keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Ressimuija


Talviloma, päivä 1. Töissä kaikki sairastapaukset pukkaa tähän samaan hikeen ja oon ehtinyt ahdistua jo ihan kunnolla tässä aamusta. Ja siis kellohan on tällä hetkellä 7.11. Jep, kunnon ressimuijat ehtii ressata vaikka mitä jo ennen aamuseiskaa. Ressaa jäädä vapaille, kun mua tarvittais töissä. Tuntuu, että teen jotain väärin. Eikä kukaan oo tosiaankaan semmosta edes puolella sanalla sanonut. Nuo ajatukset löytyy mun päästä ihan valmiina aina. Ja jep.. tiedän, että just nää on niitä ajatuksia, jotka ajaa uupumukseen ja joista pitäis päästä hellittämään, mutta kun vähän on ny vaikiaa hei.

Talviloman eka päivä alkoi siis hoitamalla pari muuttuvaa duunitilannetta, mutta nyt lupaan laittaa työluukut kiinni. Taitaapa olla ihan hyvä, että meillä on junaliput täksi aamuksi ostettuna, että tulee tosiaan se loma pidettyä. Saattais muuten meikämuikkeli löytyä työmaalta lomailemasta :D Taitaa nyt kuiteskin olla niin, että nuo tyttöröiset tarvii mua tällä hetkellä kaikista eniten. Mister A ei harmi kyllä pääse lomailemaan, mutta me flikat napataan serkkupojat ja mutsi kainaloon ja lähdetään pikavisiitille Tampereelle. Toki se taitaa olla mutsi eli mummu, joka meitä vie eikä toisinpäin. Sen verran se on suunnitellu meille kaikenlaista ohjelmaa.

Tässähän voi tietysti vielä tulla muuttujia. Yhtään en oo varma, kuljettaako VR yli kymmenen asteen pakkasessa. Mun tapauksessa on tavannu kuljettaa vähän huonosti kaikenlaisissa keleissä. Mutta ainahan voi kokeilla. Ja siis, mitä väliä. Meillähän on loma eikä mihinkään kiire :D

Löytyykös ruudun takaa muita stressaajia?
Sannis

maanantai 26. helmikuuta 2018

Home alone


Juuri nyt mä olen yksin kotona. Ja nautin tästä ihan suunnattomasti. Tytöt lähti lauantaina synttäreiden jälkeen mummun luo ja me käytiin mister A:n kanssa dinnerillä. Kotiin saapui aika hyytynyttä porukkaa, mutta vähän aloiteltiin jo makkariremppaa. Irrotettiin listat ja revittiin päällimmäinen tapettikerros pois.

Sunnuntaina heräiltiin rauhassa ja alettiin remppapuuhiin. Ihan niin pitkälle ei ehditty, kuin olisin toivonut (eli valmiiksi), mutta aika hyvälle mallille saatiin hommat kuitenkin. Yhtään ei ehditty ulkoilla eikä urheilla ja se mua vähän kaihersi, mutta toisaalta, makkarin surkea olemus on mua niin vaivannut, joten hyvä näin. Iltaan asti saatiin vääntää ihan rauhassa, koska tytöt oli mummun luona vielä toisenkin yön. Siinä päivän mittaan tuntui välillä aika oudolta... että mitä ihmettä ne tytöt siellä mummun luona tekee, kun me ollaan kerta kotona.

Viime ja edellisviikolla oon kuumeisesti googlettanut eri hotellivaihtoehtoja eri kaupungeissa. Alunperin mietittiin, että lähdetään heti lauantaina johonkin, kun tytöt on viety mutsille. Kovin kaukana kohde ei tietenkään voinut olla, koska vasta alkuillasta oltais päästy lähtemään ja sunnuntainahan piti jo kotiin, koska tänään on duunipäivä. Jossain vaiheessa huomasin, ettei mikään tunnu kivalta tai tarpeeksi ihanalta. Tuntui vaan, että on liian kallista maksaa yhdestä lyhyestä yöstä yli sata euroa. Päätettiin jäädä kotiin. Mietittiin, että mennään mielummin silloin, kun joku kohde tuntuu ihanalta.

Tehtiin kyllä oikea ratkaisu. Ihana olla kotona ihan hissukseen. Ei paljoa edes musiikkia kuunneltu, kun nautin jotenkin niin hiljaisuudesta. Tehtiin remppahommia, pestiin pyykkiä ja käytiin syömässä. Ihan niitä perusjuttuja, mutta jotenkin tuntui ihanalta tehdä arkisia hommia ilman keskeytyksiä. Nyt, kun tytöillä on edessä lomaa koko viikko ja mullakin on lomapäiviä loppuviikosta tulossa, tuntui just sopivalta hetkeltä ottaa tämä aikalisä. Ehdin kuitenkin viettää hiihtolomalla reilusti sitä yhteistä aikaa tyttöjen kanssa. Mister A:lla ei harmillisesti lomaa ole, mutta onneksi on pian taas jo viikonloppu.

Nyt oon siis fiilistellyt tässä sohvan nurkassa. Maanantain tapaan oon jo parit ryhmäliikuntakeissit ja tuuraukset tässä fiksannut, mutta sekään ei nyt saa mun rauhallista fiilistä horjumaan. Meillä on kova tiimi duunissa ja kaikki hoituu, kun laitetaan hoitumaan. Flunssakausi jyllää pahimmillaan, mutta onneksi aina joku on terveenä, kun joku muu sairastaa. Aion tässä nyt ottaa iisisti vielä hyvän tovin ennen, kuin lähden työmaalle. Ja siis, mitään verigreippiä en oo syönyt. Pari synttäreistä jäänyttä mokkaruutupalaa kylläkin :D 

Oon onnellinen, että saatiin tämä vapaa, vaikka muka välillä olikin outoa. Nyt tuntuu siltä, että tämä oli just sitä, mitä kaipasin. Duunin jälkeen mister A hakee tytöt kotiin. Mä pääsen vähän myöhemmin, mutta vielä ehditään kuitenkin lukea iltasadut ja höpötellä.

Mukavaa tätä viikkoa! Ootteko te lomalla?
Sannis

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Synttärihulinaa


Nyt on ysivee-synttärit paketissa. Eilen kävi kunnon hulina, kun kolmetoista tyttöä hörskötti meillä menemään. Aikamoinen meininki :) Sankari ite teki huiskakoristeet pirtelöihin ja kirjoitteli paikkakortit pöytään. Pirtelöt ei muuten olleet mikään hirveän suuri menestys, vaan sipsit ja karkit teki parhaiten kauppansa tälläkin kertaa. Yllättäen piparit oli myös kova hitti. Sankari oli elementissään ja mini oli niin tyytyväinen, kun pääsi isojen tyttöjen synttäreille mukaan.

Leikittiin vähän tuolileikkiä ja jokainen piirsi piirustuksen, joista kasaan ysiveen huoneeseen viirin, kun ehdin. Kaikista kivoin ohjelmanumero tais olla kuitenkin valokuvaus. Kuvasin kaverikuvia ja muutaman ryhmäkuvan ja tytöt oli ihan liekeissä. Nyt jälkeenpäin harmittelen, että olisinpa muistanut ottaa yhden ryhmäkuvan niin, että tytöt on selin kameraan, niin olis voinut sen tännekin laittaa näytille.

Ensi vuonna onkin sitten täynnä täys kymppi!
Sannis

lauantai 24. helmikuuta 2018

9


Odotettu päivä saapui eilen. Keitettiin synttärikahvit. Sankarin toiveena oli juustokakku, joten sitä laitettiin. Bastogne-Digestive-pohjalla. Kakun lisäksi juustosarvet, mokkaruudut, donitsit ja muut herkut näytti maistuvan vieraille ja olin tosi tyytyväinen tarjoiluihin. Kaikki meni muutenkin nappiin ja itekin ehdin juoda kahvit jo toisesta keitetystä pannullisesta. Kiitos vieraille <3

Tänään on oikea synttäripäivä. Yhdeksän vuotta sitten hengailin Vaasan keskussairaalassa pienen nyytin kanssa. Mun ja Annukan alku oli vaikea. Synnytys oli ihan hirveä ja typy syntyi loppuviimein kiireellisellä sektiolla. Päivät sairaalassa oli tuskaisia, kun sektiohaavan kanssa ei pystynyt aluksi edes kylkeä kääntää ja olin aika apealla mielellä. Ehkä vaikean synnytyksen takia tai ehkä uuden äidin hämmennyksen takia äidinrakkaus heräsi vasta pikkuhiljaa eikä hurjana ryöppynä vauvan synnyttyä. Vähän murehdinkin sitä aluksi, että missä ihmeessä on se ylitsevyöryvä rakkauden tunne.

Täällähän se nyt on. Se tuli vihdoin kotona suurimman hämmennyksen hellitettyä. Se tuli, kun katsoin pipo päässä äitiyspakkauslaatikossa nukkuvaa pientä pirpanaa. Se tuli, kun Annukka putosi taaperona sängyltä. Se tuli, kun opeteltiin Viileän Venlan sanoja ja tanssittiin olkkarissa. Se tuli, kun typy lähti ekaa kertaa päiväkodin retkelle. Se tulee joka päivä jossain kohdassa ja sitähän riittää vaikka pienelle kylälle.

Annukka on aina vaan upea. Taiteellinen, herkkä ja älykäs. Lahjakas niin monella tapaa. Tytöllä on huikeat tuntosarvet ja se aistii ja tuntee kaiken. Pahimmat uhmat on tasaantuneet ja vaikka vieläkin mennään välillä nollasta sataan ja takaisin sekunneissa, osaa typy jo paremmin hallita tunteitaan. Annukka rakastaa reissuja, hienoja kattauksia ja elokuvailtoja. Se käy taidekoulussa ja voikassa ja se viihtyy omien puuhiensa kanssa yksin pitkiäkin aikoja. Se rakastaa, kun äiti tulee illalla hetkeksi viereen pötköttämään ja höpöttämään ja se on maailman nopein puhuja. Annukka on välillä raivostuttava ja aina niin rakas. Ihan täydellinen yhdenksänvuotias, josta mutsi on niin älyttömän ylpeä.  

 Hyvää Annukan synttäripäivää!
Sannis

torstai 22. helmikuuta 2018

To do


Tulppaanit on parhaat päivänsä nähneet, mutta olkkari alkaa olla ready. Seinät on maalattu ja suurin osa listoistakin kiinnitetty. Oon niin tyytyväinen. Valoa tuli roppakaupalla lisää ja vanha, likainen ja tunkkainen tapetti on poissa. Maalin sävystä en vieläkään oo varma. Jossain valossa se näyttää täydelliseltä, jossain valossa liian siniseltä. Mutta sinisyyskään ei niin haittaa, koska on se silti nyt sata kertaa parempi.

Keittiö on myös valmis. Heitin verhot huitsin nevadaan ja ikkunan pokat sekä ikkunaseinä sai uuden maalin. Harkittiin tuota samaa harmaata, mutta laitettiin kuitenkin valkoista. Nyt on niin vaaleaa ja valoisaa ettei tarvi enää verhoja. Jee!

Nyt on jäljellä meidän makkari. Puuuuh! Valmiiksi jo puistattaa se tapettien repiminen. Pienempänä hommana aiotaan vielä maalata minin huoneesta yksi seinä, mutta sehän on helppoa settiä, kun alla on maalia eikä tapettia. Aloin kyllä pähkäillä, että taidan maalata kaikista muistakin ikkunoista karmit. On sitte yhtenäistä ja kivemman näköistä. Ja siis toki haluaisin uusia jalkalistat koko kämppään. Kuusi vuotta sitten valitut korkeat, vähän koristeelliset viistää mun hermoja. Niin on epäkäytännölliset ja likaiset kaiken aikaa. Ja siis, voishan eteisenkin maalata. Ja eteisen isoon kaappiin tarttis vaihtaa mattavalkoiset ovet. Ja sitten vois oikeastaan vaihtaa välioviakin, koska nekin on jo aika nuhjuiset. Uutta sohvaakin olisin vailla. Ja sitten olis myös pari muuta juttua.... Ai ettei niinku onnistu vai? No jos nyt noi ensin mainitut ainaskin. 

No joo, eilen illalla vaihdoin remonttihousut leivontaessuun. Perjantaina ja lauantaina juhlitaan ysiveetä ja donitsit on jo valmiina pakkasessa. Sankarin toiveena on juustokakku, mokkaruudut ja mumman muropikkuleivät. Kaverisynttäreille crazy shaket. Selevä. Varsinkin juustokakkutoive on mun mieleen. Se on helppo, kun voi tehdä jo edellisenä päivänä. Tänään jumppien jälkeen juustokakut ja pikkuleivät, huomenna loput. Niin, ja jotain suolaistakin tarttis vissiin olla.  Ei tässä kuulkaa ehdi tekemisen puutetta ainakaan tulla :)

Kivaa torstaita. Miten voi TAAS olla torstai?
Sannis



tiistai 20. helmikuuta 2018

Hetki


Aamukahvia täällä nyt sängyssä pötkötellen juodaan. Tarkoitus oli viedä mini kasiksi päiväkotiin, mutta yöllä typy heräsi korvasärkyyn. Yskää onkin ollut jo muutama päivä eikä osattu yhdistää sitä korvatulehdukseen. Mitään lääkettä ei kai enää nykyään korvatulehduksiin oikein helposti saa, joten otetaan särkylääkettä ja seuraillaan oloa kotosalla. Jos ei muutamassa päivässä hellitä, sitten tohtoriin.

Eli nyt on sitten kaikki meistä tytöistä käynyt flunssan läpi jo pariinkin otteeseen tänä vuonna. Niin rasittavaa! Ja superärsyttävää on se, että kaikki ollaan sairastettu vuorotellen. Toki kiva, ettei potilaita oo montaa kerralla, mutta tuntuu, että koko ajan joudutaan tehdä jotain erikoisjärjestelyjä. Töistä ei oo onneksi tarvinnut olla juurikaan pois, mutta koko ajan pitää muutella aikatauluja ja ressata, kuka menee, mihin menee ja milloin menee. Argh!

No joo.. ei sais valittaa, kun tässähän mä saan nyt mini kainalossa hengailla hetken aikaa ihan rauhassa. Sain eilen maalattua ne keittiön ikkunanpokat ja nyt on hyvä fiilis, kun on saanut aikaiseksi. Tein muuten myös eilen aamulla sen suunnittelemani salitreenin ja illalla vedin vielä RVP:n, joten siinäkin mielessä hommat on mallillaan, että pystyy taas jumppailla. Ja nua tyttöjen isovanhemmat... ihania! Aina ne meitä auttaa <3

Tiistai. Tänään on mukava duunipäivä luvassa, kun saadaan toimarikin Helsingistä mestoille. Vähän suunnittelupuuhia ja lounaspalaveria ainakin tiedossa. Mumma tulee apuihin, niin pääsen lähtemään töihin. Ensin otetaan kuitenkin hetki ihan iisisti.

Sannis


maanantai 19. helmikuuta 2018

Weekend


Mukavaa maanantaita! Kuinka teidän viikonloppu sujui? Meidän sujui kuvien mukaisissa merkeissä. Perjantaina otettiin iisisti. Tytöt leikki kavereiden kanssa ja me mister A:n kanssa pyörittiin tässä kotosalla. Allekirjoittanut ei saanut juuri mitään aikaiseksi. Koitin parhaani mukaan vielä lepäillä flunssaa pois.

Lauantaina kävin aamulla pitämässä jumpan. LauantaiBody on aina niin kiva. Porukkaa on paljon ja fiilis on jees. Otin iisimmin ja silti meinasin kuukahtaa, kun oli niin raskasta. Ja ihanaa :D Serkkunen perheensä kanssa kävi kylässä, yhtä kuskattiin synttäreille, käytiin tyhjäämässä kirpparipöytä ja ehdittiin tehdä pieni kävelylenkki. Illalla lähti olkkarista tapetit. Suhteellisen vauhdikas päivä, sanoisin.

Sunnuntaina maalattiin. Vaikka kirpparipöydästä tuli ihan hyvät tienestit, jouduttiin silti tyytyä siihen Bilteman halpismaaliin. Mister A:n mielestä se on tosi hyvä. Ei se munkaan mielestä huono oo, mutta ehkä ite antaisin Biltemalle asiakaspalautetta, että voisitteko lisätä värivalikoimaan myös lämpimiä sävyjä ;D Maalattiin nyt myös ikkunan pokat, jotka on tossa kuusi vuotta jo vähän vaivailleet. Miten ajattelinkin, että se on ihan jäätävä homma.. Aika kivuttomastihan se loppuviimein meni. Tuli ihan simona lisää valoa olkkariin maalaamisen myötä. Yritän ehtiä tällä viikolla maalata vielä keittiön ikkunan karmit.

Semmonen viikonloppu. Nyt tytöt kouluun ja päiväkotiin. Meikämuikkeli töihin. Ajattelin palauttaa maanantaibodaukset ohjelmaan nyt, kun flunssakin tuntuu lähteneen ainakin hetkeksi johonkin paremmille maille. Ja kyllä.. sitä mun hyvin pikaista selkä-hartiatreeniä voi kyllä kutsua bodaamiseksi :D

Mukavaa tätä viikkoa!
Sannis

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Mutsi (ei) reissaa


Joku aika sitten mulle tarjoutui huikea mahdollisuus lähteä Kanadaan jo suunniteltua aiemmin. Kesällehän me ollaan perheen kanssa matkaa suunniteltu, mutta nyt olisin pystynyt lähtemään mutsin kanssa kaksistaan jo keväällä. Ensimmäinen ajatus oli ei. Toinen ajatus oli, että miksi hemmetissä muka ei. Miksi muka ei, koska sehän olis niin vitsin siistiä! Olis niin mahtavaa hengailla mutsin ja siskosen kanssa viikko tai pari, nähdä ja tehdä kaikenlaista kivaa. Olis niin huikeeta vihdoin nähdä missä se systeri oikein asuu ja olla läsnä nyt, kun sitä tarvitaan.

Mutta kun ei. Miksi sitten ei? Miten voi sanoa ei noin siistille reissulle? 

Siksi, kun pelkään, että jotain tapahtuu. Pelkään, että mulle tapahtuu jotain ja mun lapset joutuu kasvamaan ilman äitiä. Ja pelkään, että mun lapsille tapahtuu jotain ja mä olen jossain tuhansien kilometrien päässä. Ja kyllä, ymmärrän, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa, mutta silloin mä olen ainakin lähempänä jos en ole Kanadassa. Tommin jälkeen menettämisen pelko on ollut todella suuri ja se varmasti tulee vaikuttamaan läpi elämän. Uskon kuitenkin, että olisin neuroottinen ilman Tommiakin. En pelkää, että mun lapsiani ei osaisi muut hoitaa, vaan pelkään onnettomuuksia, kaikkea odottamatonta ja sitä että en ole paikalla. Tiedän myös, että kun oon koneessa ja mister A kotona, tuijottaa sekin silmä tarkkana netistä missä mun lennot menee.

Toinen juttu on se, että viikko, puhumattakaan kahdesta tuntuu liian pitkältä. Pari kertaa oon ollut poissa neljä päivää ja se on ollut ihan riittävä oma aika. Meillähän lapset on suhteellisen usein yökylässä, mutta vain yhtä yötä kerrallaan. Tosi harvassa on olleet ne kerrat, jolloin tytöt on kaksi tai kolme yötä poissa. Mä niin mielelläni annan tytöt isovanhempien tai tädin luo yöksi ja otan vähän omaa aikaa, mutta useimmiten se meidän perheen yhteinenkin aika on niin kortilla, että halutaan käyttää kaikki mahdollinen. Nyt on suunnitteilla tytöillä kahden yön yökylä mummun luona, koska hiihtoloma on tulossa ja saadaan olla silloin enemmän yhdessä. Tytöt odottaa tosi innoissaan tuota kahta yötä, mutta eilen, kun tuli puheeksi tuo Kanadan reissu, niin johan alkoi kasiveekin kysellä, että et kai sä äiti oo yksin lähdössä mihinkään pitkäksi aikaa. Viikko tai kaksi viikkoa olis varmasti meille kaikille liian pitkä aika.

Kolmas juttu on se, että mun mielestä tuntuis epäreilulta lähteä ja kokea niin mahtavia juttuja ilman mister A:ta ja tyttöjä. Haluan, että koettais ne asiat yhdessä ja että koko mun perhe olis mun mukanani näkemässä, mitä maailmalta löytyy. Oon ollut mutsin ja isosiskojen kanssa pitkän viikonlopun Roomassa, kun odotin miniä. Duuninaisten kanssa käytiin muutama päivä työhommissa Riminillä pari vuotta sitten. Varsinkin ennen Riminin reissua olin tosi huolissani lentomatkoista ja kaikesta mitä voi sattua. Mister A:n kanssa lennettiin Varsovaan joku vuosi sitten ja kun takaisin tullessa lento viivästyi ukkosmyrskyn takia, olin jo ihan itkun partaalla, että nyt ei oo sitte tytöillä äitiä eikä isiä. Kohteessahan mulla ei oo koskaan mitään ongelmia näillä lyhyemmillä matkoilla ollut ja kaikki nämä reissut on olleet mahtavia. Ressi tulee vain lentämisestä ja lentokentillä hengailusta.

Jaaaa neljäs homma... mister A tekee duunia seitsemästä kolmeen. Tuntuis ärsyttävältä, että tytöt joutuis mennä päiväkotiin jo puoli seiskaksi ja mister A joutuis pari viikkoa hoitamaan koko arkirumban yksin sillä välin, kun meikämuikkeli lomailee. Tokihan yksinhuoltajat tekee tuota koko ajan ja toiset lapset menee aina puoli seiskaksi hoitoon. Me ollaan onnekkaita siinä mielessä, että tyttöjen ei tarvi lähteä aivan kukonlaulun aikaan ja meitä on kaksi pyörittämässä arkea ja me arvostetaan sitä. Ei tahdota kumpikaan jättää koko showta pitkäksi aikaa vain toisen harteille. Tehdään niitä parin viikon omia reissuja sitten, kun tytöt on molemmat koulussa ja osaa ite lähteä ilman vanhemman apua. Jos silloinkaan :D

Jep, kuulostaa varmaan jonkun mielestä todella neuroottiselta ja vähän tarvii itekin tehdä töitä tämän asian kanssa, koska ärsyttää missata näin huikea tilaisuus! Eihän tää nyt mikään elämää rajoittava ongelma oo, mutta vähän veettää, että Kanadaan pääsyn se nyt kuitenkin rajoitti. Ehdotin josko siskonen tulisi työmatkojensa välissä johonkin tänne lähemmäs ja kompromissina lennettäis mutsin kanssa muutamaksi päiväksi siskoa tapaamaan johonkin Euroopan kaupunkiin. Se olis loistava vaihtoehto mulle.. näkisin siskoa, mutta matka olis lyhyempi.

Näyttää siis siltä, että meidän perheen kaikki jäsenet viettää seuraavatkin kuukaudet suurimman osan ajastaan näissä kuvien maisemissa. Saatetaan olla niin villejä, että käydään vaikka Raumalla tai Espoossa ;D Mites teillä muilla? Miten teillä hoidetaan reissut?

Sannis

lauantai 17. helmikuuta 2018

Halpisjengi


Seinän väriä täällä edelleen mietitään. Ja sitä, olisko isompi homma nyppiä tapetit vai laittaa saneerauslevyt. Kumpikaan ei yhtään hiukois. Voisko saada jotkut remppakeijut tänne yön aikana siistimään meidän seinät? Olkkari ja meidän makkari kaipais uutta pintaa. Molemmissa tapetin alla on vanha tapetti, joka on kiinni, kuin synti. Sen takia päädyttiin alunperin kuusi vuotta sitten tapetoimaan. Ei vaan jaksanut irrottaa tapettia milli kerrallaan, kun oli miljoona muutakin hommaa rempattavana. Muista huoneista seinäpaprut lähti vielä suurinpiirtein inhimillisesti, mutta tuo olkkari... huhhuh! Ja nykyinen makkarihan oli silloin olkkarin "jatke", takkahuone. Samaa tapettia taitaa siis sieltäkin löytyä.

Nyt kiinnostais yhtäkkiä maalata ikkunan pokatkin. Tai siis itsehän en oo kiinnostunut tekemään yhtään mitään. Mutta että jos mister A maalais?! Ai että aika reilua, vai? Keittiöstä jo hävitin verhon ja verhotangon. Saa olla nyt kokonaan ilman. Olis kiva, jos ikkunan pokat oliskin valkoiset eikä ruskeat. Tuota vaaleanharmaata seinämaalia löytyy vielä jonkin verran. Pitäisköhän koittaa sillä? Se ei vieläkään tossa seinän pätkässä vakuuta, mutta näissä kuvissa sitten taas näyttää aivan yli ihanalta. Ehkä se johtuu tuosta upeasta kukasta, jonka sain ystävänpäiväksi ystävältä. Maali on muuten Bilteman jotain halpismaalia. Ollaan vähä tämmöstä halpisporukkaa koko jengi :D

Että vähä ny hankalaa. Kun haluais uutta, mutta ideat on vähissä eikä toteutuskaan niin kiinnosta. First world problems! Ehkä meen nyt eka jumppaan ja pähkäilen sitte uudelleen. Tai ehkä alan nyt nyppimään tota tapettia. Kai sen maalin värin ehtii myöhemminkin miettiä. :D :D Toki, meillä ei oo yleensä niin kauhean kauaa tavattu pähkäillä. Alkaa näköjään vaikuttaa muikkeli taas omalta itseltään.. ehkä flunssasta selviää siis kuitenkin. Varmaan parin viikon päästä tulee sit taas uudelleen hei.

Kivaa lauantaita! Tulkaa jumppaan!
Sannis

torstai 15. helmikuuta 2018

Kahvi


Kahvi on kahvipensaan paahdetuista ja jauhetuista pavuista uuttamalla valmistettu, useimmiten kuumana juotava nautintoaine. Kahvi sisältää piristävää alkaloidia, kofeiinia. Kahvia voi valmistaa esimerkiksi pannussa keittämällä, kahvinkeittimessä suodattamalla tai pressopannussa puristamalla. Kahvia voi juoda sellaisenaan eli mustana, mutta siihen voidaan lisätä esimerkiksi maitoa, kermaa, sokeria tai muita mausteita.

Rainbow-kahvi on mun suosikkia. Tavallinen suodatinkahvi, johon lisään maitoa maltillisesti. Ei liikaa. Kahvi pitää olla kuumaa. Erikoiskahvit ei oo mun juttu. Nyt, kun opin tekemään maitovaahdon kotona, lisään sitä joskus. Juon kahvin aamulla aina sohvalla istuen. Useimmiten teen samalla blogia. Töissä keitellään kahvit viimeistään iltapäivällä. Kotona kahvi tippuu aina, kun kaverit tulee kylään. Viikonloppuna kaikkien lempparihetki on päivähuili. Silloin saa tsiigata ohjelmaa, tablettia tai tietokonetta ja silloin keitetään kahvit. Lataan useimmiten keittimen jo valmiiksi ja kun kahvihetki koittaa, saa vain napsauttaa sen päälle. Mister A lataa kahvin mulle valmiiksi aamuisin, kun lähtee duuniin. Mulla jää ihan aina kahvia kupin pohjalle. Kokonaisuudessaan taidan juoda kahvia 3-5 kupillista päivässä.

Juotteko te kahvia?
Sannis

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Sävyjä


Mahtavaa ystävänpäivää kaikille kivoille siellä ruudun takana!

Mun ystävänpäiväpostauksen kuvat on meidän uuden makkarin edustalta. Valkoinen on liukuovi ja harmaa on uusi seinänpätkä. Maali näyttää täällä liian siniseltä ja päätin, että uudelleen on maalattava. Näissä kuvissa se kuitenkin yhtäkkiä miellyttääkin silmää. Olkoot vielä hetken. Parempaakaan ideaa ei oo nyt just näissä hattara/flunssa-aivoissa syntynyt. Odotellaan siis lampun syttymistä. Ja tilipäivää :D

Mister A:n isän luota tuotiin kaksi tosi vanhaa tuolia ja jämämaalit käytettiin niihin. Joku huonekaluvaha täytyy vielä vetää päälle, että kestää istumista. Mutta nätit ne on. Ja tosi kiva, että saatiin jotain kotiin muistoksi.

Viettäkäähän mukava päivä! Me lähdetään päivän puuhiin Än Yy Tee NYT!
Sannis

tiistai 13. helmikuuta 2018

Hissukseen


Tiedättekö ne päivät, kun rutistat kahvikuppiin talouspaperia ja pursotat kermavaahtoa päälle, että saisit otettua kivan valokuvan? Ja elämä on niinku niiiiin kiireistä, että just ja just on aikaa tällasiin tärkeisiin puuhiin. Ai ette vai? En muuten tiedä oonko ikinä elämässäni juonut mitään, missä olis kermavaahtoa päällä. Tuon vaahdon kyllä sujuvasti lusikoin talouspaperimytyn päältä sen jälkeen, kun kuvat oli otettu :D

Mister A:n isän kuoleman takia meille on tuotu useampi kimppu kukkia ja ne on ihania! Tekis mieli kuvata kaiken aikaa. Muuten hommat on odotustilassa. Odotetaan perunkirjan valmistumista ja odotetaan hautauslupaa. Asunto on tyhjätty ja se oli kyllä aivan yli suuri helpotus. Seuraavaksi täytyy tehdä visiitti hautaustoimistoon. Luulenpa, että hipsutellaan Laihian suuntaan. En koskaan unohda, kuinka suuri apu Rannen hautaustoimisto oli, kun Tommi kuoli. Nyt tuntuu, että haluais asioida mieluiten samassa paikassa.

Flunssa ei päästä meidän perhettä helpolla tänä talvena. Sen ja muiden vallitsevien olotilojen takia täällä mennään nyt aika hissukseen. Oon ollut jumpassa viimeksi keskiviikkona. Eihän siitä oo kuin viikko, mutta silti ihan joka päivä mietin treenejä ja kaipaan liikkeelle. Mulla on nyt seuraavat viikot vähemmän jumppia ja koko ajan suunnittelen mielessäni saliohjelmia ja treenikalentereita.  

Semmosta täällä. Mitäs siellä?
Sannis

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kosmetiikka


Oon vähän huono ostamaan kosmetiikkaa ja oon myös ollut vähän huono käyttämään sitä. Ihan liian laiskasti oon aikanaan puhdistanut ihoa ja käyttänyt esim. kosteusvoiteita. Kun ikää tulee enemmän, huomaa, että iho alkaa huutaa hoitoa. Mun iho on tosi kalpea ja pintakuiva ja talvisin tuntuu, että varsinkin kasvot vaatii kunnolla kosteutta ettei iho vaikuttaisi elottomalta.

Oon nyt koittanut käyttää kaapeista pois purkkeja ja purnukoita ja jotenkin tulee ihan yli hyvä olo, kun saa käytettyä pois tuotteita, jotka on seisoneet tyhjän panttina. Vaikkei niitä niin montaa ookaan, on se silti harmittavaa, että hyvät, rahalla ostetut jutut jää käyttämättä vaan omaa laiskuutta.

Aiemmin tällä viikolla olin reilun tunnin yksin kotona. Aina odottamatonta luxusta :D Lämmitin äkkiä saunan, mutta hitsin vitsi.. oon nyt ahkerasti tuotteitani käytellyt eikä hyllystä löytynytkään enää mitään kuorintaan sopivaa. Olin jo kahvia lähdössä hakemaan, kun silmät osui saunahunajaan. En oo senkään olemassaoloa edes muistanut. Mutsilta oon sen tainnut saada. Ainakin tuo mahtava selänpesin on mutsin käsialaa. Hunajassa oli murskattua aprikoosinkiveä mukana kuorimassa ja olipa ihanan tuntuista. Laitoin nyt hunajan paraatipaikalle kylppärissä, niin muistan sitä seuraavalla saunareissullakin käyttää.


Saunakauha on mister A:n käsialaa. Vähän siinä tuhahtelin, kun se alkoi isoa koivuhalkoa työstää. Jouduin aika nopeasti nielaista tuhahteluni, as you can see. Ei ehkä kandeis olla aina tuhahtelemassa niin helposti?! :D

Ja kyllä, nuo appelsiinit ON pakko tukkia nykyään joka kuvaan!

Jääkö teillä purkit ja purnukat kaapin pohjalle?
Sannis

perjantai 9. helmikuuta 2018

BlaaBlaaBlaa


Perjantai! Vielä ei oo viime aikoina vallinnut alavire hellittänyt, mutta hei.. any day now.. :) Kun niskajumi ja flunssahommat häipyis, niin olis jo huomattavasti parempi. Tammikuussa kerääntyi paljon duunitunteja, joten oon pystynyt tällä viikolla ottaa iisimmin, mikä on sopinut ihan loistavasti vallitseviin olotiloihin nähden.

Instaseuraajat tietääkin, että aiemmin tällä viikolla hömpötettiin tyttöjen kanssa valokuvaushommia ja voi vaude, mitä asetelmia typyt sai aikaiseksi. Kasivee on jo pitkään halunnut kuvailla, mutta nyt minikin innostui tekemään jos jonkinlaista sommitelmaa. Glögiä ollaan ostettu varastoon useampi pullo ja nyt kun flunssaa on liikenteessä, on siihen ihana sekoittaa inkivääriä ja hunajaa. Kuvissakin se näyttää kivalta ;)

Btw, ihan asiasta toiseen.. mietiskelin, että onko ruuan hinta laskenut? Vai ostetaanko me vaan järkevämmin? Me laitetaan joka kuukausi ruokaan tarkoitettu raha sivuun ja ennen se tuntui aina loppuvan kesken. Summa on ollut jo useamman vuoden sama ja nykyään se tuntuu riittävän paljon paremmin. Ei siitä ylimääräistä jää, mutta riittää. Toki ennen ostettiin esim. vaippoja, mutta ei niitäkään oo enää piiiitkään aikaan tarvittu. Joskus vuosia sitten haettiin myös jotain take awayta joka viikko. Ostettiinkohan me ne ruokarahoista? Ei pysty enää muistaa. Nykyään ei haeta ruokaa varmaan edes joka kuukausi. Ehkä siinä vois olla yksi syy. Vai ootteko huomanneet, että ruuan hinta olis edullisempaa?

Kivaa perjantaita!
Sannis

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Kupla


Huhhuijjakkaa! Ei ihan helpoimmat päivät takana. Istun tässä nyt sohvalla kahvikuppi kourassa ja koitan selviytyä yöstä. Klo 1.30 mini marssi meidän huoneeseen kertomaan, että ei tuu enää uni. 1.30???? Se on nyt parinakin yönä herännyt jo viiden paikkeilla, mutta että puoli kaksi. Voi pylly! Siinä sitten koitettiin saada unta, molemmat pyörien ja kääntyillen. Ensin mini nukkui sovalla ja minä omassa sängyssä. Ne, kun on uuden makkarin myötä aika lähellä toisiaan. Loppuviimein minäkin siirryin sohvalle ja nyt jumi, joka on muutaman päivän vaivannut niskassa ja yläselässä on ihan jäätävä. Eilen oli jo vaikeuksia nostaa käsiä ylös tai kääntää päätä. Nyt kahta kauheammin. Inhottavaa!

Lauantai-iltana meidän sohvalla pötköttely katkesi aika järkyttävällä tavalla, kun oven taakse ilmestyi kaksi poliisia ja pappi tuomaan suruviestiä. Vaikka kyse oli tytöille vieraasta ihmisestä, luulen, että se vaikuttaa nyt minin uniin. Oltiin kaikki tietysti aika järkyttyneitä ja tytöt oli tosi ihmeissään. Kasivee osaa jo sanoa, että säikähti ja osaa jo muutenkin paremmin kertoa tunteistaan, mutta viisvee-parka oli jotenkin vähän sukset solmussa.

En tiedä menikö tuo munkin niska noin jumiin nyt jonkinlaisena stressireaktiona. Se toki ei oo mitään verrattuna siihen, mitä kokee mister A, joka menetti isänsä. Isän omien ongelmien vuoksi ei minä ja tytöt häntä tunnettu, mutta viimeisiin aikoihin saakka jonkinlainen yhteys on isän ja pojan välillä säilynyt. Tosi pahalta kyllä tuntuu, että nyt toinen meistä menetti vanhempansa. Kaikkeni koitan olla tukena ja olemassa. Käytännön asiat perunkirjoihin ja hautaamiseen liittyen tuntuu vähän sekavilta just nyt, mutta eikö me nämä hoideta pikkuhiljaa. 

Semmosta. Koitetaan selviytyä nyt taas. Päivä kerrallaan. Kasivee on ollut flunssassa. En tiedä jatkuiko sama funssa, joka oli muutama viikko sitten vai joko tuli uusi, mutta ei se meinaa hellittää. Vähän eilen puhuttiin, että josko jo tänään pääsisi kouluun. Lähden nyt herättelemään typyä ja sittenhän sen näkee. Toki, olo on ollut useamman päivän jo sellainen, että oon tosi epävarma, jaksaisko se vaiko eikö jaksais. Minikin tässä mun vieressä vielä vetää sikeitä, kun vihdoin sai nukahdettua uudestaan. Saisko nyt hetkeksi vain kaivautua johonkin omaan kuplaan? Vetää ovet ja ikkunat säppiin? Unohtaa pahan maailman?

Sannis

maanantai 5. helmikuuta 2018

Kirppukauppoja


Tytöiltä on puuttunut huoneista lukuvalot kokonaan ja varsinkin kasivee sitä olis jo kovasti tarvinnut, koska lueskelee välillä sängyssään. Vähän huono on ollut noiden jouluvalojen himmeässä loistossa tekstiä nähdä. Reilu viikko sitten bongasin FB-kirpparilta Heidi Riskun myynti-ilmoituksen ja siellähän olikin meidän tytöille sopivat lamput. Kumma kyllä, jopa minille kelpasi vaaleanpunainen :) Näistä Ikean lukuvaloista tulee kivat kuviot kattoon ja seinälle ja mini haluaakin pitää lamppua päällä yövalona. Eilenkin pötköteltiin vierekkäin illalla ja tsiigailtiin "tähtiä"


Heidiltä ostin myös nuo harmaat tyynynpäälliset ja tykkään niistä aivan yli kovaa. Meillä alkoi kaikki päälliset olla niin nuhjuisia, etten niitä halunnut enää sohvalla pitää. Pesin ne vaatehuoneeseen odottamaan kesää, jolloin ne pääsee kesäpetiä koristamaan. Samalla muuten, kun ostin nämä uudet jutut, laitoin tuplasti myyntiin kirpparille. Kummasti sitä aina jotain turhaa löytyy, ku kaappeja käy läpi. Kiva, kun voi kierrättää. Nykyään ei kyllä FB-kirppareilla enää yhtä hyvin tavara vaihda omistajaa, kuin ennen. Taitaa olla niin paljon myynnissä kaikenlaista ja jengillä KonMarit mielessä :)

Mukavaa tätä viikkoa!
Sannis

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tiikerikakku


Mitenkäs teidän viikonloppu sujuu? Meillä tästä viikonlopusta tuli todella yllättävä, eikä ollenkaan hyvällä tavalla. En kuitenkaan nyt just käy ruotimaan, vaan postailen tiikerikakun ohjeen. Ruoditaan sitten, kun sen aika on.

Eilen, kun tulin jumpasta, oli mister A ja tytöt laittaneet leivontahousut jalkaan ja pyöräyttäneet tiikerikakun sata vuotta vanhan köksänkirjan ohjeella. Eipä ollut ollenkaan hassumpaa kakkua, joten laitetaan ohje korvan taakse :)

TIIKERIKAKKU


200g margariinia tai voita
1½dl sokeria
3 munaa
2tl vanilliinisokeria
2tl leivinjauhetta
3½dl vehnäjauhoja

Raitaseos:
1/3 taikinaa + 3rkl kaakaojauhetta


Voitele ja jauhota vuoka (1 litran). Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri keskenään. Lisää seos taikinaan.

Ota taikinasta 1/3 eri kulhoon ja sekoita siihen kaakaojauhe. Kaada vuokaan vaaleaa takinaa, sen jälkeen tummaa taikinaa ja vielä päällimmäiseksi vaaleaa taikinaa. Paista uunin alimmalla tasolla 45 minuuttia.

Mukavaa sunnuntaita!
Sannis

perjantai 2. helmikuuta 2018

Keittiössä


Vähän on mun basilika ja ruohosipuli kovia kokeneet :) Koko meidän kämppä on nyt just vähän kovia kokenut. Makkariprojekti on vielä kesken ja työkaluja lojuu pitkin ja poikin. Mun ja mister A:n vaatteet ei oo löytäneet vielä ihan lopullista säilytyspaikkaansa ja minin uudesta huoneesta löytyy vielä meidän aikuistenkin tavaroita. Jotensakaan ei oo yhtään sellainen olo, että jaksais alkaa miettiä jotain järkeviä säilytyratkaisuja ja -systeemeitä.

Keittiö sentään on aika hyvällä mallilla. Kun vaan seitsemänsataa kertaa päivässä tyhjää tasot ja pyyhkii pöydät :) Me ollaan kyllä semmostakin sotkupytty-porukkaa, että ei vaan pysy siistinä, vaikka mitä tekis. Työtasoja ei ikinä tunnu olevan riittävästi. Ja meillä niitä kuitenkin on aika paljon. Haluaisin, että kaikki olis tyhjänä ja siistinä, mutta siltikään ei jaksais tiettyjä juttuja vetää kaapeista ulos kaiken aikaa. Esimerkiksi vaikka talouspaperirulla. NIIN ärsyttävä kapistus, mutta koko ajan pitää olla kuitenkin käden ulottuvilla. Elämän suuria epäkohtia :D

Mulla ja minillä on tänään vapaapäivä, mister A:lla lakkopäivä. Tokaluokkalainenkin pääsi koulusta jo puolilta päivin. Ollaan heitetty pieni lenkki ja käyty ruokaostoksilla. Nyt huilitaan ja jokainen puuhailee omiaan. Parin tunnin päästä minillä on kaverin synttärit HopLopissa ja mister A lupas viedä kasiveen kamunsa kanssa toiseen sisäleikkipuistoon hillumaan siksi aikaa. Sitä ennen ajattelin paistella nokkoslätyt ja keitellä niiden kamuksi kananmunakastikkeen. Kananmunakastike on mun all-time-lemppari!

Hyvää viikonloppua! Mitäs te meinaatte?
Sannis

torstai 1. helmikuuta 2018

Talvipuuhia


Vähän hitaasti päivittyy täällä blogin puolella, kun meinaa kiirettä pukata. Vauhdilla mennään duunissa, mikä on aina mukavaa. Pidin viikon treenitauon, koska pikkuflunssa vähän vaivaili. Eilen kun pääsin jumppaan, tuntui että maailma kirkastui monta astetta. Kevyempi viikko tuli toki varmasti ihan tarpeeseen, koska aamuheräämiset on olleet ihmeellisen vaikeita. Kroppa ja pää on tuntuneet ihan sairaan väsyneiltä. Ärsyttävää! Haluaisin aina herätä pirteänä aamulla ja heti muka menee hermot jos tuntuu, että pitää venyä ja vanua.

Raitista ilmaa ja happea oon koittanut haukata joka päivä. Ja vitsi, mitkä säät taas. Huhhuh! Aivan upeeta! Kuvat on napsittu tiistaina, kun hengailtiin minin kanssa aamupäivä kotona ja päästiin tokaluokkalaista vastalle, kun typy pääsi koulusta. Aurinko paistoi ja pakkasta oli just sopivasti. Tuntuu, että tänä talvena sellaisia päiviä on ollut jo vaikka kuinka monta ja vasta saatiin tammikuu pakettiin.

Vaikka sanon "vasta", niin oikeestihan se on kyllä "jo". Joulu tuli aivan nurkan takaa ja nyt tuntuu, että ei ehdi kissaa sanoa, kun ollaan jo keväässä. Mihin nää päivät oikein katoaa? Täällä ilmoiteltiin mini eskariin ja tokaluokkalainen aloitti uuden taidekoulun. Sinne pääsee nyt joka viikko. Toiseen kun pääsi vain kerran kuukaudessa. Toki sielläkin käydään, koska se vaan on kuulemma niin kivaa.

Nyt kasivee kouluun, mini päiväkotiin ja mutsi duuniin. Pitkä päivä vielä tänään, mutta luultavasti vähän rauhallisempaa, kuin alkuviikon synttärihulinat. EasyFit Vaasa täytti seitsemän vuotta ja sen tiimoilta ollaan myyty asiakkuuksia vielä normaalia edullisemmin ja keitelty synttärikaffeja harva se päivä. Kivaa.

Än Yy Tee NYT tää lähtee! Moido!
Sannis