Päiväkirja

Sain viikonloppuna kukkia ystävältä ja miten se onkin aina niin ihanaa?! Oon tässä nyt monta päivää tuijotellut noita keltaisia tulppaaneita ja aina vaan ne on superkauniita. Aina tekee mieli ottaa kamerakin esille, kun on tuoreita kukkia talossa.

Viikon verran on se hitsin flunssa tässä nyt vaivaillut. Oon käynyt pitämässä pari jumppahommaa.. semmosta, jossa ei tarvi itse paljon mitään tehdä, vaan saa vain koutsata muita, mutta eipä sekään tunnu niin hyvin luonnistuvan, kun on ääni kateissa ja voimat poissa. Muuten oon kyllä duunissa hengaillut ja koittanut tehdä osani. Mutta hitsi, että on väsy. Niin väsy, että meinaa nukahtaa pystyyn. Mua ei yleensä väsytä keskellä päivää, vaan oon jopa ylpeä siitä, kuinka hyvin oon saanut vuosien uniongelmien jälkeen nukkumisen balanssiin. Syön säännöllisesti ja monipuolisesti, tietty liikuskelen ja oon yleensä päivisin hyvinkin virkeä. Väsy tulee vasta illalla, niinkuin sen kuuluukin. Väsy ja vetämätön olo keskellä päivää tuntuu niiiiin rasittavalta. Muuten onneksi tämä flunssa ei oo vienyt ihan maailmanlopun olotiloihin, kuten sairastaminen yleensä. Paremmalla puolella jo ollaan, joten ehkä se väsykin pian hellittää.

Oon tässä koittanut varustella tyttöjä kevääseen. Yhdelle ostettiin kirpparilta housut ja takki ja toiselle haettiin Stadiumista ihan uutta kuosia. Kengät löytyi eskarilaiselle citarin alesta tosi edullisesti. Onneksi jotain löytyi valmiina kaapistakin. Itellekin tarvisin vaikka mitä. Siistimpi takki kevääseen puuttuu kokonaan. Ostin tämän vuoden puolella jo siistimmän talvitakin, joten ehkä se kevättakki saa nyt odottaa. Loppuviikosta olis toki vähän reissuhommia duunista ja siellähän sitä takkia tarvis, mutta täytyy nyt koittaa pärjätä vaikka sillä talvitakilla. Mister A:nkin vaatekaappi huusi uusia t-paitoja, mutta sille on onneksi helppo tilata tuttuja ja turvallisia, jo hyväksi havaittuja :)

Eilen kävin leikkauttamassa hiukseni huimaan neljän ja puolen euron hintaan paikallisella amiksella. Epäonnistunutta permistä pikkuhiljaa veke. Jos vaikka vois olla joskus taas ihmismäiset hiukset. Aion kasvattaa kaikki käsittelyt pois. Omaa hiusta onkin kasvanut jo aika pitkälle ja se tuntuu kyllä tosi vahvalta ja terveeltä. Permanentattu ja värjätty osio on kuiva käppyrä. Toki omassa värissä on toivomisen varaa. Maantietä, maantietä... No toisaalta, ei se ihan niin platku oo, kuin etukäteen ajattelin, mutta kyllä mun vähän ikävä on tummanpunaista. Koko päätä en enää värjää. Oon päättänyt. Kun saan joskus nämä vanhat systeemit alta pois, aloitan ihan kokonaan puhtaalta pöydältä ja laitan sitten jotain raitahommaa, jos on tarves. Onkos muuten kenelläkään suositella hyvää shampoota nopsasti rasvoittuvalle hiuspohjalle?

Eli eipä kuulkaa kummempia keskiviikkoon.
Klo on 7.47 ja ulkona on ihan valoisaa. Aikamoista.

Mukavaa päivää!

Sannis

Tiikerikakut

Täällä ei oo kuulkaa tiikerikakuista tietokaan, mutta ainahan sitä voi haaveilla? :D Miten sitä flunssassa söiskin vaan kaikkia herkkuja? Silloinhan just pitäis syödä superterveellisesti että paranis nopsemmin. Onneksi pakkasesta löytyy vielä mun supermarjasmoothiemixiä, jossa on kaikenmaailman mustikat ja tyrnit. Jos siitä sais kunnon vitamiiniboostin viikonloppuun.

Mä pidän kahvikakuista, kunhan ne on riittävän kosteita. Vähän tuhahtelin, kun mister A meinas kymppiveesynttäreille leipoa tiikerikakkua. Että onko vähän tylsää. Turhaa taas tuhahtelin. Suklaakuorrutteella kakuista tuli niin sairaan hyviä, että huuuuuhhhuh! Laitoin tuon mun reseptimuistion vähän helpommin luettavaan muotoon tohon sivupalkkiin. Nyt pääsee linkistä suoraan reseptiin. Mitään kakun- tai hatuntekijän ohjeitahan ne ei tosiaankaan ole, vaan sellaisia, joilla tämmönen vähän tumpelompikin leipoja yleensä onnistuu. Yleensä.

Meillä oli vähän puheita mister A:n kanssa aiemmin, että oltais koitettu kummityttöä lähteä moikkaamaan Tampereelle tänä viikonloppuna, mutta se jää nyt haaveeksi vain ja aivastelen täällä kotisoffalla. Jotain semmosta pientä, rauhallista kivaahan tässä on keksittävä, etten tuu hulluksi vain makoillessa. Eilen toki käytiin työkavereiden kanssa afterworkeilla ja voi vitsit.. ei se flunssaa parantanut, mutta oli superkivaa. Mulla meni pää tyynyyn jo ennen yhtätoista, joten oikein sopivat on mulle noi afterwork-ajat. Neljältä kaupungille ja ihmisten ajoissa kotiin!

Vähän huonot yöunet on takana.. tiedä sitten oliko kuoharilla osuutta asiaan, vai tuulella joka ujelsi aivan yli kovaa koko yön. Ehkäpä vähän molempia?! Nyt kello on 8.35 ja kaikki muut nukkuu vielä. Ite juon jo kolmatta kuppia kahvia. Harvinaista. Yleensä mun vakkari- ja maksimimäärä aamulla on kaksi. Tärkeitä hommia.. nää aamukahvin määrät ja muut. :D

No joo, ei mulla muuta.
Pitäisköhän kysyä mister A:lta, jos se leipois mulle tiikerikakun?! Hmm..

Hyvää weekendiä!

Sannis

Air

Kyllä se flunssa meille nyt ihan sillain reilummin tuli kylälle. Eilen oli supernihkeä olo. Tänään tuntuu jo vähän paremmalta. Kaihtimia vedin eilen kiinni, vaikka sää oli upea ja aurinko toi mahtavasti valoa. Illalla hyppäsin autoon ja pyysin mister A:ta ajamaan rantaan, että saan vähän hengittää raitista ilmaa. Ulkoilmalla on ihmeellinen vaikutus. Ihmetyttää, miksi kipeänä aina ohjeistetaan pysymään vain sisällä. Tottakai pitää levätä ja olla sohvan läheisyydessä 99 prosenttia ajasta, mutta kun eilen ensin makoilin about kuusi tuntia ja olin ihan vetelä koko muikkeli, piristi pieni hetki ulkona ihan uskomattomasti. Tietenkään ei voi tehdä mitään urheilusuorituksia tai lähteä lenkille, mutta rauhassa kun käveleskelin hetken rannassa ja katselin upeita maisemia, oli olotila sata kertaa parempi, kuin sitä ennen. 

Oon ennenkin sanonut ja sanon taas.. mä kyllä pidän talvesta. Silloin, kun maisemat on kauniit ja ilma on sopivan kirpeää hengittää. Silloin on kaikista parasta. Kevät on vuodenajoista se mistä pidän ehkä kaikista vähiten, koska loska ja märkä. Valo on toki ihanaa. En oo ihan varma odotanko kesää niin innoissani. Lomaa ja kesäpuuhia tottakai, mutta vähän salaa pelkään, että tulee samanlainen hellesetti, kuin viime kesänä. Lähtee järki siihen jatkuvaan hikoiluun.

No joo.. tämä postaus on ajastettu ja kun tämä tulee ilmoille, oon jo duunissa. Eilinen lepo auttoi sen verran, että tänään jaksaa puristaa normihommat. Perjantaisin mulla on aina vähän lyhyempi päivä ja tänä perjantaina iltapäivällä mennään after workeille työkavereiden kanssa. Käyn toki ennen after workeja kotona hengailemassa tyttöjen kanssa muutaman tunnin.. eli onks se sitte niinku after home? :D Saas nähdä jaksaako flunssamuikkeli. Toki, suunnitelmissa on olla ennen tyttöjen nukkumaanmenoaikaa kotona, joten ehkä se jaksaa :)

Mitäs mieltä te ootte tosta ulkoilusta?
Pitääkö kipeänä olla vain sisällä?

Sannis

Faded

Tulppaanit on jo parhaat päivänsä nähneet. Vähän niinkuin minä tällä hetkellä. Hyydyin yhtäkkiä eilen kesken päivän ihan totaalisesti. Jumpissa fiilis oli aivan hyvä, mutta koipi nousi jotenkin tahmeesti ja senat oli aivan sakasin. Illalla, kun pääsin himaan, oli kurkku kipeä ja veto ihan pois.

Nyt aamulla on sama juttu. Kurkku kipeä, vähän nokkakin tukossa ja silmissä tikkuja. Toivotaan, että tää on joku ohimenevä häiriö, eikä mikään kunnon flunssa oo iskemässä. Jännä, miten se olotila muuttuu noin yhtäkkiä. Eilen aamulla olin ihan virtaa täynnä. Kävin kävelyllä ja hoitelin siinä duuneja, kunnes aivan yhtäkkiä hartiat lysähti kasaan. Hö!

En nyt vielä heitä hanskoja tiskiin, mutta tässä vähän valmiiksi mietin, että miten sitä ihminen oppisi sairastamaan? Siis sillä tavalla ilman, että maailmanloppu tulee. Ilman kaikkia surkeita ajatuksia siitä, että on ihan paska ja jää nyt niiiiiin kaikesta paitsi. Sairastaminen on niin perseestä! Anteeksi rumat sanani, mutta se on! Kestän todella huonosti mitään, mikä vähänkin hidastaa menoa ja normaalia toimimista. Ja mutsinahan sairastaminen on siinäkin mielessä nuivaa, ettei sitä kuitenkaan saa ihan kunnolla vaan huilata ja lojua menemään. Pitää tuijottaa kelloa koko ajan ja hoitaa kuskaushommeleita, etsiä kadonneita hanskoja ja laittaa tiskiä koneeseen. 

No joo.. enhän siis vielä oo edes virallisesti kipeä ja jo nyt ihan ranteet auki :D Otammepas kuulkaa nyt hieman takapakkia ja heitämme vitamiinit huiviin kunnollisen aamupalan kanssa. Kattellaan sitte myöhemmin, kuka on kipeä ja kuka ei :D

Osaatko sä sairastaa sillain ihan lunkisti?

Sannis

About me

Inhoan toppahousuja ja housuja toisien housujen alla. Ihan tuskaa, kun talvella on pakko laittaa kalsarit, että tarkenee ulkona. Epäilen, että jos löytäisin kunnolliset pitkikset, tämä asia ratkeaisi. Aion panostaa ensi talvena. Kerrospukeutuminen yleensäkin ärsyttää. Tuntuu liian paksulta ja kankealta.

Kun joku postaa Instaan ja Faceen jonkin biisin, otan sen aina ylös. Sehän saattaa olla seuraava paras jumppabiisi. Kun vaihdan ohjelmat omiin jumppiin, tarvin about  70 biisiä kerralla. Siinä saa vähän olla musiikkia varastossa valmiina.

En pidä yllätyksistä. Tottakai on superihanaa jos joku tuo yllättäen vaikka kukkia, mutta yleensä ottaen oon sitä tyyppiä, joka haluaa tietää etukäteen missä mennään. Haluan osata varautua tilanteisiin ja valmistautua etukäteen. Historiassa on muutamia menetettyjä yöunia yllätysten takia. Ja tämä ei tunnu olevan sellainen asia, johon itseään voisi kouluttaa. Yritetty on. Mun vaan pitää tietää jutut etukäteen ja that's it.

En jaksa puhua mister A:n kanssa töiden jälkeen illalla. Oon se kauhea vaimo, joka illalla kotiin tullessaan ei koskaan kysy: "Kuinka sun päivä meni?" Yritän muuttaa tätä tilannetta, koska mister A puolestaan kysyy aina. Kun tuun iltaisin duunista kotiin, oon useimmiten mennyt sinne jo aamulla. Oon puhua pälpättänyt koko päivän, ohjannut jumppaa ja huudattanut musiikkia. Sosiaalinen kiintiö on todellakin täynnä siinä vaiheessa, kun pääsen himaan. Kun tytöt on menneet nukkumaan, haluan olla toisen lähellä, mutta mielellään hiljaa. Loppuviikosta, kun päivät on lyhyitä ja pääsen kotiin jo päivällä, on tilanne sitten taas jo toinen ja jaksaa puhuakin.

Rakastan hiljaisuutta. Edelliseen viitaten.. elämä on niin hektistä, mun työ ja päivät on niin äänekkäitä, että välillä hiljaisuus on ihanaa. Rakastan aamuja, jolloin vain minä oon hereillä, kaikki muut nukkuu ja on ihan hiljaista.

Haluaisin analysoida leffoja ja sarjoja aina jonkun kanssa. Kun joku sarja tai ohjelma oikein kolahtaa, on mulla vaikeuksia päästä siitä maailmasta takaisin normielämään :D Usein googletan näyttelijöitä ja muuta asiaan liittyvää. Mun mielestä on ihana analysoida hahmojen käytöstä ja juonenkäänteitä. Etsin aina syvempiä merkityksiä ja motiiveja toiminnan takana.

Rakastan merta, inhoan uimista. En voisi kuvitella asuvani paikassa, jossa meri ei ole ihan ääressä. Mulle kuitenkin riittää katselu, tuoksu ja se lähellä olon tunne. En pidä uimisesta. Lasten kanssa on pakko heittää näitä kylpylä- ym. retkiä, mutta mereen menen vain äärimmäisessä hätätapauksessa. Eli viime kesänä.

Kannan mukanani aina Nasolin-nenäsuihketta. 99% ajasta en tietenkään sitä tarvi, mutta nenän tukkoisuus on jotain niin hirveää, että jos se iskee yllättäen, en pärjää hetkeäkään ilman lievitystä.

Semmosia juttuja meikämuikkelista.
Kuulostiko mikään tutulta?

Sannis

Sitruuna - valkosuklaa Blondie

Hutsittaako leipoa viikonlopuksi jotain ihanaa? Kokeile Blondieta. Mister A leipoi tätä meidän viime viikonlopun vieraille ja me kyllä tykättiin. Sitruunaleivonnaiset on useimmiten mun makuuni eikä tosiaan tämäkään ollut poikkeus. Resepti on täältä -> www.anninuunissa.fi. Annin reseptejä ollaan käytetty muitakin eikä oo mennyt vikaan.

Ohje on gluteeniton, mutta me laitettiin vain tavallisia vehnäjauhoja. Jätettiin psyllium pois ja lisättiin 1tl leivinjauhetta. Anni oli tehnyt pienempään uunivuokaan, niin tuli nätimpiä, korkeampia paloja, mutta mister A kumosi taikinan paremman puutteessa uunipellille. Kuorrutteeseen meni myös kokonainen 200 gramman tuorejuusto, kun ei viitsinyt pientä tippaa jättää jääkaappiin.

Sitruuna-Valkosuklaa Blondie (G)

Ohje

• 3,5 dl Sunnuntai Gluteeniton jauhoseosta 
• 2 dl sokeria
• ripaus suolaa
• 1 tl vaniljasokeria
• 150 g voita
• 3 kananmunaa
• 1 prk (396g) makeutettua kondensoitua maitoa
•  1 sitruunan mehu
• 1 sitruunan raastettu kuori
• 1 tl psylliumia
• 50 g valkosuklaata rouheena

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Raasta sitruunankuori ja purista mehu. Sulata voi.
3. Sekoita jauhot, sokeri, suola ja vaniljasokeri kulhossa, jätä sivuun.
4. Sekoita käsin vispilällä toisessa kulhossa sulatettu voi, kananmunat, kondensoitu maito, 4 rkl sitruunamehua ja kuoriraaste.
5. Lisää nesteseokseen 1 tl psylliumia koko ajan sekoittaen voimakkaasti.
6. Sekoita kuivat aineet ja nesteseos tasaiseksi taikinaksi nuolijalla. Kääntele sekaan vielä rouhittua valkosuklaata.
7. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 25-35 minuuttia, kunnes blondien reunat ovat saaneet hieman väriä, sisus saa vielä olla hieman pehmeä.
8. Anna jäähtyä ja tee sillä aikaa kuorrutus.

Sitruunasiirappi

• sitruunan mehua (kaikki mitä jäi edellisessä vaiheessa ja halutessasi hieman lisää)
• 1 dl vettä
• 3 rkl sokeria

1. Mittaa kaikki aineet pieneen kattilaan.
2. Kiehauta seos ja keitä muutaman minuutin ajan.
3. Kostuta blondie-pohja siirapilla eli nostele kostuketta pohjan päälle lusikalla tai pullasudilla.

Valkosuklaakuorrute

• 100 g valkosuklaata
• 2 dl vispikermaa
• 150 g maustamatonta tuorejuustoa
• sitruunankuorta

1. Sulata valkosuklaa ja jätä sivuun.
2. Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi.
3. Notkista tuorejuusto ja vatkaa sula valkosuklaa sen sekaan.
4. Lisää kerma käännellen sekaan. Tarkista maku ja lisää halutessasi sokeria.
5. Levitä kuorrute jäähtyneen ja kostutetun blondien päälle lastalla.
6. Raasta sitruunankuorta koristeeksi kuorrutteen päälle.
7. Leikkaa blondie neliöiksi terävällä veitsellä.

Herkullista viikonloppua!
Sannis

Lumi

Tässä mä kuulkaa hörpystelen kahvia sohvan nurkassa eikä haittais yhtään, vaikka olis keksiäkin. Ei tosin oo. Kuvan välipalakeksit syötiin joskus helmikuulla :D Kello on 7.12 ja oon ollut hereillä jo pari tuntia. Eilen illalla oli niin järkyttävä väsy, että silmät painui kiinni jo puoli kymmenen aikaan. Tosi harvinaista mulle, mutta ihan ihanaa, kun tulee sitten herättyä superaikaisin ja ehtii fiilistellä hiljaista kotia ja aamun valkenemista.

Ulkona satoi lunta, kun heräsin. Mietin, että Facebook ja Insta on varmaan täynnä niitä ainaisia "For the love of god, stop snowing!!"  - juttuja. Mua ei niin lumisateet haittaa. Toki sitä on jotenkin niin tottunut vuodenaikoihin, ettei tässä vaiheessa enää ihan riemusta hihkuen odottele mitään isoja lumimyräköitä, mutta mitäpä tosta ärsyyntymään. Mielummin lunta, kuin loskapaskaa, on mun mielipide. Haaveilin tässä jo kaikenlaisista reissuistakin taas, mutta huomasin, että lämpö ei kiehdo nyt ollenkaan. Tai siis sopiva lämpö kyllä, mutta helle ei. Sillain semisti kauhunsekaisin tuntein odotan kesää.. että onko samaa settiä, kuin viime vuonna. Se oli mulle liikaa. Vähän välimallin muijia sitä tässä yleensäkin ollaan. Sais olla sopivasti pakkasta tai sopivasti lämpöä. Onko tua nyt liikaa vaadittu hei? :D 

Se mikä lumessa on ihanaa, on sen tuoma valo. Ennen olin kevätmasentuja. Valo ja kirkas aurinko ärsytti ja väsytti ihan yli paljon. Rasitti, kun kaikki muut liekitti kevättä ja hiihteli posket punaisina pitkin peltoja ja ite olis tehnyt mieli vetää kaihtimet kiinni ainakin kuukaudeksi. Edelleen kirkas aurinko on migreenimuijille vähän niin ja näin, mutta kyllä tässä plussan puolelle nykyään kirkkaasti jäädään. Jännä miten ihminen voi muuttua. Hormonitko sen tekee? Että enää valo ei masennakaan, vaan tuo hyvän fiiliksen.

Nyt alkaa kuulua kymppiveen huoneesta rapinaa. Siellä ne molemmat taas nukkuu. Mini yökyläilee nykyään melkein joka yö siskonsa luona. Vähän levotonta oli viime yönä ja mini heräsi kolme kertaa itkemään. Ei mitään hajuakaan miksi. En edes muista koska ja missä kuussa se olis viimeksi herännyt keskellä yötä. Hain jo ämpäriä valmiiksi jos vaikka... Aivan itekin jo naurattaa tämä mun yrjötautikammo. Oon ihan neuroottinen. Aina jos itekin herään yöllä enkä saa heti nukuttua, oon ihan varma että pian tulee huono olo. Kaiteisiin ja hissin nappuloihin en koske olleskaan ja muutenkin kulutan ehkä vähän liian suuren osan ajastani pelkäämällä oksennustautia. Mutta kun se on niin järkyttävää. Ja mulla on semmonen taipumus, että mä saan sen aina. Tai ainakin melkein aina. Ja se on aina niin raju. Mulla ei koskaan mene se ohi muutamassa tunnissa, vaan vähintään 12h kestää ja yleensä vielä pidempään. Koita siinä nyt sitten jumppailla, kun ainakin seuraava viikko on ihan pilalla.

No joo.. huomaatteko, että mulla ei oo nykyään mitään asiaa. Tämmöstä höpöttelyä vaan. Vaikka sitä se on kai aina ollut :D Kiva, kun ootte pysyneet matkassa. Vilkaisin tilastoja ja kyllä siellä vielä joku on, vaikka oonkin sulkenut FB-sivut ja poistanut blogimaininnat Instastakin. Blogin yksityiseksi muuttaminen jäi haaveeksi, koska pyyntöjä tuli enemmän kuin mitä suljetun blogin lukijoihin oli mahdollista ottaa mukaan. Tyttöjen takia downshiftasin kuitenkin vähän somehommia blogin osalta ja näin tuntuu olevan ihan hyvä nyt just. Muutenkin on aika hyvä nyt just. Ei vain blogin osalta, vaan ihan kaiken suhteen. Life is good.

Kuinka teillä sujuu? Kukas siellä on vielä linjoilla?

Sannis

Keskiviikko

Nojoo, päästiinhän me silloin maanantaina starttaamaan tämä viikko ja aika reippaasti on jotenkin lähtenyt käyntiin. Hyvä fiilis. Aurinko paistaa ja mieli on virkeä. Tällä viikolla mulla on perjantai vapaa ja jumppailen sitten lauantaina ja sunnuntaina. Ihan kivaa vaihtelua aina kerran kuukaudessa tämmönen vähän erilainen setti.

Minillä on perjantaina hammaslääkäri ja mua jännittää jo valmiiksi. Viime kerralla typy ei suostunut avata suutaan. Kieltäytyi vain avaamasta. Ei itkenyt, ei huutanut, istui vaan tuppisuuna huulet yhdessä. Koita ny siinä sitte :D Toki, ikää oli pari (?) vuotta vähemmän, kuin nyt. Toivon, että tämä kerta menee ilman tuskanhikeä. Ainakin viimeinen neuvola meni ihan täydellisesti. Viime viikolla käytiin ja kaikki meni nappiin. Rokotuskin annettiin noin vaan minin vähän siristäessä silmiään. Ei kyyneleen kyyneltä. On se kova! Tosi outoa, että neuvolaura on nyt taputeltu. Seuraavan kerran sitten kouluterkkarille.

Viikonloppuna ystävät toi tulppaaneja, jotka on jotenkin aivan superihanan värisiä. Oon niitä tässä ihaillut joka päivä. Aivan upeita!! Tekee mieli pitää kotiakin siistimpänä ja kattaa pöytä vähän kivemmin, kun on eläviä kukkia. Tällä viikolla taitaakin jäädä vähän paremmin aikaa siivouspuuhiin, kun on duunissa vähän lyhyempiä päiviä. 

Yes, nyt matkaan!
Kivaa keskiviikkoa!

Sannis

Vuorikiipeilijät

Maaliskuun 6. päivä ja ihan täys talvi edelleen. Ei haittaa yhtään. Ehtii sitä kevään märkää ja loskaa olla kuiteskin ihan varmasti. Viikonloppuna tuli uutta lunta ja tytöt pääsi vuorikiipeilemään takapihan lumikasassa. Myös kävelylle piti lähteä kiipeilijänköysi mukana ja vähän me saatiin vastaantulijoilta hymyjä, kun mentiin elefanttimarssia eteenpäin. Olin siinä vähän huolissani, josko joku luulee, että oikeesti kävelytetään lapsia narussa. Kymppivee ratkaisi asian huutamalla minille: "Aamu hymyile! Meillähän on hauskaa!" aina, kun vastaantulija lähestyi. En oo ihan varma paransiko vai kenties pahensiko tilannetta :D

Mukavaa tätä päivää!
Ulkona on ihanasti valoa!

Sannis

Suolaiset joulutortut

Kymppiveen synttärikaffeille tehtiin suolaisia joulutorttuja. Oli aivan hauska, helppo ja maukas idea. Ensin taittelin tähdet ja sen jälkeen voitelin ne kananmunalla. Päälle laitoin Serrano-kinkkua ja aura-juustoa. Siemeniä ripottelin vähän niinku näön vuoksi. Ohjeessa oli mainittu pinjansiemenet ja seesaminsiemenet, mutta itse ostin edullisempia auringonkukansiemeniä. Kaapista löytyi chiansiemeniä, joten käytin niitä.

Mun mielestä nämä oli hyviä ja jotenkin kiva idea. Kannattaa kokeilla jos on pikkusuolaiset juhliin ja kahvitteluihin hakusessa. Näihinhän vois laittaa vaikka jonkinsorttista lohitahnaa tms. Semmonen täytyy tosin varmaan lisätä vasta paistamisen jälkeen. Ens kerralla laitan ite enemmän aura-juustoa myös tähtien sakaroihin :)

Laskiaissunnuntai kuulkaa.

Ei olla ollenkaan tehty tänä vuonna laskiaispullia. Ounou! :D

Sannis

Lauantai

Talviloma alkaa olla lopuillaan. Pari päivää vielä aikaa huilia. Ulkona näyttää harmaalta. Eilen oli upea auringonpaiste ja käytiinkin ulkoilemassa luontopolulla. Pesin pyykkiä aamusta iltaan ja vielä riittäis tälle päivälle sitä laatua. Pikasiivotkin tehtiin nopsasti eilen illalla, joten imuria ei ehkä tänään tarvi ulkoiluttaa. Kroppa kaipaisi liikkeelle. Loma-aikoina tulee aina jumppiin ikävä. Yritän kuitenkin keskittyä kävelyyn ja semmoseen rauhallisempaan, palauttavaan settiin silloin, kun duunit on pausella.

Eilen tehtiin vähän suunnitelmia seuraaville kuukausille. Kymppivee tahtoisi mennä Ruotsiin. On tahtonut jo pari vuotta. Tsiigailtiin vähän mahdollisuuksia pääsiäiselle. Pystyis kuulemma ehkä jättää trullittelut väliin jos sitte varmasti ostettais laivalta karkkia :) Laivamatka ei houkuttele mua sitte pätkääkään, mutta hotellit olis edullisempia, kuin Suomessa. Tehtiin myös pienen pieni varaus kesäkuun alkuun ystäväni Paulan kanssa. Kaksikymmentä vuotta sitten matkustettiin Mallorcalle kahdestaan ja nyt lähes päivälleen parikymmentä vuotta myöhemmin on aika tehdä pieni vuosipäiväreissu. Hyvin ristiriitaisin tuntein suhtaudun tähän retkeen. En tykkää reissata ilman tyttöjä ja mister A:ta, mutta varmasti on aivan hyvä ottaa muutama päivä vain itselle. Toisaalta odotan innoissani ja toisaalta tuntuu aivan kuin olisin pahanteossa. Go figure!

Klo on 8.32. Mä olen ollut hereillä pari tuntia. Mini heräsi hetki sitten. Mister A ja kymppivee nukkuu. Ihanaa, kun ei oo kiire mihinkään. Mulla vähän kurkkua karhastelee ja silmissä on tikkuja. Minilläkin nokka pikkusen vuotaa. Toivotaan, että on vaan jotain aamukankeutta.

Mukavaa lauantaita!

Sannis 

Hiihtolomareissu

Vuoden 2019 hiihtolomareissulla käytiin Savonlinnassa, pääkaupunkiseudulla ja Tampereella.

Savonlinnasta ajeltiin Helsinkiin. Oltiin pari yötä huoneistohotlassa. Varustelutaso oli vähän suppeampi, kuin Savonlinnan asunnossa, mutta jääkaappi ja muut perushommat löytyi. Tytöt nukkui superkorkealla parvella ja mini olis tahtonut viettää siellä koko ajan poistumatta asunnolta ollenkaan :D

Käytiin kuiteskin vähän Vantaan puolella shoppailemassa kymppiveen toiveiden mukaisesti. Helsingissäkin pyörähdettiin kaupoilla ja löydettiin tytöille alesta kivat takit, alle 30€ tsibale. Meillä on aina vähän pulaa niistä siistimmistä vaatteista, kun jotenkin on tuntunut turhalta ostaa erikseen mitään kaupunkitakkeja, mutta tällä kertaa mini saa kyllä malttaa jättää uuden takin eskaripäivinä kotiin. Kymppivee on vetänyt kolme talvea samalla serkun vanhalla takilla ja sai luvan käyttää uutta takkia myös koulussa :)

Shoppailujen lomassa ehdittiin käydä Oodissa ja syötiin superhyvä lounas Story-nimisessä paikassa.  Jälkkärille mentiin Espresso Houseen ja jos lounas oli 6/5, niin samaten oli kyllä kahviherkutkin. Käpyteltiin vielä Töölöön ostamaan edullisia puhelimen akkuja ja sen jälkeen ajeltiin metrolla kamujen luokse Espooseen ja vietettiin ilta tacojen merkeissä. Helsinki on mulle aina vähän liian kiireinen ja täynnä porukkaa. Ihan kiva siellä on käydä, mutta aina ihan mielelläni myös lähden poiskin. Usein pääkaupunkiseudulle reissatessa käydään vain Espoossa, mutta tytöille metro- ja junamatkat on aina elämyksiä jo itsessään, joten aivan kiva, että tällä kertaa näin.

Kotimatkalla käytiin EasyFit Pasilassa moikkaamassa toista mun pomoistani eli "Toimaria" :) Syötiin samalla aamiainen ja sen jälkeen lähdettiin kohti Tamperetta.  Siskon tytön oli flunssa kaatanut petiin, joten skipattiin visiitti ja ajeltiin Vapriikkiin. Viime vuoden hiihtoloman pelimuseoreissulle ei mister A päässyt töiden takia ja nyt tytöt tahtoi näyttää iskälle, mitä kaikkea kivaa sieltä löytyy. Vapriikin jälkeen syötiin Ikean lohet ja lihapullat ja ajeltiin kotiin.

Olipa kiva reissu ja nopsasti taas meni. Nyt on vielä kolme kokonaista päivää aikaa hengailla kotimaisemissa. Aamukahvit on juotu ja seuraavaksi ajattelin ruveta houkuttelemaan tyttöjä mun kanssa ulkoilemaan. Epäilen, että mister A lähtee helposti, mutta tytöt ei. Ne tahtois aina reissun jälkeen olla kotosalla. Niin minäkin toki, mutta jos nyt vähän edes raitista ilmaa :)

Kivaa päivää!

Terkuin,

Sannis