torstai 31. toukokuuta 2018

Lately


Oi mooooorjens!! Mini heräs yhdeltä. Sitte se heräs neljältä. Siinä välissä heräs ysivee. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Loppuviimein ysivee nukkuu sohvalla, mini meidän sängyssä, iskä lähti jo töihin ja mä yritän tässä selvittää, mikä maa mikä valuutta sen jälkeen, kun oon torkkunut sohvan reunalla puoli yötä. 

Toukokuun viimeiset päivät on aina tosi raskaita. Nyt ollaan voiton puolella. Enää yhdet kevätjuhlat ja yksi todistuksen haku. Yhdet synttärit, yksi hieroja ja yksi hammaslääkäri. Pari lyhyttä duunipäivää ja sitten tämä viikko alkaa olla paketissa. Tytöt pääsee kesälomalaitumille. On ne sen niin ansainneet. Molemmat lähtee aamuisin matkaan ilman mitään urputusta kouluun tai päiväkotiin menosta. Toinen tuo ysiä ja kymppejä kokeista kotiin ja toinen vääntää menemään, vaikka atoopikon kädet on täynnä haavoja ja välillä veri vaan valuu. Mitään negatiivista ei oo kummallekaan tullut hoitajilta tai opettajalta koko vuonna. Kerran tais olla läksyt ysiveellä tekemättä. On ne aikamoisia muikkeleita. Toki kotona eivät muista aina olla ihan niin vieraskoreita :D

Duunissakin alkaa jo rauhoittua. Suhteellisen vauhdikas meno on tänä keväänä ollutkin, kun ollaan saatu uusia laitteita aivan liukuhihnalta, lisää tilaa ja kaikenlaisia uudistuksia. Jos et oo vielä meillä EasyFit Vaasassa käynyt, niin nyt kyllä kannattaa! Löytyy meinaan jokaiselle jotain. Ja vimpan päälle henkilökunta tietysti ;D

Itellä mulla on viime viikosta lähtien ollut vähän vaivaa vasemman jalan kanssa. Maanantain ja tiistain jumppien jälkeen pahemi selkeästi ja nyt on vaikea astua jalkapöydän ja nilkan kipujen takia. Argh! En kestä yhtään tommosia kremppoja. Heti aivan ranteet auki, kun ei pysty normaalisti toimia. Oon vaan viipottanut menemään ja astuessa kääntänyt jalkaterää ulkosyrjälle, ettei sattuisi ja varmaan sen seurauksena kipu on levinnyt ylöspäin nilkkaan. Varmaan joku rasitusvamma vaan. Toivottavasti. Täytyy nyt koittaa lepuutella ja liikkua mahdollisimman vähän seuraavat päivät. Hirveen helppoo hei. Oon just semmonen tyyppi, joka tykkää olla paikoillaan. Eiku....

Eilen, kun pääsin duunista kotiin, odotti mua jäätävä sorakuorma etupihalla. Viime kesästä lähtien ollaan sitä kuormaa odotettu. Laitettiin hanskat heilumaan ja saatiin melkein koko kasa levitettyä. Jalkaan ei sattunut ollenkaan. Ehkä crocsit oli riittävän pehmoiset jalan alla, samaten kuin paksu sorapeti. Ehdin jo tuulettaa, että nuavvain parani krempat. Sisälle päästyä kuitenkin alkoi astuminen taas sattua heti, kun oli kova lattia jalkojen alla. Prkl! Vanhaksi kai alkaa tulla. Ei oo tommostakaan vaivaa koskaan ennen ollut. Malttia ny vaan sitte kai..

Nyt otan vähän lisää kahvia ja ostan junaliput Kanadan reissun kotimatkaa varten. Paketoin yhden synttärilahjan ja varmistan, että ysiveen kevätjuhlasukkikset on tallessa ja ehjät. Sen jälkeen laitetaan kamppeet kasaan. Minin viimeinen päiväkotipäivä ever! Jotenkin tosi haikeaa. Syksyllä odottaa eskari. Tykkäsin kovasti tyttöjen päiväkodista kaikki nämä vuodet. Minikin kirjoitti korttiin: "Kiitos ku ootte hoitanu mua!" Niinpä, kiitos että piditte huolta meidän tytöistä! Jaaaaa, here come the waterworks! Miten nämä näin nopeesti kasvaa?

Niin, että ei mulla mitään sen kummempaa asiaa ollut. Kunhan lörpöttelen. Kuvat on viikon takaa Vaasan Mansikkasaaresta. 

Kivaa tätä viikkoa! Vielä jaksetaan, eikö?!
Sannis


maanantai 28. toukokuuta 2018

Beachlife


Koska koti oli jäätävässä kunnossa, eikä millään huvittanut siivota, vietettiin meidän viikonloppu rannalla :D Perjantaina pakattiin heti töiden jälkeen eväät ja suunnattiin Vaasan Mansikkasaareen. Tuuli, mutta oli tosi lämmin. Iltapalaan asti jaksettiin olla ja kotona saatiin suunnata suoraan iltapesuille.

Lauantaina jumpan, tämän kesän ensimmäisen mäkitreenin ja kaverien luona grillailun jälkeen suunnattiin iltauinnille Karperön järvelle. Varsinaiset rantakelit ei enää siinä kohdassa iltaa vallinneet, vaan aikuiset joutui vetää pitkähihaista päälle. Lapset innostui kuitenkin uimaan. Toki tytöt ei viileillä keleillä varsinaisesti ui, mutta kahlailevat pitkin rantoja ja kokeilevat kuinka pitkälle uskaltaa mennä ennenkuin tulee liian kylmä.


Sunnuntai-aamuna ehdotin, että mentäiskö vielä.. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Järven ranta on lähellä ja pakattiin aamianen mukaan. Nyt oli tosi tuulista ja välillä kylmäkin, mutta tytöillä oli niin ihanaa. Kotiin lähtiessä pelattiin rantalentistä vielä hyvä tovi.

Just ennen lähtöä hoksasin, että vastarannalta nousee savu. Ajattelin, että joku sytytti grillin. Parin minuutin päästä näkyi oranssia mökin terassilla. Ajattelin, että siellä seisoo porukkaa oranssit pelastusliivit päällä. Toinen vilkaisu osoitti, että oranssit pelastusliivit onkin liekkejä. Soitin hätäkeskukseen, jossa kerrottiin, että ovat saaneet saman hälytyksen ihan hetki sitten ja apu on tulossa. Odotettiin joitain minuutteja, että palokunta pääsi paikalle. Noissa minuuteissa huvila paloi käyttökelvottomaksi ja pelättiin, että tuli ehtii levitä muuallekin. 

Siitä, kun näin savun ensimmäisen kerran, meni varmaan maksimissan puoli tuntia siihen, että jonkun koko huvila ja varmaan viereiset puutkin oli palaneet ihan maan tasalle. Ihan järkyttävää, kuinka nopeasti tulipalo voi syttyä. Aika järkyttyneenä siinä vastarannalta katseltiin, kun toisella rannalla mökki palaa yhtenä jättiläismäisenä soihtuna. Antoi kyllä tosiaankin ajattelemisen aihetta.

Iltapäivä vietettiin ysiveen voikkanäytöksessä. Typy pokkasi oman ryhmänsä vuoden ahkerimman jumpparin palkinnon ja voi että mä olin niin tyytyväinen, kun tiesin, miltä se Annukasta tuntuu. Taisi mennä jopa vähän roskaa silmään. 

Tapahtumarikas viikonloppu siis takana. Illalla ehdittiin setviä pahimpia sotkuja kotoakin ja nyt on vähän helpompi hengittää. Edessä on yksi vuoden kiireisimmistä viikoista. Eskariin tutustuminen, päiväkodin kevätjuhla, koulun kevätjuhla, hammaslääkäri, hieroja, yhdet kaverisynttärit, todistusten jako, jumppatuurausta ja mitä näitä nyt on. Huuuuuuh!

Homma käyntiin Än Yy Tee NYT!
Mukavaa viikkoa!
Sannis

perjantai 25. toukokuuta 2018

Instakesä


Raskailta on päivät tuntuneet tällä viikolla. Migreeni, väsy ja suru on olleet kavereina. Mutta tämä kesä, joka tuli ihan puskista jo näin aikaisin... ihan mahtavaa! Eilen käveltiin Vaasan keskustan tuntumassa, kun ysivee oli voikassa ja onhan meillä upea kesäkaupunki. Yhteen ääneen siinä todettiin mister A:n kanssa, että pitäis useammin käydä kaupungilla tsiigailemassa maailman menoa.

Keräsin tähän muutaman alkukesän kuvan mun puhelimestani. Että vaikka huomenna sataisi lunta, saatiin jo kuiteskin ainakin näin monta ihanaa kesähetkeä. Lämmin taitaa olla myös Vancouverissa. Sähköposti muistutti heti aamulla tulevasta matkasta. Jep, lennot on varattu. Canada, here we come! Jännittääää! :)

Rentoa viikonloppua!
Sannis

maanantai 21. toukokuuta 2018

Fragile


Surullisissa merkeissä hörpin tänään aamukahviani. Yksi mister A:n vanhimmista ystävistä lähti enkelten matkaan viikonloppuna. Nuori mies ja pienten lasten isä. Huikea tyyppi. Ei tehnyt pahaa kärpäsellekään. Sydän petti ennen maratonin maaliviivaa eikä mitään tehtävissä. Tuntuu ihan käsittämättömältä.

"Kuolema koputtaa aina kolmesti". Ystävän äiti, mister A:n isä ja nyt Mika. Toivon sydämeni pohjasta, että seuraava tripla antaa odottaa itseään pitkään. Pelottaa mitä seuraavaksi voi tapahtua. Eilen mietin pitkään aamulla lähteäkö salille. Torstain ja perjantain olin tosi flunssainen, mutta lauantaina jo parempi. Nyt taputan itseäni selkään, että päätin salin sijaan antaa kropan levätä ja lähteä rauhalliselle kävelylle. Pitää oikeasti miettiä tarkkaan, kuinka omaa kroppaa kohtelee ja mitä se kestää.

Elämä tuntuu jotenkin tosi hauraalta just nyt. Yksi tuulen puhallus ja joku voi olla poissa. Pitäkäähän huolta!

Mikalle!
Sannis

lauantai 19. toukokuuta 2018

Silver


Eilen pärskiminen ja nyysääminen helpotti päivän mittaan ja koulutuskin saatiin kunnialla läpi. Ysivee lähti synttäreille ja mister A alkoi autonkorjauspuuhiin. Me minin kanssa haettiin lähiässästä mansikat ja juustokakut ja käveltiin metsän läpi mökille.

Ilta-aurinko, mutsin laittama dinneri, vähän myöhästynyt äitienpäiväkakku, siskonpojat ja onnellinen mini, joka sai jäädä yökylään. Siitä oli mun perjantain hopeareunukset tehty.

Hyvää viikonloppua!
Sannis

perjantai 18. toukokuuta 2018

FriYAY


Perjantai. Helteistä ei tietoakaan. Viisi astetta lämmintä, informoi ysivee mua, kun tarkisti lämpötilan ennen kouluun lähtöä. Minä ja mini ollaan vielä sohvan pohjalla. Meidän startti on tänään vähän myöhemmin. Yhtäkkiä iskenyt flunssanpoikanen ei oo hellitttänyt ja oon ihan loppu. Arvoin jo tässä, pystyykö lähteä tämän päivän koulutukseen ollenkaan, kun nyysään ja pärskin kaiken aikaa. Täytyy mennä johonkin takanurkkaan jemmaan etten aivastele muiden päälle :D

Mini on tykästynyt jugurttikulhoihin ja pyytää nyt joka aamu äitiä tekemään hienon jugurtin. Ja äitihän tekee. Typy tykkää jopa omatekoisesta karviaishillosta, joka on kyllä aika kirpsakkaa. On muuten viimeinen karviaishillo menossa. Yksi omppuhillo löytyy vielä pakkasesta ja that's it. Aika pitkälle pötkittiin omilla keitoksilla.

Nyt ei kuulkaa haittaa, että on perjantai! Pakko myös tunnustaa, että tänään koulutuksen päätös ei varmastikaan voi tulla yhtään liian nopeasti. Toivotaan, että selvitään kunnialla loppuun.

Mitäs meinaatte duunata viikonloppuna?
Sannis

torstai 17. toukokuuta 2018

These days


Ei vitsi, mitä päiviä takana. Kerran sadassa vuodessa on kuulemma toukokussa tällaiset hellelukemat. Once in a lifetime siis. Epäilen, että kesäkuusta tulee kylmä, joten nyt on semmonen fiilis, että näistä on otettava kaikki irti. Miten sattuikaan, että meillä on just tällä viikolla vähän vähemmän duunia ja mulla plussatunteja?!

Kesäpeti on koottu takapihalle ja ruokailut siirretty terassille. Ensimmäinen iltapalapiknik ehdittiin eilen mun jumpan jälkeen. Ajettiin Vaasan Mansikkasaareen ja lapset kävi jopa uimassa ekaa kertaa meressä. Suomen kesässä on kyllä taikaa. Varmaan just siksi, kun siitä ei ikinä tiedä, koska se tulee ja koska se menee :D

Mulla on nokka tukossa, kurkku kipee ja silmissä tikkuja. Katotaan ny. Koivun siitepöly on kuulemma superkova tällä hetkellä. Tekeeköhän se tämän?! Normaalisti en oo toki allerginen millekään. Well.. toivotaan, että menee tosi nopsasti ohi. Oli meinaan sen verran vaikea nousta tänä aamuna. Ihan, kuin olis jyrän alle jäänyt. Kai sitä nyt voi vähän vuoden parhaimmilla helteillä sairastaa?!

Aurinkoista tätä päivää!
Sannis

tiistai 15. toukokuuta 2018

Nuuksio


Viikonloppu vierähti Espoossa! Espoossa asuu yhdet meidän elämän tärkeimmistä ja rakkaimmista ihmisistä. Paulan kanssa lukioaikoina kipsuteltiin pitkin Vaasan toria jakut päällä ja korkkarit jalassa. Baarireissujen jälkeen syötiin paahtoleipää ja Rantarockissa kuunneltiin E-roticia. Rukalla lasketeltiin ja Mallorcan auringon alla lämmiteltiin.

Tänään molemmilla on perhe ja koti täynnä elämää. Elämä vei eri puolille Suomea, mutta ystävyys pysyi. Korkkareiden tilalla on useimmiten lenkkarit niinkuin nytkin, kun vietettiin päivää Nuuksion kansallispuistossa. Toukokuun helle yllätti ja neljän tunnin metsäreissu vei mehut kaikista neljästä aikuisesta ja viidestä lapsesta.

Reittejä löytyi monenmoisia ja maisemat oli ihanat. Kesän paras vihreys on vasta matkalla, mutta lämpö toi ehdottomasti kesäfiilistä. Aurinkoon lämmittelemään noussut käärme taas toi vähän jännitystä matkalle. Grillattiin makkaraa ja välillä huilattiin kallioilla. Epäilen, että mennään joskus uudelleenkin.

Aurinkoista tätä viikkoa! Ootteko käyneet Nuuksiossa?
Sannis

perjantai 11. toukokuuta 2018

Kesä


Ensimmäisen kesäisen päivän kuvat muistiin! Varmaan on kylmää ja sadetta vielä tiedossa, mutta nyt nautitaan auringosta. Eilen tuntui ihan kesältä. Tytöt pomppi trampalla ja mini huuteli innoissaan: "Nyt on kesä! Nyt saa olla sortseilla! Nyt saa olla teepparilla! Ihanaa!". Skeittipuistossa tuli hiki ja ensimmäiset grillimakkarat maistui niin hyvältä! Sain äitienpäiväkukkiakin jo ennakkoon.
Kivaa viikonloppua!
Sannis

tiistai 8. toukokuuta 2018

Instalife



Viikonloppu vierähti oman perheen ja ystävien kanssa. Lauantaiaamuna tosi kova migreenikohtaus yllätti ja kaatoi petiin, mutta pahin meni onneksi ohi ja pääsin herkuttelemaan duunikamujen kanssa Astorin brunssille. Aika vauhdikasta on ollut viime aikoina eikä tämäkään viikonloppu ollut poikkeus. Brunssin lisäksi käytiin synttäreillä Huom! Käyminen kesti neljä (?) tuntia :D, scootattiin skeittipuistossa, syötiin burgerit Vaasan uudessa Himas streetfood-paikassa, pyörähdettiin kaupungilla, hengailtiin kamujen kanssa ja käytiin treffeillä mister A:n kanssa eli pyöräiltiin kaksi tuntia Pilvilammella. Ihana, keväinen viikonloppu siis takana. 

Nyt alkuviikko elellään tosi hektistä aikaa. Kolme megapitkää päivää ja miljoona hommaa. Eilen tein kovimman setin eli suunnittelin uuden RVP:n. Pääsin heti ohjaamaan sen ja oli kyllä aika hapokasta. Päälle vielä Spinu, niin johan oli maanantain treenit selvät. Kaikenmoista muutakin hommaa siinä saatiin eilen aikaiseksi ja tänään jatkuu. EF Vaasassa on avoimet ovet tämän viikon ma-ke ja nyt kannattaa kyllä lähteä tsiigailemaan, mitä uutta meiltä löytyy. Oon niin ylpeä meidän keskuksesta. Hinta-laatusuhde alkaa olla ihan huikea!! Tänään pääsis muuten mun jumpillekin. Luvassa on illalla Spinning - Core - Kehonhuolto - tripla.

Huomenna vielä pitkää päivä ja sen jälkeen vedetään neljä päivää lonkkaa. Aion ottaa ihan relax. Suunnitelmissa on lähteä moikkaamaan kamuja. Ysivee toivoi retkeä johonkin puistoon ja se tullaan kyllä toteuttamaan. Viikonlopuksi on taidettu luvata aika kesäistä keliäkin. Ihanaa!

Mukavaa tätä viikkoa! Jaksetaan vielä kevään viimeiset rutistukset, eikö?
Sannis

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kotona


Muutamia viikkoja on nyt valkoisia ikkunanpokia ja Bilteman halpaa seinämaalia katteltu eikä vieläkään oo kyllästyttänyt. Olin hyvin epäileväinen maalin suhteen aluksi, mutta ei oo syntynyt vaihtohaluja. Verhotangot päädyttiin jättämään kokonaan pois olkkarista ja keittiöstä ja luulen, että kyllä ne kirpparille menee. Ollaan säilötty niitä vielä.. jos sattuu, että mieli muuttuu, mutta eipä taida muuttua.

Seuraavassa kuvassa näkyy vielä vanhat ruskeat pokat. Ne ei kovin paljoa mua vaivanneet, mutta kun oltiin saatu kaikki maalattua, hämmästyin kuinka paljon enemmän valoa valkoiset karmit tuo. Makuuhuonekin on saanut saman maalin, kuin olohuone, mutta kamera ei oo taipunut vielä sinne saakka. Kuvassa vielä tapetti, joka oli kyllä aika järkyttävässä kunnossa jo.

Liukuoven takana oli ennen minin huone, joka oli puolet pienempi, kuin siellä nyt oleva meidän makkari. Seinä purettiin ja tilalle rakennettiin lyhyempi pätkä lähemmäs olkkaria. Ovi rakennettiin kahdesta Ikean komeron ovesta ja nyt on kiskokin jo piilotettu lipan alle. Katto- ja lattialistoja puuttuu vielä. Tietenkään enää ei saanut samoja, joita meillä on, joten seinämuutoksen myötä täytyy uusia koko makkarin listat.


Kotihommia ei oo kovin paljoa ehtinyt miettiä tässä viime päivinä ja kun ympärilleen tsiigailee, näyttää täällä just siltä. On nyt ollu vähän muita kiireitä. Pitäis ottaa imuri ja moppi käteen eikä haittais vaikka etsis vähän paikoilleen näitä ympäriinsä lojuvia tavaroita. Ehkä huomenna. Eiku niin joo, mulla onkin kolme superpitkää päivää duunissa. Ehkä sitte loppuviikosta. Eiku niin joo, meillä onkin sinne jo muita suunnitelmia. Ehtii kai noita myöhemminkin :D 

Tänään tytöt menee hetkeksi mumman luo niin päästään mister A:n kanssa liikkeelle. Saattaa olla, että lepoviikon kevyt sali vaihtuu luontopolkuun. Luulen, että metsäterapia vois tulla nyt just tarpeeseen. Tytöille oon koko viikon lupaillut, että pääsevät tänään Tigeriin. Jotain kivaa tiedossa kaikille siis.

Mukavaa sunnuntaita myös sulle!
Sannis

perjantai 4. toukokuuta 2018

Friday


Huuuuh! Aikamoiset viikot takana. Kaikennäköstä kiirettä ollut ja oon vähän ressaillutkin, kuinka ehdin ja muistan kaikki. Öisin oon nähnyt paljon unia. Jotenkin ärsyttävää. Ei mitään painajaisia ollenkaan, mutta jotenkin tuntuu ettei ihan parasta mahdollista lepoa kuitenkaan, kun viuhtoo menemään pitkin öitä ties missä. Unet hus pois kiitos!

Tänään meillä on duunissa jokakeväinen kylppäreiden siivouspäivä. Siivousfirma toki siivoaa päivittäin, mutta kerran vuodessa laitetaan ihmesienet heilumaan ja pestään ite pesuhuoneet ja vessat suurinpiirtein hammasharjojen kanssa joka nurkkaa myöden. Raskas päivä siis tiedossa, mutta lopputulos kyllä palkitsee. Eikä meillä yleensä kovin tylsää oo siivotessakaan :D

Huomenna kalenterissa on brunssi työkamujen kanssa ja rakkaan ystäväni Ellun sanoin: "Kyllä tää on nyt niin ansaittu!" Brunssin jälkeen päästään vielä synttäripöytään, joten aika herkullinen viikonloppu tiedossa! Nam!

Huh.. tänään oon onnellinen siitä, että on perjantai!
Hyvää weekendiä!
Sannis

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

May


Vettä sataa ja on kylmä. Yksi nyrjäytti nilkkansa niin ettei voi sille paljoa astua ja saan ruveta ensitöikseni tänään soittelemaan lääkäriin. Koko palkka meni laskuihin eikä alle vuoden vanha pesukonekaan toimi kunnolla. Mutta hei...Who cares?! Hengissä ollaan ja kaikki hoituu, eikö? 

Tervetuloa ihana toukokuu!
Sannis

tiistai 1. toukokuuta 2018

Vappu 2018


Mukavaa vappua täältä meiltä! Ollaan saatu tälläkin kertaa syödäksemme :) Viime vuosina ollaan kutsuttu perhettä ja ystäviä vappupäivän brunssille, kun ei meillä oo noi torihommat olleet ohjelmistossa, ainakaan vielä. Tänä vuonna laiteltiin lounas ja päädyttiin hodareihin. Ei ollu huono idea, vaikka itte sanonkin. Aika yksinkertaista, mutta kelpas kaikille neljälletoista syöjälle. Sämpylät kaupasta, kahta erilaista sorttia nakkeja, pekoni/cremefraiche - hässäkkä ja muutamat lisukkeet. Yllättäen varsinkin tuo pekonijuttu oli aivan passeli soosi kuumiin koiriin.

Munkit paistelin heti aamusta ja on ne kyllä kerran vuodessa hyviä. Mietin, että oon joissain asioissa ihan kuin mun mutsi. Ja siis...olen hyvinkin ylpeä siitä. En tiedä arvostaako tytöt, mutta omasta mielestä tuntuu kyllä hyvältä, että muodostetaan perinteitä. Että vappuna mutsi paistaa munkit ja jouluna se tekee sillit. Kyllä mä nyt aikuisena muistan hyvinkin, kun oma äiti keitteli jouluaattoaamuna riisipuurot ja ihan meinaa mennä vähän roskaa silmään, kun niitä muistelee. Tärkeitä juttuja kuulkaa, lapsuusmuistoja. Ja kyllä tuo ysivee ainakin eilen mua halasi ja sanoi, että kiitos äiti, kun kutsut kavereita kylään. Että kyllä kai ne ainakin välillä huomaa, mitä täällä tapahtuu :D

Koitan tässä kovaa pysyä munkkien suhteen kohtuudessa ja suunnittelen pientä lenkkiä vielä iltapuhteiksi. Kevyempi treeniviikko starttasi eilen, joten salitreeneistä ei tarvi murehtia, mutta ulos on pakko päästä. Vähän jo skeittipuistossa käytiin haistelemassa ilmaa, mutta vielä ehtii toiselle rundille. Sadekin näyttää tauonneen. Ensimmäinen tramppahaaveri saatiin jo aikaiseksi ja ysivee valittaa nilkkaansa. Vähän haiskahtaa myös lorvikatarrilta. Tuntuu tulleen iän myötä semmonenkin kylään. Katotaan ny, kuinka käy.

Ensimmäinen toukokuuta. Aikamoista.
Sannis