Vancouver

Viimeinen reissupostaus. Vancouver.

Vancouver on Kanadan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja koko maan kolmanneksi suurin kaupunkialue. Siskonen asuu Vancouver downtownissa ja monet kuvista onkin sieltä. Keskusta oli upea, kuten kuvista näkyy! Siistiä ja kaunista. Seawall, kävelykatu veden äärellä jatkui kilometrejä ja kilometrejä ja joka päivälle olis löytynyt oma ranta tai uima-allas. Rantakadun varrella jokaiseen penkkiin oli kiinnitetty muistolaatta omaisen muistolle. Useimmissa muistettiin ihmisiä, joille Seawall ja/tai Vancouver oli maailman rakkain paikka. Arvaatte varmaan, että nieleskelin itkua jokaisen kohdalla. Nuo muistolaatat oli mun mielestä yksi ihanimmista jutuista meidän matkalla.

Vancouverissa kuljettiin kävellen, pienillä taksiveneillä, siskon kyydillä ja pari kertaa ihan tavallisella taksilla. Turistibussillakin huristeltiin yhtenä päivänä ympäri kaupunkia. Joka paikassa oli porukkaa pyöräilemässä, kävelemässä, juoksemassa, pelaamassa lentistä ja heittelemässä frisbeetä. Hintataso esim. ruuassa ja take away-kahveissa oli mun mielestä hitusen edullisempi, kuin Suomessa. Sää oli vähän viileämpi, kuin Vancouverissa kuulemma yleensä heinäkuussa ja se sopi meille täydellisesti.

Stanley Park on Vancouverin keskuspuisto ja hitusen isompi, kuin New Yorkin Central Park. Stanley Parkissa käytiin uimassa, leikkimässä leikkipuistoissa ja ihmettelemässä maisemia. Tsiigailtiin myös pingviinejä ja merileijonia Vancouverin akvaariossa. Meidän akvaariopäivänä oli vähän harmaampi keli, mutta sadetta ei paljoa saatu niskaan.

Kaupungin vanhin osa on Gastown, josta tykkäsin tosi paljon. Tavattiin siellä yksi suomalainen vanhempi rouvakin, joka bongasi meidät turistikrääsäostoksilta. Hän kertoi asuneensa Vancouverissa jo kymmeniä vuosia eikä viitsi nyt enää 87-vuotiaana lentää Suomeen käymään. Myöhemmin reissulla törmättiin vielä naiseen, joka oli syntynyt ja asunut aina Kanadassa, mutta jonka vanhemmat ja mies on Suomesta. On meitä suomalaisia kuulkaa joka maailman kolkassa :)

Ruokaa laitettiin aika paljon "kotona". Syötiin aamiaiset ja iltapalat aina siskon luona. Välillä kokkailtiin lounaaksi tai dinneriksi kanaa, pastaa ja ciabatta-leipiä. Ulkona syömiset oli enimmäkseen jotain perusburgeriosastoa, helppoa ja edullista. Ens kerralla sitten, kun minikin jaksaa jo hetken olla paikoillaan, kokeillaan miltä maistuu kanadalainen fine dining.

Ihan viimeisenä Vancouver-päivänä tehtiin minin toivereissu Lynn Canyonin riippusillalle. Silta ei ollut niin pitkä kuin pelkäsin, mutta korkea se kyllä oli. Huh! Ysiveekin voitti pelkonsa ja loppuviimein aivan helposti käveli sillan yli. Kiivettiin paljon portaita ja tehtiin hyvä puolentoista tunnin lenkki ennenkuin ylitettiin silta uudelleen.

Matka Kanadaan oli ikimuistoinen kokemus. Maisemat sai mut haukkomaan henkeä vähän väliä ja jokien ja järvien vihreät vedet ei jaksaneet lakata ihmetyttämästä. Vesi on mulle sellainen elementti, johon en mielelläni itse mene, mutta rakastan katsella sitä. Täällä Suomessakin hakeudun usein veden äärelle ja voisin katsella sitä loputtomiin. Jotain ihanaa siinä on. Reissun roadtripillä myös vuoret ja jäätävän suuret puut teki tosi ison vaikutuksen. Kanadan maisemat on kyllä jotain ihan omaa luokkaansa.

Kanadassa ihmiset oli todella ystävällisiä. Ei semmosia överejä, vaan sopivasti. Kaikki kysyi tietysti mistä me ollaan ja tosi vaikuttuneita aina kysyjät olivat, kun kerrottiin että Suomestahan me. Jokainen ihmetteli, kuinka me ollaan sieltä asti viitsitty lähteä. Ja siskoahan ne ei uskoneet suomalaiseksi ollenkaan, kun niin monen Kanada-vuoden jälkeen kielessäkään ei oo enää mitään ralliaksenttia :)

Kanadassa oli vessoja joka paikassa. Oltiin sitten kaupungilla tai vuorilla, sisävessat löytyi aina ja useimmiten oli aika siistiä. Vessat oli aina maksuttomia ja ysivee oli onnellinen, kun kulkeminen oli helppoa. Se nimittäin aina ressaa johonkin lähtiessä, koska pääsee vessaan seuraavan kerran. Tällä matkalla ei paljoa tarvinnut vessoista ressailla.

Aikamoinen retki kuulkaa! Vieläkin ihan pää pyörällä :) Siskoselle jäätävän iso kiitos, että jaksoi meidän rymysakkia majoittaa ja kaikesta muutenkin. Oli niin ihana vihdoin päästä näkemään, missä se meidän Tanja oikein elelee ja asustelee. <3 

Onko teistä lukijoista joku käynyt Vancouverissa?

Sannis

Emerald city

Meidän lennot vei Helsingistä Manchesteriin ja Manchesterista Seattleen. Sieltä sisko tuli meidät hakemaan autolla. Vancouverin lennot olisi maksaneet meiltä neljältä n. 1500€ enemmän, kuin Seattlen ja siksi päädyttiin tällaiseen ratkaisuun. Seattleen oli tarkoitus joka tapauksessa reissulla mennä ja meillä oli Esta (lupa astua Yhdysvaltojen maaperälle) voimassa vielä Floridan reissulta, joten why not.

Mennessä nähtiin Seattlesta vain lentokenttä ja jatkettiin suoraan Kanadaan. Matka Vancouveriin vei muutaman tunnin. Rajalla jonoteltiin autossa ehkä tunti. Iloinen yllätys oli se, että meidän ei tarvinnut nousta autosta mihinkään tarkastuksiin vaan passien näyttö riitti ja saatiin jatkaa matkaa.

Paluumatkalla tullissa jonottaessa vierähti puolitoista tuntia. Olin varma, että sillä kertaa ihan varmasti joudutaan tarkistuksiin, koska Jenkkeihin meno on aina oma operaationsa. Huomaatteko, kunnon pro... olinhan tuota ennen JO kaksi kertaa sinne mennyt :D Tälläkin kertaa päästiin kuitenkin läpi vain passit ja Estat näyttämällä. Jihuu! Matka vei vähän pidempään, koska saaaatettiin pysähtyä Niken alemyymälään ja saaaatettiin ostaa pari juttua sieltä kotiin vietäväksi. Tanja oli varannut meille huoneen Hyatt Housesta ja kuskasi meidät sinne niin, että ite saatiin vain katsella maisemia. Pikkusen parempi palvelu hei! :)

Tuskin edes huomaa, että kaksi vasemman puoleista ei juurikaan välitä helteestä, vai? :D :D Alkoi toki tossa vaiheessa jo turnausväsymyskin kaikkia vaivata. Takana oli kuitenkin kaksi viikkoa aikamoista ravaamista. Hetki kuvan oton jälkeen, saatiin ruokaa ja päästiin varjoisille kaduille kävelemään ja mini veti kunnon spurtteja pitkin ja poikin. Kummasti lapsilla noi turnausväsyt on vähän lyhytaikaisempia, kuin vanhemmilla.

Seattlessa ei ehditty viettää pitkää aikaa, mutta se mitä ehdittiin nähdä, vaikutti tosi kivalta. Semmonen jotenkin boheemi ja rento fiilis vallitsi. Ruokapaikkoja oli vieri vieressä ja vanhat rakennukset oli sulassa sovussa uusien pilvenpiirtäjien kanssa. Rannan torilla (Pike Place Market)  myynnissä oli kaikkea maan ja taivaan välillä ja mini olis katsellut kalamyyjiä vaikka kuinka kauan. Miinusta Seattle saa likaisuudesta. Välillä huomio kiinnittyi isoihin roskakasoihin kaduilla. Onnistuttiin myös löytämään ruokapaikka, joka oli koko reissun kallein ja kuitenkin syötiin vain jotain tyyliin grilled cheese ja salmon burger. Epäilen, että hintataso oli sama kaikissa paikoissa tuossa rannan ympäristössä.

Seattle on yksi yhdysvaltojen suurimmista kaupunkikeskuksista ja sieltä lähtee paljon meriliikennettä Aasiaan ja Alaskaan.  Jotenkin risteily Alaskaan jäi vähän kiinnostamaan. Itse kaupungissa olis myös hyvinkin viihtynyt vielä päivän jos toisenkin. Ensi kerralla, ensi kerralla...

Takaisin lähdettiin iltalennolla. Vaihto oli Frankfurtissa ja siinä on kyllä jotenkin nihkeä lentokenttä. Kerran aiemmin oon sen kautta kulkenut ja se on jotenkin liian iso ja hankala. Manchesterin kenttä muuten oli myös todella ärsyttävä. Tunkkainen, likainen ja hidas. Meillä täällä Pohjoismaissa on niin hienot ja siistit kentät, että vaikeahan niille on toki pärjätäkään. Seattlen kenttä oli kiva. Kaikki toimi helposti ja vaivattomasti ja joka paikassa oli siistiä. Siisteys on aina semmonen juttu, joka vaikuttaa mun kokemukseen tosi paljon. Siistiä pitää kuulkaa olla :D

Aika lämmintä pukkaa täällä Suomessa hei!!

Sannis

Kelowna

Mulle Kanadan reissun paras päivä taisi olla se päivä, kun ajettiin Whistleristä Kelownaan. Kuutisen tuntia oltiin matkalla eikä ajettukaan valtateitä vaan valittiin maisemareitti. Ajettiin vuorilla ja niiden välissä. Rannikkovuoret on noin 1600 kilometriä pitkä vuorijono, joten hämmästeltävää riitti kyllä koko matkalle. Upean vihreä Fraser-joki kulki laaksossa meidän mukana ja jos tokaa kuvaa tsiigaa oikein tarkkaan, näkee siellä junan, jossa oli muuten niin paljon vaunuja ettei pystytty edes laskea. Junakuva muuten kyllä vääristää mittasuhteita. Oikeasti me oltiin todella korkealla, turvallisesti aidan takana ja juna kulki alhaalla kanjonissa.

Ajomatka oli kaiken kaikkiaan ihan huikea! Olin etukäteen sitä pelännyt, koska maailman pahin matkapahoinvointi, mutta tadaa!!! Kanadan matkapahoinvointilääkkeet voitti sata nolla ja niin vain vedettiin koko retki ilman yhtään äklötystä. Henkeä salpaavan kauniit maisemat ja matkanteon kiva fiilis jää mun muistojen arkkuun yhtenä parhaimpana juttuna ever.

Kelowna on kaupunki Okanagan-järven rannalla Brittiläisen Kolumbian eteläosassa, joka elää turismilla ja viinin viljelyllä. Me vietettiin paikassa kolme yötä ja kannettiin kortemme kekoon shoppailemalla Gapin ja Old Navyn alemyynneissä ja toki maistelemalla viinejä ;)

Shoppailun lisäksi uitiin hotellin poolilla, leikittiin leikkipuistoissa ja katseltiin rannalla auringonlaskua. Syötiin burgerit Kanadan legendaarisessa White Spot - dinerissa ja juotiin kahvit Tim Hortonsissa, joka on Kanadan oma Starbucks. Starbuckseja toki Kanadasta löytyy myös niin paljon, että kun mister A seitsemännen tuhannen kerran huikkasi: "Hei, Starbucks!", paloi mulla jo käämit :D  

Takaisin Vancouveriin päin, kun lähdettiin, poikettiin viinitiloilla. Maistelukierrokselle ei lähdetty, koska lyhyemmät matkaseuralaiset :) Näillä tiloilla maistelukierrokset olis muuten olleet ilmeisesti ilmaisia. Aika kiva! Niin kaunista oli joka puolella, että taas sai suu auki ihmetellä. En oo koskaan aiemmin käynyt viinitilalla enkä yhtään tiennyt mitä odottaa. Viinit kasvoi mahtavan suorissa riveissä ja tilat oli aivan supersiistejä. Paluumatka Vancouveriin, kun alkoi, oli taas sata uutta juttua kokemusten arkussa. Aika mahtavaa! 

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Whistler

Whistler on n. 9500 asukkaan kunta Kanadassa n. puolentoista tunnin matkan päässä Vancouverista. Lähellä on Rannikkovuoret ja me(kin) yövyttiin Whistler Blackomb - urheilukeskuksessa, joka on saanut nimensä viereisistä vuorista.

Sää oli harmaa ja välillä satelikin, mutta se ei haitannut. Käytiin pomppimassa trampoliinipuistossa ja vuokrattiin fillarit, joilla ajeltiin tsiigaamaan upeita vihreitä järviä. Käveleskeltiin kylässä ja ihmeteltiin hissejä, joista joka toinen kuljetti ihmiset ja joka toinen fillarit vuoren kylkeä ylös. Syötiin paikassa, jossa kaikki annokset maksoi alle kuusi kanadan dollaria ja ihmeteltiin huikean vihreänä kylän läpi virtaavaa jokea. Hotellissa lämmiteltiin superlämpimässä ulkoporealtaassa ja tytöt oli ihan onnensa kukkuloilla.

Paikka oli upea! Korkeana kohoavat vuoret, mahtavan väriset vedet ja suuret puut oli jotain aivan huikeaa. Hoodit ja hotellien nimet oli kaikki sellaisia, että mulla tuli joka nurkalla Twin Peaks-mieleen. Fiilis ei tokikaan ollut läheskään yhtä aavemainen :D Sarjahan on muuten kuvattu Washingtonissa, ei niin kauhean kaukana Whistleristä. 

Ensi kertaan jäi pari juttua hampaankoloon ->

Olin varma, että näkisin karhun, koska niitä kuulemma alueella pyörii ihan välillä kylässä saakka. Whistlerin karhut on pienempiä, kuin pohjoisen harmaakarhut. En nähnyt. No joo, olis voinut toki vähän jännittää jos karhu olis kävellyt vastaan ja Suomessa ihan oikeasti pelkään aina metsässä ollessani, että osun samoille mestoille metsän kuninkaan kanssa. Tuolla jotenkin se tuntui kuitenkin paljon vähemmän pelottavalta ja olisin tahtonut vaikka auton ikkunasta yhden otson nähdä. Se jäi nyt kuitenkin seuraavaan kertaan. 

Toinen juttu, mikä tehdään ensi kerralla, on peak to peak- gondoli. Hissit vie ylös molempien vierekkäisten vuorten rinteitä ja yksi gondoli menee huipulta toiselle. Tällä kertaa oli auki vain se, jossa loppumatka olisi pitänyt tehdä tuolihissillä. Mua ja ysiveetä alkoi "vähän" jännittää. Loppuviimein asian ratkaisi pilvet, jotka peitti lähes koko näkymän. Ensi kerralla on toivottavasti kirkasta ja päästään tsiigaamaan näkymiä yli vuorten.

Lopputulos -> En ihmettele, että sisko kamujensa kanssa käy niin usein Whistlerissä. Rento ja aktiivinen ilmapiiri tuntui tosi kivalta ja oli kyllä hitsin makeeta, että päästiin näkemään tuo paikka. Kommenttien perusteella ainakin yksi teistä siellä ruudun toisella puolella on käynyt Whistlerissä. Mites, löytyykö muita?

Kivaa viikonloppua!

Sannis

P.S Muistatko Whistlerin talviolympialaiset vuonna 2010?

Roadtrip

Kuuden päivän roadtripiltä kotiuduttu takaisin Vancouveriin. Odotellaan tässä kahvikupin äärellä, että ysivee heräis yöunilta. Mini heräs just. Kello on 11.13. Vähän väsynyttä porukkaa täällä tällä hetkellä. Ite nukuin ihan yli huonosti ja olotila on niinkuin krapulaisella :D 

Viime päivien aikana ajettiin Vancouverista vuorille Whistleriin ja vietettiin siellä pari yötä. Sieltä jatkettiin aivan upeaa maisemareittiä pitkin Kelownaan, jossa shoppailtiin, uitiin ja käytiin viinitiloilla. Huikea retki ja niin paljon ihmeteltävää. Kamerassa on kuvia vaikka kuinka paljon, mutta ne saa pysyä siellä vielä hetken. Haluan käydä niitä läpi ihan rauhassa kotona fiilistellen. Tässä sen sijaan muutama pikanäpsy puhelimesta ->

Sää on ollut vaihteleva. Ensin oli aurinkoista. Välillä satoi, oli viileämpää ja ihmeteltiin harmaita pilviä. Nyt paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja me lähdetään vielä haukkaamaan annos Vancouveria. Vähän alkaa tosiaan jo kaikkia ramppaaminen väsyttää ja omaa sänkyä on kyllä ikävä, mutta oi morjens mikä retki tämä on ollut. Niin mahtavaa on ollut päästä näkemään paikkoja, joista siskonen on vuosien aikana puhunut. Hyvin se vaan jaksoi tätä meidän rymysakkia ajeluttaa pitkin Kanadaa

Roadtripillä oltiin tosiaan tiiviisti yhdessä koko porukka koko ajan, mutta tänään annetaan Tanjalle pieni huilitauko ja lähdetään taas omalla jengillä liikenteeseen. Aiotaan ostaa day pass ihaniin taksiveneisiin, jotka ajelee tässä kapungin edustalla ja mennä just sinne mihin nokka milloinkin näyttää.

Kesäloman toka viikko puolessa välissä. Nopsasti menee kuulkaa. Ootteko te jo lomalla?

Sannis

Vancouver Instagram

Heheii! Mitä kuuluu?

Viime viikolla alkuviikosta pyörittiin neljä päivää pitkin poikin Vancouverin keskustaa ja on se upea. Kilometrien pituinen SeaWall, kävelykatu rannassa jatkuu piiiiitkälle ja sen varrelta löytyy vaikka mitä katseltavaa. Rantaa toisen perään, upeita veneitä, puistoja ja leikkialueita. Muutaman korttelin päässä rannasta nousee uusimmat pilvenpiirtäjät ja Gastownista löytyy vanhinta Vancouveria, joka oli ehkä mun suurin suosikki.

Pienellä kivalla paatilla seilattiin Granville Islandiin, josta löydettiin vaikka mitä tsiigailtavaa ja turistibusseilla ajeltiin ristiin rastiin kaupunkia. Ostettiin rantakiskasta hodarit ja shoppailtiin lenkkareita Costcosta. Pilvisenä päivänä käytiin Vancouverin akvaariossa ja ostettiin turistikaupoista kaikenmaailman Canada-lippikset, -hupparit ja -teepparit. Kyllä täällä kuulkaa aivan heleppoo on olla :)

Terkkuja!

Sannis

Matkalla

Terkkuja Vancouverista!

Matka meni todella hyvin. Junamatka meni nappiin kerrankin. Ei viivästyksiä, ei ongelmia. Huippu palvelu VR:n konnarilta, joka vaihtoi lennosta lippujen kohteeksi lentoaseman, vaikka olin epähuomiossa varannut Helsingin rautatieasemalle.

Lentoaseman vieressä Scandicissa käytiin pikauinnilla, syötiin ja nukuttiin yllättävän hyvin ennen klo neljän herätystä. Lentokentällä meinasi ressi iskeä ysiveelle, kun turvatarkastuksessa piti avata laukku ja pengastaa kaikki tavarat, mutta selvittiin täpärästi :) Lento Manchesteriin oli nopea kolmetuntinen. So far so good.

Manchesterin kentällä oltiin ensimmäistä kertaa ja se oli kyllä nihkeä mesta. Jonotettiin, jonotetttiin ja jonotettiin. Vessat oli likaiset ja kaikki jotenkin nuhjuista. Ruokapaikoista ei löytynyt ainuttakaan puhdasta pöytää ja mister A vannoikin, että yhteenkään ton näköiseen Burger Kingiin ei enää koskaan astuta. Neljän tunnin vaihtoajasta ei jäänyt yhtään ylimääräistä odotteluaikaa ja kaiken jonottamisen jälkeen saatiin kävellä melkein suoraan koneeseen.

Koneessa sitten istuttiinkin semmoset 11h. Huuuuuh! Kaksi tuntia vierähti odottaessa. Kentällä tuli joku probleema heti sen jälkeen, kun oltiin päästy koneeseen ja osa matkustajista joutui turvatarkastukseen uudelleen. Siinä sitten odoteltiin tosiaan se pari tuntia ennen kuin päästiin edes ilmaan, jossa vietettiin yhdeksän tuntia. Tuli siinä kaikille hetkeksi suru puseroon, kun selvisi, että koneessa ei ookaan puhelimille latauspaikkoja tai tabletteja istuinten selkänojissa. Olin etukäteen tarkistanut, että kaikki hienoudet koneesta löytyy ja tytöt kyllä pettyi. Varsinkin, kun ysiveen puhelimessa oli akkua jäljellä kaikki 20%. Itellekin pukkas vähän hikeä, kun mietin kuinka tyttöjen kärsivällisyys riittää.

Aina jaksan kehua sitä, kuinka reippaita matkustajia meidän tytöt on ja edelleen jatkan samaa virttä. On ne uskomattomia pikkumuikkeleita! Kärsivällisyys riitti kaikilla ja perille päästiin niin, että suurimmat ongelmat oli puutuneet peput ja jumittavat koivet. Seattlessa päästiin tullin läpi suht nopsasti ja päästiin jatkamaan autolla. Siskonen haki meidät ja tovi vietettiin vielä Amerikan ja Kanadan välissä tullissa. Vähän yli vuorokausi koko projektiin taas meni ja voin kertoa, että kyllä uni maistui, kun pää osui tyynyyn.

Pari päivää ollaan nyt heiluttu pitkin Vancouveria. Ollaan kävelty ja ollaan ajeltu sightseeing-busseilla pitkin ja poikin. Siskosella on vielä työpäiviä, mutta on ollut helpompi mennä, kun ollaan tietysti saatu hyvät ohjeet, mihin suuntaan kannattaa lähteä.

On tämä upea kaupunki! Mahtavat  maisemat ja vaikka kuinka paljon tekemistä. Yllättävän helppo tässä on kulkea. Kadut on selkeästi merkitty ja kaikkea löytyy, mitä tarvitsee. Kerron myöhemmin lisää. Nyt on pakko mennä :)

Sannis