maanantai 31. lokakuuta 2016

Pumpkin pie


Aika leivontapainotteista oli toi viikonloppu, koska oli synttärivieraita. En tehnyt täytekakkua, vaan kokeilin vähän muita juttuja. Tänäänhän on jenkkien Halloween, joten sen kunniaksi Pumpkin pie, olkaa hyvä ->

Pohja:
3dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
125g voita tai margariinia
1 kananmunan keltuainen

Täyte:
400g kurpitsaa karkeasti pilkottuna
2 kananmunaa
2dl sokeria
1tl kanelia
1tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa
1rkl vehnäjauhoja
2dl kermaa

Nypi jauhot, sokeri ja voi ryynimäiseksi massaksi. Lisää munankeltuainen ja sekoita taikinaksi. Painele taikina pyöreään uunivuokaan, jonka halkaisija on noin 24 cm. Anna tasoittua jääkaapissa noin 30 minuuttia. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Keitä kurpitsanpalasia vähäsuolaisessa vedessä 5-8 minuuttia. Kaada siivilään ja valuta kaikki vesi pois. Sekoita kurpitsa hienoksi soseeksi esim. mikserillä ja anna sen jäähtyä hieman. Lisää munat yksi kerrallaan. Lisää loput ainekset ja kaada seos vuokaan. Paista uunin alaosassa 40–50 minuuttia. Jäähdytä. Siivilöi päälle hieman tomusokeria ja tarjoile kermavaahdon kanssa.

Ohje täältä -> klik.

Tämä kurpitsapiirakka oli hitti! Niin sairaan pehmeää ja hyvää. Täyte oli niin juoksevaa, että vähän mietitytti, kun piirakan uuniin lykkäsin, mutta niin vain se jähmettyi. Ai niin, unohdin pohjasta kananmunan keltuaisen ja hyvin pysyi kasassa. Käytin Hokkaidokurpitsaa ja Talvikurpitsasta kaiverretut osat. Tätä piirakkaa kannattaa kokeilla!

Happy Halloween!
Sannis

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kakkua kakkua


Mister A diggailee Bastogne-keksejä, joten kokeilin tehdä minijuustokakun just noilla kekseillä. Yllätys yllätys, ei menny ihan putkeen.. Ostin suklaakastiketta, jolla ajattelin tehdä hämähäkinseitin kakun pintaan. Kaupassa järkeilin, että kandee varmaan ostaa semmonen, jossa lukee "hard topping", niin että seitti pysyis hyvin kasassa. No jep.. ravistin pulloa ja meinasin varovasti pursottaa suklaata kakun päälle. Lopputulos -> Purkista fläsähti semmonen kunnon märkäpieru ruskeaa liejuvettä keskelle kakkua. Paperilla sitä sitten pyyhiskelin ja kuorin veitsellä pintaa pois. Piti tehdä sama homma vielä uudelleen ennenkuin käsitin, että no can do. Koska  ei ollut suklaata sulatettavaksi tarjolla, kaivoin piparikuorrutteen esiin ja tein sillä. Seittihän sitä paitsi onkin valkoista :D Helppo konsti tehdä kiva seitti, on piirtää renkaat kakkuun ja vetää veitsellä viivat keskeltä ulkoreunoille.

Facebookissa käytiin jo keskustelua siitä, millä juustokakun reunat saa tasaiseksi. Tultiin siihen tulokseen, että helpoin konsti on jättää täyte löysemmäksi. Seuraavat konstit on voidella vuuan reunat öljyllä ja/tai tasoittaa kakku kuumalla vedellä huuhdellulla lastalla ennen koristelua. Tämä kakku tosin oli kiva epätasaisena. Kamuni Sanna heitti hyvän ehdotuksen, että tohonhan vois punaisella elintarvikevärillä piirtää koukeroita, niin olis aivokakkua Halloween-juhliin.

Kakku on ihan perusjuustokakkuohjeella tehty, mutta laitan sen tonne MutsiLeipoo-sivulle kuiteskin näkyviin. Niiiin, ja onhan siinä pohjaa melkein tuplasti, koska Bastogne-fanittaja fanittaa myös paksua juustokakkupohjaa :D

Sannis 

lauantai 29. lokakuuta 2016

HM Home



Rauhallinen viikonloppu tiedossa. Mulla on koko ajan semmonen olo, että oon unohtanut jotain. Mitäköhän se vois olla?

Henkkamaukan alet oon ainakin muistanut hyödyntää ;D HM Home on vihdoin Vaasassakin ja sieltä kyllä bongaa aina jotain kivaa, vähän erilaista. Ihania tekstiilejä ja söpöjä lastenhuoneen juttuja. Nyt en oo hetkeen käynyt, koska matkasäästö, mutta aiemmin tein löytöjä nettikaupasta. Varsinkin nuo tyttöjen uudet glögimukit on jotenkin niin hauskat mun mielestä. Katotaan kauanko korvat pysyy ehjänä.

Ekaluokkalainen rakastaa glögiä. Neljästä glögilasista kolme oli hajonnut ja typy tuli niin onnelliseksi uudesta, omasta mukista. Sen mielestä on ihanaa laittaa pienelle tarjottimelle nätisti servetti, glögimuki ja pipareita. Sit se menee niiden kanssa omaan huoneeseen, asettelee tarjottimen tarkasti pöydälle ja laittaa kuuntelusadun päälle. Hellunen kakara!

Sannis

perjantai 28. lokakuuta 2016

Trick or treat


Huhhuijjakkaa! Torstain toiveet ja haaveet kaatui kyllä hyvin nopeasti edellisen postauksen jälkeen. Jumppa oli huono idea ja olotila teki täyskäännöksen takas flunssaan ja migreeniin. Masentavaa! Minillä on tänään vapaapäivä ja töitä olis joka tapauksessa ollut vain pari tuntia, joten siitä selvitään, mutta muuten...plääää ja pläääääh! No.. tuleepahan blogiin matskua joka päivä, kun pitää maata soffalla ja ehtii koodata :)

Lasten juhlat on ensi viikonloppuna. Halloweenhan on oikeesti 31.10, joten monet varmasti juhlii jo tänä viikonloppuna. Meillä on perinteisesti ollut juhlat aina pyhäinmiestenpäivänä, joten silloin nytkin. Duunissakin sovittiin, että Halloween-viikko alkaa siitä oikeasta päivästä ja jatkuu sinne meidän suomalaisten pyhään. Mä olen syntynyt Halloweenin aattona. Oonkohan siks vähän tämmönen, koko muikkeli?! ;D :D

Hyvää viikonloppua! Pysykäähän terveinä!
Sannis

torstai 27. lokakuuta 2016

#mylittleuniverse


Kokonainen yö takana. How sweet is that? Flunssakin alkaa jo antaa periksi. Kyllä tää tästä, kyllä tää tästä! Kuvat meistä otti Anna Riska. Annalla on kiva blogi täällä -> klik.

Torstai, taas toivoa täynnä!
Sannis

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Halloween-DIYt



Halloween lähestyy. Meillä on jo neljättä(kö?) vuotta juhlat. Vähän himmentää nyt kaikki uutisointi pelottavista pelleistä ja mutsiakin meinaa pelottaa jo valmiiksi, mutta koitetaan saada taas kivat kekkerit aikaiseksi. Meidän Halloween on siis lasten juhla. Ollaan menty lasten ehdoilla ja tehty semmosia juttuja, mitkä on tyttöjen mielestä hauskoja, ehkä vähän ällöjä, mutta ei pelottavia. Välillä tuntuu hämärältä, että lasten kanssa tässä nyt juhlitaan elävien kuolleiden juhlaa, mutta eihän se meille oikeesti sitä tarkoita, kun ei me olla niin tosikkoja eikä jakseta miettiä aina kaikkea niin juurta jaksaen :D Lapsillehan Halloween on kurpitsoja, lepakoita, hämähäkkejä, hauskoja naamiaisasuja ja yksi syy järjestää kivat juhlat. Naapurin tytötkin jo taas kyseli, että pääseehän ne varmasti tänäkin vuonna juhliin. Tottakai pääsee.

Joka vuosi tehdään jotain helppoa kivaa askartelua/koristelua juhliin. Mun helpot, kivat vinkit on kuvissa. Osaa joutuu oikein vähän tiirata, mutta on ne siellä. Tikkarihämähäkit, melonipää, muovikuppilyhdyt, mandariinikurpitsat, popparikädet, lääkeruiskumehushotit, boolikäsi, veskipaperirullalepakot ja kangaskummitukset. Kangaskummituksista kreditit mummulle. Olis ehkä ollu liian suuri suoritus mulle käydä ostamassa noita styroksipalloja. Yksi ohjelmanumero juhlissa on aina kurpitsojen kaivertaminen ja lasten lyhdyistä tulee aina huikeita! Viime vuonna keräsin kurpitsan siemenet talteen, pesin ne ja kuivatin uunissa. Jep. Voin kertoa, että tänä vuonna EN tule tekemään sitä hommaa. 

Niin, ja haamu-diy materiaalilistalta puuttuu silmät, koska.. öö.. ei kai ne oo haamuilla kuitenkaan pakolliset?! :D Lepakon siivet voi printata täältä -> mollymoocrafts.com.

Järjestättekö te Halloween-juhlia?
Sannis

tiistai 25. lokakuuta 2016

Life


Kolmevee on taas puuhaillut kaikenlaista. Se on kova tyttö hääräämään. Se poimii mustikoita ja tekee puutöitä. Parka, kun nuo sen kädet on ku vanhan mummun, kun on niin kuivat. Iho on tosi karhea ja rikki monista paikoista. Toivotaan, että Floridan aurinko auttaa, kun sinne päästään. Matkaa varten ostetut kengät oli hitti. Sanoisin, että suhteellisen hyvin sijoitetut kahdeksan euroa. Sandaaleita on nyt käytetty aamusta iltaan ja illasta aamuun. Niillä on haettu puut terassilta ja niitä on pidetty päiväkodissa sisäkenkinä. Niillä on nukuttukin, tulin yksi aamu huomaamaan, kun kävin typyä herättämässä :)

Jyskin Orup-penkki oli meillä pitkään eteisessä. Kovan käytön tuloksena kuitenkin pinta oli mennyt epäsiistiksi ja napattiin Ikean reissulta tilalle uusi penkki. Vanha sai jo kaatopaikkatuomion, kunnes mister A sai kuningasidean. Jalat eri puolelle, penkki pystyyn ja takkapuut kehiin. Tuli kiva mun mielestä!

Ja ne yöt. Arki alkoi ja nukkuminen loppui. Prkl! Viime viikolla tytöt nukkui ihan normaalisti mutta heti, kun päiväkoti alkoi, valvoi kolmevee puoli yötä. Yhdeltä jo eka herätys. Pelottaa eikä tuu uni. "Mä en saa öisin nukuttua, kun mun nalle aina riehuu ja puhuttelee mulle." Käsiäkin kutitti kaiken aikaa. Koitin nukkua typyn kanssa sohvalla, mutta ei siitä mitään tullut. Vaihdettiin mister A:n kanssa paikkoja. Se nukkuu vaikka seisaallaan. Tälläkin kertaa. Toki nukkui sitten pommiin. Mä en ymmärrä, mikä tuota miniä valvottaa. Onko näissä arkipäivissä niin paljon virikkeitä vai mitä ihmettä? Kaikki pitäis olla ihan hyvin päiväkodissa ja muutenkin. Toki kuulemma joskus päiväkodissa joku käyttäytyy huonosti. Mutta vain kesällä. Ja silloinhan Aamu ei oo koskaan hoidossa. Niin :D Viime viikkoa lukuunottamatta tämä yösekoilu täällä on kestänyt jo yli kuukauden. Ei ihme että flunssat ja migreenit vaivaa mutsiakin, kun ei saa yhtään lepoa.

Yöllä aina ne fiilikset on niin jäätäviä, kuten varmasti tiedätte. Nyt taas, kun istun tässä kahvikupin kanssa ja koitan huilata flunssaani veke, on olo kevyempi. Kyllähän nää hommat aina jossain kohdassa järjestyy. Ainahan ne on ennenkin järjestyny.


Terkkuja,
Sannis


maanantai 24. lokakuuta 2016

Cosy

 

Viikonloppu vierähti taas tosta noin vain. Sunnuntai-aamuna napsittiin perhekuvia ja sain sen reilun puolen tunnin happihyppelyn, jota kaipasin. Ei auttanut flunssaan raitis ilma ei ja loppupäivän olin ihan katkipoikkipuhki. Oon hiihdellyt täällä villasukissa, neuletakissa ja tukka pystyssä pitkin kämppää. Nokka vuotaa ja päätä särkee, mutta kuumetta ei oo. Onneksi on semmonen työ, että pystyy vähän säädellä systeemeitä. Ei siis jumppaa tänään mulle, mutta muut hommat luulen, että pystyn fiksailla.

Jotenkin on nyt kotona semmonen kodikas fiilis. Vaikka onkin sekasotkua. Meillä ei oikeesti oo juuri koskaan siistiä, vaikka siivoan kaiken aikaa. Meistä kukaan ei osaa laittaa tavaroita paikoilleen. A-tiimi on ihan katastrofi sen suhteen, mutta kyllä mä itsekin kerään kaiken maailman roinaa keittiön työtasoille ja makkariin. Silti, nyt just on ihan hyvä. Tumma sininen on nyt mun juttu.

Uusi viikko. Ihan jees!
Sannis

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Brekkari


Flunssa meinaa iskeä! Yyyh! Perjantaina jo kurkkua karhisteli ja nokka vuoti. Eilen sama homma jatkui. Otin tupla-annoksen d-vitamiinia ja hengailin paljon sohvalla. Sohvahengailuhan on tosi ihanaa pienissä erissä, mutta pidemmän päälle se alkaa mua rasittaa ja alkuillasta löysinkin itseni seisoskelemasta terassilta vain, että saisin raitista ilmaa :)

Jossain vaiheessa harmitti niin kovaa, että meinas päästä itku. Uusille lukijoille tiedoksi, että kirjoittaja on maailman huonoin sairastaja. Päivä saattaa vielä just mennä, maksimissaan ehkä toinenkin, mutta sitten tulee liskot ja lepakot ja alkaa seinät kaatua päälle. On niinku niiiiin surkeeta ja ahdistavaa eikä kenelläkään muulla oo ikinä yhtä raskasta. Ja koska ihminenhän ON korvaamaton, niin kaikki menee varmaan pilalle just sen yhden flunssan takia. Olis aina niin paljon kaikenlaista mitä haluaisin tehdä, että ei vaan oo aikaa sairastamiselle. Ärsyttää ihan sikana sairastaa viikonloppuna, kun vapaapäivät menee hukkaan. Sit taas ottaa ihan sairaasti päähän sairastaa viikolla, kun jumpat menee sivu suun. Tylsää on muuten myös se, että nykyäänhän flunssat tulee useammin (Elokuussa viimeksi... WTF??). Jengi sairastelee selkeästi paljon enemmän, kuin joskus ennen ja taudit kestää pidempään. Yök!

No joo, valivalivali. Ihan oikeesti suurin henkinen tuska meni eilen aamupäivällä ohi ja olen päässyt kieltämisen ja raivon ohi hyväksymis-vaiheeseen ;D Aion ottaa vähän raitista ilmaa, paljon inkivääriä, reilusti huilia ja Buranakuurin ja tsiigata sit tilannetta uudelleen. Mutta ihan ekana aamiaista.

Have a lazy sunday! 
Sannis

lauantai 22. lokakuuta 2016

Ale


Mä en varsinaisesti ole mikään aleshoppaaja. En lähde joulun jälkeen varta vasten alennusmyynteihin enkä kärky juhannustarjouksia. Ensinnäkin.. kaupungille lähteminen alennusmyyntiaikaan?? Hyi, siellähän saattaa olla ihmisiä ;D Toiseksi.. Jos löydän jotain ostettavaa, on se 99 prosentin varmuudella kuitenkin normaalihintainen eikä lähelläkään alerekkejä. Kolmanneksi.. pakko olla aina just sen verran hämärä, ettei millään voi samaan aikaan shoppailla, ku muut.

Kun Henkkamaukan alemainos kilahti sähköpostiin aiemmin tällä viikolla, näin tilaisuuteni tulleen. Kerrankin tarvin just nyt jotain, jonka oletin olevan tarjouksessa ja jopas jotakin...Tytöille yli kivoja sandaaleita 7€ ja 8€ pari. Ennen reissua ei tietenkään kauheesti kannattais ostella, mutta tytöille halusin hommata kengät ja parit leggarit ettei tarvi heti ekana lähteä kohteessa kaupoille. Viime kesän kengät oli niin jäätävässä kunnossa, että roska-auto ne on vienyt jo alkusyksystä. Sen verran etuisaa oli, että otin molemmille typyille seuraavaakin kokoa ensi kesää varten. Ekaluokkalainen sai kahdet erilaiset ja kolmevee kahdet hopeiset. Mini heräs tänään seitsemältä. Ei kuulemma tuu enää uni. "Mähän lupasin äiti, että mä käytän niitä santaaleita heti aamulla." Nyt se istuu sohvalla kalsareissa ja hopesandaaleissa ja tsiigaa vuorotellen aamuohjelmia ja uusia "santaaleitaan".

Mama sai uuden laukun. Jo kesäkuussa matkalla Riminille hajotin laukkuni ja nyt löytyi sopiva perusmalli. Pitkään hakusessa ollut huivi irtosi alle vitosella ja just oikean kokoiset tarjoilukulhot, joita myös useasti oon kaipaillut oli kans alle vitskan kappale.

Oliko tarpeeksi hyvin selitelty miksi oli pakko ostaa jotain uutta? ;D
Sannis

| Kuvat: H&M |

perjantai 21. lokakuuta 2016

Plans


Perjantai! Sopii mulle! Tällä viikolla oon tehnyt kaiken maailman suunnitelmia. Oon miettinyt Halloween-viikkoa töissä, tehnyt joulun jumppa-aikataulut valmiiksi, fiksaillut ensi viikon treenivaatekirppistä ja suunnitellut ensi vuoden ryhmäliikunnat. Oon kirjannut kalenteriin pikkujoulupäivät, duunissa ja kotona. Oon merkannut ylös, koska on Aamun synttärijuhlat ja oon pähkäillyt, koska pitää pakata reissua varten, että ehditään valmiiksi. Ensi viikoksi ajattelin vähän uutta fiilistä jumppiin, joten sitä sitten seuraavaksi. Kiirettä meinaa kuulkaa pukata, mutta onneksi on kivoja hommia! Kurkkua vähän karhentaa tänä aamuna ja nokka meinaa vuotaa, joten jätetään omat treenit väliin, mutta muutenhan meitä ei paljon pikkujutut haittaa :D No joo, klovniuutiset alkoi eilen ahdistaa, mutta oltiin niin kovia, että vedettiin heti illalla heijastinliivit päälle ja lähdettiin puistoon. Alkuviikosta ehdittiin tehdä jo ekat joulutortut. NAM! Glögi on muuten Ikeasta ja oli hyvää. Servetit oli kans Ikean tämän vuoden joulua.

Viikonloppu edessä. Jei!
Sannis

P.S. Illalla mister A lähti lenkille ja pyysi mua täyttämään takkaan puita sillä välin. Kun olin avaamassa takan luukkua, juoksi ekaluokkalainen silleen semihätääntyneenä paikalle: "Mitä sä oikeen teet? Onks iskä sanonu, että sä saat avata tota tai edes kattoo sinne?" Makee nooooooo....emmäny... oikeen...tiiä..... :D

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Syysloma


Parasta nyt just: Tyttöjen syysloma! Niin ihanaa! Ei kahdeksan aamuja, ei kouluun ja päiväkotiin lähtöjä. Toki mummu joutuu venymään suuriin suorituksiin, koska mulla ja mister A:lla ei ole lomaa. Tytöt on niin innoissaan mummun luo menosta. Mennään vuorotellen ysiksi ja kympiksi aamuisin ja ollaan saatu heräillä rauhassa sitä ennen. Hyvin on ehtinyt juoda kahvit, tehdä vähän kotitöitä ja tsiigailla piirrettyjä. Pari päivää saa vielä fiilistellä rauhallisempia aamuja. Viime yönä jopa koko porukka nukkui koko yön. How sweet is that? Ensi viikolla takas kouluun ja päiväkotiin. Plussapuolena toki normiarjessa on noi ihanat kotiintuomiset ja askartelut. Kuvassa olevan teki ekaluokkalainen iltsussa ja mun mielestä se on törkeän hieno!

Nyt on pitkä duunipäivä paketissa, jumpat jumpattu ja iltapalat syöty. Saaatoin ehkä maistaa myös pikkupullia, joita tytöt oli mummun luona leiponeet päivällä. Hetken ehtii loikoilla sohvalla ja tsiigata Hart of Dixietä. Tiedättekö sarjan?

Kivaa loppuviikkoa!
Sannis

tiistai 18. lokakuuta 2016

Homebase


Kotirottien koloon on tullut vähän talven pehmeyttä. Sohvaa on kulutettu taas urakalla, kun ekaluokkalainen oli siirtynyt sinne nukkumaan yöllä. Kolmevee hipsi meidän sänkyyn ja minä vaihdoin ekaluokkalaisen huoneeseen. Siellä kello tikitti niin kovaa, että lähti järki. Ei ihme, että pitää mennä keskellä yötä sohvalle. Kello sai lähdöt, mutta maman unet jäi taas vajaiksi. Pitäisköhän vaihtaa blogin nimeksi joku "Nukkumisjärjestelyt", kun täällä ei paljoa muusta puhuta ;D Vieläkö jaksatte lukea?

Minä itseasiassa kaipaisin luettavaa. Toiveena olis kauniit kuvat, aidot tekstit ja hyvä meno. Onko blogiehdotuksia?

Sannis


maanantai 17. lokakuuta 2016

Ikea


Mä olen viime aikoina (kuukausina.. ehkä jopa vuosina) ollut jotenkin kyllästynyt Ikeaan. I know, I know.. miten voi edes olla mahdollista?! No, en tiedä, mutta niin vain pääsi käymään. Ollaan tehty useampi Espoon ja Tampereen reissu ilman pakollista tiskiharjojen ja servettien ostokierrosta, mutta nyt tuli semmonen fiilis, että Ikealle on annettava uusi mahdollisuus.

Lauantai-aamuna oli jotenkin takki ihan tyhjä arkiviikosta ja kummallisen itkuherkkä fiilis. Vilkaisu kalenteriin selvitti asian. Kohtukuolemien muistopäivä. Ihme hommaa.. Aina se alitajunta tietää nämä tietyt päivät ja ajat. Tuli kummityttö-ikävä ja isosisko-ikävä, joten exempore pakattiin termari, juustokakun puolikas ja tytöt autoon ja suunnattiin nokka kohti Mansesteria.

Treffattiin siskon perhe Ikeassa ja saatiin toki kotiinviemisiä, vaikkei mitään erityistä ollut lähtiessä mielessä. Tiskiharjojen ja servettien lisäksi tiensä Vaasaan löysi esim. Sinnerlig-purkki ja Eukalyptuksen oksat. Joulujuttuja ei vielä ollut esillä. Harmi. Mutta Ikea Family-kortin sai ladata puhelimeen jos kortti oli unohtunut kotiin (No tietenkin oli!) ja lapset söi ilmaiseksi lihapullat. Hyvä Ikea!

:)
Sannis

lauantai 15. lokakuuta 2016

Mango-juustokakku


MANGO-JUUSTOKAKKU

Pohja:
200g Digestive-keksejä
75g voita tai margariinia

Täyte:
4 liivatelehteä tai vastaava määrä jauhetta
100g maustamatonta tuorejuustoa
100g appelsiinituorejuustoa
1dl sokeria
3tl vanilliinisokeria
2-3dl kuohukermaa

Kuorrutus:
2prk Piltti mangososetta
2 liivatelehteä (tai vastaava määrä jauhetta)

Murskaa Digestive-keksit, sulata voi ja sekoita keskenään. Laita leivinpaperi irtopohjavuokaan ja painele keksi-voiseos vuokaan. Sekoita täytteen ainekset keskenään (kerma vispattuna) ja levitä pohjan päälle. Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään ja kaada päällimmäiseksi vuokaan. Hyydytä jääkaapissa vähintään neljä tuntia, mieluiten yön yli.

Tällä ohjeella tulee semmoseen 26 senttiseen vuokaan matala kakku. Ite tykkään korkeammasta ja teen mieluiten tuplana. Kuorrutteen määrää ei tarvi silloin ehkä ihan tuplata vaan riittää 1,5-kertainen määrä. Tämän juustokakku on ihanan pehmeä ja makea. Jos makeutta on liikaa, voi toki sokerin määrää vähentää.

Kuvan kakku oli matkaeväänä Tampereelle ja vaikka kuinka koitin tällätä nättiä oksaa viereen, ei se saanut kertisveitsellä leikattua kakkuviipaletta siistiksi millään. Yritys hyvä kymppi kuiteskin :D

Niin, ja siis ohje perustuu tai ei perustu yhteen ohjeeseen, jonka löysin jostain blogista tai jostain muualta netistä. Hä?!

Makeaa sunnuntaita :)
Sannis

InstaLife


Arkiviikko meni taas lentäen. Pari aamua oli ihan loistavia. Kaikki sujui hyvin ja varsinkin eilen aamulla nauraa käkätettiin tyttöjen kanssa kaikille kommelluksille. Jos ekaluokkalainen tulee kyydissä kouluun, ollaan useimmiten liikkeellä siihen aikaan, kun typyn toiseen kouluun menevä kaveri odottaa bussipysäkillä. Meidän jutuksi on muodostunut avata kaikki ikkunat, vilkuttaa ja huutaa täysillä moikat Lotalle. Tyttöjen mielestä se on aina yhtä hauskaa ja itekin siinä tulee aina hyvälle mielelle.

**********

Useamman viikon yövalvominen alkaa tuntua. Ei hajuakaan, mikä meidän tyttöjä vaivaa, mutta yöt on ihan sekalaisia ja välillä väsy saa otteen. Huomaan, että oon viime aikoina unohdellut muutamia asioita, koska aivot ei pysy mukana. Oon koittanut ottaa annoksen raitista ilmaa joka päivä, tehdä liikkuvuustreenejä ja mennä ajoissa nukkumaan.

**********

Oon aina tiennyt, että oon jotenkin erilainen, kuin muut. No joo, kaikkihan me ollaan, mutta siis.. jotenkin muhun asiat ja kokemukset tuntuu vaikuttavan vähän toisella lailla, kuin muihin ja usein löydät itseni miettimästä, että keskityn ihan erilaisiin asioihin, kuin moni muu. Ennen pidin itseäni aina huonompana sen takia. Mietin, miksi en kiinnostu telkkariohjelmista, julkkiksista tai ulkonäköhörhötyksistä. Ihmettelin, miksi tunnen itseni aina vähän ulkopuoliseksi missä tahansa porukassa ja pohdin, miksi en kestä uutisia. Nykyään oon jotenkin hyväksynyt rajoitteeni ja tunnen itseni paremmin.

***********
Yhtenä unettomana yönä tuli mieleen, että meidän boss ansaitsee pienen brunssin ennen äitiyslomalle lähtöä ja se meillä oli eilen. Mietin siinä tohinassa, että on kyllä harvinaista, että niin monta hyvää tyyppiä on osunut samaan työpaikkaan. Vähän enemmänhän se tosin taitaa meille suurimmalle osalle olla, kuin vain duuni. Luulen, että fiksataan tästä lähtien brunsseja vähän useamminkin.

**********

Viime aikoina elämä on muistuttanut siitä, että terveys ei ole kaikille aina itsestään selvää. Automaattisesti somemaailma on jäänyt vähän vähemmälle ja ollaan oltu enemmän puistoissa leikkimässä piilosta lasten kanssa. Kun tulee vastaan tilanne tai asia johon en voi vaikuttaa vaikka haluaisin, huomaan, että kompensoin sitä suunnittelemalla jotain muuta. Nyt en tiedä, järjestäiskö Halloweenia, joulua vai tulevaa reissua.

**********

Tänään tuntuu siltä, että osaa olla kiitollinen siitä, mitä on saanut. Hyvä tunne!

Mukavaa lauantaita! 
Sannis

torstai 13. lokakuuta 2016

Sit kuiteskin


Eilen ehdittiin kaivaa vähän kausitavaralaatikoita. Kollattiin esille kynttilöitä, käpyjä, paperitähtiä ja havuja. Mukamas niinku syksylookia kotiin, mutta hei, who am I kidding?! Joulua varten nää on. Justhan viime postauksessa sanoin, ettei joulu vielä oo mielessä, mutta näyttää nyt sit kuitenkin olevan. Tänä vuonna meidän joulu Suomessa jää vähän kesken, joten siksi varmaan tuli kiire. Ei kuiteskaan tonttuja ihan vielä :D

Tytöt piti mulle huikean muotinäytöksen laatikoista löytyneillä naamiaisasuilla ja lähtihän ne maman duunissakin käymään yhdistetyissä joulu/halloween/prinsessa-asuissa. Siinä vaan keijumekot ja tonttulakit vilkkui, kun lähdettiin matkaan. Luulen, että kolmevee tulee käyttämään tonttulakkipipoa seuraavat kaksi kuukautta.

Torstai. Passaa!
Sannis

maanantai 10. lokakuuta 2016

Fiilis


Nyt alkaa olla aamut ja illat jo ihan oikeasti pimeitä. Huikean aurinkoinen ja värikäs syksy meillä onkin ollut tänä vuonna, mutta nyt alkaa olla ilmassa talven tuntua. Nurmikot on tänä aamuna kuurassa ja keli on tosi viileä. Ekaluokkalainen halusi laittaa koulun ulkoilupäivään toppatakin ja mulle se sopi. Sillä se veti koko eilisenkin päivän eikä tullut kuuma.

Kotona alkaa pikkuhiljaa valot ja kynttilät syttyä. Talven tulo saa aina kaipaamaan vähän lisää lämpöä ja kodikkuutta. Harjoittelin tekemään amppelin makramee-tekniikalla ja aika kivasti tuli pehmeyttä olkkariin, kun telkkariseinällä roikkuu kultaköynnös. Tähän aikaan yleensä joulujutut hiukoo jo kovasti, mutta nyt en jostain syystä niin innostu vielä. En taida malttaa ihan vielä päästää syksystä irti.

Kivaa viikkoa! Stay warm!
Sannis

lauantai 8. lokakuuta 2016

What's up saturday?


Siis niin outo päivä täällä tänään. Herättiin kolmeveen kanssa neljältä aamuyöllä ja sitä pelotti. Typy tuli meidän sänkyyn ja siinähän nyt ei sitten jostain syystä kenelläkään tullut enää uni. Ollaan ihan aikuisten oikeesti siis noustu lauantai-aamuna sängystä klo 4.30. Lojuttiin sohvalla puoli kuuteen, jolloin koululainen nousi ihmettelemään, mitä kello on. Seiskalta syötiin aamupala ja kasilta oltiin Minimanin pihassa valmiina ostamaan minille lapasia. Ärsyttää, kun ollaan annettu typyn käyttää tavallisia sormikkaita, koska kaikki omat puuvillalapaset on löytäneet tiensä paikkaan nimeltä hukka. Nyt on sitte kädet taas niin huonossa kunnossa, että oikeesti varmaan sen takia heräilee pitkin öitä. Ei sitä ihminen opi edes melkein 36-vuotiaana, että pitää vaan jaksaa nostaa se laiska pyllynsä sohvasta ja lähteä hanskaostoksille heti eikä viidestoista päivä.

Uusille lukijoille siis tiedoksi, että kolmevee on atoopikko pahimmasta päästä. Ekat vuodet oli aika järkkyä menoa, mutta kun kolme vuotta tuli täyteen, alkoi homma edes vähän helpottaa. Hyvin heikoilla jäillä ollaan kuitenkin koko ajan ja pitäis pitää tarkkaan huolta, että pesuaineet on oikeita, rasvat on just niitä tiettyjä ja vaatteet oikeaa matskua.

Kaikki muut on päivähuililla. Itekin tempasin pienet tirsat ja jotenkin sitä on nyt ihan toisen asialla. Ei oikein tiedä mihin seuraavaksi alkais. Aikataulutkin on sen verran sekaisin ettei oo hajuakaan oisko lounas- vai ehkä välipala-aika. Ekaluokkalainen jo kiukutteli, kun en luvannut kaveria kylään, koska puolet porukasta vetää teppo tirsaa. On niin tottunut siihen, että meille saa aina tulla. Itekin oli kuitenkin sen verran väsynyt, ettei jaksanut lähteä kaverille. Jotenkin siinä takutessa tuli mieleen, että mihin ihmeeseen tää aika on oikein mennyt. Yhtäkkiä mä olen äiti. Ja siis nimeomaan jo koululaisen äiti. Justhan mä ite urputin mutsin kanssa jostain diskoon menemisistä. How weird is that?

Mitäs teidän lauantaihin kuuluu?
Sannis

perjantai 7. lokakuuta 2016

Kiristystä


Sokerittomat lätyt


2 munaa
4,5dl rasvatonta maitoa
1,5dl ruisjauhoja + 1dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
4rkl sulatettua voita

Niin. Että miksi käyttää sokeria, kun voi tehdä ilmankin? Toki herkkupäivänä mansikkahilloa ja kermavaahtoa lättyjen päälle, mutta nämä menee joskus ihan perustorstai-iltanakin, kun päällä on hedelmiä ja marjoja. Tiesittehän muuten, että kun omenaa paistaa pannulla ja ripottelee päälle kanelia, tulee ihan sairaan hyvää?

Kolmevee pyysi eilen "proteenilättyjä" iltapaksi ja näillä lätyillä mä kiristin sen nukkumaan koko yön. Aiemminkin jo jossain postauksessa mainitsin, että meidän yöt on olleet tosi outoja viime aikoina. Tytöt huutelee vuorotellen, että uni ei tuu ja mamalla on lanttu ihan jumissa. Toissayönä vedettiin pohjanoteeraus, kun eka herätys oli yhden paikkeilla ja sen jälkeen ei juuri uni enää ehtinytkään mun silmään. Eilen sitten lättyjen päätteeksi sovittiin, että se unihan muuten sitten tulee tällä kertaa. Ja niin se tuli. Ei ainuttakaan "Äitiiii" -huutoa koko yönä. Nukuin reilu 7h putkeen ja työtkin alkaa vasta vähän myöhemmin. Hel-mi.

Pitäisköhän tehdä lättyjä myös aamupalaksi?! ;D

Have a good Friday!
Ja EasyFit Vaasa Huom! Let's do some Spinning today (16.45)!
Sannis

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Who am I?

Life 2.0 on ollut olemassa nyt reilun kuukauden. Onko siellä joku, joka on täällä ekaa tai tokaa kertaa? Tuli mieleen, että voishan sitä kertoa kirjoittajasta pari tiukkaa faktaa :)


Kirjoittaja olen siis minä. Pian 36-vuotias äiti, vaimo, tytär ja sisko. Angstinen ylisuorittaja, kontrollifriikki, krooninen stressaaja ja yliherkkä. Toisaalta taas kuitenkin hauska, nauravainen, ymmärtäväinen, huumorintajuinen, avoin, tietyissä asioissa kovinkin rento ja ehdoton elävän elämän tilannekomiikka-fani.

Asun Vaasassa synnyinseuduillani ja elämä on hyvinkin onnekasta ja onnellista. Parasta on kaksi kaunista tytärtä ja aviomies. Niiden lisäksi tärkeintä on oma koti, läheiset ihmiset, pienet onnelliset hetket ja työ ryhmäliikunnan parissa. Vaikeinta elämässä on kantaa mukana rakkautta ja ikävää pientä poikaa kohtaan, joka kulki äitinsä sydämen alla täydet 40 viikkoa, mutta joka ei koskaan saanut tulla kotiin.

Koen elämän hyvin vahvasti. Hyvät päivät on todellakin hyviä ja silloin mennään pää pilvissä. Huonoina päivinä tuuletetaan blogissa, koska tuntuu että maailma loppuu ihan just. Pääsen korkeuksista pohjamutiin ja sieltä takaisin ylös valonnopeudella ja blogissa kärjistän tunteita ja tilanteita vielä entisestään. Kirjoitan avoimesti ja totuudenmukaisesti. Omin laji on itseironia ja arjen tragikomiikka, mutta julkaisen paljon myös kevyttä hömppää. Etsin sisäistä rauhaa ja opettelen olemaan tyytyväinen itseeni. En tiedä uusimmista tv-ohjelmista mitään enkä tunnista moniakaan nyt suosituimmista artisteista tai näyttelijöistä. Valitsen omat juttuni maailman miljoonista asioista ja keskityn niihin täysillä. Olen vaihtelevasti materialisti ja minimalisti ja haluan opettaa lapsilleni, että vähemmälläkin voi tulla onnelliseksi. Perheen kanssa harrastetaan matkailua lähellä ja kauempana ja diggaillaan useimmiten pienempiä ympyröitä.

Life 2.0 on sillisalaatti ruuanlaittoa, sisustusta, matkustamista, jumppaa, arkea ja kaikkea, mitä reilu kolmikymppisen äidin elämään kuuluu. Blogi on oma päiväkirjani, aarteeni ja inspiraatiomuistioni, johon kirjaan omia fiiliksiä ja meidän perheen elämää, mutta teen sitä ehdottomasti myös lukijoille. Kommentit tekee aina yhtä onnelliseksi ja lämmittää tietää, että joku jaksaa lukea. Valokuvaamisessa ja kuvan käsittelyssä olen amatööri, mutta kauniit asiat ja niiden ikuistaminen kuvaan kiinnostaa todella paljon, joten opettelen pikkuhiljaa.

Tervetuloa!
Sannis

tiistai 4. lokakuuta 2016

Se tunne

Tiedätkö sen tunteen, kun kahden migreenihuuruisen päivän jälkeen otat ekaluokkalaisen kanssa aamulla ennen töitä ja koulua yhteen niin kovaa, että huuto kuuluu varmaan seuraavaan kortteliin? Varmaan tiedät myös sen tunteen, kuinka tekis mieli mennä peiton alle suurinpiirtein viikoksi. Sen sijaan pakkaat lapset autoon, ajat koulun ja päiväkodin kautta duuniin ja tuijotat kolme minuuttia tyhjyyteen. Sen jälkeen keität kahvia ja alat vääntää duunia normimeiningillä.

Hoooooohhhoijakkaa! Aina vaan vasemman silmän ympärillä leijuu musta pilvi. Särkiskö vaiko eikö.. tuntuu ettei oikein osaa päättää. Sen verran tykyttää, että hermo on huonossa kunnossa ja valot ressaa suunnattomasti. Migreeni on kyllä jonkun tosi vitsikkään tyypin keksintö. Naurattais jos ei ärsyttäis niin paljon. 

Niin. Piti ny vaan päästä sanomaan. Tämmöseen postaukseen ei oikein mitään kuviakaan oo, paitsi tällä kertaa löysin aika sopivan. Ei siinä sitä mun tappelukaveria oo, mutta sunnuntaina puistossa pyysin mister A:ta ottamaan musta ja kolmeveestä valokuvan. No, siinä me nyt ollaan! Tai ainakin toisen meistä hampaat ja toisen takaraivo.

Niin, että miten meni noin niinku omasta mielestä?
:D


Sannis

maanantai 3. lokakuuta 2016

Makramee


Loftet-reissulla harjoiteltiin tekemään Makramee-solmu ja tilasin kotiin pari vyyhtiä Paula-punoskudetta. Lauantaina hain postipaketin ja aloin vääntää. Meni kolme (vai neljä?) tuntia ja tulin siihen tulokseen, että lopputulos oli ihan jäätävän ruma. Purin koko homman ja aloitin alusta. Tossa mun tekeleessä on 24 viiden metrin mittaista kudetta.

Käytin vain yhtä solmua, koska en jaksanut opetella muunlaisia. Ihan vaihtelevaa sillä yhdelläkin sai aikaiseksi. Näkisin ihan selkeästi isoja puuhelmiä ton harmaan kanssa. Tämä perussolmu on muuten sen verran helppo, että ekaluokkalainenkin oppi sen tosta noin vain. Kannattaa laittaa googleen hakuun "makramee solmu" tai "macrame knot", niin johan löytyy.

En mä tästä nyt sit loppuviimein ihan yhtä paljoa innostunut, kuin himmeleistä viime vuonna. Ajattelin kuitenkin kokeilla tehdä ainakin vielä toisen vähän harvemmilla solmuilla. Toki nyt on migreeni, joten ei voi tehdä yhtään mitään. Prkl! Sunnuntai-ilta meni sängyn pohjalla. Nyt on jo vähän parempi ja pystyy olla koneella hetken, mutta edelleen toinen puoli kasvoista on puolihalvaantunut ja odottelen tässä meneekö huonompaan vai parempaan suuntaan. Ei ookaan migreeni mua pitkään aikaan muistanut, onneksi. Olis pitänyt siinä vaiheessa tietää, kun vedin luokkakokouksesta jäänyttä suklaalevyä kahta palaa kerralla kiduksiin ja sen jälkeen etsin pakkasesta pullaa, että vanha ystävä se siellä tekee tuloaan. Typerä vaiva!

Ootteko te kokeilleet tehdä makrameeta? Niin, tai onko migreeni?
Sannis

P.S. Olihan meidän viikonlopussa muutakin. Esim. metsäretki, tortilladinnerit, ihania ystäviä, leikkipuistoilua ja jumppaa <3