Joulu 2025

Joulu 2025 alkaa olla taputeltu. Oon aika valmis riisumaan kuusen ja pakkaamaan tontut varastoon. Valot saa mielellään vielä jäädä pidemmäksikin aikaa. Viime vuosina oon pitänyt kuusenkin pitkään juurikin valojen takia, mutta tänä vuonna käännettiin sohva kuusen tieltä toisin päin ja olkkarin setup on tuntunut koko joulun ajan oudolta ja turhan ahtaalta. En ehkä tänään kuitenkaan jaksa alkaa suuriin purkupuuhiin, mutta jos huomenna. Tai ehkä ne on tytöt, jotka pääsee eli joutuu niihin hommiin.

Tämä joulu ei ollut jouluista paras, mutta niinhän se menee. Eihän ne kaikki voi aina mennä nappiin. Ruoka oli herkullista, kuten aina. Lahjat oli ihania, kuten aina. Seura oli priimaa, kuten aina. Olo oli kuitenkin influenssan jälkimaininkien takia niin surkea, että se vei fiilistä roimasti alaspäin. Päästiin onneksi kuitenkin kylälle mutsin eli mummun ja anopin eli mumman luo ja ne visiitit oli kyllä kirjoittajalle meidän joulun kohokohdat. Tuntui, että olokin oli paljon virkeämpi muiden seurassa.

Jouluaattoaamuna keitettiin iso kattilallinen riisipuuroa ja pudotin sinne yhden mantelin. Kun tytöt oli pieniä, laitoin mantelin aina molempien lautaselle, mutta nyt kun porukka on jo isompia, on mantelitilanne muuttunut ankeammaksi :D Syötiin aattona puurot. Työt lämmitti samasta kattilasta puuroa myös joulupäivänä ja mini taisi syödä siitä vielä kolmannenkin kerran. Mantelia ei oo kukaan saanut. Padassa saattaa olla vielä yli pieni tippa puuroa jäljellä. Millä todennäköisyydellä manteli on siinä viimeisessä kauhallisessa? Ehkä joku meistä on ollut niin nälkäinen, että on sen jo hotkaissut huomaamattaan napaansa. Jääkaapin ovessa on leffalippu odottamassa mantelin löytäjää. Mini toki tuumasi: "No siinä mielessähän toi ei haittaa ollenkaan, kun mä sain jo ne pari lippua aiemmin." Kuustoistavee niittasi: "Mä en tykkää käydä leffassa, kun siellä pitää pönöttää vaan hiljaa paikoillaan!". Jaahas, taidan laittaa leffalipun hissukseen takaisin omaan kukkarooni, manteleista viis :D

En ehkä kertonut täällä blogin puolella, että olin hukannut vihkisormukseni marraskuun loppupuolella. Etsin sitä ja pengoin myös laatikot, joissa on paketointitarvikkeita, koska sormus oli pöydällä samaan aikaan, kun tein kuustoistaveen joulukalenteripussukoita. Sormusta ei löytynyt ja mietin pääni puhki, mihin ihmeeseen se olisi voinut hävitä. Joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun kuustoistavee avasi ensimmäisen joulukalenteripussukkansa, löytyi sieltä joulusukat ja yksi kappale kadonneita vihkisormuksia. Tadaa! :D

Tänään on 27.12. ja tuulee ihan hitosti. Mister A, mini ja faija eli pappa fiksaavat ulkona vaunun pressutallia tukevammin maahan. Se kun meinasi jo lentää tuulen mukana. Toivotaan, ettei mitään suurempia myrskyvahinkoja ilmaannu. Somen mukaan niitä on muualla jonkin verran jo tullut; kaatuneita puita ja sen sellaista. Onneksi ei nyt tarvi lähteä mihinkään. Oon viime päivinä pyörittänyt Netflixistä Emily in Parisia ja taidanpa napsauttaa sen taas päälle.

Toivottavasti muilla on joulu sujunut mukavasti <3

Sannis

Paketteja

Tänä vuonna meiltä lähti isovanhemmille lahjaksi valokuvakalenterit. Joskus oon omalle mummulleni sellaisen värkännyt, mutta nyt muutaman vuoden tauon jälkeen tein kalenterit sekä tyttöjen isovanhemmille, että omalle mummulleni. Tyttöjen isovanhemmille sujautettiin pakettiin mukaan vielä salasanamuistiotkin. Kirjoittajan mummu ei sellaista tarvitse. Ei taida edes tietää mikä on salasana. Olisi ehkä pitänyt ostaa suosista muistio myös kaikille meidän oman perheen jäsenille :D

Isovanhempien paketit teki tällä kertaa kuustoistavee. Kirjoittaja rakasti paketointia nuorempana, mutta nykyään se on kyllä pelkästään pakollinen paha. Toisaalta, ehkä nyt kun lahjoja ei tarvitse enää tuoda kuusen alle salaa ihan viime tipassa aatonaaton iltana, vaan ne voi nostaa näkyville jo pari päivää ennen, voisi sitä taas innostua tekemään hienoja paketteja. Ostin viime vuonna joulun jälkeen alesta paketointitarpeita niin paljon, että riittävät varmaan vielä ensi vuodenkin lahjoihin. Oon jo monta kertaa availlut verkkokauppojen joulutavara-aleja ja sitten taas sulkenut sivut muistaessani, että ei nyt tosiaankaan tarvita yhtään mitään.

Me saatiin ihania lahjoja tänäkin vuonna. Kirjoittajan paketeista paljastui mm. kasvohoitolahjakortti, uusi blenderi, herkkuja, Marimekon liinavaatteet ja kahvimuki. Mister A:n kanssa saatiin uusi korkealaitainen paistinpannu, jollaista meillä ei ennestään ollutkaan ja joka pääsi heti käyttöön. Tyttöjen paketeista löytyi legoja, kirjoja, kosmetiikkaa ja herkkuja. Mini sai myös mm. toivomansa vetoremmit salille, krokotiilipehmolelun ja laskettelumaton. Kuustoistavee avasi paketeistaan edellä mainittujen lisäksi ainakin Ghostin hupparin, lahjakortin ratsastushousuja varten ja neulemekon. Mister A sai jalkahoitolahjakortin, metallinpaljastimen, sukkia ja varmasti jotain muutakin jota en nyt muista.

Tänään tuntuu siltä, että ehkäpä tästä influenssahommasta joskus selviää. Huuh!

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Hyvää joulua

Jouluaatto! Täällä on lahjat avattu ja riisipuurot syöty. Käytiin mister A:n ja Saimin kanssa kävelyllä ja sää oli aivan täydellinen. Kirpeä pakkanen ja pieni lumipeite tuntui ihanilta. Aurinkokin paistoi upeasti. Kuvissa näkyy taustalla vain vihreää, mutta nappasinkin nämä jo aiemmin tällä viikolla. Lumi tuli yhtäkkiä eilen, vähän huomaamatta. En hoksannut, että olisi satanut, mutta yhtäkkiä maa olikin valkoinen. 

Oma olotila on ollut aikamoisen surkea jo reilun viikon ja lenkit on olleet hitaita eikä erityisen pitkiä. Aiemmin tehty flunssatesti paljasti influenssa A:n, joten ei ihme jos fiilis on ollut vähän nihkeän puoleinen. Oon kuitenkin jaksanut olla tolpillani jonkin verran ja joka päivä oon käynyt ulkona ja siksi vähän epäilin tulosta. Ajattelisin influenssan olevan vielä pahempi, ainakin korkean kuumeen takia. Sellaista ei oo täällä nyt luojan kiitos näkynyt. Tein testin vielä toisenkin kerran ja saman tuloksen se antoi. Selevä homma. Yleensä en jaksa noita sen kummemmin testailla, mutta nyt joulun sukulaisvisiittejä silmällä pitäen halusin tietää missä mennään. Käden leikkauksesta sekä influenssasta toipuminen yhtäaikaa on ollut, sanotaanko nyt näin, että öö.. aikamoisen mielenkiintoista. 

Tytöt rakentaa joululahjalegojaan omissa huoneissaan. Jep, legot on tehneet paluun muutaman välivuoden jälkeen ja kuustoistaveekin saa aikansa niiden kanssa kulumaan, mikä onkin tosi kiva juttu. Me mister A:n kanssa hörpitään kahvia tässä sohvan nurkassa ja kohta olisi luvassa vähän joululeipomusten viimeistelyä. Nyt tuntuu siltä, että kyllä tässä pian jo voisi kinkku ja lanttulaatikko maistua. Ehkä fiilistelen kuitenkin pienen hetken vielä tätä iltapäivän yllättävää valoa, jonka aaton aurinko toi tullessaan.

Ystävä rakas kuule tätä,

tekemättä jotain jätä.

Näytä kiireelle kieli

ja ota rento mieli.

Muista tähdet, joulun taika

ja unohda sitten aika.

Ihanaa joulua meiltä teille!

Sannis 

Puolivalot

Tänä jouluna leivotaan piparien lisäksi suklaahippukeksejä. Mini teki tällä reseptillä jo pari satsia synttäreitään varten ja lupasi pyöräyttää seuraavat huomenna eli aaton aattona. Mietittiin, että jos leipoo vasta illalla aika myöhään, saattaa keksejä jäädä sitten vielä aatoksi :D Tarkempi resepti löytyy reseptimuistiosta jos joku haluaa näitä testata. Ovat kyllä vähän turhan hyviä.

Oikein paljoa ei oo jouluvalmisteluja täällä nyt viime päivinä tehty kirjoittajan olotilojen takia. Lahjat on saatu paketoitua niin pitkälle, että ilman käärettä taitaa olla enää yksi. Tänä vuonna suurimman osan paketeista teki kuustoistavee. Kirjoittaja hoiti tyttöjen omat, mutta muista sain tällä kertaa vapautuksen ja se olikin tosi kiva. Oon vähän murehtinut, josko tänä jouluna tytöille herää ollenkaan joulufiilistä, kun ei oo lunta ja mutsi on vähän puolivaloilla matkassa. Oon monta kertaa miettinyt, onko tässä nyt jotain jouluperinnettä, joka meinaa jäädä hoitamatta. Oon koittanut soitella joululauluja vähän joka välissä ja ainakin limppuja on nyt paisteltu jo pariinkin otteeseen. Mini on huolehtinut, että myös pipari- ja torttuhommat on hoidossa, joten ehkä me ollaan ihan good to go jouluun.

Kysyin miniltä eilen, mitkä on niitä kaikista lemppareimpia perinteitä jouluna. "Varmaan se, kun käydään sukulaisten luona." ja "Se, kun ei tarvi odottaa iltaan asti, että saa avata lahjat." Ja nimenomaan sanoi nuo kaksi juttua tossa järjestyksessä. Hellunen kakara!

Sannis

Joulusuunnitelmia

Peurat hiipi esiin esiin piiloistaan samaan aikaan, kuin kuusi ilmaantui olkkariin. Sää on edelleen niin musta, että joulutunnelmaa ei kuitenkaan meinaa oikein löytyä. Muutamana päivänä upeista upein talvi kävi näyttäytymässä viime kuussa, mutta suurimmaksi osaksi on ollut mustaa ja mustaa. Mini on sitä murehtinut useampana päivänä, kun haluaisi niin olla ulkona, mutta tuolla vesitihkussa ei löydy oikein tekemistä. Varoittelin, että täytyy varmasti alkaa asennoitumaan siihen, että tänä vuonna joulukaan ei ole valkoinen ja tultiin siihen tulokseen, että etsitään joulumieltä muista asioista.

Lahjahommat on ihan hyvällä mallilla. Tytöt on niin isoja, että saattavat eksyä tänne blogiin, joten mitään en voi paljastaa :) No joo.. eipä likat taida jaksaa mutsin jaaritteluita lukea, mutta todistetusti leivontaohjeita käyvät joskus selaamassa, joten eipä kuitenkaan oteta riskiä. Muutamia juttuja tytöille sekä muille on siis kuitenkin valmiina. Saimille taidetaan kääriä joulupakettiin ainakin poronluu, joita juuri ostin pussillisen.

Ruokatilauksen oon tapani mukaan tehnyt jo valmiiksi. Tällä kertaa otin sen jo 19.12., koska ei tarvita kaloja tai muutakaan niin nopeasti pilaantuvaa. Kasviksia ja maitoa haetaan sitten jostain pienemmästä kaupasta tarpeen mukaan. Tänä vuonna ei tehdä jouluruokia kotona, joten mitään niin yli spesiaalia ei tarvinnutkaan tilata. Lähempänä ehtii sitten muuttaa mieltänsä ja lisätä tilaukseen lanttusoseet ja muut jos ollaankin kipeinä niin ettei päästä jouluvierailuille. Viime vuonna ihastuin naapurin ylioppilasjuhlissa kinuskijuustokakkuun niin, että nyt taidetaan sitä kokeilla jouluksi. Kinuski ei enää vanhemmiten oo aina kirjoittajan suosikki, mutta tasan vuosi sitten itsenäisyyspäivän alla maistettu kakku oli kyllä herkullista ja sitä viedään mukanamme kyläpaikkoihin tällä kertaa.

Kotona meidän joulu tulee tällä(kin) kertaa yhdessä olosta, jouluvaloista, kuusesta, joululauluista, pipareista, tortuista, aattoaamun riisipuurosta ja aattoaamuna avattavista lahjoista. Aaton jouluruoka syödään tänä vuonna iltapäivällä mutsin eli mummun luona. Aattoillan ohjelma on vielä auki, koska ei olla vielä anopin kanssa juteltu, mutta toivon, että illaksi joko hän ja mister A:n sisko tulee meille tai me mennään porukalla anopin luo.

Joulun pyhille ei ole vielä mitään aikatauluja. Faija ja mummu moikataan tottakai. Ehkä mennään joulupäivänä porukalla mummun luo. Mummu on kohta 100 ja vaikka vielä hyvin kuoriikin perunat ja laittelee kaffit, ei hän enää lähde kotoaan juurikaan muualle, kuin kauppaan tai lääkäriin. Kuulo alkaa olla myös sillä mallilla, että jos porukkaa ja puheensorinaa on enemmän, on vaikea keskittyä kuuntelemaan. Oikein suuria ja pitkiä kalaaseja ei siis enää mummun kanssa vietellä. Mister A:n siskolla on muuttopuuhia vuoden viimeisinä päivinä, joten semmostakin hommaa on luvassa siinä heti joulun jälkeen.

Tulevana viikonloppuna meillä on perheen pikkujoulut ja samalla juodaan minin kolmetoistaveekaffit. Mutsi, faija, mister A:n mutsi, vanhin siskoni perheineen ja nuorimman siskoni porukka on tulossa paikalle. Varattiin juhlatila kaupungista ja tasattiin tarjottavat niin, että jokainen tuo mukanaan jotain. Meidän vastuulla on tottakai kakku synttärisankarille. Sankari itse aikoo leipoa myös suklaakeksejä. Nam!

Mukavaa viikonloppua <3

Sannis

Joulukalenteri

Joulukuun eka päivä. Meillä on kotona ollut jouluvalot esillä jo muutaman viikon ja mini on leiponut torttuja ja pipareita pariinkin otteeseen. Mini on kunnon jouluttaja ja hänen toiveestaan laitettiin viikonloppuna jo kuusi valmiiksi. Kirjoittajalle on vähän se ja sama koska kuusi koristellaan ja jos sen aikaisemmin esille laittaminen tuo lapsille iloa, niin miksipä sitä varastossa panttaisi. Allergisten takia meille ei voi kuitenkaan laittaa aitoa kuusta eikä siitä syystä tarvitse miettiä neulasten ennenaikaista varisemista.

Tänä vuonna kuustoistavee toivoi tontun tekemän joulukalenterin ja mini halusi Brainblasterz-kalenterin kaupasta. Olipa jotenkin outoa miettiä kalenterin sisältöä vain toiselle tytöistä. Aikaisempina vuosina tonttu on laittanut yllärin joka päivä odottamaan aamulla herääviä, mutta tällä kertaa tonttu päätti päästää itsensä hitusen helpommalla ja tehdä kaikki luukut valmiiksi, niin ei tuu sitten unohduksia. Tonttu ehti jo hukata yhdet aiemmin ostetut jutut, mitkä oli tarkoitettu kalenterin muutamaan pussukkaan. Saapa nähdä koska ne tulee vastaan ja mistä :D

Ihanaa joulukuuta <3

Sannis

Vuoden viimeiset

 

Vuoden viimeinen päivä. Töissä ja kotona. Käytiin minin kanssa kaupassa ja keittelin ystävälle kahvit. Nyt mini ja mister A lähti paukuttelemaan pommeja ja me muut jäätiin sohvan nurkkaan. Ensimmäinen kerta ikinä, kun mini sai omia pommeja. Viiteentoista vuoteen en oo luvannut kenellekään raketteja, mutta tällä kertaa mister A toi töistä mukana pari paukkupakettia ja nyt ei ollut mutsilla nokan koputtamista. Mukaan en kuitenkaan luvannut lähteä ja vannotin pitämään suojalaseja. Vähän epäilen kuitenkin josko lasit sittenkin unohtui :D

Joulukuun joulujutut on olleet kivoja ja joulutunnelma kotona on piristänyt sairastelun matalaksi vetämää fiilistä. Rakastan olla kotona ja rakastan meidän kotia. Meillä ei todellakaan oo kaikki (tai paljon mikään) vimpan päälle, ei lähellekään, mutta täällä on turvallista ja tänne me kuulutaan. Ja toisaalta.. mikä nyt on edes "vimpan päälle"? Täällä saa jokainen olla just sellainen, kuin on eikä kenenkään tarvi esittää mitään. Taitaa se olla sittenkin aika vimpan päälle.

En tiedä ensi vuodesta vielä paljon mitään. Katotaan nyt, kun se ensiksi vaihtuu ja mietitään sitten mitä tuleman pitää. En aloita vieläkään uutta elämää tai tee suuria lupauksia. Jotain pientä kehitysideaa oon toki miettinyt omaa hyvinvointia silmällä pitäen, mutta kuten sanottu, kattellaan sitten huomenissa.

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille säädyille <3

Sannis

Saaristolaisleivät

Tänä jouluna leivottiin kymmenen saaristolaisleipää ja annettiin ne melkein kaikki joululahjoiksi. Syötävät joululahjat on ainakin kirjoittajan mieleen. Ne tulee aina "käyttöön" eikä niistä jää mahdollista turhaa tavaraa nurkkiin pyörimään. Tosi hyvä leipä tulee Laihian Maltaan valmiista jauhosekoituksesta, johon tarvitsee lisätä vain hiiva ja vesi. Superhelppoa. Toki, aika aikaavievää, koska kohotus- ja paistoaika on pitkä. Leipä tuntuu olevan aina yhtä mieluinen lahja, joten ehkäpä leivotaan niitä myös tulevina jouluina.

Me itse saatiin syötäviä lahjoja esim. aivan supermaukas kuivakakku ja suussa sulavia lusikkaleipiä. Itse tehdyt jutut on niin ihania, mutta eipä me kyllä suklaasta tai kahvistakaan pahastuta sitten yhtikäs yhtään :) Ostin itsekin mister A:lle kahvia. Vähän oma lehmä ojassa toki, koska halusin maistaa Liisa Kosken pähkinäistä paahtoa.

Hommasin jo pari viemistä ensi joulua varten kaappiin odottamaan. En tokikaan leipäjauhoja tai muita elintarvikkeita, mutta pari muuta pientä jutskaa. Call me crazy, mutta tapaan tehdä niin joka vuosi, kun kivoja jouluisia juttuja saa vähän edullisemmin.  On myös tultu monen monta kertaa siihen tulokseen ettei haittaa ollenkaan, vaikka lahjakaapissa on jotain valmiina nopeita tilanteita varten. Ostin myös ensi vuoden paketointitarpeet valmiiksi. Meillä oli kaikki vähissä ja niitähän tarvii tietysti pitkin vuotta jo ennen jouluakin. Tein hyvän löydön itsellekin, kun bongasin Hemtexistä pellavaiset servetit -70% alessa. 

Tekisi mieli surffailla vähän lisää alennusmyyntejä, mutta ehkä on nyt parempi pysytellä loitommalla :)

Annatteko te syötäviä lahjoja? Tai hommaatteko jouluviemisiä hyvissä ajoin etukäteen?

Sannis

Aattona

Meillä on monen vuoden ajan avattu lahjat kotona jo aattoaamuna ja niin tehtiin tänäkin vuonna. Suurin osa paketeista oli tietysti tytöille, mutta kyllä me vanhemmatkin saatiin omamme. Ihanaa oli taas nähdä kuinka onnellisia tytöt olivat paketeistaan ja selvästi lahjat oli mieluisia. Saimi meinasi mennä aivan pökerryksiin, kun oli niin innoissaan lahjoista ja niiden avaamisesta. Kaikista paras oli pieni amerikkalaisen jalkapallon muotoinen lelu, joka pitää aivan kammottavaa vinkunaa :D

Lahjojen avaaamisen jälkeen keiteltiin riisipuurot ja sen jälkeen käytiin kävelyllä koko porukka. Joululounas syötiin mister A:n äidin ja siskon kanssa ja saatiin kyllä vatsamme herkkuja täyteen. Kirjoittajan mieleen oli varsinkin laatikot tänä vuonna. Visiitti mumman luo jäi harmillisesti hitusen lyhyeksi, kun minille iski allergiareaktio hyasinteista. Lahjojen avaamisen jälkeen anoppi pakkasi meille kahvikakut mukaan ja jouduttiin ajella vähän suunniteltua aiemmin kotiin.

Huilailtiin hetki ja sen jälkeen saatiin meille kotiin kahvivieraita. Istuttiin hyvä tovi ja höpöteltiin. Minin olotila ei ottanut helpottaakseen, vaan loppuviimein illalla nousi myös kuume ja koko tyttö oli aikamoisessa horkassa. Vaikea nyt sitten tietää oliko kuitenkaan allergiaa vai tätä meillä koko syksyn ihmeellisesti sahannutta flunssaa. Typy sai onneksi yöllä nukuttua ja aamulla heräsi edes vähän paremmassa voinnissa.

Minin vointi on tietysti tosi harmillinen juttu eikä kirjoittajaakaan meinaa flunssa jättää rauhaan. Ääni tulee jostain maan alta ja nokka vuotaa. Tulehtunut käsikään ei parane ollenkaan ja oonkin niin hyytynyt, että kaikki on aika raskasta nyt just. Oon kuitenkin koittanut mennä oman voinnin mukaan ja huilailla vähän joka välissä. Kotona on ihan jouluinen ja kiva fiilis ja aatto oli kyllä vaivoista huolimatta aivan rento ja mukava.  

Jaaaa tämän epikriisin myötä toivottelen kaikille mukavaa joulun jatkoa :)

Sannis