Viime aikoina

| Kesäkuu alkoi töissä Mocktaileilla |

| Yksi maailman ihanimmista paikoista on Pietarsaaressa |

| Fäbodassa |

| Tänä kesänä heräsin mökiltä kerran |

| Vielä sovitaan mister A:n kanssa samaan kuvaan |

| Auringonlaskuihin ei kyllästy koskaan |

| Kymmenes kesä porrastreenejä |

| Fondiksen ahven oli täydellistä |

| Fiuden mittariin on tullut mukavasti kilsoja |

| Ihan aina ei oo pysyneet kaikki rattaat hallussa |

| Ystävien kanssa vietetty aika on parasta |

| Kesän parhaita paloja |

***

Terkkuja!

Sannis

Jaarittelua

On tämä elokuu aina aikamoista hurlumheitä! Nyt on perjantaiaamu ja lähden pian töihin. Sen jälkeen aion ottaa hyvin rauhallisesti viikonlopun. Eilen kuvattiin uudet brändikuvat duunissa ja huhheliheijjaa, mikä vauhtipäivä meillä oli. Töiden jälkeen lähdin melkein samantien kuskaamaan seitsemäntoistaveetä ratsastamaan ja kävin ruokakaupoilla, joten huilia ei tullut missään välissä. Tänään koitan siis ottaa vähän iisimmin.

Tässä(kin) kuussa on tapahtunut paljon kaikenlaista. Oon myös tehnyt suunnitelmia syksylle ja muutaman varauksenkin; vähän teatteria, pari pientä kotimaanreissua ja sen sellaista. Yksi retki on jo kevään puolellekin suunnitelmissa, mutta se on vasta ajatuksen tasolla. Meillä on seitsemäntoistaveen kanssa Skotlanti mielessä ja saapa nähdä kuinka onnistuu. Neiti täyttää kahdeksantoista ensi vuoden puolella ja faija eli pappa jo kyseli, mitäs voisi synttärilahjaksi laittaa. Matkaraha olisi siis oikein kiva :)

Täysi-ikäistyvän on ollut tarkoitus ilmoittautua autokouluun tänä syksynä. Päätettiin jo aiemmin, että me ei itse opeteta. Eilen kuitenkin kun tarkisteltiin hintoja vielä tarkemmin, alistuin kohtalooni ja tein opetuslupahakemuksen. On se hiton paljon edullisempi vaihtoehto. Tänään toki mietin, olisko kuitenkin ollut parempi, että mister A opettaa :D Hmm.. tulipa mieleen, voiskohan sen luvan hakea molemmille? Pitääpä tarkistaa.

Semmosta. Ei siis oikein mitään erityistä asiaa, kunhan nyt jaarittelen. Ja nyt laitan kamppeet kasaan ja lähden kurvailemaan töihin. Kivaa viikonloppua ja saarikaudenpäättäjäistä! Älkää pommitelko!

Sannis

KAJ på hemmaplan

KAJ på hemmaplan-konsertti oli kyllä yksi tämän kesän kohokohdista <3 Kirjoittaja on fanittanut KAJta jo vuosia ja tämä taisi olla nyt neljäs kerta, kun kuulen heitä livenä. Kaverit on kivan oloisia ja myös nuoremmalle yleisölle sopivia. Musa on vaihtelevaa, tarttuvaa ja tanssittavaa. Huumori ja jutut elämästä pienissä maalaiskylissä (ja niiden ulkopuolella) on superhauskoja. What's not to like?

Olin erittäin iloinen, kun KAJ pääsi vihdoin suuremman kansan suosioon euroviisujen myötä. Tämä Vaasan keikka oli ilmeisesti heidän uransa suurin oma konsertti. Katsojia oli kuulemani mukaan lähemmäs 10000 ja osa oli tullut kaukaakin. Esim. sisareni, joka on Kanadassa asti suuri KAJ-fani. Aina naurattaakin, kun meidän likat sanoo, että KAJsta tulee mieleen Kanada. Että Vöyrin murteella svenskaavasta huumoribändistä tulee jostain ihmeen syystä mieleen Kanada? Saatettiin kuunnella näitä biisejä "vähän", kun oltiin retkellä vaahteranlehtimaassa muutamia vuosia sitten. 

Sää oli täydellinen konsertille. Ei kuuma eikä kylmä. Aurinkokin näyttäytyi. Porukka oli hyvällä fiiliksellä ja ikähaarukka oli melkein vauvasta vaariin. Bändi tuntui itse(kin) olevan ihan liekeissä ja sehän on aina katsojalle ja kuuntelijalle tosi kiva juttu. Keikka oli pitkä, kaksi tuntia ja kuultiin kaikki suosikit. Pari biisiä oli itselleni outoja ja mukana oli yksi ihan uusikin tsibale. Mietin vain siinä kuunnellessa, miten sitä voikaan äänet osua jokaiseen nuottiin, vaikka samalla soittaa ja/tai tanssii ja/tai riekkuu ympäri lavaa.

Olin matkassa mister A:n, siskosen ja mutsin eli mummun kanssa. Kaikki tykkäsivät. Mister A ei niin ruotsia ymmärrä, joten vitsit menee vähän ohi, mutta diggailee bändiä kyllä silti ja on myös vaikuttunut tyyppien taitavuudesta live-esiintymisissä. Sanoisin, että tämä ei ollut meidän ensimmäinen eikä myöskään viimeinen kerta, kun KAJta lähdetään kuuntelemaan! Hyvä!!

Olitteko paikalla? Mitä tykkäsitte?

Sannis

Kalle's Inn

Tänä vuonna syksyn kick-off vietettiin duuniporukalla Kalle's Innissä. Kalle's Inn on loma- ja tapahtumapaikka Vaasan ulkosaaristossa ja tuntuu, että se on ollut olemassa aina. Miten ihmeessä tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun kävin siellä? Miten ei oo koskaan tätä ennen tullut mitään tilaisuutta, minkä vuoksi tie olisi vienyt Raippaluodon saaren kaukaisempaan kärkeen, jossa Ruotsi on lähempänä, kuin Vaasan keskusta?

Jo pelkkä Raippaluodon sillan ylitys on itselleni aina elämys. Enää ei silta olekaan Suomen pisin, mutta toki riittävän suuri siihen, että sen yli ajo laittaa aina vähän sydäntä pompottamaan. Niin nytkin. Meri, taivas ja Merenkurkun saaristo on niin täysin kirjoittajan sielunmaisema ja suuri rakkaus, että mietin miksi on mennyt niin pitkä siitä, kun viimeksi ollaan Raippaluodossa käyty.

Kalle's Innin tervetulomocktailit oli herkulliset. Tyrniä tietenkin. Ruoka oli todella maistuvaa ja kolmen ruokalajin menusta jokainen lautasellinen osui kirjoittajan makuhermoon. Leipä niin kovasti, että aloin heti kotiin päästyäni googlettaa, kuinka voita vaahdotetaan. Kaikki tilat oli niin siistit, että vessassa nurkkia katsellessani mietin, miten voi edes olla niin siistiä. Meille oli varattu iso sauna, joka todella oli iso. Merivesi oli kuulemma lämpimämpää, kuin mitä se oli koko kesänä ollut ja jos se tuntui silti liian kylmältä, oli vaihtoehtona lämmitetty palju. Itse kävin pulahtamassa muutamaan otteeseen ja testasin myös paljun sen vähän jo jäähdyttyä.

Kalle's Inn oli itselleni aivan täydellinen elämys ja paikka. Mietin, pääsisinkö joskus yöpymään siellä. Yöpymiseen siellä toki taitaa olla vain lasitaloja eikä ne tunnu niin miellyttävältä ajatukselta, mutta luin, että niistä löytyy kyllä ilmalämpöpumppu. Voisi helpottaa hommaa huomattavasti :D Tai ehkä talvella, kun on pimeää? Anyway, toivon, että tie vie Kalleen vielä uudelleen. Ehkä viisikymppisten kunniaksi muutaman vuoden päästä?

"Kalles Inn sai alkunsa rakkaudesta saaristoon ja halusta jakaa sen karu kauneus muiden kanssa. Alun perin perinteisenä saaristolaismajatalona ja tilausravintolana tunnettu kohteemme on vuosikymmenten saatossa kasvanut kansainväliseksi resortiksi, menettämättä kuitenkaan juuriaan. Nimi “Kalles Inn” kantaa mukanaan tarinoita vieraanvaraisuudesta, joka on aina ollut toimintamme ydin." kallesinnresort.com

Mukavaa tätä päivää!

Sannis

Leffakriitikko: The Invite.

The Invite ei päässyt suosikkien listalle, mutta kyllä sen nyt katsoi mielummin, kuin selkäänsä otti. Ei mikään mestariteos noin niinkuin omaan silmään. Tai korvaan. Nimenomaan korvaan, sillä tämä leffa oli all about talking. Alussa puhetta oli niin paljon, että aivan hengästytti ja mietin josko leffa jatkuu ihan samanlaisena loppuun asti. Ei onneksi jatkunut, vaan homma rauhoittui hitusen ja omakin rauhattomuus laantui.

Olivia Wilde ja Seth Rogen esittävät pariskuntaa, joille naapurit, Penelope Cruz ja Edward Norton tulevat kylään. En edes muista roolihahmojen nimiä, joten siksi tässä arvostelussa on nyt tarjolla vain näyttelijöiden nimiä. Tunnelma on kireä heti kättelyssä, kun ensin mainitut tappelevat eikä talon isäntä (Rogen) haluaisi vieraita ollenkaan. Naapureiden saavuttua homma alkaa aika nopsasti eskaloitua vähän erikoisille urille.

Tätä katsoessa arvaa nopeasti, että jaahas, tämä tuleekin olemaan sellainen leffa, jossa kaikki perustuu dialogiin ja siihen, kuinka hyvin näyttelijät onnistuvat viemään sen avulla elokuvaa eteenpäin. Koko elokuvassa on tasan neljä hahmoa ja näyttelijää ja kaikki tapahtuu yhdessä asunnossa. Aluksi homma vaikuttaa ärsyttävän farssimaiselta…ei ihan tämän katsojan lempparimeininki, mutta hitusen päästään siitä yli. Ei paljoa, mutta vähän. Jollain lailla kuitenkin sitten taas vetoaa nämä tämän tyyppiset jutut, joissa porukka ihmisiä on samassa tilassa ja käyvät koko tunteiden kavalkadin läpi yön aikana niin, että lopuksi kaikki ovat jo ihan rättipoikkiväsyneitä.

Vaikka leffa ei muuten niin huippu omasta mielestä ollutkaan, näyttelijät tekivät kyllä hyvää työtä. Mietin koko elokuvan ajan, mistä Olivia Wilde on tuttu. Vasta googletettuani tajuan, että Housesta tietenkin. Seth Rogenia en oo koskaan nähnyt missään muussa, kuin Paksuna-leffassa ja mietin onko hän kaikissa aina samanlainen. Löysin aika paljon yhtymäkohtia näiden kahden elokuvan roolisuorituksissa...toisaalta ärsyttävä, mutta toisaalta aika hauska. Penelope Cruz on ihan sopiva tähän. Hän ei ole kirjoittajan suosikki yleensä, mutta sopii tähän rooliin hyvin. Edward Norton on kaikista iloisin yllätys. Tykkäsin hänestä nuorempana paljon ja nyt olin jo unohtanut hänen olemassaolonsa. En toki ollut elokuvan aikana ihan varma, onko se hän, koska kasvoja on selkeästi korjailtu, mutta olihan se.

En nyt tiedä kannattaako tähän käyttää aikaansa..ehkä jos ei mitään muuta tekemistä just oo.

Sannis

Tortillaburgerit

Ootteko jo testanneet tortillaburgereita? Jossain vaiheessa niitä tuli koko ajan somessa vastaan ja mini päätti tietysti kokeilla. Miten ne onkin niin ihmeellisen hyviä?

Jauheliha painellaan ihan ohueksi kerrokseksi tortillan päälle ja maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Sitten paistetaan molemmin puolin paistinpannulla. Siihen asetellaan päälle sitten jäävuorisalaaattia (+ suolakurkkua ja muita omavalintaisia kasviksia) ja dippi. Me käytetään usein Taffelin Ranch-dippiä, joka sekoitetaan kermaviiliin. Bic Mac-kastikekin tähän kai sopisi tosi hyvin. Sitten vain tortillan taitto keskeltä ja ääntä kohden. Voi nam!

Suuremmalle porukalle en lähtisi näitä tarjoamaan, koska paistamisessa on aikamoinen homma ja melkeinpä nämä pitää syödä heti. Monesti, kun näitä tehdään, syödäänkin vähän porrastetusti. Jokainen syö omansa, kun se pannulta valmistuu :)

Kivaa tätä päivää!

Sannis

P.S. Piilotan blogin hakukoneilta pian. Jos siis tapaat etsiä blogin kirjoittamalla sen nimen Googleen, ota nyt koko osoite ylös -> sanniksenlife20.blogspot.com.

Vaunulla ja veneellä

Yhtenä viikonloppuna käytiin Parkanossa yhdentoista perheenjäsenen voimin. Kuvasaldo jäi aika laihaksi, koska oli kiire muissa hommissa, mutta sentään hienot loppukesän värit ja kikkurapää lempipaikassaan tuli ikuistettua. Parkano Camping osoittautui siis jo toisen kerran tälle kesälle paikaksi, johon pääsee aikamoisen mukavasti eri suunnista. Kaksi vaunua ja yksi mökki majoitti kaikki yöpyjät. Osa tuli päiväseltään käymään. 

Oli hyvää ruokaa, rantalentistä, tikanheittoa, uintia (vaikka oli hiton kylmä tuuli koko viikonlopun), hysteeristä naurua ja sen sellaista. Seitsemäntoistavee tiivisti homman sopivasti: "It's nice to have so much family here with us now!" Niin kyllä olikin. Harmillisesti aikaa oli vain viikonloppu, mutta ehkä seuraavalla kerralla ehditään olla pidempään. 

Sää oli tosiaan aikamoisen viileä järveltä puhaltelevan tuulen vuoksi. Viime postauksessa mietin josko vielä eleltäis hetken kesää, mutta Parkanossa syksy tuntui kyllä ehdottomasti olevan jo läsnä. Toisin oli sitten taas menneen viikonlopun lauantaina, kun viileämpien päivien jälkeen tuli yhtäkkiä aivan täysi kesä yhdeksi päiväksi.

Loppukesän migreeni saapui matalapaineen mukana ja jouduin jättää lauantaiaamulle suunnitellut porrastreenit väliin. Sain kuitenkin olon sille mallille, että lähdin treenien sijaan veneilemään. Mutsi eli mummu, isäpuoleni, Kanadan sisko ja hänen ystävänsä sekä mini oli suunnitelleet lähteä katselemaan Vaasaa mereltä käsin ja hyppäsin mukaan siihen porukkaan. 

Kolmisen tuntia ajeltiin Vaasan saaristossa. Migreenin takia kaikki aistit satakertaistuu, joten pienikin tuuli tuntui kuin nuppineuloilta iholla. Vedin veneen liikkuessa pitkähihaista päälle ja kaulahuivia niskaan ja onnistuin, kuin onnistuinkin nauttimaan olostani. Veneen hiljentäessä tai pysähtyessä sai ottaa kaikki pitkähihaiset nopeasti pois, koska aurinko paistoi kuumasti. Sää oli u-p-e-a, kuten kuvista näkyy! 

Tehtiin nopea pysähdys Jannen saluunassa, paikallisessa rannikkobaarissa ja törmäsin siellä lapsuudenystävääni, joka on asunut jo vuosia Italiassa. Ja siis.. en yhtään kummallisemmissa merkeissä, kuin niin, että avasin vessan oven, joka ei ollut lukittu. Vessakopissa sitten olikin joku, joka ei syystä tai toisesta ollut muistanut lukita ovea ja se joku oli ystäväni yli neljänkymmenen vuoden ajalta :D Tiesin kyllä, että hän on Vaasassa, koska juuri pari päivää ennen tätä kohtaamista oltiin vaihdettu koko vuoden kuulumiset meillä, mutta aikamoinen sattuma silti. Kaiken kruunasi se, että kun mutsi eli mummu naureskeli meidän säädölle ja sanoi jotain tyyliin: "Straight from Italy", kääntyi yksi vessajonossa oleva nainen katsomaan pitkään. Mutsi sitten häneltä kysyi vähän randomisti, että: "Are you from Italy?" ja siihen nainen pokkana: "Yes, I am. I studied in Vaasa University and we visit Vaasa in every ten years!". Voi yhyren kerran, mikä hämärä sattumusten sarja :D 

Kirjoittajan olotila oli sen verran parantunut, että jäätiin veneilyn jälkeen minin kanssa vielä mökille. Mini grillasi meille herkullisen lounaan siskosen ja mutsin eli mummun hankkimista ruokajutuista ja syötiin vatsamme täyteen. Sen jälkeen lämmitettiin sauna ja käytiin monta kertaa pulahtamassa jo viilentyneeseen meriveteen. Mini ja tätinsä sai meissä muissa aikaan pieniä sydämen tykytyksiä, kun päättivät alkaa harventamaan meriruohoja uimareitiltä viikatteella, kulkupelinään suppilauta. Huuuh! Ihmeiden ihme, vahinkoja ei sattunut ja suppilautakin säilyi ehjänä. Aivan upea kesäpäivä saatiin siis vielä tähän elokuun puoliväliin.

Mukavaa pian alkavaa viikkoa!

Sannis

P.S. Piilotan blogin hakukoneilta pian. Jos siis tapaat etsiä blogin kirjoittamalla sen nimen Googleen, ota nyt koko osoite ylös -> sanniksenlife20.blogspot.com.

Viittä vaille

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on viittä vaille valmis. Flunssa oli/on joku ihmeellinen miniversio. Vähän nokka vuotaa ja olo on nuutunut. Varsinkin aamuisin kurkku tuntuu ärsyttävältä, mutta muuten oireita ei oo paljoa mitään. En tiedä voiko tätä edes flunssaksi kutsua. Joku tilapäinen häiriö. Näin kohta neljäkymmentäkuusivuotiaana tuntuu, että koko ajan on joku pikku häiriö päällä, joten ehkä tämä onkin uusi normaali :D 

Tein maanantaina etäpäivän ja muuten business as usual. Vedin ohjaukset tavalliseen tapaan tiistaista eteenpäin ja ne tuntui kyllä kivoilta kuukauden tauon jälkeen. Olin tehnyt uudet ohjelmat suurimmaksi osaksi valmiiksi ennen lomaa ja vähän piti niitä nyt sisäistellä ennen tunteja.. että mitäs sitä onkaan ollut mielessä kesäkuulla, kun oon biisit ja liikkeet elokuun jumppiin valinnut. Jonkun pienen fiksauksen tein jokaiseen ohjelmaan, mutta pääasiassa setit toimi hyvin. Niillä on nyt hyvä mennä seuraavat viikot.

Sää on ollut harmaan sateinen nyt pari päivää. Tässä kohtaa vuotta, kun sateet alkaa, tarkoittaa se kirjoittajalle, että syksy saapuu. Jos ja kun lämpö ja auringonpaiste palaa, on jotenkin vaikea enää siihen suhtautua. Koitan tässä nyt muistutella itseäni, että on vasta elokuun 7. päivä. Jos syksy alkaa nyt, on se aika hitsin pitkä… että voisi sitä vielä muutamia kesäpäiviä elellä. Eikös elokuu oo vielä kesäkuukausi?

Tämä kesä on ollut niin mukava, että siinäkin mielessä sitä voisi jatkaa vielä vähän aikaa. Kivoja kesäjuttuja on vielä kalenteriin merkittynä. Kanadan siskokin on laskeutunut Suomen maaperälle, joten sehän tarkoittaa, että luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita seuraaville päiville ja viikoille :)

Sovitaanko, että on vasta viittä vaille syksy ja mennään kesää vielä hetki, jooko?

Sannis

Booklover: Jännäreitä

Blogin kirjoittaja ei oo mikään jännärityyppi. Mikä tahansa voi olla turhan jännittävää ja yleensä välttelen kaikkea, mistä mielikuvitus voi lähteä liikaa laukalle. Nyt sattui kuitenkin muutama hyvä ehdotus näköpiiriin ja päätin kuunnella. Ehkäpä kaikki ei olleet varsinaisia jännäreitä, mutta ei ihan kevyttä kenttäsettiäkään. Kolmas oli varmaan ensimmäisen dekkari, jonka oon lukenut. Kolme ekaa oli tämän lukijan eli kuuntelijan mielestä hyviä, neljäs ihan huuhaata.

Älä päästä häntä sisään - Lisa Jewell

Ensimmäisenä ottaa hitusen hermoon ärsyttävä lukija. Toivoisin, että miehen osan lukisi mies. Joskus oon lopettanut kuuntelun jo heti alkuun, mutta nyt päätin jatkaa vähän raskaasta lukijasta huolimatta.

Kirja kertoo miehestä, joka huijaa naisia. Juoni kerrostuu tässä aika makeasti. Vähän pitää miettiä välillä tarkkaan, mitä aikaa nyt eletään ja kukas nainen tässä nyt olikaan kierroksessa. Naisia olisi ehkä siinä mielessä voinut olla vähemmänkin, mutta ehkä kokonaisuus olisi kärsinyt siitä. 

Tässä kirjassa on tehty ihan hyvä veto paljastaa aika iso juttu keskivaiheilla kirjaa. Jos siihen mennessä on mielenkiinto herpaantunut, herää se uudelleen. Loppu oli vähän nuiva. Hyvin ennalta-arvattava. Kokonaisuudessaan kuitenkin aivan hyvä.

**

Kihlaus - Samatha Hayes

Tässäkin lukija on vähän ärsyttävä, mutta pärjään tälläkin kertaa asian kanssa. Tämä kirja kertoo Hannahista, jonka menneisyyttä ei kukaan hänen perheestään tiedä. Elämä on sujunut mukavasti jo pitkään, kunnes Hannahin tytär esittelee sulhasensa, joka on suoraan Hannahin entisestä elämästä ja sen jälkeen kaikki onkin vaarassa tuhoutua.

Tätä lukijaa kiinnostaa tässä kirjassa työntekijöiden ja ihmiskaupan uhrien elämä bordellissa. Kirja on toki fiktioita eikä asioihin paneuduta yli tarkkaan, mutta se taitaa ollakin ihan hyvä niin. Kirjassa on jonkin verran epärealistisia juttuja, mutta niinhän näissä aina. Kirjan arvosteluissa kehutaan yllättävää loppuratkaisua. Tekstissä kyllä tiputellaan niin paljon vihjeitä, että itse pystyin arvaamaan lopun kaikki palikat kohdilleen. 

Taas kerran: Aivan hyvä, mutta lopulta olisin toivonut jotain enemmän. 

**

Tyttö hiljaiselta järveltä - Leslie Wolfe

Sarjamurhaajakirja. Ei tämän lukijan lempiaiheita. Lopetin aikanaan esim. Criminal minds-sarjan katsomisen, vaikka se oli hiton hyvä. En kuitenkaan kestänyt niitä kaikkia kauheuksia toistensa perään. Tämän pystyin kuitenkin kuunnella, vaikka osa kohdista saikin kämmenet hikoamaan. Tärkeintä on varmaan se, että kuuntelee/lukee vain yhden tätä genreä ja sen jälkeen sitten jotain kevyttä höttöä ennen seuraavia kamaluuksia.

Kirjassa kertojana on eri henkilöt. Välillä murhien selvittäjät, välillä naiset, jotka ovat vangittuina, välillä murhaaja. Tämä on itselleni aina mieluinen systeemi, niin päääsen helpommin jokaisen korvien väliin. Tekijä tuli tässä tietoon suht aikaisessa vaiheessa eikä sitä pitkitetty ihan loppuun saakka. Itse ehdin jo arvailla vähän yhtä toista tyyppiä, mutta onneksi hän se ei ollut. 

Hyvä tämäkin, mutta loppu vähän pöljä. Mikä ihme mulla on näiden loppujen kanssa?

**

Lomamökki - Daniel Hurst

Kaksi pariskuntaa lähtee viettämään vapaapäiviä toisen pariskunnan syrjäiselle mökille ja homma leviää käsiin. En jaksa edes kertoa enempää. Enkä voi uskoa, että löysin tästä kirjasta useamman positiivisen arvostelun. Jankuti jankuti jankuti.. mitä jankkausta ja toistoa. Huoh!! Juonta ei nimeksikään, homma etenee jotenkin kökösti ja loppu aivan yli pöljä. Aikamoista ajanhukkaa!

**

Ootteko lukeneet tai kuunnelleet näitä? 

Sannis

Sillankorvassa

Yksi kesäviikonloppu vierähti ystävien kanssa Evijärvellä. Sillankorvan leirintäalueella ei oltu käyty koskaan ja sinne sitten suunnattiin. Oli vähän sadetta ja harmaata ja sitten taas välillä oli aivan upeaa auringonpaistetta. Semmostahan tämä usein on :) Ystävät oli matkassa retkipakulla ja saatiin kivasti auto sekä vaunu vastakkain niin kuin yhteisellä reissulla pitääkin, että hommat skulaa mahdollisimman kätevästi.  

Tämäkin reissu oli kiva. Ei tehty mitään niin erikoista, mutta silti kaikki oli vähän erityistä. Ensimmäistä kertaa meidän mukana karavaanireissulla oli taapero ja hänkin tuntui nauttivan olostaan. Mini jaksaa puuhailla pikkutyypin kanssa ihanasti ja sai itsekin siitä mukavaa tekemistä, kun pomppivat trampalla ja hengailivat leikkipaikalla. Ystävät kertoi pikkutyypin nukkuneen makeasti läpi molemmat yöt, joten päivän puuhat oli varmasti väsyttäneet sopivasti.

Osa kävi uimassa, osa kävi kalassa ja osa pelasi minigolfia. Käveleskeltiin aluetta ristiin rastiin. Niitä perushommia siis. Ruuat vaunulla meni nappiin. Ystäväni tekaisi meille herkulliset kreikkalaiset salaatit ja mister A onnistuu aina grillaamaan niin hyvät lihat. Perunoita laiteltiin tällä kertaa monella tavalla ja mietin, että reissulta kotiin jäänyt seitsemäntoistavee olisi rakastanut varsinkin fetaversioita. Vielä ehditään niitä toki tehdä uudelleen tämän vuoden puolella. Uskon, että muutama reissu on vielä edessä ennen kuin vaunu menee talviteloille.

Leirintäalue oli hienolla paikalla, mutta vähän rempallaan ja monta juttua olisi saanut pienellä fiksauksella paremmaksi. Ruokapaikka oli hyvä. Mini kävi ostoksilla pariinkin otteeseen ja oli kuulemma oikein maistuvaa. Juteltiin kotimatkalla leirintäalueesta, kuten aina kun lähdetään jostain ja mini oli sitä mieltä, että kaikki oli oikein passelisti. Viitoin siinä sitten mister A:n pitämään mölyt mahassaan enkä itsekään alkanut jauhaa liian harvoin tyhjätyistä roskiksista tai miesten vessassa sijaitsevasta kemssan tyhjäyspisteestä. Jokainen tottakai saa sanoa mielipiteensä, mutta oon huomannut, että aikuisten valitus pilaa joskus lasten ilon ja hyvän muistijäljen.

Kivaa viikkoa! Itse aloitan työt loman jälkeen erikoisemmin eli pienessä flunssassa ja etäversiona. Aikamoinen ajoitus tällä lentsulla :D

Sannis

Elokuun eka

16. elokuun ensimmäinen. Vietettiin päivä ystävien kanssa vaunulla ja se sopi oikein hyvin. Ajatukset oli 99% muissa, iloisissa jutuissa. Vähän nuhjuinen olo kuitenkin, kuten aina Tommin syntymäpäivänä. Se alkoi taas tuntua jo vähän aiemmin, mutta tänä vuonna meni edeltävät päivät ehkä helpoiten so far. Ei turhaan sanota, että aika parantaa. Hitaasti se tässä tapauksessa operoi eikä varmastikaan kokonaan vie kipua ja ikävää koskaan, mutta vähitellen on helpompaa.

Meillä olisi nyt 16-vuotias poika. Se tuntuu kummalliselta. Mutta jos meillä olisi, niin eihän se tuntuisi kummalliselta ollenkaan. Hyvää syntymäpäivää sinne jonnekin <3

Sannis