Syysloma

Viikko on mennyt taas hujauksessa. En tiedä tuliko tällä viikolla otettua ainuttakaan kuvaa yhtään mistään.  Postauksen kuvat on viistoistaveen rippijuhlista ja odotelleet luonnoksissa ilman tekstiaihetta, joten laitetaanpa tähän nyt sitten tekstiä siitä, kuinka meidän syyslomaviikko on sujunut.

Meillä tytöt on olleet lomalla, mutta me mister A:n kanssa ihan normaalisti töissä. Mummu, siskonen ja mumma on hengailleet tyttöjen kanssa meidän ollessa duunissa ja kivoja puuhia on likoilla ollutkin. Jonain päivänä kävivät kaupungilla lounaalla ja parina päivänä salilla. Kuntoportaita kiipesivät joku päivä ja mökillä on sauna lämmennyt. Mini pääsi skeittihalliin yhtenä päivänä ja vielä perjantaina hyppäsi pää edellä laiturilta jääkylmään veteen saunan jälkeen. Huuuh! Vesi taisi olla sen seitsemän astetta. Viistoistavee hoiti Saimin kurssihommat ja kirjoittajan mummun luoksekin ehtivät likat yhtenä päivänä. Lehdet on jaettu normaalisti syyslomasta huolimatta. 

Ite kävin torstaina töiden jälkeen siskosen ja ystäviensä kanssa kaupungilla. Polkaisin kotiin hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoaikaa, kun muut naiset jatkoi vielä yöhön. Perjantaina sain duunin jälkeen ystävän kahville ja sen jälkeen pidettiin leffailta omalla porukalla + siskonen ja mutsi eli mummu. Katseltavaksi valikoitui Lapua 1976 ennen kuin siskonen lähtee takaisin kotiin. Kanadassa kun ei Netflix taida Lapuaa näyttää. Bonuksena otettiin lopuksi yksi jakso Kumman kaa-sarjaa vähän tunnelmaa keventämään.

Lauantaina tytöt lähti mister A:n siskolle eli tädilleen yökylään ja meillä pidettiin jo perinteeksi muodostunut serkkutapaaminen. Meillä on kaikki kolme serkkua, joten mistään supersuuresta happeningistä ei ole kyse :D Oli taas tosi kiva ilta. Jokainen toi mukanaan vähän tarjottavia ja istuttiin höpöttelemässä hyvä tovi. Olin kutsunut porukan meille jo neljän maissa ettei mene aamuun asti ja suunnitelma osoittautui erittäin hyväksi.

Tänään on sunnuntai. Siskonen lähtee jatkamaan matkaa ja kirjoittaja tarvii nyt huilipäivän. On ollut aikamoista menoa ja meininkiä viime viikot. Oli tarkoitus mennä treenille tänään, mutta viikko sitten kolauksen ottanut selkä ei ole osoittanut paranemisen merkkejä ja koko viikon huonosti nukutut yöt painaa kyllä. Taitaa olla aika aloittaa tulehduskipulääkekuuri. Olisi tottakai pitänyt aloittaa jo monta päivää sitten, mutta kun jos ei tarvisi syödä lääkkeitä hei…Aina yhtä hölömö!

Tähän mennessä tänään ollaan nyt heräilty ja juotu aamukahvit mister A:n kanssa. Seuraavaksi lähdetään Saimin kanssa ulos. Saa nähdä minkälaisen kierroksen selkä kestää. Aion pestä pyykkiä ja tehdä ensi viikoksi vähän ruokapreppausta. Tytöt haetaan jossain vaiheessa kotiin ja muuten otetaan tänään hyvin, hyvin rauhallisesti.

Kivaa päivää!

Sannis

Leffakriitikko: Perhoset

Okei, tästä elokuva tuntuu vähän hassulta edes täällä kirjoittaa, koska en tiedä onko tästä oikein mitään sanottavaa, mutta leffakriitikko on päättänyt kirjoittaa vähintään jokaisesta, joka leffateatterissa on käyty tsiigaamassa, joten tässäpä tulee.

Niin, että Perhoset.. Traileri oli kirjoittajan mielestä tosi hyvä. Odotin sen perusteella, että leffa olis ollut hyvä. Semmonen hauska ja näpäkkä suomiraita, mutta vähän tylsäksi jäi. Ja nimenomaan tylsäksi, koska jotenkin tuntui, että oikein mitään ei tapahtunut. En oikein tiedä mitä olisi pitänyt tapahtua, mutta vähän oli semmonen hooohhelihoijaa-fiilis. Oltiin leffassa mister A:n ja ystäväpäriskunnan kanssa ja ilmeisesti kaikilla oli vähän sama boogie.

Elokuvan hahmot oli jotenkin vähän vajavaisia. Pääosassa oli isä ja tytär ja heidän keskinäinen suhteensa. Isä oli entinen tangoprinssi ja vähän epäonninen tyyppi. Ymmärsin, että ei oo oikein koskaan mitään saanut elämässään aikaiseksi, mutta kuitenkin jossain vaiheessa puhuttiin, että fanit olivat käyneet hänen laulukeikallaan 400 kertaa. 400 keikkaa ei kyllä kuulosta siltä, että ei mitään olisi saanut aikaiseksi. Kirjoittajaa aina häiritsee tällaiset ristiriitaisuudet.. kun ei oikein voi olla varma, että mitä fiilistä tässä nyt on haettu.

Tytär oli niin hermostunut suurimman osan ajasta, että kirjoittajaakin alkoi välillä hermostuttaa. Suhde isään oli vähän mysteeri. Toisaalta välillä olivat tosi etäisiä, mutta sitten taas toisaalta välillä vaikuttivat paljon läheisemmiltä. Ehkä tämä leffa ei nyt ollutkaan sellainen, että olisi tarvetta kaikkea analysoida niin tarkkaan, mutta jotenkin tässä oli vähän ärsyttävää epäsäännöllisyyttä.

Juoni oli vähän heppoinen ja varsinkin isän ja faniensa kuvio todella outo. Leffassa oli muutama aivan turha hahmo; ainakin automyyjä, liittymämyyjä ja tapahtumajärjestäjä. Ymmärrän, että näiden oli tarkoitus tuoda oma säväyksensä elokuvaan ja muodostaa semmonen omalaatuisten hahmojen kaarti, mutta vähän ontui kyllä tällä kertaa. Ei olisi haitannut, vaikka olisi jätetty poiskin.

Joissain kohdissa elokuvaa pyrskähdin aivan ääneen nauramaan, joten muutama aivan hauska kohtaus löytyi. Loppuhuipennus, jossa isä joutuu tappeluun tanssipaikalla ja pelastaa tyttärensä tilanteesta on jotenkin pöljä, mutta silti huomasin aivan pidättäväni hengitystä.. että mitäs tässä nyt tapahtuu ja tottakai pyyhin silmäkulmiani, kun isä kantoi tyttärensä lopuksi turvaan ja ulos tappelupaikalta. 

Kaiken kaikkiaan: Ihan hirveesti ei jäänyt sanomista. Ei ollut huonoin elokuva minkä oon nähnyt, mutta en taida kyllä jaksaa uudestaankaan koskaan katsella.

Sannis

Puuhia

Hello ja mukavaa keskiviikkoa! Lokiin merkittäkööt, että viime viikonloppu oli täynnä puuhaa ja tosi kiva. Perjantaina käytiin töiden jälkeen kaupungilla. Tytöt lähti keskenään matkaan bussilla, kun olin vielä töissä ja me mentiin siskosen kanssa perässä. Siskolla oli vaatetarpeita, joten käytiin useampi kauppa läpi. Syötiin Kauppahallin Bistrossa, jossa on Vaasan paras chevresalaatti ja istuttiin vielä ennen kotiin lähtöä hetki Vennissä. Työt menivät omia menojaan, mutta hyppäsivät meidän kyytiin kotiin lähtiessä.

Lauantaina ajeltiin aamupäivällä mökille. Tehtiin lounasta ja lämmitettiin sauna. Vielä tarkenin neljä kertaa veteen. Asteita meressä oli 7. Saa nähdä kuinka kauan vielä pääsee kastautumaan. Saunakavereina kirjoittajalla oli mini sekä siskonen. Ollaan kolmestaan viime viikkoina nyt kunnostauduttu uimapuuhissa ja käyty monena viikonloppuna. Mini niin onnellisena aina lämmittelee tätinsä kanssa saunaa. Nauttii muutenkin selkeästi Tanjan seurasta yli paljon. Ovat molemmat jotenkin samantyyppisiä, semmosia toiminnan naisia.

Lauantaina oli illaksi sovittu dinneri- ja leffatreffit ystävien kanssa. Amarillo lähetti tarjouskupongin syntymäpäiväkuukauden kunniaksi, joten suunnattiin sinne. Amarillossa kirjoittajalla on yleensä pari vakkariannosta, jotka maistuu aina, mutta tällä kertaa ruoka tuntui jotenkin liian raskaalta ja vähän mauttomaltakin. Leffakin oli vähän mitäänsanomaton eikä aiheuttanut suuria hurraa-huutoja. Syömässä ja leffassa on kuitenkin aina kiva käydä ja kavereita on aina kiva tavata, joten plussan puolelle jäätiin ehdottomasti eikä kirjoittajaa niin haittaa, vaikkei kaikki mene aina nappiin.

Sunnuntaina suunnattiin treeneihin. Ensin portaisiin ja sitten vielä minin toiveesta salille. Portaista olikin muutaman viikon tauko ja se kyllä tuntui. Salilla onnistuin jotenkin satuttaa selkäni ja se onkin nyt ollut aikamoisen kipeä koko alkuviikon. En muista, että olisin tolla tavalla aiemmin koskaan onnistunut klohnia itseäni treeneissä, mutta nyt taisi käydä niin, että suutarin lapsella ei ollut kenkiä ja lähdin tekemään maastavetoja liian heppoisen lämmittelyn jälkeen. Ajattelin vaan, että toki se nyt riittää portaissa haettu hiki, mutta olishan siinä tietysti jonkun kevyen sarjan saanut tehdä selälle ennen isompia painoja. Ilmeisesti en oo riittävästi näiden asioiden kanssa tekemisissä, kun on jäänyt toi alkulämmittelyn merkitys jotenkin hämärän peittoon. Eiku…

Treenien ja pienen huilin jälkeen pidettiin vielä tortillailta meillä. Siskonen on Suomessa vielä viimeiset päivät, joten vietetään aikaa yhdessä nyt niin paljon, kuin pystytään. Seuraavan kerran taidetaan nähdä sitten ensi kesänä. Meillä ei oo juurikaan mahdollisuuksia matkustella Kanadaan, joten on tosi kiva, että sisko käy joka vuosi Suomessa. Joskus on tainnut käydä parikin kertaa saman vuoden aikana, kun on työreissut osuneet lähelle.

Semmosia hommia oli viikonlopulle. Paljon kaikenlaista, mutta ei siltikään kiireen tuntua. Ehdin pestä pyykkiäkin ja täyttää tiskikonetta aivan riittävästi. Tällä viikolla tytöt on syyslomalla. Ite meinasin tehdä vähän lyhyempää päivää töissä, mutta ihan vielä se ei oo toteutunut. Saa nähdä josko tänään. Oon nukkunut superhuonosti kipeän selän takia, joten vähän väsy painaa. Ehkäpä pitää koittaa ottaa jotain troppia jos se helpottaisi.

Tsemppiä tähän päivään!

Sannis

Paljon iloa pyörästä

Elokuussa päätin ostaa uuden pyörän. Kuvat ei oo kummosia, vaan on napattu nopsasti, kun odotin ystävää meidän vakkaritreffipaikassa. Oon kuitenkin niin onnellinen tosta hiton fiukesta, että tämä postaus on nyt saatava ilmoille ennen kuin ehdin tai viitsin ottaa parempia. Sähköpyöräähän olin miettinyt jo pidemmän aikaa, useamman vuoden. Viime kesänä pähkäilin sitä enemmänkin, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en malta laittaa siihen niin paljoa rahaa. Tein silloin päätökseni sähköpyörää koskaan testaamatta. Virhe.

Pidempään lukeneet tietää, että pyöräilen osan viikosta töihin. Aloitan työmatkapyöräilyn yleensä huhtikuun paikkeilla ja poljen viimeiset matkat loka-marraskuussa. Oon kokenut työmatkapyöräilyn hankalaksi, koska tällä elopainolla se ei todellakaan oo mitään kevyttä hommaa. Myöskään allekirjoittaneen fiuket ei oo olleet ihan käyttäjäystävällisimpiä, vaikka niin oonkin kuvitellut. Illalla jumppien jälkeen toivoisin, että kotimatka olisi kevyt ja palauttava. Samoin aamulla, kun illalla on treenannut, olisi kiva että päivän ensimmäiset liikehdinnät olisi iisimpää peruskuntohommaa eikä mitään raskasta settiä.

Hikoan pyöräillessä niin paljon, että sen jälkeen pitäisi käydä suihkussa, koska tukka on märkä (ei vaan vähän kostea ohimoilta, vaan MÄRKÄ niinkuin suuihkun jälkeen) ja vaatteet saa vaihtaa alusvaatteita myöden. Varsinkin jumppien jälkeisenä aamuna huomaan, että hikoilu on suurempaa, kun palautuminen illan treeneistä on vielä vaiheessa. Duunissa, jossa muutenkin pitää vaihdella vaatteita ja hikoilla päivän aikana, tuntuu yli vaivalloiselta ottaa yksi hikisetti vielä työmatkalle molempiin suuntiin.

Oon siis pyöräillyt osan työmatkoista, vaikka se on ärsyttänyt välillä vähemmän ja välillä enemmän, koska haluan hyötyliikkua ja haluan olla ulkona. Päivät, jolloin pitää duunia ennen, jälkeen tai kesken päivän siirtyä johonkin muualle, oon mennyt aina autolla. Ei oo ollut mitään mahdollisuutta, että voisin pyöräillä vaikkapa hierontaan, koska #helvetinhiki.

Elokuussa olin ystävien luona iltaa viettämässä ja tuli sähköpyöristä puhetta. Lähdin testaamaan ystävien pyörää ja hei.. ensimmäisessä pienessä ylämäessä kamujen talolta poispäin tiesin, että nyt ei oo hommassa enää mitään epäselvyyttä. En todellakaan veivaa enää sata vuotta vanhalla Nishikilläni yhtään duunimatkaa ja piste. Parin päivän päästä saapastelin pyöräliikkeeseen testiajolle ja siitä parin päivän päästä pyörä oli meidän pihassa.

Halusin hybridin ja halusin, että pyörä on valmiina liikkeessä eikä tilaustavaraa, jota pitää odottaa monta kuukautta. En halunnut, että myöskään mitään osia tarvitsee tilata erikseen ja halusin, että fiukessa on valmiina rapakaaret sekä joppari. Täydellinen pyörä löytyi Vaasan Intersportista ja bonuksena siinä oli valmiina myös valot edessä ja takana, soittokello ja jalka. Kirjoittajan mielestä on ihan käsittämätöntä, että nykyään edes myydään pyöriä, jossa ei oo jalkaa?!?! Pyörä ei oo ulkonäöltään mikään WAU, mutta mun mielestä ei noista oikein mikään ollut, joten kuvan fillari passasi oikein hyvin keski-ikäisen äiti-ihmisen menopeliksi.

Pyörä on Helkaman, akku ja härpäkkeet Shimanon. Tuntui kivalta ostaa vanhaa tuttua merkkiä. Ja jotain on sentään vielä kotimaista, koska Helkaman pyörät kasataan edelleen Hangossa. Pyörässä on yhdeksän vaihdetta, alumiinirunko ja hydrauliset levyjarrut. Fillarin oikea hinta oli yli 3000€, mutta oli nyt tarjouksessa hitusen vajaa 2500€. En edes muista millä vuosikymmenellä olisin ostanut jotain noin kallista. Nykyinen autonikin maksoi tuota vähemmän :D Oon tykännyt, että akku on irrotettavaa mallia, jolloin se on helppo tuoda lataukseen sisälle. Irrotan sen myös aina, kun jätän pyörän parkkiin johonkin. Toivon, että akun puuttuminen vähän hillitsee pöllimishaluja.

Meillä on duunissa käytössä Gobybike-työsuhdepyöräsysteemi ja hommasin pyörän sitä kautta. Ostin samaan settiin vaatimukset täyttävän lukon ja talvirenkaat ja makselen niitä nyt sitten about hautaan saakka. No joo.. ehkä en toivottavasti ihan siihen saakka. 100€ lähtee palkasta joka kuukausi ja summa käyttäytyy verotuksessa niin, että mun tuloni lasketaan olevan tuon 100€ pienempi, joten sain veroprosenttia hilattua hitusen alaspäin. Käytännössä käteen jäävä summa ei siis ole 100€ pienempi, vaan palkasta jää uupumaan ehkä n. 70€.

Etukäteen oletin, että sähköpyörä lisää työmatkapyöräilyä jonkin verran ja ehkä pidentää pyöräilykautta hitusen. Kahden ensimmäisen kuukauden aikana on kuitenkin käynyt niin, että oon mennyt autolla tasan kaksi kertaa töihin ja silloinkin siksi, koska oli niin paljon tavaraa etten saanut kaikkea pyörän kyytiin. Oon myös pyöräillyt kaikki matkat kaupungille (leffaan, brunssille, kasvohoitoon ym.). Oon siis pyöräillyt huomattavasti enemmän, kuin mihin alunperin varauduin. Tottakai, kun talvi saapuu vähenee fillarointi, mutta oon todella positiivisesti yllättynyt kuinka paljon oon päässyt fiudella paikasta toiseen. Normaalisti bensaa kuluu autossa yhdestä tankillisesta n. puoleentoista per kuukausi. Nyt menekki on ollut puoli tankkia kuukaudessa. Jonkin verran on siis bensassakin tullut pyörän hintaa takaisin päin. 

Sähköpyörällä ajaminen on aivan eri juttu, kuin normaali pyöräily. Voin ajaa niin, että homma tuntuu raskaalta tai voin ajaa niin, että homma on kevyttä kenttäsettiä. Voin ajaa silloinkin kun ei olisi aiheellista oikein paljoa hikoilla ja voin ajaa silloinkin, kun migreeni kolkuttelee ohimolla. Tilanteesta riippuen käytän avustusta kevyestä isompaan ja se on niin täydellistä. Nyt pyöräily on sitä mitä haluankin sen olevan; peruskuntoliikuntaa, hyötyliikuntaa ja palauttavaa hommaa, josta tulee hyvä fiilis. Treenit teen erikseen. En halua, että siirtyminen paikasta toiseen on treeni silloin, kun pitäisi olla suht freesinä perillä. Don't get me wrong.. kyllä mun nytkin lämmin tulee ja välillä myös hiki, mutta puhutaan ihan eri luokan hikoilusta kuitenkin, kuin normipyörällä.

Jo pelkästään kahden ensimmäisen kuukauden perusteella oon sitä mieltä, että pyörä on hintansa väärti. Toivottavasti nyt vain pysyy sitten ehjänä. Varaan oikeuden muuttaa myös mieltäni jos koko fiude on romuna puolen vuoden jälkeen :D Kaiken kaikkiaan pyörä on tuonut kirjoittajalle niin paljon iloa, että en osannut siihen etukäteen varautua. Jaksan vieläkin joka päivä ihmetellä, kuinka pyöräily on taas kivaa ja voi vitsi, kuinka reippaaksi tunnen itseni nyt kun oon pyöräillyt niin paljon ja pelkästään siirtymiä…sellaisia matkoja, joita muuten menisin autolla. Kuinka onnellinen ihminen voi kuulkaa olla yhdestä pyörästä? TODELLA onnellinen!

Ei mulla muuta tänään.  Paitsi että.. edelleen ihan peestä on heijastinliivit ja kypärät ja kaulahuivit ja hanskat ja mustekalat ja lukot ja solmussa olevat kuulokkeiden johdot, mutta hei.. nekään ei nyt haittaa, kun on niiiiiiiin hyvä pyörä <3

Sannis

Pläänejä

Keskiviikko. Aika haipakkaa on ollut viime aikoina ja koitan nyt ottaa vähän iisisti tänä aamuna. Työpäivä piteni illasta ja se on siinä mielessä kiva, että sain hitusen lisää aikaa tähän pieneen omaan hetkeen ennen duunia. Mister ja tytöt on jo lähteneet omiin hommiinsa ja me Saimin kanssa lojutaan sohvalla. Aion nyt juoda kahvini aivan rauhassa ja hengitellä hetken.

Kuvat on muutaman viikon takaa Vieresniemen vaunureissulta. Auringonlasku oli siellä kyllä upea. Eilen alettiin jo vähän miettiä ensi kesän vaunuhommia. Suunnitelmissa on lähteä pohjoiseen. Faija eli pappa ja Kanadan siskonen aikovat mukaan. Saa nähdä ilmaantuuko ennen reissua vielä lisää seuralaisia. Aika jännää. En oo koskaan aikuisiällä matkustanut tai muutenkaan viettänyt pidempiä aikoja faijan kanssa. Reitti ei oo vielä selvillä, mutta eikö sekin selkiydy tässä seuraavien kuukausien aikana. Rovaniemellä pitää kuulemma piipahtaa joulupukkia moikkaamassa ja Norjan puolelle tehdään kyllä mutka jossain kohdassa.

Tykkään, kun on jonkinlainen viitekehys jo ajoissa valmiina ja sen takia nyt jo kesälomaakin mietitään. Ja tietysti pitääkin olla ajoissa, kun on enemmän porukkaa lähdössä ja siskonenhan tietysti tulee kaukaa. On kivempi laittaa rahaakin säästöön, kun tiedetään about mihin säästetään. Toki ensin pitää nyt laittaa vielä roposet sivuun talvilomaa ja joulua varten. Seuraavan vuoden aikana ei todellakaan olla lentelemässä yhtään mihinkään, mutta kylläpä se maantiematkailukin maksaa aina pitkän pennin. Ja jouluunhan sitä saa aina uppoamaan aikamoisen summan, vaikka maltillisesti koittaakin elellä ja ostella.

Talvilomalle ei aiota vaunulla. Vaunu menee talviteloille tässä lähiaikoina ja saa lepuutella siellä ensi kevääseen saakka. Talven aikana olisi tarkoitus hommata Solikkaan koko porukalle omat tyynyt ettei tarvi aina sisältä roudata eestaas. Muuten vaunussa alkaakin olla aika hyvin kaikki ne varusteet mitä tarvitaan ja se on kyllä ihanaa. Lähdöt on niin paljon helpompia, kun ei tarvi jokaista hammasharjaa ja dödöä pakata erikseen. Talveksi pitää tietysti lakkapullot sun muut tuoda pois ja mietinkin, että pitää varmaan kirjoittaa lista niistä jutuista, mitä otettiin sisälle, niin on sitten keväällä helppo listan mukaan kerätä kamat kasaan. 

Semmosia suunnitelmia. Kirjoittaja pitää arjesta hyvinkin paljon, mutta on myös ihanaa kun on lomat, joita odottaa. Parhaiten lomien odotus toimii, kun on plääni, mutta ei liian tiukka sellainen. Sama taitaa päteä arjen suhteen :D Arjessa seuraavat suunnitelmat duunien ja harrastusten lisäksi on dinnerit mummun luona, serkkumiitinki ja minin kaste. Jep, luit oikein.. mini kastetaan tämän kuun lopussa, kun ei oo kastettu silloin pienenä. Viistoistaveen riparihommien yhteydessä alkoi miniä murehduttaa, että joutuuko sitten riparilla kastettavaksi kaikkien katseiden alla ja päätettiin hoitaa homma nyt ajoissa alta pois. Vaasassa järjestetään tapahtuma nimeltään Aamukaste, niin eihän tossa nyt ollut oikein edes muuta vaihtoehtoa, kuin kastaa meidän Aamu just tuossa happeningissa :D

Mukavaa tätä päivää!

Sannis

Lokakuun alku

Lokakuun alku näyttää kuvien perusteella aika herkulliselta. Viime viikko aloitettiin Toimarin synttärilounaalla. Yhtenä aamuna pääsin duunin puolesta kutsuvierasaamiaiselle. Toisena aamuna juhlittiin ystävän babyshowereita. Lauantai-iltana skoolattiin ystävien uutta kotia. Yhtenä päivänä saatiin ystävät kylään iltapalalle. Aikamoista. Yhtä juhlaa kuulkaa :D

Tupareissa kirjoittajan lasissa oli vettä ja kotiovi kolahti iltakymmenen paikkeilla. Ei kuitenkaan (taaskaan) auttanut kurissa ja nuhteessa eläminen, koska sunnuntaiaamuna heräsin kunnon migreeniin. Aamu meni aika surkeissa merkeissä, mutta sain kyllä siinä päivän mittaan hissukseen touhuiltua kotihommia, vaikka olo oli hutera iltaan saakka. Tänään tuntuu onneksi nyt normaalilta ainakin vielä. Treenit peruuntui eiliseltä, joten toivotaan, että lepo teki tehtävänsä.

Aika perusviikko edessä. Omat duunit ja pari ylimääräistä ohjausta. Syksyksi on tullut tosi paljon äänimaljatykyjä ja se on kyllä kiva. Mahtavaa, että yritykset panostaa palautumiseen. Ihan ensimmäisenä on tänään terapia. Viikonloppu on vapaa. Vaunua vähän mietin.. jos on hyvä sää, ehkäpä sitä voisi johonkin lähelle lähteä vielä ennen kuin laitetaan Solikka talviteloille. Saa nähdä!

Mukavaa viikkoa!

Sannis

Warner Bros studio tour London - The making of Harry Potter

Meidän Lontoon yksi etukäteen varmaksi suunniteltu etappi oli Warner Bros studiot ja Harry Potter-hommelit. Viistoistavee on HP-fani eikä muillakaan ollut vastalauseita lähteä tsiigailemaan miltä studioilla näyttää. Ei ehditty saada Potter-leffaurakkaa loppuun ennen matkaa, joten kirjoittajalla on edelleen muutama leffa näkemättä, mutta eipä tuo kierrosta haitannut. Hommattiin liput etukäteen jo useampi viikko ennen reissua. Verkkosivuilta tsiigasin, että ensi vuoden liput on nyt jo myynnissä, joten kyllä tässä vissiin ihan hyvissä ajoin saa olla asialla jos mielii lähteä matkaan.

Studioille pääsee autolla. Ainakin Victoria-asemalta olisi ilmeisesti päässyt myös bussilla. Me päädyttiin aloittamaan matka metrolla. Matkattiin junalla asemalle nimeltään Watford Junction, joka jo itsessään kuulostaa ihan nimeltä, joka voisi hyvin kuulua Harry Pottereihin. Watford Junctionilta lähti studioiden oma bussi, joka kuului sisäänpääsylipun hintaan ja joka kuljetti melkein studioiden ovelle saakka. Lippu piti etukäteen varata tietylle ajalle ja me oltiin omasta ajastamme vähän myöhässä. Ehdittiin siinä tietysti miettiä noinko myöhästymisestä tulee jotain sanomista, mutta bussissa kuitenkin jo kuuluteltiin, että pieni myöhästyminen ei haittaa eikä kukaan kellonaikoja sitten tarkistellutkaan. Sisään päästiin ilman mitään ongelmia eikä kierroksella tainnut olla mitään maksimiaikaa, kauanko siellä sai viettää.

Kierros alkoi ohjatusti. Muutama ensimmäinen huone mentiin oppaan mukana ja saatiin infoa siitä mitä tuleman pitää. Tällä kertaa studoilla teemana oli Dark arts Halloweenin henkeen, joten vähän synkempiä juttuja korostettiin. Loppuvuodeksi on tulossa vielä Hogwarts in the snow-teema, joka on varmaan aika ihana. Alun jälkeen suurimman osan studioista sai jokainen tutkia ihan omassa tahdissaan ja me vietettiin useampi tunti kierrellen. Studioilla oli suurimmaksi osaksi pimeää ja ihmisiä oli niin paljon, että lepuuttelin kameraa mielummin laukussa. Kuvia ei siis erityisen hyviä siunaantunut, mutta jokusen sain tähän näytille.  Päästiin näkemään Hogwartsin iso sali, Dumbledoren kammio, Rohkelikon oleskelu- ja makuuhuoneet, Hogwarts express-laituri ja juna, Viistokuja, velhojen pankki, Hagridin mökki, kielletty metsä ja monta muuta tuttua lavastetta.

Kuolonsyöjät liikkui sudioilla tasaisin väliajoin Dark arts-teeman mukaisesti. Saatiinkin Viistokujalla pieni insidentti aikaiseksi, kun päästiin eli jouduttiin vähän liian läheisiin tekemisiin mustaviittojen kanssa. Kirjoittaja meinasi saada taikasauvasta, mutta pääsin karkuun. Mutsi eli mummu oli niin cool ettei edes huomannut, vaikka kuolonsyöjä seuraili kannoilla hyvän tovin. Siskonen ja viistoistavee jäi sen verran piiritetyksi, että kunnon kiljunnat ja sen jälkeen nauru raikasi koko kujalla :D Kohdattiin myös Ankeuttajat, jotka väijyi kielletyn metsän edustalla. Ankeuttajien kohdalla oli opas kertomassa mitä tuleman pitää ja Odotum suojelius-loitsulla saatiinkin ällötykset häipymään matkoihinsa. Uskallettiin vähän syvemmällekin metsään ja se oli kyllä jotenkin kivan jännä paikka. Hämäkäk siellä tietysti hengaili poikasineen ja taas kuuli muutkin, että Vaasa ja Vancouver on paikalla. :D

Keskellä kierrosta oli ruokapaikka. Jonot oli niin pitkät, että harpottiin ohi. Ruoka-alueen jälkeen kierros kävi ulkona, mutta palasi aika nopsasti sisätiloihin. Kierros päättyi isoihin HP-kauppoihin, joissa oli myynnissä jos jonkinlaista Potter-tavaraa. Oli eri tupien mukeja, huiveja, puseroita ja vauvan vaatteita. Oli kymmeniä erilaisia taikasauvoja ja kaikenmaailman avaimenperiä, kyniä ja kasseja. Viistoistavee osti itselleen taikasauvan, joka kirjoittajan mielestä oli älyttömän hintainen (39 puntaa pelkäksi koristeeksi tarkoitetusta tavarasta) ja pullollisen kermakaljaa, että saadaan maistaa miltä se kuuluisa Butterbeer maistuu. Etiketin mukaan näyttää olevan limsaa. Itse en ostanut mitään kotiintuomisia. Mini ei piittaa Pottereista, joten tuliaisille ei nyt ollut tarvetta. 

Aika paljon oli studiolla porukkaa. Ei kuitenkaan onneksi aivan läkähtymiseen asti. Ihan pienten lasten kanssa en tuonne lähtisi, mutta kouluikäisille Potter-faneille passaa jo kyllä hyvin. Kirjoittajalle nämä tällaiset ei oo kaikista mieluisimpia juttuja, joten ihan en riemusta hihkunut, mutta ei toki myöskään haitannut saada Potter-kokemusta kotiin vietäväksi. Viistoistavee oli sitä mieltä, että oli superkivaa ja se olikin tässä pääasia. 

Sannis

Lontoo 2024

Nyt on Lontoon reissu tehty ja reppuun jäi taas muistoja ja kokemuksia jos jonkinlaisia. Tällä kertaa yksi lennoista meni niin huonosti, että tuskin lähden oikein nopsasti uudelleen koneeseen. Kolme muuta meni huomattavasti paremmin, mutta on ne kaikki mulle semmosta rämpimistä, että ei oikein paljoa hampaita naurata. Lontoon päässä meni oikein hyvin ja Lontoo taitaa olla kyllä paikka, jonne voisin lähteä vieläkin uudelleen. Aika torstaista sunnuntaihin meni supernopsasti ja vielä olisin pari päivää voinut olla matkassa.

Meidän reissu alkoi Vaasasta klo 3.30 aamuherätyksellä ja klo 5.50 aamulennolla. Vsa-Hki meni aivan hyvin. Helsingin nopea vaihto vähän jännitti etukäteen ja aika reippaasti saatiinkin laittaa tossua toisen eteen, mutta ehdittiin Englannin koneeseen ilman suurempaa kiirettä. Lentoaika Heathrowlle oli reilu kolme tuntia ja siitä reilu kolme tuntia kirosin sitä päivää, kun avasin suuren suuni ja päästin sieltä ilmoille: "Lähdettäiskö Lontooseen?".

Kolme tuntia kuulostaa lyhyeltä ajalta. Nyt kuitenkin iski se pahin mahdollinen pahoinvointi ja silloin kolmekin tuntia tuntuu vuodelta. Tällä kertaa ei pahoinvointirannekkeet auttaneet ja mietin josko se johtui aikamoisen mojovasta turbulenssista, joka iski heti nousussa. Ei oltu montaa minuuttia oltu ilmassa, kun kone alkoi ryskätä ihan kunnolla. Homma ei kestänyt kauaa, mutta oli sen verran rajua, että koko kone heitteli sivulta sivulle ja putosi ihan kunnolla alaspäin. Piti pitää ihan kunnolla etummaisen penkin selkänojasta kiinni. Porukka kiljui ja viistoistavee + kirjoittaja pelkäsi.

Heti tuon heittelyn jälkeen alkoi pahoinvointi, joka ei loppunut koko lennon aikana. Sain ihan ihmeellisiä "kohtauksia", joissa tuntui, että koko keho on ihan tulessa.. kasvoja poltti, jalkoja poltti ja käsiä poltti. Mietin, onko noi jotain paniikkijuttuja. Voin niin huonosti etten pystynyt juurikaan istua paikallani. Hiki valui, kädet tärisi ja oksetti niin paljon, kuin vain ikinä voi oksettaa.

Onneksi kone oli iso ja olin varannut paikat ihan takaosasta. Vessojen luona oli tilaa väljästi ja vietin 90% lennosta nojaten vessan ulkopuolella seinään. Jostain syystä seisten oli edes hitusen parempi olla ja koneen perällä oli myös viileämpää. Toki ongelmana oli se, että siinä voinnissa oli tuskaa jaksaa pysyä jalkeilla. Lentoemännät oli tosi kivoja ja kun pyytelin anteeksi, että pyörin siinä, vakuuttivat etten oo yhtään tiellä ja kyselivät josko haluan vettä tai oksennuspussia. Halusin molempia. Lento oli onneksi sen verran lyhyt, että vessassa kävijöitä ei jonoksi asti ollut, joten sain olla aika rauhassa olojeni kanssa. Koko lennon ajan mietin, että mikään retki ei oo ton voinnin arvoista. Ei mikään.

Hitusen tuo lentotuska sitten loppuviimein himmensikin koko reissua. Jostakin takaraivosta hiipi säännöllisin väliajoin esiin muistutus siitä, että pian pitää lentää uudelleen. Onneksi se ei saanut aivan yli suurta valtaa, mutta turhan monta kertaa sitä ehdin kyllä pähkäillä. Pelkäsin paluulentoa pahoinvoinnin sekä turbulenssin takia. En tiedä miksi lentäminen on niin paha. Joka kerta kun oon koneessa, vaikka pahoinvointi ei edes jylläisi ihan hulluna, mietin, että ei enää ikinä!! Kunpa olisi joku toinen matkustuskeino.

Pahoinvointi onneksi hellitti, kun päästiin laskeutumaan Heathrowlle. Laukkuja odoteltiin aika kauan, mutta lopppuviimein saatiin kaikki tavarat kasaan. Sisko oli mennyt Lontooseen jo edellisenä päivänä, joten oltiin tossa kohdassa matkassa mutsin eli mummun ja viistoistaveen kanssa. Napattiin kentältä Heathrow express-juna ja ajeltiin sillä suoraan Paddingtonin asemalle, jonka lähellä meidän asumus oli. Ostin kentältä meno-paluuliput tuohon expressiin ja samalla nappasin meille kaikille liput sightseeing-bussiin. Heathrow express oli kallis.. taisi olla reilu 40€ per aikuinen. Viistoistavee tosin pääsi ilmaiseksi ja kyyti oli kyllä nopea ja helppo, koska välistoppeja ei ollut.

Reissun aikana asuttiin AirBnB-kämpässä, joka on ylimmässä kuvassa. Edellisessä postauksessa näkyy asunnon sisäkuvat. Oli kyllä aika ihanaa, kun vessoja oli kolme ja suihkujakin kaksi. Asunto oli englantilaiseen tapaan aika viileä, mutta ilmalämpöpumput löytyi jokaisen sängyn yläpuolelta ja niillä sai riittävästi lämpöä. Asunto oli siisti ja mukava. Sen varaukset hoiti siskonen ja päästiin onneksi majoittumaan normaalia aiemmin, koska oltiin jo aamupäivällä pelipaikalla. Asunnolle oli muutamien minuuttien kävelymatka Paddingtonin asemalta ja ympäristössä oli kaikenlaista pikkukauppaa ja pubia. Syötiin reissun ensimmäinen pubilounas ennen kuin hipsuteltiin kämpille asettumaan taloksi.

Torstai sekä perjantai ajeltiin suurimmaksi osaksi sightseeing-bussilla. Olin ostanut 24h-lipun, mutta torstaina kuskit ei lippuja leimanneet, joten saatiin aika monta lisätuntia käyttöön. Torstaina jäätiin pois Trafalgar squarella ja käveleskeltiin siinä ympäristössä. Käytiin koskettamassa aukion leijonien varpaita, joka ilmeisesti tarkoittaa uskomuksen mukaan sitä, että tie tuo vielä joskus Lontooseen. Toivon kyllä näin vielä käyvän. Esim. siihen aikaan, kun joku on keksinyt kuinka saa itsensä teleportattua paikasta toiseen ilman lentokonetta :D

Löydettiin kuja (Oisko ollut Cecil court?), jossa oli vanhoja kirjakauppoja ja taidegallerioita. Kirjat ja taide molemmat kiinnostaa viistoistaveetä ja katseltiin ympärillemme hyvä tovi. Käytiin tosi jännässä kaupassa, joka myi lähes pelkästään tarot-kortteja, tarot-kirjoja, kristalleja, enkelikortteja ja vaikka mitä muutakin sen tyyppistä. Syötiin Pizza Expressissä, joka on kuulemma The pizzapaikka siskon englantilaisen ystävän mielestä ja aivan hyvä ruoka saatiinkin. Jaettiin neljään pekkaan pizzat ja joitain snackseja. Loppuviimein suunnistettiin isoon viisikerroksiseen(?) kirjakauppaan Foylesiin, josta viistoistavee löysi pari etsimäänsä kirjaa.

Torstaina väsy painoi kaikilla ja uni tuli aika ajoissa. Aikainen aamuherätys ja lentomatkat vaati kyllä veronsa ja oli aivan ihanaa painaa pää tyynyyn. Meillä oli viistoistaveen kanssa yhteinen huone ja siskolla oma. Makuuhuoneet oli asunnon alakerrassa. Mutsi eli mummu nukkui ylemmässä kerroksessa. Peitot oli superpaksut ja selvittiin teinin kanssa sovussa, vaikka niitä oli meidän sängyssä vain yksi kappale, iso sellainen toki.

Perjantaina jatkettiin sightseeing-kierrosta niin, että ajeltiin metrolla Piccadilly circukselle about niille main, johon edellisenä päivänä bussilla päädyttiin ja hypättiin vielä uudelleen kyytiin. Jäätiin ensimmäisen kerran pois Tower of Londonin paikkeilla. Kruunun jalokiviä ei tällä kertaa lähdetty katselemaan, vaan napsittiin kuvat linnoituksesta ja Tower bridgesta ulkopuolelta ja sen jälkeen hypättiin laivaan, joka vei meitä palan matkaa Thames-jokea pitkin.

Laivareissu olikin hauska, koska opas joka reissulla oli mukana, oli jotenkin koominen. Olin ihan varma, että kaveri on käynyt pubissa ennen retkeä ja sain kyllä muiltakin kannatusta aavisteluihini. Pubireissusta huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä hän eläytyi osaansa hyvinkin mukaansatempaavasti ja saatiin kaikenlaista tietoa joesta ja sen ympäristöstä. Big Benille ja London Eyelle oli tosi hyvät näkymät joelta. 

Laivalta jatkettiin matkaa vielä bussilla ja pysähdyttiin Buckinghamin palatsilla. Kirjoittaja on nähnyt kaikki nämä perusnähtävyydet jo aiemmin, mutta ei haitannut yhtään katsella niitä uudelleen. Tällä kertaa oltiin ihan varmoja, että nähtiin kyllä kun verhot heilahti yhdessä ikkunassa merkiksi siitä, että Charles siellä hoksasi Vaasan ja Vancouverin naisten olevan pelipaikalla ;D :D

Perjantain viimeinen etappi oli Notting Hill. Käytiin dinnerillä reissun kalleimmassa paikassa. Aika kallista ruoka oli muutenkin ja tuntui, että joka paikassa tarjolla oli suurimmaksi osaksi kaikkea raskasta; ranskalaisia, hampurilaisia, makkaroita. Sitäpä se taitaa Englannissa aika pitkälle olla. Myös juomat oli hintavia. Pieni 2,5dl limsa maksoi lähes aina 5 puntaa eli n. 6€. Tuossa Notting Hillin paikassa siskon tilaama Margarita maksoi 16 puntaa (!!!!) No, tuossa kalliissa paikassa taisi kuitenkin olla kaikista kevyimmän oloinen ruoka. Söin kanatacoja ja ne ei tosiaan olleet niin raskaita. Tulisia kylläkin niin, että suuta poltti vielä pitkään jälkeen päin.

Maistelttiin reissun aikana tietysti myös Fish and chips ja kala oli kyllä ainakin just siinä pubissa tosi hyvä. Ranskalaiset oli kirjoittajan makuun joka paikassa liian paksuja ja jauhoisia. Nyt kun reissu oli niin lyhyt, syötiin lounaat ja dinnerit ulkona. Pidemmällä reissulla olisin ehdottomasti käynyt välillä "kotona" tekemässä ruokaa. 

Lauantaina lähdettiin heti aamusta Warner Bros-studioille Harry Potter-hommiin. Teen siitä oman postauksen niin ei venähdä tämä postaus kilometrin pituiseksi. Illalla käytiin uudelleen Notting Hillissä, koska tahdoin nähdä tuon Travel book shopin, mutta totta puhuen.. eipä tossa nyt oikein paljoa ollut nähtävää :D Portobello roadin markkinoiden viimeisiä pöytiä keräiltiin juuri pois, kun tultiin paikalle. Markkinat jää siis listalle vielä ensi kertaa varten, samoin kuin high tea ja musikaali. Kaikkeen ei aika riittänyt.

Sunnuntaiaamuna suunnattiin kotia kohti. Hitusen oli siinä Paddingtonilla junasäätöä, kun meitä juoksutettiin sinne ja tänne laitureille. Joku juna oli peruttu henkilökuntapulan vuoksi ja joku taas ratatöiden takia. Vähän jännitti, josko ehditään loppuviimein ajoissa, mutta ehdittiin kyllä oikein hyvin. Heathrowlla homma sujui paljon nopemmin, kuin etukäteen oltiin ajateltu eikä edes turvatarkastuksessa tarvinnut oikein kauaa vanheta. Lennolla kuuluteltiin heittoisasta säästä ja kirjoittajaa kyllä vähän hirvitti. Mitään suurempia heittoja ei kuitenkaan tullut, lentoajat oli odotettua nopeammat ja pahoinvointikin pysyi lähes poissa. Vaasan kone oli vähän myöhässä, mutta vain vähän reilu puoli tuntia.

Sää reissulla oli hyvin vaihteleva, kuten kuvista näkyy. Tunnin aikana saattoi sataa ja paistaa. Välillä taivas oli tummaakin tummempi ja välillä aivan sininen ja kirkas. Sightseeing-bussissa on tietysti vähän tylsä istua sisällä, mutta onneksi päästiin uloskin, kun sade lakkasi. Nuo bussit on mun suosikkiajanvietettä reissuilla. Niistä näkee kaupungin niin helposti eikä tarvi miettiä millä kaikilla kulkuneuvoilla mennä mihinkin, kun yhdellä pääsee niin moneen. Suunnitelmissa on mennä joku kerta jopa Helsingissä bussikierrokselle.

Lontoossa oli edelleen myös metrolla helppo kulkea. Vasta juuri ennen lähtöä hoksasin, että Englantihan ei tosiaan ookaan enää EU-maa ja meidän datapaketit ei siellä toimikaan. Hommaa kuitenkin helpotti huomattavasti se, että Kanadan siskolla on puhelimessa erikseen Englannin liittymät, joten pystyttiin katselemaan karttaa ja aikatauluja koko ajan. Metrohinnat oli tällä kertaa vähän hämärän peitossa. Saatiin kuitenkin ohjeeksi, että edullisinta on täpätä matka suoraan kortilla, mikä olikin tosi helppoa. Metroon mennessä täppäys portilla ja sama juttu pois jäädessä. Pankista tsiigailin, että joku veloitus on ollut vajaa 4€ ja joku vajaa 6€. Joku tosin oli melkein 22€, mutta oisko se nyt ollut siihen Harry Potter-hommeliin. Sinne oli huomattavasti pidempi matka.

Lontoon päivät oli tosi kivoja. En muista koska olisin nauranut noin paljon. Me ollaan Kanadan siskon kanssa oikein kunnon käkättäjiä, kun sille päälle satutaan. Meidän perheessä on myös aina osattu arvostaa tilannekomiikkaa ja reissuillahan sitä riittää. Tällä porukalla oli helppoa matkustaa. Kaikki meistä on joustavia eikä meillä ollut mitään supertiukkoja aikatauluja tai "tavoitteita" reissulle. Lontoo oli erittäin jees!

Sannis