tiistai 30. tammikuuta 2018

#MyFriday


Perjantaina vietettiin iltapäivä kaksistaan tämän mun taiteilijatyttöni kanssa. Saatiin molemmat joululahjaksi lahjakortit Vaasa Day Spahan. Typy sai lasten manikyyrin ja minä Express manikyyrin. Se olikin sitten sitä myöden selvä homma. Synttärit kolkuttelee ovella ja lahjaksi pian ysivee toivoo kuulemma vain ja ainoastaan Petsejä ja samanlaisen lahjakortin.

Typyä hermostutti, kun mentiin. Vähän se mamallekin siinä tiuski eikä oikein tiennyt kuinka päin olis ollut, kun niin jännitti. Hoidon aikana se kikatteli, että kutittaa, mutta rentoutui kuiteskin pikkuhiljaa ja innoissaan valitsi niiiiin herkullisen punaisen lakan kynsiin. Lakka oli myrkytöntä ja sellaista, joka lähtee pesussa pois. Just hyvä lapsille siis. Ja pullon sai mukaan kotiin. Se tais olla tärkeintä.

Manikyyrin jälkeen käytiin kahvilla. Typyn toive oli Fazer ja sinnehän me sitten mentiin. Mulle tuli jotenkin tosi hyvä mieli. Yhtäkkiä meillä on jo niin vitsin iso tyttö. Oli yli kivaa hörsköttää kaksistaan ja jutella kaikenlaista. Hyvällä omatunnolla kaivettiin puhelimetkin esiin ja otettiin parit Insta-kuvat. Tehtiin vielä kierros Sinooperissa ja ostettiin vähän synttärikrääsää. Kukkakaupasta haettiin pientä piristystä kotiin.

Yhteistyössä Vaasa Day Spa

Mä olen onneton hoitamaan käsiä ja kynsiäni. Mooonta vuotta mulla oli aikanaan geelatut kynnet eikä niille tarvinnut tehdä itse mitään. Nyt oon sitten jättänyt ihan retuperälle käsien hoidon ja voin kertoa, että manikyyrin jälkeen eron entiseen kyllä huomaa. Kynsinauhat on nyt siistit ja kädet vitsin pehmeät. Ja niin helpolla. Express manikyyri ei ole kallis eikä se vie kauaa aikaakaan. Pitäis kyllä käydä useammin. Ostettiin muuten samalla reissulla typyn kaverille paketti kynsilakkoja. Kolme lakkaa 15 egeä. Just sopiva kaverisynttärilahja.

Sain kotiin testattavaksi Yon-kan käsivoiteen (joka käy muuten myös jaloille) ja lupasin nyt itselleni, että muistan ylläpitää käsien pehmeyttä ja kosteutta. Oon muistanut jo koko viikonlopun ;) Yon-ka - tuotteet on ihania eikä tämä käsivoidekaan oo poikkeus. Luonnolliset ainesosat ja vitamiinit suojaa, kosteuttaa, rauhoittaa ja tasoittaa käsien ihoa. Pakkaus on sopivan kokoinen vaikka laukussa kuljetettavaksi. Käsien pesun jälkeen ei isoa tilkkaa voidetta tarvi, että saa hyvän tunnun ja tuoksun käsiin. En käytä hajuvesiä, koska oon niin paljon ihmisten äärellä töissä ja Yon-kan miellyttävät, luonnolliset ja miedot tuoksut on just täydellisiä mulle.

Luulen, että tehdään omat käsihoidot viikonloppuna täällä kotosalla ja otetaan sitten synttäreiden jälkeen taas yhteinen kaupunkirundi. Tuntuu, että alkaa vähän toi tokaluokkalainen jo luisumaan kauemmas mutsista, kun on enemmän omia juttuja ja menoja kavereiden kanssa. Toisaalta ihanaa, että tytöt kasvaa, mutta toisaalta niin vitsin haikeeta. Vois kyllä merkata oikein kalenteriin kerran kuukaudessa jonkin jutskan, joka tehtäis vain kaksistaan.


Kivaa tätä päivää!
Sannis
Vaasa Day Spahan tästä!


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Maitovaahto


Erikoiskahvit ei oo ikinä olleet mun juttu. Kaikista parasta on ihan tavallinen maitokahvi, jossa maitoa on maltillisesti ettei kahvi kylmene yhtään. Nyt kuitenkin luin jostain, että maitovaahdon voi tehdä ilman mitään vispilöitä, ihan vain ravistamalla. Varmaan sen kaikki muut jo tiesikin, mutta minä en uskonut, että rasvaton maito vaahtoutuu kovin kestäväksi vaahdoksi. Väärässä olin.

Laitoin maidon puoleksi minuutiksi mikroon. Sen jälkeen kansi päälle ja tiukka ravistus. Kansi pois, uudelleen mikroon ja sen jälkeen kerran vielä kansi ja ravistus. Tadaa! Noin vain tuli kunnon vaahto rasvattomastakin maidosta ja hyväähän se oli. Kaneli taas oli jo ihan liikaa. Alkoi vaan tehdä mieli pullaa :D Tai tuntui, että olis pitänyt ripotella sokeria päälle, mitä en koskaan oo kuvitellutkaan kahvissa käyttäväni.

Kävin eilen illalla heittämässä mutsin miehensä kanssa himaan, kun tulivat parin viikon Aasian reissulta. Siinä juna-asemalle ajellessa mietin, että kukakohan niillä on käynyt kukkia kastelemassa matkan aikana. Kun multa sitten tiedusteltiin kotiavaimia, alkoi mieleen hiipiä pieni epäilys....Jep, avaimet löytyi nätisti meidän keittiön hyllyltä ja kyllä mä nyt jälkeenpäin hämärästi muistankin, että mister A on mulle ohimennen maininnu mutsin tuoneen avaimet. No, ei pysty ny vissiin kaikkia muistaa. Oi terve! Vähän noloa! En suosittele siis värväämään meitä kukkien kastelupuuhiin :D

Sannis

P.S. Ja kyllä. Olen ostanut kameran. Maksan sitä vielä ens vuonnakin, mutta I'm oh so happy!!!

perjantai 26. tammikuuta 2018

Arki


Vähän sumuisia ja rakeisia on mun arkikuvani, mutta niin on todellisuuskin ollut tällä viikolla. Migreeni tulee kellontarkasti joka keskiviikon iltana tai viimeistään torstain aamuna. Kirjoitan kalenteriin migreenipäiviä ylös ja alkaa näyttää siltä, että vois olla estolääkityksen paikka. Huoh! En haluaisi syödä lääkkeitä. En millään. Muutaman viikon vielä odotan ja tsiigaan. Joku flunssan poikanen myös kiusaa. Kurkku on kipeä ja muuta "pientä". Voisin vain maata ja sitten alkaa kypsyttämään se makaaminenkin. Matalavirettä ilmoilla siis. Se että ei oo ihan terässä, vetää kyllä mielen kenttään aika nopeasti. Varsinkin tuo migreeni. Se on semmonen vaiva, mitä ei helposti ymmärräkään jos ei ite oo kokenut.

Että sellaista arkea tällä viikolla. Vähän raskaampaa siis. Mutta nythän on perjantai. Ja eilen oli meidän duunitiimin nimet mainittu paikallislehden Ruusut-palstalla <3 Kasivee lähti jo kouluun ja nyt mini mumman luo. Päiväkoti on kiinni. Ite vain pyörähdän töissä ja sen jälkeen lupasin viedä kasiveen manikyyriin, jonka se sai joululahjaksi. Taidetaan juoda samalla reissulla vähän paremmat kaffitkin. Taidetaan ny vähän tarvita parempia kaffeja.

Mites teidän arki rullaa? Olisko mitään piristävää? :)
Hyvää weekendiä!
Sannis

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kolme

Kolme hyvää asiaa päivässäni
Tämä päivä on ihan just vasta alkamassa, mutta ihanaa on se, että heräsin reilusti ennen kellon soittoa ja ehdin juoda ihan rauhassa aamukahvit ja samalla kirjoitella tätä postausta. Terassin lumiset kaiteet ja jouluvalot on jotenkin aivan yli kivan näköiset tuolla ikkunan takana. Pian tytöt kömpii unisena mun viereen sohvalle ja ihan satavarmasti ainakin toinen niistä tulee peittokummituksena :D Mulla on tänään tosi pitkä duunipäivä, joten epäilen, että loput hyvät jutut tulee tapahtumaan töissä.


Kolme hyvää asiaa minussa
Annukka, jolta tämän haasteen sain, vastasi tähän olevansa hyvä äiti ja hitto soikoon, niin vastaan minäkin. Yritän kuunnella, mitä tytöt milloinkin tarvii ja sen mukaan tarjota laiskottelua tai menoja. Halaan ja pussaan ja koitan olla läsnä. Huolehdin, että on ruokaa pöydässä ja vaatetta päällä, sukset hiihtämistä varten ja uikkarit, että pääsee uimaan. Koitan opettaa maalaisjärkeä ja kultaista keskitietä, toisten kunnioittamista ja sitä, kuinka itseään tulisi arvostaa. Rakastan. Rakastan myös niiden iskää, jonka kanssa näitä hommia hoidellaan ja laitetaan perhe aina etusijalle. Yhdessä ollaan rakennettu tytöille turvallinen koti.

Niin, pitikö tässä olla siis kolme kohtaa? Meni vähän paasausmoodiin, kun niin innostuin siitä, että ihan vilpittömästi osasin olla sitä mieltä, että oon niinku hyvä jossain :D Toinen hyvä asia mussa on vaikkapas se, että oon joustava. Mun kanssa on helppo sopia aikatauluja ja sen sellaista, koska aina onnistuu vähän munklata. Ja kolmas -> Oon hauska. Ja mulla on aika usein hauskaa. Rakastan tilannekomiikkaa ja hörsköttämistä. Nauran ja vitsailen paljon.

Kolme hyvää asiaa elämässäni
Perhe ja ystävät. Koti. Työ. Pyhä kolminaisuus. Parasta ikinä. Ei lisättävää.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna
Tätä vuotta ei ihan hirveästi oo vielä ehditty elää, mutta kyllä tästä kolme hyvää juttua irtoaa jo heittämällä. Upea, ihana talvi -> Joka päivä ihmettelen, miten luonto voi olla niin upea. Vaikuttaa yleiseen mielentilaan huomattavasti ja luo kiitollisuutta, kun ympärillä on kaunista. Rennot viikonloppuaamut A-tiimin kanssa -> Vuoden vaihteessa tuntui, että tarvii hengähtää. Sitä on koitettu nyt tehdä ja ottaa vähän iisimmin. Bossin palaaminen äitiyslomalta -> Toi taas vähän vaihtelua ja uutta boostia työmaalle. Meillä on huippu porukka ja bossin paluu lisäsi naurua ja iloa yhden muikkelin verran. 


Kolme hyvää asiaa blogissani
1. No se, että monet pienet ja suuret jutut jää tänne muistiin, jotka ehkä muuten unohtuisi.
2. Se, että mulla on paikka, jossa toteuttaa tarvettani kirjoittaa ja tuoda ajatuksiani esille. Paikka, jossa voin jakaa ne teidän kanssa.
3. Kaikki kanssakäyminen ja hyvät tyypit, joihin oon saanut blogin myötä tutustua. Kotonasi. -blogista löytyy yksi sellainen tyyppi. Käykäähän lukemassa kolmoset sieltäkin.

Mukavaa päivää!
Sannis

maanantai 22. tammikuuta 2018

Ikeasta


Edellisviikon Ikean reissulta saatiin vähän päivitystä kotiin. Olkkarissa ei oo tapahtunut muutoksia useampaan vuoteen ja oon kaipaillut sinne pienen freesauksen lisäksi jonkinlaista nojatuolia. Kun on porukkaa kylässä, ärsyttää että on vain sohva eikä mitään, missä istua sohvaa vastapäätä. Tilaahan ei juurikaan ole, joten mikään kovin suuri nojatuoli ei tullut kyseeseen. Ikeasta löysin ihanan nahkaisen tuolin.

Tuoli ei ihan heti kuitenkaan ollutkaan paikkaansa mun mielestä täydellinen. Vähän liian matala, vähän liian leveä, vähän liian musta. Ou nou! No, viikon päivät se nyt on paikallaan ollut ja pikkuhiljaa alkaa silmä tottua. Mini ainaskin tykkää. Eilen se yhtäkkiä heittäytyi siihen lukemaan sisustuslehtiä ja FITiä. Silmä tarkkana se luki "näitä asumisasioita" ja ehdotteli mulle kaiken maailman kalusteita ja koteja. Hellu <3

Tuolin lisäksi ostin Ikeasta tytöille ilmoitustaulut. Tokaluokkalainen on sellaista jo joululahjaksikin pyydellyt, mutta sopivaa ei oo löytynyt. No, nyt löytyi aivan täydellinen! Tauluun sai ostaa erilaisia osia... kaikenmaailman kiinnityspyykkipinnoja ja kynäpurkkeja. Kasivee oli ihan hitusen tärinässä  maman tuliaisista eikä viisvee jättänyt iskää rauhaan ennenkuin taulu oli asennettu seinälle :)

Alimman kuvan vihertävän väriset kahvikupit oli liian ihanat jätettäväksi kauppaan. Vähän kalliimpia ne tietysti oli, kuin perusikea enkä malttanut ostaa neljää enempää. Seuraavalla kerralla sitten pari lisää ja lautasia kans. En mistään muusta mukista oo nyt kahvia juonutkaan viime viikolla. Ihan täydelliset mukit! Jopa mister A:lle sopivan kokoiset.

Semmoset Ikean tuliaiset.. vähän kuppeja, ilmoitustaulut ja tuoli. Prismasta ostin muuten vielä nuo yläkuvan kukkaruukut. Isompi vitskan ja pienempi kaksi egeä alepöydästä. Aika vähän tulee kyllä nykyään mitään kotiin osteltua. Ei oo niin usein enää tarvetta. Paitsi että...jotain tyynyä vielä soffalle tarttisin hyasinttityynyn kamuksi. Alkaa olla aika nuhjuisia ja monta vuotta vanhoja jo edelliset. Makkariprojektikin tossa etenee. Saa sii, täytyykö sen tiimoilta tehdä jotain hankintoja. Tähän mennessä tuntuu, että on saanut laittaa tavaraa vain pois päin :)

Kivaa tätä viikkoa!
Sannis

perjantai 19. tammikuuta 2018

Fiilis


Vitsi on hyvä fiilis! Tää on ollut tiukka viikko ja vähän stressaavakin. Tokaluokkalainen flunssassa ja töissä miljoona hommaa. Nyt on kuitenkin hoidettu suurin osa duuneista himaan. Mister A ojensi auttavan käden ja 99% meidän Ikean ostoksista on nyt työmaalla kasattu, mikä tarkoittaa sitä, että saan keskittyä hommiin, joita osaan paremmin... kuten fiksailemaan tuuraustunteja ensi viikolle. Mulla on tulossa ylimääräisenä pari Corea, Kehonhuoltoa ja EF Move-tunti. Kivaa! Oon tehnyt pitkää päivää maanantaista torstaihin, joten tänään käyn vain pyörähtämässä töissä ja sen jälkeen lupasin viedä minin päiväkotikaverinsa kanssa Swingelingiin.

Viikonlopulle ei oo yhtään mitään suunnitelmia. Eväät on ensi viikkoa varten pakkasessa ja pyykkikoritkaan ei pursua yli. Pitäis olla aika rentoa aikaa tiedossa siis. Ihanaa!!

Hyvää viikonloppua <3
Sannis

tiistai 16. tammikuuta 2018

Glögi


Vähän on joulufiilistä vielä ilmoilla täällä :) Mumma oli eilen leiponut tyttöjen kanssa ihania pipareita ja kasivee jois glögiä kaiken päivää. Oon hamstrannut muutaman pullon tiivistettä kaappeihin, mutta lisää sais kyllä hakea ennenkuin joka kaupasta on kaikki loppu. Aina joskus koulun jälkeen typy soittaa ja kysyy, joskos sais ottaa vähän tai sitten viikonloppuna päiväkahvin aikaan molemmat tytöt tykkäis juoda kupillisen lämmintä glögiä. Onko vaasalaisilla havaintoa, missä olis vielä myynnissä? Mieluiten edullisempaan hintaan tietysti.

Mä muuten itseasiassa tarvisin myös yhdet jouluvalot tonne meidän uuteen makkariin. Kun ei huvittais kattovaloa pitää päällä, mutta ihan ilman valoja on liian pimeää. Tässähän pitää siis aivan jouluostoksille nyt lähteä :D Ehtisköhän sitä jo tänään... Duuniin on kyllä tulossa aikamoinen pino tavaraa. Että olis kyllä vissiin aiheellista olla paikalla. Meidän perjantaisen Ikean reissun saalis luvattiin siis toimittaa tänään. Saa nähärä ny!

Kivaa tiistaita!

P.S. Eilen oli niin siisti RVP-Spinning-combo, että oon fiiliksissä edelleen. Jei!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Changes


Kotona tapahtui kummia viikonloppuna. Väliseinä, joka rakennettiin nelisen vuotta sitten minin huonetta varten, purettiin nyt pois. Se oli alunperinkin tarkoitus olla vain väliaikainen ja rakennettu niin, että purkaminen oli aika helppoa. Minin huone oli tosiaankin mini ja nyt tuli se hetki, kun se jäi auttamatta liian pieneksi. Nyt mini asustelee meidän huoneessa ja me mister A:n kanssa bunkataan Aamun vanhassa residenssissä. Kolme seinää makkariin ei tokikaan oo ihan riittävästi, vaikka aika kivan avaraa onkin nyt kun on suora näköyhteys olkkariin. Tarttis siis tehdä vissiin jotain. Vaikka yksi seinä näin alkajaisiksi.

Niin, että miksi sitä seinää ei rakennettu suoraan niin, että olis tilaa? No...Minin huone tehtiin vanhaan takkahuoneeseen ja takkaahan ei typyn huoneeseen voinut laittaa ja siksi siis minille tehtiin mini huone niin, että takka jäi ulkopuolelle. Uudesta master bedroomista tulee nyt siis sängyn lisäksi löytymään takka. Kuinka monta kertaa voi sanoa takka kahdessa lauseessa? Jep. Mitään muuta sinne ei sitten mahdukaan. Ei kai kukaan mitään vaatekaappeja tarvi? Vähän jännittää, kuinka kuuma tulee ja kuinka sotkuista tulee. Pari yötä on nyt nukuttu eikä vielä oo ollut hiki. Voi olla eri homma, kun seinä on paikoillaan. No, ilmeisesti ilmanvaihtoon panostetaan sitten vähän reilummalla kädellä. Liukuovet on muuten kans hommattu. Vähän jännittää, onko edes sinne päin, koska kirjoittaja kävi ne itse tilaamassa. Ikeasta.

Siinä kun sänkyä koitettiin sovitella uuteen tilaan, totesin, että ei se nyt auta, muutettava on ja isompaan tietysti. Tytöillä meni pasmat ihan sekasin. Tokaluokkalainen alkoi hätäilemään, ettei voida muuttaa, koska ei näe sitten enää Peppiä, Lottaa ja Kristinaa. Minillä tuli suru puseroon, ettei se uusi koti oo kuitenkaan yhtä hieno, kuin tämä. Hellu <3 Vaikka on mutsin mielestä tyhmät tapetit, vähän nuhjuista ja välillä liian vähän tilaa, niin silti tämä on sille se maailman hienoin koti. Eikä se mutsikaan nyt oikeesti niin kovin tyytymätön ole.

Huh, ei mikään maailman rentouttavin viikonloppu takana, mutta ainahan on mukavaa, kun hommat etenee! Ei ookaan piiiitkään aikaan väsätty mitään kotiprojektia, joten ihan kiva vähän duunailla. Lähti muuten jo pari kassillista turhaa mister A:n vaatekaapista veke ja yksi kassillinen mun. Se aina puhdistaa jotenkin. Uuteen viikkoon nyt vaan kuulkaa! Have a good one!

Sannis
P.S. Check out -> VIDA -Vaasa inspiration.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Bruce Willis


Tiedättekö sen kohdan elokuvissa, kun Bruce tai joku muu yhtä viilee kävelee sillain coolina ja hidastettuna ja takana vaan räjähtelee niin, että joka paikka on yhtä tulimerta? Jep, musta tuntuu nyt just, että mä olen se, joka kävelee paitsi etten ehkä ihan niin coolina, kuin Bruce ja kaikki ympärillä vaan romahtaa.

Se alkoi viime vuonna näihin aikoihin. Meidän lähellä alkoi räjähdellä. Sairaalareissuja, ongelmia parisuhteissa, läheisten kuolemia ja ties mitä. Viimeisen vuoden aikana meidän rakkaille ihmisille on tapahtunut niin paljon kaikenlaista tosi raskasta, etten tiedä enää mitä ajatella. Väkisinkin se alkaa itseenkin vaikuttaa. Niin paha mieli välillä toisten puolesta. Pitää varmaan tsiigata tänään joku Die Hard tai vastaava, niin saa ottaa vähän mallia, että kuinka se cool-kävely nyt ihan oikeesti tehtiinkään :D

Oi morjens! Ei tiedä, itkiskö vai nauraisko. Onneksi aika usein löydän sen naurun. Koska ei aina voi itkeäkään. Ja hei, onneksi on vähän paremmat maisemat, joissa kävellä. Tämä talvi on kauneudellaan saanut mut liikuttumaan ainaskin sata kertaa. Miten voi olla näin upean näköistä... Onko talvet aina olleet tällaisia? Enkö mä oo vaan huomannut? Voisin tsiigailla huurteisia puita ja lumista maisemaa vaan aamusta iltaan.

Rentoa sunnuntaita!
Sannis

torstai 11. tammikuuta 2018

Ylpeä


Tiedättekö mitä? Mä olen nyt ylpeä itsestäni. Ehkä muistatte, kuinka kesällä aloin systemaattisesti harjoitella ulkona liikkumista. Tai siis siitä pitämistä. Kuulostaako oudolta? :D Jep, halusin siis opetella pitämään ulkona olosta. Kaikki nämä vuodet oon pakottanut itseäni ulos välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Useimmiten en oo sen kummemmin nauttinut kävelylenkeistä tai lumessa tarpomisesta, mutta oon tehnyt sitä, koska kyllähän ihmisen kuuluu pihalle mennä.

No, laitoin sykemittarin ranteeseen ja varmistin että liikuskelen riittävän rauhallisesti. Kyllä, taas luitte oikein. Rauhallisesti. Tänään allekirjoitan, että "matka ei tapa, vaan se vauhti". Kun kävelylenkeistä ja ulkoilusta poistui suorituspaine, alkoi tuntua hyvältä. Ei tarvi mennä kovaa eikä tarvi mennä kieli vyön alla. Saa mennä rauhassa. Saa kävellä omaan tahtiin ja tsiigailla puita, taivasta, lintuja, auringonpaistetta tai vesisadetta. 

Opin rakastamaan metsässä oloa. Meiltä pääsee metsään viidessä minuutissa ja karattiin suurten puiden alle kesällä ja alkusyksystä monta kertaa viikossa. Parissa kuukaudessa lähtemisestä tuli helppoa. Alun pakotuksen jälkeen oli siistiä huomata, että haluaa mennä. Sitten tuli pitkä flunssa. Parin kuukauden sairastelu sai melkein unohtamaan halun mennä ulos. Melkein. Loppuvuosi on palauteltu mieleen sitä lähdön fiilistä.

Eilen tulin töistä kotiin vähän ennen puoli kahdeksaa. Kotona oli väsynyttä porukkaa ja poikkeuksellisen ajoissa oli tytöt tehneet iltapesut ja syöneet iltapalankin. Olin ajatellut lähteä vielä pienelle happihyppelylle, koska olin viettänyt koko päivän sisällä töissä. Viime talvena ei olisi tullut mieleenkään enää melkein kymmenen tunnin työpäivän jälkeen hoputtaa tyttöjä laittamaan toppikset yökkäreiden päälle ja lähteä pihalle. Nyt kyselin varovasti josko joku jaksaisi lähteä mukaan. Kaikki lähti. Käveltiin mister A:n kanssa tunti. Tytöt istui pulkassa ja Stigassa ja käveli osan matkaa. Puoli ysiltä oltiin kotona. Toppikset veke, äkkiä vielä pientä purtavaa ja tytöt peittojen alle. Molemmat nukahti heti. Ehdin silti istua sohvalla ruhtinaalliset kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa. Tiskithän ehtii myöhemminkin.

Pieni asia yhteiskunnalle, suuri asia mulle. Voiko puolen vuoden jälkeen jo sanoa, että muutos on tapahtunut? Mun mielestä voi. Mutta tarkkana saa olla. Jos väli venyy liian pitkäksi, ei lähteminen tuu enää luonnostaan. Mietinkin aina nykyään, että vaikka sitten vain vartti, kunhan mennään. Se tunne, kun ulkoilun jälkeen istuu sohvalla ja tsiigailee fiilisvaloja villasukat jalassa voittaa kyllä sen toppavaatteiden päälle pukemisen tuskan.

Tänään olen siis ylpeä itsestäni! Jee!
Sannis

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Moments


Mun ajatuksen kulku on ollut normaaliakin oudompaa viime aikoina. Kummallisia asioita menneisyydestä on hiipinyt mieleen. Asioita, joita en oo ajatellut tai muistanut pitkiin aikoihin. 

Lapsena mulla oli kaksi unta, joita näin toistuvasti. En joka päivä tai joka viikko, mutta useita kertoja kuitenkin. Toinen unista oli sellainen, jossa meidän kodin lähellä oli leikkikenttä ja leikkikentän ympärillä matalia pensaita. Yhtäkkiä pensaiden takaa ilmestyi panttereita. Pikimustia. Kotiin oli lyhyt matka, mutta se ei loppunut koskaan. Juoksin ja juoksin, mutta kaksi vuotta nuorempi pikkusisko sylissä painoi liikaa. Jalat tuntui tahmealta ja vauhti hitaalta, niinkuin unissa aina. Panttereita oli takana kokonainen lauma. Tärkein asia oli saada sisko turvaan. En koskaan saanut, mutta pantterit ei myöskään koskaan saavuttaneet meitä. Matka jäi aina kesken.

Tuota unta oon miettinyt viime aikoina. Samaten narsistista ja myöhemmin myös väkivaltaiseksi osoittautunutta tyyppiä, jonka kanssa seurustelin nuorena. Oon miettinyt, ajattelinko jo ala-asteikäisenä olevani siskoni vartija. Vaikka tokihan sitä isosiskona onkin aina jollain tavalla. Oon myös miettinyt, kuinka paljon yhden pimeän tyypin sanat ja haukut on vaikuttaneet itsetuntoon myöhemmin. Sanat ja myös teot, jotka oon vuosiksi painanut johonkin kauas muistin syövereihin. Miksi ne nyt sieltä haluaa päivänvaloon? Nytkö oon tarpeeksi vahva käsittelemään niitä? Vai nytkö elämä on niin mukavaa ja tasaista, että pitää ruveta kehittämään draamaa vanhoista asioista?

Jotenkin tosi kummallisia hetkiä oon viettänyt viime aikoina omien ajatusteni kanssa. Tuntuu aivan, kuin olisin jossain käännekohdassa. En vain ymmärrä, mitä se tarkoittaa ja mihin tässä pitää nyt kääntyä. Ehkä kaikkea ei tarvi anaysoida niin tarkkaan?

Kuvien hetket on viime viikonlopulta. Vietettiin ihanan rauhallinen kotipäivä kolmestaan tyttöjen kanssa lauantaina mister A:n ollessa puunkaatohommissa. Tytötkin varmaan vaistosi, että nyt tarvii mutsi palan rauhaa ja leikki ennätyspitkän pätkän sovussa ja rauhassa. Laiteltiin vähän kotihommia ja käytiin illemmalla pulkkamäessä tossa meidän naapurissa. Illaksi saatiin mister A:kin kotiin.

Todella hämärä fiilis. Miten teidän viikko sujuu?
Sannis

maanantai 8. tammikuuta 2018

Appelsiini-DIY


Syksyn kivoin ja helpoin DIY-idea oli kuivatut appelsiinit. Leikkasin appelsiinit puoliksi ja jätin ne kuivumaan muutamaksi päiväksi. Osan mister A leikkasi vielä kuivatuksen jälkeen viipaleiksi. Näitä oon jaksanut tsiigailla jo pitkän aikaa eikä vieläkään oo kyllästyttänyt.

Tänään alkaa koulu ja päiväkoti. Täällä istuu molemmat tytöt jo piirrettyjä tsiigaamassa. Mini heräsi ajoissa ja varmisti, että löytyy ne parhaimmat Batman-vaatteet päälle ekana päivänä loman jälkeen. On muuten sitte vähän hyväntuulinen tyttö täällä. On vissiin ollut kavereita jo ikävä. Kasivee ei varsinaisesti hypi riemusta, mutta eipä sekään tunnu valittavan. Se tykkää mennä kouluun eikä oikeastaan koskaan siitä urputa, mutta epäilin, että eka herätys tulee olemaan tuskaa. Väärässä olin. Ite aloitan viikon tiukalla kymmenen tunnin setillä. Ei muuta, kuin hommat rullaamaan.

Mukavaa maanantaita!
Sannis

lauantai 6. tammikuuta 2018

2017

Muutama päivä täällä on vietetty hiljaiseloa, kun ei meinaa aika riittää kaikkeen. Mieli on ollut vähän matalalla ja kroppa tosi väsynyt. Vähän on huolettanut, että mikäs mikäs nyt on ja kuinka pitkään tämä jatkuu, mutta oon nyt heti koittanut ottaa vähän aikalisää ettei pääsisi oikein pitkälle ja pahaksi.

Jossain vaiheessa uhkailin lupailin, että kirjoitan viime vuodesta koosteen, jossa on vain ja ainoastaan hyviä juttuja. No, tässäpä sitä sitten tulee. Kilometrin pituinen setti joka tapauksessa, joten aika pikaisesti kelaan asiat läpi. Aivan alkoi hengästyttää.. Kuinka paljon sitä mahtuukaan hyviä juttuja vuoteen, josta suurinpiirtein puolet olin ihan puolikuntoinen.


Tammikuussa oltiin aika hissukseen. Oltiin kotiuduttu Floridasta ja fiilisteltiin Suomen talvea. Luin vähän läpi tammikuun postauksia ja aika perusarkea siellä oli. Tammikuussa oli muuten eniten postauksia koko vuonna. 23 kappaletta kaiken kaikkiaan. Ihaninta oli tosiaan kauniit talviset maisemat.


Helmikuussa vaihdettiin ovet keittiön kaappeihin. Paras päätös koko vuonna. Nätit ja helppo pitää puhtaana. Annukka täytti kahdeksan vuotta ja minä herkistelin, kuten aina synttäreiden aikaan. Vietettiin kiva aurinkoinen ulkoilupäivä Laihian Huitussa.


Maaliskuun kivoin juttu oli Tallinnan reissu perheen kanssa. Tosi nopea pyrähdys, mutta vähän ehti fiilistellä tunnelmaa. Tytöt oli matkasta innoissaan. Kevät oli jo mielessä ja aurinko toi valoa. Otin paljon kuvia. Juotiin glögiä ja tehtiin pääsiäisaskarteluja.


Huhtikuussa pyöräiltiin ja skeitattiin. Serkkupojat hengaili meillä. Trulliteltiin ja vietettiin pääsiäistä. Tavattiin ystäviä ja perhettä. Ulkoiltiin paljon. Käytiin ajelulla Uusikaarlepyyssä, mun lapsuuden mummulan maisemissa. Huhtikuussakin postasin paljon. Myös 23 postausta, kuten tammikuussa.


Toukokuussa vietettiin vappua läheisten kanssa ja herkisteltiin lasten äitienpäiväkortteja. Ajeltiin extempore Kaskisiin ja kahdestaan karattiin mister A:n kanssa yhdeksi yöksi Naantali - Turku-reissulle.


Kesäkuussa vietettiin duunin perinteiset kesäjuhlat; Treenattiin gladiaattoreiden kanssa ja juhlittiin Festivillassa. Huippukiva päivä! Kesäloma alkoi ja vuonna 2017 se olikin aivan yli kiva. Mister A joutui palaamaan töihin aiemmin, mutta me tyttöjen kanssa lomailtiin pidempään. Kansainvälisillä suurmarkkinoilla Vaasan keskustassa käytiin pariinkin otteeseen ja Uumajassa piipahdettiin mutsin ja Kanadan systerin kanssa juhannuksen aikaan. Loppukuusta ehdittiin vielä Tampereellekin, jossa vietettiin tyttöjen kanssa päivä kolmestaan ja duunipäivän jälkeen saatiin mister A:kin mukaan. Tavattiin Espoon kamuja Kangasalla vielä ennen kotiin lähtöä.


Heinäkuussa oltiin paljon kotona. Tehtiin puutöitä ja lapset ui omassa uima-altaassa. Kävin duuniporukan kanssa kiipeämässä laskettelurinnettä ylös ja innostuin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti ulkotreeneistä. Tehtiin ystäväperheen kanssa päiväreissu Pietarsaareen, jonne pitää nykyään joka kesä päästä. Uitiin, syötiin ja hömpötettiin. Omalla porukalla piipahdettiin Tuurin ilmaisessa Miljoonativolissa ja saatiin kunnon rankkasade niskaan. Mister A:n kanssa käytiin yhtenä perjantaina mun vanhojen koulukamujen kanssa iltaa istumassa ja toisena iltana minä karkasin frendini kanssa rantsuun mojitolle. Heinäkuussa palasin lomilta duuniin hyvillä energioilla. Tytöt jatkoi lomailua vielä, päivät isovanhempien hoidossa.


Elokuussa kotoiltiin. Käytiin mäkitreeneissä ja karattiin metsään aina, kun vain päästiin. Poimittiin marjoja ihan hulluna.. mustikoita mutsin mökiltä, vadelmia ämpärikaupalla omilta hoodeilta ja tyrnimarjoja Raippaluodosta. Tehtiin nokkosista lättyjä ja hullu hillomuija syntyi.


Syyskuussa vietettiin mutsin eli mummun synttäreitä. Jatkettiin metsäretkiä. Vuorotellen omalla porukalla ja kamujen kanssa. Minä järkkäsin luokkakokouksen ylä-asteporukalle ja se oli kyllä aika jännää. Askarreltiin pihlajanmarjoista kaikenlaista ja fiilisteltiin pimeitä iltoja. Poltettiin ensimmäiset kynttilät. Piipahdettiin Tyky-päivällä Helsingissä. Loppukuusta otettiin perhekuvia syksyisessä säässä.

Lokakuussa blogin kuvat muuttui kännykkäkuviksi, koska myin kamerani. Kuvailin kaiken maailman asetelmia terassilla piristyruiskeeksi syksyn sairasteluja vastaan. Tehtiin viikonloppureissu Rokualle, jossa maisemat oli upeat. Mietittiin jo Halloween-juhlia ja vietettiin mun synttärit.


Marraskuussa juhlittiin Halloweenit ja isänpäivänä vietiin mister A keilaamaan. Ihmeteltiin outoa valoilmiötä nimeltään aurinko ja fiilisteltiin ensimmäisiä kuuraisia aamuja. Tyttöjen kanssa ulkoiltiin ja vielä pääsi scooteilla äitskän mukaan kävelylle. Duuniporukalla vietettiin pikkujouluja ja mister A:n kanssa päästiin kaksistaan treffeille syömään kolmen ruokalajin illallinen. Perhekuvauksessakin ehdittiin piipahtaa.


Joulukuussa tehtiin vuoden toinen Tallinnan reissu ja odoteltiin joulua. Tavattiin paljon rakkaita ihmisiä. Herkisteltiin itsenäisyyspäivää ja nautittiin sen upeasta säästä. Vietettiin minin synttärit vauhdikkaissa merkeissä. Syötiin duunikamujen kanssa joululounas ja valmisteltiin kotona jouluruokia. Pidettiin pikkujoulut ystäväperheiden kanssa. Tytöt oli onnellisia ja jännittyneitä joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä. Sain erityisen huippuja fiilareita vuoden viimeisessä Spinningissä. Päätettiin vuosi rauhallisissa merkeissä.

**********

Semmonen vuosi 2017. Näyttäis siltä, että ollaan ainaskin ahkerasti käyty Suomen kaupunkeja läpi ja häärätty vaikka mitä :) Varmaan olis vielä mooonta kivaa juttua, jotka jäi mainitsematta...Duunissa kivoja hetkiä, kamujen kanssa hullua kikatusta ja käkätystä, ilta mutsin ja Kanadan siskon kanssa mutsin terassilla kesällä, lasten hauskoja heittoja, siskon poikien ilmeet joululahjat saadessaan ja ties mitä muuta.

Tulkoot tälle vuodelle ainakin yhtä monta mahtavaa juttua. Sairastelua toivotaan vähemmän. Onnea ja iloa tilataan ainakin sata kiloa!

Sannis