Faded

Tulppaanit on jo parhaat päivänsä nähneet. Vähän niinkuin minä tällä hetkellä. Hyydyin yhtäkkiä eilen kesken päivän ihan totaalisesti. Jumpissa fiilis oli aivan hyvä, mutta koipi nousi jotenkin tahmeesti ja senat oli aivan sakasin. Illalla, kun pääsin himaan, oli kurkku kipeä ja veto ihan pois.

Nyt aamulla on sama juttu. Kurkku kipeä, vähän nokkakin tukossa ja silmissä tikkuja. Toivotaan, että tää on joku ohimenevä häiriö, eikä mikään kunnon flunssa oo iskemässä. Jännä, miten se olotila muuttuu noin yhtäkkiä. Eilen aamulla olin ihan virtaa täynnä. Kävin kävelyllä ja hoitelin siinä duuneja, kunnes aivan yhtäkkiä hartiat lysähti kasaan. Hö!

En nyt vielä heitä hanskoja tiskiin, mutta tässä vähän valmiiksi mietin, että miten sitä ihminen oppisi sairastamaan? Siis sillä tavalla ilman, että maailmanloppu tulee. Ilman kaikkia surkeita ajatuksia siitä, että on ihan paska ja jää nyt niiiiiin kaikesta paitsi. Sairastaminen on niin perseestä! Anteeksi rumat sanani, mutta se on! Kestän todella huonosti mitään, mikä vähänkin hidastaa menoa ja normaalia toimimista. Ja mutsinahan sairastaminen on siinäkin mielessä nuivaa, ettei sitä kuitenkaan saa ihan kunnolla vaan huilata ja lojua menemään. Pitää tuijottaa kelloa koko ajan ja hoitaa kuskaushommeleita, etsiä kadonneita hanskoja ja laittaa tiskiä koneeseen. 

No joo.. enhän siis vielä oo edes virallisesti kipeä ja jo nyt ihan ranteet auki :D Otammepas kuulkaa nyt hieman takapakkia ja heitämme vitamiinit huiviin kunnollisen aamupalan kanssa. Kattellaan sitte myöhemmin, kuka on kipeä ja kuka ei :D

Osaatko sä sairastaa sillain ihan lunkisti?

Sannis