tiistai 30. kesäkuuta 2020

Kesäloma



Kesälomasta puolet on nyt vietetty. Liian nopeasti menee. Sää muuttui viileämmäksi just, kun alettiin nauttia uimisesta ja rantaelämästä. Tilasin hellevaatteitakin, kun huomasin, että eihän mulla taaskaan oo yhtään mitään. Ne tuli eilen ja ihmeiden ihme, siellä oli sopivat shortsit ja pari mekkoakin. Nyt on vähän hölmistynyt olo, että mitäs sitte seuraavaksi :D Vaatteet pidin, koska eiköhän niitä helteitä vielä tule tänä kesänä.. Olihan tämä nyt tosi harvinainen ilmiö kesäkuuhun. Ihan hyvä, että viilenee hetkeksi. Pari vimppaa yötä oli meilläkin jo kuuma, vaikka ilmalämpöpumppu viilentää tehokkaasti päivän aikana. Pumppu on meidän makkarissa, joten ei viittitä pitää sitä päällä yöllä ja lämpötila ehtii nousta yllättävän nopsasti.

Eilen oli vähän vaikea päivä. Migreeni teki olemisen ärsyttäväksi ja maailman murheet tuntui hemmetin suurilta. Tänään onneksi tuntuu paremmalta. Tytöt ja yökylässä oleva kaveri nukkuu ja kun heräävät, ollaan luvattu viedä koko kööri shoppailemaan. Ovat säästäneet rahaa ja nyt olis kuulemma käyttökohteita. Tigeria ja Jungle Juice Baria on siis ainakin luvassa. Ite haluaisin HenkkaMaukan asustealeja katselemaan. En oo yhtään mikään shoppailijatyyppi, mutta jotain nyt tekis mieli vähän hypistellä.

Ollaan koitettu ottaa iisisti nämä pari viikkoa. Nauroinkin, että ollaan menty "joka toisen päivän taktiikalla". About joka toinen päivä ollaan tehty vähän enemmän jotain ja joka toinen päivä ollaan sitten huilailtu pienemmissä ympyröissä. Vähän noina kotipäivinä meinaa mulle hiipiä ajatus, että onko tässä nyt saatu mitään aikaiseksi, mutta kun sitä just.. että ei aina tarvis niin kauheesti. Opettelua, opettelua..

Saas nähdä saadaanko tänään sade niskaan. Eilen tuli pariin otteeseen oikein kunnon kuuro ja olikin aika kiva tässä terassilla hengailla. Ollaan kirjattu ylös muutamia ideoita loman loppupuoliskolle; Aava Kertun Kotitila, Kristiinankaupunki, Pori uudelleen, Ikea, Miljoonativoli. Epop Park Lapualla. Saa nähdä moniko toteutuu.

Mukavaa tätä viikkoa!
Sannis

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Päiväretket


Loman ekalla viikolla käytiin Särkänniemessä. Juhannusviikonlopun sunnuntai-aamuna pakattiin kamppeet autoon ja otettiin suunta kohti Mansesteria. Vähän mietittiin, voiko nyt lähteä, koska Koronahommat ja esim. Helsinkiin ei nyt viittitä suunnata, mutta päätettiin loppuviimein mennä, että päästään näkemään Espoon kamuja.

Tosi kiva päivä vietettiin yhdessä ja aika meni hitsin nopeesti. Rahanmenosta olin tietysti kauhuissani niinkuin aina, mutta koitin sen nyt sulkea johonkin taka-alalle. Rannekkeet, sisäänpääsyt, pysäköinti ja ylihintainen pizzabuffa, joka oli typistynyt hyvin pieneksi hintaansa nähden teki kyllä aikamoisen lovin meidän lomakassaan, mutta kai se on oltava noin jäätävän hintaista, että tommoset kesäpaikat pysyy pystyssä.

Ei olla käyty Särkänniemessä kesäaikaan melkein kymmeneen vuoteen ja oli kyllä ihan hauskaa itekin päästä tukkijokeen. Mihinkään laitteisiin en yleensä suostu, mutta tänä kesänä sisäänpääsyyn sisältyi yksi laitelippu ja tottakai se piti käyttää tukkijokeen. Luulen, että oltais menty ehkä uudelleenkin jos jono ei olis ollut niin pitkä. Se olikin ainut jono, joka oli pitkä. Muissa laitteissa lapset pystyi venkslata monta kertaa peräkkäin, kun ei jonoja juurikaan ollut ja samaan laitteeseen pääsi juoksemaan heti uudelleen edellisen ajon päätyttyä. Puistoon piti varata aika ja porukkaa otettiin vähemmän kerralla sisään. Sopi meille perfect!

Tytöt paljastui aikamoisiksi hurjapäiksi yhtäkkiä. Laitteet, joiden pelkkä katsominen sai mun vatsan vellomaan, oli niiden suosikkeja. Ykstoistavee odotti myös Koiramäkeen pääsyä, mutta en ollut hoksannut, että se suljetaan ennen huvipuistoa ja ykskaks tuli kuulutus, että Koiramäki on siltä päivältä kiinni. Voi morjens! Mulla meinas melkein itku päästä harmituksesta.. että miksi ihmeessä en ollut tarkistanut aukioloaikoja, mutta ykstoistavee kuittas olankohautuksella ja varmisti, että ollaanhan kuitenkin menossa Aava Kertun kotitilalle tänä kesänä eläimiä katsomaan. Ollaan me.

Aika meni kyllä yllättävän nopsasti ja yhtäkkiä olikin sulkemisaika. Reilu kuusi tuntia oli huvipuistoilua takana ja luulen, että oltais varmaan kaikki jaksettu vielä hetki. Ehkä loppuviimein ihan hyvä, että kotiin piti lähteä about ihmisten ajoissa. Matka oli kuitenkin pitkä ja yöhönhän se meni ennenkuin päästiin laittamaan päät tyynyyn.

Oli meillä kuulkaa mukava Särkänniemi-päivä! Ja niin ihana oli nähdä ystäviä pitkän tauon jälkeen. Yleensä heitetään Espoon keikka säännöllisin väliajoin, mutta tänä keväänä se nyt jäi sattuneesta syystä väliin. Eihän tossa nyt paljoa ehtinyt kuulumisia vaihtaa, mutta kuiteskin vähän ehdittiin olla yhdessä. Puhuttiin jos espoolaiset tekis lenkin Vaasaan päin vielä tässä kesän aikana. Saas nähdä.


Loman tokalla viikolla alkoi olla oikeasti KUUMA. Mietittiin, mihin sitä lähtisi uimaan ja tytöt pyyteli päiväretkeä. Ykstoistavee ehdotti Oulua, mutta se tuntui ehkä vähän liian pitkältä. Minä ehdotin Porin Reposaarta. Pitkä matkahan sinnekin oli, yli kaksi tuntia, mutta ei oltu koskaan käyty ja ehdotus sopi kaikille.

Parkkeerattiin auto Reposaaren takarannan parkkikselle ja siitä, kun lähdettiin katselemaan kallioita, meinas mulla tulla itku TAAS :D Jotenkin se näkymä, joka aukesi oli niin huikea. Aurinko paistoi, meri välkehti, kalliot oli upeat ja kaikki kasvillisuus näytti siltä ettei olla Suomessa ollenkaan. Kiviä pitkin kun käveltiin kallioita kohti, tytötkin mietti, että ihan kuin oltaisiin Kroatiassa.

Olin tehnyt kotona vähän paremmat eväät ja syötiin ne lounaaksi kallioilla istuskellen. Kun mini meinasi paahtua kuumuuteen, siirrettiin leiri viereiselle uimarannalle. Uitiin hyvä tovi, jopa me aikuiset. Jos sää olisi ollut vähän viileämpi, oltais varmasti lähdetty vähän kävelylle Reposaaren puutalokortteleihin, mutta nyt tyydyttiin tsiigailemaan ympärillemme ilmastoidusta autosta ja dinnerille ajettiin Merikarvialle. The Merry Monkia kehuttiin netissä paljon ja kiva paikka se olikin kesäisessä venesatamassa. Syötiin haukiburgerit ja jatkettiin sen jälkeen kotiin päin. 

Ootteko te muut tehneet päiväretkiä?
Mun mielestä päiväretket on ihania, kun pääsee aina illalla omaan sänkyyn yöksi.

Terkuin,
Sannis

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Pellava


Kesäloma on kohta puolessa välissä. Koska tää taas ehti tapahtua? Aika menee ihan hullua vauhtia niin ettei meinaa pysyä mukana.

Sää on nyt tosi helteinen ja se rajoittaa aina näitä meidän puuhia. Ykstoistavee haluais kotieläintilalle ja Miljoonativoliin, mutta mä en pysty näin kuumalla. Eikä kyllä mister A ja minikään. Ykstoistavee ite ehkä just ja just pystyis. Tähän asti oon pärjännyt ihan ookoo, mutta eilen oli jo too much ja kun mittari nousi kolmeenkymppiin, alkoi mulla vihloa päätä ihan kunnolla. Plääh! Onneksi tänään ei oo tuntemuksia ainakaan vielä. Toki mini lähti eilen naapuriin yökylään ja klo 3.50 tuli mulle viesti "Huomenta". Oli kuulemma niin kuuma ettei uni enää tullut ja typy hipsutteli kotiin. Nyt se nukkuu tyytyväisenä omassa ilmalämpöpumpun viilentämässä sängyssään, mutta ite en tokikaan saanut enää unta. Eli saapa nähdä, mitä pää sanoo puolikkaiksi jääneistä yöunista. 

Kaikenlaista on puuhasteltu ja silti mietin, että onko tässä saatu oikein mitään aikaan. Juhannus meni mökillä ja ollaan kahviteltu anopin luona. Käytiin päiväseltään Tampereella, Särkänniemessä kieppumassa ystävien kanssa. Samanlainen päiväretki tehtiin Porin Reposaareen uimaan, syömään ja kävelemään kallioilla. Autot on katsastettu ja treenit on hoidettu suunnitellusti. Ykstoistavee on päässyt ratsastamaan ja mini on ollut kalastamassa. Oman pihan allas on ollut tytöillä kovassa käytössä ja mukavaa on se, että sitä ei oo tarvinnut lämmittää ihan älyttömästi. Uinnin jälkeen ei oo ollut kylmä, vaan on saanut istuskella terassilla lämpimässä. Eli onhan tässä saatu aikaan vaikka mitä.

Kun säät viilenee, tehdään ykstoistaveen toiveretket. Mini toivoo, että pääsisi ystävien luo kylään koko perheen kanssa ja sitä on ihan varmasti luvassa kesäloman vimpoillekin viikoille. Mister A toivoo, että ehtii tehdä autoihin ne pienet huollot, joista katsastusmies huomautti. Mulla alkaa mieli vähän rauhoittua. Vielä on jonkin verran hötkyilyä ilmassa, mutta yritän ottaa iisisti ja opetella menemään vähän enemmän semmosella "go with the flow" - meiningillä. Pari juttua mullakin on takataskussa, jotka toivoisin tänä kesänä näkeväni ja ehkäpä ne toteutuu.

Kodinhoitohuoneen pöydällä on lojunut kahdet housut ties montako viikkoa odottaen korjausta. Otin neulan ja lankaa kauniiseen käteen ja fiksasin molemmat. Nyt on taas syksyksi ehjät lenkkihousut. Istuin myös ompelukoneen ääreen ja se se vasta suuri suoritus olikin. Ompelin kauan haluamani pellavaliinan. Liinojen hinnat ei oo miellyttäneet mun kukkaroa, joten tilasin kangasta ja ompelin itse. Sisälle olin liinan tarkoittanut, mutta pihalle se nyt meni. Pitää ehkä tilata lisää kangasta ja surauttaa toinenkin.

Mukavaa viikonloppua!
Sannis

lauantai 20. kesäkuuta 2020

Juhannusaatto


Eilen kirjoittelin laukalle lähteneistä ajatuksista ja siitä, kuinka oudolta tuntui ettei oltu tyttöjen kanssa, vaikka miellän juhannuksen perinteisesti perhejuhlaksi. Pienen mietintätuokion jälkeen päätettiin, että me ei nyt just tarvita ihan niin paljoa omaa aikaa ja pakattiin kamat kasaan. Otettiin fiuket alle ja pyöräiltiin parikymmentä kilsaa mökille. Mummu ja seiskavee haki meidät soutuveneellä rannasta ja mister A souti meidät perille mökille.

Vietettiin tosi kiva juhannusaatto ihanissa mökkimaisemissa ja -tunnelmissa. Siinä, kun seiskaveen kanssa kiikuin sup-laudalla ja meloin puhallettavalla kanootilla, huomasin yhtäkkiä, että aivot oli vihdoinkin narikassa. En miettinyt, ollaanko tuhlattu liikaa rahaa enkä miettinyt, että pitäiskö nyt reissata johonkin vai olla kotona. Siinä hetkessä oli ihan just passeli.

Tytöt on niin onnellisia mökillä. Tekemistä riittää ja varsinkin kun serkkupojatkin on paikalla, on puuhaa aamusta iltaan. Ykstoistavee vähän möksähtelee välillä, kun me vanhemmat ollaan lähellä. Haluaa vähän huomiota, kun ei sitä oikein enää osaa pyytää eikä enää viitti kiivetä äidin syliin. Kuuluu kai ikään ja selkeästi toki liittyy myös verensokerin laskuun. Äitiinsä tullut :D

Illalla pyöräiltiin kotiin nukkumaan ja nyt tehdään lähtöä uudestaan mökille. Tällä kertaa autolla, niin saadaan tytöt mukaan, kun lähdetään kotiinpäin.

Mukavaa juhannuspäivää!
Sannis

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Keskikesä


Juhannusaaton aamuna oon vähän kahden, tai siis useammankin vaiheilla. Vielä ei oo kevään stressit selkeästikään unohtuneet ja olotila on erikoinen. Tuntuu, että on tosi vaikea rauhoittua, en tiedä ollenkaan mitä haluaisin milloinkin tehdä, aivot vetää ihan ylikierroksilla ja oon ihan hullun väsynyt. Eilen ei meinannut treenikään kulkea ollenkaan. Yöunet on olleet todella katkonaisia ja migreeni on vaivannut muutaman päivänä.

Tytöt lähti eilen mökille serkkupoikiensa, mummun ja papan kanssa enkä oikein nyt osaa olla kuinkaan päin, kun tämmösenä perhejuhlana oon lapseni hylännyt. Nyt vois nauttia siitä, että saa olla ihan rauhassa ja hissukseen, mutta minäpäs mietinkin taas pääni puhki kaikenlaista, vaikka ei ollenkaan kannattais tai olis mitään syytäkään. Oon kyllä niin mestari just tämmösessä liika-ajattelussa. Onko vinkkejä, kuinka päästä siitä eroon?

Eilen olin muutaman tunnin ihan pois pelistä päivällä migreenin takia, mutta kummasti helpotti illaksi niin, että käytiin juomassa kahvit kaupungilla Espresso Housen terassilla ja ex-tempore jatkettiin siitä vielä rantaan terassille kuuntelemaan live-musaa. Onneksi mentiin, vaikka vähän epäilinkin kuinka mun käy. Sää oli mukava, musa hyvää ja Mojitonkin pystyin juoda aiemmasta migreenistä huolimatta. Oli oikeesti kivaa. Ennen kymmentä oltiin jo kotona, joten ulkona hyppäämisen takia ei ainakaan pitäisi väsyttää :)

Nyt. Nyt ryhdistäydyn, oon ihmisten lailla ja työnnän kaikki ihmeajatukset johonkin kauas takaraivoon. Nyt on aika nauttia juhannuksesta ja piste.

Hyvää jussia just sulle <3
Sannis

torstai 18. kesäkuuta 2020

Ruisburgerit


Jos juhannuksen ruokalista mietityttää, niin miten olis ruishampurilaiset? Oon aina jotenkin ajatellut, että ei ne nyt varmaan kovin kummoisia oo eikä oo tullut tehtyä, mutta kun ykstoistavee meille pyöräytti burgerit, niin johan mieli muuttui.

Pihveihin tuli yksinkertaisesti vain jauhelihaa, kananmunaa ja mausteita. Leivät lämmitettiin paahtimessa vähän rapeiksi. Pihvin kaveriksi laitettiin salaattia, tomaattia, juustoa ja ketsuppia. Kyllä maistui kuulkaa ja oli superhyvää treenin jälkeen.

Kandee kokeilla!
Sannis

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Kesähuoneessa


Terassi alkaa olla hyvällä mallilla. Paneelit puuttuu vielä seinistä, mutta nyt pidetään muutama päivä huilia, koska rakentajat tarvii vähän lomaa. Loman ekoina päivinä ollaan siistitty pihaa isolla kädellä ja tilanne on huomattavasti parempi, kuin viime viikon lopulla. Rakennuskamat on siivottu, nurmikot on leikattu, kasvihuone ja mansikkamaa on laitettu siistiksi, hiekkalaatikosta on rikkaruohot nypitty ja kaatopaikalle on viety iso kuorma tavaraa.

Sää on viime päivinä ollut mulle turhan lämmin ja toivon, ettei ihan näin kuumana jatku seuraavina viikkoina. Mä en pidä nykyään enää ollenkaan suorasta auringonpaisteesta ja kun aurinko porottaa oikein kuumasti, yritän aina etsiä varjopaikkaa. Kuumuus väsyttää enkä tykkää yhtään olla väsynyt ja nuutunut. Mulle passelimpi lämpö olis siinä parinkymmenen hujakoilla tai vähän alle. Lähempänä kolmeakymmentä on turhan paljon. Mutta siis, kaikki otetaan toki vastaan ja eletään sen mukaan eikä jäädä murehtimaan. Paitsi ukkosta ja salamoita murehdin kyllä vähän.

Kesähuoneessa on keskellä päivää hullun lämmin, mutta sen verran harmaat katteet blokkaa aurinkoa, että on se himpun viileämpi, kuin suorassa paahteessa. Toivon, että pystyn hommata uudet kalusteet ensi kesäksi. Ehkä kulmasohva ja ehkä jotain vaaleampaa. Nykyiset kalusteet on niin tylsät, mutta ne oli kaikista edullisimmat silloin, kun ostettiin :D Ja siis, oikein hyvin ovat ajaneet asiansa, ei vaan oo kaikista kauneimmat.

Jonkinlaisen sängyn haluaisin terassille myös. Se sais tulla siihen, missä mun kesäpeti aina ennen oli. Siinä on varjoa kaikista pisimpään. Täytyy pitää silmät auki FB-kirppareilla jos tulis joku passeli vastaan. Mister A:n toivelistalla on jonkinlainen riippukeinu tai -tuoli. Saas nähdä nyt, minkälaiseksi sisustus muotoutuu.

Mukavaa keskiviikkoa!
Sannis

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Vartaat


Ykstoistavee teki meille viikonloppuna aikamoisen herkullisia vartaita. Terävänä siinä opastin, että puisia varrastikkuja pitää liottaa etteivät syty palamaan. Vähän kummissaan typy mua katsoi ja syykin selvisi hetken kuluttua, kun itekin tajusin, että eihän näitä vartaita olla laittamassa grilliin. No, tietääpähän nyt sitte ens kerralla, kun tehdään grillivartaita :D

Vartaat on niin kivoja. Niihinhän voi laittaa aivan mitä vain. Lasten suosikkeja on tietysti hedelmäiset versiot. Ja sitten vasta siistiä onkin jos hedelmien mukaan on vahingossa joutunut vaahtokarkki. Grillissä tapaan sujauttaa vartaisiin kanaa, paprikaa ja makkaraa. Kesäkurpitsahan passaa loistavasti kans, ja sipuli. Mitä te laittaisitte?

Sannis

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Etenee


Terassiprojekti on edennyt siihen pisteeseen, että sai laittaa jo vähän kukkia. Vielä on hommaa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..  Tulee siitä kyllä kiva kesähuone. Vähän pitää pähkäillä, kuinka kalusteet laittais ja kaikkihan pitäis nyt tietysti saada uutta, mutta maltti olis kai valttia tässäkin :)

Kesäloma käynnistyi tosi mukavissa merkeissä. Perjantaina käytiin vähän kaupungilla pitsalla ja rantsussa tsiigailemassa auringonlaskua. Eilen oltiin koko päivä kotosalla ja koitettiin saada projekteja eteenpäin. Nyt olis luvassa treenit ja sen jälkeen taas kotona puuhastelua. Ollaan herätty ajoissa. Poikkeuksellisesti myös minillä loppui uni jo ennen seiskaa. Saa nähdä kuinka nopeasti tulee väsy. Lämpö oli ainakin eilen sitä luokaa, että niinku etelässä olis. Ja etelässähän pitää aina ottaa pienet päivähuilit, että jaksaa vielä illan :)

Mukavaa sunnuntaita!
Sannis

torstai 11. kesäkuuta 2020

Miksi


Tänään on viimeinen duunipäivä ennen kesälomaa. Heräsin kolmen jälkeen enkä saanut enää nukuttua. Neljän maissa päätin, että saa pyöriminen riittää, keitin kahvit ja aloitin duunit. Nyt muutaman tunnin jälkeen iso osa päivän puuhista on check eikä pitäis olla hirveetä ressiä enää töissä.

Viime päivät on olleet jotenkin hämäriä. En oikein saa kiinni omasta olosta. Hyvin vaihtelevaa on, kuten koko kevät. Ei niin suurta stressiä enää, mitä aiemmin, mutta jotenkin nyt vaivaa, kun en oikein osaa määritellä tätä fiilistä. Ja I know.. miksi tarviskaan, mutta kun mun vaan tarvii ja niin se menee.

Oon kelaillut mennyttä kevättä ja jostain syystä en pysty taas karistaa itsekritiikkiä. Yritän kertoa itselleni, että hyvin mä vedin. Stressasin, kuin hullu tietyistä asioista ja oikeasti ajattelin, että raja tulee vastaan, koska niin ahdistunut välillä olin. Poikkeustila vaikutti mun lähipiirissäni sellaisellakin tavalla, johon en ollut osannut varautua ja seuraukset vaikeutti asioita entisestään. Tietyistä jutuista taas olin tosi onnellinen ja oli hetkiä, jolloin tunsin oloni todella rauhalliseksi ja rennoksi.

Oon tosi ylpeä, kuinka selvittiin töissä. Meillä oli taustalla niin paljon enemmän duunia, kuin mitä näkyy ulospäin ja saatiin kaikki vedettyä kunnialla maaliin. Tarjottiin paljon enemmän palvelua, kuin monet muut alueen keskukset, venyttiin muutoksiin nopealla aikataululla ja kehitettiin uutta toimintaa vaikeassa tilanteessa. Kaikki tehtiin alimiehityksellä ja silti hommat pelitti.

Kotona kotikoulu sujui ilman ongelmia. Vapaapäivät oli ihanan rauhallisia ja olin onnellinen siitä, että yhtäkkiä vaihtoehdot väheni kaiken suhteen. Nautin retkistä ja ajatuksesta, että mun ei oo pakko ehtiä ihan niin paljoa. Olin salaa onnellinen, että kaikki matkustaminen oli kiellettyä, koska silloin mun ei "tarvinnut" haluta mihinkään.

Jostain kumman syystä takaraivossa kuitenkin paukuttaa ajatus siitä, että miksi en jaksanut paremmin? Miksi stressasin niin paljon? Miksi kerroin sen välillä ääneen ja miksi välillä valitin, että on raskasta? Miksen ollut auringonpaistetta ja linnunlaulua kaiken aikaa? Poikkeustilan alussa puhuttiin paljon siitä, että nyt pitää ottaa pysähtymisestä kaikki irti ja nauttia hetkestä. Oli mulla hetkiä, joista nautin hyvinkin paljon, mutta miten nyt kuitenkin tuntuu, että ihan en tainnut saada sitä "kaikkea irti" enkä oikein onnistunut kehittää Korona-viruksen mukanaan tuomaa zen-olotilaakaan.

Niin, mistäköhän se johtuu, että joidenkin ihmisten pitäis olla vain auringonpaistetta ja linnunlaulua? En minä sitä keneltäkään muultakaan vaadi, niin miksi sitten itseltä? Ja mitäkähän sekin tarkoittaa, etten omasta mielestäni saanut kaikkea tästä irti. Eikö se riitä, että tällaisessa tilanteessa selviää päivästä toiseen?


Sannis

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Kramppi


Voi vitsit, että eilen oli hämärä päivä. Tuntui, että ei vaan pysty pysyä hereillä. Puhti oli ihan kokonaan pois eikä edes käsissä ollut puristusvoimaa. Viime viikkoina oon tuntenut ihmeellisiä kramppeja lihaksissa. Ne ei oo olleet kipeitä, mutta jännästi yhtäkkiä levossa tuntuu, kun pakara tai pohje vetää ihan kireäksi semmosissa sykäyksissä. Toissapäivänä, kun tein maalauspuuhia pidemmän aikaa ja maalasin ylöspäin terassin niskoja, alkoi rintalihaksessa tuntua samanlainen kiristys. Muutaman sykäyksen jälkeen lihas jämähti jumiin ja alkoi kipeytyä oikein kunnolla. Todella outo tunne. En muista, että koskaan olis ennen käynyt noin. Sain maalattua sinnillä loppuun, mutta kramppi ei hellittänyt, vaan tuntui kipuna koko ajan rinnassa nukkumaan menoon saakka. Onneksi oli oikealla puolella, muuten olisin epäilly, että joku sydänhomma iskee päälle!

Eilen aamulla, kun heräsin ei kipu ollut enää yhtä kova, mutta tuntui kuitenkin edelleen koko päivän kättä liikuttaessa. Rintakrampin lisäksi aamulla, kun nousin oli oikean jalan jalkapöydässä ihan kummallinen kipu, joka iltaa kohden siirtyi molempien jalkojen nilkkoihin. Muutenkin koko kroppa tuntui ihan ihmeellisen jäykältä ja kipeältä. Pyöräilemässä kun käytiin tyttöjen kanssa, puutui jalanpohjat ja pylly niin kovaa jo lyhyen matkan jälkeen, että ihmettelen kyllä, mikä homma.

Olo oli kauttaaltaan niin outo, että migreeni oli mun ensimmäinen ajatukseni. Tuntui, että on pakko saada syödä jotain hyväskää ja se toki puoltaa migreenidiagnoosia. Toinen arvaus on stressi. Nyt, kun alkaa kevään paine pikkuhiljaa helpottaa, vois homma hyvinkin puskea päälle. Se on yleensä mun tyyli. Vedetään pakolliset läpi ja sitten, kun sais hengähtää, tulee oireet. Töissä oon huomannut viime viikkoina, että ylävartalon voima on kateissa. Punnerrukset ja etunojat on tuntuneet todella raskailta ja oon joutunut kevennellä niitä aika paljon. Sitten taas toisaalta hypyt ja ponnistukset on menneet aika ookoo. Mäkitreenehin tai omiin tiukempiin treeneihin en oo hinkunut viime viikkoina, koska oon tuntenut itseni niin kuormittuneeksi.

Että semmosta. Ei tällä mitään uutisarvoa oo, mutta koska ärsyttää koko homma, niin pitää nyt tänne se purkaa. Toivotaan, että onkelmat on tilapäisiä ja korjaantuu pian alkavalla kesälomalla. Olin toki etukäteen pähkäillyt, että en pidä mitään treenitaukoja vaan vedän sata lasissa loman läpi, mutta ehkä joudun tekemään kompromisseja. 

Viime yönä nukuin aika hyvin ja nyt tuntuu, että ainakin käsissä on vähän paremmin jo voimaa. Ja ehkä toki on ihan normaalia, että joskus vaan väsyttää, mutta mun on aina omalla kohdalla sitä jotenkin niin vaikea ymmärtää. Aina pitäis olla parhaimmillaan, hitsin reipas, iloinen ja pirteä. Kohta lähden kuskaamaan ykstoistaveetä heppaleirille ja sen jälkeen käyn vetämässä jumpan. Saas nähdä, miten hommat kulkee.

Kivaa viikonloppua!
Sannis

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Coleslaw


Kaalisalaatti ja pastasalaatit on meillä kesäruokia. Niitä ei vain jostain syystä tule talvella laiteltua. Pastasalaatti tehdään aina välillä grillijuttujen kanssa ja kaalihan on tähän aikaan vuodesta niin vitsin hyvää, että menee missä muodossa vaan. Tänään ykstoistavee pilkkoo kaalia kanawokkiin. Lupasi tehdä mulle ja mister A:lle eväät ensi viikoksi. Ihanaa! Typy on muutenkin kiinnostunut tosi paljon kokkailusta ja koitankin tietysti opettaa mahdollisimman monen eri ruuan valmistamisen, että sais osallistua just niin paljon, kuin vain haluaa ja jaksaa.

Kuvien kaalisalaattiin laitettiin kaalia ja porkkanaa. En käytä majoneesia ruuanlaitossa, joten sekoiteltiin kermaviiliin ja tippaan creme fraichea valmis dippikastike. Hyvää oli! Käytetään muuten nykyään Prisman Foodie-palvelua ja tilataan ostokset valmiiksi kerättyinä kerran viikossa. Mulla on vakkariostoslista, jota vähän fiksailen tarpeen mukaan. Kaalia ja porkkanaa löytyy listalta nyt joka viikko. Foodiesta voisin kirjoittaa kilometrin pituisen ylistysvirren. Paras juttu ikinä! Ei tarvi mennä kauppaan, helppo vertailla hintoja ja tulee harvoin heräteostoksia. Ootteko jo kokeilleet?

Mukavaa viikonloppua!
Sannis

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Talviturkki


Tänä vuonna lähti talviturkki molemmilta tytöiltä jo toukokuussa. Sunnuntain retkellä innostuivat kamujen kanssa heittämään vaatteet rannalle ja sen jälkeen koko konkkaronkka kirmasi mereen. Ihania kakaroita! Kahlailivat ja polskivatkin aika hyvän tovin. Eihän meillä mitään pyyhkeitäkään ollut mukana.. En tosiaankaan ajatellut, että vielä tässä vaiheessa kesää kukaan haluaa uimaan, mutta hyvin selvittiin, kun kuivateltiin auringossa ja pyyhittiin enimpiä verkkaritakin helmaan :)

Tuntuu, että kesä on nyt täällä.
Saa nähdä, kauanko riittää lämmintä.
Sannis