Tein vähän ostoksia loppukesän alesta. Terassin ruokapöytää ei ollut juurikaan käytetty moneen vuoteen ja se oli ärsyttävän kolho ja nuhjaantunut. Sitä säästettiin, koska ajattelin, että tulevissa rippjuhlissa ja valmistujaisissa on tarvetta. Sitten kuitenkin hoksasin, että saahan sen kaffikupin sohvapöydällekin laskettua ja aloin kytsiä sohva-alennuksia. Halusin ison kulmasohvan, mutta alennuksienkin kanssa ne oli tähtitieteellisissä hinnoissa ja päälliset oli kaikissa vaaleat. Vaaleat päälliset ei meille passaa, koska Saimi. Nykyään on niin paljon erilaisia malleja ja superhienoja vaihtoehtoja, mutta valikoima pienenee minimaaliseksi, kun hakusessa on tummat pehmusteet. Jouduin madaltaa vaatimuksia kulmasohvasta divaanisohvaan, joita löytyi pari mallia myös tummana. Olisin toivonut jotain muuta materiaalia, mutta tällä kertaa kukkaron sisältö määräsi, että polyrottinkia it is. Sohva ja pöytä löytyi Veken kalusteesta parilla sadalla eurolla.
Säleikköseinän ostin Tokmannin alesta kahdella kympillä. Jos mainaan sattuu, että saadaan ensi kesällekin noin upea köynnöskasvi, kuin tuo kuvassa oleva. Sillä on ollut tänä kesänä aivan liian pieni säleikkö eikä oo päässyt kiipeämään. Se kuulemma talvehtii, joten sormet ristiin, että se herää henkiin ensi keväänä. Seitsemäntoistavee toi sen alkukesästä töistä kotiin puolikuolleena ja niin vain siitä tuli ihana.
Yhdessä kuvassa näkyy auringonkukkien alla vähän vihreää muovijakkaraa. Sekin löytyi Tokmannista. Hinta oli alle 7€. Ostin kaksi. Ajattelin käyttää niitä juurikin kukkapöytinä ja/tai kahvikupin alustana sohvan päädyssä. Ja voi kai niitä talviaikaan käyttää extrajakkarana keittiössä esim. synttäreillä. Meidän aiemmat extrajakkarat on Ikeasta ja about viisitoista vuotta vanhat. Alkavat olla jo vähän aikansa eläneet. Tykkäsin erityisesti näiden uusien jakkaroiden väristä.
Kuvien matto on mister A:n äidin vanha ja oli menossa roskiin. Oli kuitenkin puhdas ja anoppi meinasi, että ei puhdasta voi heittää menemään. Vähän nauratti, kun juuri tässä yhtenä päivänä kuuntelin mutsin kertomusta siitä kuinka yksi paita on ihan rikki, mutta koska on puhdas, pitää tietysti vielä kerran käyttää. Samoilla linjoilla siis. Ja meillehän homma passasi oikein hyvin, koska saatiin nyt matto sohvan kaveriksi.
Lopputulos ei taida olla sisustuslehtien sivuille sopiva, mutta tähän kasariomakotitaloon passaa aivan kivasti ja kirjoittaja on oikein tyytyväinen. Niin paljon kivempi nyt katsella olkkarista ulos, kun terassilla näyttää kivemmalta ja usemman kerran oon jo uudella sohvalla ulkonakin istuskellut. Saimi on myös sohvaa käyttänyt jo sen verran ahkerasti, että kiittelin itseäni tummien pehmusteiden valinnassa pitäytymisessä. Lasin haluan vielä pois pöydän päältä. Lasipöydistä en diggaa, mutta olkoot nyt siinä kiireemmän aikaa.
Sannis
