12 + 4

Aika juoksee ja lapset kasvaa. Nyt mini on 12 ja pikkulikka 4. Yhtäkkiä. On niin kiva yhteensattuma, että kaveruksilla eli siskoksilla on sama syntymäpäivä. Viime vuosina mini on tahtonut juhlia hyvin pienesti ja kutsua vaan isovanhemmat sekä meidän vanhempien sisarukset kahville ja niin tehtiin taas. Viikonloppuna laitettiin kahvit porisemaan ja herkut pöytään.

Mini tahtoi kaupan Daim-kakun ja tein lisäksi myös täytekakun. Tällä kertaa täytskäri ei kestänyt kuvaamista lähietäisyydeltä, mutta maku oli erittäin hyvä. Ja kyllä, kirjoittajan ehdoton lemppari on edelleen oi niin kasari (ja kuulemma juntti) mansikka-banaani-kermavaahtotäyte. Banaanista en edes muuten erityisesti piittaa, mutta täytekakussa se on ihan perfect. Ja hei…viipaloituna, ei muusattuna :)

Testasin ensimmäistä kertaa tuota kuvissakin näkyvää katkarapupiirakkaa ja se olikin niin hyvää, että menee todellakin jatkoon. Mister A:kin tykkäsi kovasti, vaikka yleensä ei oo katkarapujen ylin ystävä. Resepti löytyy sivupalkista suolaisten listalta jos kiinnostelee. Suosittelen kokeilemaan. 

Minille iski flunssa, joten kotona saa vietellä oikeaa synttäripäiväänsä. Eilen sai vielä flunssan päälle oikein mojovan migreenikohtauksen ja miettikin, että voi morjensta.. jos hän on vasta kaksitoista, kuinka monta samanlaista migreeniä on vielä edessä elämän aikana. Niinpä!! Toivotaan, että ei oikein montaa. Migreeni onneksi hellitti illaksi ja flunssa ei aivan maailmanlopun tauti ainakaan vielä tunnu olevan. Luokassa oli jollakin enterorokko ja toivon, että siitä ei oo nyt kyse. Meillä ei oo mitään rokkoja likoilla koskaan ollut eikä kaivattaisi niitä nytkään.

Pikkulikka eli kikkurapää ei synttäreistä mitään tiedäkään, mutta sai kyllä tottakai lahjansa. Tällä hetkellä hänellä on vähän pää pyörällä, ei synttäreistä, mutta juoksuajasta ja tässä oonkin jo varmasti kymmenen kertaa tänä aamuna komentanut pois ovelta, kun haluaisi koko ajan takapihalle ja siellä sitten haukkuu ohikulkijoille. Kävelyllä viime päivinä suurin osa ajasta on mennyt odotellessa, kun hän pesee itseään ja nyt aamulla ei millään olisi tahtonut kävellä kotiinpäin ystävänsä Teon talon kohdalta. Kamua ei tänään näkynyt, mutta ilmeisesti Saimilla oli suunnitelmissa jäädä odottamaan niin pitkäksi aikaa, että näkyy. 

Meillä alkaa olla teinejä ja aikuisia tupa täynnä. Ei enää pikkulapsia mailla halmeilla. Toisaalta tosi haikeaa, toisaalta.. niinhän sen kuuluu mennäkin. Vielä ei oo juurikaan mitään ärsyttävämpiä teinin elkeitä minillä ilmoilla, vaan on edelleen jotenkin niin selväpäinen, omatoiminen, reipas ja fiksu likka. Jalat maassa ja määränpää selkeä. Lempipuuhia minille on tällä hetkellä salihommat ja käyvät treeneissä aina viikonloppuisin viistoistaveen ja mummun kanssa. Välillä mini vie mutsia salille ja välillä lähtee matkaan bussilla koulun jälkeen itekseen, kun kirjoittaja on töissä. Ollaan hommattu bussikortti, niin pääsee helposti kulkemaan. Bussi lähtee melkein meidän takapihalta ja tulee ihan salin eteen. 

Mukavaa Aamun ja Saimin päivää kaikille :)

Sannis