Juhannus

Juhannuspäivän aamuna lähdin heti aamukahvin jälkeen treenille. Ei tullut kylmä portaissa sitten olleskaan. Olin ohjeistanut perhettäni olemaan valmiina.. että tuun vain koukkaamaan heidät mukaan ja sitten ajetaan mökille, niin hyppään suoraan mereen. Minin sain tietysti uintikaveriksi ilman, että tarvitsi oikein montaa kertaa pyydellä. Vesi olikin lämmennyt aika mukavasti, vaikka ei niin helteisiä säitä oo ollutkaan.

Saimi oli nauttinut olostaan mökillä ja seurannut kuulemma mummua, kuin hai laivaa kaiken aikaa. Vähän möksähti kirjoittajalle, kun hoidettiin siinä jälleennäkemisen yhteydessä yhden pienen punkin irroitus samalla. Leppyi kuitenkin sitten päivän aikana. Vielä jaksoi toisenkin päivän mökillä rallata eestaas ja uida hulluna. Illalla olikin sitten aika väsynyt vesikoira meidän sängyn jalkopäässä pötköllä.

Sää oli juhannuspäivänä aivan ihana mökkeilyyn! Auringossa oli kuuma, varjossa just sopiva. Lehdet havisi tuulessa ja kaikki oli niin vihreää. Mister A grillasi lohta ja kanaa, kirjoittaja tekaisi salaatin ja seitsemäntoistavee keitteli perunat siihen kaveriksi. Mummu ja mini organisoi huikeat mökkiolympialaiset, joihin otettiin kaikki osaa. Minin kanssa käytiin vielä uudemman kerran uimassa ennen kotiin lähtöä.

Sunnuntaina kävin aamulla Saimin kanssa pienen lenkin ja sen jälkeen lähdettiin koko porukalla fillareilla matkaan. Käytiin salilla ja tultiin kaupan kautta kotiin. Saimi sai sillä välin huilailla mökkiväsyjä pois. Iltapäivästä saatiin ystävä pikkupoikansa kanssa kylään ja illalla vielä mister A sekä mini puuhailivat tallissa omia hommiaan. Kikkurapään iltalenkityksen hoiti tällä kertaa seitsemäntoistavee.

Sellainen juhannusviikonloppu meillä. Kivan kesäistä meininkiä.

Nyt Saimin kanssa lenkille ja sitten vielä työhommiin. Mukavaa viikkoa kaikille!

Sannis 

Powerpark 2026

Meille tuli vähän extemporereissu Powerparkiin juhannusaatolle ja olipas se mukava retki. Koko perheen juhannuksessa oli tänäkin vuonna esiintymässä Lakko ja Herbalisti ja molemmat tytöt innostui heti, kun otin asian esille. Mirellakin tapahtumassa oli, mutta vaikka hän kahmikin kaikki palkinnot viimeisessä Emma-gaalassa, ei meidän tytöt hänestä niin kuulemma piittaa. Mietin miten hitsissä reissu tällä kertaa toteutetaan, kun mukana on mini ja kamunsa, jotka haluavat keikkojen lisäksi laitteisiin, seitsemäntoistavee, joka haluaa vain keikoille ja me vanhemmat, jotka ei haluta koko puistoon :D 

Päätettiin ottaa vaunu mukaan. Leirintäalue oli nettivarauksen mukaan täynnä. Laitoin viestiä ja sain tietää, että yksi paikka olisi vapaana hintaan 65€/vrk. Se tuntui vähän turhan suolaiselta päivän hengailuun. Päätettiin jäädä parkkipaikalle. Powerparkissa matkailuautojen ja -vaunujen parkki on Roadhouse-ostoskeskuksen pihassa. Etukäteen vähän jännitti, miten se nyt sujuu.. hengailla koko päivä parkkipaikalla, mutta se sujuikin oikein mukavasti ja paikkahan on kivasti lähellä kauppaa ja vessaa. 

Kun päästiin perille lähti kaikki kolme mimmiä puistoon. Mini kaverinsa kanssa laitteisiin venkslaamaan ja seitsemäntoistavee kiertelemään alueen kauppoja ja muuten vain ihmettelemään maailman menoa. Parin tunnin päästä puiston avauksesta esiintyivät Lakko ja Herba ja siitä jonkin ajan päästä kotiutui seitsemäntoistavee vaunulle. Mini ja kamunsa viilettivät puistossa sulkemisaikaan saakka. Klo 11-19. Ihan hullua hommaa. Kyseltiinkin josko jo yrjö kolkuttelee ovella ja vähän oli kuulemma välillä huono olo, mutta ei mitään suurempaa :D

Me käytiin mister A:n kanssa pariin otteeseen Roadhousessa kaupassa ja kirjoittaja katseli siellä olevan vaatekaupan tarjontaa. Kiva ylläri oli, että vaatteita oli vaikka kuinka paljon ja olivatkin tosi kivoja. Mikään ei nyt osunut ihan kohdilleen, mutta aikaa sain vietettyä sovitellessa hyvän tovin. Syötiin vaunulla lounasta ja päivällistä. Olin paistellut jo kotona kanaa ja salaattivärkit kulki vaunun jääkaapissa mukana. Jääkaappi toimii kaasulla silloin, kun sähköä ei ole saatavilla. Kahvit taas keiteltiin aurinkosähköllä ja samalla systeemillä onnistui puhelimien lataus. Otettiin myös tietysti vähän askelia päivään ja käytiin kävelyllä Powerparkin hotellin alueella ja kiertelemässä kaikki paikat, joihin pääsi ilman sisäänpääsymaksua.

Päivä oli tosi lämmin, mutta vaunussa ei tullut liian kuuma, vaikka ilmastointilaitetta ei nyt käytetty. En tiedä olisiko aurinkopaneelienergia saattanut siihenkin jopa riittää. Tällä kertaa riitti kuitenkin tuuletus oven ja kattoluukkujen kautta. Täyttelin ristikoita ja etsittiin netistä rekvisiittaa meidän tulevia ysärifestareita varten. Mister A otti jopa pienet tirsat. Seitsemäntoistaveen vaunullaoloaika jäi sen verran lyhyeksi ettei nyt kaivannut kävelylenkin ja puhelimen lisäksi muuta puuhaa.

Seitsemäntoistavee kävi puistossakin hengaillessaan välillä vaunulla syömässä, koska koki, että puiston ruoka oli turhan hintavaa. Mini ja kamunsa söivät puistossa, mutta vähän moittivat, että ei niin täysin maistunut. Olin ohjeistanut, että tulevat vaunulle heti jos kaipaavat jotain freesimpää syömistä tai on välipalan nälkä. Eivät kuitenkaan malttaneet, vaan söivät vaunulla vasta ennen kotiin lähtöä. Jos vaunu olisi leirintäalueella, se saattaisi olla sen verran lähempänä, että olisi helpompi poiketa syömään. En toki tiedä mihin asti alue ulottuu ja onko kuitenkin sitten laitapaikat aivan yhtä kaukana, kuin parkkipaikka, jossa nyt oltiin.

Etukäteen kirjoittajaa murehdutti Saimi.. että jos vaunussa on oikein kuuma, kuinka se pärjää. Kikkurapää olisi myös joutunut ensimmäistä kertaa elämässään matkustamaan takaluukussa, koska takapenkki oli täynnä. Hän matkustaa muuten aina takapenkillä tyttöjen välissä. Meidän on aina jostain syystä vaikea kysyä Saimille hoitopaikkaa tai varsinkin luovuttaa sitä hoitoon. Se on ihan hölmöä, koska Saimi rakastaa mummua, mummaa ja pappaa ja jokainen heistä pitää pikkulikkaa, kuin kukkaa kämmenellä. Tässä kohtaa minikin tuumasi, että eihän siinä oo Saimille mitään kivaa tämmösessä reissussa ja loppuviimein kikkurapää meni mutsin eli mummun kanssa mökille. Sehän olikin kyllä Saimille itselleen about miljoona kertaa parempi vaihtoehto. Hän jäi sinne yöksi ja me mennään nyt kohta sinne perässä, kunhan oon käynyt tekemässä pienen porrastreenin ensin.

Hei, olipa kiva Powerparkin reissu! Oli kyllä ihan täys kymppi ratkaisu ottaa vaunu mukaan. En ikinä olisi jaksanut roikkua siellä koko päivää jos olisi pitänyt olla helteisessä puistossa. Tällä systeemillähän me hoidetaan myös tulevat huvipuistokäynnit.

Ootteko käyneet jo tälle kesälle Powerparkissa? Se on aina niin kiva paikka. Tykkään, kun siellä on siistiä ja jotenkin se on sen kokoinen, että on hyvin hallittavissa. Helpottaa tietysti asiaa huomattavasti, että se on tytöille entuudestaan tuttu, niin ei tarvi mutsin ressailla, että menevät hukkaan koko likat.

Sannis

Juhannussuunnitelmia

Juhannus se vaan saapui taas yhtäkkiä yllättäen. Me aiotaan käydä Alahärmässä Powerparkissa sekä tietysti mökillä. Porrastreenit ja yksi sali on myös piirretty suunnitelmaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että saadaan aika mukavaa kesäistä säätä koko viikonlopulle. Se on tietysti kiva juttu, koska mökillä on tottakai tarkoitus käydä uimassa.

Mister A:lla alkoi kesäloma, joten mini ei oo enää ainoa lomalainen. Seitsemäntoistaveen kanssa aletaan ilmeisesti olla jo myös vähän vapaiden tarpeessa ja otettiinkin pieni väsyneiden torstaimatsi eilen illalla. Onneksi tänään pystyttiin jo hihitellä koko hommalle. Ei meidänkään onneksi enää oikein kauaa tarvi paiskia duunia ennen kesistä. Voi toki olla, että tulee sanomista myös silloin, kun joudutaan olla kaikki lomalla yhtäaikaa :D

Aivan mukavat kolmen päivän vapaat on tässä edessä nyt meidän koko perheellä. Koitetaan jättää matsit vähän vähemmälle ja otella iisisti. Elelkäähän te muutkin ihmisiksi ja muistakaa käyttää pelastusliivejä sekä aurinkorasvaa! :D

Ihanaa juhannusta <3 

Sannis

Fäboda vaunulla

Viikonloppuna käytiin Fäbodassa. Postasinkin jo Instagramiin, että kaikista maailman paikoista yksi ihanimmista on niinkin lähellä, kuin Pietarsaaressa. Toiset rakastaa pitkää hiekkarantaa. Kirjoittaja ei piittaa siitä, mutta ne kalliot ja meri. Voi, ne kalliot ja meri. Vaikka Fäbodassa useimmiten tuulee, ei se siellä tee rauhatonta oloa omaan sieluun, kuten tuulella joskus muuten on tapana. Meri on usein aika kovastikin liikekannalla eikä se tunnu yhtään huonolta. Aivan, kuin se toisi jotain villiä ja vapaata energiaa sen ääressä olevalle. Miten siistiä, että maailmassa on paikkoja, joissa luonto vaikuttaa niin vahvasti. Fäbodan kallioilla tuntuu aina, että kyllä kaikki järjestyy ja siellä on aina vähän helpompi hengittää. 

Mini rakastaa kallioita, kuten äitinsäkin. Ajeltiin paikalle perjantaina alkuillasta ja käytiin tietysti heti käveylenkki. Illalla yhdentoista jälkeen olin jo menossa nukkumaan, kun mini kysyi josko voitais lähteä kallioille uudelleen. Että jos sattuu, että seuraavana päivänä onkin pilvistä ja nyt on ainut mahis nähdä auringonlasku. "No joo.. eiköhän me lähdetä kaikki", tuumasi mister A ja niin kirjoittaja veti kengät koipiin ja toppaliivin yöpaidan päälle. Kiittelin miniä sitten jonkin ajan kuluttua. Onneksi hoputti meidät vielä ulos. 

Kävi niin, että seuraavana iltana ei ollut pilvistä ja auringonlasku oli vieläkin upeampi. Kirjoittaja ei sitä enää kallioilta nähnyt, koska jäi vaunulle pötköttelemään. Päivän pari kävelylenkkiä ja muut hommat oli jo vieneet mehut, mutta mini, mister A ja Saimi lähtivät vielä ulos jappailemaan. Mini tykkää myös kuvata, varsinkin upeita maisemia ja saikin monta aika upeaa otosta puhelimensa muistiin. Hyvä tsägä meillä olikin sään suhteen siinä mielessä, että saatiin aurinkoa sekä perjantaille, että lauantaille koko päivän. Lauantain ja sunnuntain välinen yö olikin sitten aikamoista sateen meteliä vaunussa ja vaikka en oo koskaan käyttänyt korvatulppia, aloin nyt vahvasti pohtia niiden ostoa.

Olipas meillä kiva viikonloppu. Oltiin matkassa ystävien kanssa ja se tekee hommasta tietysti aina vielä vähän mukavampaa. Harmillisesti ei saatu viereisiä vaunupaikkoja, mutta ei se näin lyhyessä reissussa paljoa haitannut. Kuskailtiin tuoleja eestaas vaunun pihasta kamujen auton pihaan ja toisin päin. Sää oli tosiaan niin mukava, että saatiin syödä kaikki ruuat ulkona ja muutenkin vaunussa tarvi vain käydä nukkumassa.

 

Fäbodassa riittää kävelyreittejä joka suuntaan niin, että aamulla lähdettiin yhteen suuntaan ja iltapäivällä toiseen. Illallekin riitti sitten vielä omansa. Paljoa muuta hommaahan siellä ei oo, kuin maisemien ihastelu ja metsissä/kallioilla/rannassa haahuilu, joten viikoksi en ehkä tuonne lähtisi, mutta tällainen pikkureissu on ihan täydellinen. Toki, pääseehän siitä autolla sitten pidemmälle katselemaan muuta ympäristöä jos tarve on.

Fäbodan matkaparkki oli pieni. Hiekkakentällä kuusi sähköpaikkaa ja muutama sähkötön. Vieressä on isompi leirintäalue, jossa on vain kausipaikkoja. Matkaparkkilaiset saavat käyttää kausipaikkalaisten huoltotiloja, jotka oli mukavan siistit. Heinäkuussa korkeimpana sesonkina taitaa tulla kuitenkin jonoja, koska vessoja oli vain kaksi naisille ja kaksi miehille. Suihkuja vain yksi molemmille. Mietin, olikohan siellä jossain muualla lisäsuihkuja, joita me ei vain nähty? Eihän nuo voi millään riittää. 

Keittiötilat oli vain ulkona. Tai sitten niitäkin on jossain lisää, mutta ei me kehdattu lähteä oikein syvälle kausipaikkalaisten joukkoon kytsimään. Eikä siinä mielessä ollut tarvettakaan, että kesällähän ulkona tiskaus sujuu aivan loistavasti. Jonkinlainen pieni sauna näytti olevan keittiön ja suihkurakennuksen lähellä, mutta sinne en kurkannut.

Tällä kertaa vähän "outoa" oli se, että mini oli ainut lapsi mukana. Nyt välillä huomasin, että me aikuiset vaan hölistään omia juttujamme ja mini vetäytyi vaunuun tsiigailemaan puhelinta. Puhelimen katselu omassa rauhassa on toki ihanaa välillä, mutta vähän murehdin, kuinka tämä yhtälö toimii nyt kun muut porukan lapset alkaa olla jo sen ikäisiä etteivät ollenkaan aina lähde enää reissuille mukaan. Koitin siinä sitten ottaa vähän joka välissä korttimatsia minin kanssa ja pelailtiin myös lentistä rantapallolla. Mister A:ta koitin myös pökkiä vähän kyynerpäällä kylkeen.. että huomaisi myös välillä irroittautua aikuisten jutuista. Kalavehkeitä ei tullut tällä kertaa mukaan. Se on yleensä mister A:n ja minin juttu. Monessa asiassa näköjään elämä muttuu nyt taas, kun lapset kasvaa.

Viikonloppu meni nopsasti. Janica ja Tero on meidän vakkarivaunukaverit ja meillä on aina kivaa. Lähdetään usein sillain aika "helposti". Ei suunnitella mitään yhteisiä suuria ruokahommia, vaan molemmilla porukoilla on omat ruuat ja sitten laitellaan niitä vähän vierekkäin ja tasaillaan sen verran mitä on tarve. Tällä kertaa lähtöpäätös syntyi, kun juttelin Janicalle, että ollaan lähdössä ja Janica tuumasi: "Hei, me tullaan kans!". No todellakin. Meidän koirillakin on semmonen hauska symbioosi, että kun tapaavat, muistuttaa Saimi aina ensin pienellä ärähdyksellä mikä on sallittu etäisyys. Sen jälkeen molemmat elelevät omaa elämäänsä lähellä tosiaan. Ei yhdessä, mutta vierekkäin. Yhteiseloa vesikoirien tapaan :)

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Pelargonia

Sain ystävältä aivan upean kukan. Olin juuri muutamaa päivää aiemmin miettinyt, josko tämä olisi se kesä, kun ostan ensimmäistä kertaa elämässäni pelargonioita. Meidän terassilla on aivan hiton kuuma ja oon ymmärtänyt, että Pelargonia saattaisi sen kestää. Muut kukat ja kasvit ei oikein meinaa siellä selvitä. Eipä nyt sitten tarvinnutkaan itse käydä kaupoilla, kun ystävä osasi lukea ajatuksia. Oon joka aamu tässä sohvan nurkassa aamukahvilla istuskellessani ihaillut tuota kaunotarta ikkunan takana. Aivan upea <3

Kirjoittajalla on ollut vähän tylsää viime aikoina. Mietin kyllä, uskallanko tuota sanoa edes ääneen ja ruudulle näpytellä, mutta niin vain on yhtäkkiä ollut aikaa vähän turhankin paljon. Tekisi mieli tännekin kirjoitella mutta aiheet on vähissä. Ihanaa, kun on enemmän aikaa, mutta nyt tuntuu, että jotain ihan pientä extraa voisi kyllä keksiä töiden, kotitöiden ja treenien lisäksi. Toivottavasti universumi ei nyt rankaise tämän sanomisesta jollain tosi ärsyttävällä ajankululla.. vaikka vesivahingolla tai jollain sen sellaisella :D

Pienen pienesti kyllä mietin, johtuuko "tylsyys" stressistä.. siitä ettei nyt vaan osaa olla rauhassa ja sen takia tuntuu, että on muka tylsää. Sekin on kyllä myös mahdollista. Oon tässä matkalla kirjastoon hakemaan ihan oikeita kirjoja, niin voin niiden(kin) avulla koittaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Äänikirjoja kuunnellessa tulee aina tehtyä jotain muuta samalla.

Töiden suhteen oon aika hyvällä mallilla jo kesälomaa ajatellen, joten niitä hommia ei tarttisi kyllä nyt ressailla. Koko maailmaa en yritä saada valmiiksi, mutta kirjoittajalla on kyllä paljon töitä ennen lomia. Ajastan aina kasan somepostauksia oman poissaolon ajaksi ja jumpatkin pitää olla kaikki valmiina loman jälkeisille viikoille. Kesällä on ryhmäliikunta-aikataulussa paljon muutoksia ja tuuraushommia, joten ne pitää olla kaikki jokaista pilkkua myöten kaikille selvät ennen kuin luovutan tahtipuikon muille.

Semmosta täällä siis. Kaikenlaista vaihetta. Milloin on liikaa jotain ja milloin sitten taas jotain muuta liian vähän. On tämä ihmisen elämä kuulkaa kummallista :D

Kuinkas muilla sujuu? Onko liikaa hommaa vai liikaa aikaa?

Sannis

Booklover: Tyttö sinä olet keski-ikäinen

Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen Tyttö sinä olet keski-ikäinen on aivan mukavaa työmatka/pyykinviikkauskuunneltavaa. Sain kuulla kirjasta ystävältäni ja koska keski-ikäisyys on tämän bloginkin kirjoittajalle täyttä todellisuutta päätin aloittaa kuuntelun. Kirjan ensimetreillä sanotaan näin: "Eräänä päivänä sen tajuaa; ei ole enää nuori eikä nuorene, vaikka mitä tekisi. Keho rapistuu, vanhemmat rapistuvat, lapset vittuilevat." Heti tässä kohdassa ilahduin aidosti ja olin aika varma, että tämän kirjan täytyy olla ihan jees!

Useimmat kirjat ovat toki täynnä tekstiä… se taitaa kirjojen se "juttu", oon käsittänyt, mutta tässä tuntuu välillä siltä, että tekstiä TODELLAKIN on. Sitä tulee välillä, kuin tykin suusta ja se saa miettimään, kuka hitto on nämä kaikki lauseet keksinyt ja kuka ne on sitten keksinyt laittaa keskenään peräkkäin. Jossakin kirjan alkuvaiheilla olin vähän turhan hengästynyt, mutta se helpotti kyllä, kun päästiin eteenpäin.

Kirjassa käydään läpi jos jonkinlaisia keski-ikäisen elämään liittyviä juttuja ja aika moniin sitä pystyy hyvin helposti samaistua. Kirjan vähän kuiva ja tilannekoominen huumori uppoaa tähän lukijaan ja räkätin puoli päivää esim. tälle lauseelle: "Kolmikymppiset puhuvat avoimesti vaikeista asioista ja esimerkiksi siitä jos ovat pahoittaneet mielensä. Se on hyvää kehitystä, paitsi jos sitä ei jaksa kuunnella."

Liikkumisen, hyvinvoinnin ja itsestään huolehtimisen äärelle pysähdyttiin kirjassa joksikin aikaa ja sieltä löytyikin pari ylöskirjaamisen arvoista juttua. Tämä ensimmäinen melkein räjäytti aivot -> 

"Perfektionismi, tuo vanha konna estää edelleen joitain keski-ikäisiä hoitamasta kehoaan. On omaksuttu ajatus, että pitäisi olla oikeat vehkeet, kellot ja sykemittarit, optimaaliset vaatteet ja ammattilaisen laatima treeniohjelma. Oikeasti ei tarvitse olla ja aloittaa voi jostain vaan."

Miten nerokkaasti sanottu. Eli kirjoitettu. Aloittaa voi niin todellakin ihan jostain vaan. Niinpä!! Ja miten siistiä, ettei siinä lukenut "Aloittaa voi mistä vaan". "Aloittaa voi jostain vaan" on ainakin sata kertaa parempi ja hauskempi. Tämä (ja toki moni muukin) lause sai blogin kirjoittajan kadehtimaan Henrikssonin ja Leinosen kirjoitustaitoja. Osaisipa sitä itse olla yhtä taitava ja hauska.

Aihe jatkui seuraavalla tätä lukijaa miellyttävällä pätkällä:

"Keski-ikäisenä kuntoilussa on se hyvä puoli, että voi mennä aivan omana junttina itsenään ihan minne vain. Keski-iässä ei todellakaan tarvitse pohdiskella onko pohjimmiltaan ihmisenä vatsatanssija, vaan voi pokkana identifioitua maksavaksi asiakkaaksi ja kiertää läpi vaikka kylän koko liikuntatarjonnan. Todennäköistä on, että joku siellä tuntuu innostavalta ja miellyttävältä. Etukäteen ei voi aina tietää mikä se joku tulee olemaan. Kannattaa vain lähteä maksukortti taskussa kokeilemaan."

Eipä tästä taida paljoa muuta sanottavaa olla. Paitsi se, että kirjan kuunneltavaa versiota lukee näyttelijä Pirjo Heikkilä ja se tuo oman säväyksensä kuunteluun, koska Pirjohan on jo lähtökohtaisesti aika hauska tyyppi.

Ei tästä mitään elämää muuttavia mullistuksia synny, mutta kyllä tämä kannattaa kaikkien keski-ikäisten aikansa kuluksi lukea tai kuunnella. On aivan hyvä ja hauska.

Sannis

Eka viikko

Meni tässä muutama vuosi, että sormukset ei mahtuneet sormeen. Jokin aika sitten nuo reunimmaiset, eli vihkisormukset alkoi taas sopia ja nyt viikko (vai pari?) sitten sujahti tuo keskimmäinenkin eli kihlasormus paikoilleen. Miten tuo sen yksi sakara näyttääkin vähän hassulta vänkyrältä? En oo koskaan aiemmin huomannut. Mutta eipä sitä huomaakaan, kun se on sormessa. Onpa aivan yli ihanaa, että saa taas käyttää sormuksia. Pitäisi vielä viedä ne puhdistukseen ja siihen käsittelyyn mikä valkokultaisille koruille tehdään. Rodinointiko se on?

Kesäkuun ensimmäinen viikko on takana ja se meni jotenkin vähän "siinä sivussa". Oon koittanut miniltä kysellä, mitä haluaisi lomalla tehdä, mutta ei oo oikein suuria toiveita ilmaantunut. Vaunuilemaan ja mökille kuulemma haluaa ja siinäpä ne toiveet on melkein olleetkin. Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla niin kaikenlaista hommaa, kun me muut ollaan töissä, mutta eipä niitä itekseenolotunteja kerry muutamaa enempää kerralla tai edes joka päivä ollenkaan. Ehkäpä minikin on jo sen verran iso, että nauttii, kun saa olla hetken itekseen.

Menneellä viikolla molemmat likat kävi yhtenä päivänä mummun kanssa tsiigailemassa taidetta ja herkuttelemassa pizzalla. Minillä on salitreenit rullanneet tavalliseen tapaan ja seitsemäntoistavee on ollut töissä harva se päivä. Ensi viikolle heppatyttö varasi ratsastustunnin useamman viikon tauon jälkeen, kun sattui olemaan duunista vapaata sopivana päivänä.

Eilen eli perjantaina meillä oli tarkoitus lähteä vaunuviikonlopulle, mutta autosta hajosi joku osa aiemmin tällä viikolla ja uuden sai vain tilaamalla. Sadettakin luvattiin viikonlopun kaikille päiville, joten muutettiin vähän suunnitelmia. Auton osa tuli eilen ja se on nyt jo vaihdettukin. Nyt kirjoittaja lähtee kohta porrastreeniin ja suunnitelmissa on myös viedä yksi kaatopaikkakuorma. Se on kuulkaa keski-ikäisen elämä tällaista. Kaikenlaista tosi spesiaalia.. eiku… :D 

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Leffakriitikko: Michael

Michael-elokuva kertoo Michael Jacksonin elämäntarinaa. Tässä ekassa osassa elämä alkaa. Tulossa on sitten toinen osa, jossa se päättyy. Olin lukenut etukäteen, että tämä osa on siloiteltu ja aika "palvova" kuvaus Michaelista, joten tiesin vähän, mitä odottaa etukäteen. Ihan tykkäsin kyllä kuitenkin. Itselläni ei oo mitään vahvaa mielipidettä tai tunnesidettä Michaeliin, joten nyt ei ollut niin suuria odotuksia täytettävänä.

Elokuva alkaa 60-luvulta, jolloin Joseph Jackson valmentaa poikiaan, viittä veljestä lavalle laulamaan ja soittamaan. Jackson 5 oli aikamoinen menestys aikanaan, eikä vähiten nuoren Michaelin lahjojen ansiosta. Duuni vaikutti olevan aikamoisen kovaa. Michael oli alakouluikäinen, kun keikkoja jo vedettiin koulun ohella ja esiintymisiä harjoiteltiin myöhään illalla nukkumaanmenoaikaan. Remmiä tuli jos ei jaksanut tai huvittanut. Elokuvassa nuorta Michaelia esittää erittäin onnistuneesti Juliano Valdi.

Aika isossa roolissa leffassa on Michaelin isän hallitseva ote perheeseensä. Isän mielestä Michaelin piti pysyä veljiensä kanssa ja itsevaltiaan elkein toimikin siihen suuntaan. Miksi näiden starojen vanhemmat niin usein onkin niin k*sipäitä? Michael tahtoi tehdä omaa juttuaan, mutta ei uskaltanut vastustaa isäänsä. Äiti pyöri vähän hissukkana välimaastossa, Michaelin puolella kuitenkin. Michael Jacksonin isää tai äitiä en ole koskaan videolla nähnyt, äidistä en edes kuvaa, mutta Colman Domingo vastaa roolissa aika hyvin sitä, mitä ajattelin isän olevan. Nia Long äitinä on jopa rasittavuuteen asti rauhallinen ja puhuu hitaasti. Voisin kuvitella, että sellainen Jacksonin perheen äiti oli oikeastikin. On kuitenkin ilahduttavan jämäkkä sitten elokuvan loppua kohti.

Rakastan Michael Jacksonin monia biisejä ja hän on tuttu niiden kautta. Hänen elämäänsä en erityisesti seurannut, mutta otsikoilta ja lööpeiltä ei oikein voinut hänen elinaikanaan välttyä. Olin jo silloin nuorempana sitä mieltä, että hänen mielensä on ehkä jäänyt johonkin lapsuuden tasolle. Elokuva antoi sille varmistusta. Toki, elokuvasta on vaikea sanoa, kuinka paljon on toden mukaista, mutta siinä kävi hyvin ilmi, että Michaelilla ei ollut ystäviä, koska ei voinut työnsä vuoksi elää normaalia elämää. Hän eli omassa mielikuvitusmaailmassaan ja vietti aikansa lemmikkieläintensä kanssa. Ehkä jämähdys johonkin lapsuuteen oli seurausta siitä, ettei hän koskaan saanut elää sitä aikaa, kuten kuuluu.

Michaelia elokuvassa esittää hänen veljenpoikansa Jaafar Jackson. Puhetyyli on ärsyttävä, mutta niin se taisi oikealla Michaelillakin olla. Liikkeet ja tanssimoovsit… fiuh! En erottaisi oikeasta Michaelista. Niin superhyvä. Tämä on kuuleman mukaan Jaafarin ensimmäinen elokuvarooli ja heti tuli napakymppi! Perfect! Välillä tuntuu, että leffa on vähän turhankin paljon rakennettu vain Jaafarin moovsien varaan. Biisit on tosi pitkiä ja vaikka ne on ihania, olisi niistä voinut jokaisesta napsaista pienen pätkän pois. Alla olevat kappaleet oli elokuvassa mukana ja vaikka Beat it ja Thriller on omia isoja suosikkeja, meni Human nature nyt eniten ihon alle. Siitä oon toki muutenkin tykännyt aina ja tässä se herätti isosti tunteita.

1. I'll be there

2. Never can say goodbye

3. Who's loving you

4. I want you back / ABC / The love you save

5. Ben

6. Don't stop 'til you get enough

7. Beat it

8. Thriller

9. Billie Jean

10. Wanna be startin' something

11. Human nature

12. Workin' day and night

13. Bad

Oon lukenut elokuvan arvosteluja ja monissa räntätään siitä, kuinka paljon jätettiin pois. Vähän ihmetyttää, koska eikö oo kuitenkin ihan selvää, että jatkoa on tulossa? Leffan posterissa on sanat "His story begins". Leffan lopussa on sanat "His story continues". Elokuva loppuu vuoteen 1988. Biisilista näyttää ylläolevalta. Tottakai toinen osa on tulossa. 

Tykkäsin elokuvassa eniten tietysti musiikista. Oli myös kiva, kun vuosilukuja näytettiin selkeästi. Joskus näissä elämänkerrallisissa miettii, mitä hitsin vuotta tässä nyt eletään. Ihana kohtaus oli se, kun Motown recordsin tuottaja Berry Cordy näyttää nuorelle Michaelille miksauspöydän toimintoja ja Michael sen jälkeen kapsahtaa hänen kaulaansa. Oma kylmä isä katselee vieressä ja varmaan hoksaa ettei oo ehkä koskaan halannut poikaansa.

Michaelin henkivartija Bill Bray oli ihana tyyppi, joten hänestä pidin tietysti. Hän taisi myös olla Michaelin ainut ystävä. Kun Michael halusi lähteä omilleen isänsä vallasta, tutustui hän John Brancaan, joka oli myös hyvä tyyppi ja josta tulikin Michaelin pitkäaikainen lakimies. Brancaa esittää elokuvassa Miles Teller ja voi terve.. En tiedä mitkä ihmeen vibat hänestä välittyy.. jotenkin kuitenkin vähän sellaiset Kevin Costner/Bodyguardmaiset ja olin koko leffan ajan ihan, että uu.. onpa hot, kampauksesta huolimatta :D Oh my!!

Michael ei ehkä ollut kovin monitahoinen elokuva. Ne asiat oli siinä selkeästi esillä, jotka haluttiin tuoda esille. Oli varmasti ihan hyvä, että leffa on jaettu kahteen, jotta kaikki musiikki saadaan mukaan. Meitä oli neljän porukka katsomassa ja kaikki kyllä tykkäsivät. Tämä oli tehty ylistyksenä popin kuninkaalle ja sellaisena se toimikin aivan hyvin. Seuraavalle katselukerralle ehdottelin jonkinlaista karaokenäytöstä, että voisi laulaa ja tanssia mukana.

No, seuraava näytös tulikin sitten aika pian, kun mini tahtoi lähteä tsiigaamaan leffan. Karaokea ei ollut luvassa, itse asiassa kiellettiin tiukasti olemaan laulamatta tai liikehtimättä :D mutta lähdin tottakai kaveriksi ja tokalla katselukerralla oli aika samanlaiset fiilikset kuin ekallakin. Mini tykkäs ihan hulluna ja kysyi muutaman päivän päästä josko voi lähteä leffaan vielä uudelleen. Itse en luvannut enää kolmatta lippua tähän leffaan ostaa, mutta mini halusi mennä itekseen ja niin sitten tekikin. Tykkäsi edelleen. Reipas likka. Odotamme siis toista osaa innolla.

Sannis

Toukokuun vika

Postauksen kuvat on parin viikon takaa, kun likat pyöritteli pullat äitienpäiväkaffeille. Toukokuun viimeinen päivä ei ala kovin pullantuoksuisesti, vaan paljon tylsemmin. Heräsin viiden maissa aamulla siihen, että seitsemäntoistavee oksentaa. Ja ei, ei oo ollut koulujenpäätösriennoissa, vaan töissä eilen ja sieltä tullessaan oli illalla ihan ookoo, mitä nyt edelleen vähän flunssainen. Nyt on kuitenkin eri ääni kellossa ja tämän päivän työt jää väliin. En tiedä onko syönyt jotain epäsopivaa vai onko talossa piiiitkän tauon jälkeen joku yrjötauti. Todellakin toivon ensimmäistä, koska ei jaksaisi kyllä yhtään enempää tämän sortin potilaita.

Saimi on tuijottanut kirjoittajaa siitä aamuviidestä lähtien. Hän nukkuu yleensä öisin sohvalla, mutta nyt istui meidän sängyllä niin kauan, kun siellä pötköttelin ja aivan, kuin olisi pyytänyt mutsia tekemään jotain, auttamaan. Jännästi oli tosiaan lähempänä mutsia, kuin seitsemäntoistaveetä, vaikka selkeästi erikoinen käytös nyt potilaaseen liittyykin. Kun nousin keittämään kahvia, tuli potilas Saarinen sohvalle huilaamaan ja siitä lähtien Saimi on ollut sohvan välittömässä läheisyydessä. Oon koittanut sille jutella, että kaikki järjestyy ja että tälle taudille ei nyt edes äiti voi mitään.

Yrjötauti on aina ihan peestä, mutta jotenkin harmittaa vielä enemmän tässä kohdassa. Mietin ajatteleeko typyn työnantaja, että noinko on mikään yrjötauti, vaan ehkä krapula, kun on tosiaan koulujen päätös takana. Yritän karistaa tommoset ajatukset. Jos niin ajattelee, eihän kirjoittaja sille mitään voi. Jos tuntee Annukan, tietää todellakin, että krapuloista ei ole kyse. Hän juhlisti koulun päätöstä kavereiden kanssa perjantaina päivällä kevätjuhlan jälkeen käymällä syömässä kaupungilla ennen duunivuoroa ja sen jälkeen on paiskinut töitä perjantaina sekä lauantaina.

Perjantaina tulikin potilas Saariselle palkka toukokuun tunneista ja voi sitä iloa ja onnea, kun kävivät mister A:n kanssa Powerissa. Nyt on uusi, aivan itse tienattu pelikone odottamassa, että yrjöviulut vaikenee. Aikamoinen potti sieltä tilille tipahtikin. Koneen jälkeen jäi vielä rahaa vähän muuallekin hummattavaksi. Kesäkuun palkasta duunari suunnitteli sitten laittavansa vähän isomman summan säästötilille. Fiksu likka!

Minin kouluvuosi päättyi eilen. Seiskaluokan todistus ei paljoa kutosen toikkarille kalvennut ja neljän kympin rivi sai kyllä mutsin hymyilemään. Kai tähän nyt kuuluu sanoa, että ei ne numerot oo tärkeimpiä, eikä tietenkään ookaan, mutta kylläpä niistä todellakin saa iloita ja onhan se nyt hiton paljon mukavampaa, että ne on hyviä, kuin huonoja. Tämä mutsi ainakin kehuskelee ihan estottomasti lasten saavutuksilla, hyvillä numeroilla ja millä nyt milloinkin. Todellakin. Me suomalaiset ollaan usein vähän liian vaatimattomia tässä suhteessa. Kyllä saavutuksista saa olla ylpeä ja iloinen ja kyllä sen saa sanoa ääneen!

Semmosta! Ei koulunsa päättäneiden kuvia tänä vuonna, koska oon tullut niin araksi lasten kuvia enää julkaisemaan. Pullat saa nyt toimittaa sijaisen virkaa :D 

Mukavaa sunnuntaita! Älkää yrjötkö!

Sannis

Valmistuneille

Tänä keväänä meillä lähtee koulusta kesälomalle lukion ekaluokkainen sekä yläkoulun seiskaluokkalainen. Jälkimmäinen on maininnut jo monta kertaa, että seiskaluokka meni ihan sairaan nopeasti. Oon varoitellut, että aika vain kiihtyy mitä vanhemmaksi tulee ja tässä viittäkymppiä käydessä vuodet vierii jo about valon nopeudella. Miltäköhän kohta satavuotiaista tuntuu?

Harmillinen flunssa rantautui meille vielä tässä koulun viime metreillä ja molemmat tytöt on puolikuntoisia. Seitsemäntoistavee on kahlannut päättöviikon kokeet läpi yskien ja niistellen. Hoitanut vielä työvuorotkin samalla. Yleisvointi on ollut juuri ja juuri sellainen, että on voinut lähteä aamuisin matkaan. Mutsinsa on koittanut tässä seurata vierestä tiukalla silmällä… Jos olo yhtään huononee, on kyllä pakko jäädä kotiin. Vähän vaikea toki arvioida onko kyse allergiasta vai ihan oikeasta lentsusta. Minilläkin olotila seilaa niin, että tänään piti jäädä kotiin. Nyt kuitenkin iltaa kohden näyttää siltä, että pääsee huomenna kevätjuhlaan. Hämärää hommaa!

Ihanaa, että likoilla alkaa loma. Vaikka itsellä ei vielä alakaan, tuntuu muutos arjessa aina oikein tervetulleelta. Seitsemäntoistaveellä työt jatkuu vielä reilun kuukauden. Kaikkien kesälomat on nyt selvillä ja vähän harmillisen ristiin mennään. Elämä on kyllä yhtä suurta, kaiken aikaa vaihtuvaa vaihetta. Pikkulapsiajan uhmat ja vähäuniset yöt on nyt vaihtuneet sellaiseen vaiheeseen, kun ei enää tarvitsekaan sovitella yhteen vain perheen aikuisten loma-aikatauluja, vaan nyt on otettava myös lasten työkalenterit huomioon.

Jokaiselle koulunsa päättävälle ja/tai valmistuvalle aivan yli iso onnitteluhalaus!

Viikonloppuna juhliville toivottelen rentoja ja mukavia juhlia!

Sannis

Kesä

Saatiinpa ihan kesäinen viikonloppu jo tähän toukokuulle. Lauantaina hengailtiin mökillä ja siellä oli niin lämmin, että lyhyellä mekolla pärjäsi koko päivän siihen saakka, kunnes puoli kuuden maissa lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Aurinkovarjoja sai jo viritellä perinteisiin paikkoihin, koska aurinko porotti niin kuumasti.

Saimi oli elementissään ja ravasi ympäri tonttia pallonsa kanssa. Mini touhusi kaikenlaista; kävi kumiveneellä merellä ja sen jälkeen vielä pesi kanootin ja hyppäsi sen kyytiin. Pelasi myös iskän kanssa sulkista ja haastoi äidin tikanheittokisaan. Mister A grillasi ja kylläpä kesän ekat mökkipihvit maistuikin hyviltä. Seitsemäntoistavee ei ollut mukana, vaan oli päivän töissä. Pitäähän sitä jonkun tienata, kun muut löhöilee vapailla :D

Sunnuntaina paisteltiin kotona pinaattilättyjä ja pannaria, koska maidossa oli tullut päiväys vastaan. Käytiin salilla ja sen jälkeen saatiin ystäviä kylään. Mister A alkoi autonkorjaushommiin oman kamunsa kanssa ja me muut hengailtiin takapihan terassilla, jota olin vähän fiksaillut kesäkuntoon perjantai-iltana. Meidän terdellä on usein turhankin kuuma kun aurinko paistaa, mutta nyt sai laittaa pitkähihaista päälle, vaikka sää olikin kaunis ja aurinkoinen. Mini leikitti ystävän pikkupoikaa sekä Saimia vuorotellen ja seitsemäntoistaveekin ilmaantui välillä fysiikan koekirjojensa äärestä meidän muiden näköpiiriin.

Viikonloppu tuntui kyllä aivan jo kesältä. Vielä sunnuntai-iltana, kun oltiin minin ja Saimin kanssa kävelyllä, ihmeteltiin sitä, kuinka vihreää kaikki yhtäkkiä jo taas on. Mietin, että olisin ihan mieluusti tänäkin vuonna aloittanut loman jo kesäkuun alusta, mutta toisaalta.. saadaan nyt nauttia omasta terassista ja pihasta tämä alkukesä. Ainut joka meillä tänä vuonna jää kesäkuun alusta lomalle on mini. Typy miettikin jo tossa, että olisikohan mökillä jotain hommaa jos täräyttäisi sinne mummun ja papan seuraksi.

Kivaa tätä viikkoa! Toivottavasti ei tuu sitä 30 senttiä lunta, mitä joku säätiedotus povasi :D

Sannis

Kuvia

Tässäpä muutama kännykkäkuva puhelimen uumenista viime viikoilta. Ensimmäinen on vapun Seinäjokireissulta. Seinäjoen leirintäalueella virtaa pieni joki ja veden äärellä olo on kirjoittajalle aina mukavaa. Vähän oonkin tässä jo viime päivinä vilkuillut vaunun suuntaan.. että jokos olisi seuraavan retken aika, mutta pitää vielä pysytellä kotosalla, koska yläkoululaisella on koulua kaksi lauantaita putkeen. Jotenkin vähän nuivaa. Voisko noi lauantait vaan jo vihdoin vähentää kesälomasta?

Toinen kuva on perheen taiteilijan keskeneräinen työ. Laitoin sen Instagramiin saatesanoilla: "Oon kuullut, että keskeneräistä ei saa näyttää hulluille eikä herroille, joten jos siellä nyt on ruudun takana jompia kumpia, älkäätten sitten tsiigatko tätä." Samat sanat blogin lukijoille siis myös :D Tuo taulun sininen on niin huikea, että oon sitä tuijotellut ties kuinka kauan. Koko maalaus on tottakai upea, jo keskeneräisenä, mutta tällä kertaa kaikista vangitsevinta oli väri.

Pallopilates on nykyään yksi kirjoittajan suosikkilajeista. Kesti aikanaan jonkin aikaa, että pääsin Pilatekseen sisään ja sain siitä "oman". Ohjaan LYKKE naisille-keskuksessa tiistaisin tuntia nimikkeellä "Lempeä Pilates" ja se on ilahduttavan suosittu kaudesta toiseen. Tunnilla tehdään ihan tavallista Pilatesta, mutta valikoin siihen aina vähän lempeämpiä voimaliikkeitä ja niiden lisäksi muutaman liikkuvuusliikkeen niin, että yleisvaikutelma on tosiaan vähän lempeämpi. Kuva on Myllykadun LYKKEltä, jossa ohjasin Pallopilateksen yritysryhmälle.

Pari viikkoa sitten käytiin sisäpyöräilymaratonin jälkeen herkuttelemassa paikallisessa El Diablito-ravintolassa. Siellä ei tuu käytyä kovin usein ja kun käydään tilaan aina kuvassa näkyvän Chicken quesadillan. Se on niin sairaan hyvää ettei oo tarvetta kokeilla muuta. Siellä ei käy maksuvälineenä käteinen, koska tiskillä olevan kyltin mukaan "Kyyppari ei osaa laskea" (vapaa suomennos) :D

Kivaa viikonloppua!

Sannis

Outoa

Olin perjantaista lauantaihin taas retriitissä Lapualla. Tämä oli nyt kolmas kerta saman järjestäjän tapahtumassa, samassa paikassa. Kaikissa on ohjelmarunko ollut samanlainen ja aika mukavasti toimiva. Yhteen vuorokauteen mahtuu useampi rentoutus, hengitysharjoituksia, YIN joogaa ja meditaatiota. Yksi ulko-ohjelmakin on ollut mukana jos sää on sallinut. Kaksi kertaa on sallinut, yhden kerran ei. Aiheet on hieman vaihdelleet vallitsevan vuodenajan mukaan. Tällä kertaa puhuttiin paljon kiitollisuudesta.

Kortit ei oo retriitistä, vaan Sielun sopukoita-korttipakasta, jonka oon tilannut joitain aikoja sitten, mutta jota en oo muistanut juurikaan käyttää. Kirjoittajan vuosi on alkanut aika mukavasti ja olotila on ollut hyvinkin rauhallinen. Kuitenkin muutama viimeinen viikko on seilattu eri kurssissa ja oon murehtinut ihan huolella, oikestaan yksinomaan muiden puolesta. Todellinen ahdistus on todellakin ollut läsnä aiheuttaen migreeniä ja kaikenlaisia muita fyysisiä oireita. Koitan tässä nyt muistutella itseäni etten voi taipua muiden murheiden alle, vaan nyt pitää välillä toipua. Miten tää meneekin aina niin oudosti.. kaikki on hyvin, fiilis ihan iisi ja yhtäkkiä puskista iskee joku asia, joka saa homman aivan pois raiteiltaan? Ja niin käy edelleen, vaikka kuinka kirjoittaja on opetellut ja oppinut johtamaan omaa mieltään. Tottakai niin tulee käymään maailman loppuun asti, koska sellaistahan tämä elämä on, mutta hitto, että se tuntuu aina yhtä inhottavalta.

Tällä viikolla on ahdistukset ja niiden aiheet olleet onneksi jo vähemmällä. Sain rentouduttua tosi hyvin retriitin ohjelman aikana. Yöllä taas nukuin asuntolassa aivan sairaan huonosti. Toivon, että jäin kuitenkin loppuviimein plussan puolelle. Eilen kotiin päästyäni olin aivan sippi. Ei valvottu oikein myöhälle euroviisuhuumassa ja yö meni onneksi normaalisti. Ehkäpä tuo yksi onneton yö on siis kohta kuitattu. 

Oma lempihetki retriitissä oli se, kun meidän ohjaaja Merja sanoi: "Jos tää tuntuu nyt vähän oudolta, niin sitähän se on". "Outo"-sanassa kuulee usein negatiivisen klangin, mutta ei tässä tapauksessa ja se oli ihanaa. Kirjoittaja rakastaa outoutta. Mehän ollaan kaikki omalla tavallamme outoja meidän perheessä jopa koira :D ja se on best. Eikä se Merja väärässä ollut, että kyllähän sekin tosiaan vähän outoa oli, siinä koittaa kuvitella mielessään kraniosakraaliterapiaan liittyvää aivo-selkäydinnesteen kiertoa :D

Miten ihanaa, että elämässä on vähän ja paljon outoja asioita. Ja miten ihanaa, että elämässä on ihmisiä, jotka lähtee kaikkiin outoihin hommiin mukaan nuavvain.

Mukavaa sunnuntaita!

Sannis