torstai 29. lokakuuta 2020

Halloween



Meillä jäi viime vuonna perinteiset Halloween-juhlat järkkäämättä, kun jotenkin en vaan jaksanut eikä tyttöjäkään oikein hutsittanut. Olin ajatellut, että ehkä se perinne on meidän osalta nyt nähty, mutta yhtäkkiä viime viikonloppuna mini kysyi, josko voitais järkätä juhlat. Lupasi vielä ite leipoakin.

Mun mielestä oli niin hellyttävää, että mini, joka ei oikein usein vaadi mitään, osasi nyt ite ilmoittaa, että kaipaa vähän piristystä tähän koronaelämään ja aloin saman tien näppäillä kutsuviestiä. Ennen järkättiin aina isosti ja porukkaa oli paljon, mutta nyt päädyttiin kutsumaan vain yksi ystäväperhe. Extempore saatiin tyttöjen serkkupojat vielä loppumetreillä mukaan.

Halloween-juhlissa meillä on aina onginta. Hauki, joka ongintaseinäkkeen toisella puolella asuu, on yleensä vähän hassulla tuulella. Tänä vuonna en ollut varma, onko osa porukasta jo yli-ikäisiä ongintaan, mutta kyllä ne hauen metkut taas kaikkia nauratti ihan kunnolla. Päätin että niin kauan kun näitä juhlia järkätään, järjestetään myös onginta, oli porukka sitten kuinka vanhoja tahansa. 

Tosi kivat Halloweenit oli siis tänäkin vuonna ja uskon, että lapsilla oli ihan yhtä hauskaa näissä pikana järkätyissä juhlissa, kuin niissäkin joihin on käytetty kymmenkertaisesti valmisteluaikaa. Tuntui, että itekin sai pienen piristysruiskeen tähän syksysateiden keskelle.

Mukavaa viikonloppua ja happy Halloween!
Sannis

maanantai 26. lokakuuta 2020

Parempaa


Maanantai. Vettä sataa ja on vitsin harmaata. Kuvat EI ole tältä päivältä :) Mister A lähti töihin ja minä heitin tytöt autolla kouluun ettei tarvi kaatosateessa kävellä. Mulla on ohjelmassa imurointia ja ruuanlaittoa ennen duunia, mutta jämähdin hetkeksi tähän koneen ääreen. 

Kulunut viikonloppu oli hyvä. Tosi hyvä. Olo on vähän pöllähtänyt ja tuntuu, että kestää hetken aikaa sulattaa. Ulkoiltiin upeassa säässä kaupungissa ja mökillä ja extempore Halloween-juhlat osoittautui hitiksi. Sain mahtavaa tunnustusta töissä ja mister A:n kanssa pidettiin kunnon parisuhderetriitti; käytiin läpi asioita, jotka on hiertäneet meidän välillä. Arjessa on hiton vaikea keskustella ja selvittää asioita, kun asutaan näin pienessä talossa. Tytöt on aina vieressä ja illallakin ne kuulee omiin huoneisiin kaikki mitä puhutaan. Nyt jauhettiin oikein urakalla ja tytöt sai samalla viettää aikaa serkkupoikien kanssa pitkästä aikaa. 

Huuuuuhhuijakkaa!! On tämä elämä kyllä aikamoista. Totean saman, kuin edellisen postauksen lopussa... Toivon, että tämä viikonloppu on nyt käännekohta helpompaan. Aluehallintovirastokin lupasi tänä aamuna, että saadaan duunissa nostaa ryhmäliikunnan osallistujamäärää. Maltillisesti toki, mutta nostaa kuitenkin. Ainakin nyt hetkeksi. Yes! Nyt imuria kauniiseen käteen ja liikkeelle.

Mukavaa tätä viikkoa!
Sannis

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Pitkoksilla


Eilen tehtiin retki tässä meidän lähellä olevalle lintutornille. Ensimmäiset pakkaset kipristelee sormenpäitä ja kaisloja aamuisin, joten lähdettiin matkaan heti auringon noustua että nähtäis paikka kaikkein kauneimmillaan aamukuurassa. Onnistuttiin. Aurinko paistoi upeasti ja hengitys vähän höyrysi. Pitkokset oli hitsin liukkaita ja meinasin kaatua about kymmenen kertaa. Tytöillä oli hauskaa, kun koittivat pitää äitiä pystyssä. Oli jotenkin aivan täydellinen sää.

Perjantai ja lauantai toi mukanaan monta hyvää juttua ja oon siitä supertyytyväinen. Tällekin päivälle on kivaa puuhaa, kun tytöt toivoi Halloween-juhlia. Viime vuonnahan katkaistiin monivuotinen perinne eikä järkätty kekkereitä, mutta tyttöjen toiveesta otetaan extempore-juhlat tänään. Ehdin napata Foodie-tilaukseen vielä kurpitsat ja tytöt ite lupas koristella ja leipoa jotain pientä. 

Toivon, että jotenkin tämä viikonloppu ja sen hyvät jutut on nyt askel parempaan suuntaan omassakin olossa ja jaksamisessa.

Sannis

tiistai 20. lokakuuta 2020

Talvea kohti

Faija kertoi, että sinä vuonna kun synnyin, satoi ensilumi maahan lokakuun neljäs päivä ja se jäi. Nyt, neljäkymmentä vuotta myöhemmin satoi ensilumi lokakuun 18. päivä eikä se tällä kertaa jäänyt. Ei se oikein usein vielä tässä kohdassa pysy. Faijaa me nähdään nykyään hyvin harvoin ja vain vilaukselta. Omaishoitajana se ei pääse paljon mihinkään ja vaimonsa on niin huonossa kunnossa ettei siellä pysty vierailla. Ei me koskaan olla oikein läheisiä oltu, mutta on se tossa piipahdellut, kun on kulkenut ohi. Eihän meillä oikein paljoa puhuttavaakaan oo. Mister A:n kanssa ne höpöttää niin että välillä komennan, että pitää antaa tilaa tytöillekin jutella papalle. On se vähän outoa nyt kun ei sitä näe juuri ollenkaan.

Tuntuu, että syksy alkaa kääntyä jo talveen. Vaikkei se lumi jäänytkään. Sunnuntaina tehtiin fillarilenkki vielä metsäteillä ja sanoin mister A:lle, että taitaa olla mun pyöräilyt pyöräilty tälle vuodelle. Hämärässä metsässä oli tosi vaikea enää nähdä kiviä ja kantoja, varsinkin kun vesisateessa oli pakko jättää silmälasit pois. Tai räntää se tais olla. Minillä jäätyi kasvot niin, että kotona pisteli vielä suihkun jälkeenkin.

Molemmat koululaiset saa mennä tänään kouluun. Ykstoistaveen etäkoulu kesti tällä erää vain muutaman päivän. Siinä mielessä ihan hyvä, että saavat olla kavereidensa kanssa. Koronaan oon niin kyllästynyt ja kaikkeen siitä vouhkaamiseen. Toisten tekemisten ja tekemättä jättämisten arvosteleminen on niin raskasta seurattavaa. Toki, en mä paljoa puskaradioryhmiä FB:ssä nyt luekaan, kun ei kiinnosta. Omia somekanaviakin oon selannut viime aikoina tosi vähän, kun oon ollut töiden puolesta niin paljon koneella ettei meinaa aivot enää jaksaa vapaa-ajan juttuja.

Eilen vedin duunissa jumpan jälkeen maskin naamalle ja siirreltiin meidän käsipainotelineet paikasta A paikkaan B. Siinä niitä viidenkymmenen kilon puntteja punnatessa maski naamalla happi vähissä, varmistui kyllä mun mielipide maskin kanssa treenaamisesta. No can do. Pidetään sitten pienemmät ryhmät, mutta maskin kanssa en pysty. Max 9 kokoontumisrajoitushan on tämän viikon täällä vielä voimassa. Saa nähdä mitä ensi viikolla. Höllenispä vähän. Meillä on niin isot salit, että viisitoistakin menis aivan hyvin vielä reiluilla turvaväleillä. Kirjoittaja on sitä mieltä, että koko elämää ei pysty pysäyttää. Jos karsii lähes kaiken muun, voi säilyttää jonkun jutun joka pitää järjissään. Yllättävää kyllä, oon sitä mieltä, että se joku juttu vois olla liikunta. Ihan vaikkapa ryhmäliikunta :) 

Kivaa tätä viikkoa!
Sannis

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Mökillä


Saatiin viikonlopuksi mun faijalta mökin avaimet haltuun ja ajeltiin vajaa tunnin matka Särkimoon. Aivan ekaa kertaa lainattiin mökkiä ihan vain meidän perheelle ja tytöt oli tosi innoissaan lähdössä matkaan. Mökiksi me sitä kutsutaan, mutta eihän se mikään varsinainen mökki ole, vaan talo. Löytyy sisävessat, -suihkut ja -saunat, astianpesukoneet ja wifit.

Maisemat oli niin kauniit, että mua aivan sydämestä puristi. Tuuli oli kylmä ja mister A:n toppatakki, jolle lähtiessä vähän hymähtelin, ei ollut ollenkaan liian lämmin. Tyttöjen mielestä parasta oli hengailla laiturilla ja hyppiä kivillä. Mua vähän hirvitti, kuka saa ensimmäisenä kylmän kylvyn, mutta molemmat tytöt pysyi, kuin pysyikin kuivalla maalla.

Pari yötä oltiin ja nopsastihan se meni. Kerättiin vähän puolukoita ja haisteltiin raitista ilmaa. Syötiin herkkuja ja tsiigailtiin Vain elämää ja Sohvaperunat. Tytöt vuoli tikkuja iskän kanssa; toinen taikasauvoja ja toinen onkivapoja. Mulla oli työpuuhaa vähän väliä, mutta sekin meni siinä sivussa ihan ookoo.

Yöt nukuin tietysti vähän huonosti, joten nyt väsyttää. Aivan kiva oli kuitenkin päästä hetkeksi kotiympyröistä pois ja saada vähän edes vaihtelua tähän olemiseen. Alkaa jotenkin käydä vähän tylsäksi tämä homma, kun ei mihinkään voi mennä. Rahaa tietysti säästyy, mutta vois tässä välillä vähän jotain puuhastella kodin ja duunin ulkopuolella. Nyt ajattelin kysyä jos tytöt lähtis mun ja mister A:n kanssa makkaran paistoon laavulle. Epäilen, että ykstoistaveetä saa suostutella vähän kauemmin, kuin miniä, mutta eiköhän sekin loppuviimein lähde. 

Mukavaa sunnuntaita!
Sannis

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Marmatusta


Tänään alkaa tytöillä syysloma. Yritän itekin ottaa lyhyempää päivää töissä loppuviikolla jos se vaan on mahdollista. Meinas vähän väsy ottaa eilen yliotetta väärässä kohtaa ja nyt surkeimmalta tuntuu se, etten saanut pidettyä pokerinaamaa. Eipä tossa nyt edes mitään suurta tapahtunut, mutta kun mä en koskaan saisi olla väsynyt tai huonolla huumorilla. Pitäisi aina olla auringonpaistetta ja linnunlaulua. Kuulun varmaan salaisesti siihen kulttuuriin, jossa pahinta on kasvojen menetys. Olikos se muuten japanilaisten juttu? Jännä muuten, että ensin oot ihan marttyyrina siitä, että sä niin teet kaikkea ja kukaan ei koskaan huomaa (jep, ei pidä paikkansa, mutta mieli on liian väsyneenä typerä). Sitten yhtäkkiä kaikki huomaa sut ja sun jutut, niin oot ihan nolona ja häpeissäs, että älkää nyt vaan kaikki näihin mun hommiin keskittykö. Kyllä on ihmisen elämä vaikeeta välillä. Eikä edes pitäisi olla mitään varsinaisia ongelmia. Huhhuh!

Oon tehnyt niin paljon duunia koneella viime viikot, että mun sympatiat istumatyöntekijöitä kohtaan on kyllä huipussaan. Karseeta vaan kököttää niska kenossa ruudun ääressä. Oon käynyt kävelyillä usein, että sais vähän raitista ilmaa ja rauhallista liikettäkin jumppien lisäksi. Miniin alkaa vaikuttaa mun viime viikkojen normaalia suurempi työmäärä ja sekin pyytää koko ajan, että lähdettäis kävelylle. Varmaan, kun tietää että silloin äiti on läsnä eikä tee töitä. Parka! No, suurin rutistus on nyt duunissa brändivaihdoksen suhteen tehty ja vaikka koko ajan on paljon hommaa, taitaa määrä kuitenkin jo pikkuhiljaa palautua lähemmäs normaalia. Koronatilanteen takia porukkaa on niin paljon vähemmän liikkeellä, että se vähän rauhoittaa tilannetta.

Parina viimeisenä vuotena ollaan syyslomalla käyty Karmivassa Karnevaalissa Särkänniemessä. Nyt ei saada lähteä Vaasasta mihinkään, koska koronatilanne täällä on maan huonoin. Faijan mökille ajateltiin jossain vaiheessa tehdä visiitti. Vielä en oo peruuttanut loppukuun Vuokatin reissua, mutta täytyy kai sitäkin alkaa jo miettiä. Oon kyllä tosi harmissani. Olin niin miettinyt, että nytpä vähän juhlistan itseäni oikein luvan kanssa jos sillä saisin pientä piristystä aikaan. No, säästyypähän ne rahat jouluksi. Tytöillä alkaa olla aika kalliita tarpeita. Ei ne ite mitään yli suuria toivo, mutta ite tahtoisin hommata tietokoneet, joilla hoitaa mahdollista etäkoulua ym. Taitaa jäädä haaveeksi, mutta ainahan sitä tahtoa saa.

On tää kuulkaa aika ramaattista nyt hei!
Kun täytin kolmekymmentä, oli Tommi just kuollut. Nelikymppiset peruuntuu koronan takia.
Saa nähdä mitä viiskymppisillä. Tuleekohan maailmanloppu?

Sannis

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Tilanne nyt

Kauan oon tässä nyt istunut ruudun äärellä ja miettinyt, mitä tähän laittaisi. Pidemmän ajan jälkeen on aika jotenkin vaikea palata. Ei tiedä, mistä aloittaisi. Niin tälläkin kertaa. Ja eihän tässä nyt oo mennyt kuin pari viikkoa, mutta täällä se on pitkä aika. Edelleen on vähän vaikeaa hengittää. Olis niin paljon sanottavaa ja sitten ei kuitenkaan yhtään mitään. Aamut menee helpommin. Illat on vaikeita.

Koronaan ja siihen liittyviin juttuihin oon niin kyllästynyt. Vaasa on hotspot number one tällä hetkellä ja mua niin nyppii kaikki listat siitä, missä tartunnan on voinut saada. Hohhoijjaa! Mitä hyötyä noista listoista on nyt kun tilanne on tämä? Mä sanon: Mihin tahansa menet, oleta että siellä on mahdollisuus saada tartunta. Meilläkin duunissa oli joku asiakas, jolla oli positiivinen testitulos. Tottakai. Nyt on joka paikassa joku. Luettiin se netistä jostain ihmelistalta. Luulin, että joku ilmoittaisi. Saatiin tieto viikko asiakkaan käynnin jälkeen. Siinä vaiheessa ei oikein paljoa oo enää tehtävissä.

Pienen ajan saatiin hoitaa ryhmäliikunnat normaaliin tapaan, nyt lähti taas matto jalkojen alta. Mulla ei ole enää mitään taistelutahtoa. En taida kuitenkaan myöskään luovuttaa. Ajelehdin vaan päivästä ja tilanteesta toiseen. Laitetaan sitten max 19 osallistujaa jumppiin. Tai max 9 osallistujaa. Perutaan sitten puolet tunneista. Tehdään kaikki suunnitelmat uusiksi kymmenen kertaa. Jäädään sitten etäkouluun perjantaina. Tai maanantaina. Tai mennään kouluun. Ihan kuinka ny vaan minäkin päivänä parhaiten passaa valtiovallalle ja kuningaskoronalle. 


Tänään on EasyFit Vaasan viimeinen päivä. Ketjusopimus päättyy ja huomenna me ollaan yksityinen liikuntakeskus. Ollaan tehty yötä päivää duunia ihan hulluna ja huomenna päästään avaamaan verkkosivut, joille mä olen antanut kaikkeni ja Insta-tili, jota oon rakentanut monen monituista tuntia. Keskuksessa on tehty remonttia ja uudistuksia koko alkusyksy ja vielä paljon on edessä.

Meidän uusi brändi on hieno ja oon siitä todella ylpeä tässä kuntosalien ja kaiken maailman fittien viidakossa. Kerron ja näytän lisää heti, kun voin. Me ollaan tosiaan annettu tälle kaikkemme ja itekin oon puristanut joka ikisen pisaran, mitä kirjoittajasta löytyy. Kun maailma on tässä tilanteessa ja tuntuu että ympärillä kaikki sortuu, on uuden luominen ollut kyllä hemmetin haastavaa.

Postauksen kuvat on otettu viime viikonloppuna, kun vietin suurimman osan päivistä kamera kädessä. Kuvasin Vaasa Day Spahan juttuja ja kuvasin ystävän perhettä. Kuvasin syksyä ja omia tyttöjä. Otettiin myös meidän perheen jokavuotiset perhepotretit takapihalla puhelin kameran kaukosäätimenä. Viime viikonloppuna oli upea aurinkoinen syksysää. Tänään sataa vettä. Perjantai-iltana mini innostui vesileikkeihin ja kasteli itsensä ihan totaalisesti takapihan rännin alla olevassa vesitynnyrissä. Vitsi, että sillä oli hauskaa, kun vesi räiskyi ja valui takinhihoista. Laitettiin sitten aika nopsasti lämmin kylpy valmiiksi.

Toivottavasti sulla on kaikki ok!
Sannis