lauantai 15. lokakuuta 2016

InstaLife


Arkiviikko meni taas lentäen. Pari aamua oli ihan loistavia. Kaikki sujui hyvin ja varsinkin eilen aamulla nauraa käkätettiin tyttöjen kanssa kaikille kommelluksille. Jos ekaluokkalainen tulee kyydissä kouluun, ollaan useimmiten liikkeellä siihen aikaan, kun typyn toiseen kouluun menevä kaveri odottaa bussipysäkillä. Meidän jutuksi on muodostunut avata kaikki ikkunat, vilkuttaa ja huutaa täysillä moikat Lotalle. Tyttöjen mielestä se on aina yhtä hauskaa ja itekin siinä tulee aina hyvälle mielelle.

**********

Useamman viikon yövalvominen alkaa tuntua. Ei hajuakaan, mikä meidän tyttöjä vaivaa, mutta yöt on ihan sekalaisia ja välillä väsy saa otteen. Huomaan, että oon viime aikoina unohdellut muutamia asioita, koska aivot ei pysy mukana. Oon koittanut ottaa annoksen raitista ilmaa joka päivä, tehdä liikkuvuustreenejä ja mennä ajoissa nukkumaan.

**********

Oon aina tiennyt, että oon jotenkin erilainen, kuin muut. No joo, kaikkihan me ollaan, mutta siis.. jotenkin muhun asiat ja kokemukset tuntuu vaikuttavan vähän toisella lailla, kuin muihin ja usein löydät itseni miettimästä, että keskityn ihan erilaisiin asioihin, kuin moni muu. Ennen pidin itseäni aina huonompana sen takia. Mietin, miksi en kiinnostu telkkariohjelmista, julkkiksista tai ulkonäköhörhötyksistä. Ihmettelin, miksi tunnen itseni aina vähän ulkopuoliseksi missä tahansa porukassa ja pohdin, miksi en kestä uutisia. Nykyään oon jotenkin hyväksynyt rajoitteeni ja tunnen itseni paremmin.

***********
Yhtenä unettomana yönä tuli mieleen, että meidän boss ansaitsee pienen brunssin ennen äitiyslomalle lähtöä ja se meillä oli eilen. Mietin siinä tohinassa, että on kyllä harvinaista, että niin monta hyvää tyyppiä on osunut samaan työpaikkaan. Vähän enemmänhän se tosin taitaa meille suurimmalle osalle olla, kuin vain duuni. Luulen, että fiksataan tästä lähtien brunsseja vähän useamminkin.

**********

Viime aikoina elämä on muistuttanut siitä, että terveys ei ole kaikille aina itsestään selvää. Automaattisesti somemaailma on jäänyt vähän vähemmälle ja ollaan oltu enemmän puistoissa leikkimässä piilosta lasten kanssa. Kun tulee vastaan tilanne tai asia johon en voi vaikuttaa vaikka haluaisin, huomaan, että kompensoin sitä suunnittelemalla jotain muuta. Nyt en tiedä, järjestäiskö Halloweenia, joulua vai tulevaa reissua.

**********

Tänään tuntuu siltä, että osaa olla kiitollinen siitä, mitä on saanut. Hyvä tunne!

Mukavaa lauantaita! 
Sannis

3 kommenttia:

  1. Toiseen kouluun menevä kaveri bussipysäkillä? Ruotsinkielinen vai miksi? Uteliaisuus heräsi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamu käy Steiner-koulussa ja siksi tarttee mennä bussilla kauemmas :)

      Poista
    2. Jaa no sitten. :) Harkittiin kielikylpyä, mutta kuulin, että sinne pitää vanhempien itse kuskata, joten se sitten jää. :( Päiväkoti vielä menee, mutta jos pitää kouluunkin kuskata edestakas joka päivä, niin ei todellakaan onnistu. Lapset on tuossakin niin eriarvoisessa asemassa, että missä kielikylpypäiväkoteja ja -kouluja sijaitsee ja kuka pystyy hoitamaan kuskaamisen. =(

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3