Outside the box

Sain kuin sainkin muutaman lumisemman kuvan, mutta sää ei ollut kyllä paras mahdollinen. Hitsin harmaata ja jäätävä tuuli luihin ja ytimiin saakka. Pakkanenkin tuntui antautuvan ja minillä oli vaatteet litimärät hyvin nopsasti lumileikkien jälkeen. Nollakeliä näköjään luvataan myös seuraaville päiville. Harmi! Pieni pakkanen olis niin paljon ihanampi. Ja olis ihanaa nähdä pieni vilahdus talviauringosta, mutta taitaa nyt pilvet olla tiukasti edessä.

Nyt jos ja kun säät jatkuu näin, minillä olis kyllä ehdottomasti tarvetta paremmille housuille ja hanskoille. Ärsyttää vaan ostaa niitä, kun tuntuu, että yhtä huonosti ne kaikki pitää vettä. Ei oikein mene enää kurahousut ja -hanskat läpi tokaluokkalaiselle, mutta en meinaa muuta keksiä. Olis helppoa jos olis joku merkki, jonka tietäis olevan hyvä ja vois aina sitten ostaa vain sitä, mutta vielä en tähän päivään mennessä oo sellaista löytänyt. Toki minillä käyttökin on aika extremeä :D Saa vinkata jos on varmaa tietoa vedenpitävistä kamppeista lapsille.

Ehkä märät hanskat on aiheuttaneet sen, että minin kädet on olleet huonossa kunnossa koko syksyn. Pidempään seuranneet ehkä muistaakin erinäisiä vaiheita minin atopian kanssa. Aika hyvät hoitokeinot ollaan löydetty miljoonan tuotetestauksen jälkeen, mutta jotenkin tämä syksy on ollut vaikeampi. Koska ilmeisesti tänä vuonna kaikki pitää olla vähän vaikeampaa. Helvetti. Monta viikkoa mini on ite jo pyytänyt hanskat käteensä öisin ja sinkkivoiteet ja -kääreet, jotka on yleensä hätätapauksia varten, on olleet myös käytössä nyt jo pidemmän aikaa. 

Pelkään, että kädet tulehtuu tai niiden kautta tarttuu taas joku horrorstreptokokki tai vaikka korona. Ei puhettakaan, että mini vois käyttää mitään käsidesiä ja saippuapesunkin kanssa on vähän niin ja näin, kun kaikki kirvelee niin hitsisti. Reipashan se on ku mikä. Valittaa hyvin harvoin ja silloinkin, kun valittaa, on se hyvin pientä. Yhtenä iltana nukkumaan mennessään nosti kädet ylös, katseli niitä ja totesi kuuluvaan ääneen: "Mä vihaan näitä käsiä!". Eilen, kun mister A paketoi jokaista sormea erikseen sinkkikääreisiin ja sideharsoon yötä varten, tuumasi typy, että: "Ens jouluna mä kyllä toivon itelleni jotkut oikeet kädet!"

Kuvassa lainalapaset äidiltä, kun omat oli jo kasteltu.

Leikkipuistossa yhtenä päivänä joku äiti oli erehtynyt luulemaan miniä pojaksi. Eikä se tietenkään ollut ensimmäinen kerta, kun typy kerta aina poikien vaatteissa kulkee. Aiemmin tommonen erehdys ei oo miniä tuntunut haittaavan, vaikka on kyllä kertonut tilanteista meille. Nyt oli kuitenkin selvästi harmissaan. Kysyinkin typyltä, harmittaako se jos joku luulee pojaksi. Vastaus oli pitkä katse ja kysymys: "No arvaa!?!"

Mietin tuota tilannetta pitkään. Menin jotenkin vähän hämilleni ja oli vaikea keksiä sanottavaa. Yritin selittää, että varmasti moni erehtyy sen takia, kun ponnari on piilossa takin alla ja vaatteet on poikien osastolta, mutta että se on ihan fine. Vaikka onkin tyttö, ei tarvitse aina olla punaista ja lilaa.. että ei aina pojilla kuulu olla tietynlaisia juttuja ja tytöillä tietynlaisia, vaan sitä saa ja voi olla just sellainen kuin itse haluaa. Neuvoin myös, että voihan sitä huikata ystävällisesti, että hei mä oonkin muuten tyttö.

Jännä tilanne kyllä.. jäin kelaamaan, miltä ministä tuntuu. Haluaa olla tyttö, mutta omanlaisensa, niin silloin jengi erehtyy ettei ookaan tyttö. Tuoko se minille sellaisen ajatuksen, että on jotenkin vääränlainen? Saako se ajattelemaan, että on jotain sellaista, mitä tyttöjen ei kuulu olla? Mini on aina ollut niin rohkeasti sitä mitä on, mutta tottakai, kun ikää tulee lisää, tulee myös enemmän paineita siitä, mitä muut ajattelee. Me ollaan aina yritetty painottaa, että kannattaa oppia ajattelemaan vähän laatikon ulkopuolelta. Ollaan opetettu, että jokainen saa olla sellainen kuin on ja tykätä siitä mistä haluaa ja kenestä haluaa, kunhan ollaan lain puitteissa. Pitääpä yrittää kiinnittää vielä entistä enemmän huomiota tähän.

Terkuin,

Sannis