Viittä vaille

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on viittä vaille valmis. Flunssa oli/on joku ihmeellinen miniversio. Vähän nokka vuotaa ja olo on nuutunut. Varsinkin aamuisin kurkku tuntuu ärsyttävältä, mutta muuten oireita ei oo paljoa mitään. En tiedä voiko tätä edes flunssaksi kutsua. Joku tilapäinen häiriö. Näin kohta neljäkymmentäkuusivuotiaana tuntuu, että koko ajan on joku pikku häiriö päällä, joten ehkä tämä onkin uusi normaali :D 

Tein maanantaina etäpäivän ja muuten business as usual. Vedin ohjaukset tavalliseen tapaan tiistaista eteenpäin ja ne tuntui kyllä kivoilta kuukauden tauon jälkeen. Olin tehnyt uudet ohjelmat suurimmaksi osaksi valmiiksi ennen lomaa ja vähän piti niitä nyt sisäistellä ennen tunteja.. että mitäs sitä onkaan ollut mielessä kesäkuulla, kun oon biisit ja liikkeet elokuun jumppiin valinnut. Jonkun pienen fiksauksen tein jokaiseen ohjelmaan, mutta pääasiassa setit toimi hyvin. Niillä on nyt hyvä mennä seuraavat viikot.

Sää on ollut harmaan sateinen nyt pari päivää. Tässä kohtaa vuotta, kun sateet alkaa, tarkoittaa se kirjoittajalle, että syksy saapuu. Jos ja kun lämpö ja auringonpaiste palaa, on jotenkin vaikea enää siihen suhtautua. Koitan tässä nyt muistutella itseäni, että on vasta elokuun 7. päivä. Jos syksy alkaa nyt, on se aika hitsin pitkä… että voisi sitä vielä muutamia kesäpäiviä elellä. Eikös elokuu oo vielä kesäkuukausi?

Tämä kesä on ollut niin mukava, että siinäkin mielessä sitä voisi jatkaa vielä vähän aikaa. Kivoja kesäjuttuja on vielä kalenteriin merkittynä. Kanadan siskokin on laskeutunut Suomen maaperälle, joten sehän tarkoittaa, että luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita seuraaville päiville ja viikoille :)

Sovitaanko, että on vasta viittä vaille syksy ja mennään kesää vielä hetki, jooko?

Sannis

Booklover: Jännäreitä

Blogin kirjoittaja ei oo mikään jännärityyppi. Mikä tahansa voi olla turhan jännittävää ja yleensä välttelen kaikkea, mistä mielikuvitus voi lähteä liikaa laukalle. Nyt sattui kuitenkin muutama hyvä ehdotus näköpiiriin ja päätin kuunnella. Ehkäpä kaikki ei olleet varsinaisia jännäreitä, mutta ei ihan kevyttä kenttäsettiäkään. Kolmas oli varmaan ensimmäisen dekkari, jonka oon lukenut. Kolme ekaa oli tämän lukijan eli kuuntelijan mielestä hyviä, neljäs ihan huuhaata.

Älä päästä häntä sisään - Lisa Jewell

Ensimmäisenä ottaa hitusen hermoon ärsyttävä lukija. Toivoisin, että miehen osan lukisi mies. Joskus oon lopettanut kuuntelun jo heti alkuun, mutta nyt päätin jatkaa vähän raskaasta lukijasta huolimatta.

Kirja kertoo miehestä, joka huijaa naisia. Juoni kerrostuu tässä aika makeasti. Vähän pitää miettiä välillä tarkkaan, mitä aikaa nyt eletään ja kukas nainen tässä nyt olikaan kierroksessa. Naisia olisi ehkä siinä mielessä voinut olla vähemmänkin, mutta ehkä kokonaisuus olisi kärsinyt siitä. 

Tässä kirjassa on tehty ihan hyvä veto paljastaa aika iso juttu keskivaiheilla kirjaa. Jos siihen mennessä on mielenkiinto herpaantunut, herää se uudelleen. Loppu oli vähän nuiva. Hyvin ennalta-arvattava. Kokonaisuudessaan kuitenkin aivan hyvä.

**

Kihlaus - Samatha Hayes

Tässäkin lukija on vähän ärsyttävä, mutta pärjään tälläkin kertaa asian kanssa. Tämä kirja kertoo Hannahista, jonka menneisyyttä ei kukaan hänen perheestään tiedä. Elämä on sujunut mukavasti jo pitkään, kunnes Hannahin tytär esittelee sulhasensa, joka on suoraan Hannahin entisestä elämästä ja sen jälkeen kaikki onkin vaarassa tuhoutua.

Tätä lukijaa kiinnostaa tässä kirjassa työntekijöiden ja ihmiskaupan uhrien elämä bordellissa. Kirja on toki fiktioita eikä asioihin paneuduta yli tarkkaan, mutta se taitaa ollakin ihan hyvä niin. Kirjassa on jonkin verran epärealistisia juttuja, mutta niinhän näissä aina. Kirjan arvosteluissa kehutaan yllättävää loppuratkaisua. Tekstissä kyllä tiputellaan niin paljon vihjeitä, että itse pystyin arvaamaan lopun kaikki palikat kohdilleen. 

Taas kerran: Aivan hyvä, mutta lopulta olisin toivonut jotain enemmän. 

**

Tyttö hiljaiselta järveltä - Leslie Wolfe

Sarjamurhaajakirja. Ei tämän lukijan lempiaiheita. Lopetin aikanaan esim. Criminal minds-sarjan katsomisen, vaikka se oli hiton hyvä. En kuitenkaan kestänyt niitä kaikkia kauheuksia toistensa perään. Tämän pystyin kuitenkin kuunnella, vaikka osa kohdista saikin kämmenet hikoamaan. Tärkeintä on varmaan se, että kuuntelee/lukee vain yhden tätä genreä ja sen jälkeen sitten jotain kevyttä höttöä ennen seuraavia kamaluuksia.

Kirjassa kertojana on eri henkilöt. Välillä murhien selvittäjät, välillä naiset, jotka ovat vangittuina, välillä murhaaja. Tämä on itselleni aina mieluinen systeemi, niin päääsen helpommin jokaisen korvien väliin. Tekijä tuli tässä tietoon suht aikaisessa vaiheessa eikä sitä pitkitetty ihan loppuun saakka. Itse ehdin jo arvailla vähän yhtä toista tyyppiä, mutta onneksi hän se ei ollut. 

Hyvä tämäkin, mutta loppu vähän pöljä. Mikä ihme mulla on näiden loppujen kanssa?

**

Lomamökki - Daniel Hurst

Kaksi pariskuntaa lähtee viettämään vapaapäiviä toisen pariskunnan syrjäiselle mökille ja homma leviää käsiin. En jaksa edes kertoa enempää. Enkä voi uskoa, että löysin tästä kirjasta useamman positiivisen arvostelun. Jankuti jankuti jankuti.. mitä jankkausta ja toistoa. Huoh!! Juonta ei nimeksikään, homma etenee jotenkin kökösti ja loppu aivan yli pöljä. Aikamoista ajanhukkaa!

**

Ootteko lukeneet tai kuunnelleet näitä? 

Sannis

Sillankorvassa

Yksi kesäviikonloppu vierähti ystävien kanssa Evijärvellä. Sillankorvan leirintäalueella ei oltu käyty koskaan ja sinne sitten suunnattiin. Oli vähän sadetta ja harmaata ja sitten taas välillä oli aivan upeaa auringonpaistetta. Semmostahan tämä usein on :) Ystävät oli matkassa retkipakulla ja saatiin kivasti auto sekä vaunu vastakkain niin kuin yhteisellä reissulla pitääkin, että hommat skulaa mahdollisimman kätevästi.  

Tämäkin reissu oli kiva. Ei tehty mitään niin erikoista, mutta silti kaikki oli vähän erityistä. Ensimmäistä kertaa meidän mukana karavaanireissulla oli taapero ja hänkin tuntui nauttivan olostaan. Mini jaksaa puuhailla pikkutyypin kanssa ihanasti ja sai itsekin siitä mukavaa tekemistä, kun pomppivat trampalla ja hengailivat leikkipaikalla. Ystävät kertoi pikkutyypin nukkuneen makeasti läpi molemmat yöt, joten päivän puuhat oli varmasti väsyttäneet sopivasti.

Osa kävi uimassa, osa kävi kalassa ja osa pelasi minigolfia. Käveleskeltiin aluetta ristiin rastiin. Niitä perushommia siis. Ruuat vaunulla meni nappiin. Ystäväni tekaisi meille herkulliset kreikkalaiset salaatit ja mister A onnistuu aina grillaamaan niin hyvät lihat. Perunoita laiteltiin tällä kertaa monella tavalla ja mietin, että reissulta kotiin jäänyt seitsemäntoistavee olisi rakastanut varsinkin fetaversioita. Vielä ehditään niitä toki tehdä uudelleen tämän vuoden puolella. Uskon, että muutama reissu on vielä edessä ennen kuin vaunu menee talviteloille.

Leirintäalue oli hienolla paikalla, mutta vähän rempallaan ja monta juttua olisi saanut pienellä fiksauksella paremmaksi. Ruokapaikka oli hyvä. Mini kävi ostoksilla pariinkin otteeseen ja oli kuulemma oikein maistuvaa. Juteltiin kotimatkalla leirintäalueesta, kuten aina kun lähdetään jostain ja mini oli sitä mieltä, että kaikki oli oikein passelisti. Viitoin siinä sitten mister A:n pitämään mölyt mahassaan enkä itsekään alkanut jauhaa liian harvoin tyhjätyistä roskiksista tai miesten vessassa sijaitsevasta kemssan tyhjäyspisteestä. Jokainen tottakai saa sanoa mielipiteensä, mutta oon huomannut, että aikuisten valitus pilaa joskus lasten ilon ja hyvän muistijäljen.

Kivaa viikkoa! Itse aloitan työt loman jälkeen erikoisemmin eli pienessä flunssassa ja etäversiona. Aikamoinen ajoitus tällä lentsulla :D

Sannis

Elokuun eka

16. elokuun ensimmäinen. Vietettiin päivä ystävien kanssa vaunulla ja se sopi oikein hyvin. Ajatukset oli 99% muissa, iloisissa jutuissa. Vähän nuhjuinen olo kuitenkin, kuten aina Tommin syntymäpäivänä. Se alkoi taas tuntua jo vähän aiemmin, mutta tänä vuonna meni edeltävät päivät ehkä helpoiten so far. Ei turhaan sanota, että aika parantaa. Hitaasti se tässä tapauksessa operoi eikä varmastikaan kokonaan vie kipua ja ikävää koskaan, mutta vähitellen on helpompaa.

Meillä olisi nyt 16-vuotias poika. Se tuntuu kummalliselta. Mutta jos meillä olisi, niin eihän se tuntuisi kummalliselta ollenkaan. Hyvää syntymäpäivää sinne jonnekin <3

Sannis

Heinäkuun Helsinkitärpit

Helsingin reissulta on kotiuduttu ja kaikki meni hyvin. Jalka kesti kävelyn, pahoinvointi ei iskenyt junassa ja muutenkin hommat sujui oikein mallikkaasti. Reissu oli aika lyhyt, sunnuntaista tiistaihin, mutta ehdittiin monenlaista. Sää oli koko ajan lämmin, mutta muuten hyvin vaihteleva. Joka päivälle saatiin täyttä aurinkoa, joitain sadepisaroita ja kaikkea siltä väliltä. Sadetta oli onneksi niin vähän ettei se haitannut menoa kertaakaan.

Asuttiin tällä kertaa Pasilassa, josta löytyi suhteellisen ookoo-hintainen, siisti ja hyvin varusteltu asunto vuokralle. Sellaista ei ollutkaan ihan helppoa löytää läheltä Helsingin keskustaa heinäkuussa, kun vähän viime tinkaan olin etsimässä. Yöllä oli turhan kuuma, vaikka tuuletettiin kunnolla illalla eikä mitään hirmuhelteitä oo viime aikoina ollut, mutta muuten ei ollut mitään valittamista. Asunnolta oli Triplaan matkaa 650m ja ratikka kulki ihan kämpän vierestä. Postauksen iltakuvassa on näkymä asunnon makuuhuoneen ikkunasta. Yöllä ei viitsinyt pitää ikkunaa auki, koska ratikoiden jarrut kirskui "vähän", mutta hyvä puoli olikin sitten se, että asunnolta pääsi liikkumaan tosi helposti sinne sun tänne.

Tässä meidän tämän kerran Helsinki-tärpit:

Paradox museum

Sunnuntai-iltapäivästä suunnattiin Paradox museumiin ja se olikin kyllä hauska. Aika pieni, mutta tosi kiva. Nettisivuilla kerrotaan, että keskimääräinen oleskeluaika paikassa on yksi tunti, joten se antoi vähän osviittaa koosta jo etukäteen. Paikan nimi vähän hämää.. ei kai se varsinaisesti mikään museo ole, vaan hauskaa tekemistä, jossa meinaa kyllä aivot vähän nyrjähtää vinoon kaikenlaisten näköharhojen takia. Meillä meni vajaa tunti kierrokseen ja vielä parikymmentä minuuttia olisin kyllä jaksanut ihan hyvin. Porukkaa oli maltillisesti, joten mihinkään ei tarvinnut kovin pitkästi jonotella eikä suurta tungosta ollut. En edes muista koska olisin viimeksi nauranut niin paljon, kuin tuolla. Mutsi eli mummu hauskuttaa aina vähän likkoja säätämällä tahallaan ja on kyllä sellainen heittäytyjä ettei siinä voi kuin olla täysillä mukana. Meidän porukan neljä neljästä suosittelee! Toki kokemusta saattaa tosiaan parantaa jos ottaa meidän mutsin eli mummun joukkoon :D

Hakaniemen kauppahalli

"Helsingin aidoin kauppahalli" oli kiva paikka. Ruokapaikkoja ja kahviloita oli vaikka kuinka paljon. Tällä kertaa ei syöty tai juotu mitään, koska oltiin kauppahallissa heti aamiaisen jälkeen, mutta pelkkä katselu oli jo kivaa. Kauppahalli on kaksikerroksinen. Ekassa kerroksessa oli enemmän ruokahommeleita ja tokassa kerroksessa käsitöitä ym. Me ajeltiin Hakaniemeen ratikalla ja jatkettiin sieltä sitten keskustaan metrolla, koska kyllä kai jokaisella Helsingin reissulla pitää metrossa käydä.

Amos Rex

Amos Rexiin suunnattiin maanantaina kauppahallin jälkeen. Kirjoittaja ei ymmärrä modernia taidetta. Ei sitten mitenkään päin, mutta eipä tuo haittaa vähän tsiigailla sellaisiakin juttuja, joita ei ymmärrä. Museon näyttelytilassa oli ihanan viileää ja siellä oli paljon istumatilaa. Näyttely oli suurimmaksi osaksi yhdessä isossa salissa ja istumapaikat oli sen keskellä. Jos siis mukana on porukkaa, joita ei niin homma nappaa, voi istuskella ja ihmetellä ja silti pysyä about kartalla, missä muut menee. Kirjoittajalla meni suurin osa taideaarteista yli hilseen, mutta pari valokuvateosta ja yksi iso valojutska kiinnostivat. Vajaassa tunnissa oli näyttely meidän osalta koluttu.

La Famiglia

Syötiin ihan superhyvät pizzat ihan Helsingin ytimessä Keskuskadulla. La Famigliassa kirjoittaja on ollut viimeksi vuosia sitten ja se osui nyt silmään, kun etsin meille maanantaiksi lounaspaikkaa. Seitsemäntoistavee on hiukoillut Pasta Carbonaraa jo jonkin aikaa ja sitähän tästä S-ryhmän paikasta näytti löytyvän. Tein lounasvaraukset etukäteen, koska inhoan etsiä ruokapaikkaa siinä kohdassa, kun on jo nälkä ja rasittaa jos/kun paikat on täynnä. Osoittautui aivan hyväksi ideaksi. Keskusta tuntui olevan superkiireinen koko ajan. Varsinainen lounasaika oli jo päättynyt meidän varauksen aikaan klo 14, mutta tilattiin peruslistalta. Kolme meistä söi pitsaa ja yksi pastaa. Kaikki tykkäsivät ja varsinkin kirjoittaja oli oikein vaikuttunut molemmista pitsoista, jotka mutsin eli mummun kanssa jaettiin.

Suomenlinna(n lautta)

Suomenlinnaan oli tällä kertaa tarkoitus mennä vain piipahtamaan. Kirjoittaja halusi merelle hetkeksi, joten lähinnä lautta-ajelu kiinnosti. Mietittiin ensin merisightseeing-kierrosta, mutta ehdotin kuitenkin josko hoidetaan hommeli mielummin niin, että hinta sisältyy meidän voimassa olevaan seutuliikenteen vuorokausilippuun ja voidaan sitten samalla käydä kahvilla Suomenlinnassa. Lautta kulkee niin usein, että sillä on helppo liikkua ja sillä pääsee aika sopivan mittaisen vartin matkan. Sää oli sen verran epävakainen ettei hutsittanut maksaa puolentoistatunnin merimatkaa jos sitten olisikin satanut koko ajan.

Lauttaa odotellessa kierreltiin Kauppatoria. Suomenlinnaan kun päästiin, juotiin kahvit ja käveleskeltiin pieni hetki parilla lähimmällä saarella. Jos Suomenlinnaa haluaa tutkia enemmän, kannattaa varata aikaa ja hyvät kengät kävelyyn. Kirjoittaja on käynyt siellä monta kertaa, mutta koskaan ei ole lähdetty oikein syvälle saaria tutkimaan. Mietin, että otetaan joku kerta pyörät mukaan ja tehdään vähän pidempi rundi niillä. 

Flying Cinema

Tiistai-aamuna luovutettiin asunnon avaimet, vietiin tavarat rautatieasemalle säilöön ja suunnattiin taas Kauppatoria kohti. Mini ja mutsi eli mummu kävivät Flying Cinemassa, joka on 5d-"elokuva'"elämys. Valittavana oli muutama erilainen elämysvaihtoehto ja kaksikko valitsi kierroksen, jossa lennellään Helsingin yllä. N. vartin kestävä rundi oli molemmille mieleinen. Mitä nyt kaksikosta vanhempi oli joutunut sulkemaan vähän silmiään, kun oli menty vuoristoradalle. Porukan pahoinvoijat katsoivat parhaaksi jäädä elämyksestä rannalle ruikuttamaan, mutta ei meidänkään vaihtoehto huono ollut. Flying Cinema oli kivassa baarissa ja tilattiin seitsemäntoistaveen kanssa aikamoisen herkullisen näköiset ja makuiset mocktailit odotellessa. 

Kiila

Kiilasta olin varannut lounaan tiistaille. Siellä oon ennenkin tykännyt ruuasta ja se on ihan ytimessä lähellä juna-asemaa, johon saatiin aika nopeasti lounaan jälkeen lampsia. Aikamoinen meteli ja härdelli vallitsi koko lounaan ajan, mutta silti nautin ruuasta, joka oli todella herkullista.

***

Seitsemäntoistaveen reissutavoitteena oli löytää itselleen uusi koululaukku ja se homma tuli hoidettua hetken kaupoilla pyörimisen jälkeen. Meille kaikille uusi tuttavuus oli Muji, joka olikin tosi iso liike Forumissa täynnä ihania juttuja. Mini oli välillä kypsänä siihen, kun pitää kävellä niin hitosti aina, mutta edelleen lähtee mielummin mukaan, kuin jää kotiin. Aika koomista oli, kun viimeisenä päivänä käveltiin rauhassa menemään ja yhtäkkiä ohilentävä lokki otti pysähdyksen minin pään päällä :D Matkan hitti oli mutsin eli mummun minille ostama kasvotuuletin, jonka epäilin olevan aivan turha. Oletus todistettiin erittäin vääräksi, kun vekotin oli käytössä lähes jatkuvasti ja mini sai kirjoittajaakin sillä monen monta kertaa tuuletella :D 

Semmoiset Helsingin puuhat tällä kertaa. Olipa oikein onnistunut retki.

Sannis

Komediaa

Kolmas lomaviikko on lopuillaan. Vietettiin tämä viikko Vaasassa ja treenailtiin, tavattiin perhettä + ystäviä, käytiin kaupunkilounailla ja siivottiin pihaa. Seitsemäntoistavee teki yhden yön rundin ystävänsä mökille, mutta muuten ollaan oltu kotiympyröissä. Mini pääsi kampaajalle. Kirjoittaja leikkasi mummun liian pitkäksi päässeitä niskahiuksia ja värjäsi myös oman tukkansa, josta tulikin tosi hyvä edellisen vähän hutivärin jälkeen.

Piha oli vähän karseassa kunnossa ja oon supertyytyväinen, kun saatiin sitä siistittyä. Putsattiin villiintyneet rikkaruohot ja siivottiin yksi vähän levähtänyt puupino pihan perältä. Laiteltiin ajelehtivat tavarat paikoilleen ja putsasin terassin kukat. Upea pinkki pelargonia oli ottanut nokkiinsa meidän hoidosta ja sain ottaa siitä kaikki kukat pois. Saa nähdä vieläkö se tekee uusia. Menin Rustaan ostamaan muutaman neilikan tilalle, mutta siellä muistin tosiasiat ja päädyin kuitenkin loppukesäksi auringonkukkiin, joita ei tarvi edes yrittää muistaa kastella :D Viimeisessä kuvassa näkyy vähän taustalla, että punainen pelakka vielä sinnittelee.

Jalan hermosärky palasi torstaina. Se ei paljoa etukäteen varoitellut, vaan alkoi ja samantien oli oikea jalka pois pelistä. Laitoin paniikkiviestin jäsenkorjaajalle, jonne onneksi pääsin heti perjantaina. Nyt on sunnuntai ja jalka tuntuu korjauksen jälkeen aika hyvältä. Jännittää toki hitosti, kuinka käy. Pysyykö hyvänä päivän vai ehkä sen kolme viikkoa, mitä edellisellä korjauksella. Viimeksi korjauksen jälkeen jalan kipu siirtyi kylkeen/selkään ja niin se teki nytkin. Se kipu on huomattavasti lievempi eikä estä liikkumista, kuten jalan kipu. Edellisen korjauksen jälkeen kipu laantui muutamassa päivässä ja toivon, että samalla tavalla käy nyt. Kirjoittaja ei näistä hommista mitään ymmärrä, mutta jotainhan tuolla lonkan alueella täytyy olla väärässä asennossa ja hermo jää pinteeseen. Jäsenkorjaaja puheli, että kun virheasento on kauan ollut, saattaa se palata vielä monen monta kertaa. Prkl! Varasin jo seuraavan ajan kuukauden päähän kaiken varalta. Torstaina olin niin onnellinen salilla päivällä, kun olkapää toimii jo niin paljon paremmin ja sitten illalla meni jalka alta. Huoooooh!

Pian lähdetään tyttöjen ja mutsin eli mummun kanssa Helsinkiin. Jep, tätäkin retkeä sai jännittää hitosti tuon jalan takia samoin, kuin Jysäriä. Saa nähdä saanko istuskella koko reissun ajan vai toimiiko koipi. Pasilan asemalta on 650m metriä meidän kämpille. Se on suurin mietinnän aihe… että tarviiko ottaa taksi vai pitääkö jäädä asemalle :D Tsekkasin jo mistä löytyy kaupunkipyöriä. Pyöräilyhän on onnistunut hyvin silloinkin, kun seisominen tai kävely ei. Tää on kyllä aikamoista komediaa taas :D

Kivaa sunnuntaita jokaiselle säädylle!

Sannis

Marjahommia

Marjahommat on alkaneet, kuten edellisestä postauksesta jo kävikin ilmi. Aloitettiin perinteisesti mustikoilla mökillä. En enää oo ihan kärryillä paljonko saatiin sinistä kultaa pakkaseen, mutta about 20 litraa se taitaa olla. Tänään oli tarkoitus lähteä noukkimaan lisää, mutta nyt sataa vettä. Toivotaan, että osuu vielä paremmat kelit kohdilleen ennen kuin pensaat on tyhjät, niin saan vielä muutaman litran jemmaan. Meidän marjamenekki on jäätävä, joten parikymmentä litraa ei riitä edes jouluun saakka.

Oman pihan parista pensaasta tulee vadelmaa ja mustaherukkaa. Meidän pensaat on vasta muutaman vuoden vanhoja ja aiempina kesinä saalis on ollut vielä aika pieni. Nyt näyttää, että saadaan molempia reilummin. Mustaherukka on kirjoittajan suosikkismoothiemarja ja haluaisin sitä paljon. Mustikat voin säästää sitten suurimmaksi osaksi tytöille. Kuvan vadelmat tuli yhdellä poimimisella. Raakileista päätellen saan saman satsin vielä monta kertaa. Mustia tulee enemmän, varmasti useampi litra, kun vain kypsyvät kunnolla. Oon muutaman kerran noukkinut jo pienen tipan, mutta on saanut vähän valikoida ettei tuu raakoja mukaan.

Mummu murehtii omassa pihassaan olevista punaviinimarjoista. Lupasin mennä noukkimaan niitäkin. Niistä en varsinaisesti niin piittaa, mutta smoothiessahan ne menee hyvin muiden joukossa. Mustaherukka taitaa olla vitamiinirikkaampi, mutta ei punaherukkakaan kai ihan turha ole. Kuningas googlen mukaan se sisältää K-vitamiinia, flavonoideja ja antioksidantteja. Luulen, että kirjoittajan sukupolvi ja meitä nuoremmat ei niin piittaa, vaikka marjat mätänisi kaikki pensaisiin. Melkein satavuotias mummuparka taas ei meinaa kestää ajatusta siitä, että marjoja on, mutta kukaan ei nouki, kun itse ei enää jaksa. En tiedä josko pitäisi oikein mehuhommiin alkaa, mummun jalanjäljissä. Varsinkin seitsemäntoistavee haluaisi aina viinimarjamehua, kun on kipeänä.

Menneenä keväänä oon joutunut ostaa marjoja ja smoothiehedelmiä ihan hitsisti, joka ikisellä kauppareissulla jotain. Olis ihanaa jos ensi keväänä ei tarvitsisi. No joo.. ehkä joudun silloin tällöin tehdyn keltaisen smoothien aineosia vielä ostaa. Jos en nyt satu löytää jostain mangoa ja ananasta poimittavaksi :D

Ja hei, kuulostaako siltä, että pidän näistä marjapuuhista? Että tykkään hengailla marjapuskissa? Nou nou.. en todellakaan!! Ärsyttää nokkoset ja kaikki hiton ötökät ja ärsyttää, kun selkä tulee kipeäksi ja rasittaa hitosti, kun kipot täyttyy niin hitaasti. Ihan hanurista koko homma! Mutta hei, girls gotta do what girls gotta do :D

Onko muilla jo marjat pakkasessa?

Sannis

Toinen lomaviikko

| Käytiin mister A:n kanssa katsomassa Vaasan Ylioppilasteatteri Rampin Dingo ja oli yli hyvä.

Ei olla käyty moneen vuoteen kesäteatterissa, joten nyt oli jo aika. |

| Teatterin jälkeen fillaroitiin kaupunkiin syömään. |

| Ollaan treenattu harva se päivä. On ollut useampi sali, yhdet porrastreenit ja yksi pidempi pyörälenkki.

On mennyt perille, kuten kuvasta näkyy :D |

| Yksi päivä, yö ja aamupäivä vietettiin mökillä.

Mökki on lähellä tallia sekä Vaasan pisimpiä portaita, joten seitsemäntoistavee kävi ratsastamassa ja mutsi rappurallilla.

Meri ja sauna tuntui ihanalta helteisen päivän, mustikkasavotan ja treenin jälkeen. |

| Ensimmäinen aamupuuro tälle vuodelle. Mutsi eli mummu keitti ja kyllä maistui. |

| Jokainen sai oman puuronsa. |

| Opettelin ekaa kertaa ever poimimaan marjoja poimurilla, mikä tarkoitti myös perkaamishommia.

Kyllähän se kokonaisuudessaan vähän nopeammin sujui, vaikka perkaaminen on kyllä hanurista. |

| Burger quesadillat on ihmeellisen hyviä ja niillä herkuteltiin toisella lomaviikolla. |

| Muuten lämpimän ja aurinkoisen viikon lauantai oli harmaa ja sateinen ja vietettiin se suurimmaksi osaksi anopin eli mumman luona.

Mini on tehnyt mummalle tuon tiilipolun ja miten hitsissä se voi olla noin kiva?

Taitaa olla alunperin tyttöjen tädin ideoima. |

| Juhannuksen Powerpark-retki oli niin sopiva konsepti, että otettiin siitä vielä uusinta. 

Nyt on meidän tämän kesän huvipuistokiintiö täynnä. |

Sannis

Jätski

Itsetehty jäätelö

1prk kondensoitua maitoa

5dl vispikermaa

2tl vaniljasokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon kondensoitu maito ja vaniljasokeri. Lisää oman maun mukaan esim. marjoja, karkkia tai keksimurua. Kaada rasiaan tai vuokaan. Pakasta vähintään 6h tai yön yli.

Ohje on IG-tililtä janinan_suurperhe. Jätskit teki tietysti mini, joka on meidän leivontamaisteri.

Reseptin jätski oli tosi makeaa. Seuraavaksi testataan laittaa kermaa 6dl. Sekin kuulemma toimii. Tsekkasin netistä, että joku oli senkin jo testannut. Marjat taas ei toimineet noin isossa koossa, jossa me mansikat laitettiin jäätelöön. Nehän olikin kivikovia ja jäisiä, kun jätski muuten olisi ollut jo sopivan pehmeää syötäväksi. Keksimuru taas oli 6/5. Tätä voisi kokeilla vielä ainakin turkinpippurimurulla ja mietin myös, että joulun aikaan piparijätski voisi olla aika herkullinen jälkiruoka.

Sannis

Visit Parkano

Virroilta meidän tie vei Parkanoon. Se on kuulkaa karavaanailu näinkin hohdokasta hommaa, että kesäloman pisimmän reissun kohteet on Virrat sekä Parkano :D Vaunuilussa just se onkin kivointa, että uusi paikka on aina uusi paikka ja aina on jotain pientä nähtävää ja koettavaa, vaikka kohde ei sinänsä niin hohdokkaalta kuulostaisikaan. Parkano valikoitui meidän paikaksi ihan vain sillä perusteella, että perjantain iltajuna pysähtyi siellä. Saatiin siis seitsemäntoistavee mukaan reissuun viikonlopuksi.

Parkano Campingilla oli tosi kiva sijainti ihan kolmostien varressa, mutta silti rauhallisella paikalla järven rannalla. Kirjoittaja tykkää rauhasta, mutta silti on ihanaa että kaupat on lähellä. Tässä leirinnässä oli vain vähän porukkaa ja saatiin hyvä sorapaikka, jossa järvi avautui kahdelle sivulle vaunusta katsottuna ja jossa kuitenkin pääsi halutessaan myös nurtsille. Paikka vain oli harmillisen vino ja vietti pahasti järveen päin. Saatiin vaunu kyllä suoraan ja tassut tiukasti maahan. Kiilat oli tietysti jokaisen neljän renkaan alla, mutta silti ekana yönä kirjoittajaa vähän hirvitti josko ollaan jorpakossa keskellä yötä. Ei onneksi oltu ja tokana yönä ei onneksi tarvinnut niin ressailla. 

Viikonloppu Parkanossa oli tosi kiva ja lämmin, kuin mikä. Tokana yönä meinasi tulla jo vaunussa vähän turhan kuuma. Ensimmäistä kertaa saatiin uusi ilmastointi oikeasti käyttöön ja kyllä se kyllä viilensi mukavasti. Saimikin löysi uuden lempipaikan yhden puhallusaukon kohdasta ja aloin jo pyydellä tulemaan hetkeksi muualle ettei oo kohta koivet kuoliossa, kun niin puhaltaa kylmää. Oli ihanaa, että saatiin kunnon kesäviikonloppu ja päästiin minin kanssa uimaan lämpimällä säällä. Alueella oli kaksi uimapaikkaa, joista toinen oli selkeästi parempi, kuin toinen ja käytiin pariinkin otteeseen siellä dippailemassa.

Tytöt fillaroi kaupoille ja me mister A:n kanssa tehtiin pyörillä vähän pidempi kierros Parkanon keskustaa tsiigaillen. Mister A ja mini fiukeilivat taas kalapaikkoja etsien, mutta tällä kertaa oli menestys huono. Mister A:lla oli myös vähän pyöränkuminpaikkaushommelia.. yllätys yllätys! Aina jotain pikkuaskaretta ilmaantuu :D Saimin kanssa käveleskeltiin leirintäalueen ympäristössä ja löydettiin heti perjantai-iltana suojainen spotti, jossa pikkulikka sai ottaa vapaana hetken spurtteja. Palattiin sinne tietysti vielä lauantaina myöhemmin illalla. Aina vähän sydän sykähtää, kun löytyy joku syrjäinen paikka, jossa päästää kikkurapää hetkeksi remmistä irti ilman, että se häiritsisi ketään. Voi sitä iloa ja riemua ja sitä hullua vauhtia <3 Kyllä koirien pitää saada juosta säännöllisesti sydämensä kyllyydestä niin, että sydän hakkaa hulluna ja kieli roikkuu melkein etutassujen alla.

Kirjoittaja teki lauantaiaamuna hyvän syketreenin ihan leirintäalueen vieressä olevalla urheilukentällä; juoksua useampaan otteeseen, askelkyykkykävelyjä, erilaisia loikkia, kävelyä ja vähän lisää juoksua. Se treeni todellakin tuntuu koivissa vielä nyt pari päivää jälkeenkin ja pakarat sekä lonkankoukistajat huutaa hoosiannaa joka kerta, kun koittaa nousta ylös tai istua alas. Ei oo paljoa tullut juostua tai tehtyä pidempiä sarjoja loikkia viime aikoina vuosina. Nyt tuntuu, että saattaapa olla aiheellista ottaa niitäkin ohjelmistoon ihan vakkaristi.

Parkano Campingissa oli monta kivaa juttua ja uskon, että saatetaan mennä sinne joskus uudelleenkin kun kaivataan viikonlopuksi leirintää suht läheltä. Palveluun olisin kuitenkin toivonut hitusen parannusta. Oikein paljoa ei tarvinnut henkilökunnan kanssa asioida, mutta olisin kaivannut edes jotain pientä opastusta siitä, mistä mikäkin löytyy, kun tultiin paikalle. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun ei kerrottu yhden yhtä asiaa tai ohjetta toiminnoista. Alue oli kompakti ja kaiken löysi kyllä itsekin, mutta kyllä leirinnän vastaanotossa ihan minimi on, että kerrotaan, missä on huoltorakennus. Poislähtiessä taisi asiakas olla ainut, joka kiitteli. Pieniä juttuja, mutta suuria kuitenkin. Huomaan, että vuosi vuodelta alkaa ystävällinen palvelu tuntua itselleni tärkeämmältä ja kokemukseen yhä isommin vaikuttavalta tekijältä.

Viikonloppu Parkanossa oli erittäin kiva!

Sannis