torstai 31. joulukuuta 2020

2020

Vuoden ihanin yksitoistavuotias.



Vuoden paras kastike.
Mutsin tekemä. Pääsiäislampaalle.



Vuoden paras leffalainaus:
"It takes a great deal of bravery to stand up to our enemies, but just as much to stand up to our friends." 
Nyt, kun tytöt kasvaa ja koko ajan tulee tärkeämmäksi pitää oma järki päässä, koskettaa tämä Albus Dumbledoren viisaus erityisesti. Oon toki sitä mieltä, että lopun pitäisi olla ".. but ever more to stand up to our friends."


Vuoden kivoimmat retkieväät.
Vappuna paikalliselta Nesteeltä haettu herkkukassi.



Vuoden kivoimmat "muuten vaan - tuliaiset".



Vuoden suurin harhaluulo:
Tulee olemaan rauhallista ja joudutaan "pysähtymään".
Reissaaminen pysähtyi joo, muuten ei olis rauha voinut paljoa kauempana olla.


Vuoden ihanin kuva.



Vuoden kesäisin kakku.



Vuoden The juttu:
Mister A:n työpaikan vaihto. Hän on enemmän, kuin tyytyväinen.


Vuoden kivoin päiväreissu.
Porin Reposaari.



Vuoden makein laukku.



Vuoden suurin projekti.



Vuoden makein muutos.



Kahden edellisen kuvan tekstien perässä olisi pitänyt lukea "kotona".
Vuoden suurin projekti ja vuoden makein muutos -titteleitä kodin ulkopuolella kantaa ehdottomasti Liikuntakeskus LYKKE. Voittaa myös vuoden suurin stressin aiheuttaja ja siistein juttu - arvonimet :D


Vuoden rennoimmat hetket.
Mökillä. Varsinkin saarikaudenpäättäjäisinä.



Vuoden yllättävin ilta.
Firman kesäjuhlat saunalautalla, kun sää oli täysi kymppi.



Vuoden hassuin retki.
Powerpark.



Vuoden yllättävin juttu:
Pidin uimisesta luonnonvesissä ja uin useita kertoja meressä. Vapaaehtoisesti.


Vuoden huikein auringonlasku.


Vuoden ohjelma ja biisi:
Vain elämää.
Vesku Jokinen: Aplodit mulle


Vuoden raikkain aamu.
Pikkupakkanen loppusyksystä.



Vuoden söpöin kuppikakku.




Vuoden siisteimmät nelikymppiset.
Tunsin oloni tosi huomioiduksi ja vaikkei tänä vuonna pystynytkään juhlia,
muistettiin mun nelikymppisiä niin monella tavalla ja monen ihmisen toimesta.



Vuoden hauskin juttu:
Ykstoistaveen esittämä "muori". Ollaan naurettu ihan kippurassa, kun muori saapuu paikalle vähän kyttyräselkäisenä hauskoine juttuineen ja aina vähän läksyttäen meitä nuorempia :D


Vuoden ihanin kasivee.



Vuoden paras ostos kotiin. Banaanihylly :D


Vuoden motto:
"This too shall pass."
Tämä mun elämäni voimalause ei ollut väärässä tälläkään kertaa.
Tämäkin vuosi näyttää tulevan päätökseen.


Ja niinhän se menee, ettei ne asiat taianomaisesti eri tavalla ole huomenna, mutta kyllä se vuosiluvun vaihtuminen jonkinlainen henkinen riitti ja uuden alku aina on. Niin varmasti tälläkin kertaa. Uudelle vuodelle haluaisin tietysti paljon kivoja hetkiä ja vähemmän stressiä. Toivoisin, että vuosi 2021 palauttaisi ne hyvän olon tunteet, jotka niin salakavalasti multa karkasi ja poistaisi sen yksinäisyyden, joka on istahtanut olkapäälle.

Hyvää tämän vuoden viimeistä iltaa! Kiva, kun ootte siellä!
Sannis

tiistai 29. joulukuuta 2020

Uudenvuodenlupaus


Tämän vuoden päättymistä on ihan aiheellista juhlia. Kakkua en toki tehnyt tai aio tehdä sitä varten, vaan kuvassa on yksi minin tämän vuoden synttärikakuista. Niitä tehtiinkin tänä vuonna monta. Ihan tarkoituksella järjestettiin vähän enemmän ohjelmaa synttäreistä. Kutsuttiin perhettä ja parit ystävät yksitellen kylään eikä tietenkään joka kerta olis tarvinnut kakkua vääntää, mutta niin moni juttu on peruuntunut ja niin paljon on ollut huolta ja murhetta, että haluttiin vähän extrajuhlaa.

Kuvan kakussa on kaupasta ostettu pohja, joten siinä ei kasaamisessa oikein kauaa nokka tuhissut ja silti tuntui minille tosi juhlavalta, kun on kakku ja kaikki. Joku ajattelee että onpa nyt ihan liikaa, mutta ite ajattelen, että tää on yksi hauska juttu minin muistojen arkussa. "Muistatko sen vuoden, kun sulle tehtiin neljä synttärikakkua?" Kyllä joskus saa vetää vähän överiksi ja hössöttää ihan kunnolla. Ai niin, ja kaksi kakuista oli samalle illalle, joten ei meillä niitä kasivee vastaanottoja nyt ihan älytöntä määrää kuitenkaan ollut :D

Tämän vuoden päättyessä on kyllä takki ihan tyhjä. Tekis mieli sanoa, että vmp, mutta jotenkin ei nyt just kuitenkaan tunnu ihan tasan siltä. Tässä vuodessa on toki ollut todella paljon paskaa. Loppua kohden alkoi kroppakin sanoa sopimustaan irti. Kaikenlaisia fyysisiä ihmeellisyyksiä on ollut, jotka on kyllä vaikuttaneet myös psyykeeseen. Toki epäilen, että ihan alunperin se on stressi, joka on aiheuttanut nuo fyysiset oireet. Kunnon noidankehä. Jo kesällä alkoi ihmeelliset lihaskrampit ja niitä onkin ollut säännöllisesti koko loppuvuoden. Rintalihas kramppaa välillä ja sen lisäksi jalat ja selkä on ihan tukossa. Liikkuminen on välillä hankalaa ja kunto laahaa niin, että mitään ei meinaa jaksaa. Migreeni sitten taas ei oo venynyt pidemmäksi putkeksi tänä vuonna, joka on siistiä!

Harmittaa vähän se, että tämä vuosi nujersi mut. Korona ja sen tuomat muutokset (varsinkin mun rakkaaseen ryhmäliikuntaan), ystävän sairastuminen ja brändimuutos duunissa oli liian kova tripla purtavaksi yhtäaikaa. Olisin niin mielelläni supernainen ja pystyisin kaikkeen. Erittäin nihkeää tunnustaa, että oonkin vain tavallinen kuolevainen, jolle liika on liikaa. Toisaalta, kun asiaa oikein mietin, niin ei tässä nyt ihan häviäjänä lähdetä seuraavaan vuoteen.. ystävä on parantunut ja duunissa on kaikki hommat hoidettu, jotka vastaan on tulleet. Kotona on kaikki ollut hyvin koko ajan normaaleja pikkupomppuja lukuunottamatta ja tilanne tuntuu jatkuvan samanlaisena. Oon onnistunut tekemään toimenpiteitä ensi vuotta varten, joiden oletan keventävän yleistä kuormitusta. Oon myös tehnyt backup planin jos nämä jo tehdyt toimenpiteet ei riitä. 

Nyt, kun oon ollut vapaalla ja saanut levätä muutaman päivän, tuntuu olo ihan rauhalliselta eikä tosiaan siltä, että että koko vuosi olis ollut pelkkää kakkaa. Vähän turhan paljon ja kovaa rallaa vielä ajatukset, mutta ehkä ne ehtii vähän vielä rauhoittua ennen vuoden vaihdetta. Ja ihan hyvääkin siitä rallista välillä seuraa, kun pysähdyn kuuntelemaan oikeita asioita ja onnistun työntämään turhia juttuja sivuun. Yritän päästä sille mallille, että saan lähteä ensi vuoteen suht rauhallisin mielin.

Mitäänhän tässä ei oikein uskalla odottaa tai suunnitella. Seuraava yleinen riidan aihe on tietysti koronarokote ja se tuleekin varmaan olemaan suuressa mittakaavassa alkuvuoden hallitsevin aihe. Ite yritän tapani mukaan pysyä vähän sivussa näistä yleisistä hallitsevista aiheista. En tykkää ihan hirveästi toitottaa tämmösistä jutuista mielipidettäni, koska en jaksa väitellä tai puolustaa omaa kantaani niille, jotka on eri mieltä. Pitäis sekin opetella tässä nelikymppisenä.. että osais rohkeammin seistä oman kantansa takana. Toisaalta, näen joka asiassa niin monta puolta, että harvoista asioista niin ehdoton oonkaan. Koronavuonna inhottavinta on ollut ehkä just se, että oon pelännyt toimia, kuten itsestä parhaimmalta tuntuu. Mietin liikaa, mitä mieltä muut on. Mitään uudenvuodenlupauksia en yleensä tee, mutta ehkä voisinkin tehdä poikkeuksen ensi vuodelle. 

Uudenvuodenlupaus vuodelle 2021 ja mulle itselleni olkoon siis seuraavanlainen ->

Lupaan seistä rohkeammin oman mielipiteeni takana, vaikka se ei kaikkia miellytäkään. Lupaan myös, että saan ja voin tehdä niinkuin mulle itselleni ja meidän perheelle on parasta enkä ajattele liikaa, mitä muut on siitä mieltä. 

Huom! Oikeudet muutoksiin ja lisäyksiin pidätetään.

Sannis

maanantai 28. joulukuuta 2020

Outside the box

Sain kuin sainkin muutaman lumisemman kuvan, mutta sää ei ollut kyllä paras mahdollinen. Hitsin harmaata ja jäätävä tuuli luihin ja ytimiin saakka. Pakkanenkin tuntui antautuvan ja minillä oli vaatteet litimärät hyvin nopsasti lumileikkien jälkeen. Nollakeliä näköjään luvataan myös seuraaville päiville. Harmi! Pieni pakkanen olis niin paljon ihanampi. Ja olis ihanaa nähdä pieni vilahdus talviauringosta, mutta taitaa nyt pilvet olla tiukasti edessä.

Nyt jos ja kun säät jatkuu näin, minillä olis kyllä ehdottomasti tarvetta paremmille housuille ja hanskoille. Ärsyttää vaan ostaa niitä, kun tuntuu, että yhtä huonosti ne kaikki pitää vettä. Ei oikein mene enää kurahousut ja -hanskat läpi tokaluokkalaiselle, mutta en meinaa muuta keksiä. Olis helppoa jos olis joku merkki, jonka tietäis olevan hyvä ja vois aina sitten ostaa vain sitä, mutta vielä en tähän päivään mennessä oo sellaista löytänyt. Toki minillä käyttökin on aika extremeä :D Saa vinkata jos on varmaa tietoa vedenpitävistä kamppeista lapsille.

Ehkä märät hanskat on aiheuttaneet sen, että minin kädet on olleet huonossa kunnossa koko syksyn. Pidempään seuranneet ehkä muistaakin erinäisiä vaiheita minin atopian kanssa. Aika hyvät hoitokeinot ollaan löydetty miljoonan tuotetestauksen jälkeen, mutta jotenkin tämä syksy on ollut vaikeampi. Koska ilmeisesti tänä vuonna kaikki pitää olla vähän vaikeampaa. Helvetti. Monta viikkoa mini on ite jo pyytänyt hanskat käteensä öisin ja sinkkivoiteet ja -kääreet, jotka on yleensä hätätapauksia varten, on olleet myös käytössä nyt jo pidemmän aikaa. 

Pelkään, että kädet tulehtuu tai niiden kautta tarttuu taas joku horrorstreptokokki tai vaikka korona. Ei puhettakaan, että mini vois käyttää mitään käsidesiä ja saippuapesunkin kanssa on vähän niin ja näin, kun kaikki kirvelee niin hitsisti. Reipashan se on ku mikä. Valittaa hyvin harvoin ja silloinkin, kun valittaa, on se hyvin pientä. Yhtenä iltana nukkumaan mennessään nosti kädet ylös, katseli niitä ja totesi kuuluvaan ääneen: "Mä vihaan näitä käsiä!". Eilen, kun mister A paketoi jokaista sormea erikseen sinkkikääreisiin ja sideharsoon yötä varten, tuumasi typy, että: "Ens jouluna mä kyllä toivon itelleni jotkut oikeet kädet!" 


Kuvassa lainalapaset äidiltä, kun omat oli jo kasteltu.

Leikkipuistossa yhtenä päivänä joku äiti oli erehtynyt luulemaan miniä pojaksi. Eikä se tietenkään ollut ensimmäinen kerta, kun typy kerta aina poikien vaatteissa kulkee. Aiemmin tommonen erehdys ei oo miniä tuntunut haittaavan, vaikka on kyllä kertonut tilanteista meille. Nyt oli kuitenkin selvästi harmissaan. Kysyinkin typyltä, harmittaako se jos joku luulee pojaksi. Vastaus oli pitkä katse ja kysymys: "No arvaa!?!"

Mietin tuota tilannetta pitkään. Menin jotenkin vähän hämilleni ja oli vaikea keksiä sanottavaa. Yritin selittää, että varmasti moni erehtyy sen takia, kun ponnari on piilossa takin alla ja vaatteet on poikien osastolta, mutta että se on ihan fine. Vaikka onkin tyttö, ei tarvitse aina olla punaista ja lilaa.. että ei aina pojilla kuulu olla tietynlaisia juttuja ja tytöillä tietynlaisia, vaan sitä saa ja voi olla just sellainen kuin itse haluaa. Neuvoin myös, että voihan sitä huikata ystävällisesti, että hei mä oonkin muuten tyttö.

Jännä tilanne kyllä.. jäin kelaamaan, miltä ministä tuntuu. Haluaa olla tyttö, mutta omanlaisensa, niin silloin jengi erehtyy ettei ookaan tyttö. Tuoko se minille sellaisen ajatuksen, että on jotenkin vääränlainen? Saako se ajattelemaan, että on jotain sellaista, mitä tyttöjen ei kuulu olla? Mini on aina ollut niin rohkeasti sitä mitä on, mutta tottakai, kun ikää tulee lisää, tulee myös enemmän paineita siitä, mitä muut ajattelee. Me ollaan aina yritetty painottaa, että kannattaa oppia ajattelemaan vähän laatikon ulkopuolelta. Ollaan opetettu, että jokainen saa olla sellainen kuin on ja tykätä siitä mistä haluaa ja kenestä haluaa, kunhan ollaan lain puitteissa. Pitääpä yrittää kiinnittää vielä entistä enemmän huomiota tähän.

Terkuin,
Sannis

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Suklaaähky

Aika pitkään on tänä talvena näyttänyt kuvien mukaiselta. Minikin vaihtoi tossa aiemmin tällä viikolla jouluasetelmansa alle pumpulilumen tilalle vihreän kankaan. Kuvasti kuulemma enemmän meidän tämän vuoden joulua :D Nyt on kuitenkin vihdoin saatu valkoinen maa ja katsotaan, saisinko tänään jotain lumisempaa kuvaakin aikaiseksi. Mister A lähti kaveriansa auttamaan puunkaatohommiin ja me ollaan tyttöjen kanssa kolmisin. Ehkäpä lähdetään tekemään joku metsälenkki ja sulatellaan vähän suklaita.

Joulupäivän iltana katsottiin Yksin kotona ja mussutettiin herkkuja. Eilen, tapaninpäivänä katsottiin leffan kakkosversio ja mussutettiin herkkuja. Tokan leffan jälkeen pakkasin jäljellä olevat herkut kaappiin niin, että eivät oo ainakaan ihan käden ulottuvilla. Tuntuu, että alkaa riittää tälle joululle toi herkkuosasto. Toki, ihan varmasti tänään iltapäiväkahvin aikaan rapistelen jo kaapilla, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa taas vähän normaalimpaan.


Blogin kommentoinnissa on jotain vikaavikaa. En tiedä onko se vain mulla vai myös muilla. En meinaa saada vastattua kommentteihin. Kun ensin yritän neljänä päivänä ja tulee vain virheilmoitus, niin sitten ehkä viidentenä päivänä jo onnistuu. Nytkin aiemmassa postauksessa on kommentti, johon en oo saanut vastattua. Laitoin viestiä helppariin ja katsotaan, onko siitä apua. Toivottavasti. Kommentit on nykyään niin superharvinaista herkkua, että olis kiva pystyä vastaamaan.

Onko muilla jo suklaaähky?
Sannis



lauantai 26. joulukuuta 2020

Aatto


Jouluaatto sujui aivan mukavasti tänäkin vuonna. Mitään superseesteistä joulutunnelmaa ei saatu aikaiseksi, mutta sitä en odottanutkaan kuluneen vuoden jälkeen. Olosuhteisiin nähden meni kuitenkin tosi hyvin ja minä taidankin meillä olla ainoa, joka kaikkia nyansseja seesteisyyden asteesta niin tarkkaan miettii :D Tytöt oli supertyytyväisiä lahjoihinsa ja saivat toivomansa riisipuuron aamulla. Aaton dinneri oli aivan jees ja ihan hyvä, kiireetön olo meillä kaikilla taisi olla. 

Oon omasta mielestäni keskittynyt tyttöihin liian vähän viime aikoina, tehnyt tosi paljon töitä kotona ja vapaallakin vetäytynyt liikaa tietokoneen ja puhelimen taakse, kun tuntuu ettei energia oo riittänyt seurusteluun. Puhelin ja työjutut on myös seuranneet liikaa esim. kävelylenkeille ja muihinkin vapaa-ajan puuhiin. Suunnitelma tälle joululomalle on keskittää näyttöjen tuijottelut niihin tiettyihin hetkiin, jolloin niitä voi tsiigailla ns. hyvällä omatunnolla ja muuten pitää masiinat käsien ulottumattomissa. Helpottaa kummasti, kun koittaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan eikä yritä pitää koko aikaa kaikkia lankoja käsissä.

Mukavaa tapaninpäivää <3
Sannis

torstai 24. joulukuuta 2020

HoHoHo

Joulu tulla jollottaa
joulupuuron porinassa
hyvän mielen hyrinässä
piparkakku kainalossa
kahvipannu kantapäässä
valonliekki pimeässä
joulumieli kynttilöissä
papereiden kahinassa
enkelsiiven havinassa
jouluojet himmelissä
ajatukset ystävissä.

Rauhallista joulua <3
Sannis

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Joulukortit

Oli ihan pakko ikuistaa kuviin ykstoistaveen taideteokset. Meinasin tipahtaa, kun näin nämä joulukortit. Mun mielestä ne on aivan upeita! Niin mahtavia kaikessa yksinkertaisuudessaan ja huikea tuo vihreä väri. Mun mielestä nuo on just sellaisia, joita vois olla jossain pienessä ihanassa putiikissa myynnissä käsintehtyjen suklaiden ja piparminttusaippuoiden vieressä. Ykstoistavee teki myös karkkikepit, joita oon ihastellut jo useamman viikon. On se hitsin taitava.

Tyttöjen jouluohjelmaan on kuulunut jo yksi "jouluaatto". Olivat serkkupoikien kanssa mummun luona ja saivat siellä avata jo paketit, koska pojat on aina oikeana jouluaattona muualla isänsä puolen sukulaisten luona. Voi että, miten mahtavia videoita sain töihin onnellisista ipanoista. Mummu oli piilottanut lahjat ja siellä niitä etsittiin aivan yli tärinöissä. Onnellisia tyttöjä odotti kotona, kun palasin duunista. 

Mini on kirjoittanut tontulle muutamaankin otteeseen viestejä toivoen, että ne häviää yöllä. Viimeisimmällä kerralla varoittelin jo, että ei se tonttu taida enää ehtiä meillä käydä, kun on jo pari kertaa käynyt. Ite unohdin jo yön aikana koko kirjeen, mutta iskä oli hoksusta kotoisin ja jätti eteiseen omenan. Siinä mini sitten söi omenaa, nojaillen pöytään, jonka päällä oli kulho täynnä samoja omenoita. Se osoitti omaa omenaansa ja sitten kulhoa ja totesi: "Selitäpäs tämä!" :D :D

Ihanaa joulun aikaa!
Sannis

tiistai 22. joulukuuta 2020

Valmisteluja

Vähän tässä nyt mietin, että noinkohan se joulu tulee, vaikka ei olla tehty mitään ihmeempiä valmisteluja. No joo, onhan meillä tottakai kuusi ja valot ja lahjatkin tytöille, mutta lähinnä ruokajuttuja tässä mietin.. ei olla tehty oikein tarkkaa menua ja kaupastakaan ei olla käyty mitään ihan massiivisia ruokaostoksia tekemässä. Hämärää! Ja ihanaa! 

Ostettiin pieni kinkku ja muistin jopa ottaa sen sulamaan. Ajattelin myös tekaista jonkun sillin, koska mun joulupöytään kuuluu keitetyt kananmunat ja silli. En vielä tiedä olisko se sinappisilli vai jotain muuta. Saa nähdä.. Laatikoita ei tehdä tänä vuonna, mutta mister A osti itselleen porkkanalaatikon. Yhteishyvästä lueskelin paahdetun rosollin ohjetta ja koska olin ajatellut tehdä lanttua ja punajuurta uunissa, löytyy ainekset kaapista.

Tyttöjen mielestä tärkein on riisipuuro aattoaamuna ja punainen maito on jääkaapissa odottamassa. Tällä kertaa muistin jopa pienet jutut, jotka saa se, joka löytää mantelin. Mutta voi hitto muuten.. unohdin mantelit. Aina sama juttu. Meidän mantelit on perinteisesti cashewpähkinöitä :D Ja jostain kumman syystä niitä on kaksi ja jostain kumman syystä ne aina osuu tytöille.

Aatoksi teen saman kinuski-juustokakun, jota kokeilin ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten. Eli hei, onhan meillä valmisteluja. Oon tehnyt niitä vaan sen verran hissukseen, että oon kai ehtinyt jo unohtaa. Vähän mietityttää nyt konvehtien puuttuminen, mutta housut kiristää sen verran, että taidan jättää täydennykset hakematta. Otin pari piparkakkutaikinaa sulamaan ja torttutaikinaakin löytyy pienelle kylälle, joten ehkä me selvitään :) Ai hitsi, nyt muistakin, että mantelien lisäksi meiltä puuttuu piparikuorrute. Mini on leiponut niin ahkerasti, että se loppui viikonloppuna. Voi kökkö. Sitä on kyllä ehkä pakko vielä hakea.

Luulen, että tästä joulusta tulee tosi rauhallinen ja kiva!
Sannis