Koronapäiväkirja 4

Päivä 41

Jumppaan Teho-tunnin ja se menee ihan hyvin. Teen vieläkin kevennetysti ja about puolet siitä, mitä ohjaan asiakkaat tekemään. Olo on treenissä sekä koko loppupäivän sen jälkeen aivan hyvä.

Päivä 42  

Ihan ookoo olo. Ei erityistä mainittavaa.

Päivä 43

Nenä vähän enemmän taas tukossa aamuyöllä, mutta pärjään ilman apuja. Painajaiset on jättäneet rauhaan nyt jo muutamaksi yöksi. 

Päivä 44

Selkeä paine taas keuhkojen suunnalla. Ohjasin eilen kaksi kehonhuoltoa ja joogan. Epäilen, että johtuu siitä, kun on pitänyt puhua niin paljon. Perkele!! Siivoilen kotona ja teen rauhallisen kävelylenkin. Ei pahene eikä parane olot.

Päivä 45

Edelleen tuntumaa. 

Päivä 46

Menee ihan kunnolla tunteisiin koko homma. Harjoittelen ensi viikon videotuntikuvauksiin ja keuhkoja painaa. Pidän tunnin.. sen ainoan, jota oon nyt uskaltanut pitää. En tee mitään hyppyjä ja treenaan ehkä puolet siitä, mitä asiakkaille ohjaan. Kello ranteessa sanoo tempo&maximum-training.

Päivä 47

Laitan viestiä lääkäriin, mitä pitäisi tehdä. Kerron tarkkaan tilanteen ja ja saan vastaukseksi suurinpiirtein näin: "Karanteeniaika on 5 päivää oireiden alusta ja mediassa suositellaan, että normaaliin elämään palataan, kun hyvältä tuntuu." Muutaman kerran koitan vielä selittää asiani ja kun vastaukset on samaa luokkaa, päätän unohtaa koko homma. Ottaa päähän ihan oikeesti. Enemmän, kuin vielä kertaakaan tähän mennessä ja työmatkalla itkeä pillitän autossa. Tottakai ymmärrän, että ei lääkärit ollenkaan välttämättä osaa sanoa, mitä kannattaisi tehdä, mutta kun tämä ei viitsinyt vaivautua edes esittämään, että olis kiinnostunut asiasta, oli se nyt jotenkin liikaa tälle päivälle. 

Päätän, että treenit jää tauolle. Pelkään koko ajan, että teen jotain mikä aiheuttaa vahinkoa ja se on nyt suurempi asia, kuin se että omassa mielessäni kuvittelen, että mun kuuluu paahtaa vaan aina täysillä eteenpäin, oli mikä hyvänsä.

Päivä 48

Jonkin verran tuntuu keuhkoissa koko päivän.

Päivä 49

Ei kummempia tuntemuksia. Käydään laskettelemassa ja menee hyvin.

Päivä 50

Herään aamulla nuhaisempana, kuin pitkään aikaan. Siivoilen kotona ja on jotenkin nihkeä olo. Väsyttää ja hiki nousee vähän liian helposti. Otan kuitenkin Kehonhuolto- ja senioriryhmätuuraukset, koska moni on kipeänä. Vedän ne + joogan. Puhumista siis jonkin verran ja senioriryhmän tunnilla kevyttä jumppaakin. Ihan hyvin menee kaikki. Jotain tuntumaa keuhkojen suunnalla, mutta illalla viimeisen tunnin jälkeen parempi fiilis, kuin aamulla

Päivä 51

Tavallinen olo koko päivän. Ei mainittavia koronaoireita. Nukun jo paremmin ja unet on jättäneet nyt rauhaan. Silti väsyttää välillä aika paljonkin. Harmittaa kun tuntuu, että arkiaktiivisuus hiipuu koko ajan. Väsyttää sen verran, ettei meinaa jaksaa touhuta ja mieli on matalalla, kun ei tiedä mitä uskaltaa tehdä. Saiminkin kanssa on lenkit olleet lyhyempiä.

Päivä 52

Käyn lääkärissä ja saan varmistuksen, että oon toiminut oikein. Jos liikunta pahentaa oloa, pitää ottaa iisimmin. Toki toihan nyt on ihan perussääntö, mutta kun hommat venyy näin pitkään ja alkaa olla hermo huonossa kunnossa, tuntuu että meinaa perusasiat unohtua. Paljon on nyt kuulemma samanlaista hommaa jengillä.. tää nyt on vaan tämmöstä. Huoh!

Päivä 53

Iltapäivästä jäätävä väsykohtaus. Ei muuta mainittavaa

Päivä 54

Pitkästä aikaa pakko ottaa nenäsuihke, kun nokka ihan tukkoinen ja tosi raskas hengittää. Surkea olo koko iltapäivän/illan ja illalla nokka vuotaa koko ajan.

Päivä 55

Herään tukkoisena. Helpottaa päivän aikana.

Päivä 56 - 59

Jonkin verran nokka vuotaa ja väsyttää, mutta ei muita mainittavia oireita. Huomaan, että alan kerätä itelleni jumppatuurauksia pääsiäisen jälkeen. Ehkä alkaa takaraivossa tuntua siltä, että kyllä tää tästä.

Päivä 60

Vedän puolen tunnin Kiinteytys-tunnin. Jätän osan tekemättä ja koutsailen vaan asiakkaita. Tuntuu kevyeltä. Päälle puolen tunnin Kehonhuolto. Kehonhuoltoa ja Joogaa oon nyt siis vetänyt ihan normaalisti, mutta liikkuvat tunnit on olleet tauolla kaksi viikkoa. Luulen kyllä, että tauko kannatti. Sykkeet vielä hitusen korkealla, mutta parempaan päin. Illalla ei tunnu keuhkoissa mitään erikoista.

*****

Tein luonnoksen seuraavasta koronapäiväkirjasta, mutta ihan oikeasti alan uskoa ja toivoa, että olisko tämä nyt kuitenkin vihdoinkin tässä. Pari kuukautta tässä on vierähtänyt, joten kyllä nyt olis jo aika.

Sannis