Virroilla

Tällä viikolla käytiin Virroilla. Ei ollut mitään erityistä syytä lähteä juuri sinne. Se vain sattui osumaan silmään, kun selailin leirintäopasta ja siellä on Vankkurimännikkö, leirintäalue, joka kuuluu Caravan huiput-ryhmään. Caravan huiput on alueita, joissa varustelutaso on hyvä ja kirjoittajan kokemuksen mukaan nämä alueet on aina siistejä. Ei uusimpia, mutta hyvin pidettyjä. Caravan huiput on kaikki SFC-alueita (oon ainakin ymmärtänyt) eli ovat karavaanareiden yhdistysten ylläpitämiä. Uskon, että se mikä tekee näistä paikoista laadukkaan, on se, että ihmiset, jotka alueita ylläpitää, käyttävät niitä myös itse. He huomaavat pienet puutteet ja jutut, jotka olisi hyvä olla olemassa. Yrittäjävetoisissa paikoissa ei yrittäjät varmastikaan samalla tavalla käytä itse tiloja ja silloin vaikeaa huomata, että olisipas hei kiva, jos tässä kylpyhuoneessa olisi joku penkki.

Autoon tuli, yllätys yllätys, pieni yllärihuolto juuri ennen reissuun lähtöä ja kesäkassa pieneni muutamalla satasella. Onneksi mister A hoitaa hommelin, kuin hommelin ja onneksi osia oli huoltoliikkeessä hyllyssä. Saatiin siis auto lähtökuntoon. Aikaa vaunureissuille on tänä vuonna hyvin rajallisesti, joten päätettiin vallitsevien seikkojen valossa pysyä nyt lähimaastossa. Säästetään vähän polttoainekuluissa eikä aikaa tarvi kuluttaa autossa istumiseen.

Vankkurimännikkö oli iso alue, mutta siellä oli yllättävän rauhallista, vaikka täysi sesonki on päällä. Sää oli lämmintä ja viileämpää vuorotellen, mutta sadetta saatiin vasta viimeisenä yönä, joten oikein hyvä meidän oli Virroilla olla. Laitettiin vaunu alueen perimmäiseen nurkkaan, jossa ei paljoa asukkeja näkynyt, mutta huoltohommat (suihkua lukuunottamatta) oli ihan vieressä. Suihkut oli alueella vain yhdessä (siellä toisessa) päässä ja se oli vähän outoa, kun paikkoja oli kuitenkin reilusti yli 200. Suihkussa ei kuitenkaan onneksi tarvi yleensä rampata montaa kertaa päivässä ja Jupiterillahan sinne nopeasti hurautti jos ei hutsittanut kävellä. Minillä varsinkin on niin kiirusta yleensä, että tokassa kuvassakin näkyvä "naisten kaupunkipyörä" on reissuilla kovassa käytössä :D

Jupiterin alla olevassa kuvassa on tilaussaunan uintipaikka ja sen alla on itse tilaussauna. Sauna ja saunapaikka oli tosi kivat, kuten kuvasta näkyy. Parilla kympillä sai saunoa omalla porukalla 50 minuuttia, joka meni nopsasti, kun minin kanssa rampattiin vuorotellen veteen ja lämmittelemään. Mister A karkasi jo puolen tunnin jälkeen ettei Saimin tarvinnut olla vaunulla yksin. Yleisiä saunoja ei tässäkään paikassa testattu, vaikka Vankkurimännikössä oli oikein kokonainen saunamaailma.

Mister A ja mini kalastelivat tällä retkellä useampaan otteeseen. Meillä oli toinenkin pyörä Jupiterin lisäksi mukana ja kaksikko huristeli sinne sun tänne kala-apajien toivossa. Sillä välin kirjoittaja sai tehdä rauhassa ristikoita ja pitää vaunua ihanan siistinä. Seitsemäntoistavee ei ollut tällä retkellä mukana, vaan oli Vaasassa duunaamassa viimeisiä työpäiviä tälle kesälle. Kirjoittajakin sai maistiaiset Vankkurimännikön ympärillä olevasta suht mäkisestä maastosta, kun vedettiin minin kanssa ylämäki-alamäkirallia maisemia katselemaan. Mutsi kolmivaihteisella Jupiterilla tietysti :D Vankkurimännikössä oli kivasti monenlaista puuhaa, joten pelailtiin myös bilistä ja sulkista. Pienemmille lapsille paikasta löytyi useampi leikkipaikka ja -huone. Nice!

Ihan leirintäalueen lähellä on Torisevan rotkojärvet ja käytiin niitä tottakai ihastelemassa. Olipa huikeat maisemat. Järvien lähistöllä olisi ollut reilun kuuden kilometrin pituinen luontopolku, mutta me ei sitä lähdetty tällä kertaa kiertämään. Vaikka kirjoittaja pyörii aina jossain metsiköissä, keskellä kesää joutuu vähän kuitenkin vältellä. Kaikki kolme muuta vuodenaikaa käy, mutta keskellä kesää ötökät syö meidän allergiset niin huonoon kuntoon, että hoidellaan kävelylenkit tässä heinäkuulla vain metsien lähistöllä tai maksimissaan reunamilla.

Kolme yötä, tiistaista perjantaihin viihdyttiin Virroilla ja sen jälkeen oli aika nostaa kytkintä.

Sannis