lauantai 9. toukokuuta 2026
Pyöräilyviikko
perjantai 24. huhtikuuta 2026
Duuniviikko
torstai 12. helmikuuta 2026
LYKKE yoga & pilates
torstai 11. joulukuuta 2025
Toimenpiteitä
maanantai 6. lokakuuta 2025
Tomaatti-mozzarellapastaa ja ajanvarauksia
keskiviikko 23. heinäkuuta 2025
Liikunnasta, sen kuormittavuudesta ja sen aloittamisesta
Tässäpä sillain lyhykäisesti pari sanaa liikkumisesta, sen kuormittavuudesta ja sen aloittamisesta. Koska mietin tätä aihetta usein. Noin niinku työn puolesta tottakai, mutta myös aivan yksityisenä henkilönä issekseni. →
En voi riittävästi toitottaa sitä, kuinka tärkeää on skaalata liikunta omaan kuntotasoon sopivaksi. Jos liikunta vie aina voimat ihan täysin tai laittaa kropan jokaisen liikkumiskerran jälkeen jumiin tai epämiellyttävän kipeäksi moneksi päiväksi, on se vääränlaista. Piste.
Liikunnan kuuluu isossa kuvassa tuoda energiaa arkeen, ei viedä sitä. Liikunnan kuuluu tehdä kehosta vahvempi, liikkuvampi ja toimivampi. Liikunnan ei kuulu jatkuvasti jumittaa tai väsyttää kroppaa tai mieltä niin, että energiaa ei riitä mihinkään muuhun.
Tottakai, silloin kun liikunta on jo luonnollinen osa elämää ja keho + mieli on siihen tottunut, tulee tehdä myös treenejä, jotka on raskaita ja jotka vie voimat hetkellisesti. Silloin voi (ja kannattaa) jumpata niin, että sydän hyppää melkein rinnasta ulos ja silloin voi (ja kannattaa) pumpata salilla niin, että tuntuu kuin reisilihakset paukahtaisi. Välillä. Ei aina. Ei ollenkaan jokaisella liikuntakerralla tai edes joka toisella.
Kun aloitat liikuntaa ensimmäistä kertaa tai tauon jälkeen, aloita kevyesti. Kävelyä, pyöräilyä, maltillisesti salia, iisimpää ryhmäliikuntaa Se voi olla vaikeaa ja saattaa tuntua vähän turhalta, mutta sitten kun jutun juonen ymmärtää, onkin se aika ihanaa. Ei tarvikaan repiä niin älyttömästi. Vähemmän onkin joskus ihan oikeasti enemmän. Saat hullut terveysvaikutukset paljon pienemmällä hötkyilyllä ja pääset pitkässä juoksussa paljon pidemmälle.
Kun aloitat maltillisesti, todennäköisyys siihen, että liikunta jää osaksi elämää, on huomattavasti suurempi. Kun aloitat maltillisesti, on hyvät mahdollisuudet lisätä liikuntakertoja ja -kuormaa asteittain sitä mukaa, kun keho ja mieli vahvistuu.
Sannis
torstai 10. heinäkuuta 2025
Work work
Toinen työviikko loman jälkeen alkaa olla paremmalla puolella. Työpäivät on olleet kiireisiä. Muiden vakkareiden ollessa lomalla, on kirjoittajan listalla huomattavasti enemmän juoksevia asioita, kuin tavallisesti. Niitä kyllä kahdessa isossa keskuksessa riittää; lampun vaihtoja, kaikenlaisten aikataulujen selvittelyä, siivousta, laitteiden huoltoa, kaupassa käyntiä, sähköpostiin ja asiakaspalautteisiin vastailua, laskutusasioiden setvimistä, musavehkeiden ja audiohommien kunnossapitoa, kuulumisten vaihtoa asiakkaiden kanssa ja vaikka mitä. Oon hengaillut paljon salin puolella ja pidellyt laiteopastusta, koska meillä on Myllykadulla iso pino uusia laitteita. Siihen päälle omat ohjaukset ja tuurattavat tunnit, some- ja sisällöntuotantohommelit ja kaikki muu mitä päivien aikana ilmaantuu. Fiuh!
Kirjoittaja on ollut jo useamman vuoden duunissa kesällä pidemmän pätkän niin, että kaikki muut kokoaikaiset on lomalla. Vaikka silloin on tosi paljon hommaa, on se jotenkin ihan kivakin rutistus. Silloin tuntuu, että molemmat keskukset on hallussa ja tiedän aika tarkkaan mitä missäkin on meneillään. Välillä ärsyttää etten ehdi hoitaa kaikkea niin nopeasti kun haluaisin, mutta kontrollifriikille on kyllä ihan sopiva tunne, kun kaikki langat on omissa käsissä. Normaalisti, kun ollaan kaikki hommissa, on tottakai jokaisella oma kenttänsä eikä kaikkien tarvitse tietää ja osata kaikkea. Sen jälkeen, kun toinenkin LYKKE avattiin, on väistämättä tilanne ollut suurimman osan vuodesta se, ettei sitä millään pysy kärryillä ihan kaikesta mitä tapahtuu siinä keskuksessa, jossa työskentelee vähemmän. Viimeiset vuodet oon ollut vähemmän Myllykadulla. Nyt kesän ajan oon vähemmän naisten LYKKEllä.
Lomalta palatessa kestää toki aina hetken, että molemmat keskukset saa haltuun ja selviää mitä oman poissaolon aikana on tapahtunut, mutta nyt tokalla työviikolla alan olla jo aika hyvin hököllä mikä on meininki ja minkälaista hommaa vaaditaan missäkin. Tiettyjä juttuja oon lykännyt kalenterissa eteenpäin ei-niin-kiireellisinä ja hoitanut akuutit alta pois, mutta nyt alkaa olla ne siirrellytkin pikkuhiljaa hoidossa. Ja ihan yksinhän ei tokikaan tarvitse olla tai hoidella kaikkea, koska respalikat ja ohjaajat on tottakai myös talossa. Paketti on niin suuri ettei tässä ihan yksin mitenkään tietenkään pärjäisikään.
Tänään on tulossa pitkä ja kiireinen päivä. Aloitan Kultakerhon eli meidän senioriryhmän ohjauksella aamupäivällä. Tänään tehdään kiertoharjoittelu salin toiminnallisessa puolella ja nyt kun meillä on vähän munklailtu tavaroiden ja laitteiden paikkoja, vaatii treenin suunnittelu hitusen pidemmän ajan. Treenin jälkeen juodaan kaffit ja vaihdetaan kuulumiset. Iltapäiväksi on luvassa sähköposteihin vastaamista ja syksyn pienryhmien sekä uuden lajin HYROXin markkinoinnin tekoa. Kalenterissa on myös kaikenlaista sekalaista, esim: "Hae pehmusteet", "Tarkista paperitilanne Mylliksellä", "Onko ** maksu tullut läpi", "Jaa syksyn aikataulu ohjaajille". Duunipäivä päättyy ohjauksiin. Illalla on vuorossa Kiinteytys ja sen jälkeen vielä Kehonhuolto + sointukylpy.
Nyt kuulkaa matkaan tai muuten jää hommat hoitamatta. Hellekin saapui eilen. Just kun olin onnellinen, että se on loistanut poissaolollaan. Ihan kiva oli toki kaivaa hellemekkoa päälle vaatekaapista kauppareissulle, nykyään kun sellaisia vihdoinkin omistan. Nyt koitan tässä miettiä, mitä sitä tänään laittaisi päälle. Pyöräillessä ei oikein mekko oo paras vaihtoehto.
Sannis
torstai 3. heinäkuuta 2025
Ryhmäliikunnasta
Puhun omassa somessa duunistani sen verran, että kerron aina välillä mitä jumppia on tulossa tai mainitsen esim. duunipäivän jälkeisiä fiiliksiä. Aika harvoin syvennyn kuitenkaan asioihin sen enempää. Joskus tekisi mieli, mutta sitten mietin, onko se jotenkin hassua, kun kyseessä ei oo kuitenkaan työ- tai virallinen vaikuttajatili. Oon myös ehkä vähän varovainen jakamaan hyvinvointiasioihin liittyviä mielipiteitä, koska niihin liittyvät jutut on monille tosi henkilökohtaisia ja arkojakin.
Toisaalta vähän hassua.. miksi pitäisi olla hyvinvointivaikuttaja, että voisi jakaa asioita omalta kantiltaan? Tuleehan sitä kirjoitettua niin monista muistakin elämän osa-alueista. Vanhassa blogissa vuosia sitten kirjoittelin enemmänkin esim. painonpudotukseen liittyviä juttuja. Nyt ei jostain syystä tulisi mieleenkään. Ehkäpä se onkin itselle liian arka juttu. Plakkarissa on kuitenkin muutamakin aihe, josta olisi nyt sanottavaa. Ei painonpudotukseen liittyen, mutta hyvinvointiin ja liikkumiseen yleensä. Ehkäpä siis tileillä tulevaisuudessa tulee näkymään enemmän jotain hyvinvointi/ravinto/liikuntascenen juttuja. Joskus. Silloin tällöin. Ehkä :)
Ryhmäliikunnasta olisi sanottavaa vaikka yhden romaanin verran. Aloitetaan kuitenkin tällä samalla litanialla joka tuli mieleen töiden alkaessa kesäloman jälkeen ja jonka lykkäsin jo kaikkiin mahdollisiin somekanaviin alkuviikosta ->
tiistai 27. toukokuuta 2025
Hullut endorfiinit
Vähän naurattaa tuo otsikko ja sitten kuvissa on näinkin rauhallista meininkiä. Äänimaljakuvat oli nyt ainoat duuniin liittyvät tässä valmiina ja liittyy kuitenkin postaukseen vahvasti, joten näillä mennään :) Toisaalta, aika monelle rentoutus on aiheuttanut ihan hulluja hyvän olon tunteita, joten ehkäpä ne sopiikin paremmin, kuin hyvin.
Töissä yhden yritysryhmän treenin jälkeen, kun oltiin saatu hommat pakettiin ja oven takana jonotti viikkotuntilaiset seuraavalle tunnille, kysyi siinä yksi yritystunnille osallistunut, että miten ihmeessä jaksan vetää tunteja ja eikö sitä huvittaisi jo yhden jälkeen lähteä kotiin pesulle ja huilimaan. Erittäin hyvä kysymys ja siitä syntyikin ihan hyvä keskustelu ja päätinpä kirjoittaa asiasta vähän tännekin.
Silloin, kun tein päivätyötä muualla ja useimmiten piti duunin jälkeen odotella pari tuntia, että ohjaukset alkaa toisessa osoitteessa.. silloin oli välillä olotila, että ei millään jaksaisi enää vaihtaa paikkaa ja aloittaa uutta duunirupeamaa, kun on saanut yhden pakettiin. Sitä jotenkin ehti vähän lösähtää siinä välissä ja se uudelleen aloittaminen tuntui välillä raskaalta. Useimmiten toki fiilis muuttui nopeasti, kun ohjaus alkoi, mutta muistan kyllä, että oon syönyt eväitäni ja koittanut keräillä energioideni rippeitä siinä työvuorojen välissä ekan duunin kahvihuoneessa ennen tokaan siirtymistä.
Nykyään ohjaaminen ja jumpat kypsyttää etukäteen äärimmäisen harvoin. Nyt kun oon jo vuosia tehnyt koko duunipäiväni samoissa puitteissa, en oikeastaan juurikaan ajattele, huvittaako se ohjaaminen tänään vai ei. Useimmiten päivät menee nopeasti ja hommaa on paljon ihan ohjauksen alkuun saakka, joten siinä ei useinkaan oikein paljoa tuu pysähdyttyä miettimään mikä on mielenkiinnon taso minäkin päivänä. Tottakai joskus kun migreeni vähän ilmoittelee olemassa olostaan tai olo on erityisen väsynyt ja edessä on esim. neljän ohjauksen päivä, tulee päiviteltyä, että aikamoinen työmaa on vielä edessä. Silloinkin ajatukset liittyy kuitenkin enemmän siihen omaan olotilaan eikä juuri koskaan tuu mietittyä, että hohhelihoijjaa.. eipä kiinnostele tänään jumpat yhtään. Jotenkin sitä ei vain tuu ajateltua. Ohjaukset ja jumpat on homma, joka kuuluu duunipäivään ja sen tietää, että 99% siitä tulee hyvä fiilis, vaikka etukäteen olotila olisi ollut mikä tahansa.
Tunneissa ehkä raskainta on aloitus. Jos saa valita, pidänkö kaksi 30 min tuntia tai yhden 60min, valitsisin luultavasti yhden pidemmän. Jokaisessa aloituksessa pitää homma laittaa rullaamaan ja jokaisessa aloituksessa pitää tuoda itsensä sekä asiakkaat juuri oikeaan fiilikseen. Monesti peräkkäisillä tunneilla mennään tosi erilaisesta tunnelmasta toiseen, joten se vaatii aina vähän extaduunia. Alkulämpät on myös ehkä omasta mielestä haastavin osuus saada just oikeanlaiseksi. Just oikea tempo musiikissa, just oikeanlaiset liikkeet, just oikeanlainen ohjaustyyli. Se on näytön paikka, avaus koko tunnille ja treenille. Ehkä myöhemmin pystyy jonkin verran pelastaa jos alussa menee metsään, mutta sanoisin, että aika suuri merkitys on kuitenkin tunnin alkumetreillä.
Kun tunti on saatu käyntiin, en mieti, että loppuispa tämä jo. Ei sellaiseen oo ohjatessa aikaa eikä se muutenkaan käy mielessä, kun homma on saatu rullaamaan. Joskus rauhallisella tunnilla jos itsellä on rauhaton olo, tulee ohjattua vähän nopeammin kuin oli tarkoitus ja silloin pitää lennosta lisätä joku liike mukaan. Siihen oon tietysti varautunut etukäteen, mutta se vähän ärsyttää… että ei oo ite osannut olla rauhallisempi. Hyvin harvoin silloinkaan ehtii kuitenkaan tulla sellainen olo, että loppuispa ny jo. Vauhdikkaat tunnit menee joka kerta nopsasti, kun ohjelma on suunniteltu just eikä melkein musiikin jokaiseen iskuun. Eilen, kun oli viimeiset ohjaukset ennen kesälomaa, mietin siinä Reisi-Pakara-Vatsa-tunnin venyttelyjä tehdessä, että kylläpä mulla vain on vitsin kiva duuni. Raskasta as hell, mutta kivaa!
Se on totta, että ne päivät kun ei oo ohjauksia, on omalla tavallaan kivoja, koska ne on useimmiten rennompia. Ei tarvitse jaksaa fyysisesti eikä psyykkisesti niin paljoa eikä tarvi vaihdella vaatteita montaa kertaa tai pestä hiuksia ja pyykkiä heti kotiin päästessä. Toki, ne päivät on omalta osaltaan myös tylsempiä, koska silloin ei myöskään saa sitä kaikkea mitä ohjaukset antaa ja ne päivät on useimmiten aikamoista koneella istumista. Liikunnan endorfiinit ja tunneilla olevat ihmiset tuo tosi paljon virtaa. Eihän tätä hommaa jaksaisi muuten tehdäkään jos ei niin olisi. Päivät, jolloin ohjauksia ei ole on tasaisempia ja sitä tarvitaan ehdottomasti välillä, mutta niissä jää sitten myös se hyvän olon ryöppy ja hullut endorfiinit saavuttamatta.
Aina silloin tällöin joku kysyy, että ohjaanko jumppia koko päivän. Kirjoittaja ei pysty ohjaamaan joka päivä, saatika sitten koko päivää, joten vastaus kysymykseen on: en missään nimessä. Kirjoittajan duuniin kuuluu tosi paljon sisällöntuotantoa; somejuttuja, valokuvaamista, tekstin tuottamista ja verkkosivujen päivittämistä. Teen myös asiakaspalvelua ja hoidan kaikenlaista yleistä hommaa, mitä päivien aikana duunissa ilmaantuu. Tänään ajattelin aloittaa hommat hakemalla uudet kukat keskuksen ulkopuolelle ja istuttamalla ne :)

















































