What's up saturday?

Siis niin outo päivä täällä tänään. Herättiin kolmeveen kanssa neljältä aamuyöllä ja sitä pelotti. Typy tuli meidän sänkyyn ja siinähän nyt ei sitten jostain syystä kenelläkään tullut enää uni. Ollaan ihan aikuisten oikeesti siis noustu lauantai-aamuna sängystä klo 4.30. Lojuttiin sohvalla puoli kuuteen, jolloin koululainen nousi ihmettelemään, mitä kello on. Seiskalta syötiin aamupala ja kasilta oltiin Minimanin pihassa valmiina ostamaan minille lapasia. Ärsyttää, kun ollaan annettu typyn käyttää tavallisia sormikkaita, koska kaikki omat puuvillalapaset on löytäneet tiensä paikkaan nimeltä hukka. Nyt on sitte kädet taas niin huonossa kunnossa, että oikeesti varmaan sen takia heräilee pitkin öitä. Ei sitä ihminen opi edes melkein 36-vuotiaana, että pitää vaan jaksaa nostaa se laiska pyllynsä sohvasta ja lähteä hanskaostoksille heti eikä viidestoista päivä.

Uusille lukijoille siis tiedoksi, että kolmevee on atoopikko pahimmasta päästä. Ekat vuodet oli aika järkkyä menoa, mutta kun kolme vuotta tuli täyteen, alkoi homma edes vähän helpottaa. Hyvin heikoilla jäillä ollaan kuitenkin koko ajan ja pitäis pitää tarkkaan huolta, että pesuaineet on oikeita, rasvat on just niitä tiettyjä ja vaatteet oikeaa matskua.

Kaikki muut on päivähuililla. Itekin tempasin pienet tirsat ja jotenkin sitä on nyt ihan toisen asialla. Ei oikein tiedä mihin seuraavaksi alkais. Aikataulutkin on sen verran sekaisin ettei oo hajuakaan oisko lounas- vai ehkä välipala-aika. Ekaluokkalainen jo kiukutteli, kun en luvannut kaveria kylään, koska puolet porukasta vetää teppo tirsaa. On niin tottunut siihen, että meille saa aina tulla. Itekin oli kuitenkin sen verran väsynyt, ettei jaksanut lähteä kaverille. Jotenkin siinä takutessa tuli mieleen, että mihin ihmeeseen tää aika on oikein mennyt. Yhtäkkiä mä olen äiti. Ja siis nimeomaan jo koululaisen äiti. Justhan mä ite urputin mutsin kanssa jostain diskoon menemisistä. How weird is that?

Mitäs teidän lauantaihin kuuluu?

Sannis