Nyt on Lontoon reissu tehty ja reppuun jäi taas muistoja ja kokemuksia jos jonkinlaisia. Tällä kertaa yksi lennoista meni niin huonosti, että tuskin lähden oikein nopsasti uudelleen koneeseen. Kolme muuta meni huomattavasti paremmin, mutta on ne kaikki mulle semmosta rämpimistä, että ei oikein paljoa hampaita naurata. Lontoon päässä meni oikein hyvin ja Lontoo taitaa olla kyllä paikka, jonne voisin lähteä vieläkin uudelleen. Aika torstaista sunnuntaihin meni supernopsasti ja vielä olisin pari päivää voinut olla matkassa.
Meidän reissu alkoi Vaasasta klo 3.30 aamuherätyksellä ja klo 5.50 aamulennolla. Vsa-Hki meni aivan hyvin. Helsingin nopea vaihto vähän jännitti etukäteen ja aika reippaasti saatiinkin laittaa tossua toisen eteen, mutta ehdittiin Englannin koneeseen ilman suurempaa kiirettä. Lentoaika Heathrowlle oli reilu kolme tuntia ja siitä reilu kolme tuntia kirosin sitä päivää, kun avasin suuren suuni ja päästin sieltä ilmoille: "Lähdettäiskö Lontooseen?".
Kolme tuntia kuulostaa lyhyeltä ajalta. Nyt kuitenkin iski se pahin mahdollinen pahoinvointi ja silloin kolmekin tuntia tuntuu vuodelta. Tällä kertaa ei pahoinvointirannekkeet auttaneet ja mietin josko se johtui aikamoisen mojovasta turbulenssista, joka iski heti nousussa. Ei oltu montaa minuuttia oltu ilmassa, kun kone alkoi ryskätä ihan kunnolla. Homma ei kestänyt kauaa, mutta oli sen verran rajua, että koko kone heitteli sivulta sivulle ja putosi ihan kunnolla alaspäin. Piti pitää ihan kunnolla etummaisen penkin selkänojasta kiinni. Porukka kiljui ja viistoistavee + kirjoittaja pelkäsi.
Heti tuon heittelyn jälkeen alkoi pahoinvointi, joka ei loppunut koko lennon aikana. Sain ihan ihmeellisiä "kohtauksia", joissa tuntui, että koko keho on ihan tulessa.. kasvoja poltti, jalkoja poltti ja käsiä poltti. Mietin, onko noi jotain paniikkijuttuja. Voin niin huonosti etten pystynyt juurikaan istua paikallani. Hiki valui, kädet tärisi ja oksetti niin paljon, kuin vain ikinä voi oksettaa.
Onneksi kone oli iso ja olin varannut paikat ihan takaosasta. Vessojen luona oli tilaa väljästi ja vietin 90% lennosta nojaten vessan ulkopuolella seinään. Jostain syystä seisten oli edes hitusen parempi olla ja koneen perällä oli myös viileämpää. Toki ongelmana oli se, että siinä voinnissa oli tuskaa jaksaa pysyä jalkeilla. Lentoemännät oli tosi kivoja ja kun pyytelin anteeksi, että pyörin siinä, vakuuttivat etten oo yhtään tiellä ja kyselivät josko haluan vettä tai oksennuspussia. Halusin molempia. Lento oli onneksi sen verran lyhyt, että vessassa kävijöitä ei jonoksi asti ollut, joten sain olla aika rauhassa olojeni kanssa. Koko lennon ajan mietin, että mikään retki ei oo ton voinnin arvoista. Ei mikään.
Hitusen tuo lentotuska sitten loppuviimein himmensikin koko reissua. Jostakin takaraivosta hiipi säännöllisin väliajoin esiin muistutus siitä, että pian pitää lentää uudelleen. Onneksi se ei saanut aivan yli suurta valtaa, mutta turhan monta kertaa sitä ehdin kyllä pähkäillä. Pelkäsin paluulentoa pahoinvoinnin sekä turbulenssin takia. En tiedä miksi lentäminen on niin paha. Joka kerta kun oon koneessa, vaikka pahoinvointi ei edes jylläisi ihan hulluna, mietin, että ei enää ikinä!! Kunpa olisi joku toinen matkustuskeino.
Pahoinvointi onneksi hellitti, kun päästiin laskeutumaan Heathrowlle. Laukkuja odoteltiin aika kauan, mutta lopppuviimein saatiin kaikki tavarat kasaan. Sisko oli mennyt Lontooseen jo edellisenä päivänä, joten oltiin tossa kohdassa matkassa mutsin eli mummun ja viistoistaveen kanssa. Napattiin kentältä Heathrow express-juna ja ajeltiin sillä suoraan Paddingtonin asemalle, jonka lähellä meidän asumus oli. Ostin kentältä meno-paluuliput tuohon expressiin ja samalla nappasin meille kaikille liput sightseeing-bussiin. Heathrow express oli kallis.. taisi olla reilu 40€ per aikuinen. Viistoistavee tosin pääsi ilmaiseksi ja kyyti oli kyllä nopea ja helppo, koska välistoppeja ei ollut.
Reissun aikana asuttiin AirBnB-kämpässä, joka on ylimmässä kuvassa. Edellisessä postauksessa näkyy asunnon sisäkuvat. Oli kyllä aika ihanaa, kun vessoja oli kolme ja suihkujakin kaksi. Asunto oli englantilaiseen tapaan aika viileä, mutta ilmalämpöpumput löytyi jokaisen sängyn yläpuolelta ja niillä sai riittävästi lämpöä. Asunto oli siisti ja mukava. Sen varaukset hoiti siskonen ja päästiin onneksi majoittumaan normaalia aiemmin, koska oltiin jo aamupäivällä pelipaikalla. Asunnolle oli muutamien minuuttien kävelymatka Paddingtonin asemalta ja ympäristössä oli kaikenlaista pikkukauppaa ja pubia. Syötiin reissun ensimmäinen pubilounas ennen kuin hipsuteltiin kämpille asettumaan taloksi.
Torstai sekä perjantai ajeltiin suurimmaksi osaksi sightseeing-bussilla. Olin ostanut 24h-lipun, mutta torstaina kuskit ei lippuja leimanneet, joten saatiin aika monta lisätuntia käyttöön. Torstaina jäätiin pois Trafalgar squarella ja käveleskeltiin siinä ympäristössä. Käytiin koskettamassa aukion leijonien varpaita, joka ilmeisesti tarkoittaa uskomuksen mukaan sitä, että tie tuo vielä joskus Lontooseen. Toivon kyllä näin vielä käyvän. Esim. siihen aikaan, kun joku on keksinyt kuinka saa itsensä teleportattua paikasta toiseen ilman lentokonetta :D
Löydettiin kuja (Oisko ollut Cecil court?), jossa oli vanhoja kirjakauppoja ja taidegallerioita. Kirjat ja taide molemmat kiinnostaa viistoistaveetä ja katseltiin ympärillemme hyvä tovi. Käytiin tosi jännässä kaupassa, joka myi lähes pelkästään tarot-kortteja, tarot-kirjoja, kristalleja, enkelikortteja ja vaikka mitä muutakin sen tyyppistä. Syötiin Pizza Expressissä, joka on kuulemma The pizzapaikka siskon englantilaisen ystävän mielestä ja aivan hyvä ruoka saatiinkin. Jaettiin neljään pekkaan pizzat ja joitain snackseja. Loppuviimein suunnistettiin isoon viisikerroksiseen(?) kirjakauppaan Foylesiin, josta viistoistavee löysi pari etsimäänsä kirjaa.
Torstaina väsy painoi kaikilla ja uni tuli aika ajoissa. Aikainen aamuherätys ja lentomatkat vaati kyllä veronsa ja oli aivan ihanaa painaa pää tyynyyn. Meillä oli viistoistaveen kanssa yhteinen huone ja siskolla oma. Makuuhuoneet oli asunnon alakerrassa. Mutsi eli mummu nukkui ylemmässä kerroksessa. Peitot oli superpaksut ja selvittiin teinin kanssa sovussa, vaikka niitä oli meidän sängyssä vain yksi kappale, iso sellainen toki.
