli oikein onnistunut reissu. Seuraava reissu on jo suunnitteilla. Tälläkin kertaa Helsinkiin ja tälläkin kertaa konserttiin. Edellisellä reissulla oli koulun valitsema keikka, nyt oman maun mukaan K-popia ja elämän ensimmäinen jäähallisetti. Mummu lupasi lähteä seuraneidiksi ja vitsit tuntuu ihanalta, että meidän lapsilla on niin parhaat isovanhemmat. Yhtäkkiä vaan mummu katteli hotellit ja systeemit ja lähtee kaveriksi Hesoihin <3

Pääsiäisen ja vapun aikataulut laitettiin tällä viikolla duunissa lukkoon. Ite mietin, onkohan mister A töissä pääsiäisenä vai pääsiskö silloin tämän vuoden ekalle vaunureissulle. Voi toki olla aika vilipoosta. Ulkona siis. Vaunu pysyy kyllä kivasti lämpimänä. Saa nähdä!

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Ruokasuunnitelmia

Vuodenvaihteessa olin niin kyllästynyt ruuanlaittoon. Tuntui, että meillä pyörii aina ne muutamat samat safkat ja joka kerta on vaikea miettiä, mitä ihmettä sitä laittaisi. Ruokaostoksia tehdessä ostin aina about ne samat jutut ilman mitään suurempaa suunnitelmaa. Päätin, että nyt homma muuttuu; tänä vuonna monipuolistetaan tarjontaa ja mietitään tarkemmin etukäteen mitä tehdään.

Ihan ensimmäisenä tein listan ruuista, jotka tuli nopeasti mieleen. Kyselin myös likoilta ja mister A:lta toiveita ja kirjasin ylös. Sen jälkeen ryhmittelin ruokia niin, että viikolle tulee aina viisi erilaista ruokaa. Koitin valita niin, että ainakin yksi ruoka on ilman lihaa ja joka viikolle tulisi vähän vaihtelevuutta. Sen jälkeen niputin aina kaksi viikkoa yhteen, koska tilaan nykyään ruokaostokset Prismasta n. kahden viikon välein. Tuorejuttuja pitää tietysti hakea isompien tilausten välissäkin, mutta yleensä on aika hyvin päiväykset riittäneet tuon pari viikkoa ja osanhan voi heittää pakkaseen odottamaan.

Tässäpäs siis meidän alkuvuoden ruokaviikkoja jos sattuu, että joku muukin kaipaa ideoita. Mitään ihmeellistä tässä ei ole, mutta usein kiireessä ei tuu mieleen niitä tavallisiakaan ruokia. Kaikkien ruokien kanssa (keitot joskus poislukien) meillä on tarjolla tuoreita vihanneksia ja kasviksia -> 

Viisi ruokaa viikolle on ollut aika ookoo määrä, koska tehdään aina isompi satsi kerralla. Jollain viikolla on tehty jotain extraa ja joltain viikolta ruoka on jäänyt seuraavalle viikolle. Makaroni-jauhelihamössöä en merkinnyt listalle, koska sitä tehdään kuitenkin aina sitten kun aikataulut ja suunnittelu sakkaa. Nuudeleitakaan ei oikein montaa kertaa oo kirjattu ylös, koska niitä likat keittelee itsellensä välillä välipalaksi ja välillä ruuaksikin. Ne toki maistuu meillä kaikille ja testattiinkin yhden kerran neljätoistaveen toiveesta nuudelikeitto. Se vaati vielä ehkä hitusen modausta, että saadaan riittävästi makua.

Kirjasin tähän vielä ruokia, jotka tuli nyt nopeasti oikeesti ei niin kovin nopeasti mieleen. Ideoita sekä kirjoittajan että lukijan seuraaville listoille:

Halloumisalaatti

Tonnikalasalaatti

Kanasalaatti

Katkarapusalaatti

Kalapullat + feta-kirsikkatomaattiperunat
Katkarapu-halloumiwokki (kaali, nuudelit, katkaravut, halloumi)
Uunilohi

Hernekeitto
Borsch (Mister A toivoo tätä ja punajuuret onkin jo kaapissa odottamassa)
Kana-koskenlaskijakeitto
Nakkikeitto
Jauhelihakeitto
Lihakeitto (Mister A toivois tätäkin, mutta uppoaa meillä muille huonosti)

Jauhelihalla täytetyt paprikat/kesäkurpitsa
Kaali-jauhelihapaistos (oma suosikki, ei niinkään tyttöjen)
Italianpata
Uuniliha
Kermainen kastike possun/naudanlihasuikaleista + porkkana-perunamuusi

Uunimakkara ja porkkana-perunamuusi

Riisipuuro
Mannapuuro

Tacot/tortillat

Kirjoittaja on vähän huono laittamaan kokolihaa. Se ei oo erityisesti omaan makuun. Mister A siitä toki tykkäis kovastikin, joten ehkäpä täytyy aktivoitua ja laittaa jollekin viikonlopulle joku lihapata tulille. Kirjoittaja pitää enemmän possusta, kuin naudasta. Ei taida olla kovin yleinen mielipide.

En myöskään oikein kässää puurojen päälle, mutta tytöt tykkää. Useimmiten tehdään iltapalaksi, mutta voishan sitä puurot keitellä esim. viikonloppulounaaksi tai vaikka likoille silloin ruuaksi, kun ite syön esim. Caesarsalaatin. Mutsille ei maistu puurot, lapsille ei maistu Caesarsalaatti, joten mikäpäs sen parempi mahis tehdä tuplaruoka. Mister A:lle käy molemmat, joten sehän vois sitten ottaa puuron kylkeen vähän saldee :D

Tacot ja tortillat on meillä pudonneet listalta kokonaan pois nyt, kun lemppari cheddardippi on ollut poissa myynnistä jo monta kuukautta. Kaikki meidän perheen naiset on samaa mieltä, että ei kannata edes vaivautua ilman sitä. Nyt ei kuulemma tarvi enää odottaa kauaa, että tuotetta ilmaantuu taas kauppojen hyllyille ja tacot lisätään meidän ruokalistalle. Jee!

Mitä ruokia teillä tehdään? 

Sannis

Asioita

"Randomit faktat" - postaukset on aina kirjoittajan suosikkeja, joten semmosta pukkaa taas ->

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan yöpyä muualla, kuin omassa kotona. Siinä missä ennen olisin ollut koko ajan menossa viikonloppupyrähdyksille, mietin nyt voisko mitenkään joka paikasta tulla aina kotiin yöksi.

Jos meillä leivotaan kokonainen pellillinen piirakkaa, häviää siitä aina ensimmäisenä reunapalat, joissa on eniten taikinaa ja vähiten täytettä.

En ole monissa jutuissa turhan tarkka. Meillä saa todellakin pitää jalkoja olkkarin pöydällä. Saimi saa tulla sohvalle ja sänkyynkin, vaikka on tallannut tiesmitkä koiranpissat ulkona. Tytöillä ei oo oikeastaan koskaan ollut "kauppatakkeja" tai vaatteita, joita saa käyttää vain juhlissa. Juhlamekot on pidetty juhlissa ja sitten myös arkena jos on siltä tuntunut. Ulkona on saanut aina rymytä ja vaatetta on hommattu sen mukaan ettei tarvi koko ajan varoa likaantumista ja sen takia jättää leikkejä leikkimättä. 

Toisissa jutuissa oon hyvinkin tarkka. Esimerkiksi näissä -> suihkussa käydään joka ilta ja sen jälkeen vaihdetaan puhtaat vaatteet. Tytötkin on käyneet suihkussa ihan pienestä lähtien joka päivä. Eivät tietenkään hiuksia pese joka päivä eikä joka toinenkaan, mutta helpointa ne iltapesut on tehdä suihkussa. Hampaat pestään sekä illalla, että aamulla. Illalla ja kotoa lähdettäessä tarkistetaan, että kaikki laitteet ja vehkeet on pois päältä ja ovet on lukossa. Saimille vaihdetaan puhdas vesi useamman kerran päivässä. Ruoka-ajat pidetään säännöllisinä ja päivässä syödään aina 4-5 ateriaa. Tytöillä on aina evästä, vesipullot ja rahaa ruokaan jos ovat reissun päällä. 

Inhoan perunoiden kuorimista. Jos ei mister A kuori, on meillä hyvin todennäköisesti pastaa.

En oo koskaan ostanut hotellin minibaarista mitään. On tainnut aina olla riittävästi omia eväitä.

En pidä urheiluautoista. Niiden ulkonäkö ei vain miellytä ja salaa mietin, että onko ne nyt vähän hölmöjä.

Koen monet asiat kiusallisina. Esim. -> Liian pitkään kestävät halaukset. Vieraiden ihmisten kanssa asioiminen tietyissä tilanteissa. Se, kun joku tulee keskustellessa liian lähelle. Kun joku katsoo silmiin liian pitkään.

Rakastan hiljaisuutta. Kotonakin tykkään kovasti niistä hetkistä, kun kaikki on paikalla, mutta jokainen puuhailee hissukseen omiaan. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä etteikö meillä saisi metelöidä. Meillä kyllä saa ja älämölöä täällä onkin välillä vaikka muille jakaa...niin, että kirjoittaja miettii ihan tosissaan vastamelukuulokkeiden ostamista :D

Oon lähes koko elämäni miettinyt, miksi oon jotenkin erilainen kuin muut. Tunnen usein itseni ulkopuoliseksi ja jollain lailla oudoksi. Nyt vanhemmiten oon ymmärtänyt etten tosiaankaan ole ainoa ja nykyään näen monet niistä omista "outouksista" vahvuuksina. 

Terkkuja!

Sannis

Lomista, sohvista, juhlista ja helmikuusta

Helmikuu jo. Eilen sovittiin töissä kesälomien ajankohdat. Toki työkavereilla on vielä talvilomatkin pitämättä, mutta eipä tässä taida niihin kauaa enää olla. Mister A:lla ja tytöilläkin on vielä talvilomaa edessä. Ite oon jo talvilomani pitänyt ja sain toivomani aikaisen kesäloma-ajan. Taitaa kuitenkin mennä vielä pitkään ennen kuin selviää saako mister A lomaa samaan aikaan, joten kesän vaunureissuja päästään suunnittelemaan vasta myöhemmin.

Kesälle on suunitelmissa vaunuilun lisäksi ainakin ystävien häät ja neljätoistaveen rippijuhlat. Rippijuhlia varten en ajatellut ostella uusia terassin kalusteita tai tehdä suurempia remontteja. Se mitä ajattelin ostaa, on laseja, aterimia ja lautasia. Meillä on jo pitkään ollut astioita sen verran vähän ettei ne meinaa riittää tavallisilla synttäreilläkään. Seuraavien vuosien aikana on luultavasti edessä ainakin kahdet rippijuhlat ja kahdet jonkinlaiset valmistujaiset, joten useamman kerran tarvitaan isompi pompsi astioita. Kahvikuppisettejä taidetaan lainata esim. isovanhemmilta, mutta nuo aiemmin mainitut tsekkasin jo Ikeasta. Aika edullisesti ne onneksi saa.

Edullisesta puheen ollen… sohvatoiveista oon maininnut pariinkin otteeseen ja nyt oli rahat valmiina. Alunperin toivoin konjakinväristä, mutta ottaen huomioon meidän olkkarin muut kalusteet ja erittäin huolettomat käyttötottumukset, päädyttiin mustaan. Materiaaliksi valikoitui keinonahka. Todettiin se toimivimmaksi silloin, kun meillä viimeksi asui koiria. Ikeassa oon monta vuotta hiukoillut yhtä mustaa sohvaa, mutta se on kooltaan liian suuri. Jokin aika sitten hokasin Jyskissä melkein samanlaisen. Meidän entinen sohva oli Jyskistä ja palveli hyvin useamman vuoden joten päätettiin lähteä koeistunnolle. Kävikin sitten niin, että juuri siitä meidän tahtomasta sohvasta oli mallikappale myynnissä alle 300 eurolla. Siinä ei sitten oikein kauaa nokka tuhissut, kun haettiin peräkärry kotoa ja heitettiin sohva kyytiin ja saatiinkin laittaa useampi satanen takaisin säästöön. Nyt on viikon verran istuskeltu ja hyvältä tuntuu.

Olishan noita sohvia löytynyt jostain laadukkaampiakin, kuin Jyskin omat. Nämä edulllisemmat jutut on kuitenkin meille ihan riittäviä. En malta laittaa hirveitä summia kalliimpiin, koska meidän käyttö on tosiaan hyvin huoletonta. Kalliimpi toki voi kestää jonkin verran kauemmin, mutta samalla tavalla se kalliimpikin useimmiten likaantuu ja nuhjuuntuu, kun täällä rymistellään rapatassuilla ja likaisilla työvaatteilla. Me ei osata arvostaa kalliita juttuja riittävästi, että malttaisin laittaa niin paljon rahaa likoon.

Olin muuten useamman kerran miettinyt, että tarvitaanko me kuitenkaan loppuviimein uutta sohvaa, mutta nyt kun se on olkkarissa, oon niin tyytyväinen. Telkkarin vaihto toiselle seinälle on ollut puheissa jo kauan ja saatiin nyt samalla boostia sen tekemiseen. Vitsi, miten paljon siistimmältä ja selkeämmältä nyt näyttääkään, vaikka musta sohva vähän aluksi mietityttikin. Pelkäsin, että se on liian musta ja tulee tunkkainen fiilis. Ei onneksi tullut, vaan se passaa jotenkin kivasti noiden meidän retrokalusteiden kanssa. Pitääkin napata jonain kirkkaana päivänä vähän laajempi kuva olohuoneesta.

Helmikuussa neljätoistavee täyttää viisitoista. Synttäritoiveena oman perheen kanssa kaupunkiin ja Vaasan uuteen korealaiseen syömään. Kahvivieraiksi toivoi isovanhemmat, tädit ja serkut. Aikoo tarjota Oreo-kakkua. Suolaiset saa kuulemma kirjoittaja miettiä oman maun mukaan. Selevä! Mietin, pitäiskö tehdä pitkästä aikaa voileipäkakku. Sitä ei yleensä meidän perheen juhlissa oo, mutta yksi kiva resepti pienellä Italia-twistillä löytyy.

Tänään tein lyhyen päivän töissä, imuroin, pesin lattian, järkkäilin vähän paikkoja, kävin Saimin kanssa lenkillä, hain Prisman ruokatilauksen ja tanssin minin kanssa Just Dancea. Vähän pidempiä viikkoja on takana ja nyt selkeästi kaipasin jo vähän lyhyempää. Koitan pitää työasiat nyt taka-alalla ja ottaa ne vasta maanantaina taas mietintämyssyyn. Haluaisin tehdä kotona vähän enenmmänkin siivoushommia, mutta saa nähdä josko jaksaa.

Huomenna mister A lähtee töihin. Mini menee treeneihin ja sillä välin me neljätoistaveen kanssa käydään salilla. Yleensä en halua jättää Saimia vapaapäivänä yksin, kun viikolla on jo jonkin verran itekseen, mutta tällä kertaa mennään näin, että tulee se sali sitten tehtyä. Muita pläänejä ei oikeastaan ole. Saimin lenkitys ja ulkoilu kuuluu tietysti aina asiaan. Lompsassa polttelee myös muutama jo maksettu leffalippu, joten semmosta puuhaa vois jollain kokoonpanolla harkita.

Hyvää viikonloppua!

Sannis