Vappuaatto

Mukavaa vappuaattoa! Viikko vierähti nopsasti. Viime postauksessa suunnittelin tekeväni lyhyttä päivää töissä, mutta se jäi haaveeksi. Ylityötuntejakaan ei kuitenkaan kertynyt, kuin yksi puolikas, joten aika normiviikko. Toisaalta oon vähän stressaantunut ja toisaalta on ihan hitsin kiva, että on töitä. Tein pari etäpäivää, joten enemmän olin kotosalla kuin yleensä. Useimmiten teen useampana päivänä osan duunista etänä, mutta aika harvoin kokonaisia päiviä. Kokonaiset etäpäivät on vähän kinkkisiä, koska mulla ei ole erillistä työtilaa. Jotenkin töistä on todella vaikea irroittautua, kun niitä tekee tässä keittiö/okkariakselilla, missä muutenkin hengailee. Ei oikein tiedä koska ja mihin lopettaisi.

Oon tällä viikolla koittanut selkiyttää asioita. Rakentaa kalenteria ja kalenterisysteemeitä vähän uudelleen ja pitkän vatvomisen jälkeen sain myös ilmoitettua minin harrastustoimintaan, että tarvin apuja omaan vastuualueeseeni. Hommat tuntuu järjestyvän taas kerran, mutta sen verran on stressi saanut mieltä solmuun, että ajatukset laukkaa vähän kovalla vauhdilla.

Oon tässä nyt muutaman päivän miettinyt tilannetta, joka on oikeasti aika pieni, mutta joka jotenkin onnistui menemään ihon alle, niin että se vähän väliä pulpahtaa pintaan. Oikeasti tähän ei kannattaisi tuhlata yhtään aikaa ja ehkä sen takia koitankin sitä nyt edes vähän laittaa tähän "paperille", että saisin sen päästäni pois. Tiedostan itse, että on hölmöä miettiä asiaa, mutta minkäs teet.

No joo.. viimeaikaisista postauksista käy aika nopeasti ilmi, että stressiä pukkaa. Tämmöstä tää näyttää kirjoittajan kaltaisilla ihmisillä olevan... Mennään semmosta kehää. Vauhti kiihtyy niin kauan, kunnes tulee seinä vastaan. Sen jälkeen täytyy vähän keräillä ja lähteä rauhassa liikkeelle, kunnes taas mennään täysillä ja liian kovaa. Koen kuitenkin, että vaikka samaa rinkiä mennäänkin, niin kyllä tässä aina jotain tarttuu matkalla mukaan. Kyllä sitä joka kerta jotain pientä uutta oppii seuraavaa kierrosta varten.

***

Peruin menot vappuaatolta. En muuten oo ollenkaan perujatyyppiä, mutta nyt oli aiheellista. Sen sijaan käytiin lenkillä, trimmattiin ja pestiin Saimi, tehtiin terassihommia, vietiin kolmetoistavee tallille ja mini Mäkkäriin. Käytiin myös syömässä maailman parhaita munkkeja ystävän luona ja siivosin "äitin romulaatikon", jota oon suunnitellut jo monta viikkoa. Noin listattuna näyttää siltä, että saatiin vaikka mitä aikaiseksi. Ja saatiinkin. Mutta ei tuntunut, että olis ollut liikaa. Yes!

Hyvää vappua!

Sannis

Tasapuolista

Viikonloppu vierähti taas tosi nopeesti. Kuva on vähän harhaanjohtava, koska vaikka lauantai oli ihan kiva, ei eilen todellakaan ollut oikein seesteinen olotila. Nyt on vähän sellainen fiilis kaikkien vapaiden jälkeen, että liian nopsasti menee. Tarkoittaa yleensä sitä, että on liikaa hommaa. Töissä on nyt paljon kaikkea ja oon tehnyt paljon duunia. Myös kotiympyröissä on nyt paljon kaikkea. Päällimmäisenä on yhtäkkiä alkaneen teini-iän kiemurat, joihin mulla ei oikein meinaa ymmärrys ja osaaminen riittää. Oon viime viikolla pariinkin otteeseen korottanut ääntäni teinille ihan kunnolla ja sitä kirjoittaja ei kovin usein harrasta. Muistan kun joskus mutsikin sanoi, että sä et kyllä oikein usein tytöille hermostu. No nyt tuntuu, että hermostun sitten aiempienkin vuosien edestä.

Keväisin aina hermoilen myös mister A:lle, joka on maailman suurin aikaoptimisti sen suhteen, mitä missäkin ajassa ehtii tehdä. Keväällä aina ilmaantuu fiksattavaa kotona ja aina on jotain tehtävää sisällä sekä pihalla. Ite haluaisin tietysti, että yksi asia tehdään kerralla loppuun ja jos on aloitettu maalausta sisällä, toivoisin, että tehdään se kerralla valmiiksi. Mister A taas maalauksen lisäksi vaihtais talvirenkaita, tekis minin kanssa polkuautoa, auttais mun faijaa tietokonehommissa, fiksais vähän naapureiden autoja ja mitä lie. Kaikkea samaan aikaan. Sitä ei haittaa ollenkaan, että keittiössä kaikki tasot on täynnä maalausromua ja kodinhoitohuoneen ainut taso on täynnä maalausromua. Jo kolmatta(ko?) viikkoa. Sillä on myös sellainen tyyli, että jos joku paikka on täynnä maalausromua, voi ihan kaiken muunkin roinan jättää ihan mihin tahansa eikä mitään tarvi laittaa paikoilleen, kun on muutenkin sotkuista. Varmaan nyt arvaatte, että mulla olis vähän toisenlainen ajatus tästä(kin) hommasta.

Sillain tasapuolisuuden nimissä kerron vielä, että minilläkin ilmaantuu nyt välillä jotain esiteinioireita ja eilen paloi käämi myös niihin oireisiin. Tuntuu, että puheet kaikuu välillä aivan kuuroille korville ja tehdään vähän mitä huvittaa. Sata kertaa saa sanoa asioista eikä välttämättä sittenkään oikein mee jakeluun. En jaksa myöskään nyt yhtään semmosta änkkäämistä, mitä mini harrastaa välillä kun kyseenalaistaa jotain meidän päätöksiä. Prkleen kakarat!!

Kirjoittaja itsehän on hyvin helppoa ja aurinkoista seuraa kaiken aikaa. Pelkkää linnunlaulua. No joo, maalausprojekti tuli eilen päätökseen ja aion tehdä vähän lyhyempää päivää tällä viikolla töissä (katotaan onnistuuko), joten luulen, että ehkä se aurinko paistaa tosiaan vähän enemmän, kun saadaan maalipurkit pihalle. Samalla, kun mister A on maalannut, oon ite siivonnut listojen päällisiä, putsannut ovia, pessyt lattioita, pyyhkinyt pölyjä paikoista, johon rätti ei yleensä ylety ja siivoillut laatikoita + kaappeja. 

Kevätprojekti etenee siis oikeesti aika kivasti ja pihaa kun oon silmäillyt, on siellä tänä vuonna normaalia vähemmän siivottavaa talven jäljiltä. Ihanaa! Eilen kulminoitui kaikki asiat jotenkin samaan päivään ja tuntui, että pää räjähtää. Sama käy aina, kun nämä meidän projektit venyy pitkiksi. Luulen, että tämä päivä tulee olemaan jo parempi. Useimmiten surkean päivän jälkeinen aina on. Aion fillaroida töihin ja pitää ekaa kertaa koronan jälkeen sen mun raskaimman tunnin. Saa nähdä, jaksanko vielä fillaroida kotiin :)

Kivaa viikkoa!

Sannis

TRE

Reilu viikko sitten tehtiin visiitti Tampereelle. Matkaan lähti kirjoittajan ja kolmetoistaveen lisäksi meidän ystävät, toinen äiti-tytär-combo. Tytöt oli yhdessä viime kesän kepparileirillä ja saivat sieltä liput Tampereen heppamessuille. Sovittiin jo silloin, että lähdetään mansesteriin porukalla. Yhden kerran messut siirtyi koronan takia, mutta nyt päästiin matkaan.

Meille oli kertynyt pisteitä Scandic-tilille ja saatiin edullisesti huone Scandic Tampere Koskipuistosta. Hotelli oli täydellisellä paikalla, koska oltiin matkassa junalla. Oltiin päätetty, että saatellaan tytöt messukeskukseen, jonka jälkeen saavat tsiigailla messuja kahdestaan. Kirjoittaja on vähän ylihuolehtivainen mutsi ja jouduin kyllä kaksi kertaa miettiä, voiko likat mennä kahdestaan vieraaseen paikkaan.

Loppuviimein tehtiin niinkin radikaali ratkaisu, että laitettiin tytöt kahdestaan bussiin. Kuskilta tietysti varmisteltiin, että bussi menee oikeaan paikkaan. Tytöt oli tärinää täynnä ja lähtivät matkaan innoissaan. Me mutsit suunnattiin kahville ja istuskeltiin aivan rauhassa niin kauan, että päästiin hotelliin. Ehdittiin vielä Stockalle hetkeksi pyörimään ennenkuin tytöt soittelivat, että ovat valmiita. 

Tarkoitus oli lähteä hakemaan tyttöjä, mutta siinä päätettiin, että jos osasivat mennä messuille ite, ehkä osaavat tullakin ite. Videopuhelu vaan pyörimään ja mutsi lukemaan bussipysäkin opasteita etänä. Varmistelut vielä kuskilta, että suunta on oikea ja nuavvain oli likat kohta takaisin rautatieasemalla. Aikamoista. Hyvä, kun itekään uskallan mennä bussilla vieraassa kaupungissa :D

Messujen jälkeen syötiin dinneriä kivassa italialaispaikassa ja sen jälkeen käveltiin takaisin hotellille. Tytöt löysivät hotellilta samanikäisiä tyttöjä, jotka oli myös lähteneet messuille ja sen jälkeen ei teinejä paljoa näkynyt, kun hörsköttivät pitkin hotellia. Me mutsit suunnattiin hotellin aulabaariin kuohuvalle ja olipa jotenkin ihan outoa. Istuttiin aivan rauhassa pidemmän aikaa ja juteltiin ja samalla tytöillä oli superhauskaa keskenään. Mun oli niin hyvä mieli tottakai omasta, mutta varsinkin kolmetoistaveen puolesta. Muistan niin, kuinka siistiä oli lapsena olla hotellissa, kun sai mennä vähän omia menojaan. Ja varsinkin se, että nyt oli kavereita menossa mukana, tuntui erityisen ihanalta. 

Aamulla istuttiin aamiaisella superpitkään ja sen jälkeen käveltiin Tallipihaan kiertelemään pikkupuoteja. Tallipiha on aina yhtä kiva ja nytkin saatiin siellä kulutettua hyvä tovi. Koskikeskuksessa tehtiin vielä kierros ennen kotiin lähtöä. Kolmetoistaveellä oli synttärilahjakortti BodyShopiin jäljellä ja tottakai Normalissa piti myös käydä. Juna lähti meillä niin, että oltiin hyvissä ajoin iltapäivällä jo kotona.

Meillä oli kyllä tosi kivaa. Olis voinut olla toisenkin yön aivan hyvin. Täytyy kyllä tehdä tällaisia reissuja useamminkin. Piristää arkea kummasti. Kotona mister A, mini ja Saimi oli hengailleet mumman luona, pelanneet Monopolia, maalanneet seiniä ja hakeneet Kotipizzaa. Mini on jo monta viikkoa ja varmaan kuukauttakin kysellyt, koska voitais hakea pitsaa. Ei tuu oikein usein nykyään haettua, mutta nyt oli se spesiaalihetki. Iskä oli vielä ostanut molemmille omat kokonaiset limsapullot, niin siinäpä sitä oli minilläkin aikamoista juhlaa :)

Seuraavaa reissua odotellessa.

Sannis

Pääsiäinen

Pääsiäinen sujui aivan mallikkaasti. Kolmetoistaveellä oli kivaa leirillä ja jaksoi vielä Duudson Parkiinkin. Mini pääsi, kuin pääsikin kavereiden kanssa trullittelemaan, kun törmättiin heti kierroksen alussa luokkakavereihin, joiden porukkaan pääsi mukaan. Eilen illalla kysyin miniltä, mikä oli kivointa pääsiäisessä, oli vastaus kuitenkin karkkien ja trullittelun sijaan: "Mökillä oli kivaa!"

Niinpä.. mini rakastaa olla mökillä. Yksi yö oli kuulemma aivan liian lyhyt visiitti, mutta riitti kirjoittajalle ihan hyvin sisävessan ja -suihkun puuttuessa. Serkkupojat ei tällä kertaa olleet mukana ja kolmetoistaveenkin ollessa leirillä, oli mini yksin aikuisten armoilla. Syötiin lammasta, pelailtiin, sytytettiin kokko ja saunottiin. Aika meni tosi nopsasti. 

Mökkeilyn lisäksi tämän vuoden pääsiäisenä kahviteltiin anopin kanssa ja käytiin faijan ja mun mummuni luona. Siivottiin pihaa, imuroin auton ja jatkoin vähän kevätsiivoja myös sisällä. Talvivaatteet on nyt suurimmaksi osaksi pesty pois ja jonkin verran pieniä vaatteita ja turhaa tavaraa on taas karsittu. Maalaushommatkin eteni eteisen verran.

Mikään superseesteinen ja rauhallinen fiilis ei tämän vuoden pääsiäisen jälkeen jäänyt, mutta aivan kivat oli pyhät kuitenkin. Eilen illalla mini ja laittoi kaverinsa kanssa trampoliiniin maton ja tuli ihan kesäfiilis, kun juoksivat ja pomppivat koko päivän ulkona. Tälle viikolle on luvattu lämmintä säätä, joten taitaa olla tramppa heti ekalla viikolla kovassa käytössä. Kaksi ekaa päivää menee mulla iltaan saakka töissä, mutta loppuviikosta pääsen minäkin nauttimaan vähän lämpimistä illoista.

Toivottavasti muillakin sujui pääsiäinen hyvin. Mukavaa tätä viikkoa!

Sannis

Koronapäiväkirja 4

Päivä 41

Jumppaan Teho-tunnin ja se menee ihan hyvin. Teen vieläkin kevennetysti ja about puolet siitä, mitä ohjaan asiakkaat tekemään. Olo on treenissä sekä koko loppupäivän sen jälkeen aivan hyvä.

Päivä 42  

Ihan ookoo olo. Ei erityistä mainittavaa.

Päivä 43

Nenä vähän enemmän taas tukossa aamuyöllä, mutta pärjään ilman apuja. Painajaiset on jättäneet rauhaan nyt jo muutamaksi yöksi. 

Päivä 44

Selkeä paine taas keuhkojen suunnalla. Ohjasin eilen kaksi kehonhuoltoa ja joogan. Epäilen, että johtuu siitä, kun on pitänyt puhua niin paljon. Perkele!! Siivoilen kotona ja teen rauhallisen kävelylenkin. Ei pahene eikä parane olot.

Päivä 45

Edelleen tuntumaa. 

Päivä 46

Menee ihan kunnolla tunteisiin koko homma. Harjoittelen ensi viikon videotuntikuvauksiin ja keuhkoja painaa. Pidän tunnin.. sen ainoan, jota oon nyt uskaltanut pitää. En tee mitään hyppyjä ja treenaan ehkä puolet siitä, mitä asiakkaille ohjaan. Kello ranteessa sanoo tempo&maximum-training.

Päivä 47

Laitan viestiä lääkäriin, mitä pitäisi tehdä. Kerron tarkkaan tilanteen ja ja saan vastaukseksi suurinpiirtein näin: "Karanteeniaika on 5 päivää oireiden alusta ja mediassa suositellaan, että normaaliin elämään palataan, kun hyvältä tuntuu." Muutaman kerran koitan vielä selittää asiani ja kun vastaukset on samaa luokkaa, päätän unohtaa koko homma. Ottaa päähän ihan oikeesti. Enemmän, kuin vielä kertaakaan tähän mennessä ja työmatkalla itkeä pillitän autossa. Tottakai ymmärrän, että ei lääkärit ollenkaan välttämättä osaa sanoa, mitä kannattaisi tehdä, mutta kun tämä ei viitsinyt vaivautua edes esittämään, että olis kiinnostunut asiasta, oli se nyt jotenkin liikaa tälle päivälle. 

Päätän, että treenit jää tauolle. Pelkään koko ajan, että teen jotain mikä aiheuttaa vahinkoa ja se on nyt suurempi asia, kuin se että omassa mielessäni kuvittelen, että mun kuuluu paahtaa vaan aina täysillä eteenpäin, oli mikä hyvänsä.

Päivä 48

Jonkin verran tuntuu keuhkoissa koko päivän.

Päivä 49

Ei kummempia tuntemuksia. Käydään laskettelemassa ja menee hyvin.

Päivä 50

Herään aamulla nuhaisempana, kuin pitkään aikaan. Siivoilen kotona ja on jotenkin nihkeä olo. Väsyttää ja hiki nousee vähän liian helposti. Otan kuitenkin Kehonhuolto- ja senioriryhmätuuraukset, koska moni on kipeänä. Vedän ne + joogan. Puhumista siis jonkin verran ja senioriryhmän tunnilla kevyttä jumppaakin. Ihan hyvin menee kaikki. Jotain tuntumaa keuhkojen suunnalla, mutta illalla viimeisen tunnin jälkeen parempi fiilis, kuin aamulla

Päivä 51

Tavallinen olo koko päivän. Ei mainittavia koronaoireita. Nukun jo paremmin ja unet on jättäneet nyt rauhaan. Silti väsyttää välillä aika paljonkin. Harmittaa kun tuntuu, että arkiaktiivisuus hiipuu koko ajan. Väsyttää sen verran, ettei meinaa jaksaa touhuta ja mieli on matalalla, kun ei tiedä mitä uskaltaa tehdä. Saiminkin kanssa on lenkit olleet lyhyempiä.

Päivä 52

Käyn lääkärissä ja saan varmistuksen, että oon toiminut oikein. Jos liikunta pahentaa oloa, pitää ottaa iisimmin. Toki toihan nyt on ihan perussääntö, mutta kun hommat venyy näin pitkään ja alkaa olla hermo huonossa kunnossa, tuntuu että meinaa perusasiat unohtua. Paljon on nyt kuulemma samanlaista hommaa jengillä.. tää nyt on vaan tämmöstä. Huoh!

Päivä 53

Iltapäivästä jäätävä väsykohtaus. Ei muuta mainittavaa

Päivä 54

Pitkästä aikaa pakko ottaa nenäsuihke, kun nokka ihan tukkoinen ja tosi raskas hengittää. Surkea olo koko iltapäivän/illan ja illalla nokka vuotaa koko ajan.

Päivä 55

Herään tukkoisena. Helpottaa päivän aikana.

Päivä 56 - 59

Jonkin verran nokka vuotaa ja väsyttää, mutta ei muita mainittavia oireita. Huomaan, että alan kerätä itelleni jumppatuurauksia pääsiäisen jälkeen. Ehkä alkaa takaraivossa tuntua siltä, että kyllä tää tästä.

Päivä 60

Vedän puolen tunnin Kiinteytys-tunnin. Jätän osan tekemättä ja koutsailen vaan asiakkaita. Tuntuu kevyeltä. Päälle puolen tunnin Kehonhuolto. Kehonhuoltoa ja Joogaa oon nyt siis vetänyt ihan normaalisti, mutta liikkuvat tunnit on olleet tauolla kaksi viikkoa. Luulen kyllä, että tauko kannatti. Sykkeet vielä hitusen korkealla, mutta parempaan päin. Illalla ei tunnu keuhkoissa mitään erikoista.

*****

Tein luonnoksen seuraavasta koronapäiväkirjasta, mutta ihan oikeasti alan uskoa ja toivoa, että olisko tämä nyt kuitenkin vihdoinkin tässä. Pari kuukautta tässä on vierähtänyt, joten kyllä nyt olis jo aika.

Sannis

Pitkäperjantai

Pitkäperjantai ja tänään ajellaan kolmetoistavee Kuortaneelle kepparileirille kaverinsa kanssa. Sai myös toiselta kaverilta kutsun Duudson Parkiin vimppana vapaapäivänä, joten nyt on hommaa. Tosi kiva juttu, koska kolmetoistavee on paljon, kirjoittajan mielestä vähän liikaa vain omassa huoneessaan. Parhaan kaverin kanssa on jo vuosia ollut hankaluuksia ja ne on viime kuukausina kärjistyneet entisestään aiheuttaen jatkuvaa pahaa oloa. Tytöt haluaa olla ystäviä, mutta suhde ei kuitenkaan toimi ja aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Tähän asti ollaan yritetty antaa tytöille itselleen tilaa yrittää laittaa hommaa kuntoon...ovat esim. yhdessä käyneet koulukuraattorilla juttelemassa lukemattomia kertoja, mutta nyt oli aika viheltää peli poikki. Kolmetoistavee teki päätöksen itse ja me kyllä tuetaan sitä, koska homma alkoi vaikuttaa tosi vahvasti arkipäiviin ja kolmetoistaveen jokapäiväiseen elämään ja olemiseen. Tosi vaikeita asioita siis, mutta koitetaan mennä eteenpäin. Nämä sovitut jutut on muiden kavereiden kanssa ja oon kyllä tosi onnellinen, että typy saa kokea nyt kivoja juttuja.

Minilläkin kävi huono säkä, kun kaverille tulikin muuta menoa sovitulle trullittelupäivälle. Jostain syystä just trullittelun suhteen on usein aiemminkin käynyt jotain vastaavaa ja oon viimeisinä trullittelukertoina ohjeistanut tyttöjä, että hoitavat yhdessä tämän homman ja kysellään kavereita sitten muihin puuhiin. Nyt oli tietysti eri, kun kolmetoistavee ei ole paikalla lauantaina. Enkä toki tiedä olisko halunnut enää lähteäkään. Pari vuotta ollaan pidetty koronan takia taukoa trullittelusta ja koitin nytkin minille ehdottaa, että josko mentäis vain mökille ja tehtäis pääsiäismunajahti tai jotain semmosta. Oli kuitenkin pyytänyt kaveria virpomispuuhiin ja lopputulos on, että lähtee yksin. Mini on onneksi reipas ja sanoi, että voi mennä itekseenkin. Lähdetään sitten mister A:n ja Saimin kanssa henkiseksi tueksi.

Vähän huonoa tuuria nyt siis molemmilla tytöillä tässä pääsiäisen kynnyksellä. Mini on ollut vähän kipeänäkin ja poissa koulusta kolme päivää. Kurkku kipeä ja nokka vuotaa. Epäilen, että liittyy allergioihin, mutta eipä olis tossa olossa kiva mennä kouluun. Yleisvointi on onneksi aivan hyvä ja kurkkukipukin alkaa jo hellittää. En oikein tiedä minkälaisia kuureja noita allergialääkkeitä saa tai kannattaa ottaa. Pitäis konsultoida lääkäriä, että sais vähän ohjeita. Onko teidän perheessä allergikkoja? Koska te aloitatte keväällä allergialääkkeen ottamisen ja kuinka pitkään sitä otatte?

Aivan ihanaa, että on vapaapäiviä edessä. Tuntuu, että kuormituksen on aika vähän laskea. Toivotaan, että miniloma tekee tehtävänsä. Aiotaan mennä trullittelun jälkeen perinteisesti mökille ja toivon, että saadaan maalausurakkaakin pikkuhiljaa eteenpäin. Mister A on maalannut makkarin ja nyt on kodinhoitohuone työn alla. Ehkä eteinen seuraavaksi ja sitten keittiö + olkkari. Vessakin joudutaan varmaan laittaa listalle. Tyttöjen huoneet taitaa olla vielä aika ookoo. Ehkä ne saa tällä kierroksella jäädä väliin. 

Hyvää pääsiäistä <3

Sannis

Kevätprojekti

Huhhuijjakkaa! Viime ja tämä viikko on olleet kyllä jotenkin aikamoisen raskaat. Oon aivan onnellinen, että on perjantai. Viime viikon oikeusjuttu, tämän viikon videotuntikuvaukset ja kaikki pienemmät jutut niiden lisäksi vei mehut kyllä tehokkaasti. Keskiviikkona kävin lääkärissä, koska halusin tsekata vähän tilannetta koronan jäljiltä. Mitään tavallisesta poikkeavaa ei onneksi löytynyt, mutta tänään käyn vielä varmuuden vuoksi verikokeissa. Labran jälkeen ajelen töihin ja sieltä pääsen Vaasa Day Spahan perusteelliseen kasvohoitoon ja -puhdistukseen. Tulee kyllä ihan tarpeeseen.

Koti on edelleen vähän hyrskyn myrskyn, mutta kevätprojekti on edennyt siihen pisteeseen, että oon saanut viimeisetkin laatikot keittiössä käytyä läpi ja siivottua. Ostettiin seinämaali ja mister A aloitti hommat irrottamalla yhden turhan oven meidän makkarista. Makuuhuoneen ja kylpyhuoneen välillä on siis ollut ovi, jota ei oo koskaan käytetty. Oviaukko on aina ollut liian lähellä suihkua ja kylppärin puolelta se laitettiin umpeen kylppärirempan yhteydessä. Nyt on ovi poissa makkarinkin puolelta ja pakkelit kuivuneet, niin päästään kohta maalaushommiin.

Oon myös ehtinyt käydä jonkin verran kaappeja läpi ja pikkuhiljaa on taas väljempää. Ihan hirveetä määrää ei ylimääräistä tavaraa enää meiltä löydy, mutta tottakai tytöiltä jää koko ajan jotain pieneksi ja kyllä myös mun pienestä vaatekaapistani aina jotain käyttämättä jäänyttä löytyy. Tällä kertaa poistin myös joitain sisustusjuttuja ja jotain keittiöstä. En oo ostanut mitään uutta pitkään aikaan, mutta halusin silti laittaa eteenpäin joitain tavaroita, jotka on jo vähän käytössä kulahtaneita. 

Eipä täällä kuulkaa kummempia! Paitsi että, mukavaa viikonloppua just sulle!

Sannis

Parra

Viime viikonlopun päätteeksi ajeltiin kolmetoistaveen ja kavereiden kanssa sunnuntaina Teuvan Parraan. Nyt kun kirjoittajalla ja kolmetoistaveelläkin löytyy laskuvälineet, mietin, että olis ihan kiva päästä niitä käyttämään vielä kerran tälle talvelle. Ostin Pyhän vuokraamosta meille molemmille monot ja sukset ja Stadiumin alesta tilasin sauvat kympillä pari. Parrassa kysyin nyt, josko siellä olisi jo kypäriä myynnissä ja oli, joten saatiin ihan priimat kypärät edullisesti.

Parra on kyllä kiva paikka. Siellä käytiin yhden kerran jo aiemminkin tälle talvelle ja varmasti mennään myös ensi vuonna. Vähän reilu tunnin matka on aivan sopiva ja keskus on just passelin kokoinen meille. Tällä kertaa porukkaa oli vain kourallinen, kun kausi alkaa tietysti olla jo lopuillaan ja mitään jonoja ei hisseillä ollut. Kaupan päälle sai vielä kympin setelin kahvilaan, joten päästiin samaan rahaan lounaallekin. Päivän hissilippu tälle kaudelle oli Parrassa aikuiselle 24€ ja nuorelle 22€.

Kiva yllätys on se, että kolmetoistavee nauttii kyllä laskemisesta. Ei varsinaisesti oo mikään hurjapää, joten en ollut alunperin ihan varma, onko laskettelu mieluista puuhaa. Onneksi oli, niin saatiin yhteinen juttu, mikä on ihan kivaa molemmille. Kun tytöt kasvaa, alkaa monet tutut hommat ollakin vähän nuivaa niiden mielestä ja täytyy koittaa löytää uusia tapoja viettää aikaa yhdessä. Tää laskettelujuttu oli kyllä kirjoittajallekin mieluista. Niin pitkä tauko oli näissä puuhissa vierähtänyt, että nyt tuntuu siltä, kuin olisi tekemässä jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Faijalla oli onneksi kaksi suksiboksia Mitä sillä ei oo, niin sitä ei kyllä tarvita :D, niin ei tarvi nyt lähteä boksikaupoille.

Nyt täytyy kai laittaa sukset telakalle ja odotella ensi talven laskukelejä.

Kivaa keskiviikkoa!

Sannis

Sitruunakakku

Moikka ja mukavaa sunnuntaita! Meillä on ollut tähän mennessä tosi kiva viikonloppu. Perjantaina toki aloitin aamun sillä, että hajosin ihan totaalisesti tähän koronahommaan ja keuhkotuntemuksiin, jotka ei vaan meinaa häippästä. Helpotti huomattavasti, kun työkamut antoi vähän perspektiiviä asioihin ja tein päätöksen levätä treeneistä nyt vielä kuitenkin. Vähän pelottaa, riittääkö tämäkään kaksi viikkoa, mutta koitan nyt suhtautua asiaan niin, että jos ei riitä, niin sitten ei riitä. Mennään tilanteen mukaan.

Perjantaina meillä oli töissä koulutus, jota olin itse pyytänyt ja se osui mun maaliin ihan täysillä. Sain omaan työhöni somen ja sisällöntuotannon puolella monta hyvää juttua, jotka pystyn laittaa heti käytäntöön ja joiden perusteella pystyn ja pystytään kehittää firman kanavia taas eteenpäin. Tämä koulutus tuli täydelliseen hetkeen nyt, kun motivaatiota on saanut metsästää vähän normaalia enemmän ja tuntuu, että oon aivan koronajäässä ollut enemmän tai vähemmän viimeiset pari vuotta.

Koulutuksesta jatkettiin afterworkeille ja ne venähti mun osalta puoleen yöhön. Muut jäi vielä siitäkin jatkamaan ja olipa meillä kivaa. En edes muista missä kuussa tai minä vuonna olisin viimeksi istunut iltaa vähän pidemmän kaavan kautta. Olis tehnyt mieli jäädä pidempäänkin, mutta kun jo tollakin valvomisella (ja drinksuttelulla) heräsin vajaa tunnin välein yöllä ja aamulla tunsin puhumisen ja nauramisen taas keuhkoissa, tiesin, että tein oikean ratkaisun lähteä suht ajoissa kotiin.

Lauantaina heräsin vähän ennen seiskaa, mutta en silti saanut oikein mitään koko päivänä aikaiseksi. Käytiin mister A:n kanssa ruokaostoksilla lähelle avatussa ihan uudessa Prismassa. Ostettiin samalla maalipurkki olkkaria ja eteistä varten, mutta ei sitä kukaan jaksanut vielä avata. Käytiin Saimin kanssa kolme kertaa kävelyllä ja tsiigailtiin telkkaria. Mini oli lähtenyt jo perjantaina serkkunsa kanssa mummun luo yöksi, joten hyvin rauhallista oli, kun kolmetoistavee hengaili suurimman osan ajasta luurit päässä kavereiden kanssa jutellen ja pelaten.

Sitruunakakun ohjeen bongasin osoitteesta www.meillakotona.fi/reseptit/sitruunakakku ja kolmetoistavee innostui leipomaan iskän kanssa. Kirjoittajan makuun kakussa olisi voinut olla vähän enemmän kosteutta, mutta ei tämäkään huono ollut ja sitruunaiset leivonnaiset uppoaa kyllä aina. Ostin kauppareissulla sitruunarahkaa ja täytyypä vielä koittaa etsiä sille joku kiva resepti pääsiäiseksi. Ihanaa, että pääsiäinen on tosiaan pian. Oon ennenkin kertonut ja kerron taas, että se on yksi mun lempipyhistäni. 

Kivaa tätä päivää!

Sannis

En koskaan

...hae postia.

...syö purkkaa.

...vaihda autoon öljyjä (..tai tee muitakaan huoltoja. Mister A hoitaa). 

...oo nähnyt Titanic-elokuvaa.

...oo maistanut etanoita.

...menisi laitesukeltamaan.

Terkuin,

Sannis